Maistetut

Old Pulteney Vintage 1990, 46%

Old Pulteneyn kevyesti turpeinen 1990-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbon- ja ex-sherrytynnyreistä, joissa on aiemmin kypsynyt savuviskiä.

Kikkailun makua? Ehkä. Pultikan paras puoli ei ole koskaan ollut siinä, että se kestäisi tynnyröintejä erityisen hyvin.

Old Pulteney Vintage 1990

(46%, OB, +/-2014, Lightly Peated, 70 cl)

Tuoksu: Makean omenainen, tuoreen ruohoinen ja hunajainen. Maltaisuudessa on hiivainen ja runsas luonne, tammikin tuntuu tässä erityisen makealta. Toisaalta mukava yrttisyys ja mineraalisuus tasapainottavat tuoksua. Ehkä täältä pienen savunkin jostain taustalta löytää. Vesilisällä tulee nestesaippuaa pintaan.

Maku: Runsaan omenainen, makean sitruunainen, mineraalinen ja nyt jo hiukan savuinen. Turpeisuudessa on pientä ummehtuneisuutta, samoin kuin maltaisuudessa, joka on edelleen hiukan hiivaista ja leipämäistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tammi tuo enimmäkseen vaniljaa ja hunajaisia sitrushedelmiä. Suolaisuus nousee kuitenkin hyvin tasapainottamaan kokonaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen ja hapokkaan omenainen. Tammi kuivahtaa selvästi, ja myös pieni turvesavu kääntyy varsin kuivaksi. Mineraalinen ja suolainen puoli korostuvat. Melko pitkä mutta kovasti ohentuva jälkimaku. Vesilisä tuo ruohoa ja apilaa.

Arvio: Hetkellisesti hyvinkin maukas Pulteney, mutta savuisuus ei tässä aina ihan löydä paikkaansa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Glendronach 17 yo 1996/2013 for Whiskykanzler, Cask #1483, 53,0%

Saksalainen Whiskykanzler nappasi pari vuotta sitten tällaisen tumman sherryherkun Glendronachilta. Kyse on siis berliiniläistä Wein & Whisky -kauppaa ja Berliinin maineikasta Whiskyherbst-festaria pyörittävästä firmasta, joten tältä pullotteeltakin voi odottaa jonkinmoista laatua. Maistetaan pois.

Glendronach 17 yo 1996/2013 for Whiskykanzler

(53,0%, OB for http://www.whiskykanzler.de, 16.2.1996–8/2013, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, Cask No. 1483, 678 bts., 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja kahvinen. Todella tumma ja painava sherrytuoksu, jossa siirappinen makeus lymyää pinnan alla ilmeisenä. Savumakkaraa, hiiltyneeksi paistettua possunfileetä, jotain karamellisoitunutta. Luumuhilloa ja suklaisuutta. Tallia ja jotain hiukan tupakkaistakin tässä on. Vesilisä nostaa vähän ruutia.

Maku: Todella makea. Siirappinen, kermatoffeemainen makeus hallitsee kokonaisuutta. Tuoksun kahvisuus ja lihaisuus jäävät taka-alalle, vaikka tumma lakritsisuus muistuttaakin tämän yrttisestä ja tallisesta puolesta. Hiukan rikkinen vivahde on mukana. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen, mausteetkin ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Tamminen ja nahkainen puoli tulevat vähitellen myös mukaan. Jälkimaku alkaa siirappisen makeana ja paksuna, tumman suklaisena ja kahvisena. Vähitellen tammi, kaneli, neilikka, luumu, lakritsi ja yrtit tulevat mukaan kuvaan. Varsin pitkä ja muhkea finaali. Vesilisä korostaa tammea ja tanniineja selvästi.

Arvio: Hiukan liian makea, mutta muuten jälleen kerran oivallinen Glendronach. 89/100

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 002, 48%

Laphroaig julkaisi toisenkin ex-portviinissä kypsyneen Brodir-erän. Ensimmäistä sai vain Pohjoismaiden markkinoilta, tätä tuntuu olevan laajemminkin saatavilla.

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 002

(48%, OB, +/- 2015, Port Wood Finish, Batch 002, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja viininen. Hiilisavua, nokea, sammutettua nuotiota. Kypsää hedelmää, marjaisuutta, makeaa roseeviiniä. Viinirypäleitä, uuniomenaa, karkkisuutta (punaisia viinikumeja). Hiukan lakritsia ja kumisaapasta, tunkkaisuutta. Pisteliästä tammisuutta taustalla. Vesilisä avaa bensaisuutta ja tuo pintaan tiettyjä epäpuhtaita sävyjä.

Maku: Intensiivisen turvesavuinen, hiilinen ja todella marjaisa. Viinisyys ja tammisuus hallitsevat makupalettia, kun raskain savu hiukan hälvenee. Salmiakki, suola ja kuiva yskänlääke ovat myös mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri jälleen hiukan ohut, mikä oli jo ykkösbatchin pulmana. Mansikkainen makeus jää hiukan valjuksi, hedelmäisyydessä ei ole oikein ulottuvuutta. Jälkimaku jättää marjaisuuden nopeasti taakseen, kun hiilisavu ja salmiakki alkavat jyrätä. Tammisuus puskee täydeltä laidalta mausteita ja tanniineja, mutta finaali on silti varsin miellyttävä. Keskipitkä finaali toimii tasapainoisesti. Vesilisä ohentaa runkoa todella herkästi, mutta vastapainoksi löytyy toki kurkkupastillin raikkautta.

Arvio: Poikkeuksellisti Brodirin kakkoserä on onnistuneempi kuin ykkönen, kun pääsin nämä vierekkäin maistamaan. Ykkösessä häiritsee tietty kerrostuneisuus, tämä kakkoserä on integroitunut paremmin. Silti näissä kummassakin on valtavasti matkaa ex-portviinikäsittelyn saaneeseen Cairdeas-pullotteeseen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100.

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition 40%

Royal Lochnagarin Distillers Editionia harvemmin näkee, olen itse maistanut aiemmin niistä yhden. Nyt käsissä vuonna 1998 tislattu ja vuonna 2010 pullotettu yksilö.

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition

(40%, OB, 1998–2010, Double Matured in Muscat Wine-Wood, Batch RL/98-10U, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, maltainen ja makea. Varsin marjaisa, mansikkaa ja vadelmaa nousee runsaasti esiin. Hiukan esanssisuutta, jotain parfyymin kaltaista. Karkkisuutta (kovia hedelmäkarkkeja) ja hunajaa. Maltaisuus on kuivaa ja muromaista, tammi pukkaa mausteita ihan kunnolla. Silti hiukan rakenneltu.

Maku: Mansikkainen ja vaniljainen, tamminen ja napakka. Maltaisuus on hiukan raakana pinnassa, puuromaisena ja hiukan jyväisenä jopa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tanniinit suipistavat suuta. Kovat hedelmäkarkit, esanssisuus ja keinotekoisen tuntuinen sitruksisuus hallitsevat kokonaisuutta. Jälkimaku on tamminen ja tanniininen, imelän jälkiruokaviininen ja aavistuksen kireä. Erikoinen kokonaisuus, kovat hedelmäkarkit ja hapokas maltaisuus eivät löydä tasapainoa oikein millään. Marjaisuus ja aktiivinen tammisuus ovat vahvasti mukana. Korkeintaan keskipitkä finaali ei herätä sen suurempaa ihastusta.

Arvio: Hedelmäinen yleisviski on saanut karkkisen ja marjaisan käsittelyn. Balanssi on päässyt siinä tohinassa hiukan kärsimään. 82/100

Talisker 1992/2005 Distillers Edition 45,8%

Varhaiset Taliskerin DE-pullotteet olivat melkoisen imelää, sherryistä tavaraa, jos oikein muistan.

Talisker 1992/2005 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1992–2005, Batch TD-S: 5HT, Double Matured in Amoroso Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Imelän viininen ja varsin turpeinen esitys. Suklaisuutta, rusinaa, lakritsia, luonnonkumia. Suolaisuutta ja merellisyyttä, märkää köyttä ja sammutettua nuotiota. Mentholista raikkautta myös. Silti makea, ylikypsän hedelmäinen sherryisyys jyrää. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja hiukan säilörehua.

Maku: Viininen ja ylikypsän hedelmäinen, varsin savuinen ja rasvainen. Suolaisuutta ja joulukakun mausteita, rusinakeittoa ja ylikypsää luumua. Hiukan lakritsia, kuminen vivahde pysyy mukana. Kostea turpeisuus. Suutuntuma on varsin kermainen ja painava, vaikka tekstuuri ei olekaan kovin tiivis. Jälkimaussa rasvaisuus, likaisuus ja pippurinen purevuus ottavat vallan. Lakritsia, salmiakkia, suolaisuutta, merellisiä sävyjä. Hiiltä, nokea, turvetta. Kaiken vastapainoksi myös vihreää omenaa, eucalyptusta, vaniljaa ja tammen mukanaan tuomaa mausteisuutta. Melko pitkä, pippurinen finaali. Vesilisä korostaa tämän likaista, imelän rasvaista puolta.

Arvio: Taliskerin luonteelle uskollinen esitys. Viskinä silti hiukan yksioikoinen verrattuna esimerkiksi äskettäin maistamaani 1999/2010 Distillers Editioniin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 9).

The Balvenie 21 yo Madeira Cask 40%

Balvenie julkaisi tällaisen ex-Madeirassa viimeistellyn viskin kevätkaudella 2016 lähinnä lentokentille. Pakkaus viestii luksuksesta, mutta toivottavasti itse viski on myös sen tasolla.

The Balvenie 21 yo Madeira Cask

(40%, OB, 2016, Madeira Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan hedelmäinen ja makean hunajainen. Päärynää, cantaloupemelonia, punaisia viinirypäleitä, vadelmaa. Aktiivinen tammi tuo paljon bourbonsävyjä pintaan, vaniljaisuus on runsasta ja lyijykynää on teroitettu. Maltaisuus on varsin rapsakkaa. Varsin nuorekkaan oloinen kokonaisuus kaikkineen.

Maku: Hunajainen, vaniljainen, marjaisa. Hedelmäisyys on selvästi tummempaa ja sitruksisempaa kuin tuoksussa. Veriappelsiinia, banaania, muromaisuutta, karvasta pähkinää. Suutuntuma on kiitettävän ryhdikäs eikä voltteihin nähden ollenkaan vetinen. Tammi on kuitenkin edelleen pinnassa ja kuivahtaa reippaasti. Jälkimaku alkaa jopa karvaana ja hiukan kireänä, vaikka makeutuukin nopeasti hunajaiseen ja hedelmäiseen suuntaan. Karkkimaisuutta, marjaisuutta, runsaasti mausteita, hiukan pähkinää. Tammi on mukana koko varsin pitkän finaalin ajan erittäin aktiivisena. Vanilja ja hedelmäsokeri jäävät suuhun leijumaan pitkäksi aikaa.

Arvio: Laadukas Balvenie, vaikka mitään erityisen sykähdyttävää tästä ei silti löydy. Kaikkineen fiilis on selvästi nuorekkaampi kuin miltä ikämerkintä pullon kyljessä näyttää. 86/100

Glendronach 18 yo 1993/2011 Cask #1, 54,9%

Glendronachin ykköstynnyri on peräisin kultaiselta vuodelta 1993. Tuolloin pistettiin 15. tammikuuta yhteensä yli kolmeenkymmeneen järjestysnumeroituun tynnyriin tislettä, jolle oli luvassa toistakymmentä vuotta ex-sherryn kovaa käsittelyä.

Muutama noista tynnyreistä on käsittääkseni vielä saapumatta markkinoille, mutta vitosbatchissa saatiin ulos tämä tynnyri numero yksi. Otan hatun päästä ja ryhdyn maistelemaan.

Glendronach 18 yo 1993/2011

(54,9%, OB, 15.1.1993–2011, Batch #5, Oloroso Sherry Butt, Cask No. 1, 509 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa suklaata ja balsamicoa. Joulukakun mausteita, luumuhilloa. Hyvällä tavalla raskas kokonaisuus. Öljyisyyttä, nahkaisuutta, tallimaisuutta, lihaisuutta (parmankinkkua). Sherryisyys on tummaa mutta silti siirappisen makeaa. Erittäin houkutteleva kattaus. Vesilisä saa esiin paahtuneisuutta ja kumia.

Maku: Kermainen ja täyteläinen, silkkaa herkuttelua. Luumua, suklaata, rusinaa, siirappia. Hiukan balsamicoa ja rasvaista lihaisuutta. Tallimaiset sävyt kääntyvät multaisuuteen ja satulaan. Uuniomenaa, erittäin kypsiä kirsikoita, tiettyä rancio-fiilistä. Melko napakka mausteisuus. Jälkimaku alkaa siirappisena ja imelän sherryisenä, kunnes tammi alkaa tehdä tekojaan. Mokkaisuus nousee, esiin tulee espressoa ja tanniineja. Kuivuminen on kuitenkin hallittua ja tyylikästä. Tumma suklaa, luumuhillo ja kuivaliha pysyvät kyydissä mukana hamaan loppuun saakka. Varsin pitkä ja mehukas finaali. Vesilisä korostaa makeutta mutta ei oikein pidä enää tasapainoa kasassa.

Arvio: Erittäin maukas sherryherkku. Vain makupaletin pieni kapeus ja vedenkeston rajoitukset estävät pistämästä tälle vielä kovempiakin pisteitä. Sherryinen makeus ja tamminen kuivuminen taistelevat eeppisesti. 90/100

Linkwood 27 yo 1982, SMWS 39.80, 54,5%

Lasissa Scotch Malt Whisky Societyn päteväksi arvioitu Linkwood ex-bourbonista. Ikää on 27 vuotta, joten luonnetta tältä tietysti toivoo.

Linkwood 27 yo 1982, SMWS 39.80

(54,5%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 10/1982, Cask No. 39.80, ’Comforting warmth and sweet security’, Refill Hogshead, 171 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaunis hedelmäisyys on korostuneesti pinnassa. Omenaa, päärynää, hunajamelonia, hiukan persikkaa. Runsaasti vaniljakastiketta. Tammi tuntuu voimakkaalta ja osin sahanpuruiseltakin, jopa pölyiseltä. Öljyinen ja mausteisuudessaan napakka kokonaisuus. Vesilisä tekee hyvää, raikastaa tätä ja nostaa yrttisiä sävyjä pintaan.

Maku: Aktiivisen tamminen ja tiukan hedelmäinen paletti. Kihelmöivä mausteisuus kulkee inkiväärin ja valkopippurin kautta, hedelmistä omenaisuus on kirpeää ja hunajameloni hiukan makeaa. Suutuntuma on öljyinen ja sangen kireä. Hiukan jyväinen maltaisuus tuntuu jopa epäkypsältä, vaikka iäkkäästä viskistä pitäisi kai olla kyse. Jälkimaku lähtee karvaaseen suuntaan, pähkinäisyyttä ja sitruksisuutta löytyy. Tammi on edelleen aktiivista, nyt jo todella paahteista ja hiukan kitkerääkin. Omenaa löytyy vielä hiukan, mutta tammi saa tästä totaalisen ylivallan. Finaali on silti varsin pitkä ja mausteinen. Vesilisä on liki välttämätön, koska vain sen avulla tammi rauhoittuu ja hedelmäisyys saa makeita piirteitä.

Arvio: Ei erityisen säväyttävä Linkwood. Kireä ja tamminen tapaus, joka aukeaa vasta kunnon vesilisällä. 83/100

Highland Park 12 yo for Maxxium, Cask 974, 58,9%

Hollantilaiselle Maxxiumille pullotetut piccolot ovat olleet kovasti haluttuja viskejä. Hyvältä tämäkin yksilö vaikuttaa.

Highland Park 12 yo for Maxxium

(58,9%, OB for Maxxium Netherlands, 2008, Cask #974, 35 cl)

Tuoksu: Raskaasti sherryinen. Runsaasti suklaata, luumua, rusinaa. Hiukan lihaisuutta mukana myös, palvikinkkua. Nahkaisuutta ja tallimaisia piirteitä. Pieni rikki lymyilee taustalla, tulitikut on sammutettu. Hunajaa, saksanpähkinää, yrttilikööriä, sikaria. Hiukan multaa. Muhkea on. Vesilisällä löytyy tiettyä karkkisuutta.

Maku: Muhkean suklainen ja tallimainen. Joulukakun mausteita, luumuhilloa, rusinaa. Kanervahunajaa ja kevyttä turpeisuutta. Makeus hallitsee kokonaisuutta, vaikka tanniinejakin esiintyy. Suutuntuma on täyteläinen ja herkullisen pehmeä. Minttua, yrttilikööriä, kanelia, maustepippuria. Edelleen rikkinen ripaus on mukana. Jälkimaku on rasvainen ja suklainen. Luumua ja rusinaa riittää, samoin nahkaisuutta. Finaali jää aavistuksen ohueksi, kun suklaisuus karkaa alta pois. Pientä pippurisuutta, turpeisia piirteitä, sikarinlehteä, hilloisuutta. Yllättävän lyhyt finaali kaikkineen. Vesilisä leikkaa herkästi täyteläisyyttä ja jättää pippurin pintaan.

Arvio: Varsin uljas sherryherkku, vaikka jälkimaku jättääkin vielä toivomisen varaa. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

BenRiach 29 yo 1984/2014 Cask #488, 51,1%

BenRiachin turpeistettu ikäviski on peräisin hogsheadista, mutta värin perusteella on vaikea sanoa, mitä tynnyrissä on mahtanut olla ennen tätä. Tummalta näyttää.

Sinänsä jännä, että Batch 11:n julkaisuihin on sattunut tällainen vain 150 pullon setti mukaan.

BenRiach 29 yo 1984/2014

(51,1%, OB, 1984–7/2014, Batch 11, Peated, Cask No. 488, Hogshead, 150 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelää turpeisuutta, salmiakkia ja marsipaania. Onpa persoonallinen. Savu on paksua, tammi tuntuu aktiiviselta ja makeudessa on jotain paahdetun vaahtokarkin tapaista mukana. Sammunutta nuotiota, yrttilikööriä, hiukan yskänlääkettä. Ylikypsää hedelmäisyyttä, rusinaa. Vesilisä korostaa tämän tiettyä tunkkaisuutta.

Maku: Viinikumimainen makeus ja hiukan suolainen salmiakkilakritsi ottavat yhteen. Turvesavu on edelleen paksua, ja se korostaa tämän imeliä piirteitä. Tammi tuntuu voimakkaana ja melko purevana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka, yleisilme on jokseenkin tunkkainen. Marsipaani ja paahdettu vaahtokarkki ovat vahvasti läsnä. Hedelmäisyys kulkee tummilla poluilla, rusinaa ja ylikypsää luumua. Jälkimaku alkaa vahvan salmiakkisena ja yrttiliköörimäisenä, kunnes kuivahtaa tammen avulla suorastaan mokkaiseksi. Kaakaojauhetta, tomusokeria. Makeaksi kääntyvä finaali jää silti keskipitkäksi. Vesilisällä nousee suola.

Arvio: Erittäin persoonallinen viski, imelän vaahtokarkkinen ja savuisen salmiakkinen. 87/100