Maistetut

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition 43%

Lasissa tuttua Lagavulinin DE-tuotantoa. Jostain syystä tämä vuonna 2014 julkaistu pullote näyttää menneen monelta ohitse – myös itseltäni. Korjataan tilanne.

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition

(43%, OB, 1998–2014, Batch lgv 4/503, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja tervainen. Suolaa, jodia, merellistä pistävyyttä. Maanläheinen makeus, multaa. Hiukan hehkuviinimäinen vivahde pilkistää salmiakin ja sitruksisuuden keskeltä. Hiukan ylikypsää hedelmäisyyttä on myös mukana, mutta profiili on silti hiukan ohuen tuntuinen.

Maku: Savuinen ja öljyinen, tervainen ja salmiakkinen. Mukava pähkinäisyys, rasvaisuutta löytyy. Edelleen pieni vetisyys häiritsee, suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri varsin heikko siihen nähden, millaisia nämä Lagavulinin DE:t olivat aikanaan. Silti nuotiosavun, kostean turpeisuuden, suolan, jodin ja sitruksisuuden yhdistelmässä on paljon todella hyvää. Omenaisuutta, greippiä, merellisyyttä. Jälkimaku alkaa makean viinisenä ja imelän hedelmäisenä, kunnes kuiva turvesavu ja napakka salmiakki saavat yliotteen. Öljyä, suolaa, luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä, hiukan bbq-possua. Keskipitkä, maukas finaali.

Arvio: Hiukan ohut kokonaisuus, vaikka maukas viski on toki kyseessä. 86/100

Kilchoman Coull Point 46%

Kilchoman toi tax free -myyntiin tällaisen pullotteen vuonna 2013. Julkaisu täsmättiin World of Whiskies -ketjun myymälöihin Brittein saarten lentokentille.

Neljävuotiaaksi sanottu viski on peräisin ex-bourbontynnyreistä ja ex-olorososta. Nykyisin Travel Retail -pullotteilla on niin paha klangi, ettei tästäkään osaa oikein odottaa mitään.

Maantieteellinen Coull Point sijaitsee puolisen mailia Machir Baysta pohjoiseen.

Kilchoman Coull Point

(46%, OB, 2013, Travel Retail Exclusive, Bourbon Barrels & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turve kohtaa tuhkaisen hiilisavun. Makeaa omenaisuutta, sitruksista imelyyttä. Märkiä lehtiä ja maanläheisyyttä. Runsaasti suolaisuutta ja merellisiä piirteitä. Tiettyä tequila-osaston klangia myös. Nuorelta tuoksuu, mutta paljon houkutteleviakin elementtejä tässä on. Vesilisä vapauttaa kuivan valkoviinin sävyjä.

Maku: Savu on heti paksua ja hiilistä, mutta jollain tavalla se silti integroituu nätisti sitruksiseen ja suolaiseen yleisilmeeseen. Hiukan jodia ja lääkemäisyyttä. Minttua, kirpeää omenaisuutta, hiukan kuivakkaa tammea ja kireää mausteisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt, mikä ei suinkaan ole tässä huono asia. Vegetaalisen turpeisuuden keskellä myös sokerisuutta nousee pintaan. Jälkimakua sävyttää jälleen vahva turvesavu, alkuun hedelmäisen ja sokerisen makumaailman ympäröimänä. Vähitellen suolaisuus ja tammi saavat enemmän otetta. Jodia, tuhkaa, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta esiin.

Arvio: Esimerkiksi hiukan vastaavan sekoitussuhteen Machir Bay -pullotteisiin verrattuna tämä on todella kevyt, mutta kokonaisuus on silti sangen maukas ja nätti. 84/100

The Dalmore Cigar Malt Reserve 44%

Tämäkin viski on tullut maistettua jo muutamaan otteeseen, mutta nuotit ovat jääneet puuttumaan. Nyt tuli aika korjata asia.

Richard Paterson teki siis aikanaan tällaisen Dalmore-vattauksen sikarinpolttajia varten. Ensin se kulki nimellä Cigar Malt, sitten Reserve tuli nimeen mukaan. Ex-sherry ilmeisesti dominoi tynnyripuolella, vaikka ex-bourboniakin on mukana.

The Dalmore Cigar Malt Reserve

(44%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja hiukan soijainen. Yllättävänkin tanakka sherrytuoksu, tallia ja taatelia oikein huolella. Maltaisuus tuntuu silti hiukan erillisenä ja ummehtuneena. Ylikypsää luumua, rasvaisuutta, todella paljon siirappista makeutta ja suklaisuutta. Ehkä tästä vähän sikariakin löytyy. Vesilisä paljastaa pienen rikkisyyden.

Maku: Todella makeaa hedelmää ja mausteista tammisuutta riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Makujen kirjo on sentään lavea. Tammen ja maltaisuuden kautta kuljetaan luumun ja taatelin maille. Siirappista makeutta riittää. Löytyy rusinaa, hiukan tummaa suklaata, kahvia, tallimaisia sävyjä. Samalla sellaista tunkkaisuutta ja hapokkuutta, ettei balanssia oikein tahdo löytyä. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja pähkinäisenä, nahkaisena ja purevan tammisena. Vähitellen suklaiset nuotit alkavat makeutua, tulee rusinaa, siirappia, imelyyttä. Keskipitkä, varsin maukas finaali. Vesilisä korostaa suklaata selvästi.

Arvio: Levoton ja hiukan epävakaa esitys, mutta jälkimaku toimii näissä kantimissa silti varsin hyvin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

Spey (Speyside) 18 yo 46%

Speysiden tislaamon viskit lanseerattiin uudelleen Spey-nimellä 2014. Kahden ikämerkityn lisäksi markkinoille saatiin muun muassa Chairman’s Choice, Golden Choice, Lord Byron’s Choice ja Royal Choice. Ei kovin houkuttelevaa, jos minulta kysytään.

Tämä 18-vuotias on tiettävästi kypsynyt koko ikänsä ex-sherryssä. Sen verran vaatimattomia ovat kokemukseni Speyside-tislaamosta, että odotuksia ei käytännössä ole yhtään.

Spey (Speyside) 18 yo

(46%, OB, 2014, Limited Edition, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maitosuklainen ja maltainen. Dooley’s-toffeelikööriä, maitokahvia, kermaisuutta. Vaniljakastiketta, pehmeää pähkinäisyyttä. Maltaisuudessa on kuitenkin tunkkainen ja osin päällekäyvä luonne. Kevyttä mausteisuutta, nuorta tammea. Likaista rasvaisuutta. Hiukan outo balanssi, vaikka paljon tässä on kiehtoviakin elementtejä. Vesilisä korostaa kermaisen suklaista makeutta entisestään.

Maku: Maltainen ja purevan mausteinen. Tammi ajelee isoilla vankkureilla. Mukana on kuitenkin myös runsaasti toffeeta, maitokahvia ja vaniljaisuutta. Suutuntuma on melko kermainen mutta tekstuuri tuntuu irtonaiselta. Karvasta pähkinäisyyttä, kanelia, neilikkaa, hiukan kireää appelsiinia. Edelleen pieni ummehtuneisuus on mukana, samoin happamuus heittelehtii. Jälkimaku alkaa vahvan kahvisena ja taatelisena, vaikka ote on toki kevyt. Pähkinäisyyttä, karvautta, tiettyä rosoisuutta. Pieni toffeen ja suklaan makeus löytyy sentään loppusuoralta. Keskipitkä, varsin tamminen finaali. Vesilisä lisää kermaisuutta ja keventää purevuutta heti.

Arvio: Nenässä mitä mainioin viski, mutta suussa vaikutelma hiukan karisee. Ei silti huono missään nimessä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 80/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch 40,2%

Cadenheadin Speyside-pullotteisiin keskittynyt Viskin Ystävien Seuran tasting-ilta päättyi tällaiseen Glenlivetiin, joka oli illan ainoa pullote Small Batch -sarjasta. Ikää kunnioitettavat 42 vuotta.

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch

(40,2%, Cadenhead Small Batch, 1973–2015, Bourbon Hogsheads, 630 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntynyttä tammisuutta, pientä omenaisuutta, kukkaisuutta. Pehmeän hedelmäkarkkinen. Hiukan sulkeutunut kaikkineen, mutta aukeilee vähitellen. Ripaus herukkaisuutta, pehmeää sitruksisuutta. Havuisuutta, pihkaisuutta. Edes aavistuksenomainen puisevuus ei sotke kokonaisuutta.

Maku: Pehmeä ja tyylikäs, heti paremmin auki kuin tuoksussa. Tammisuus on kuivaa ja antiikkista – puu on makupaletissa aivan loistavaa, jos tuoksussa olikin pientä hakemista. Vahamaisuutta, havuisuutta, hunajaa. Suutuntuma on tasapainoinen. Persikkaa, omenaisuutta, tarkemmin sanottuna hiukan murupohjaista omenapiirakkaa. Kanelia, sokerisuutta. Herukkaisuus tuo hiukan hapokkuutta mukaan. Jälkimaku kulkee taas tammisuus edellä, herukkaisuus ja hapokkuus tuntuvat runsaina ja miellyttävinä. Minttua, mallassokeria, hunajaa. Hedelmistä erottuvat ananas ja aavistuksen myös trooppiset hedelmät. Pitkä ja vallan uljas finaali.

Arvio: Oivallinen Glenlivet, joka pelaa isolla tammella, vaikka voltit ovat alhaalla. Luonnetta riittää. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glenfarclas 42 yo 1973/2015, Cadenhead’s 40,2%

Viskin Ystävien Seuran Cadenhead-tastingissä saatiin peräkkäin kolmen Glenfarclasin suora, jossa aloitettiin 40-vuotiaalla, jatkettiin 41-vuotiaaseen ja päädyttiin tähän 42-vuotiaaseen. Vähän hiljaiseksi tällainen tietysti vetää.

Glenfarclas 42 yo 1973, Cadenhead’s

(40,2%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1973–12/2015, Bourbon Barrel, 168 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen ja kukkainen. Vaniljainen, heinäinen, varsin sokerinen, jopa karkkinen. Makeaa appelsiinia, öljyisyyttä, huonekaluvahaa. Kukkaisuutta ja pientä purevuutta, jos näin alhaisilla volteilla varustetusta viskistä voi niin sanoa. Hedelmä on pinnassa, mutta tammen ehdoilla.

Maku: Pehmeän öljyinen, silkkinen, sokerinen ja kuivan tamminen. Leijuu vetten päällä. Sitruksisuutta, mietoa omenaisuutta, ripaus vaniljaa. Kuivattuja hedelmiä. Suutuntuma on varsin kevyt. Antiikkisuutta, huonekaluvahaa, kiteistä hunajaa, minttua. Jälkimaussa tammi kuivuu antaumuksella ja pitkällisesti. Sen rinnalla karkkisuus ja pieni pähkinäinen karvaus ottavat mittaa toisistaan. Ripaus anista. Heinäisyyttä, hiukan puisevuuttakin lopussa. Todella pitkä ja kauniisti kehittyvä finaali.

Arvio: Kevyt ja karkkinen, tasapainoinen ja tyylikäs Glenfarclas. Loistava jälkimaku. 90/100

Glenfarclas 41 yo 1973/2014, Cadenhead’s 40,7%

Kolmantena viskinä Viskin Ystävien Seuran Cadenhead-tastingissa nautittiin kesällä 2014 pullotettua Glenfarclasia vuodelta 1973. Voltit olivat jälleen alhaalla, mutta tuoksu huokui ryhtiä jo kauas.

Glenfarclas 41 yo 1973/2014, Cadenhead’s

(40,7%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1973–7/2014, Bourbon Hogshead, 186 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia, tammea, mehiläisvahaa, hunajaa. Raikkautta ja ryhdikkyyttä, vaikka tietty hienostunut siirappisuus kulkee koko ajan mukana. Sokerilientä, minttua, kukkaisuutta, sitruksisuutta. Tyylikkään kuiva tammisuus, todella nätisti ikääntynyt ja tasapainoinen. Pölyistä ja sahanpurumaista vivahdetta, joka kuitenkin integroituu tomusokerisesti tähän kokonaisuuteen.

Maku: Sokerinen ja rusinainen, tamminen ja runsas. Kaunis yrttisyys ja makea sitruksisuus. Suutuntuma on kermaisen pehmeä ja runko keskitäyteläinen. Mehiläisvahaa, toffeekarkkeja, pieni ripaus voita myös. Kevyttä luumuisuutta, appelsiinia. Tammi toimii loistavasti, tuo mahtavasti kompleksisuutta tähän. Jälkimaku on fariinisokerinen ja tummalla tavalla tamminen, hienosti kuivuva. Hedelmäisyys on ylikypsää mutta todella eleganttia ja kevyttä. Minttua, ruohoisuutta. Pitkä ja kaunis finaali.

Arvio: Upea ikäviski, vahamainen ja luonteikas. Klassinen nosing whisky, vaikka ei makukaan tässä kyllä petä. 92/100

Glenfarclas 40 yo, Cadenhead’s 40,2%

Viskin Ystävien Seuran Cadenhead’s-illan mystisin tapaus oli tämä viski, josta ei näkynyt päälle edes tislaamon nimeä. Tastingin vetäjä Petri Vesanen kuitenkin vakuutti, että kyseessä on kolmen ex-bourbontynnyrin vattaus Glenfarclasia. Todistusta ei ollut syytä epäillä, joten Glenfarclasia tässä maistettiin.

Glenfarclas 40 yo, Cadenhead’s

(40,2%, Cadenhead, William Cadenhead Collection, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Omenaa, pehmeää tammisuutta, heinäisyyttä. Uuniomenaa, kanelia, kepeyttä ja laatua. Hiukan sitrusta, kevyttä yrttisyyttä. Osin sulkeutunut kokonaisuus, jonka kukkainen ja raikkaan hedelmäinen puoli aukeaa kuitenkin ajan kanssa.

Maku: Heinäinen, kevyen tamminen ja sitruksinen. Ruohoisuus ja happamuus nousevat alun jälkeen voimakkaasti, ryhtiä tulee kosolti mukaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin jopa rotevan oloinen. Hapokasta omenaa, runsas mausteiden kirjo, kanelia ja saksanpähkinää. Jälkimaku lähtee tammisena ja hapokkaana, mutta omenainen ja sitruksinen hedelmäisyys tuovat sävyä. Yrttisyyttä, heinää, vähitellen kasvavaa karvautta. Varsin pitkä ja rauhallisesti kuivuva finaali.

Arvio: Herkkä ja tyylikäs, mielenkiintoinen viski. Maku on jonkin verran hapokkaampi kuin uuniomenaa huokunut tuoksu antoi odottaa. 89/100

Glen Grant 35 yo 1980/2016, Cadenhead’s 40,5%

Viskin Ystävien Seuran Cadenheadin Speyside-pullotteisiin keskittyneen Iäkkäät harvinaisuudet -illan avasi tämä viski. Mielettömän kovalla kattauksella varustetun tastingin avausviski on aina haastavassa paikassa.

Glen Grant 35 yo 1980/2016, Cadenhead’s

(40,5%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1980–2/2016, Bourbon Hogshead, 96 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen, pehmeän tamminen, hiukan ruohoinenkin. Hedelmäisyys on kepeää ja raikasta, vesimelonia ja viinirypäleitä. Omenaa, siideriä, hiukan kellarimaisuutta, heinää. Kevyt ja miellyttävän kesäinen kokonaisuus.

Maku: Tammea ja hedelmää, hyvin synkassa tuoksun kanssa. Vaniljaisuutta, mantelia, olkea. Suutuntuma on kevyt ja mausteisuus raikasta. Omenaa, päärynää, aavistus limettiä. Sokerisuutta, valkoista suklaata. Jälkimaku järeämmin tanniininen, napakan mausteinen, tummahkolla tavalla yrttinen. Karvautta, pähkinää, mantelia. Silti omenaisuus ja persikka puskevat pintaan, sokerinen makeus nousee hienosti taustalta. Viherherukkaa, hapokkuutta, heinää. Pitkä ja lopulta tasapainoinen finaali.

Arvio: Refillissä on ollut laatua, mutta tämän hapokkuus on aavistuksen hankala omaan suuhuni. Todella hyvä viski silti, totta kai. 88/100

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary 50%

Tormorelta tällaisia single caskeja on tullut harvemmin maisteltua. Muistan tislaamosta lähinnä vain sen ulkomuodon, joka on kyllä hemmetin jyhkeä.

Ja viskeistä mieleen on toki jäänyt Malts of Scotlandin pullottama sherryjyrä vuodelta 1988. Tämä onkin sitten ihan erilaista tavaraa jo tynnyrin perusteella.

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary

(50%, G&M Exclusive for The Whisky Mercenary, 8.9.1998–6/2013, Cask No. 1586, First Fill Bourbon Barrel, 277 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ananasta, hapokasta rypälemäisyyttä, vaniljaa, sokerisuutta. Varsin aktiivinen ja hiukan hapan tammisuus on mukana. Ruohoisuutta, jotain aavistuksen ummehtunutta. Vihreää teetä, huonekaluvahaa. Tunkkaisuuden ja raikkaan hedelmäisyyden yhdistelmä on hyvin erikoinen. Vesilisällä raikkaus lisääntyy.

Maku: Voimakas. Tamminen purevuus ja hedelmäinen raikkaus ovat kuitenkin hyvässä balanssissa. Hedelmäsalaatti omenoineen ja ananaksineen on nautinnollisempi kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko kevyt tekstuuriltaan, vaikka voimaa löytyykin. Hapokkuutta, teetä, yrttejä, ruohoisuutta. Hiukan vaniljaa, kepeä akaasiahunaja. Jälkimaku lähtee hapokkaalla kierteellä. Tammi ja hedelmät ottavat edelleen mittaa toisistaan. Happamuutta, sitrusta, papaijaa, tummuvaa yrttisyyttä. Keskipitkä. Vesilisä avaa inkiväärin.

Arvio: Hetkellisesti mainio viski. Raju tammi saa vastaansa raikkaat hedelmät. Pienet outoudet leikkaavat tästä silti ehkä sen parhaan terän. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100.