Speyside

Longmorn 19 yo 1992/2012, Cooper’s Choice 58,2%

Longmorn nauttii arvostusta viskipiireissä ainakin muutamien hyvien vuosikertojen ansiosta. Vuoden 1992 tuotanto taitaa olla viimeisintä sellaista, jota on paljon julkaistu ja josta on paljon myös pidetty.

Tämä Cooper’s Choice -sarjassa pullotettu yksilö on kypsynyt 19 vuotta hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä.

Longmorn 19 yo 1992/2012, Cooper’s Choice

(58,2%, Cooper’s Choice, 1992–2012, Hogshead, Cask No. 71779, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sokerinen, kukkainen ja runsas. Todella muhkea ja tumma bourbonvaikutus. Hunajaa, vaniljaa, valkoista suklaata, rommirusinaa, toffeefudgea. Komea tammisuus, tuntuu vahvana ja täyteläisenä. Samalla löytyy sitruksista herkkyyttä, limettiä ja vihreää omenaa. Kaiken rasvaisuuden keskellä kukkaisuus on raikasta. Nam. Vesilisä saa hedelmäisyyden aukeamaan, alkaa löytyä persikkaa ja aprikoosia.

Maku: Öljyinen ja raskas. Paksun maltainen, sokerinen ja makea. Rommirusina ja toffeefudge ovat mukana, mutta silti maku jää aavistuksen jälkeen loisteliaasta tuoksusta. Mehiläisvahaa, uuniomenaa, Key Lime Pie’ta. Suutuntuma on täyteläinen. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, jopa puisevasti, mutta vähitellen alkaa tulla esiin rommisia sävyjä. Finaali on sokerinen, paahtunut, öljyinen, kanervainen ja mukavan pitkä. Vesilisä leikkaa tammesta kovimman kärjen ja tuo pehmeää yrttisyyttä ja hedelmäteetä mukaan.

Arvio: Oivallinen iso viski. Loistava tuoksu, raskas ja öljyinen makumaailma. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

The Macallan 18 yo Fine Oak 43%

The Macallan 18 yo Fine Oak on viski, jonka hintaa voi pitää ilmapuntarina viskibuumin tilasta. Sitä sai maailmalta vielä keväällä 2012 halvimmillaan alle 90 eurolla, mutta kevääseen 2014 mennessä pullon hinta oli noussut jo yli 160 euroon.

Fine Oak -sarjan tyylille uskollisena myös tämä 18-vuotias on sekoitus, joka yhdistelee kolmea tynnyrityyppiä: eurooppalaisia ex-sherrytynnyreitä, amerikkalaisia ex-sherrytynnyreitä ja amerikkalaisia ex-bourbontynnyreitä.

Oman kokemukseni mukaan Macallan on parhaimmillaan sherrytynnyreissä kypsytettynä. Tällaiset tynnyrikikkailut peittävät vain sen tosiasian, ettei Macallanilla ole ollut hyviä ex-sherrytynskiä riittävästi jemmassa (syynä on tietysti niiden bourbontynnyreitä reippaasti korkeampi hinta).

Ja kun kaikki tuotanto menee kaupaksi kovalla rahalla, mitäs väliä sillä on, missä se viski on maannut.

The Macallan 18 yo Fine Oak

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, ruohoa ja tuoretta heinää. Apilankukkaa, metisyyttä, parfyymisyyttä. Kevyt ja makea, yllättävän tamminenkin – tietty puisevuus paistaa läpi. Hiukan öljyinen vaikutelma, puhdistusainetta ja huonekaluvahaa. Mukava vaniljaisuus, aavistus minttua, mietoa sitrusta. Toffeeta. Melko särmätön kokonaisuus.

Maku: Maltainen ja melko öljyinen. Tuore ruoho korostuu, samoin tietty saippuaisuus. Tuoksusta tuttu metisyys ja toffeemaisuus ovat ilmeisiä, samoin ärhäkkä tammisuus ja vanilja. Kookosta ja omenaakin löytyy. Makeus on sokerista. Mausteitakin voi poimia, ainakin minttua ja salviaa. Suutuntuma on pehmeä, mutta tanniineista huolimatta ei kovin intensiivinen. Jälkimaku on jo purevan tamminen. Se on myös kirpeän appelsiininen, heinäinen, maltainen ja korkeintaan keskipitkä. Teetä muistuttava karvaus jää suuhun lopuksi.

Arvio: Selvästi vaatimattomampi tapaus kuin muistin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Glenrothes 2001/2014, 43%

Kotimaiseen monopolimyymälään saapunut Glenrothes 2001 on käsittääkseni kolmas virallinen 2001-julkaisu. Aiemmat 2001-pullotteet on saatu vuosina 2012 ja 2013.

Glenrothesin tapa merkitä tarkat päivät etikettiinsä on kieltämättä hämäävää. Checked- ja Approved-merkinnät ovat päivätasolla mutta pullotusajankohta on pelkästään vuositasolla. Sen takia viskin ihan tarkkaa ikää ei voi tietää.

Joka tapauksessa tiedetään, että tynnyrien hyväksymisen jälkeen Glenrothes siirtää niiden sisällöt suurempaan astiaan, jossa viskiä naitetaan melko pitkään. Tässä tapauksessa marriage on kestänyt vähintään puolitoista vuotta. Ihan normaali liiton kesto – mäkihyppääjälle.

Glenrothes 2001/2014

(43%, OB, checked 25.5.2001, approved 16.6.2012, bottled 2014, 70 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen, hunajaisen makea. Hiukan ummehtunut, mutta aukeaa lasissa vähitellen. Runsas tammisuus, tuore ja melko mausteinen. Kovia toffeekarkkeja, paahtovanukasta, appelsiinimehua, aamupuuroa. Hyvin glenrothesmainen, tislaamon nykytyylin mukainen. Maltaisuus on hiukan lenseää, siksi tämä ei kolahda kovin lujaa.

Maku: Maltainen ja tuoreen tamminen perusmaku. Suutuntuma on öljyinen mutta silti tekstuuri on ”väljä”, jopa aavistuksen vetinen. Vaniljaa ja hunajaa, makeaa appelsiinia, maitosuklaata. Tammen mausteisuutta, sitruksisia ja happamia nuotteja (mustaa teetä). Jälkimaku on mukavan kinuskinen ja miellyttävän tasapainoinen, paras osa koko viskiä. Mutta hunajainen, kermainen ja toffeemainen finaali jää valitettavan lyhyeksi.

Arvio: Tyypillinen nuorehko speysider, jota ei ehkä erottaisi sokkona monista ikätovereistaan. Mukava jälkimaku jäi sentään mieleen. 82/100

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Nyt on käsissä taas vaihteeksi McGibbon’s Provenance -viskiä. Se on siis yksi niistä Fred Laingin haltuunsa saamista pullotesarjoista, kun perheyhtiö Douglas Laing ositettiin veljien kesken viime vuonna.

Tämä keväällä 2013 pulloon päässyt Glen Keith on viettänyt 15 vuotta ex-bourbontynnyrissä (refill hogshead).

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Winter 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9655, 70 cl)

Tuoksu: No nyt on jyvää! Räikeän viinamainen jyväisyys tuntuu heti. Vaniljaa ja sitruunankuorta, omenaviineriä. Jotenkin hikinen. Rasvaa ja suolaa. Tuore tammisuus leijuu kaiken yllä. Outo kokonaisuus. Huonekaluvahaa, banaania, erikoisi yhdistelmiä. Melko ilkeä tuoksu, vaikka aukeaakin lasissa paljon.

Maku: Pehmeä suutuntuma ja miellyttävä raikkaus ovat vahvasti ristiriidassa tuoksun kanssa. Makeaa päärynää, persikkaa, vaniljakastiketta, kermaisuutta. Tämähän on ihan maistuvaa! Jyväisyys tuntuu vain taustalla, eikä edes tuoksun kirpeä sitruuna korostu. Viineriä, digestivekeksiä, muroja. Aavistuksen tunkkainen. Jälkimaku alkaa makean vaniljaisena ja runsaan mausteisena, sitten tulevat tammisuus ja kermaisuus. Lopussa vielä terävä jyväisyys nostaa päätään, mutta onneksi finaali ole kovin pitkä.

Arvio: Ilkeän jyväiseltä tuoksuva mutta pehmeän kermaiselta maistuva Glen Keith, oikea outolintu. 81/100

The Balvenie 21 yo Portwood NCF Release 47,6%

The Balvenie 21 yo Portwood oli ensimmäinen portviiniviimeistelty viski, josta innostuin muutama vuosi sitten oikein toden teolla. Oikeastaan ainoa asia, joka tuotteessa kaiveli, oli sen kovin alhainen alkoholiprosentti – pieni lisäpotku ei olisi ollut pahitteeksi.

Nyt käsissä on sitten vahvempi ja kylmäsuodattamaton versio samasta viskistä. Odotukset ovat korkealla, totta kai. Ei muuta kuin maistamaan.

The Balvenie 21 yo Portwood NCF Release

(47,6%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja viininen, tamminen. Roteva maltaisuus, taustalla hapahko jyväisyys. Rusinaa, luumukeittoa, hunajaa, tosin ei kovin makeana yhdistelmänä. Tummaa suklaata. Nahkaisuutta, satulaa ja hikeä, ripaus tallin maanläheisyyttä. Tammi tuntuu vahvana. Mustaherukkaa, mehiläisvahaa, appelsiinimarmeladia. Melko robusti kokonaisuus. Vesilisä tuo makeaa sitruunamehua ja seetripuuta esiin.

Maku: Viininen ja tamminen. Tammen luja ote, mausteet ja tanniinit, hallitsee pitkään. Viinisyys on nahkaista, hiukan kitkerää, musteista. Suutuntuma on kulmikas ja terävä, tämä ei ole mikään helppo viski. Silti tammisuudessa on sellainen kuiva, mehiläisvahainen ja mineraalinen vivahde, joka toimii. Maltaisuus tuntuu hapahkona ja hiukan jyväisenäkin. Rusinat ja appelsiinimarmeladi maistuvat taustalla. Jälkimaku on tamminen ja mausteinen, pippurinenkin. Maltaisuutta ja viinisyyttä, mustaherukkaisuutta ja mehiläisvahaisuutta. Maistuu pitkään. Vesilisä korostaa tammen kuivakkuutta ja tuo makuun hiukan kurkkupastillia.

Arvio: Täysin eri viski kuin laimeampi versionsa. Makeus on poissa, tilalla kuivahko tammi, mustaherukat ja mehiläisvaha. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 8).

BenRiach 16 yo Sauternes Wood Finish 46%

BenRiach on kokeillut valtavasti erilaisia viimeistelyitä. Nyt maistelussa ex-bourbonissa kypsynyt viski, joka on saanut viimeisen silauksen makeissa Sauternes-viinitynnyreissä (Château D’Yquem).

BenRiach 16 yo Sauternes Wood Finish

(46%, OB, 2008, 1650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja siirappinen. Ylikypsää luumua, mausteista viinisyyttä, tuoretta tammea. Hiukan eltaantunut vaikutelma, imelä ja tunkkainen. Vahvat esterit, makeaa puuromaisuutta. Toffeefudgea, rusinaa, kandisokeria. Makeaa appelsiinia, aprikoosia. Paksun siirappinen kokonaisuus.

Maku: Maltainen, melkeinpä puuromainen, ja hyvin mausteinen. Imelän siirappinen, makean appelsiininen ja luumuinen. Terhakka tammisuus tuo mausteet (rosmariinia, salviaa). Kermatoffee ja vanilja löytyvät siirapin seasta. Runko on yllättävänkin tuhti, suutuntuma jopa pureva. Makea ja tumma olutmaisuus korostuu. Jälkimaku alkaa tammisena ja mausteisena, on mantelia ja siirappia. Vähitellen puuromaisuus ja paahtoleipä tulevat esiin. Appelsiininen, viininen ja jopa aavistuksen pippurinen finaali kestää melko pitkään.

Arvio: Näyttää jälkimaussa kyntensä. Ei ollenkaan minun viskini, mutta sarjassaan vahva ja rohkea esitys silti. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 5). Whisky Magazine 77/100 (Dave Broom), 78/100 (Martine Nouet).

The Macallan 12 yo 1997, Murray McDavid 46%

Nyt maistelussa viski, jonka taustat ovat hieman hämärän peitossa. Tiedän, että tämä 12-vuotias Macallan on kypsynyt ex-bourbonissa ja viimeistelty Bordeaux’n alueen Château Latour -punaviinitynnyreissä.

Mutta tätä erää on tehty yli 1 200 pulloa, joten onkohan siellä ollut montakin tynnyriä käytössä? Tarkasta pullotusvuodestakaan ei ole satavarmaa tietoa, joten laskennallinen 2009 on paras arvaus.

Sen kuitenkin tiedän, että Bruichladdichin uudesta noususta kuuluisaksi tulleiden Mark Reynierin ja Simon Coughlinin sekä Gordon Wrightin vuonna 1996 perustama Murray McDavid myytiin 2013 Aceolle, eikä pullottajan nimi ole enää käytössä.

Ei muuta kuin maistamaan.

The Macallan 12 yo 1997, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 1997–2009*, 1256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja saippuainen, yllättävän mieto. Tammi korostuu, muttei juuri tuo mausteita. Vaikea saada otetta, nestesaippua ja kukkaiset sävyt ovat niin särmättömiä. Ruusuja, hiukan nahkaisuutta, valkosuklaata. Mitään selviä vikoja tässä ei tunnu, mutta kovin on vaisu kokonaisuus.

Maku: Tamminen ja melko makea. Tuore tammi on pääosassa alusta asti, tanniinit todella tuntuvat. Toisaalta toffeemainen ja viininen makeus tuovat kaivattua tasapainoa. Edelleen tiettyä laventelista nestesaippuaa tässä on, ruusuja ja vaniljaa ja valkosuklaata. Nahkaisuuskin tuntuu. Body on suorastaan hento, vaikea käsittää tämän olevan Macallania. Jälkimaku on tamminen, hiukan yrttinen, viininen, aavistuksen puiseva ja kaikkineen kuivuva. Tanniinien takia finaali jää lyhyeksi.

Arvio: Kiinnostavista lähtökohdista huolimatta mieto ja harmiton viski, joka ei säväytä millään tasolla. 80/100

Glen Deveron 16 yo 40%

Vuonna 1962 perustettu Macduffin tislaamo on julkaissut viskiään vuorotellen Macduff- ja Glen Deveron -nimillä. Aiempaa kokemusta minulla on vain yhdestä IB:nä julkaistusta Macduffista, joten nyt mennään melko lailla sokkona.

Glen Deveron 16 yo

(40%, OB, Royal Burgh Collection, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja hunajaa. Imelä maltaisuus. Neilikkaa, minttua, karkkimaisuutta (Ässä Mix). Tuoretta tammea ja mietoja mausteita. Syvyys puuttuu, vaikka ei tässä selviä vikojakaan ole. Ei vain jää mieleen.

Maku: Maltaisuus on keskiössä, makea appelsiini ja tietty olutmaisuus (lager). Puiseva tuoretta tammi ajaa kuitenkin makupaletin yli, jättää tanniinisen ja kuivuvan suutuntuman. Kirpeää omenaa (valkea kuulas), neilikkaa ja mietoja mausteita löytyy tammisuuden alta. Yksioikoinen vaikutelma, ei oikein tasapainossa. Jälkimaku on tamminen, marmeladimaisen karvas, vasta lopussa hunajainen ja edes hiukan sävykäs. Finaalissa löytyy vaahterasiirappia ja uusia maltaisia sävyjä. Silti jää kokonaisuus ohueksi.

Arvio: Tavanomainen ja hetkittäin puisevan tamminen esitys. 79/100

Tamdhu 23 yo 1988/2011, Samaroli 45%

Italialaisen Silvano S. Samarolin ponnistukset yksityisenä pullottajana ovat huomattavat. Hänen yhtiönsä on tuonut vuodesta 1968 saakka markkinoille legendaarisia viskejä monissa eri pullotussarjoissa.

Nyt käsissä on mielenkiintoinen Tamdhu, jonka Samaroli on pakannut puolen litran pulloon. Kyseinen ”Tanhu” on köllöttänyt 23 vuotta ex-sherryssä, ja ennakkotiedot lupailevat jopa pientä savuisuutta.

Tamdhu 23 yo 1988/2011, Samaroli

(45%, Samaroli, 1988–2011, Cask No. 3735, 250 bts., 50 cl)

Tuoksu: Nahkainen, maltainen ja ylikypsän hedelmäinen. Kuivahkon sherryinen. Kuivattua luumua, rusinaa, appelsiinimarmeladia, uuniomenaa. Turpeisuus tunkee esiin joka välistä, imelä savu ja hiukan härskiintynyt lihaisuus. Nahkaisuus on tunkkaista, maltaisuus paksua ja makeaa. Tammisuutta, mausteita, siirappia, öljyisyyttä. Äärimmäinen viski, vaikutelma on kompromissiton mutta kiinnostava. Vesilisä nostaa estereitä esiin.

Maku: Maltainen, tamminen ja sherryinen. Rusinoita, luumua, ylikypsää makeaa appelsiinia, uuniomenaa, siirappista makeutta. Öljyinen suutuntuma, melko kevyt mutta uloitteikas. Makeaa, tummaa olutmaisuutta. Pistelevä mausteisuus ja runsas tammi, turpeinen ja likainen käsittely. Hiukan epäselvä paletti, räiskyy joka suuntaan. Jälkimaku alkaa makean maltaisena, tumman suklaisena ja tammisena (kuivuu reippaasti). Turvetta, öljyisyyttä, espressoa. Pitkähkö ja mukavasti kehittyvä finaali. Vesilisä ei tuo tähän juuri mitään lisää.

Arvio: Tunkkainen, likainen, öljyinen, turpeinen ja kehittyvä. Pienestä epätasapainosta huolimatta peittoaa monta tusinaviskiä mennen tullen. 86/100

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve 40%

Isot pojat ovat kertoneet, että reserve-termiä viskin nimessä käytetään, kun kypsytyserästä vain 30–35 % on viimeistelty eri tynnyreissä.

Nyt reserve-osuudessa ovat asialla uudet ranskalaiset Limousin-valkotammitynnyrit, joita Ranskassa yleisesti käytetään konjakin kypsytyksessä. Muuten tämä viski on kypsynyt ex-bourbonissa.

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve

(40%, OB, Travel Retail, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Aprikoosia, omenaa, tammea – ja saippuaa. Nestesaippua puskee läpi, tietty suihkugeelimäisyys. Veriappelsiinia ja kiiviä, kirpeää omenaa, makeat ja samalla hapokkaat esterit. Maltaisuus tuntuu hiukan tylppänä taustalla, tuore tammi taas puskee vaniljaa. Ihan asiallinen tuoksu, balanssissa.

Maku: Mieto ja maltainen. Tuore tammi tuore sentään ryhtiä, mutta kovin kiinnostava paletti tässä ei ole. Tiettyä saippuaisuutta edelleen. Aprikoosi ja omena maistuvat, samoin tammen mausteet ja vanilja. Suutuntuma on hiukan ohut, body on mausteisuuteen nähden kovin kevyt. Jälkimaku alkaa mausteisena ja pistävän tammisena, makeutuu vaniljan myötä mutta kuivahtaa lopuksi. Finaali taitaa olla tässä parasta.

Arvio: Melko mitäänsanomaton perusviski. Vain finaalin runsas tammisuus jää mieleen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 15).