Diageo

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition 43%

Pitkästä aikaa Caol Ilaa ja Distillers Editionia, kohtalaisen tuoretta erää. Tämä on itse asiassa Caol Ilan ainoa tislausvuodelle 2004 yksilöity OB-pullote, mikä on hyvä muistutus siitä, että jättitislaamon tuotannossa fokus on muualla kuin vuosikertajulkaisuissa.

Caol Ilan DE-julkaisuista on jäänyt aiemmin varsin hyvä maku suuhun, mutta samanlaisia suurherkkuja en ole vielä kohdannut kuin Lagavulinin tai Taliskerin kohdalla. Viimeksi olen maistanut kahta vuotta varhaisemman 2002/2014-pullotteen, joka oli kyllä aivan pätevä.

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2004–2016, Batch No. C-si; 2-476, Double Matured in Moscatel Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja makean viininen, uskollinen tyylilajilleen. Kumisaapasta, rusinaa, suklaata, taatelia. Palvikinkkua, hiiltä, suolaa, sitruksisuutta, märkää villakangastakkia. Savussa on vegetaalinen puoli pinnassa, tammi tuntuu varsin makealta. Punaista omenaa, viinikumikarkkia.

Maku: Todella makea ja vahvan savuinen, pippurinen ja hiilinen. Viinisyys on nahkaista ja imelää, siirappia ja suklaata riittää. Kumisaapas ja uunijuurekset ovat vahvasti läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Lihaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruksisuutta, omenaa, päärynää, hapokkuutta. Hedelmäsiirappia, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä. Jälkimaku lähtee erittäin hiilisenä ja makeana. Paahtunutta puuta, salmiakkia, tammea, suolaa, jodia. Päärynää, vaniljaa, hunajaa. Pippuri tulee myös mukana, samoin lihaisuus ja vegetaalisuus. Keskipitkä finaali.

Arvio: Savuinen ja viinisen makea Caol Ila, joka jää profiililtaan lopulta aavistuksen sekavaksi. Verrokkina piipahtanut Lagavulinin 1996/2012 Distillers Edition oli syvyydeltään merkittävästi eri tasolla tähän verrattuna. 85/100

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers 43% (1992)

Maistelin viime vuonna pari erinomaista, vähän vanhempaa Lagavulinin 16-vuotiasta. En ollut koskaan varsinaisesti pistänyt niitä vierekkäin uuden tuotannon kanssa. Erityisesti White Horse Distillers -merkintä tuntui takeelta kovasta tuotannosta, eikä pullote pettänyt.

Tuolloin maistamani julkaisu oli vielä 1990-luvun lopun tavaraa, ja siinä oli pullossa ISLA- ja 1816-merkinnät kohokuvioina kultamaalin sijaan. Nyt sain käsiini Lagavulinin, jossa merkinnät ovat vielä kultamaalilla pullon kyljessä. Pullotuskoodi on luettavissa, mutta siitä en kuitenkaan osaa tulkata, minkä ajankohdan viskistä on kyse. Paras arvaukseni on, että tämä olisi vuodelta 1992.

Ollaan pyhän nesteen äärellä.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers (1992)

(43%, OB, +/- 1992, Bottle Code LLJB 0118208, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen! Aivan erilainen kuin yksikään maistamani Lagavulinin 16-vuotias tähän mennessä. Punaista omenaa, aprikoosia, päärynää, hiukan limettiä. Turvesavu on kuivaa ja tyylikästä, savumakkara ja palvikinkku ovat silti mukana. Salmiakki ja tervakin löytyvät. Tammi on kuivaa, tunnelma kuin ikäviskissä. Hiukan suolaa ja merellisiä piirteitä löytyy myös. Hieno kompleksisuus, jatkuvasti nousee uutta esiin.

Maku: Hedelmäisen makeuden ja kuivan savun upea liitto. Uuniomenaa, persikkaa, hedelmäsiirappia. Chorizoa, punaista lihaa. Turvesavu on hiukan selvemmin esillä kuin tuoksussa. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin öljyinen. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, ostereita, merilevää. Jälkimaku on varsin hiilinen ja tumma. Suklaisuutta, lakritsia, tervaa. Siirappia, toskaomenaa, mausteita, kuivaa turvesavua. Tammi tulee vähitellen paremmin esiin, paahteisuus ja tuhkaisuus valtaavat alaa. Uljas, pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen klassikko, eri viski eri aikakaudelta. Turpeisuus jää taka-alalle verrattuna uudempaan tuotantoon, hedelmäisyys ja kompleksisuus korostuvat. 91/100

Royal Lochnagar Selected Reserve 43% (2012)

Royal Lochnagar on jo pitkään julkaissut ikämerkitsemätöntä Selected Reserveä kohtalaisen säännöllisesti. Olen yhden tällaisen maistanut aiemmin, vuoden 2009 julkaisun. Kauniita viskejä pienestä tislaamosta, sellainen fiilis näistä yleisesti on.

Royal Lochnagar Selected Reserve (2012)

(43%, OB, NAS, 2012, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja muhkean mausteinen. Kanelikeksejä ja luumuhilloa, tummaa suklaata ja paksua nahkaisuutta. Kaunis viikunaisuus. Uuniomenaa, saksanpähkinää, hilloisuutta. Tammi tulee tyylikkäästi läpi, inkivääriä ja seetriä löytyy. Pieni eucalyptus tekee vielä oman säväyksensä. Hieno tuoksu!

Maku: Maukkaan sherryinen ja suklainen. Muhkea rusinaisuus, luumu ja viikuna antavat tukea, tammi pysyy kauniisti balanssissa. Suutuntuma on näillä volteilla sopivan keskitäyteläinen ja runko silti riittävän painava. Hilloisuutta, lihaisuutta, kahviseksi kääntyvää karvautta. Maltaisuus ja mausteet toimivat hyvin, samoin tietty paahteisuus ja herkkä pippurisuus. Saksanpähkinää, inkivääriä, hapokkuutta. Jälkimaku lähtee nahkaisena ja tumman suklaisena, kunnes kuivattu luumu, rusina ja hillo tulevat mukaan. Tammi kuitenkin pitää tätä varsin tiukasti otteessaan. Espressoa, paahteisuutta, pientä nuotiosavua. Melko pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen ja herkän tyylikäs sherryviski. Kerrankin en ole edes ihan varma, voisiko tämän tasoa nostaa tästä enää korkeamman alkoholiprosentin avulla ollenkaan. 89/100

Talisker 18 yo 45,8% (2017)

Taliskerin 18-vuotias on edelleen viskimaailman klassikoita, mutta jostain syystä se on itselläni jäänyt aina hiukan väliinputoajan asemaan. Taliskerin kymppivuotias on ollut paremmin saatavilla ja toisessa päässä 25-vuotiaan ylivoima taas suhteettoman suuri.

Huomasin kuitenkin, että aiemmalla etiketillä varustetun 18-vuotiaan maistosta on ehtinyt vierähtää runsaasti vuosia. Tuli uudelleenkohtaamisen aika, tällä kertaa varsin tuoreen erän kanssa.

Talisker 18 yo (2017)

(45,8%, OB, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, hunajainen, pehmeän turvesavuinen. Mentholia, mineraalisuutta, sitruunaisuutta. Hiukan pähkinää ja tuhkaa, vaniljaa ja oliiviöljyä. Omenaviineriä, kirpeällä vivahteella. Pieni tervaisuus on tyylikkäästi mukana. Vesilisä availee kamferia ja laventelisuutta.

Maku: Mentholinen ja sitruksinen, kihelmöivän pippurinen ja runsaan hedelmäinen. Yllättävän laaja ja vaikuttava makupaletti, koko spektri kamferista tervan ja turvesavun kautta hunajaan ja maltaisuuteen. Tietty karvaus ja hapan sitruksisuus erottaa tämän kuitenkin 25-vuotiaista. Suutuntuma on öljyinen ja pehmeän täyteläinen. Suolaa, inkivääriä, aavistus tuhkaa ja lihaisuutta. Jälkimaku on muhkean pippurinen. Turvesavuisuus voimistuu, samoin inkivääri, terva ja hiilisyys. Hunaja kääntyy toffeemaiseen suuntaan. Omenaa, sitruunaa, persikkaa, karvautta, mentholia. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo piparminttua ja  pientä suuveden vivahdetta.

Arvio: Luokkansa laatuviski, tällä kertaa paljon mentholisempana ja turvesavuisempana kuin muistinkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja tasapainoinen Talisker”.

Lagavulin 1996/2012 Distillers Edition 43%

Muutaman aivan erinomaisen mutta vähän vanhemman Lagavulinin Distillers Editionin (vuosien 1980, 1987 ja 1990 editiot) jälkeen olen taas hiukan innostunut sarjasta. Nyt maisteluun pääsi vuonna 1996 tislattu versio, joka on pantu pulloon 2012.

Lagavulin 1996/2012 Distillers Edition

(43%, OB, 1996–2012, Batch No. lgv 4/500, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 100 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen, yrttinen ja tupakkainen. Turvesavua, chorizoa, rasvaisuutta, vahaa. Toisaalta puskee suklaisuus ja suolattu toffee. Tammi tuntuu melko reippaana, vaikka yleisilmeessä on myös nättiä kuivuutta. Hiukan tervaa, lakritsia, sikaria, vahattuja huonekaluja. Potkua saisi kyllä olla pykälä lisää.

Maku: Turvesavua, lihaisuutta, suklaata ja suolaa. Merellinen ote tuntuu mukavasti, mineraalisuutta ja märkää kalliota. Pieni lääkemäisyys myös. Savumakkaraa, omenaisuutta, tuhkaisuutta, lakritsia, tervaa. Suutuntuma on tasapainoinen mutta korkeintaan keskitäyteläinen. Edelleen sitä jytyä tähän toivoisi. Tammi tuntuu kuivempana kuin tuoksussa. Tikkunekkua ja siirappista hedelmäisyyttä riittää. Jälkimaku alkaa erittäin hedelmäisenä, omenaisena ja aprikoosisena. Vähitellen turvesavu, salmiakki, terva ja tumma suklaa tulevat mukaan. Chorizoa, suolaa, paahteisuutta, puuta, yrttejä, pippuria. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja jopa yllättävän hedelmäinen esitys. Jos hiukan olisi potkua lisää, tämä olisi eeppistä tavaraa. 88/100

Inchgower 14 yo Flora & Fauna 43%

Inchgowerin Flora & Fauna -pullotteessa pääosa taisi olla ex-bourbontynnyreissä kypsynyttä viskiä. Tämänkin olen tainnut maistella pariinkin kertaan aiemmin, mutta koskaan en ole saanut nuotteja ylös. Nyt tuli aika korjata tilanne, ennen kuin nämä lopullisesti katoavat. Tätä ei ilmeisesti ole pullotettu enää vuosiin.

Inchgower 14 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, maltainen, hiukan metallinen. Kuparia, ylikypsää luumua, rusinaa. Miellyttävä havuisuus ja pihkaisuus, hiukan hunajaa ja metisyyttä. Yrttejä, sitruksisuutta, omenaa, pähkinäistä öljyisyyttä, mysliä, suolaisuutta. Kevyt mutta varsin mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Ylikypsiä sekahedelmiä, mineraalisuutta, maltaisuutta ja sopivasti likaisuutta. Kuparinen puoli on edelleen mukana, samoin havut ja pihka. Sävykäs yrttisyys ja rouhea maltaisuus tuovat hyvin särmää. Suutuntuma on melko kevyt. Sitruksisuutta, omenaa, raparperin hapokkuutta. Tammi kuivattaa suutuntumaa reippaasti, ehkä liikaakin. Weetabixia, mysliä, suolaa. Jälkimaku on edelleen varsin mineraalinen ja maltainen. Aamiaismuroja, suolaa, metisyyttä, sitruksisuutta. Pähkinäinen, rouhean maltainen ja tamminen puoli dominoivat lopuksi. Keskipitkä finaali jää silti hiukan latteaksi.

Arvio: Tuoksultaan oivallinen mutta muuten varsin keskiverto Flora & Fauna -pullote. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 3).

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra 53,7%

Maistelussa tällä kertaa varsin vaalea Clynelish, joka on kuitenkin pullotettu ex-sherrytynnyristä 16 vuoden iässä. Refill-tynskä saattaa olla jo useita kertoja käytetty ennen tätä. Pullomäärä on joka tapauksessa aivan poikkeuksellisen alhainen, vain 90 lekaa on saatu.

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra

(53,7%, Kintra, Single Cask Collection, 12/1995–11/2012, Cask No. 2156, Refill Sherry Butt, 90 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja raa’an maltainen. Varsin tamminen ja ohut. Jyvämäisyyttä, purevuutta, sitruksisuutta. Hiukan vaniljaa, mutta sherryisiä sävyjä tästä ei löydy hyvällä tahdollakaan – korkeintaan pientä rikkisyyttä. Hapokkuutta, raakaa banaania, hiukan pähkinäistä öljyisyyttä. Vesilisä korostaa rikkiä varsin rajusti.

Maku: Parantaa tuoksusta, mutta liikkuu edelleen epäkypsän maltaisuuden ja ruohoisen happamuuden maastossa. Vahaisuus on läsnä, kuten asiaan kuuluu. Sitruksisuutta runsain mitoin. Vaniljaa, karamellisuutta, omenaa, saksanpähkinää. Suutuntuma on melko öljyinen. Tammi puskee kovasti läpi ja tanniinit jauhavat. Mausteisuus käy kihelmöiväksi, pippuria riittä. Jälkimaku jää pyörimään vahaisuuden, maltaisuuden ja kovan tammen ympärille. Rikkisyys tekee myös paluun. Hiukan luumuhilloa, suklaisuutta ja karvasta pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa kookoskerman pintaan ja pehmentää tanniineja.

Arvio: Tavattoman vaatimaton Clynelish, kun yleensä taso on todella korkealla. Tynnyri taisi todella olla käyttöikänsä päässä. 81/100

Mannochmore 25 yo 1990/2016, 53,4%

Mannochmore on harvoin nähtyä viskiä ainakin tislaamopullotteina. Nyt maistelussa on Diageon vuoden 2016 Special Releases -julkaisuihin kuulunut 25-vuotias, joka on vuoden 1990 vuosikertaa.

Tuote on pakattu erittäin tyylikkäästi, tummasävyisiin papereihin käärittynä ja jo Mannochmoren Flora & Faunasta tutulla tikalla koristeltuna. Itselleni tuli kyllä tummista kääreistä mieleen Loch Dhu, mikä ei ehkä ollut tarkoitus. Toivotaan hienoa elämystä tällä kertaa.

Mannochmore 25 yo 1990/2016

(53,4%, OB, 1990–2016, Special Release, First Fill Ex-Bourbon, First Fill American Oak & New European Oak Butts, 3954 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen ja vaniljainen. Runsain mitoin vaahtokarkkia, pölyistä ullakkoa, vastasahattua tammilankkua. Jotain vähän liuotinmaista, silti jotain hyvin eleganttia ja aromaattista. Tuoretta ruohoa, sitruksisuutta, kookosta, marsipaania. Hiukan yliohjautuvasta bourbonista tulee mieleen Glen Spey 21 yo 1989/2010, vaikka se oli kuitenkin puhtaasti ex-bourbonista. Vesilisä tuo tähän raikkautta ja appelsiinia sävyjä.

Maku: Erittäin tamminen, pääosin hyvällä tavalla. Tynnyreistä on otettu kaikki irti, ja nyt myös kevyt sherryisyys on mukana. Kuivattuja hedelmiä, sitruksisuutta, kookosta, hedelmäkarkkeja, vaahterasiirappia, vaniljaa. Voimakas mausteisuus kihelmöi, valkopippuri ja inkivääri ampuvat täydeltä laidalta. Suutuntuma on kermainen ja varsin hyvin tasapainossa, mutta tammesta täytyy tykätä todella paljon. Jälkimaku on edelleen voimakkaasti tamminen, mausteinen ja kihelmöivä. Vähitellen vanilja ja hedelmäkarkit nousevat pintaan, siirappi ja luumu pääsevät esiin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaahtokarkit ja marsipaanin esiin.

Yhteenveto: Valtavan tamminen viski, extreme-tavaraa. Paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kun tammen kanssa alkaa tulla toimeen. Silti jos pitäisi valita, Glen Spey 21 yo 1989/2010 osui tästä genrestä vielä paremmin omaan preferenssiini. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Dailuaine 16 yo Flora & Fauna 43%

Dailuainen Flora & Fauna -pullotteessa ex-sherrykypsytetyn osuus on ollut kai alusta asti suhteellisen huomattava. Muistelen tätäkin ”Dailuainetta” maistaneeni ammoin pariinkin otteeseen, mutta aina on nuotitus jäänyt. Korjataan siis tilanne tämänkin osalta kuntoon.

Dailuaine 16 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja öljyisen painava. Fariinisokeria, hedelmäkakkua, maapähkinävoita, hiukan hapahkoa luumua ja rusinakeittoa. Aavistus märkää pahvia. Mausteisuutta, kanelia, joulupuuroa, nahkaisuutta. Melko reipas tammisuus, inkivääriä ja puuvahaa. Appelsiinimarmeladia, paahteisuutta, hiukan ruutia.

Maku: Alkuun todella makea. Maltaisuus tuntuu vahvana ja imelänä, sen rinnalle nousee runsaasti suklaata ja siirappisuutta. Luumua, kanelia, pähkinäisyyttä. Rusinaa ja makeaa sitrusta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on varsin aktiivista, tuo inkiväärin lisäksi pippuria pintaan. Silti maku on tuoksua selvästi suoraviivaisempi. Jälkimaku kuivuu yllättävän reippaasti, menee ihan pölyiseksi asti. Aluksi toki suklaata ja rusinaisuutta riittää, mutta vähitellen inkivääri, paahteisuus, pippurisuus ja nahkaisuus saavat yliotteen. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tuoksultaan monimuotoinen viski, vaikka pieni pahvisuus häiritseekin. Maku on silti roteva ja hyvässä tasapainossa. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whiskynotes 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 8).

Lagavulin 1980 Distillers Edition 43%

Nyt on käsissä Lagavulinin Distillers Editionin alkuvaiheen pullo, vuonna 1980 tislattua tavaraa. Se on viimeistelty jälleen ex-Pedro Ximénez -tynnyreissä, mutta pullotusvuotta ei ole tarkasti merkitty. Oletus on toki vahva, että vuosi on ollut 1999.

Olen vasta viime vuosien aikana päässyt kiinni näihin vähän vanhempiin DE-pullotteisiin. Tähänastinen huippuhetki on ollut vuoden 1987 DE, mutta myös vuoden 1990 DE kolahti lujaa. Odotukset ovat siis tätäkin viskiä kohtaan kovat.

Lagavulin 1980 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1999*, Batch No. lgv. 4/464, Double Matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savumakkaraa ja suklaisuutta. Kuiva tammisuus ja metisyys tuntuvat tyylikkäinä. Sherryisyyttä, yrttisyyttä, marjaisuutta. Piparkakkumainen vivahde, kevyesti lääkemäisyyttä ja tervaa. Hiukan hiiltä ja nokea, mustapippuria ja suolaisuutta. Kuivattua luumua, rusinaa, kovia toffeekarkkeja. Herkullista.

Maku: Turvesavua, salmiakkia ja pippurisuutta. Yllättävän jykevä ja painokkaan sherryinen makumaailma. Suklaata, napakkaa yrttisyyttä, piparkakun maustelientä, pähkinäistä happamuutta, pekonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikka onkin osin melko rasvainen. Balanssi hetkellisesti hakee, aluksi tämä tuntuu kaikessa tervassaan ja lääkemäisyydessään jopa hyökkäävältä, mutta tunnelma sulaa ja maut siirtyvät. Tammi pysyy silti nautinnollisen kuivana. Jälkimaku on yskänlääkemäinen, pippurinen ja yllättävän savuinen. Savumakkaraa, hiiltä, herukkaisuutta, pähkinää. Varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Tavattoman hieno Lagavulin menneiltä vuosilta. Silti vuoden 1987 DE säilyy suosikkinani tähänastisista kokemuksista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8).