NAS

Laphroaig An Cuan Mòr 48%

An Cuan Mòr eli lontooksi Big Ocean on Laphroaigin nykyisen NAS-perusvalikoiman ykköstykki. Se lanseerattiin tax free -myyntiin vuonna 2013.

Viski on kypsynyt tislaamon ykkösvarastossa ex-bourbontynnyreissä (first fill bourbon barrels). Lopputulos viimeistelty eurooppalaisessa tammessa eli ex-sherrytynnyreissä.

Laphroaig An Cuan Mòr

(48%, OB, NAS, +/- 2014, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, tervainen ja silti varsin makea. Imelää, rusinaista makeutta. Merellisyyttä ja suolaisuutta, jodia ja lääkemäisyyttä – niiltä osin aidon Laphroaigin fiilis. Tammisuus on vahvana läsnä, vasta sahattuina lankkuina. Samalla akaasiahunajaa ja vaniljakastiketta, punaista omenaa, kireää öljyisyyttä, nahkaa, tallia, turvetta. Sekalainen kattaus kaikkineen. Vesilisä avaa sitruunaisuutta, kurkkupastillia, yrttiteetä.

Maku: Suolainen ja savuinen, lääkemäinen ja nuorekkaan tamminen. Tammi tuo mukanaan koko skaalan vaniljasta valkopippuriin. Makea rusinaisuus ja kinuski eivät pärjää suussa jodille ja merisuolalle, tammi vetää suutuntuman hetkellisesti rapsahtavan kuivaksi. Lihaa ja salmiakkia löytyy. Jälkimaku on täynnä tammea ja savua. Vähitellen makeutuva finaali tarjoilee sentään myös hunajaa, rusinaa, suolaa, omenaa, sitruunankuorta. Keskipitkä loppuliuku. Vesilisä ohentaa herkästi jo valmiiksi kevyttä runkoa.

Arvio: Maukas mutta kokonaisuutena hiukan sekava Laphroaig. Runko on oudon ohut. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Laphroaig Select 40%

Toukokuussa 2014 lanseerattu ikämerkitsemätön Select herätti jostain syystä avointa kauhua Laphroaig-faneissa, vaikka tislaamon nykyinen pomomies John Campbell kirjoitti viskistä varsin kauniisti kirjeessään Friend of Laphroaigin jäsenille.

Olorosotynnyreitä, uutta tammea, PX-tynnyreitä, quarter caskeja ja ties mitä muita yhdistelevä pullote on kuulemma kunnianosoitus Laphroaigin varhaiselle omistajalle Ian Hunterille (1886–1954).

Mutta NAS ja 40%, muuta ei siihen kauhuun kai nykyään tarvita. Maistetaan pois.

Laphroaig Select

(40%, OB, NAS, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja kuivakka. Kuivaa heinää, turpeisuutta, makeaa sitruunaa. Kuiva, kalkkinen ulottuvuus. Märkää villaa kuivumassa. Antiseptisia aineita, jodia, mineraalisuutta. Melko kuiva kokonaisuus. Ei säväytä muttei ole sinänsä viallinenkaan.

Maku: Savua ja lääkemäisyyttä kepeässä paketissa. Helppo lähestyä. Kuivaa heinää, turvetta, mietoa sitruunaisuutta, siinä mielessä seuraa tuoksun lupausta. Jodia ja suolaa, merilevää ja jotain osterimaista. Suutuntuma on kevyen pisteliäs ja body melko vetinen. Tuore tamminen tulee läpi, oikeastaan ihan mukavalla tavalla. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja paahteisena, valkopippuria ja mineraalisuutta esiintyy. Suolaa riittää, taustalla hiukan hunajaista makeutta ja sitruksisuutta. Keskipitkä, kevyt finaali.

Arvio: Laphroaig Light. Valtava määrä erilaisia tynnyreitä ja teknologiaa on takana siinä, että on tuotettu kevyt savuviski, joka on melkein yhtä hyvää kuin peruskymppi. Herää kysymyksiä, totta kai. Mutta eihän tässä mitään suoranaista vikaa ole. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 1). Whisky Magazine 80/100 (Neil Ridley), 76/100 (Martine Nouet).

Highland Park Dark Origins 46,8%

Kesällä 2014 julkaistu Dark Origins on julistettu kunnianosoitukseksi hämärässä toimineelle Magnus Eunsonille. Tummaa sävyä siihen tuovat tietysti ex-sherrytynnyrit. Niistä tiettävästi 80 prosenttia on first filliä ja 20 prosenttia refilliä, ja myyntipuheiden mukaan kokonaismäärässä eurooppalainen tammi dominoi.

Highland Park Dark Origins

(46,8%, OB, NAS, 2014, First Fill & Refill Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklaata, nahkaa, paksua maltaisuutta. Alkuun hiukan ummehtunut, kellarimainen vaikutelma. Likainen öljyisyys. Ylikypsää appelsiinia, hunajaisuutta. Mukava tamminen vivahde. Mustaa teetä, havuja, salviaa, aavistus lakritsia. Turpeisuus lymyää paksuna taustalla. Aamupuuroa, pientä epäkypsyyttä vielä. Vesilisä avaa marjaisuutta ja tiettyä kirpeyttä.

Maku: Erittäin rasvainen ja paksu suutuntuma. Koneöljymäinen likaisuus, turve ja savu ovat pinnassa. Melko makea kaikesta huolimatta, hunajaa ja toffeeta riittää. Rusinaa, sokerisuutta, omenahilloa, mandariinia. Kahvisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on hyvinkin kahvinen, suklainen ja pähkinäinen. Tammi toimii hienosti, musta tee ja savu ovat komeasti esillä. Finaali on tässä parasta, ja se saisi olla pidempikin. Vesilisä leikkaa likaisuutta ja avaa marjaisaa kirpeyttä, lakritsia ja hiukan vaniljaisuutta.

Arvio: Alkuun likainen ja sekava. Ulottuvuuksia löytyy lopulta kuitenkin kiitettävästi. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 84/100.

Kavalan Solist Sherry Cask 57%

Taiwanin ensimmäinen viskitislaamo Kavalan perustettiin 2005. King Car Groupin siellä tuottamat viskit ovat keränneet valtavasti palkintoja viskikilpailuissa maailmalla.

Epäilyttävän paljon, jos minulta kysytään – Aasiassahan on paljon nousukkaita, joiden viski-innostuksesta hyötyy koko toimiala. Joka tapauksessa päätin nyt ottaa selvää, miltä tällainen ex-sherryssä kypsynyt Kavalan oikein maistuu.

Nämä ovat siitä erikoisia viskejä, että valmistuserät ja niiden alkoholiprosentit vaihtelevat jatkuvasti. Nyt käsissä on miniatyyri, joka on pakattu pedantisti 48 millilitran pulloon. Tätä 57% -versiota ei edes löydy täysikokoisena versiona.

Kavalan Solist Sherry Cask

(57%, OB, NAS, 2012, 48 ml miniature)

Tuoksu: Paksu sherrymonsteri. Kumisaapasta, tummaa suklaata, luumuhilloa, mustaviinimarjalikööriä, siirappia. Melko tunkkainen. Voimakas säilykekirsikka. Hedelmäkarkkeja, Ässä Mixiä ja marsipaania. Melko överi kaikin puolin. Vesilisä avaa mokkaisuutta, cappuccinoa ja kaakaojauhetta.

Maku: Juuri niin ylivoimainen sherryvaikutus kuin tuoksu ja väri antavat olettaa. Nuoreen viskiin on lyöty mieletön lataus makeaa sherryä. Makean suklainen, luumuinen ja siirappinen. Karkkinen. Taatelikakkua, mausteisuutta (neilikkaa, inkivääriä, maustepippuria). Sherryn alta pilkottaa korkeintaan keskivahva runko, itse viski jää aavistuksen varjoon. Tammista kierrettä sentään löytyy. Jälkimaku on siirappinen, kahvinen, suklainen, mausteinen ja mustaviinimarjainen. Loppuvaiheessa se antaa tosin melko helposti periksi. Vesilisä tuo makuun paahdettuja vaahtokarkkeja ja vihdoin myös miellyttävää maltaisuutta.

Arvio: Sherryhirviö jää kertamaistolla mieleen. Nuoreen viskiin on saatu ylilataus. Nam. 87/100

Talisker 57° North 57%

Talisker lanseerasi leveyspiirinsä mukaan nimetyn NAS-viskin vuonna 2007, ja sittemmin se on jäänyt pysyvästi valikoimaan. Kypsytyksessä on tietääkseni käytetty pelkästään amerikkalaista tammea. Ex-bourbontynnyreitä on varmasti joukossa, mutta mahdollisen ex-sherryn osuus on hämärän peitossa.

Talisker 57° North

(57%, OB, NAS, +/- 2014, 20 cl)

Tuoksu: Turpeinen, suolainen, merellinen ja salmiakkinen. Paksu, pehmeä, hiukan nokinen savuisuus. Melko pistelevä, pippurinen tammisuus. Lääkemäisyyttä, antiseptisia aineita. Hunajaisuutta, mineraalisuutta, omenamehua. Hiukan kreosoottia ja tervaa. Vesilisä tuo esiin makeaa sitruksisuutta ja huonekaluvahaa.

Maku: Tervainen ja savuinen, tamminen ja voimakas. Turpeisuutta, nokisuutta, salmiakkia, merellisyyttä, jodia. Melko kuiva suutuntuma. Tavallaan kapea, hyvin keskittynyt makupaletti. Tammisuus tuntuu varsin voimallisena. Vihreää omenaa (Valkea kuulas), jännää sitruksisuutta, jotain lamppuöljymäistä. Jälkimaku alkaa yllättävän hunajaisena ja samalla vahvan suolaisena. Fiilis on salmiakkinen ja savuinen, nokinen ja tamminen, roteva ja runsas. Pippurisuus korostuu loppua kohti, samoin tietty mineraalisuus ja lyijyisyys. Vesilisä erottelee mausta mehiläisvahaa ja valkoviinimäisyyttä, minkä lisäksi maistuu Hollandaise-kastike (!).

Arvio: Suoraviivainen, ei järin kompleksinen mutta omassa jutussaan ehdottoman hieno. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 10). Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 83/100 (Martine Nouet).

Ardbeg Blasda 40%

Ardbegin kevyesti turpeistettu (8 ppm) Blasda kuului vielä pari vuotta sitten sellaiseen perusvalikoimaan, etten jaksanut oikein edes kiinnittää siihen huomiota. Nyt Blasdaa näkee sen verran harvoin, että se alkoi kiinnostaa ihan eri tavalla. Pitihän se vihdoin maistaa, kun tuli kohdalle.

Ardbeg Blasda

(40%, OB, NAS, 2009, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeä ja hedelmäinen. Makeaa omenaisuutta, mangoa, vaniljaa. Odotetun vaimea turpeisuus tuntuu taustalla. Maltainen ja kermainen. Vartalovoidetta, mangoa ja akaasiahunajaa. Melko makea kokonaisuus.

Maku: Tamminen ja melko runsas. Bourbonmaisuus hallitsee, tammisuus, trooppiset hedelmät, rapsakat mausteet. Maltaisuus on kirpeää, jopa jyväistä. Taustalla poltettua tulitikkua. Suutuntuma on pehmeän kermainen, keskivaiheilla jopa mehumainen. Jälkimaku nostaa esiin tuoreen tammen ja räväkät mausteet. Kermaisuutta, trooppisia hedelmiä, vaniljakastiketta. Korkeintaan keskipitkä. Kaikkineen vähän vaisu, hedelmäisyys tuntuu sen verran laimealta.

Arvio: Melko vaatimaton viski, kevyen turpeisuuden vastapainoksi tämä hedelmäisyys ei riitä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 16).

Talisker Dark Storm 45,8%

Talisker toi vuonna 2013 myyntiin Stormin, ja kuluttajan hämmentämiseksi se lanseerasi samana vuonna tax free -myyntiin vielä Dark Stormin.

Storm on omasta mielestäni varsin oivallinen NAS-viski. Mutta miten tämä Dark Storm eroaa siitä? Ainakin sen verran, että Dark Stormiin on käytetty ex-bourbontynnyreitä, jotka on voimakkaasti hiilletty.

Hiiltäminen ei sinänsä tuo viskiin savuaromia, vaan menetelmää käytetään yleensä käytettyjen tynnyrien elvyttämiseen. Hiillettyjen tynnyrien käyttö lisää herkästi viskin makeutta.

Talisker Dark Storm

(45,8%, OB, NAS, Travel Retail Exclusive, Heavily Charred Casks, 2013, 100 cl)

Tuoksu: Makea ja paahtunut. Runsas turvesavu, pistävä ja melko lihaisa. Ylikypsiä hedelmiä, luumua ja appelsiininkuorta. Karamellisoitua sipulia, paahdettua paprikaa. Paahtoleipää, kahvisuutta, tummaa suklaata, halvaa. Makea lääkemäisyys. Runsas ja imelä kokonaisuus.

Maku: Makea ja maltainen, turvesavuinen ja hedelmäinen. Turve tuntuu rajumpana kuin tuoksussa. Karamellisoitunut vaikutelma, poltettua sokeria ja ylikypsiä hedelmiä, makeaa appelsiinia ja karamellipossua. Suolaisuutta. Tammisuus maistuu raa’an tuoreena, voimakkaana ja mausteisena. Pippuri on intensiivinen, vanilja ja hunaja pehmentävät. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja salakavala, pippuri alkaa purra verraten myöhään. Jälkimaku on suolainen, savuinen, makean turpeinen, tanniininen ja hiukan hunajainen, vähintäänkin keskipitkä. Ja oikein kunnolla on mustapippuriakin mukana.

Arvio: Makealta tuoksuva mutta rajun turvesavuinen ja suolainen Talisker. Ei paha. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 2). Whisky Magazine 84/100 (Neil Ridley), 85/100 (Rob Allanson).

Aberlour A’bunadh Batch #46, 60,4%

Vuonna 1998 aloitetusta A’bunadhista on kasvanut vuosien varrella Aberlourin menestystuote. ”Apunappi” oli myös ensimmäisiä oikein kunnon sherryviskejä, joista innostuin. Nyt maistelussa uutta tuotantoa.

Aberlour A’bunadh Batch #46

(60,4%, OB, NAS, 2013, oloroso butts, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja viikunainen. Siirappinen, tumman suklainen. Luumuhilloa ja rusinoita. Paksu sherryisyys ja kunnon mausteet (neilikkaa, kanelia). Tämä uhkuu voimaa. Sekahedelmiä, hiukan ylikypsinä. Satulaa, maanläheistä fiilistä, kosteaa tammisuutta. Hieno! Vesilisä tuo nätisti maltaisuutta esiin.

Maku: Sherryinen ja makea. Siirappinen, paksu ja pyöreä suutuntuma. Mahtava voima, ei pyytele anteeksi. Viikunaa, rusinaa, luumuhilloa. Kinuskisuutta. Neilikkaa, joulukakun mausteita, tummaa suklaata – hyvin on linjassa tuoksun kanssa. Jälkimaku alkaa hiukan kireänä, sherryisyys ja makeus korostuvat. Vähitellen tulevat luumu, suklaa ja mausteet pitkässä vyöryssä. Vesilisä toimii hyvin tasapainottajana – tämä kestää erittäin hyvin vettä. Esiin tulee kirpeää yrttisyyttä, makeaa appelsiinia ja pehmeää maltaisuutta. Nam.

Arvio: Mahtava sherryherkku, makea ja voimakas. 88/100

Lagavulin Only Available at the Distillery 2010, 52,5%

Lagavulin julkaisi vuonna 2010 tällaisen pullotteen, jota on saanut ostaa pelkästään tislaamolta. Koko erä on kypsynyt ex-bourbonissa.

Lagavulin Only Available at the Distillery 2010

(52,5%, OB, NAS, 2010, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja terävän turpeinen. Melko lyijyinen savuisuus. Vaniljaista makeutta, akaasiahunajaa. Salmiakkia, merisuolaa, lääkemäisyyttä, märkää köyttä. Yllättävän metallinen, se erottaa tämän 12-vuotiaasta. Myös lihaisuus puuttuu. Merellinen, ruosteinen fiilis. Vesilisä tuo jännää toffeeta mukaan.

Maku: Turpeinen ja metallinen, savuinen ja tervainen. Suolaisuutta, yskänlääkettä, yrttisyyttä. Tervan vastapainona hiukan vaniljaa ja hunajaa. Täyteläinen mutta samalla voimakkaan mausteinen. Pippuria, chiliä, jodia. Suutuntuma on pyöreä ja melko tanniininen; tammi tuntuu tuoreena ja purevana. Jälkimaku on salmiakkinen, suolainen, tervainen, turpeinen ja melko pitkä. Metallisuus seuraa mukana loppuun asti. Vesilisä tuo makeutta pintaan mutta heikentää otetta käytännössä saman tien.

Arvio: Metallinen ja hiukan yksinoikoisenakin erittäin maukas Lagavulin. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor 86/100 (per 9). Whisky Magazine 93/100 (Dave Broom), 88/100 (Dominic Roskrow).

Laphroaig Lp1, Elements of Islay 58,8%

Periaatteessa The Whisky Exchangen omistaman Speciality Drinksin kehittelemää konseptia pitäisi kai kunnioittaa: pulloissa on pelkät kirjainlyhenteet niiden sisällölle. Sellainen kuitenkin sekoittaa kirjanpidon, joten parempi on puhua tästäkin Lp:stä rehellisesti vain Laphroaigina.

Toki näiden tuotteiden lääkepullomaisuus on kieltämättä pysäyttävää. Ohjaakohan se löytämään näistä lääkemäisyyttä?

Laphroaig Lp1, Elements of Islay

(58,8%, Speciality Drinks, NAS, 2008, 50 cl)

Tuoksu: Savua, pistävyyttä ja makeutta. Terävä turvesavu. Hunajaista ja maanläheistä makeutta, jossa on kovien hedelmäkarkkien ja savumakkaran ailahduksia. Samalla myös kuivia puruja ja villavaatteita ullakolla. Klassinen ja varsin juureva savuviskin fiilis, hiukan yrttinen. Vesilisä irrottaa eucalyptusta ja tammea.

Maku: Savu ja mausteet iskevät lujaa kiinni heti kärkeen. Suutuntuma on kuitenkin pohjimmiltaan pehmeä ja hyvinkin makea. Makeita kovia karkkeja, siirappia, tervaa, salmiakkijauhetta. Tuttu Laphroaigin villaisuus tuntuu suussa. Maussa on myös suolainen vaihe, jota tuore tammisuus korostaa. Mausteissa on hiukan pippurisuutta ja runsaasti yrttejä (basilikaa, korianteria, persiljaa). Jälkimaussa tämä makeutuu entisestään ja mukaan tulee jännä juuresmaisuus – siirapilla valeltuja, palaneita uunijuureksia. Lakritsisuutta. Turvesavu, hunaja, salmiakki ja mausteet loistavat melko kauan. Vesilisä tuo kulmikkuutta ja lisää salmiakkia.

Arvio: Huomattavan makea ja maanläheinen Laphroaig. Varsin maukas savutuote. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor 85/100 (per 3).  Whisky Magazine 81/100 (Dave Broom), 80/100 (Rob Allanson).