Speyside

Glenallachie-Glenlivet 20 yo 1992/2013, Cadenhead Small Batch 59,1%

Lasissa on tällä kertaa kaksikymmentä vuotta kypsynyt yksilö Glenallachien tislaamosta, Cadenheadin Small Batch -sarjassa pullotettuna. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Glenallachie-Glenlivet 20 yo 1992/2013, Cadenhead

(59,1%, Cadenhead Small Batch, 1992–2013, Bourbon Hogsheads, 516 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kypsän ja runsaan oloinen heti kärkeen. Öljyinen, paahteisen tamminen, pähkinäinen ja hiukan havuinen ensivaikutelma. Makea hedelmäisyys on täynnä ylikypsää luumua, uuniomenaa ja viikunaa. Mausteisuutta ja maltaisuutta, hiukan suklaata. Ruohoisuutta. Vesilisä availee sitrusta ja päärynää.

Maku: Maltainen, pähkinäinen ja mausteinen. Paahteinen ja voimakas. Tuoksustakin löytyvän luumun ja kypsän omenan rinnalle nousee sitruksisuutta ja yrttisyyttä. Ruohoisuus ja havuisuus toimivat hyvin yhteen hunajan ja vahvan suklaisuuden kanssa. Suutuntuma on varsin öljyinen ja napakka. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, ruskeaa sokeria ja paahdettua pähkinää. Jälkimaku on tumma ja syvä, havuisuuden ja suklaan ympärille kietoutuva kompleksinen esitys. Hilloisuus nousee hienosti esiin, vadelma edellä. Kuivatut hedelmät, yrttisyys ja paahteisuus kantavat komeasti. Hiukan lakritsia, runsaasti mausteisuutta. Pitkä ja maukas finaali on tämän viskin paras osa. Vesilisä tuo päärynäistä raikkautta ja karkkisuutta esiin.

Arvio: Odottamattoman maukas viski. Pähkinäisyyden ja mausteisuuden näytöstä alusta loppuun. 87/100

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa vaihteeksi 1970-luvun Dailuainea Gordon & MacPhaililta.

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella metinen. Kiteistä hunajaisuutta, vahaa, parafiinia, kuivaa tammea. Päärynämarmeladia, siirappista hedelmäsalaattia, hiukan suklaisuutta. Kevyttä maltaisuutta, vaniljaviineriä, hapokkuutta. Vanhoja kirjoja, ullakon tuoksua, antiikkihuonekaluja. Oikein hieno vanhan liiton tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Intensiivisen tuoksun jälkeen odotuksia valjumpi. Metisyys ja hunajaisuus ovat kyllä mukana, mutta ensivaikutelma on lievästi vetinen. Maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä tammista paahdetta. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri kadottanut merkittävästi ryhtiä. Kuivakkaa suklaisuutta, vahamaisuutta, kovia hedelmäkarkkeja. Omenaa ja päärynää, mantelia, rusinaa. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Maltaisuutta, metisyyttä, sitruksista hapokkuutta. Tammi on yllättävän isossa roolissa ja puskee karvasta nuottia pintaan. Mantelia, kuivattuja hedelmiä, pölyisyyttä, hiukan metallisuutta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Ilmiselvä nosing whisky. Maku ei yllä lainkaan tuoksun tasolle, mikä on suuri sääli. Toki tätä mielikseen nuuhkii. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

BenRiach 10 yo 2008/2018, Dewar Rattray 59,6%

Maistelussa tällä kertaa nuorta BenRiachia vaihteeksi A.D. Rattrayn valikoimista. Yksinkertaisen äärellä siis. Voltteja kuitenkin riittää.

BenRiach 10 yo 2008/2018, Dewar Rattray

(59,6%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 10.4.2008–26.9.2018, Cask No. 14, Bourbon Hogshead, 311 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunavaahtoa ja aprikoosihilloa, pehmeää tammisuutta ja kermaisuutta. Voltteihin ja ikään nähden yllättävänkin lempeä ensivaikutelma. Hiivaleipää, maltaisuutta, hiukan hapokkuutta ja paahteisuutta. Tammi pysyttelee taustalla. Kevyttä suolaisuutta. Vesilisä availee makeaa omenahilloa ja vaniljaisuutta.

Maku: Todella yllättävä! Maistuu aluksi aivan turpeiselle suolavedelle. Suolasta on pientä vihjettä tuoksussa, mutta näin selvä turvesavu tulee täytenä yllätyksenä. Sitruunan ohessa mukana on todella reipasta liuotinmaisuutta ja liimaa. Suutuntuma on melko öljyinen. Maltaisuutta, paljasta tammisuutta, öljyisyyttä, pippuria. Jälkimaku on sitruunainen, hiukan turvesavuinen ja edelleen todella suolainen. Heinäisyyttä, maltaisuutta ja paahteista tammea. Aprikoosia, kirpeyttä mutta vähitellen myös vaniljaista ja hunajaista makeutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin kevyttä hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta.

Arvio: Todellinen outolintu. Harvoin tulee turpeisuus näin täydellisenä yllätyksenä. Maussa on valitettavasti tiettyjä viheliäisiä piirteitä, jotka estävät innostumasta yhtään enempää. 78/100

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures 47,7%

Vielä löytyy maailmalta Caperdonichin viskejä 1990-luvulta. Tämän vuosituhannen puolella aivan lopullisesti suljetun tislaamon tuotannosta erityisesti vuoden 1992 vuosikerta on ollut vahvasti esillä. Itsekin olen niitä muutaman maistanut aikojen saatossa.

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures

(47,7%, Liquid Treasures, 1992–2014, Hogshead, 152 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen, ruohoinen ja minttuinen. Varsin pistävä ja jokseenkin koruton. Tammi on kuivaa mutta mukana on liuotinmaisuutta ja liimaa. Kuivakkaa maltaisuutta, aamiaismuroja, hapokkuutta, mineraalisuutta. Hiukan vaniljaa ja hunajaa sentään pehmentämässä. Vesilisä availee hedelmäkarkkeja.

Maku: Sitruunainen ja kermainen, paljon rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Makupaletissa kuitenkin korostuu sama koruttomuus, vaikka nyt mukana on myös piparminttua, kovia hedelmäkarkkeja ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus tulee läpi hiukan puuromaisena ja tammessa on aktiivisen pistävä sävy. Ruohoisuus ja heinäisyys on selvästi läsnä. Jälkimaku on nopeasti kitkeröityvä, tamminen ja osin karvas. Sitruunaa, ruohoa, karvasta heinäisyyttä. Maltaisuus on rouheaa ja karheus painaa päälle. Minttu jää keskipitkän finaalin lopuksi pintaan. Vesilisä tuo esiin mangoa ja raa’ahkoa banaania.

Arvio: Kaikista mahdollisista viskityyleistä tämä ei kuulu suosikkeihini. Ihan asiallinen lopputulos toki, mutta tietty koruttomuus tätä vaivaa silti. 82/100

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail 40%

Astun tuntemattomalle maaperälle. Lasissa on vanhan ajan Glenlivetiä, joka on ollut pitkään eräänlainen sokea piste, klassinen viski, joka on jäänyt aina maistamatta. George & J.G. Smith -sarjan viski on vuoden 1965 erää, joka on pantu pulloon 1997.

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, George & J.G. Smith, 1965–1997, 70 cl)

Tuoksu: Aromikas, kuivan tamminen ja mineraalinen. Maltaisuutta, sitruksisuutta, aprikoosia, hiukan omenaa ja päärynää. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pientä paahteisuutta, kuivaa lehtikasaa. Hedelmäteetä, yrttisyyttä, tomusokeria, eucalyptusta. Kuivaa sherryä. Tyylikäs muttei erityisen vaikuttava kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen, kiteisen hunajainen ja kuivan tamminen. Maitosuklainen ja rasvainen. Hedelmätee, yrttisyys ja mineraalisuus ovat esillä, samoin maltaisuus ja kuiva sherry. Suutuntuma on varsin öljyinen mutta pientä väsymystä tuntuu rungossa. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia ja banaanilastuja, hiukan rusinaa. Omenaista ja sokerista makeutta, vaniljaa ja eucalyptusta. Pientä metallisuutta on myös mukana. Jälkimaku on hedelmäinen ja melko tummasävyinen. Kahvisuutta, pähkinää, hapokkuutta, maltaisuutta. Tammi tuntuu paahteisena ja sitruksisuuteen nousee hapan sävy. Metallia, tummaa suklaata, kuivaa maltaisuutta, rusinaa. Kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta riittää, tammi kuivahtaa vähitellen. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja kaikin puolin tyylikäs ikäviski Speysidelta, mutta odotukset olivat vielä huimasti korkeammalla. 86/100

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate 46%

Hiukan erikoisempi iäkäs Glentauchers tällä kertaa lasissa. Tynnyrissä on ollut jonkinlainen viinikäsittely. Se ei valitettavasti lupaa kovin hyvää, mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 11.3.1981–28.10.2011, Cask No. 1056, Wine Treated Butt, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä mineraalisuutta, vahaa, kuivaa vanhaa tammea ja mentholia. Hedelmäisyys tarjoilee enimmäkseen sitruunaisuutta, kun taas viinisyyttä tästä ei kyllä löydä hakemallakaan. Hiukan hunajaa, heinää, kovia hedelmäkarkkeja, raikasta yrttisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo maltaisuutta ja ruohoa pintaan.

Maku: Mentholi nousee ensimmäisenä pintaan. Runsaasti sitruunaa ja kuivaa tammea. Nyt mukana on kuitenkin vihreää omenaa, viherherukkaa ja inkiväärioluen vivahteita. Sitruunalakritsia ja pientä paahteisuutta. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hillitty, suutuntuma on melko kevyt ja öljyisyys varsin aromaattista. Heinäisyyttä, pientä kitkeryyttä ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin mentholinen ja kevyt, mutta pippuri nousee nätisti tukemaan. Suolaisuus ja sitruksisuus korostuvat. Ruohoisuutta, heinää, herukkaisuutta ja inkivääriä. Varsin pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä avaa lisää yrttisiä vivahteita.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Viinisyyttä ei löydy hakemallakaan, mutta homma toimii. Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, mutta vaatii kuitenkin aikaa ja rauhallista tutkimista. 87/100

The Singleton of Glendullan Select Game of Thrones 40%

Taas on viskillä nimenä hirviömäinen sanalitania. Diageon pitäisi lopettaa koko Singleton-sekoilu, olisi pitänyt lopettaa jo vuosia sitten. Nyt se onneksi yhdistetään enää Glendullaniin, mutta silti. Miksi Singleton? Samalla tässä viskissä Select-sana varoittaa perinteiseen tapaan vaarasta, joka liittyy bulkkiin. Onko maailmassa yhtään hyvää Select-nimellä siunattua viskiä? Ei tule mieleen.

Ja onhan tämä tosiaan vieläpä Game of Thrones -sarjan pullo. Tässä vaiheessa ei ehkä tarvitsisi enää mainitakaan, että odotukset ovat nollassa, mutta kirjataan sekin nyt varuiksi ylös.

The Singleton of Glendullan Select Game of Thrones

(40%, OB, NAS, 2018, House Tully, 70 cl)

Tuoksu: Lenseän maltainen ja märän pahvinen. Ei ala hyvin. Ylikypsää, milteinpä käynyttä hedelmää. Luumua, mandariinia, punaista omenaa, raparperihilloa. Märkää maata, ummehtunutta ruohoisuutta. Kukkaisuutta, tuoretta tammea. Maitosuklaata, hunajaa, vaniljaa. Jotenkin keinotekoinen kaiken lisäksi.

Maku: Parantaa onneksi tuoksusta. Kostea maltaisuus ja muromaisuus saa seurakseen hapanmaitotuotteita, jugurttia etenkin. Rusinaa, luumua, mandariinia, ylikypsää sekahedelmää. Toffeeta, hunajaa ja hiukan hedelmäkarkkisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta rungossa on jotain vetistä. Tammi tuntuu tuoreena, pippuri näyttäytyy hetkellisesti. Ruohoisuutta ja märkää pahvia on edelleen kyydissä mukana. Jälkimaku on tamminen ja karvaan hedelmäinen, lenseän maltainen ja melko mausteinen. Karamellisuus korostuu, mutta tuore tammi ja raaka maltaisuus saavat tämän tuntumaan todella nuorelta. Melko lyhyt finaali jää hyvin yksiulotteiseksi.

Arvio: Vaatimaton viski. Ei kolahda ollenkaan, ei millään tasolla. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja helposti lähestyttävä single malt. Kokonaisuus jää kuitenkin hivenen yksioikoiseksi.”

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal 47%

Lasissa tällä kertaa suorastaan ikivanha Dailuaine Silver Sealilta. Kypsytyksestä ei ole pahemmin tietoa, mutta 37 vuotta tammessa on joka tapauksessa merkittävä aika. Mielenkiinnolla tämän maistan.

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal

(47%, Silver Seal, Special Bottling, 1976–2013, Cask No. 5970, 130 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, vahamainen ja aromaattinen. Hilloisuutta, kypsää banaania, sitruksisuutta, persikkaa, kiteistä hunajaa, toffeeta, leivosmaisuutta ja vaniljaa. Tammea, huonekaluvahaa. Maltaisuus ja mausteet tuovat ryhtiä, tämä ei tunnu iästään huolimatta lainkaan ohuelta. Vesilisä tuo hiukan fenoleita ja hiiltä pintaan, pientä lakritsisuutta myös.

Maku: Alkuun mineraalinen ja pidättyneen vahamainen profiili räjähtää hedelmäiseksi ja runsaaksi vyöryksi. Maltaisuutta, likaisuutta ja paahtuneisuutta tulee pintaan. Kypsää banaania, omenaa, persikkaa, punaista viinimarjaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin ryhdikäs. Ruskeaa sokeria, marjaista hapokkuutta, tummaa yrttisyyttä. Pähkinäistä karvautta, sitruksista kitkeryyttä. Tanniinien ansiosta osin varsin vaativakin makupaletti. Jälkimaku on maltainen, mausteinen ja edelleen hyvin tamminen. Vahamaisuutta, aromaattisuutta, marjaisaa kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, poltettua sokeria, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Inkiväärinen ja pippurinen jälkipolku. Pitkä finaali. Vesilisä avaa lisää tasoja etenkin tammen kautta. Vihreää teetä, minttua ja eucalyptusta tulee erityisesti esiin.

Arvio: Kompleksinen ja mielenkiintoinen viski, joskin varsin vaativa lajissaan. Moni ikäviski on nosing whisky, mutta tässä on poikkeuksellisen paljon jytinää myös maussa mukana. 90/100

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky 46%

Maistelussa tällä kertaa ulkoisesti refill-sherryltä näyttävä Macallan, jonka kypsytyksestä ei ole kuitenkaan tarkempaa tietoa. Pullotuserä on poikkeuksellisen pieni.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky

(46%, Silver Seal for Collecting Whisky, 1990–2003, 48 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, mineraalinen ja makean hedelmäinen. Tammi tuntuu kuivana, ympärillä on aprikoosia, punaista omenaa, sitruksisuutta, keltaista luumua. Hunajaisuutta ja hedelmäsiirappista makeutta. Maltaisuudessa on jotain lievästi epäkypsää. Hapokkuutta ja minttua. Vesilisä avaa kukkaisuutta.

Maku: Varsin ujon tuoksun jälkeen maussa on selvästi enemmän ryhtiä. Sherry tulee hedelmäisenä ja aromaattisena läpi. Luumua, aprikoosia, sitruksisuutta, maitosuklaata. Metistä kukkaisuutta, hunajaa. Napakka mineraalisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta ytyä silti riittää. Kovia toffeekarkkeja, hapokkuutta, pippuria. Likaisuutta ja aavistuksen lenseää, puuromaista maltaisuutta. Jälkimaku on sherryinen, metinen ja öljyisen jämäkkä. Likaisuutta, aseöljyä, mineraalisuutta, rasvaa. Hunajan rinnalle nousee tummempia sävyjä, paahtunutta tammea ja lakritsia. Minttu ja tumma yrttisyys säestävät. Melko pitkä finaali on tämän viskin paras osa-alue. Vesilisä tuo pintaan metallisuutta ja ylikypsää hedelmää.

Arvio: Ehkä tämä viski on sittenkin parhaimmillaan näyttävänä pullona keräilijän hyllyssä? Tässä on paljon ihan lupaavia palikoita, mutta kokonaisuus ei oikein lähde missään vaiheessa. 83/100

Cardhu Gold Reserve Game of Thrones 40%

Cardhu-pullote oli matalimman pullotusvahvuuden tuotteita Game of Thrones -sarjassa. Maistetaan nyt, kun sattui kohdalle.

Cardhu Gold Reserve Game of Thrones

(40%, OB, NAS, 2018, House Targaryen, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja varsin maltainen. Punaista omenaa, päärynää, hiukan appelsiinia, banaania, oikein perinteistä siirappista hedelmäsalaattia. Kukkaisuutta kaiken ohessa. Toffeefudgea, marsipaania, hunajaisuutta. Pientä puuromaisuutta ja lenseyttä, paahtunutta tammea. Hiukan kanelia.

Maku: Maitosuklainen ja maltainen, varsin kevyt. Toffeeta, hunajaa, kanelia, edelleen varsin paahteista tammea. Pientä kahvisuutta ja pähkinää. Hedelmäisyys on tuoksun runsauden jälkeen täysin supussa, vain sitruksisuus tulee kunnolla läpi. Suutuntuma on melko kevyt ja harmiton. Päärynää, hiukan kinuskia, hunajamelonia. Jälkimaku on hedelmäisyydessään varsin hapan ja osin katkera, maltaisuus tulee edelleen voimalla läpi. Kahvia, tummaa suklaata, pientä pippurisuutta. Tammi on edelleen paahteisella puolella. Jyväisyyttä, sitruksisuutta, mausteisuutta, pähkinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Perusviski perinteiseen malliin. Ei säväytä mutta ei varsinaisesti petäkään. Joku tällaisistakin tykkää. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tasapainoinen ja perinteinen mallasviski ilman suuria vikoja”.