NAS

Glenmorangie Signet 46%

Glenmorangie Signet on taas näitä Dr Bill Lumsdenin mestariteoksia. Siinä käytetyt viskit ovat kypsyneet ex-bourbontynnyreissä, ex-sherrytynnyreissä, tuoreissa tammitynnyreissä ja ex-viinitynnyreissä.

Kaiken lisäksi Signet sisältää 20 prosenttia stoutista tuttuja suklaamaltaita ja normaalia paahdetumpaa ohraa. Viskin vanhimmat komponentit tiettävästi noin 35-vuotiaita.

Mutta maistuuko se hyvältä?

Glenmorangie Signet

(46%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Säilöttyjen hedelmien ja suklaan muhkea kokonaisuus. Marmeladivalikoimassa appelsiinia, mustaherukkaa. Viikunoita. Runsaasti suklaata ja rommirusinaa. Hiukan nahkaa ja sikarilaatikkoa. Hyvä!

Maku: Jää selvästi tuoksusta, odotuksia ohuempi ja sekavampi. Kirpeä maltaisuus kuolettaa marmeladin makeuden eikä suklaisuus kanna viskin rungossa, kun tammisuus ja terävä eucalyptus nousevat. Mausteisuus on kihelmöivää: neilikkaa, havuja, yrttejä. Suutuntuma jää melko heikoksi. Loppua kohden maistuvat rusina, maisteet ja tammi. Nahkaa ja suklaata hiukan. Sekava tämä on keskipitkää jälkimakua myöten.

Arvio: Upean sherryinen ja suklainen tuoksu, joka ei kanna makuun asti. Pieni pettymys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100. Dramming 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 17).

Loch Lomond 40%

Vuonna 1966 perustettu Loch Lomond on ottanut saman nimen kuin sen vesilähteellä on. Tislaamolla on suuri liuta brändejä: Loch Lomond, Inchmurrin, Old Rhosdu, Croftengea, Craiglodge, Inchmoan ja Inchfad. Päätuote muistetaan kapteeni Haddockin viskinä.

Nyt maistossa on tislaamon perustuote, se sinisellä etiketillä varustettu NAS-viski. Odotukset… eivät ole korkealla. Odotuksia, no, niitä ei oikeastaan ole.

Loch Lomond

(40%, OB, NAS, +/- 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Pyöreän maltainen ja imelän kukkainen. Kypsiä hedelmiä kakkupohjassa – banaania, persikkaa. Yleisilme on saippuainen, hajusteinen, hento ja makea. Imelyyden takana on aavistus suolaa, aamupuuroa voisilmällä. Sokerikuorrutus ja kermavaahto. Ei erityisemmin houkuttele.

Maku: Maltainen ja makea, myötäilee hyvin tuoksua. Suutuntuma on vetinen ja lenseä. Sama palasaippua on heti läsnä. Tammisuus on Pommac-limonadia, pirskahtelee hiukan. Maun keskivaihe on heikko. Jälkimaussa nousee märkä pahvi. Puuroisuus, hedelmäisyys ja hento mausteisuus tulevat sen mukana, loppuvaihe on sekava ja kehno. Jälkimaku on lyhyt ja ponneton, onneksi.

Arvio: Blendimäinen ja ryhditön viski, saippuan ja märän pahvin liitto. Ei jatkoon. 69/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 68/100. Whisky Monitor Database 66/100 (per 4).

Glendronach Cask Strength Batch #1, 54,8%

Glendronach on tunnettu sherrypommeistaan. Vuonna 1826 perustettu tislaamo siirtyi 2008 Billy Walkerin johtaman yhtiön omistukseen, ja sen jälkeen tuli markkinoille myös Cask Strenght -julkaisu.

Glendronachin CS on yhdistelmä ex-oloroso- ja ex-Pedro Ximénez -sherrytynnyreissä kypsytettyjä viskejä (vatting of Oloroso and Pedro Ximénez casks).

Glendronach Cask Strength Batch #1

(54,8%, OB, NAS, Batch #1, 2012, 12 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas kuivattu viikuna. Rusinoita. Nahkaa, fariinisokeria, kypsää kirsikkaa. Kaikkineen hyvin täyteläinen ja todella hieno tuoksu. Mausteita (kanelia, pomeranssia) ja yrttejä (minttua, sitruunamelissaa). Kovia toffeekarkkeja, luumuhilloa. Sherry toimii kuin unelma. Vesilisä nostaa toffeeta ja nahkaisuutta.

Maku: Siirappinen suutuntuma. Rusinoita, viikunoita, fariinisokeria – peilaa hyvin tuoksua. Lisäksi maistuu pekaanipähkinää ja paahdettuja manteleita. Kuivattuja hedelmiä. Luumua ja kirsikkaa. Nahkaisuus korostuu, samoin tuore tupakanlehti. Jälkimaku hiukan kuivahtaa, esiin tulee vahvaa espressoa, tammea, hilloisuutta, savuista makkaraa. Vesilisä nostaa toffeeta ja yrttejä pintaan, korostaa kaikkineen PX-sherryn vaikutusta.

Arvio: Hulppea ja voimakas sherrypommi, PX-sherryn ja oloroson onnistunut yhteispeli. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Dramming 84/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 2).

Caol Ila Cask Strength 58%

Caol Ila julkaisee Cask Strength -versiota erissä, jotka erottaa toisistaan vain alkoholiprosentista. Arvioisin, että tämä versio on vuoden 2012 kieppeiltä.

Caol Ila Cask Strength

(58%, OB, NAS, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hyökkäävä. Kuivaa nokisavua, jodia, yskänlääkettä. Merisuolaa, kallioilla kuivunutta merilevää. Sitruunaista hedelmää, aavistus lakkabensiiniä. Vesilisä avaa tervaisuutta, laiturinlankkuja, toffeeta. Lisätyllä vedellä on huomattava vaikutus – todella hyvään suuntaan.

Maku: Rajulla tavalla savuinen ja nokinen, kuiva pöllähdys on vähällä peittää kaiken alleen. Suutuntuma on kuitenkin vahamainen ja miellyttävä, täyttää suun. Vaniljaisuutta ja tammisuutta löytyy. Salmiakkia, jodia, rakeista merisuolaa. Jälkimaku on suolainen, salmiakkinen, vaniljainen ja enää vain hennon savuinen. Vesilisä korostaa tervaa ja toffeeta ja vie jälleen makuelämystä roimasti parempaan suuntaan.

Arvio: Rajumpiotteinen kuin miedommat virkaveljensä. Vesilisällä jo likimain loistava. 87/100

Talisker Storm 45,8%

Skyen saarella vuodesta 1831 toiminut Talisker on tuottanut viime vuosina erittäin korkealaatuista viskiä. Ikämerkitsemättömistä viskeistä se lanseerasi ensin 57° Northin, sen jälkeen tuli Storm. Storm on peräisin refill-bourbonista.

Talisker Storm

(45,8%, OB, NAS, 2013, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin öljyinen – moottoriöljyä. Hedelmäisyyttä ja merellisyyttä. Merilevää ja rantakallion suolaa. Hunajainen makeus, pehmeä ja paljas turpeisuus – varsinaista savua tuntuu melko vähän. Lääkemäisyyttä (antiseptisiä aineita). Viinirypäleitä ja fino-sherryn kaltaista happamuutta.

Maku: Melko kevyen oloinen, hedelmäinen ja maltainen ensifiilis. Tammisuutta, vaniljaisuutta, hunajaisuutta, lääkettä ja öljyä. Makeaa turpeista savuisuutta. Sitten alkaa pippuri nousta – se täyttää maun keskivaiheen ja vie loppuun saakka mukanaan. Jälkimaku on pippurinen, hunajainen, turpeinen ja makean lämmittävä.

Arvio: Erittäin miellyttävä ja helposti lähestyttävä Talisker. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 80/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 7).

The Macallan Sienna 43%

Vuonna 1824 perustettu Macallan on ennennäkemättömässä nosteessa. Se uhkaa pian Glenfiddichin ja Glenlivetin asemaa, etenkin Aasian-myynnin ansiosta. Uuteen tyyliin kuuluvat myös helposti lähestyttävät NAS-pullotesarjat, houkuttelevat replicat ja ponnekas markkinointi.

Tämä nyt maisteluvuorossa oleva Sienna kuuluu samaan nasseviskien sarjaan uusien Amberin ja Rubyn kanssa. Täytyy myöntää, että odotukset eivät ole kovin korkealla.

The Macallan Sienna

(43%, OB, NAS, 1824 Series, +/- 2013, Sherry oak casks, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan sherryinen. Rusinainen, makea. Taatelia. Puuromainen, maltainen, pähkinäinen. Tuttu saippuaisuus kaiken yllä. Vähän nahkaa, rasvattuna. Vaniljaista toffeefudgea. Kutsuva!

Maku: Olosoro-sherry aloittaa vyöryn. Rusinoita, pähkinäsekoitusta, säilykehedelmiä. Suutuntuma on tuoksun luomiin odotuksiin nähden melko kevyt, mutta maussa on rutkasti ulottuvuutta. Mausteet alkavat nousta melko nopeasti, maltaisuus sakenee ja samalla myös tammisuus alkaa kiristää suuta. Saippuaa. Jälkimaku on paahteinen, mausteinen, hiukan imelä ja kardemummainen. Onnistunut, helposti juotava.

Arvio: Sherrykypsytystä Macallan-tyyliin. Tasapainoinen ja hyvä NAS-viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Kilchoman Machir Bay 2012, 46%

Vuonna 2005 aloittanut Kilchoman oli ensimmäinen uusi Islay-tislaamo 124 vuoteen. Sen oma ohra on kasvatettu Rockside Farmissa ja mallastettu itse (loppu tulee Port Elleniltä).

Tämä ”Kikkomanin” sijaintipaikan mukaan nimetty viski on yhdistelmä kolmevuotiasta (60 %), nelivuotiasta (35 %) ja viisivuotiasta (5 %) ex-bourbontynnyreissä kypsytettyä viskiä (first fill). Lopputulos on vielä viimeistely kahdeksan viikon ajan ex-oloroso-tynnyrissä (sherry butt).

Kilchoman Machir Bay 2012

(46%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua, hiukan makeampi kuin aiemmat versiot. Märkä nuotio rantakalliolla. Lääkemäinen, antiseptinen vivahde. Salmiakkijauhetta, merilevää. Asfalttia? Sitrusta ja kiiviä, omenaa. Hyvä kokonaisuus.

Maku: Yllättävän makea, hunajainen. Jopa hiukan sherryisen hedelmäinen vivahde tunkee ilmeisen hiilisavun läpi. Salmiakkijauhe ja tervaleijona maistuivat voimakkaina. Suutuntuma on pehmeä ja kypsä, osin maltainen. Mieto savu kantaa hiukan ohuen keskimaun yli. Jälkimaussa salmiakki ja hilloisuus kamppailevat, hiilisavu ja tammisuus korostuvat. Tietty ”likaisuus” tuntuu aivan loppuun saakka.

Arvio: Edeltäviä bourbonversioita makeampi, joskin epäpuhtaampi. Hyvällä tiellä ollaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 87/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6).

Glenfarclas 105, 60%

Vuonna 1836 perustetun Grantien perheyhtiön viskivarastossa on valtavat vuosikertavalikoimat. Silti yksi sen suosituimmista tuotteista on ikämerkitsemätön 105.

Nimi tulee brittien vanhasta mittaustavasta, jonka perusteella 60 tilavuusprosenttia merkitään proof-asteikolla lukemalla 105. (Nykyään se olisi siis 120.)

Tiettävästi satavitonen on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä 8–10 vuotta. Sitä saa nykyään kolmessa koossa: 100 cl, 70 cl ja 35 cl. Käsissä on nyt tuo pienin pullokoko.

Glenfarclas 105

(60%, OB, NAS, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Vahva sherry, miltei huumaava. Sulaa toffeeta, karamellia, esanssisuutta, kypsää hedelmää, maitosuklaata. Ylikypsää kirsikkaa. Hiukan palanutta paahtoleipää. Ryhdikäs ja herkullinen vaikutelma.

Maku: Upean sherryinen, todella uljas ja makea aloitus. Yllättäen täysin juotavaa myös ilman vesilisää. Voimakkaan hedelmäinen (uuniomenaa, kypsiä luumuja, viikunoita, taatelikakkua) ja rotevan maltainen. Espresson kitkerä vivahde leikkaa makeutta. Lisätyllä vedellä aukeaa pähkinäisyys: paahdettuja maapähkinöitä. Maun keskivaihe on upeasti kasassa karamellisuudella. Siirappimaisuus jatkuu jälkimakuun asti. Lopussa tulee vielä tanniineja ja kahvinpapuja.

Arvio: Legendaarinen sherrypommi on maineensa veroinen. Näin nuoreksi viskiksi yllättävän täyteläinen, vahva ja monipuolinen makuelämys. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Glenglassaugh Evolution 57,2%

Glenglassaugh perustettiin 1873–1875, ja se on ollut monta kertaa suljettuna historiansa aikana. Tislauspannut ovat niin suuret, että niitä voidaan joko käyttää suuriin viskimääriin tai sitten ne on pidettävä hiljaisina.

Viimeisin, 23 vuoden hiljaisuus päättyi 2008, kun Scaent Group osti tislaamon. Tislaus alkoi uudelleen, ja ensimmäiset uudet viskit saatiin markkinoille 2011. Sen jälkeen The BenRiach Distillery Company osti tislaamon.

Evolution on kypsynyt kolmisen vuotta ex-bourbontynnyreissä (ex-Tennessee Cask, George Dickel first fill).

Glenglassaugh Evolution

(57,2%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Valkoviiniä (pinot grigio?). Päärynää. Vaniljaa. Valkoista viinimarjaa. Jokin liimainen vivahde. Pesuainetta. Yllättävän mieto tuoksu – miltei vaisu – ollakseen yli 57-prosenttista.

Maku: Todella ohut. Ensin tuntuu vain terävä alkoholi, sitten irtoaa makeutta ja tuoretta tammilankkua. Pakko lisätä vettä. Se tekee tästä päärynälimonadia. Hentoa sitruunaa, Limoncelloa. Rice crispies -muroja. Kovin kaukana ollaan vielä kypsien viskien monitasoisuudesta. Viinimäisyys on hallitsevaa, maltaisuus on vielä puhkeamatta. Muistuttaa melkein vodkapohjaista likööriä tylpässä makuprofiilissaan.

Arvio: Ei oikein vielä viski. Ohut, päärynäinen ja sitruunaliköörimäinen raakile. Katsotaan seitsemän vuoden päästä uudelleen. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 81/100.

 

Glenrothes Select Reserve 43%

Vuonna 1878 perustettu Glenrothes on Rothesin alueen klassikkotislaamo. Vuonna 2005 lanseerattu Select Reserve oli pitkästä aikaa ensimmäinen viski ilman vuosikertamerkintää Glenrothesin tuotannossa.

Glenrothes Select Reserve

(43%, OB, NAS, +/- 2012, 10 cl miniature)

Tuoksu: Todella maltainen. Happaman ja käyneen oloinen, hiivaa ja Tolua. Tylppä, saippuainen. Vaniljaa ja viinereitä, säilykehedelmiä (päärynöitä).

Maku: Hiukan tympeän tuoksun jälkeen maku yllättää positiivisesti. Maltaisuus ei ylikorostu vaan tukee makuprofiilia: säilykepäärynöillä ja -persikoilla koristeltua täytekakkua (kermavaahdolla), sen jälkeen suun täyttävää pehmeää mausteisuutta (kanelia, kookosta). Jälkimaku on hyvin mieto, mutta silti pirteällä tavalla kirpeä ja maukas. Sitrus nousee esiin vasta siellä.

Arvio: Vaatimaton tuoksu, tasapainoinen maku. Kelvollinen kokonaisuus näin nuoreksi. Ei silti säväytä vielä oikein millään tasolla. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).