Maistetut

Glenfarclas 42 yo 1973/2015, Cadenhead’s 40,2%

Viskin Ystävien Seuran Cadenhead-tastingissä saatiin peräkkäin kolmen Glenfarclasin suora, jossa aloitettiin 40-vuotiaalla, jatkettiin 41-vuotiaaseen ja päädyttiin tähän 42-vuotiaaseen. Vähän hiljaiseksi tällainen tietysti vetää.

Glenfarclas 42 yo 1973, Cadenhead’s

(40,2%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1973–12/2015, Bourbon Barrel, 168 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen ja kukkainen. Vaniljainen, heinäinen, varsin sokerinen, jopa karkkinen. Makeaa appelsiinia, öljyisyyttä, huonekaluvahaa. Kukkaisuutta ja pientä purevuutta, jos näin alhaisilla volteilla varustetusta viskistä voi niin sanoa. Hedelmä on pinnassa, mutta tammen ehdoilla.

Maku: Pehmeän öljyinen, silkkinen, sokerinen ja kuivan tamminen. Leijuu vetten päällä. Sitruksisuutta, mietoa omenaisuutta, ripaus vaniljaa. Kuivattuja hedelmiä. Suutuntuma on varsin kevyt. Antiikkisuutta, huonekaluvahaa, kiteistä hunajaa, minttua. Jälkimaussa tammi kuivuu antaumuksella ja pitkällisesti. Sen rinnalla karkkisuus ja pieni pähkinäinen karvaus ottavat mittaa toisistaan. Ripaus anista. Heinäisyyttä, hiukan puisevuuttakin lopussa. Todella pitkä ja kauniisti kehittyvä finaali.

Arvio: Kevyt ja karkkinen, tasapainoinen ja tyylikäs Glenfarclas. Loistava jälkimaku. 90/100

Glenfarclas 41 yo 1973/2014, Cadenhead’s 40,7%

Kolmantena viskinä Viskin Ystävien Seuran Cadenhead-tastingissa nautittiin kesällä 2014 pullotettua Glenfarclasia vuodelta 1973. Voltit olivat jälleen alhaalla, mutta tuoksu huokui ryhtiä jo kauas.

Glenfarclas 41 yo 1973/2014, Cadenhead’s

(40,7%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1973–7/2014, Bourbon Hogshead, 186 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia, tammea, mehiläisvahaa, hunajaa. Raikkautta ja ryhdikkyyttä, vaikka tietty hienostunut siirappisuus kulkee koko ajan mukana. Sokerilientä, minttua, kukkaisuutta, sitruksisuutta. Tyylikkään kuiva tammisuus, todella nätisti ikääntynyt ja tasapainoinen. Pölyistä ja sahanpurumaista vivahdetta, joka kuitenkin integroituu tomusokerisesti tähän kokonaisuuteen.

Maku: Sokerinen ja rusinainen, tamminen ja runsas. Kaunis yrttisyys ja makea sitruksisuus. Suutuntuma on kermaisen pehmeä ja runko keskitäyteläinen. Mehiläisvahaa, toffeekarkkeja, pieni ripaus voita myös. Kevyttä luumuisuutta, appelsiinia. Tammi toimii loistavasti, tuo mahtavasti kompleksisuutta tähän. Jälkimaku on fariinisokerinen ja tummalla tavalla tamminen, hienosti kuivuva. Hedelmäisyys on ylikypsää mutta todella eleganttia ja kevyttä. Minttua, ruohoisuutta. Pitkä ja kaunis finaali.

Arvio: Upea ikäviski, vahamainen ja luonteikas. Klassinen nosing whisky, vaikka ei makukaan tässä kyllä petä. 92/100

Glenfarclas 40 yo, Cadenhead’s 40,2%

Viskin Ystävien Seuran Cadenhead’s-illan mystisin tapaus oli tämä viski, josta ei näkynyt päälle edes tislaamon nimeä. Tastingin vetäjä Petri Vesanen kuitenkin vakuutti, että kyseessä on kolmen ex-bourbontynnyrin vattaus Glenfarclasia. Todistusta ei ollut syytä epäillä, joten Glenfarclasia tässä maistettiin.

Glenfarclas 40 yo, Cadenhead’s

(40,2%, Cadenhead, William Cadenhead Collection, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Omenaa, pehmeää tammisuutta, heinäisyyttä. Uuniomenaa, kanelia, kepeyttä ja laatua. Hiukan sitrusta, kevyttä yrttisyyttä. Osin sulkeutunut kokonaisuus, jonka kukkainen ja raikkaan hedelmäinen puoli aukeaa kuitenkin ajan kanssa.

Maku: Heinäinen, kevyen tamminen ja sitruksinen. Ruohoisuus ja happamuus nousevat alun jälkeen voimakkaasti, ryhtiä tulee kosolti mukaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin jopa rotevan oloinen. Hapokasta omenaa, runsas mausteiden kirjo, kanelia ja saksanpähkinää. Jälkimaku lähtee tammisena ja hapokkaana, mutta omenainen ja sitruksinen hedelmäisyys tuovat sävyä. Yrttisyyttä, heinää, vähitellen kasvavaa karvautta. Varsin pitkä ja rauhallisesti kuivuva finaali.

Arvio: Herkkä ja tyylikäs, mielenkiintoinen viski. Maku on jonkin verran hapokkaampi kuin uuniomenaa huokunut tuoksu antoi odottaa. 89/100

Glen Grant 35 yo 1980/2016, Cadenhead’s 40,5%

Viskin Ystävien Seuran Cadenheadin Speyside-pullotteisiin keskittyneen Iäkkäät harvinaisuudet -illan avasi tämä viski. Mielettömän kovalla kattauksella varustetun tastingin avausviski on aina haastavassa paikassa.

Glen Grant 35 yo 1980/2016, Cadenhead’s

(40,5%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1980–2/2016, Bourbon Hogshead, 96 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen, pehmeän tamminen, hiukan ruohoinenkin. Hedelmäisyys on kepeää ja raikasta, vesimelonia ja viinirypäleitä. Omenaa, siideriä, hiukan kellarimaisuutta, heinää. Kevyt ja miellyttävän kesäinen kokonaisuus.

Maku: Tammea ja hedelmää, hyvin synkassa tuoksun kanssa. Vaniljaisuutta, mantelia, olkea. Suutuntuma on kevyt ja mausteisuus raikasta. Omenaa, päärynää, aavistus limettiä. Sokerisuutta, valkoista suklaata. Jälkimaku järeämmin tanniininen, napakan mausteinen, tummahkolla tavalla yrttinen. Karvautta, pähkinää, mantelia. Silti omenaisuus ja persikka puskevat pintaan, sokerinen makeus nousee hienosti taustalta. Viherherukkaa, hapokkuutta, heinää. Pitkä ja lopulta tasapainoinen finaali.

Arvio: Refillissä on ollut laatua, mutta tämän hapokkuus on aavistuksen hankala omaan suuhuni. Todella hyvä viski silti, totta kai. 88/100

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary 50%

Tormorelta tällaisia single caskeja on tullut harvemmin maisteltua. Muistan tislaamosta lähinnä vain sen ulkomuodon, joka on kyllä hemmetin jyhkeä.

Ja viskeistä mieleen on toki jäänyt Malts of Scotlandin pullottama sherryjyrä vuodelta 1988. Tämä onkin sitten ihan erilaista tavaraa jo tynnyrin perusteella.

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary

(50%, G&M Exclusive for The Whisky Mercenary, 8.9.1998–6/2013, Cask No. 1586, First Fill Bourbon Barrel, 277 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ananasta, hapokasta rypälemäisyyttä, vaniljaa, sokerisuutta. Varsin aktiivinen ja hiukan hapan tammisuus on mukana. Ruohoisuutta, jotain aavistuksen ummehtunutta. Vihreää teetä, huonekaluvahaa. Tunkkaisuuden ja raikkaan hedelmäisyyden yhdistelmä on hyvin erikoinen. Vesilisällä raikkaus lisääntyy.

Maku: Voimakas. Tamminen purevuus ja hedelmäinen raikkaus ovat kuitenkin hyvässä balanssissa. Hedelmäsalaatti omenoineen ja ananaksineen on nautinnollisempi kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko kevyt tekstuuriltaan, vaikka voimaa löytyykin. Hapokkuutta, teetä, yrttejä, ruohoisuutta. Hiukan vaniljaa, kepeä akaasiahunaja. Jälkimaku lähtee hapokkaalla kierteellä. Tammi ja hedelmät ottavat edelleen mittaa toisistaan. Happamuutta, sitrusta, papaijaa, tummuvaa yrttisyyttä. Keskipitkä. Vesilisä avaa inkiväärin.

Arvio: Hetkellisesti mainio viski. Raju tammi saa vastaansa raikkaat hedelmät. Pienet outoudet leikkaavat tästä silti ehkä sen parhaan terän. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100.

Octomore 07.2, 208 PPM Edition 58,5%

Octomore käy koko ajan savuisemmaksi. Muistan, kun maistoin ensimmäistä kertaa Octomorea. Vuosi taisi olla 2010 ja lasissa oli Edition 02.1, jossa turvepartikkeleiden määrä oli silloin järisyttävät 140. Tuntui kuin olisi juonut nestemäistä savua.

Tässä viisivuotiaassa 7.02:ssa ppm-lukema on jo 208. Mallastusprosessia on viritetty entistä pidemmälle siihen suuntaan, että turvesavua on saatu imeytettyä ohraan käsittääkseni jo vähän keinotekoisella toistolla.

Tämän pullotteen kypsytyksessä on käytetty ex-börppää ja Rhônen alueen ex-viinitynnyreitä, joten taas on pistetty myös vähän erikoisempaa tynnyriä kehiin. Toivottavasti sillä on saatu piristäviä sävyjä yltiöpäisen savun sekaan.

Octomore 07.2, 208 PPM Edition

(58,5%, OB, 2015 (5 yo), Travel Retail Exclusive, ’Ochdamh-mòr 208 PPM’, American Oak & Rhône Syrah Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savu on hallitseva, mutta enemmän kuivalla tavalla kuin kostean turpeisella. Tuhkaa, suolaisuutta, sammutettua nuotiota. Kirpeää omenaa, raakaa luumua, sitruunaa. Tervaisuutta ja sen mukana hiukan makeuttakin. Pieni lihaisuus ja terävä lääkemäisyys, aavistus tinneriä. Vesilisä lisää savun irrallisuutta, minttuinen ja omenainen viski erottuu hiukan paremmin sen alta.

Maku: Aluksi sitruunaisen raikas ja hapokas yleisilme jää täysin massiivisen savun taakse. Turpeisuus on paljon makeampaa ja paksumpaa kuin tuoksussa. Muutenkin sävy on hedelmäisellä tavalla tummahko. Tervaa, yrttilikööriä, siirappisuutta, ylikypsää hedelmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja mausteisuus kuumottavaa. Suolaisuutta, tanniinisuutta, hiukan lihaisuutta. Tuhkaa. Jälkimaku alkaa paksulla ja imelällä turvesavulla, jossa on tumman suklainen ja ylikypsän hedelmäinen sävy. Tuhkaa, suolaa, tervaa, mustapippuria. Tanniineja, hapokkuutta. Keskipitkä, mausteisen kuumottava finaali. Vesilisä tuo kosolti makeaa hedelmää pintaan.

Arvio: Turvesavun rajat tulevat vähän vastaan, mutta mielenkiintoinen tämä silti on. Tämä ei tosiaan tunnu neljä kertaa Ardbegia savuisemmalta. Kuitenkin tässä on jotain primitiivisesti vetoavaa, se on pakko myöntää. 87/100

Ardbeg 10 yo Ten 46% (2008)

Ardbegin kymppi oli vuonna 2008 kaikkien lausuntojen mukaan varsin eri tavaraa kuin nykyään. Nyt tuli sopiva hetki pistää eri aikakausien kympit rinnakkain ja ottaa selkoa, millä tavalla L8-erän viski eroaa tämän päivän Tenistä.

Ardbeg 10 yo Ten

(46%, OB, 2008, Batch L8, old label, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kuivan mineraalinen ja lihaisa. Savumakkaraa ja kuivalihaa riittää. Suolaisuutta ja jodia, merellisiä ja raikkaitakin sävyjä löytyy. Omenaisuutta, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta. Muistuttaa napakassa lääkemäisyydessä selvästi iäkkäämpiä versioita kuin varsinaisesti ikätovereitaan. Vesilisä tuo tähän pienen ruohoisen lisän.

Maku: On hyvää. Todella tasapainoinen. Hedelmäisen ja mineraalisen puolen integroituminen turpeiseen ja lääkemäiseen puoleen on mitä mainioin. Suolaisuutta ja merellisyyttä riittää, mutta turvesavu ei mitenkään kaahaa, vaikka onkin ilmeinen koko ajan. Suutuntuma on melko kuiva. Tammi tuntuu herkullisena ja monin tavoin iäkkäämmän oloisena kuin nykyisessä Tenissä. Sitruksisuutta, antiseptisiä aineita, kuitenkin taustalla hiukan karamellimaista makeutta. Jälkimaku on hyvin kuiva ja mineraalinen. Savuisuus, tuhkaisuus, mausteisuus, tammi, pieni yrttisyys, savumakkara, kaikki toimii hienosti. Melko pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa mausteita ja savua selvästi mutta ei tuo juuri mitään lisää.

Arvio: Kuivempi ja fokusoituneempi kuin nykypäivän Ten. Vierekkäin maisteltuna nykypullotteen turpeisuus on selvästi raskaampaa ja tammi tuntuu todella paljon aktiivisemmalta. Nykyinen Ten on kiistatta isompi viski mutta häviää tälle aiemmalle versiolle nyansseissa selvästi. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).

BenRiach 15 yo 1999/2015 Cask #8687, 56,1%

BenRiachin Batch 12 sisälsi tällaisen ex-olorosossa kypsyneen viskin. Jotenkin näiden tuotteiden fiilis ei ole päällisin puolin enää ihan parhaiden vuosien luokkaa, mutta ehkä tämä yksilö on sentään vielä ihan kuranttia.

BenRiach 15 yo 1999/2015

(56,1%, OB, 12.8.1999–6/2015, Batch 12, Cask No. 8687, Oloroso Sherry Puncheon, 655 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makea ja intensiivinen. Konsentroitunut marjaisuus ja sitä tukeva lakritsi tuntuvat voimakkaina. Runsaasti aprikoosia, mangoa ja omenaa. Todella hedelmäinen, hunajainen ja vaniljainen kokonaisuus. Siirappia, piparkakkua, tammea, lyijykynää, hajuvesimäistä esanssisuutta. Vesilisä availee kukkaisuutta.

Maku: Todella makea ja hedelmäinen. Tammi on selvästi korostuneemmin esillä kuin tuoksussa. Suussa tämä on pureva, vaikka runko on korkeintaan keskitäyteläinen. Piparkakun maustelientä, neilikkaisuutta, kanelia, lakritsia. Marjaisuus tuntuu tummana, mustaherukkaisena ja mustikkaisena. Aprikoosia, taatelia, hiukan rusinaa. Vaniljaa, tölkkihedelmien mehua. Jälkimaku on todella tamminen ja mausteinen, hilloinen ja paahteinen. Tammi yliohjautuu jonkin verran, tanniinit piiskaavat vähän turhankin rajusti. Hedelmäisyyttä, vaniljaa, paahtoleipää, neilikkaa, maustepippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta mukaan.

Arvio: Nenässä hieno mutta suussa vähän tarpeettoman kova viski. Ei yllä lähellekään parhaita tämänikäisiä Benkkuja, vaikka ihan hyvä tuote onkin. 85/100

Laphroaig Lore 48%

Lore on alkuvuonna 2016 markkinoille saapunut uusi NAS-pullote Laphroaigilta. Kypsytyksessä on sekoiteltu niin isoa ex-bourbonia, uutta tammea, ensimmäisen täytön sherrytynskiä kuin quarter caskejakin. Kaikkineen kuutta eri viskiä, seitsemänvuotiaasta 21-vuotiaaseen.

Käsittääkseni tästä on tarkoitus tulla korvaava pullote 15-vuotiaalle ja 18-vuotiaalle, niin, että joka vuosi lävähtää uusi erä markkinoille. En jotenkin osannut ottaa tätä Lorea julkaisuhetkellä kovin tosissani (”The richest Laphroaig ever”), mutta nähtävästi tämä on tullut jäädäkseen.

On tämä tässä jo hetken odottanut maistoa, joten otetaan nyt sitten tyypit. Speksien perusteella tämä ei voi olla ihan kelvotonta.

Laphroaig Lore

(48%, OB, NAS, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, mineraalinen ja kuivan turvesavuinen. Tyylikäs ensivaikutelma, hapokkuutta ja tuhkaisuutta sekä hunajaa ja hedelmää sopivassa suhteessa. Mieto lääkemäisyys ja sitruksinen vahamaisuus toimivat myös hyvin yhteen. Omenaa (tarte tatin), siirappia, pähkinää. Vesilisä availee eucalyptusta.

Maku: Vahamainen, hedelmäinen ja selvästi makeammin turpeinen kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaisuus on pinnassa, pippurisuus ja tammi tuovat reippaasti potkua tähän. Klassista Laphroaigin lääkemäisyyttä. Hapokasta omenaa, sitruunaa, makeaa hedelmätorttua. Suutuntuma on pehmeän vahamainen ja makuprofiili hyvin keskittynyt. Salmiakkilakritsia, hiukan tervaisuutta, toffeeta. Jälkimaku on varsin lääkemäinen, napakan turvesavuinen ja suolainen. Tiettyä rasvaista suklaisuutta on mukana, samoin hedelmää. Tammea, pippurisuutta, yrttisyyttä ja merellisyyttä. Melko pitkä, lujaotteinen ja mielenkiintoinen finaali. Vesilisä korostaa makeita, melkein ylikypsiä hedelmiä. Tietty viikunaisuus tulee myös mukaan.

Arvio: Ylitti odotukset kevyesti. Oivallista tavaraa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Whisky Magazine 85/100 (Chris Goodrum), 90/100 (Joel Harrison).

Rosebank 20 yo 1991/2011, SMWS 25.59, 53,8%

Jos minulta kysytään, Glenkinchie olisi saanut mennä ja Rosebank olisi pitänyt säilyttää. Aina nykyään kun näitä Rosebankeja vielä kohtaa, iskee pieni haikeus.

Nyt maistelussa Scotch Malt Whisky Societyn pullottamaa Rosebankia, aiempien kokemusteni perusteella parhaassa iässä. Taas on liikanimi kohdallaan: nyrkkeilyhanskoja ja miekanpistoja.

Rosebank 20 yo 1991/2011, SMWS 25.59

(53,8%, Scotch Malt Whisky Society, 1.7.1991–10/2011, Cask No. 25.59, ’Boxing gloves and rapier thrusts’, Refill Ex-Bourbon Barrel, 210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan hedelmäinen ja voimakkaan tamminen. Runsaasti akaasiahunajan makeutta ja vaniljaa. Kukkainen ja ruohoinen puoli on hienosti esillä, samoin koko hedelmäsalaatin kirjo: ananasta, banaania, viinirypäleitä, päärynää. Käsivoidetta, huonekaluvahaa. Kukkea kokonaisuus. Vesilisä nostaa esiin sitruksisuutta ja pientä hapokkuutta.

Maku: Alkuun varsin läpitunkematon, tamminen ja mausteinen, mutta kun maku lopulta räjähtää, se on menoa. Hedelmäsalaatti on runsas ja mahtava. Ananas, päärynä, banaani, rypäleet, kiivi, kaikki löytyy konsentroituneena pienestä pisarasta. Vaniljaa, hiukan siirappia, neilikkaisuutta, napakkaa sitruksisuutta, makeahkon valkoviinimäistä hapokkuutta. Suutuntuma on öljyinen mutta tietty kuiva purevuus tässä kuitenkin on mukana. Jälkimaku yhdistää hienosti pippuriset mausteet, hedelmäisen makeuden ja tammen kuivumisen. Kukkaisuutta, ruohoa, vahamaisuutta, vaniljaa. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo suolaisuutta pintaan.

Arvio: Hieno viski. Nyrkkeilyhanskat jäivät vain naulaan – tässä ei tunnu tippaakaan salihanskojen hikeä tai tunkkaisuutta, enemmänkin vain hedelmäistä pirskahtelevuutta ja öljyn painavuutta. 89/100