Islay

Lagavulin 12 yo Special Release 2021, 56,5%

Nyt on saatu kasaan entistä barokkisempi paketointi Lagavulinin klassikolle. Pitkään olen kärvistellyt tämän Diageon brändiuudistuksen kanssa, mutta alan vähitellen hyväksyä sen.

Vanhan Lagavulin-ulkoasun arvo vain kasvaa silmissäni, kun tulee uutta tilalle. Aikakaudet vaihtuvat. Jatkossa erivuotisia julkaisuja on helpompi erottaa toisistaan.

Mutta nyt ei maistella pakettia, ei etikettiä eikä pahvikuorta. Ollaan aidon asian äärellä.

Lagavulin 12 yo Special Release 2021

(56,5%, OB, 2021, Special Release, Untold Legends, ’The Lion’s Fire, Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen ja yllättävänkin isosti lääkemäinen, kamferinen ja kuivempi kuin vielä jokunen vuosi sitten. Suolaisuutta ja merellisyyttä, jodia ja pientä tärpätin vivahdetta, hyvällä tavalla. Sitruunaa, maltaisuutta, vegetaalisuutta, merilevää, pientä pippuria. Vesilisä tuo turvetta ja heinäisyyttä esiin, lisää tiettyä maanläheisyyttä ja happoisuutta.

Maku: Aivan upea, aukeaa välittömästi koko laajuudessaan. Hiilisyyttä, merellisyyttä, tervaa, turvesavua, kaikkea hyvää. Suolaisuus ja mineraalisuus muodostaa todella hienon kombinaation sitruunaisuuden ja paahtuneen tammen kanssa. Lääkemäisyys, jodi, pippuri, hapokas omena, pieni toffeemaisuus, kaikki toimii. Suutuntuma on täyteläinen ja runko liki täydellisessä balanssissa. Maltaisuutta, paahdettuja pähkinöitä, öljyisyyttä, merilevää. Jälkimaku on hiilisavuinen, paahtuneen tamminen, hiukan tuhkainen ja todella suolainen. Mineraalisuus ja merellisyys, tervaisuus ja jodi ovat kohdallaan. Pientä kamferia, mustapippuria, sitruunaa, omenaa. Pitkä finaali on silkkaa herkuttelua. Vesilisä availee päärynäistä makeutta ja tämän vegetaalista puolta.

Arvio: Viime vuosien ylivoimaisesti paras Lagavulinin 12-vuotias. Olin pari vuotta sitten vielä huolissani näiden makeutumisesta, mutta nyt profiili on niin mineraalinen ja merellinen kuin ikinä. Todella vaikuttava esitys. Toki olen näiden pullotteiden fanipoika ollut aina, mutta silti: nyt on käsissä jotain erityistä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.

Kilchoman 8 yo 2011/2020 for Whizita 54,5%

Kilchomanilta meni tällainen pieni erä saksalaiselle viskikaupalle. Tällä kertaa kasivuotias liemi on finistelty madeiratynnyrissä.

Kilchoman 8 yo 2011/2020 for Whizita

(54,5%, OB for Whizita, 9.12.2011–5.11.2020, Cask No. 768/2011, Madeira Cask Finish, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja hedelmäisen makea, jopa imelä. Hiiltä ja tuhkaa, hiukan jotain maakellarimaista ja kostean ummehtunutta myös. Vegetaalisuutta ja märkää lehtikasaa. Marjaisuutta, hapokkuutta. Vadelmahilloa, viinikumikarkkeja. Vesilisä tuo pintaan marsipaania ja kosolti sokerisuutta.

Maku: Hiilinen savuisuus ottaa välittömästi yhteen imelän hedelmäisyyden kanssa. Turpeisuus on edelleen vegetaalisella puolella, ja nyt tammikin tulee tanniinisella voimalla kehiin. Marjaisuus ja hapokkuus kiristävät ikenissä, salmiakkijauhetta ja tuhkaisuutta tulee läpi. Hedelmäisyydessä tuntuu punaista omenaa, sitruksisuutta ja hieman luumua, mutta sen verran kova on turvesavu, ettei spektri ole valtava. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin kovapintainen. Jälkimaku lähtee melko kireän tammen, voimakkaan hiilisavun ja kirpeän marjaisuuden varassa. Nahkaisuus ja hapot nousevat pintaan ja suolaisuus korostuu. Hiukan pippurisuutta ja runsaasti tuhkaa. Keskipitkä finaali jää hiukan valjuksi. Vesilisä availee karkkisuutta ja makeutta.

Arvio: Pätevä, hedelmäinen Kilchoman, jossa nuoruus tulee vielä selvästi läpi. 85/100

Kilchoman Summer 2010 Release 46%

Maistelussa on tällä kertaa näitä aivan ensimmäisiä virallisia ja laajasti julkaistuja Kilchomaneja, noin kolmevuotias Summer 2010 Release. Jotenkin nostalginen fiilis tulee, kun oma harrastus oli tämän julkaisun aikaan vielä aivan alkutekijöissään.

Ensimmäinen hankkimani Kilchoman oli tämän jälkeen julkaistu Spring 2011 Release. Sittemmin tuli vierailtua tislaamollakin, joten arvioni voi olla nyt hieman värittynyt.

Kilchoman Summer 2010 Release

(46%, OB, 2007–2010, Fresh and Refill Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Pistävän nokinen ja turvesavuinen, vegetaalinen ja kalkkinen. Merellinen ja suolainen puoli on pinnassa. Mineraalisuutta, ruohoisuutta, paljasta maltaisuutta ja terävää tammea. Limettiä, pippuria, minttua, hiukan omenaa. Kuivaa heinää, puhdasta jyväisyyttä. Vesilisä avaa hiukan päärynäistä makeutta.

Maku: Heti alkuun todella terävä ja pippurinen, vegetaalista turvesavua ja tiukkaa hiilisyyttä koko rahalla. Kilchomanin alkuaikojen hieno new make nousee heti mieleen. Sitruksisuutta ja omenaisuutta löytyy hiukan kaiken merellisyyden ja mineraalisuuden keskeltä. Maltaisuus on voimakkaasti pinnassa, jyväisenä ja paljaana. Suutuntuma on melko öljyinen. Hiukan lihaisuutta ja suolaisuutta, ruohoisuutta ja hapokkuutta. Salmiakki käy näytillä. Jälkimaku on tummasävyinen, todella suolainen ja turvesavuinen. Hiilisyys korostuu, tuhkaisuus ja tumma yrttisyys nousevat esiin. Salmiakkia, yrttitippoja, edelleen hiukan sitruksisuutta. Terävää tammisuutta ja pippuria. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä tuo esiin vaniljaa ja hedelmäkarkkia.

Arvio: Nuori ja raaka savuviski, mutta raakuus on tällä kertaa hyvänlaatuista. Kilchomanin new make on ollut yksi kaikkien aikojen suosikeistani, eikä tämä ole kovin kaukana siitä – eikä voikaan olla, näin lyhyen kypsytyksen jälkeen. Mutta esityksenä tämä on hyvinkin virheetön ja tyylikäs näissä puitteissa. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Laphroaig 11 yo 1996, The Single Malts of Scotland 57,5%

Tällä kertaa käsissä on Laphroaigia Speciality Drinksin valikoimista, pullotettuna The Single Malts of Scotlandin nimissä ja miniatyyrikoossa. Tästä on myös täysikokoinen pullote, jossa on pullotuspäivä kerrottuna, mutta tässä minissä sitä tietoa ei ole näkyvissä lainkaan.

Laphroaig 11 yo 1996, The Single Malts of Scotland

(57,5%, Speciality Drinks, 2.5.1996–10.9.2007*, Cask No. 50, Hogshead, 464 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja hiilinen, runsaasti tervaa ja lääkemäisyyttä. Erittäin tummasävyinen ja yrttinen. Merellisyyttä, märkää kalliota ja merilevää, kosteita köysiä ja laiturinlankkuja. Salmiakkijauhetta, vegetaalista turpeisuutta. Tuhti ja komea esitys. Vesilisä tuo pintaan vaniljaa ja kypsää päärynää.

Maku: Turvesavuinen, hiilinen ja tervainen. Silti hiukan paljaampi ja tammisuudessaan purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Lääkemäisyys ja suolavetisyys ovat vahvasti esillä. Salmiakkia, merilevää, yrttitippoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin jämäkkä. Öljyisyyttä, pippurisuutta, hapokkuutta. Omenaisuutta ja mangoa tulee hiukan esiin kaiken paahteisuuden ja vegetaalisen turpeisuuden keskeltä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, hiilinen ja paahteisuudessaan suorastaan palanut. Tuhkaa, kalkkia, salmiakkijauhetta, yrttitippoja. Tammi tuntuu melko raakana ja nuorekkaana tässä vaiheessa. Ruohoisuutta, merilevää, hiukan omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toffeemaista makeutta ja vaniljaa.

Arvio: Todella jämäkkä Laphroaig-esitys. Hyvää. Nuoruus tästä välillä paistaa, mutta kokonaisuus on silti kunnossa. 87/100

Port Charlotte 2012 Islay Barley 50%

Lasissa on vaihteeksi Port Charlotten nimissä pullotettua, Islayn paikallisesta ohrasta tislattua savua.

Port Charlotte 2012 Islay Barley

(50%, OB, 2012–2019*, 6 years old, 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen, erittäin terävä ja lihaisa. Savumakkaraa, grillattuja hedelmiä, öljyisyyttä. Siirappisen imelyyden rinnalla napakka suolaisuus ja merellisyys, tuhkaa ja hiiltä. Hiukan suolapähkinää, toskaomenaa, makeaa sitruksisuutta. Bbq-kastiketta, pippuria. Vesilisä tuo salmiakkia pintaan.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen, kuivalla tavalla lihaisa ja hiukan kitkerä. Suutuntuma on alkuun öljyinen mutta runko tuntuu silti oudon ohuelta. Paljon tuhkaa ja mineraalisuutta, merellisyyttä ja heinäisyyttä. Suola ja antiseptiset aineet tulevat esiin, mutta jotenkin tämä on alusta asti hiukan sulkeutunut tapaus. Grillattuja hedelmiä ja hedelmäsiirappisuutta löytyy, mutta yleisilme on jokseenkin kalvakka. Maltaisuutta ja taikinaisuutta. Jälkimaku on edelleen jykevän turvesavuinen, sitruksinen ja todella suolainen. Tuhkaa, hiiltä, hapokkuutta, hiukan tervaa. Pieni lakritsisalmiakki nousee myös esiin. Hiukan chorizoa, uuniomenaa, tammea, pippurisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee paljasta tammisuutta ja valkopippuria.

Arvio: Hiukan väritön esitys. Tuoksu lupailee paljon enemmän. 83/100

Bowmore 10 yo Glasgow Garden Festival ’88, 40%

Maistelussa tällä kertaa Bowmore-viskiä vähän kauempaa menneisyydestä. Tällainen hiukan harvinaisemman pään pullote on tehty vuoden 1988 Glasgow Garden Festivalille.

Bowmore 10 yo Glasgow Garden Festival ’88

(40%, OB for Glasgow Garden Festival, 1988, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivaa turvesavua, herukkaisuutta ja sitruksisuutta. Trooppista hedelmää, hiukan tummasävyistä yrttisyyttä, kovaa toffeekarkkia. Hiukan siirappista makeutta ja toisaalta taas suolaista heinäisyyttä ja merellisyyttä. Tammi tuntuu kuivahkona ja nostaa esiin vaniljaa. Kevyt ja tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen, makea ja napakan turpeinen. Tumma yrttisyys, kuiva savu ja hento kukkaisuus toimivat hyvin yhteen. Sitruunaisuutta, viherherukkaa, persikkaa, omenaa. Heinäisyyttä, suolaisuutta ja yllättävänkin selvästi erottuvaa maltaisuutta. Nyt myös pieni saippuainen laventeli näyttäytyy, lakritsin kanssa tulee heti aito Bowmore-fiilis pintaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Pientä kitkeryyttä löytyy myös, saksanpähkinäistä ja nahkaista napakkuutta. Merellisiä vivahteita, merilevää etenkin. Jälkimaku on turvesavuinen ja täynnä paahtunutta puuta. Edelleen herukkaiset ja trooppisen hedelmäiset nuotit korostuvat. Suolaisuutta, heinää, lakritsia, hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukas ja aikakautensa tyylille uskollinen kymppivuotias. Kyllä maistuu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Hyvä ja ’nätti’ 10-vuotias”.

Lagavulin 16 yo Feis Ile 2017, 56,1%

Vuoden 2017 Feis Ile oli melkoinen jättierä, joten pulloja riitti oletettavasti kaikille halukkaille, jotka olivat hinnan valmiit maksamaan.

Hirveä nillitys hinnasta kyllä tulikin, ja sen takia tämän pullotteen jälkimaine on erityisen heikko. En nyt maista hintalappua, vaan viskiä.

Lagavulin 16 yo Feis Ile 2017

(56,1%, OB, 2017, Double Matured in Moscatel Cask Wood, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea turvesavu on merellistä ja samalla myös hiukan asfalttista laatua. Merilevää, savukalaa, suolaa, märkää kalliota. Pieni kreosootin vivahde, bensiiniä, tuhkaisuutta. Rusinaista ja toffeemaista makeutta. Märkiä lehtiä, ruohoisuutta, sitruunaa. Vesilisä tuo pintaan maitosuklaata ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen, turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuuden ja suolaveden rinnalla on erittäin hyvin toimiva kattaus makeaa sitruksisuutta, toffeeta, kanelia ja paahtunutta tammea. Hyvin integroitunut lihaisuus ja mineraalisuus. Merilevää ja savukalaa riittää, tapahtumaa on joka lähtöön. Suutuntuma on täyteläisen öljyinen ja kaikesta huolimatta yllättävänkin mainiosti tasapainossa. Edelleen bensaisia vivahteita, mutta rinnalle nousee pippurisuutta ja tummaa yrttisyyttä. Jälkimaku on erittäin runsasta turvesavutykitystä, jossa suola, mustapippuri, mineraalisuus ja sitruksisuus kamppailevat. Mustia oliiveja, kahvia, yrttejä, pientä karvautta, paahteista tammea. Suolaista salmiakkia, toffeemaisia ja jopa suklaisia vivahteita. Tyylikäs, melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin savumakkaraa ja karamellia.

Arvio: Mainettaan selvästi parempi Lagavulin. Tavallisesta Lagavulinista poikkeava makeus tekee tästä kiinnostavan. Paljon kyllä tapahtuu koko ajan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Kilchoman 100% Islay 10th Edition 50%

Kilchomanin 100% Islay on ollut oman kokemukseni mukaan laadukas mutta ehkä lievästi väritön sarja muuten hyvin persoonallisen tislaamon kontekstissa. Nyt maistossa jo kymppierä. Viisi vuotta sitten kierros Kilchomanin tislaamossa alkoi viitoserällä, näin se aika vierii.

Kilchoman 100% Islay 10th Edition

(50%, OB, 2020, 39 Bourbon Barrels & 2 Oloroso Sherry Butts, 12400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja raikas ensivaikutelma, jopa kukkainen – vaikka turvesavu ja napakka tervaisuus ovatkin vahvasti läsnä. Sitruunaisuutta, mineraalisuutta, keltaista luumua, herukkaa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, yrttejä, paahtuneisuutta, merellisyyttä, suolaa. Vesilisä tuo pintaan suklaista makeutta.

Maku: Terävän turvesavuinen ja raikkaan hedelmäinen. Viherherukkaa, omenaa, raakaa päärynää, pientä sitruunaista kitkeryyttä. Suolaisuus ja tuhkaisuus ovat varsin voimakkaina mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko lopulta hiukan ohuenpuoleinen. Yrttisyyttä ja lääkettä, mineraalisuuttta, mysliä, jotain multaista ja kellarimaista. Hiukan merilevää ja anjovista, öljyisyyttäkin. Jälkimaku on edelleen napakan turvesavuinen, todella suolainen ja vahvasti tuhkainen. Tammi tuntuu kireänä ja pippurisena, sitruksisuus ja herukkaisuus kiristelevät ikenissä. Mineraalisuutta, heinäisyyttä, edelleen kuivaa multaisuutta ja yrttistä pistävyyttä. Keskipitkä finaali jää hiukan yksipuoliseksi. Vesilisä nostaa hiukan toffeeta esiin.

Arvio: Mielenkiintoinen tuoksu ei aivan yllä makuun saakka. Kokonaisuus jää lievästi yksioikoiseksi, ja jälkimaku etenkin jättää toivomisen varaa, vaikka sinänsä tätä ihan mielikseen nauttii. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Jälleen maukas esitys Kilchomanilta.”

Talisker 8 yo Special Release 2020, 57,9%

Nyt on lasissa vähän erilaista tavaraa, jamaikalaisissa rommitynnyreissä finisteltyä Taliskeria. Diageo pisti tällaisen Special Release -julkaisun liikkeelle 2020. Aiempi Taliskerin kasivuotias oli raakuudessaan kelpo tapaus, mutta se olikin selvästi tätä perinteisemmillä spekseillä kasattu.

Talisker 8 yo Special Release 2020

(57,9%, OB, 2011–2020, Special Release, Caribbean Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin voimakas, nuori ja tunkkainen. Raaka maltaisuus paistaa heti läpi, hedelmäisyys on jotenkin käynyttä. Vahva vegetaalisuus. Limettiä, grilliananasta, oliiviöljyä, turvesavua, hiukan tervaa. Kumma keitos. Paljasta puuta, vaniljaa, jotain liuotinmaista. Raakaa on. Vesilisä korostaa villasukkamaista tunkkaisuutta ja ummehtunutta vegetaalisuutta.

Maku: Heti tuoksua parempi, turvesavu on jämäkkää ja mustapippuri puhuu. Hunajaisuutta, kanervaa, sitruunaa, mineraalisuutta. Kamferi tulee nätisti esiin saman tien. Maltaisuus ja tammi ovat kuitenkin raa’an puolella, eikä tietty hiilisyys ja palaneisuus mitenkään peittele sitä. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko vahva. Sinänsä toimiva yhdistelmä hedelmäistä makeutta ja suolaista purevuutta, mutta kokonaisuus on levoton ja osin sekava. Jälkimaku on turvesavuinen, raikkaan kamferinen ja napakan pippurinen. Limetti, vihreät oliivit, merilevä ja vegetaalisuus nousevat heti pintaan. Hapokasta omenaa, öljyisyyttä, suolaa, chiliä. Vaniljaa, piparminttua, paahtunutta puuta ja maltaisuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ei tällä kertaa kolahtanut oikein millään tasolla. Raaka mutta lopulta melko sekava esitys. Tuoksu ei erityisemmin loista; maussa on hetkensä, kunnes jälkimaku hyytyy. Aiempi kasivuotias pesee tämän omissa papereissani mennen tullen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.

Laphroaig 15 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Maistelussa on Laphroaigin klassista 15-vuotiasta. Tämäkin pullote on Spirit S.p.A:n Italiaan maahantuomaa, joten 80-luvun lopusta puhutaan. Aiemmin talvella lasissa pyörähti saman aikakauden kymppivuotias, joka oli varsin hieno.

Tästä 15-vuotiaasta olen ennen tätä maistanut noin vuonna 2006 pullotetun yksilön ja vuonna 2015 julkaistun 200-vuotispullotteen. Hyviä olivat molemmat, joten tätäkin kohtaan on syntynyt odotuksia.

Laphroaig 15 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Spirit S.p.A. Genova Import, 70 cl)

Tuoksu: Makean turvesavuinen, ruohoinen ja sitruunainen. Imelää tammisuutta, herukkaisuutta ja vadelmaa. Hunajamelonia, omenaisuutta. Märkää kalliota, suolaisuutta, hiukan merilevää. Varsin pehmeä ja kevyt kokonaisuus, jonkin verran hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Tammessa bourbonsävyjä ja vaniljaa runsaasti.

Maku: Ruohoinen ja turvesavuinen. Savussa on hiilinen ja tuhkainen sävy. Edelleen hyvin makea kokonaisuus, hedelmäisyyttä riittää, omenaa ja sitruunaa etenkin. Pieni salmiakkinen vivahde. Tammi tulee selvästi läpi melko vaniljaisena ja mausteisena. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tiettyä nestesaippuaisuutta tästä löytyy myös, joitain pieniä sivuääniä. Jälkimaku on selvästi suolaisempi ja kirpeämpi. Kalkkisuutta ja merivettä, kitkerää ruohoisuutta ja heinää, vihreää teetä. Sitruunaisuus tulee selvemmin esiin, omena on vihreää ja kirpeää. Lopussa hiilisyyttä ja mustapippuria. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pehmeä ja luokkaa kevyempi Laphroaig. Maukas muttei mitenkään unohtumaton, jää aivan pykälän jälkeen aiemmin maistamistani 15-vuotiaista. Voi olla, että säilytyksessä on ollut jotain, koska sivuääni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).