Speyside

Cardhu 12 yo 40%

Vuonna 1824 perustettu Cardhu eli Cardow (’musta kivi’) oli Helen Cummingin ja myöhemmin hänen miniänsä Elizabeth Cummingin dynastia. Lopulta siitä tuli osa kansainvälistä alkoholijättiä – tuotannosta 70 prosenttia menee Johnnie Walkeriin.

”Karhu” on jostain syystä myös Espanjan myydyin single malt. Se siis knoppitietona, nyt maistamaan.

Cardhu 12 yo

(40%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja maltainen. Hunajaa, tuorepuristettua appelsiinimehua, apilankukkaa. Hiukan ohut, jopa vähän väljähtyneen oloinen (vaikka pullo on juuri avattu). Muroja, Earl Grey -teetä, vihreää omenaa, Tolua. Maltaisuudessa on hapan ja suolainen vivahde, josta en suuresti tykkää.

Maku: Kevyt, hunajainen ja helppo. Appelsiinimehua, maltaista pirteyttä, hunajaista makeutta. Tuoksua miellyttävämpi, suutuntuma on kiva ja hiukan öljyinen. Balanssi on ihan kohdallaan. Pieni savu jossain taustalla? Tiettyä vetisyyttä, etenkin tällä alkoholiprosentilla. Jälkimaku jää vähäiseksi, maltaisuuden ja hunajaisuuden lisäksi vain sitrus ja tammi viivähtävät hetken. Lyhyt ja mieto finaali. Helppo juotava.

Arvio: Vaivaton, tasapainoinen mutta ehkä liiankin mieto perusviski. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 79/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 5).

Glenfiddich 14 yo Rich Oak 40%

Keväällä 2010 lanseerattu Rich Oak on viettänyt ensin 14 vuotta ex-bourbontynnyreissä. Sen jälkeen sille on tehty kaksi erilaista, yhtäaikaista 12 viikon viimeistelyä: toinen puoli uusissa espanjalaisissa ex-sherrytynnyreissä ja toinen uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä (Louisvillestä Kentuckysta).

Glenfiddich 14 yo Rich Oak

(40%, OB, 2010, 20 cl)

Tuoksu: Aprikoosia ja vesimelonia. Raikkaan hedelmäinen ja hunajainen. Kuin miellyttävää hotellishampoota. Maltaisuus väijyy taustalla, samoin tammisuus. Toffeeta. Mietoudessaan jopa herkkä. Makeudessaan yllättävän freesi ja kukkainen (apilankukkaa).

Maku: Todella mieto ja lempeä. Aprikoosi ja meloni ovat hyvin esillä, samoin kiivi. Tammi on voimakas hetken, mutta ei ehdi kuivattaa suuta. Siitä jää mausteinen, melassinen pistely. Toffee maistuu. Jälkimaku on happaman maltaisuuden ja imelän hunajaisuuden vuoropuhelu. Finaali on lyhyehkö, kevyt ja viinimäinen.

Arvio: Maukas mutta hiukan ponneton hedelmäviski. Ei ainakaan ärsytä ketään. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 5).

Glenfarclas 17 yo 43%

Robert Hay perusti Glenfarclasin vuonna 1836. Tislaamo päätyi Grantin perheyhtiön omistukseen 1865, eikä yhtiötä ole sen jälkeen myyty. Perhe ei ole sukua muille viskiteollisuuden Granteille.

Glenfarclasin varastot ovat laajat ja erilaisia pullotteita perusvalikoimassa mittavat määrät. Tämä 17-vuotias on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä, jotka ovat olleet pääosin olorosoa.

Glenfarclas 17 yo

(43%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja taatelinen. Hunajaisen makea. Voimakkaan kahvinen. Rommirusinasuklaata, toffeefudgea. Maapähkinöitä, hapahkoa maltaisuutta. Kutsuva ja maukas vaikutelma.

Maku: Yllättävän kevyt suutuntuma. Miellyttävän pehmeä sherryisyys ja nahkaisuus, mutta runko todella on melko hento. Ympärille rakentuu kuitenkin maukas makupaletti: toffeefudgea, rommirusinaa, taatelia, neilikkaa ja tammisuutta löytyy. Jälkimaku happanee, niin kuin Glenfarclasille kuuluu, kun hiukan kitkerä kahvisuus nostaa päätään. Loppu on suklainen, espressoinen, nahkainen, rusinainen ja miedon tamminen.

Arvio: Oikein hyvä sherryinen perusmalt, mutta viimeinen silaus vielä puuttuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3).

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail 40%

Longmorn perustettiin vuonna 1894. Se tuotti pitkään hienoja vuosikertoja 1970-luvun tynnyreistä, mutta sittemmin varastot ehtyivät. Vakiovalikoimaan kuului pitkään vain 15-vuotias pullote, joka vuonna 2007 korvattiin 16-vuotiaalla versiolla. Nyt maistelussa 12-vuotias Gordon & MacPhail -pullote.

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja vahvarakenteinen. Mausteita (kanelia, neilikkaa), marsipaania, tummaa suklaata, kahvia. Hiukan palanutta sokeria. Punaviiniä. Mustaherukkahilloa. Luumuja. Makea, jopa imelä vaikutelma.

Maku: Myötäilee tuoksua, mutta maltaisuus on korostunutta – muistuttaa brittiläistä bitter-olutta. Varsin makea ja viinimäinen yleisfiilis, suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta maku todella runsas. Neilikkaa, appelsiinia, paahdettuja maapähkinöitä, suklaata, kahvia. Jälkimaku on hapahko, suklainen, maltainen ja kestossaan melko vaatimaton. Mutta kokonaisuus on herkullinen, kaikesta huolimatta.

Arvio: Tuhti ja öljyinen. Loppuliuku on hiukan liian lyhyt, mutta muuten tämä maistuu. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

Ardmore 21 yo 1992/2013, The Whiskyman 49,7%

Vuonna 1898 perustettu Ardmore on tunnettu Teacher’s-sekoiteviskin pääraaka-aineena, mutta single malt nousee. Tämä rokkihenkinen Ardmore on kypsynyt ex-bourbontynnyrissä (hogshead).

Ardmore 21 yo 1992/2013, The Whiskyman

(49,7%, The Whiskyman, See me, Drink me, 1992–2013, 175 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen yhdistelmä savua ja sitrusta. Samalla hedelmäisyys puuttuu, on vain sitruunaa ja hiukan veriappelsiinia. Hyvin mineraalinen vaikutelma. Paljas turve on pinnassa myös. Jännä suolaisen ja makean yhdistelmä, merisuolaa ja raesokeria. Hiiltä ja lyijyä. Salmiakkijauhetta, rautaa. Tosi hieno.

Maku: Erittäin kuiva ja salmiakkinen. Turpeensavu ampuu sitruunan läpi. Bourbonkypsytys toimii kuin unelma – sitruksisuus, hento vanilja, tammisuus ja mausteet (neilikka) aukeavat loistavasti. Silti myös tisle kantaa, pyöreä suutuntuma ja hapokas maltaisuus. Todella kapean sektorin makupaletti aukeaa niin, että koko ajan tapahtuu. Lyijyä ja metalliakin löytyy hyvällä tavalla. Jälkimaku on salmiakkinen, sitruksinen, voimistuvan tamminen, mausteinen (chiliä), hunajainen, mineraalinen, erittäin pitkä ja kehittyvä.

Arvio: Fantastinen. Puhtaasti bourbonkypsytettyjen Ylämaan savuviskien aatelia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail 40%

Pagodikattoinen Dallas Dhu toimi vuosina 1899–1983. Taru loppui, kun 1980-luvulla viskin tarjonta räjähti käsiin ja kysyntä hiipui. Tislauslupa umpeutui 1992, joten uudelleen sitä ei olla avaamassa. Charles Cree Doigin suunnittelema tislaamorakennus toimii nykyään museona. (Mutta kuka ihme haluaisi vierailla tislaamomuseossa, kun voi käydä toimivassakin tislaamossa?)

Nyt maistelussa Gordon & MacPhailin pullottamaa Dallas Dhu’ta vuodelta 2001. Tämä viski on tiettävästi pantu vuonna 1980 kypsymään ex-bourbontynnyreihin.

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1980–2001, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, maltainen, sitruksinen. Hedelmäpurukumia. Maltaisuus tuntuu pirteänä, samoin vihreä omena. Vaniljakastiketta, kynttilää. Apilaa, koivunlehteä, tuoretta heinää. Kevyt ja yllättävän raikas.

Maku: Pehmeä ja mieto. Ruohoinen maltaisuus seuraa tuoksua, samoin purukumi. Vahainen vivahde. Hiukan vetinen, edes mausteet eivät nouse – korkeintaan kaneli. Tamminen ilman tanniineja. Sitruksinen ilman hapokkuutta. Jälkimaussa nousevat tee, timotei, tammi ja tuore ruoho. Näin miedosta ja kevyestä viskistä on vaikea saada kunnon otetta.

Arvio: Kevyt, omenainen ja purkkainen. Pisteissä saattaa olla hiukan ikälisää. Ei tässä toki mitään mainittavaa vikaakaan ole. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Speyburn 10 yo 40%

John Hopkins perusti Speyburnin vuonna 1897 paikalle, jonka hän itse valitsi: siitä oli hyvä vesiyhteys Granty Burniin, joka on yksi Speyn sivujoista. Speyburn tunnetaan erityisen kauniista tislaamorakennuksistaan, mutta jostain syystä sen viskiä ei ole pidetty kovin suuressa arvossa.

Täytyy maistaa tislaamon uusinta kymppivuotiasta ja tutkia, onko heikolle arvostukselle perusteita.

Speyburn 10 yo

(40%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hento, maltainen ja kukkainen. Herkkä. Laventelia, orvokkia, vartalovoidetta. Melko robusti, hapokas maltaisuus puskee läpi. Mietoa tammisuutta. Aavistus hikeä. Kevyt ja harmiton vaikutelma.

Maku: Mieto suutuntuma, maltaisuus ja kukkaisuus seuraavat tuoksua. Valkoviinimäisyys ja hedelmät tulevat kuitenkin tukemaan kokonaisuutta: mineraalinen chardonnay, vesimeloni, aprikoosisose, makea vihreä omena (golden delicious). Miellyttävä mutta hiukan ponneton fiilis. Lopussa maltaisuus happanee, tammisuus nousee ja mausteet alkavat hiukan kihelmöidä (inkivääri). Jälkimaku on kaikkineen odotettua ryhdikkäämpi ja pidempi – joskin melko lyhyt, jos vertaa vähänkään iäkkäämpiin viskeihin.

Arvio: Oikein hyvä perusmalt, josta puuttuu vain hiukan voimaa ja ulottuvuutta. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 7).

BenRiach 17 yo Solstice 50%

Vuonna 1898 perustettu BenRiach tunnettiin aikoinaan nimellä Longmorn #2. Nykyään tislaamo elää uutta kukoistuskautta uuden omistajan rahoilla – ja uutta pullotetta tulee ulos uskomattomalla vauhdilla.

Tällä kertaa maistelussa on 17-vuotias Solstice, joka on kypsynyt kyllä ihan normaalisti ex-bourbontynnyreissä, mutta tisle onkin vaihteeksi vahvasti turpeistettua. Lisäksi kokonaisuus on vielä viimeistelty Tawny-portviinitynnyreissä.

BenRiach 17 yo Solstice

(50%, OB, 2nd Edition, 2011, Heavily peated, Port finish, 70 cl)

Tuoksu: Tervaa ja salmiakkia. Savua. Viinimäisyyttä – portviini ei jää varjoon. Suolaisuutta, lääkemäisyyttä, palavaa turvetta, kreosoottia. Voimakas ja roteva, mutta samalla melko kuiva ja pistävä. Pelkkä portviinin makeus; hedelmiä ei juuri löydy, vain hiukan luumua. Hyvä, mutta hiukan yksipuolinen.

Maku: Portviinitynnyri määrää. Yliotteen alta löytyy sentään salmiakkia, suolaa ja bourbonille tyypillistä sitrusta. Marjainen, herukkainen. Tuhkainen savuisuus muistuttaa portviinivaikutuksesta, suutuntuma on kuiva ja ohuehko. Maussa on kuitenkin myös paljon hyvää: appelsiinimarmeladia, palvikinkkua, merisuolaa, luumuja. Jälkimakukin on juhlava – viinimäinen, turpeinen, suolainen, salmiakkinen, makeutuva.

Arvio: Hyvä savuinen speysider, josta puuttuvat vain mausteet ja tanniinit. Port hallitsee. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Glendullan 12 yo 1996/2008, Cadenhead’s 58,2%

Glendullan on suuri tuntematon, joka perustettiin 1898. Lähes kaikki tuotanto menee blendeihin, ja single malt -pullotukset ovat olleet Singleton-nimen alla. Aiemmin on julkaistu myös 12 yo Flora & Fauna sekä pari virallista pullotetta Glendullan-nimellä.

Jälleen pitää siis kääntyä yksityisten pullottajien puoleen, jos haluaa saada tarkempaa selkoa tislaamosta. Tämä Cadenhead’s-pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (bourbon hogshead).

Glendullan 12 yo 1996/2008, Cadenhead’s

(58,2%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–2008, 252 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiinia, sitruunankuorta, terävää maltaisuutta. Pistävä alkoholisuus. Raikas vaikutelma. Muroja, kukkia ja tuoretta heinää. Vesilisä nostaa pisteitä – minttu ja muut yrtit heräävät, samoin karamelli.

Maku: Yllättävän pyöreä body ja muhkea suutuntuma. Täyteläinen ja vaikuttava! Voimakas sitruuna ja ananas dominoivat. Karamellia, kovaa toffeekarkkia. Aamiaismuroja. Tammisuudessa pientä puisevuutta tosin. Yrttejä ja mausteita – miellyttävää minttua ja herkkää anista. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen, raikas ja minttuinen mutta melko lyhyt. Vesilisä nostaa mausteisuutta ja tasoittaa terävyyttä.

Arvio: Erittäin maukas ja vahvan täyteläinen sitrusviski. Osuu suoraan makuhermoon. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 1).

Balmenach 1989, Gordon & MacPhail 43%

James MacGregor perusti Balmenachin vuonna 1824. Tislaamo ei ole julkaissut yhtään OB-pullotetta, ellei Deerstalkereita tai 12 yo Flora & Faunaa oteta lukuun. Kuitenkin tislaamon kapasiteetti on kaksi miljoonaa litraa puhdasta alkoholia vuodessa, joten mahdollisuuksia olisi moneen.

Kun tislaamopullotteita ei ole saatavilla, Balmenachiin täytyy tutustua yksityisten pullottajien avulla. Tämä G&M-versio on kypsynyt ex-bourbonissa (hogshead).

Balmenach 1989, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1989–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, sitruksinen, kukkainen. Rasvaisuutta, jotain käsivoidetta. Vaniljaa. Runsaasti kookosmaitoa. Sokeria. Echinaforcea (!), yrttejä, pistävyyttä. Mieto kokonaisuus.

Maku: Hyvin pehmeä suutuntuma, samettinen ja miellyttävä. Makeaa appelsiinimehua ja Camparia. Aamupuuroa omenahillolla. Pehmeä maltaisuus, vahva melassi. Jotain vähän ylikypsää hedelmäosastolta: kiiviä, päärynää. Kookosmaito löytyy, mutta vain ailahduksena. Jälkimaku on miedon tamminen, omenainen, yrttinen, hiukan hapan. Ei aivan tasapainossa, pehmeä suutuntuma ei johda oikein mihinkään makuun.

Arvio: Lupaa paljon muttei aivan kanna. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 2).