Diageo

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor 54,4%

Duncan Taylor pullotti Dimensions-sarjassaan tällaisen Strathmillin vuonna 2013. Tislaamo itsessään ei ole koskaan herättänyt suurempia tunteita, vaan on jäänyt mielikuvissa tuotantolaitoksen tapaiseksi toimijaksi.

Vasta äskettäin Diageon Special Releasena julkaistu 25-vuotias muistutti, että tislaamo on tosiaan edelleen olemassa ja puskee viskiä blendejä varten vähintäänkin entiseen tahtiin.

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor

(54,4%, Duncan Taylor, Dimensions, 8/1990–5/2013, Cask No. 4242, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen, ummehtunut ja rasvainen. Hikisukkaa, talia, suolaa. Heinää ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja märkää pahvia. Nyt ei kyllä jatkoon. Jostain taustalta pieni hedelmäisyys sentään yrittää pilkistää, vaniljaa ja kakkupohjaa. Vesilisä vapauttaa päärynää ja ruohoisuutta.

Maku: Maku parantaa tuoksusta huimasti, mutta tasapaino on hukassa. Nyt kärjessä on erittäin suolainen, kirpeän hedelmäinen ja kuiva puraisu, jonka jälkeen alkaa rasvan, vaniljan ja maltaisuuden sekamelska. Kookosrasvaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oudon raskas. Heinää, tammea, jotain esanssista. Aseöljyä, Jägermeisteria, yskänlääkettä. Jälkimaku on edelleen yhtä kummallinen. Sitruksisuutta, vaniljaa, pippuria, rasvaa ja suolaa tunkee joka tuutista. Märkä pahvi, kireä tammi ja kuiva maltaisuus heiluvat hetken. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan makeaa päärynäisyyttä.

Arvio: Omituinen ja epätasainen esitys. Ei kolahtanut millään mittarilla. 77/100

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice 59,3%

Royal Lochnagarin The Managers’ Choice -pullote on ollut yksi pidetyimmistä viskeistä tässä erikoisessa, haastavassa ja joiltain osin jopa aliarvostetussa sarjassa. Itselleni tähän mennessä hienoimmat kokemukset ovat olleet Taliskerin ja Knockandon julkaisut. Lagavulinin ja Caol Ilan pulloja olen myös kytännyt, mutta eipä ole tullut sopivasti vielä vastaan.

Tämä on väriltään paljon vaaleampi kuin odotin. Paperilla tynnyrin speksi muistuttaa Knockandon vastaavaa, mutta siinä missä se oli kuin tervaa, tämä on suorastaan heleää. Odotukset ovat kuitenkin korkealla, koska jokin aika sitten hieno Selected Reserve -pullote muistutti, miten hyvää Royal Lochnagar voikaan olla.

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice

(59,3%, OB, 27.7.1994–26.3.2009, Cask No. 837, Bodega Sherry European Oak, 528 bts., 70 cl)

Tuoksu: Aromaattinen, pölyinen, varsin omalaatuinen. Tammi on rutikuivaa, hedelmät ovat kuivattuja ja suklaa pysyttelee erittäin tummana taustalla. Maakellaria, tuoretta ruohoa, sitruksisuutta. Sherryiset sävyt pysyvät suolaisella laidalla. Puuta ja kuivaa maltaisuutta riittää. Vesilisä tuo makeutta ja minttua.

Maku: Todella voimakas ja aktiivinen tammi yllättää heti. Musteisuus, suola ja pihka täyttävät suun. Sitruksinen ja hapokkaan omenainen hedelmäisyys on pinnassa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, pähkinää, kuivaa sherryä. Melko täyteläinen suutuntuma. Maltaisuutta, mausteisuutta, tanniineja. Lakritsia ja yrttisyyttä, hiukan kuivakkaa lihaisuutta. Jälkimaku nostaa pintaan aromaattisen ja mineraalisen puolen. Tammi hallitsee, nyt inkiväärisenä ja tumman mausteisena. Lakritsia, yrttejä, pihkaa. Pieni suklainen ja omenainen makeus taustalla, hiukan punaviinimäistä tanniinisuutta. Maanläheinen ja ruohoinen, suolainen ja hapokas loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeen esiin ja tasapainottaa kokonaisuutta makeudella.

Arvio: Eräänlainen voimakkaan tammen hallinnan taidonnäyte. Haastaa maistajansa loppuun asti. Erittäin hieno viski, mutta ei sovi puolihuolimattomaan siemailuun, vaan ottaa aikansa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen Lochnagar”.

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland 55,2%

Myrskyiseen syysiltaan sopii vahva Mortti ex-sherrytynnyristä. Pullottajana on Saksan ylpeys Malts of Scotland.

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland

(55,2%, Malts of Scotland, 8/1994–11/2012, Cask No. MOS 12059, Sherry Hogshead, 235 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryä, märkiä lehtiä, tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaa. Siitakesieniä, paahtopaistia, pähkinää, kahvia. Kirsikkaa, tummaa suklaata, maakellaria, pölyistä tammea. Aprikoosia, viikunaa, yrttisyyttä. Hiukan hiilisyyttä ja paahdetta. Kompleksinen ja komea tuoksu. Vesilisä avaa hieman yllättäen savua ja lakritsia.

Maku: Makeampi ja sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Edelleen sienet ja paahtopaisti ovat pinnassa, umami maistuu. Rusinaa, luumua, viikunaa, tummaa suklaata, nahkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin hyvin balanssissa. Hiukan siirappia, sitrusta, pähkinää ja kermaisuutta. Kuivahko tammi antaa hyvin tilaa hedelmäisyydelle. Jälkimaku avaa karamellisella nuotilla. Ruskeaa sokeria, kahvia, pähkinää, paahtopaistia, hiukan viinisyyttä ja edelleen niitä sieniä. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja kanelia. Paahteista tammea, savun ailahdus. Varsin pitkä ja pehmeästi kuivuva finaali. Vesilisä raikastaa yleisilmettä. Ruohoa ja yrttejä tulee esiin, hiukan mentholia ja carmolis-tippoja.

Arvio: Todella maukas Mortlach. Maku on hetkellisesti hiukan kovanyrkkinen, mutta niinhän kunnon Mortin kuuluukin olla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail 40%

Menneiden aikojen Caol Ilaa pienestä lasipullosta. Laskennallinen ikä on noin 14 vuotta ja voltit alarajalla.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1988–2002*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nätti mineraalinen kokonaisuus, jossa sitruksisuus, hunaja ja kukkaisuus ovat paljon suuremmassa roolissa kuin turvesavu ja merellisyys. Kalkkia, liitutaulun liitua, kuivattuja sieniä, kevyesti tervaa. Hiiltä, paahteisuutta, kypsää sitruunaa, makeaa omenaa, vaniljaisuutta. Häivähdys mentholia. Hyvin kevyt.

Maku: Nyt on jotain sekaisin – tämä maistuu alkuun ihan 1980-luvun Bowmorelta. Hämmentävän voimakas laventeli. Turvesavukin on selvempää kuin tuoksussa. Mentholia, mineraalisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on silti melko kevyt. Hiukan salmiakkia, hunajaista makeutta, hedelmäteetä. Kaiken yrttisyyden ja kuivan tammen keskellä on hiukan outoa kuparista imelyyttä. Jälkimaku on laventelinen, mentholinen ja jotenkin epäpuhdas. Hiiltä, rasvaa, kalkkia, sitruksisuutta, hunajaa, tervaa, pippuria. Savuisuus jää leijumaan kevyenä. Finaali on lopulta melko lyhyt.

Arvio: Epätasapainoinen esitys. Hetkittäin todella herkullinen, välillä yksinkertaisesti outo. Totta kai laventeli on savuviskissä aina myönteinen yllätys, mutta tässä sekin pisti ajatukset sekaisin. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Lagavulin 12 yo Special Release 2018, 57,8%

Diageon vuosijulkaisusykli ei tämän viskin kohdalla petä koskaan. Jotain on kuitenkin tapahtunut. Ensimmäinen huomio muutoksesta on distillery manager Georgie Crawfordin nimikirjoituksen ilmestyminen etikettiin.

Aiemmin sillä paikalla luki tyylitellysti ”Mackie & Son”, Restless Peterin eli Peter Mackien (1855–1924) muinaisen yhtiön mukaan. Haamu on siis poistunut. Hyväksytään se.

Sen jälkeen pienenä yllätyksenä tulee, että kapselin alla ei olekaan enää puna-valkoista paperisinettiä. Korkissakin itse korkin materiaali on vaihtunut laadultaan huokeampaan purusekoitteeseen, samanlaiseen, mitä Laphroaig on käyttänyt jo useamman vuoden ja millainen löytyi myös uuden Taliskerin pullonsuusta.

Mutta tärkein kysymys on edelleen: onko se hyvää? Lähden ottamaan selvää. Koska 12-vuotias Lagavulin on vuodesta toiseen lempiviskejäni, odotukset ovat korkealla. Se on hyvä muistaa, kun näitä nuottejakin lukee. Edes kaikki Lagavulinin ystävät eivät tästä viskistä pidä, se on selvä.

Lagavulin 12 yo Special Release 2018

(57,8%, OB, 2018, 18th Release, Refill American Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Muhkeaa turvesavua, vegetaalisuutta ja makeaa mineraalisuutta. Merilevää ja mutaista rantaa, hiiltä ja nokea. Rasvainen likaisuus ja kirpeä sitruksisuus muodostavat hienon vastinparin. Kumisaapasta, kosteaa villatakkia, suolaista voita, lihaisuutta, makeaa tammea. Hiukan pippuria mukana. Vesilisä tuo ketjurasvaa ja nostaa tammen makeutta entisestään.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja mineraalinen. Savumakkaraa, pekonia ja rasvaista lihaisuutta löytyy jälleen, mitä viime vuoden editiossa jäin kaipaamaan. Tuhkaa, nokea, suolaisuutta, lääkemäisyyttä, tervaa. Suutuntuma on täyteläinen ja painavan öljyinen. Kumia, villaa, merilevää. Omenaa, aktiivista tammea, kirpeyttä. Jälkimaku on turvesavuinen, sitruksinen ja edelleen muhkean lihaisa. Savumakkaraa, pekonia, merellisyyttä, hunajaisuutta, ylikypsää sekahedelmää, nyhtöpossua, karamellia. Silti myös mentholinen raikkaus puskee pintaan, tammi toimii hienosti. Pitkä ja upeasti kehittyvä finaali. Vesilisä avaa mangoa, yrttejä ja makeutta vielä lisää.

Arvio: Klassinen, erinomainen ja muhkea viski. Sarjansa valioita, jälleen kerran. Edes pieniä muutoksia pullon ulkoasussa ei pidä hätkähtää, koska viski itsessään menee viimevuotisesta pullotteesta laadullisesti ohi. 91/100

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa on tällä kertaa viskiä vuonna 1899–1983 toimineesta tislaamosta, joka on sittemmin jäänyt museoksi. Dallas Dhu’n viskiä on tullut todella harvoin vastaan, enkä ole osannut muodostaa näistä vielä kunnon mielipidettä. Harjoituksia on siis jatkettava sitkeästi.

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, +/- 1995, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, pehmeän kermainen ja varsin raikas. Päärynää, vaniljaa, anista, hiukan parafiinia. Kukkaisuus on todella runsasta, ihan kukkakaupan tasoa. Heinäisyyttä, kuivaa puuta, sahanpurua, teroitettua lyijykynää. Pieni nuotiosavun ailahdus jossain taustalla. Hyvin kevyt yleisvaikutelma.

Maku: Ohuen tuoksun jälkeen yllätys on positiivinen. Hedelmäisyys, vahaisuus ja metisyys saavat kunnolla syvyyttä saman tien. Kuivattuja hedelmiä, appelsiinimarmeladia, hapokkuutta. Suutuntuma on pirskahteleva, vaikka runko on varsin ohut. Kuivaa tammea, apilaa, kiteistä hunajaa, anista. Mukavasti suolaisuutta ja mausteista ryhdikkyyttä. Jälkimaku on uuniomenainen, hapokas ja melko pippurinen. Tammi nousee paahteisena ja mausteisena, metisyys ja vahaisuus pysyvät silti mukana. Päärynää, öljyisyyttä, pientä nuotiosavua, voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas tapaus. Kuiva tammi ja metisyys puhuttelevat aina. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 7).

Talisker 8 yo 2009/2018 Special Release 59,4%

Diageo yllätti ainakin minut julkaisemalla tämän vuoden Special Releases -kimarassa nuoren Taliskerin. Ilahduttavaa on, että ikämerkinnän lisäksi myös tislausvuosi ja käytettyjen tynnyrien tyyppi ovat hyvin merkittyinä pulloon.

Konsepti osaltaan toistaa kahden vuoden takaista Lagavulin-julkaisua. Silloinkin markkinoille tuotiin 8-vuotias erikoispullote, jonka tosin sitten jäi valikoimaan myös Lagavulinin juhlavuoden jälkeen.

Nuoresta Lagavulinista pidin, vaikka siinä tietty raakuus paistoikin läpi – se oli osaksi se koko juttu siinä viskissä. Siksi myös tähän Taliskeriin kohdistuu odotuksia.

Talisker 8 yo 2009/2018 Special Release

(59,4%, OB, 2009–2018, Special Release, Deep-Charred First Fill Ex-Bourbon American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, turpeinen ja sitruksisen makea. Hiilisyyttä, hunajaa, appelsiinia, hiukan limettiä. Reipas paahteisuus, aprikoosikakkua, hiukan persikkahilloa. Vegetaalisuutta, grillattuja hedelmiä, jodia, hiukan nuotiosavua. Piparminttua. Vesilisä availee merilevää ja osteria, tuo tiettyä heinäisyyttä pintaan.

Maku: Painavan öljyinen ja hunajaisen makea. Merellinen, turvesavuinen ja pippurinen hyöky iskee kuitenkin nopeasti. Sitruksinen makeus seuraa tuoksua, kakkuiset ja hilloiset sävyt ovat mukana. Pekoninen ja savumakkarainen lihaisuus puskee pintaan. Suutuntuma on täyteläinen ja voimakas, vaikka makeus yllättääkin. Vegetaalisuutta, pientä tervaa. Piparmintun raikkautta. Jälkimaku ajaa sisään isolla pippurilla, turvesavu syvenee ja tummuu nopeasti. Tervaa, suolaa, paahteisuutta, aktiivista tammea. Pieni kitkeryys käy kiinni hunajaisuuteen. Mentholin raikkautta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa yrttejä ja ruohoisuutta.

Arvio: Todella oivallinen, hieman odotuksia makeampi Talisker. Nuorekas suoraviivaisuus toistaa 8-vuotiaan Lagavulinin konseptia mutta Taliskerin ominaislaatua hukkaamatta. Hyvää on. 87/100

Glen Ord 18 yo 1983/2001, Signatory 58,3%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen indie-Ord. Kypsytys on tapahtunut lupaavan oloisesti refill-sherryssä, ja voltit ovat komeasti tapissa. Isossa pullossa tämä on Signatoryn Dumpy-sarjalainen, mutta nyt käsissä on kuitenkin miniatyyri.

Glen Ord 18 yo 1983/2001, Signatory

(58,3%, Signatory Vintage, 2.2.1983–24.8.2001, Cask No. 377, Refill Sherry Butt, 625 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja makea. Mehiläisvaha on pinnassa kuin Clynelishissä ikään. Hunaja ja vanilja ovat todella voimakkaasti läsnä. Toskaomenaa, makeita keltaisia luumuja, kuivattua aprikoosia. Ruohoa, kuivaa heinää, hiukan mineraalisuutta ja suolaa. Tyylikäs ja vahva. Vesilisä avaa kiteisen sokerisia piirteitä lisää.

Maku: Vahamainen, mineraalinen, konsentroituneen hedelmäinen ja kuivan tamminen. Todella herkullinen, metinen kokonaisuus. Voisi olla paljon ikäistään vanhempi viski. Kiteistä hunajaa, vaniljaa, hiukan havuisuutta, pihkaa. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen. Toskaomenaa, makeaa appelsiinia, kuivattuja hedelmiä, maltaisuutta, hiukan mysliä. Jälkimaku on hunajainen, öljyinen ja mineraalinen. Ruohoa, vaniljaa, hunajaa, hapokkuutta ja imelyyttä sopivassa suhteessa. Suolaa, heinää, hiukan marsipaania, purukumia, paahteisuutta. Pitkä ja kuivan tamminen finaali. Nam Vesilisä tuo eucalyptuksen ja hedelmäteen pintaan.

Arvio: Ikäisekseen aivan loistava Glen Ord, pidän todella paljon. Tässä on lähes täydellisellä tavalla esillä se, miten makeat ja suolaiset elementit voi saada toimimaan yhteen nautinnollisen kuivaksi käyvän tammen kanssa. 90/100

Strathmill 12 yo Flora & Fauna 43%

Strathmillin tislaamopullotteita ei ole tämän Flora & Faunan jälkeen pahemmin näkynytkään. Maistoin tätä viimeksi viitisen vuotta sitten Skotlannissa, mutta sen jälkeen ei ole vastaan tullut – ennen kuin nyt.

Strathmill 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja päärynäinen, vaniljainen ja pehmeä. Maltaisuutta, heinäisyyttä, aamiaismuroja, kevyttä tammisuutta. Hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta, hiukan vahaa. Kuivan mineraalinen puoli löytyy myös, kalkkia ja ripaus suolaa. Varsin helppo ja miellyttävä kaikin puolin.

Maku: Kermainen ja kevyt. Maltaisuus ja raikas hedelmäisyys ovat pinnassa. Tammi tuo mukaan hiukan kitkeryyttä, joka tasapainottaa omenan ja päärynän makeita puolia. Mineraalisuus ja tietty kuiva ote tuntuu myös maussa. Suutuntuma on varsin kevyt. Mausteisuutta, yrttejä, ruohoa, heinää, hiukan nahkaa ja hapokkuutta. Jälkimaku kääntyy nopeasti varsin kitkeräksi ja hapokkaaksi, vaikka päärynäinen ja hedelmäteemäinen puoli yrittää pistää vastaan. Mineraalisuutta, ruohoisuutta, hiivaleipää, luumun kuorta. Keskipitkä finaali käpertyy nopeasti tammen karvauteen.

Arvio: Kaunis tuoksu, mutta maku ei pääse mitenkään samalle tasolle. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 6).

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing 50%

Kolmen miniatyyrin Whisky Tasting Company -setissä sokerina pohjalla on 22-vuotias Port Ellen tislaamon viimeiseltä toimintavuodelta. Hienon Caol Ilan ja vähän vaikean Bunnahabhainin jälkeen tätä odottaa mielenkiinnolla. Totta kai.

Port Ellenin maistelu on viime vuosina vähentynyt radikaalisti. Eipä tule enää paljon avattuja pulloja vastaan.

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 3/1983–10/2005, Cask No. DL REF 2115, Refill Butt, 659 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen ja erikoisen hedelmäsiirappinen. Omenapiirakkaa, vaniljaa, makeaa mandariinia, vadelmaa. Tuttu tervaisuus sentään pilkistää taustalta, sisupastillia ja piparminttua. Pieni rasvaisuus, kevyt suolaisuus, mineraaleja, ruohoisuutta. Toffeeta ja tikkunekkua. Vesilisä paljastaa nahkaa ja likaisuutta.

Maku: Hedelmäisyys on kärjessä makean turvesavun ja tervan kanssa. Vaniljaa, omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, lakritsia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammi oivallisessa balanssissa. Rasvaisuutta, estereitä, pientä vegetaalisuutta. Hiukan toffeeta. Ei kompleksisin yksilö, mutta kokonaisuus toimii. Jälkimaku nostattaa komeasti turvesavua ja tuhkaisuutta. Hedelmäisyys pysyy edelleen vahvasti pinnassa makeana ja osin rasvaisena. Sitä vastaan nousee salmiakkia, tervaa, suolaa ja hiilisyyttä. Finaali yltää melko pitkäksi ja kääntyy lopussa vielä raikkaan yrttiseksi. Maukasta. Vesilisä tuo piparminttua ja eucalyptusta.

Arvio: Perushyvä Port Ellen, jossa on tutut elementit hyvin kohdallaan. Kevyellä ja makealla laidalla silti ollaan verrattuna tislaamon varsinaisiin järkäleisiin. 89/100