Kirjoittaja: Lauri

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail 55,3%

Maistossa pitkästä aikaa tuhtia, alle kymppivuotiasta Caol Ilaa GM:n valikoimista. Kovin suuret odotukset eivät ole, koska tässä sarjassa on vaikea erityisemmin loistaa. Tosin floppejakaan ei ole juuri näkynyt.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail

(55,3%, Gordon & MacPhail Reserve, 1995–2004, Cask No. 10619, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja vaniljainen, lääkemäinen ja mineraalinen. Runsaasti tuhkaa ja hiilisyyttä. Hapokas, kuminen ja hiukan paahteinen. Nuoren savuviskin kypsymättömyys mukana. Omenaa, päärynää, sitruunaa, karkkista makeutta. Tammi tulee raakana läpi. Vesilisä availee hunajaisia ja herukkaisia piirteitä.

Maku: Tuhdin turvesavuinen ja suolainen. Vaniljaisuudessaan ja öljyisessä painavuudessaan tyypillistä nuorehkoa Caol Ilaa. Sitruunaisuus ja omenaisuus ovat hyvin esillä. Tuhkaisuus, hiilisyys ja tietty likaisuus tulevat kaikesta läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Kumi on sitkeästi mukana, heinää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on edelleen turvesavun ja tuhkaisuuden valtaama. Suolaisuutta, tammea, sitruunaa. Todella kova kitkeryys ja jyväisyys tulevat nopeasti esiin, pistävä tammisuus ja raaka päärynä korostuvat. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja saa tämän tuntumaan todella nuorelta ja raa’alta.

Arvio: Melko tyypillinen Caol Ila ikäisekseen, mutta kitkeryys vähän häiriköi lopuksi. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Bruichladdich 17 yo XVII, 46%

Maistelussa vaihteeksi yli kymmenen vuoden takaista Bruichladdichia hyvin pienestä pullosta. Sopivaa nautittavaa helteiseen kesäpäivään.

Bruichladdich 17 yo XVII

(46%, OB, +/- 2007, Bourbon Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Aprikoosinen, maltainen ja vaniljaisen tamminen. Sitruunaa, vihreää omenaa, päärynää, hunajamelonia, mausteisuutta. Mukava suolainen vivahde kaiken heinäisyyden seassa. Pieni pähkinäisyys ja maitosuklaa pyörivät ympärillä. Jyväisyyttä ja paahtoleipää. Vesilisä tuo lisää paahteisuutta ja yrttejä esiin.

Maku: Maltainen ja napakka. Kirpeä sitruksisuus ja terävä tammi säväyttävät heti. Öljyisyyttä, mausteisuutta, hapokkuutta. Hedelmistä banaani nousee vaniljaisuuden rinnalle selvästi, mutta omenaisuutta ja viinirypäleitäkin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä ojennuksessa. Paahtoleipämäisyys ja pähkinäisyys korostuvat edelleen, samoin tietty heinäisyyden ja suolaisuuden tyylikäs rinnakkaiselo. Pientä kermaista ja hunajaista makeutta myös. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin karhea. Pähkinää, öljyä, sitruunaa, raakaa päärynää, pientä katkeruutta. Aprikoosia, limettiä, hapokkuutta. Lopussa vanilja ja hunaja tulevat vielä esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa maltaista makeutta.

Arvio: Oikein maukas Bruikka, vaikka onkin ihan perussarjaa. Myönteinen yllätys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo 63,6%

Lempo on järjestyksessään kuudes Suomeen pullotettu Highland Park. Viski on peräisin ykköstäytön hogshead-kokoisesta sherrytynnyristä, josta on riittänyt 292 pulloa tänne pohjolan perukoille.

Aiemmat Suomi-pullotteet ovat olleet siis SMWS & VYS, Suomi 100, Sydäntalvi, Routa ja Sisu. Varmaan kaikki ovat olleet yllättyneitä siitä, että näiden HP:n maakohtaisten single caskien vyöry on jatkunut jo viisi vuotta eikä loppua näy. Ja ihan hyviä tuotteita ne ovat keskimäärin olleetkin.

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo

(63,6%, OB for Viskien Ystävien Seura, 2007–2020, Cask No. 4638. 1st Fill European Oak Sherry Hogshead, 292 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas sherry on pinnassa, tummaa suklaata ja kahvisuutta. Luumua, rusinaa, nahkaista tammisuutta. Kermatoffeeta, hunajaa. Mausteisuus on runsasta ja pistävää, sitruksisuutta ja omenaa löytyy. Kanervahunajaa, pientä turvesavua, havuisuutta, yrttisyyttä. Vesilisä availee lakritsia ja makeutta.

Maku: Iskee välittömästi ja voimalla. Tummaa suklaata, tammea, mausteisuutta. Paahteisuutta, yrttistä karvautta, kanervaisuutta ja synkkää turvesavua. Hiilisyyttä ja jotain hiukan palanutta, tummaa lääkemäisyyttä, salmiakkilakritsia. Sherry maistuu varsin kuivana, vaikka rusinaa ja luumua löytyykin. Siirappisuus ja toffee häivähtävät hetken. Suutuntuma on täyteläinen mutta tasapaino tuntuu huojuvan. Jälkimaku on täynnä tummaa yrttisyyttä, hapanta liköörisyyttä ja havuja. Kanervaisuus ja savu nousevat tyylikkäästi esiin, samoin mausteinen tammi. Tumma suklaa, kahvi ja hapot säestävät. Kaakaojauhetta, kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo siirappista makeutta pintaan ja korostaa tiettyä lakritsista makeutta.

Arvio: Erittäin voimakas ja tummasävyinen Highland Park. Mielikuvissani hyvin lähellä Routaa, vaikka en niitä nyt vierekkäin maistanutkaan. Tämä jatkaa edelleen Highland Parkin Suomi-pullotteiden laadukasta sarjaa, vaikka ei nyt suuresti muista vastaavista single caskeista erotukaan. 86/100

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva 40%

Viisi kuukautta siinä meni, että pääsin palaamaan viskin pariin. Edellinen postaus tässä blogissa on tammikuun alkupuolelta. Sen jälkeen on ollut täyttä hiljaisuutta, koska sairastin. Useita vuosia sitten alun perin diagnosoitu IBD-sairaus alkoi aktivoitua kevättalvella 2020, ja viime joulun aikoihin se yltyi niin rajuksi, että oli pakko tehdä interventio. Se taas johti laajamittaiseen elämänmuutokseen, minkä seurauksena myös kaikki alkoholi täytyi jättää.

Nyt tilanne on saatu vihdoin hallintaan, ja koska se on pysynyt vakaana jo parin kuukauden ajan, olen saanut lääkäriltä luvan palata hyvin hallitusti myös tämän harrastuksen ääreen. Koko talven katselin tätä Macallania ja mietin, että jos ikinä toivun elävien kirjoihin, maistan ensimmäiseksi tämän. Sen verran olen harjoitellut viime päivinä, että aistien terävöittämiseksi olen maistanut paria muutakin viskiä sentin tai kaksi. Mutta nyt: tämä on se oikea viskien Rolls Royce. Slàinte!

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva

(40%, OB, 1980–1999, Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton sherrytuoksu parhaimmillaan. Erittäin intensiivinen tammi kohtaa vahvan kahvin ja kuivatun luumun. Mausteisuutta, tummaa suklaata, rusinaa ja taatelia. Tammesta nousee hieno metinen ja kukkainen vivahde, vaikka kaakaojauhe ja lähes savuinen tummuus ovat pinnassa. Hieno on.

Maku: Tumma sherryisyys ja vahva mausteisuus saavat heti epäilemään, onko tässä oikeasti näin vähän voltteja. Tammessa on todellista jytinää, tyylikkyyttä ja kuivaa metisyyttä – sen balanssi hipoo täydellisyyttä. Kahvinen karvaus ja saksanpähkinä saavat rinnalleen suklaata, vaahterasiirappia ja hunajaisuutta. Kuivatut luumut, rusina, maltaisuus ja pieni omenaisuus viimeistelevät. Täyteläinen runko ja ja vakuuttava suutuntuma. Jälkimaku on sherryinen, kahvinen, mausteinen ja edelleen todella vahva. Pieni savukin saa nyt enemmän tilaa, samoin tumma yrttisyys. Tammi kuivuu nautinnollisesti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Todella hieno vanhan liiton Macallan. Näissä volteissa huikea runko ja sävykkyys. Ei turhaan kuulu viskiklassikoiden kaanoniin. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Loistava viski, joka on arvostuksensa ansainnut”.

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe 56,6%

Vuoden ensimmäinen Glendronach tässä blogissa on vaihteeksi nuorempaa tuotantoa, 11-vuotias olorososta pullotettu hollantilaiselle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glendronach on perinteisesti parhaimmillaan kahdenkymmenen ikävuoden kahta puolen, mutta joskus näissä nuorikoissakin on tullut vastaan oivallisia yksilöitä. Se ei selviä kuin maistamalla.

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 16.9.2003–2/2015, Cask No. 5552, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, aprikoosinen ja hiukan ohuen oloinen. Maitosuklaata, hunajaa, kermaisuutta, toffeeta. Kevyttä marjaisuutta, maitokahvia, uuniomenaa, persikkaa. Hiukan pölyisyyttä ja maakellaria, maltaisuutta ja muromaisuutta. Kokonaisuutena lievästi valju. Vesilisä availee minttua ja limettiä.

Maku: Sherryinen, maitosuklainen ja liköörimäinen. Runsaasti maltaisuutta ja pehmeää hedelmäisyyttä, kypsiä päärynöitä ja uuniomenaa, tölkkipersikkaa ja kuivattuja aprikooseja. Tammi tuntuu melko aktiivisena ja puskee pippuria pintaan. Hiukan raparperia ja marjaisaa hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiukan levoton. Pähkinäisyyttä ja muromaisuutta, öljyistä painavuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja kahvinen, edelleen varsin hedelmäinen mutta yhä karvaampi. Öljyisyyttä, pippuria, maltaisuutta, happamuutta. Pientä tallisuutta ja ruohoisuutta tulee esiin vähitellen, nahkaisuus ja kitkerä tammi saavat valtaa. Suklaisuutta, minttua, hiukan hunajaa lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja pehmentää tammen kovaa otetta.

Arvio: Sekavan hedelmäinen ja levoton viski, ei oikein Glendronachia omaan makuuni. 84/100

Laphroaig 10 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Spirit S.p.A. toimi Laphroaigin maahantuojana Italian Genovassa 80-luvun loppupuolella, tarkempien tietojen mukaan vuosina 1985–1988. Siitä voisi päätellä, että tämä kymppivuotias olisi tislattu hieman 70-luvun puolenvälin jälkeen. Toki hiukan vanhempaakin viskiä voi aina olla joukossa mukana.

Laphroaig 10 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Importato da Spirit S.p.A. Genova, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja lääkemäinen, mineraalisen seestynyt. Merellisyyttä, jäähtynyttä nuotiota, merilevää, parafiinia. Sitruunaa, papaijaa, mangoa, hiukan hunajaisuutta. Toffeeta, öljyisyyttä, tammista makeutta. Hiukan ruohoisuutta, paahteisuutta, sitruunalakritsia. Hieno on.

Maku: Sitruunalakritsinen, turvesavuinen ja yllättävänkin tuhti. Öljyinen ja lääkemäinen paletti ei olekaan niin herkkä kuin tuoksu antoi odottaa. Trooppiset hedelmät ovat yhä läsnä, mutta kokonaisuus kääntyy tummaksi ja yrttisen purevaksi. Yrttilikööriä, paahteisuutta, jotain hiukan palanuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, pientä kitkeryyttä. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja lääkemäinen, mutta tietty jyväinen kitkeryys saa tämän tuntumaan jopa ikäistään nuoremmalta. Sitruunaa, omenaa, hapokkuutta, vahamaisuutta, mineraalisuutta ja jodia. Merisuolaa ja tammista paahteisuutta. Tuhkaisuutta, varsin aktiivista tammea, mustapippuria, marjaista kirpeyttä. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja monella tapaa nykypullotetta jännittävämpi Laphroaigin peruskymppi. Pakko kuitenkin myöntää, että odotin vielä hiukan enemmän, kun tuoksu oli heti niin hieno. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Glenmorangie Traditional 100 Proof 57,2%

Scotch Malt Whisky Society toi aikanaan tynnyrivahvuiset viskit laajasti omien jäsentensä saataville, mutta Glenmorangiella on ollut suuri merkitys siinä, että tynnyrivahvaa alettiin myydä myös tavan tallaajille. Glenmorangie on kuitenkin ollut vuosikymmenien ajan Skotlannissa kaikkein myydyin mallasviski. (Ja myöhemmin se osti myös Scotch Malt Whisky Societyn.)

Tunnettu viskikirjailija Ian Buxton oli aikanaan Glenmorangien markkinointijohtajana ja on jossain kertonutkin siitä, miten älyttömänä ajatuksena tällaisten rakettibensojen myyntiä alalla aluksi pidettiin. Mutta vähitellen ne vakiintuivat.

Tämä koreasti pakattu Traditional 100 Proof on jonkinlainen posh-versio Glenmorangien varhaisemmasta 100 Proofista. Mountain Oak Casks voisi olla viittaus Missourin osavaltion Ozark-vuorilla sijaitseviin tammimetsiin, joissa Glenmorangiella on nykypäivänä ihan omatkin palstat.

Glenmorangie Traditional 100 Proof

(57,2%, OB, +/- 2002, Mountain Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja vaahtokarkkia. Todella pehmeä ja tomusokerinen ensivaikutelma. Nyt mennään tammen ehdoilla. Vanhan ajan vaniljajäätelö todella huokuu kaikesta. Kermatoffeeta, Marie-keksiä, hiukan kookosta. Pehmeää sitruksisuutta, kukkaisuutta, kypsää päärynää. Vesilisä avaa nallekarkkeja ja makeaa minttua.

Maku: Pehmeän tuoksun jälkeen varsin rujo vastaanotto. Erittäin voimakas ja tamminen ensipuraisu, maltaisuutta ja pippuria. Kypsää banaania, hiukan vaniljaa, raakaa päärynää. Muromaisuutta, ruohoisuutta, happamuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja erittäin pureva. Espressoa, kaakaojauhetta, paahteista tammea, chiliä. Jälkimaku on maltainen, erittäin tamminen ja pippurinen. Tiettyä liuotinmaisuutta, happamuutta, karvautta ja kovuutta. Maanläheiset ja hennosti turpeiset sävyt tulevat esiin. Mustaa teetä, tummaa suklaata, suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä helpottaa hiukan kitkeryyttä ja nostaa karkkisuutta esiin.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen tulee turpaan oikein kunnolla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10).

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory 59,7%

Lasissa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Ardmorea. Speksit ovat varsin tavanomaiset mutta vastaanotto oli aikanaan innostunut.

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(59,7%, Signatory, Cask Strength Collection, 26.2.1990–15.1.2007, Cask No. 30019, Bourbon Barrel, 199 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen ja turvesavuinen. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Cantaloupemelonia, tölkkipersikkaa, hunajaa, hiukan viikunahilloa. Maltaisuutta, rasvaisuutta ja vegetaalisuutta. Maanläheinen yleisilme, hiukan lyijyä ja maakellaria. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja runsaasti vaahtokarkkia.

Maku: Erittäin tykki! Rouhea yhdistelmä järeää turvesavua ja melko kuivaa mineraalisuutta. Sitruunaa, kitkeryyttä, pippuria, hapokkuutta, ruohoisuutta, melko tylyäkin mausteisuutta. Kokonaisuus on hiukan yksioikoinen ja tuntuu jyväisyydessään ikäistään nuoremmalta. Maltaisuutta, tammea, nahkaisuutta. Pientä vaniljaa ja hunajaa löytyy tasapainottamaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Jälkimaku on turvesavuinen ja melko kitkerä. Pähkinää, sinappia, nahkaisuutta, hapokkuutta. Tuoretta ruohoa, heinää, mineraalisuutta, limettiä, vihreää omenaa. Keskipitkä, kuivakka finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, mutta korostaa toisaalla pippuria ja jyväisyyttä.

Arvio: Voimakkaan mineraalinen ja melko kuiva Ardmore. Tiettyä paljautta tässä on, jyväisen karvaita ja pippurisia piirteitä loppuun asti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Ardbeg Uigeadail 54,2% (2016)

Uuden vuoden kunniaksi maisteluvuorossa on tällä kertaa melko tuoretta Uigeadailia miniatyyrimuodossa. Pullon lasikylkeen on tulostettu päivämäärä 14.4.2016.

Täytyy myöntää, että tämän viskin kehityksen seuraaminen on jäänyt viime vuosina vähille. Esimerkiksi vuosien 2006, 2007 ja 2008 pullotteet olivat niin jäätävän kovia, että siihen laatutasoon ei päästä nykymaailmassa enää millään ilveellä. Enemmän on katse kääntynyt jo ensimmäisten Uigeadailien metsästykseen.

Ardbeg Uigeadail (2016)

(54,2%, OB, Bottled 14.4.2016, Bottle Code L65305 08:34 14/04/2016, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, vegetaalinen ja lihaisa. Runsaasti käristettyä pekonia ja hiukan tervaisuutta. Sherry on kadonnut lähes täysin, vain pieni suklaisuus löytyy taustalta. Merellisyyttä, suolaa, antiseptisia aineita, hiilisyyttä. Tuhkaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja piparminttua.

Maku: Selvästi enemmän jytinää kuin tuoksussa. Tammi on pinnassa, aktiivisena ja purevan kitkeränä. Järeää turvesavua ja lihaisuutta, runsaasti vegetaalisuutta ja pippuria. Tervaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruunaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin kihelmöivä. Mausteisuus tuntuu todella tiukkana, tanniinit kiristävät suupieliä. Hiukan rasvaisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on yllättävänkin rauhallinen, vaikka aktiivinen tammi tuntuukin yhä. Sitruksisuus, suolavetisyys, tuhkaisuus ja turvesavu määräävät tahdin. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tervaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä.

Arvio: Sherry on kadonnut lähes täysin, värikin on todella vaalea ja vaalenee pienelläkin vesilisällä huimasti entisestään. Erittäin kovaa turvetykitystä muuten, mutta nykyään jo aivan eri viskiä kuin vielä kymmenen vuotta aiemmin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100