Islay

Octomore 07.1, 59,5%

Muistan, miten kuusi vuotta sitten harmikseni tajusin, että silloinen Uisge oli juuri mennyt enkä ollut tajunnut sitä ollenkaan. Luin kateellisena sen jälkeen eri puolilta raportteja siitä, miten mahtavaa oli ollut. Seuraavana vuonna en enää missannut festivaalia.

Huomenna se on jälleen täällä. Vanha ylioppilastalo täyttyy viskikansasta, ja aion itsekin sulautua joukkoon. Päätin valmistautua koitokseen maistelemalla tähän alle yhden Octomoren, jonka pitäisi olla Uisgessakin tarjolla (kiitos taas Viskisiepon tiedonhankinnan ja julkaistujen tietojen). Itselläni tämä oli vielä maistamatta, vaikka nyt mennään OB-puolella jo numerossa 8, Masterclass-pullotteissa.

Näissä virallisissa Octomore-julkaisuissa on myös siltä osin historian siipien havinaa ja henkilökohtaisia muistoja, että ensimmäinen oma Octomore-kokemukseni on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tilasin marraskuussa 2011 ravintolassa Octomore 02.1:n enkä paljon muuta enää sen jälkeen maistanutkaan. Nuoteissani lukee edelleen: tuoksussa savua, maussa savua, jälkimaussa savua.

Noihin aikoihin ajattelin, että kyllä savuisista viskeistä jotain muutakin täytyy oppia tunnistamaan sen savun lisäksi. Kevättalvella 2012 ryhdyin kirjaamaan vähän järjestelmällisemmin viskinuotteja ylös, ja siitä tämä blogikin syntyi, noiden muistojen säilöksi.

Silti Octomore on aina haaste. Tänäänkin.

Octomore 07.1

(59,5%, OB, 2009–9.3.2015, Ochdamh-mòr 208 PPM, American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuminen ja lihaisa, alkuun muistuttaa enemmän jopa Port Charlottea. Turvesavu on kyllä totaalinen, kääntyy nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia ja suolaisuutta, merellisyyttä ja äyriäisiä. Tammea, kookosmaitoa, vaniljaa. Palanutta puuta, bensaa. Nam. Vesilisä tuo pientä sitruksisuutta esiin.

Maku: Todella savuinen ja lihaisa, öljyinen ja muhkea. Edelleen menisi Port Charlottesta, ellei tietty lääkemäisyys tulisi esiin. Tervaisuutta, apteekin salmiakkia, suolaisuutta, heinäisyyttä. Hapanimeläkastiketta. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi, pieni kookosmaisuus ja vanilja ovat edelleen tunnistettavissa. Suutuntuma on öljyinen ja voimallinen. Jälkimaku alkaa tervaleijonalla ja nokisuudella. Turvesavua, suolaisuutta, merellisyyttä, tammen napakkuutta. Likaisen rasvainen ja tunkkainen yleisilme saavuttaa hetkeksi huippunsa, kunnes kaikki ohenee nopeasti. Korkeintaan keskipitkä finaali on pieni pettymys. Vesilisällä hapanimeläkastiketta ja karamellisoituja elementtejä saa paremmin esiin.

Arvio: Mahtavan lihaisa ja muhkea. Sääli, että jälkimaku putoaa vähän liian aikaisin, koska tässä olisi ollut aineksia enempään. Pidän tässä kaikesta, mikä muistuttaa Port Charlottesta, mutta samalla itse Octomoren ydin jää nyt vähän sivuun. 87/100

Bowmore 22 yo 1989/2011, Liquid Sun 50,7%

Tällä kertaa lasiin lorahti mehukkaan oloinen Bowmore, joka on tislattu vuonna 1989 ja pistetty pulloon 2011. Ex-bourbontynnyristä on saatu 256 pulloa.

Bowmore 22 yo 1989/2011, Liquid Sun

(50,7%, Liquid Sun, 1989–2011, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin turvesavuinen ja hiilinen ensivaikutelma. Hedelmäisyys kuitenkin tulee mukavasti läpi, melonia ja mangoa, hiukan kypsää omenaa. Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat myös omalla paikallaan, mutta rasvaisuus peittää enimmät nyanssit. Suolaisuutta, merellisyyttä. Vesilisä tekee tästä yllättäen kovasti tunkkaisen.

Maku: Merellisyys ja sitruksisuus ovat vahvasti pinnassa. Edelleen tuhti turvesavu kääntyy hiiliseen ja nokiseen suuntaan. Omenaisuutta, tölkkiananasta, herukkaa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta rasvaisuus pitää pintansa. Suolaisuutta, heinäisyyttä, vaniljaa. Yrttisyys ja pippurisuus huolehtivat potkusta, mutta kokonaisuudessaan tasapaino vähän hakee ja levottomuus vaivaa. Jälkimaku lähtee liikkeelle varsin reippaalla pippurilla ja nokisella turvesavulla, kunnes sitruunaisuus, hapokkuus ja suolaisuus aloittavat vyörynsä. Kihelmöivää yrttisyyttä, herukkaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo nestesaippuaa esiin.

Arvio: Ihan kelvollinen viski, mutta tämän ikäisten ja tätä ikäkautta edustavien Bowmore-viskien vertailuryhmässä jää vähän jälkeen. 85/100

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful 66,3%

Mielettömän voimakas ex-bourbonissa kypsynyt Octomore kaatui lasiin. Turvesavua, turvesavua, turvesavua. Tällainen kelpaisi varmasti polttoaineeksi rakettimoottoriinkin.

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful

(66,3%, Rest and Be Thankful, 19.3.2008–19.11.2014, Cask No. B000005708, Bourbon Cask, 259 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ilman vesilisää varsin sulkeutunut. Tiukka turvesavu tuoksuu kilometrin päähän, mutta sen alle pääseminen vaatii hiukan työtä. Salmiakkia, tervaa, tuoretta puuta. Puuliiterin tuoksuja, klapeja, lastuja, savuava ruohonleikkuri. Runsaasti vastaleikattua ruohoa. Vesilisä tuo esiin multaisuutta ja kypsää omenaa.

Maku: Öljy ja painavuus ovat omaa luokkaansa. Turvesavu tulee vastaan hiilisenä ja nokisena, suurella voimalla. Tervaa, salmiakkia, vihreää omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, merellisyyttä. Suutuntuma on todella voimakas ja öljyinen. Tammea, ruohoisuutta, pihkaa. Jälkimaku liikkuu edelleen turvesavun ja hiilen maisemissa, mutta salmiakin alta nousee enemmänkin hedelmäisiä ja hunajaisia sävyjä. Aprikoosia, omenaa, limettiä, minttua. Tammi tuntuu ryhdikkäänä muttei yliohjaudu. Ruohoa, palanutta puuta. Varsin pitkä ja lopuksi jopa puhdaspiirteinen finaali. Vesilisä tuo pintaan karkkisuutta ja tomusokeria, mutta saa samalla myös tammen aktiivisemmaksi ja tanniineja esiin.

Arvio: Äärimmäisen vahva Octomore. Tämän kanssa saa tehdä vähän töitä. Kokonaisuus toimii lopulta hyvin, ja kuusivuotiaaksi tässä on melkoisesti luonnetta. 87/100

Bunnahabhain 34 yo 1980/2014, The Whisky Agency 47,1%

Bunnahabhain ei ole yleisesti ollut suosikkitislaamoitani, mutta kun puhutaan yli 30-vuotiaista viskeistä, Bunna on aina listoillani aivan kärkipäässä. Jotain tislaamon tuottamassa tisleessä ja sen tynnyrivalinnoissa on sellaista, että pitkä kypsytysaika tekee viskille usein ihmeitä – syntyy parhaimmillaan aivan maagisia pullotteita.

Itse muistan esimerkiksi Silver Sealin Bunnan vuodelta 1972 yhdenlaisena huippukohtana koko oman viskiharrastukseni ajalta.

Kaiken hyväkkään lisäksi nykyvinkkelistä ikivanhat 1960- ja 1970-luvulla tislatut Bunnat eivät maksaneet vielä muutamia vuosia sitten mitenkään kohtuuttomasti. Reilulla satasella sai tuosta kategoriasta Euroopasta jo hyviä viskejä, kahdella sadalla jopa aivan huippuja. Ja puhutaan siis iältään noin 30-vuotiaista single caskeista tai hyvin pienen erän pullotteista.

Ne ajat ovat toki kaukana takana, mutta moniin muihin Islay-viskeihin verrattuna Bunnahabhain on etenkin indiepuolella edelleen kohtuullisesti hinnoiteltua. Siellä puolella Bunnan ikäviskeihin on edelleen mahdollista päästä käsiksi, ja niitä näkee muidenkin hyllyissä.

Usein parhaissa vanhoissa Bunnissa on ollut käytössä erittäin laadukas refill butt. Tällä kertaa maistoon pääsi The Whisky Agencyn pullotussarjoista The Perfect Dramin 34-vuotias Bunnahabhain, jossa lukee näkyvästi etiketissä, että kypsytys on tapahtunut refill buttissa. Pullomäärä on varsin iso ja voltit maltilliset, joten sitä tynnyriä on saatettu rakentaa matkan varrella eri alkuperää olevilla samanikäisillä viskeillä. Lähtökohdat ovat kuitenkin lupaavat.

Etiketissä myös lukee, että kyseessä on mestarimaistelija F. Thomasin valitsema tynnyri. Enää pitäisi tietää, kuka hän on. Tai ehkä sillä ei ole niin väliä, maistellaan nyt tämä viski ensin.

Bunnahabhain 34 yo 1980/2014, The Whisky Agency

(47,1%, The Whisky Agency, The Perfect Dram, 1980–2014, Refill Butt, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja aromaattinen tuoksu. Mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, suklaata, kiteistä hunajaa, metisyyttä. Kukkaisuutta ja ruohoisuutta löytyy myös. On kyllä upea tuoksu. Kuivattuja hedelmiä, kovia toffeekarkkeja, aprikoosia, yrttisyyttä. Tietty mineraalisuus kruunaa kaiken. Vesilisä tuo kirsikan esiin taustalta.

Maku: Öljyinen ja kaunis. Aprikoosin ja suklaan makeus yhdistyy kuivattuihin hedelmiin ja vahamaiseen tammisuuteen. Mineraalisuus ja merellisyys ovat upeasti läsnä, samoin kiteinen hunajaisuus ja toffeefudge. Suutuntuma on herkkä ja öljyinen, hienosti tasapainoissa. Heinäisyys, metisyys ja akaasiahunaja kantavat. Tammi on hiukan isompi kuin tuoksussa, tuo mausteita ja ryhtiä. Jälkimaku nostattaa edelleen suklaisuuden etulinjaan, mineraalisuus ja kuivat hedelmät eivät jätä rauhaan. Vadelmahilloa, hiukan kirsikkaa, beef jerkyä, pähkinäisyyttä, inkivääriä, suolaisuutta. Pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä korostaa pientä happamuutta ja keltaisen luumun sävyjä.

Arvio: Hieno viski kerta kaikkiaan. Tuoksu on jumalainen ja maussakin kaikki kohdallaan. Tällaisten viskien ääressä aina muistaa elämän katoavaisuuden ja sen, että jonain päivänä tällaiset viskit ovat enää kauniita muistoja. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 89/100.

Ardbeg Galileo 49%

Olen maistanut tämän 2012 julkaistun Ardbegin pari kertaa aiemminkin, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös. Nyt suoritin vihdoin asianmukaisen paikon, kun sopiva tilaisuus tuli.

Ardbeg Galileo

(49%, OB, 1999–6/2012, Ex-Marsala & Ex-Bourbon Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, hiukan lihaisa, turvesavuinen ja makea. Todella tuhti ja muhkea ensivaikutelma. Vahaista punaista omenaa, nektariinia, mausteisuutta, hunajaa. Hedelmäsiirappia, anista, savustettua paprikaa, nokisuutta, rasvaa, pähkinäisyyttä. Vesilisä tuo pintaan kurkkupastillia ja tervaa.

Maku: Vahamainen ja savuinen, viininen ja makea. Punaista omenaa, persikkaa, siirappia, savumakkaraa, rasvaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin vahamainen. Tammi tuntuu varsin reippaana ja tuoreena. Jälkimaku on salmiakkinen, tervainen, savuinen ja edelleen varsin viininen. Lääkemäisyyttä, suolaisuutta, pippuria, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa lyijyisyyttä vielä selvemmin.

Arvio: Hiukan sekava Ardbeg, rasvainen ja viininen. Ei kuulu vieläkään omiin suosikkeihini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition 50,5%

Jälleen tuli mahdollisuus maistaa tätä Laphroaigin Cairdeas-sarjan vuonna 2011 markkinoille tullutta Ileach Editionia. Taisin edellisen kerran nauttia tätä Uisgessa pari vuotta sitten, mutta vasta nyt pääsin kirjaamaan mietteet lopultakin ylös. Itse viski muuten lienee kahdeksanvuotiasta.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition

(50,5%, OB, Feis Ile 2011, ’Ileach Edition’, Ex-Maker’s Mark Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia ja ruohoisuutta, kuivaa turvesavua ja tuhdisti lääkemäisyyttä. Fiilis on vähän kuin Laphroaigin 15-vuotiaassa, tyylikäs ja tasapainoinen. Paahtuneisuutta, merellisyyttä, vihreää omenaa. Merellisiä ja mineraalisia sävyjä todella riittää, merilevää ja rantakalliota. Vesilisä avaa vielä lisää minttuisuutta ja päärynää.

Maku: Kermaisen pehmeä ja alkuun kevyt, mutta lääkemäisyys ja kuivan villainen savu saavat vähitellen otetta. Lakritsia, sitruunaisuutta, apteekin salmiakkia, antiseptisia aineita, vihreää omenaa, vihreää viinirypälettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan mausteinen. Jälkimaku on savuinen, lääkemäinen, hapokas, sitruksinen ja merellisen suolainen. Märkää köyttä, merileväisyyttä. Melko pitkä ja oikein kaunis finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja pientä hapokkuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkkä Laphroaig. Varsin nautinnollinen elämys, vaikka tässä ei pelata väellä ja voimalla ollenkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition 43%

Minulla on aina ollut hiukan ongelmallinen suhde Lagavulinin Distillers Editioniin. Olin aina pitänyt sitä yliarvostettuna viskinä, kunnes pääsin maistamaan vuoden 1987 pullotteen.

Sen jälkeen koin taas pienen pettymyksen keskimääräistä iäkkäämmän 1995/2013:n ääressä, mikä oli hyvä muistutus tämän PX-viimeistelyllä pelaavan sarjan hiukan arvaamattomasta luonteesta. Joskus osuu kohdalle, joskus ei.

Nyt lasissa on jouluisiin sävyihin sopivasti vuonna 1990 tynnyriin pistetty ja vuonna 2006 pullotettu DE. Odotukset ovat varsin korkealla.

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition

(43%, OB, 1990–2006, Batch No. lgv. 4/494, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan turvesavuinen ja tumma, todella suklainen ja jopa muhkea ensivaikutelma. Varsin kuiva ja lihaisa, beef jerkyä ja savumakkaraa riittää. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Tumma yrttisyys yhdistettynä kuivaan tammeen toimii mahtavasti. Makeus tulee mehiläisvahaisena ja toffeemaisena esiin.

Maku: Todella vahamainen, kuivan tamminen ja tyylikkään turvesavuinen. Suolaisuutta, merellisyyttä, lakritsia, salmiakkia. Savumakkaraa, lihaisuutta todella riittää, mutta profiili on kuiva ja jokseenkin loistava. Kinuskia ja uuniomenan makeutta, hiukan hilloisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen mutta tämä kieltämättä voisi hyötyä vielä korkeammalta pullotusvahvuudesta. Jälkimaku on hyvin lakritsinen ja pehmeän turvesavuinen, vahamainen ja kevyen tamminen. Yrttitippoja, salmiakkia, savumakkaraa, pippurisuutta, hapokasta mineraalisuutta. Todella herkäksi taittuva, varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen Lagavulin. Vahvistaa uskoani siihen, että DE voi todella toimia, kun profiili pysyy riittävän kuivana ja balanssi osuu kohdalleen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid 46%

Maistelussa tällä kertaa Murray McDavidin Caol Ilaa, joka on pullotettu muutamia kuukausia ennen yhtiön Bruichladdich-kauppoja. Nythän Murray McDavidin tuotemerkki on ollut nelisen vuotta Aceon omistuksessa, ja ainakin Mission-sarja tuntuu olevan vielä voimissaan. Mutta nyt viskiä on lasissa varhaisemmalta ajalta.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 12/1989–8/2000, Cask No. MM 3789, 70 cl)

Tuoksu: Suolaa ja lakritsia, kuivaa savua ja yrttisyyttä. Minttua, suolaheinää, märkää kalliota, merellisyyttä. Apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, kamferia, terävää sitruksisuutta, pippuria. Todella hieno tervainen ja tumman eucalyptusmainen sävy. Kuivaa tammea. Menisi sokkona ikäviskistä. Vesilisä tuo sitruunamelissaa.

Maku: Upean tuoksun jälkeen tulee paluu maan pinnalle. Suolavetinen ja sitruunainen kokonaisuus pyörii paksun turvesavun, lakritsin ja lääkemäisten piirteiden ympärillä. Suutuntuma on yllättävän kevyt ja aavistuksen vetinen. Tammi on selvästi vaniljaisempaa ja aktiivisempaa kuin tuoksussa. Omenaa, minttua, ruohoisuutta. Jälkimaku liikkuu kuivan lääkemäisyyden ja kireän mineraalisuuden suuntaan. Hapokkuutta, yrttejä, kuivaa tammisuutta, sitruksisuuttta, pippuria. Hiukan valjuksi tämä jää, vaikka yrtit, savu, lakritsi ja terva pirskahtelevatkin. Finaali on keskipitkä. Vesilisä lisää makeutta selvästi, päärynää ja hunajaisuutta.

Arvio: Tuoksultaan todella upea mutta maussa hiukan yksinkertaiseksi jäävä tapaus. Tuoksu olisi kyllä sokkona mennyt parikymmentä vuotta vanhemmastakin Caol Ilasta. 85/100

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray 49,2%

Maistelussa klassisen oloinen 1990-luvun tuotantoa edustava Bowmore ex-bourbonista. Nämä ovat yleensä kautta linjan laadukkaita, mutta selkeitä huippuja on välillä vaikea erottaa juuri siitä syystä. Mutta harvoin näissä tosiaan pettyy.

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray

(49,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 27.3.1996–5.5.2015, Cask No. 960059, Bourbon Hogshead, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, kirpeän turvesavuinen, sitruksinen, herukkainen ja jokseenkin lääkemäinen ensivaikutelma. Merellisyys on vahvaa, suolavettä ja merilevää löytyy. Aprikoosia, mangoa, greippiä, aktiivista tammisuutta, hiukan vaniljaa. Varsin tiukka yleisilme. Vesilisä tuo hiukan päärynää ja makeutta.

Maku: Todella napakka suutuntuma, sitruksisuus, mineraalisuus ja turvesavu iskevät kerralla. Tammi tuntuu aavistuksen kovana ja pippurisena heti kärkeen. Herukkaisuutta, makeampaa hedelmäisyyttä aukeaa vähitellen. Tietty lääkemäisyys tässä tuntuu edelleen, antiseptisia aineita ja hiukan yskänlääkettäkin. Suolavetinen ja kirpeä kokonaisuus kaikkineen. Jälkimaku alkaa erittäin pippurisena, mineraalisuus tiukentaa otetta koko ajan. Vähitellen yskänlääkemäisyys ja lakritsi avaavat kuitenkin portit, todella tumma yrttisyys ja Carmolis-tipat saapuvat uljaasti. Tammi on hienosti balanssissa. Pitkä, komea finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta ja vaniljaisuutta, antaa hedelmille hiukan lisää tilaa ja rauhoittaa tammea.

Arvio: Todella fokusoitunut Bowmore, jonka avaa kuitenkin sielunsa jälkimaussa komeasti. 87/100

Bunnahabhain 25 yo 1998, Single Malts of Scotland 50,4%

Maistelussa on tällä kertaa Speciality Drinksin neljännesvuosisadan kypsynyt Bunnahabhain. Jotenkin tuntuu, että hyvä Bunna vaatii aina varsin pitkän tynnyröintiajan, jotta sen todellinen luonne tulee esiin.

Bunnahabhain 25 yo 1998, Single Malts of Scotland

(50,4%, Single Malts of Scotland, 1998–3/2014, Cask No. 4344, Hogshead, 193 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja ruohoinen, varsin hedelmäinen ja rasvainen. Käsirasvaa, aloe veraa. Tammi tuntuu vielä varsin aktiivisena. Kookosmaitoa, vaniljakastiketta, omenahilloa, päärynähilloketta, briossia ja muuta kampaviinerimäistä leivonnaista. Varsin mukava, mutta ei tunnu vielä oikein Bunnalta. Vesilisä tuo käsirasvaa vielä selvemmin pintaan ja sekoittaa pakkaa.

Maku: Jos tuoksu ei tunnu selvästi Bunnalta, maku palauttaa uskon heti. Erittäin tyylikäs, kiteisen sokerinen ja kuivan tamminen ote saapuu välittömästi. Hienoa metisyyttä, apilaa, mineraalisuutta, vähitellen voimistuvaa suolaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja upeasti balanssissa. Omenaisuutta, kevyen karvasta sitruksisuutta, merellistä otetta, aavistus mehiläisvahaa, toffeefudgea. Hiukan hapan yleisilme kuitenkin, kaikesta huolimatta. Jälkimaku liikkuu edelleen kuivan tammisella ja metisellä puolella, mutta joukkoon nousee hiukan hapokasta maltaisuutta myös. Ruohoisuutta, vaniljaa, akaasiahunajaa, omenahilloa, leivosmaisuutta. Pitkä finaali. Nam. Vesilisä tuo joukkoon rasvaa ja lisää yleistä sekavuutta varsin herkästi.

Arvio: Oikein herkullinen Bunna. Vain hiukan hahmoton tuoksu ja maun pieni happamuus jäävät kaihertamaan, koska hyvin lähellä ollaan jo mestaruussarjaa. 89/100