Maistetut

Port Ellen 24 yo 1979/2003, 3rd Release 57,3%

Maistossa Port Ellenin kolmosjulkaisu vuodelta 2003. Kyllä näitä aina tietyllä kunnioituksella lähestyy, sen verran vähän Elleneitä on tullut viime aikoina enää eteen.

Port Ellen 24 yo 1979/2003, 3rd Release

(57,3%, OB, 1979–2003, 3rd Release, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja savuinen, hiukan kamferimainen. Herukkaa, suolaisuutta, mineraalista rapeutta. Meren huuhtomaa kalliota, jodia, auringossa kuivunutta köyttä. Hiukan tervaleijonaa taustalla. Tyylikäs, aavistuksen pidättynyt tuoksu. Vesilisä tuo minttua ja sitruunamelissaa pintaan.

Maku: Voimakas, tyylikkään pippurinen ja tasapainoisen savuinen. Merellinen henki on vahvana mukana, suolaisuus ja mineraalisuus ja märät kalliot. Heinäinen ja sitruksinen ote on hieno. Suutuntuma on varsin kuiva mutta kihelmöivä ja vastaansanomattoman suuri. Öljyisyys ja pieni toffeemainen makeus näyttäytyvät vähitellen. Jälkimaku alkaa pippurisena, savuisena ja intensiivisen rasvaisena. Herukkaisuus ja omenaisuus toimivat upeasti. Salmiakki ja terva tulevat maukkaasti kaikesta läpi. Pitkä ja komea, varsin kuiva ja suolainen finaali. Vesilisä vapauttaa minttuisen ja kurkkupastillisen raikkauden.

Arvio: Heinäinen, suolainen ja klassinen Port Ellen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 13).

Old Pulteney Duncansby Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjassa on monenlaista veijaria mukana. Tämä Duncansby Head on kypsynyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä, joten harvinaisen vähän on mitään kikkailua. Toivottavasti toimii.

Old Pulteney Duncansby Head

(46%, OB, NAS, +/- 2015, Lighthouse Series, Bourbon & Sherry Casks, 100 cl)

Tuoksu: Nuoren oloinen, jyvämäisyyttä ja ruohoisuutta riittää. Maltaisuus on pinnassa kuivan keksimäisenä ja taustalla uhittelee hiukan karkea tammisuus. Suolaisuutta ja kirkasta öljyisyyttä. Päärynä tuo makeutta, samoin pieni vaniljaisuus. Kypsymätön kaikkineen. Vesilisä ohentaa tätä herkästi ja tuo saippuaisuutta esiin.

Maku: Rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa, mutta melko robusti ja kypsymätön siitä huolimatta. Suolainen ja likaisen rasvainen kokonaisuus, jossa raaka päärynä ei oikein riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko öljyinen. Tammi on aktiivista, pukkaa maustetta ja ärsykettä, mutta tasapaino ei ole kaikkineen järin kummoinen. Maltaisuus on jokseenkin kehittymätöntä ja jyväisyys paistaa läpi. Pientä toffeeta löytyy sentään. Jälkimaku kuivahtaa hiukan puisevaksi, Marie-keksiä ja sahajauhoa. Mukaan tulee hapanmaitotuotteita ja kitkerää sitruksisuutta. Finaali jää varsin lyhyeksi, vaikka mausteita vielä löytyykin. Vesilisällä löytyy neilikkaa ja lisää hiukan yllättäenkin sävyjä.

Arvio: Vaatimaton esitys. Ei hukkaa tislaamon perusluonnetta, mutta ei silti sytytä. 78/100

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83, 57,1%

Miehekkään oloinen Mortlach ex-sherrytynnyristä. Tässä luulisi olevan rasvaa ja lihaa isompiinkin grillivartaisiin. Ja nyt on viskin liikanimikin sieltä Scotch Malt Whisky Societyn lyriikkapakan terävimmästä päästä, Cocktails after rugby.

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83

(57,1%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 11/1995, Cask No. 76.83, ’Cocktails after rugby’, First-fill Ex-Sherry Butt, 605 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas ja hedelmäinen. Tynnyri tuntuu tammisuudessaan aktiiviselta ja vahvalta, mutta nyansseja saa hiukan hakea sen alta. Tölkkiananasta, uuniomenaa, kinuskikastiketta. Tarte Tatin löytyy, mutta sherryvaikutus tuntuu melko ohuelta. Monihedelmämehua on, lihaisuutta ei. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja minttua selvästi pintaan.

Maku: Öljyinen ja painava tekstuuri, mutta makupaletti jää hiukan kapeaksi. Tammi pukkaa vaniljaa ja hedelmät ovat mukana. Tölkkiananas ja omenainen hedelmäsalaatti johtavat joukkoja, mausteisuus ja minttu tulevat perässä. Rasvaisuutta löytyy, samoin pientä nokisuutta ja palaneisuuttakin. Jälkimaku on tässä tyypillisintä Mortlachia – lihaisuus herää, oikein raskaana ja paksuna. Paistirasvaa, suolaista voita, kihelmöivää mausteisuutta. Siirappisia uunijuureksia, makeaa omenaa suoraan pannulta. Kinuskia, järeää tammisuutta. Jos tämä on cocktail-osasto, turpaanhan tässä tulee. Keskipitkä finaali, katkeaa hiukan kesken. Vesilisä on paikallaan, tasoittaa pahimpia balanssipulmia.

Arvio: Hiukan epätasainen esitys, jonka jälkimaku nostaa tällaisen viskin ansaitsemalle tasolle. Kokonaisuus jää silti hiukan hajanaiseksi, vaikka yksittäiset komponentit toimivatkin. 84/100

Springbank 1997 Batch No. 2, 54,9%

Springbankin vuosikerran 1997 ykköserä oli erittäin hyvä viski ikäisekseen. Kakkoserät ovat aina kovan paikan edessä, mutta maistetaan, miten tämä pärjää.

Springbank 1997 Batch No. 2

(54,9%, OB, 1997–5/2008, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vahainen ja kuivahkon sherryinen. Suolaista voita, ruohoisuutta, minttua, maltaisuutta. Sitruksisuuteen selvästi kallellaan, sitruunankuorta ja appelsiinimehua. Jännä mineraalinen kulma, suolakiveä ja meren huuhtomaa kalliota. Aavistuksen ujo kokonaisuus. Vesilisä tekee hienon sävyn tähän, minttu ja iäkkään oloinen tammisuus korostuvat.

Maku: Erittäin räjähtävä ja suurimuotoinen. Tuoksun ujous on välittömästi poissa. Sitruksisuus hallitsee, ja sen rinnalla nousee huomattavaa turvesavuisuutta. Appelsiinia joka lähtöön, karvasta ja makeaa. Suolaisuus, mineraalisuus ja voin kaltainen rasvaisuus on edelleen tiskissä, mutta yleisilme on selvästi kuivempi kuin Batch #1:ssä. Rinnakkain maisteltuna tämä jää siitä selvästi jälkeen muutenkin, vaikka suutuntumassa on samantyylistä vahamaisuutta ja painavuutta. Ruohoinen ja hiukan kitkerä heinäisyys tulevat taustalta mukaan. Jälkimaku on varsin pippurinen ja kuumottava, vahvaa sitruksisuutta ja turvesavua, suklaisuutta ja sherryä, napakkaa tammisuutta. Melko pitkä ja ankara finaali. Vesilisä nostaa tammisuutta vielä entisestään.

Arvio: Oikein pätevä viski tämäkin on, mutta rinnakkain vertailuna Batch #1 pesee tämän jokaisella osa-alueella – täyteläisempänä, sherryisempänä ja fokusoidumpana. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 13).

Arran 18 yo 1996/2015, Jack Wieber’s Old Train Line 48,9%

Jack Wieberin junasarjaan on päätynyt tällainen ex-bourbontynnyrissä majaillut veijari. Sarjan keskimääräinen taso on ollut mielestäni korkea, joten tähänkin kohdistuu jonkinlaisia odotuksia.

Arran 18 yo 1996/2015, Jack Wieber’s

(48,9%, Jack Wieber’s Old Train Line, 10/1996–8/2015, Cask No. 2308, Bourbon Cask, 305 bts., 70 cl)

Tuoksu: Täyteläinen ja muhkea, vahvan hedelmäinen ja kypsän tamminen. Bourbonvaikutuksesta huolimatta jopa sherryisiä piirteitä, rusinaisuutta ja viikunaa. Mustaa teetä, vadelmahilloa, mustaherukkamarmeladia, minttua, pientä rasvaisuuttakin. Vicks-pastilleja. Komea kaikin puolin. Vesilisä tuo esiin vaahtokarkkeja ja sokerisuutta.

Maku: Runsas ja voimakas makujen kirjo, intensiteetti on korkealla tasolla. Öljyisyyttä, raskaan paahteista maltaisuutta, poltettua sokeria, kandisokerikeksejä. Yrttilikööriä, lakritsia, Jägermeisteria. Uuniomenaa, mustaherukkaa. Suutuntuma on toki vain keskitäyteläinen mutta tekstuurissa on jotain todella painavaa. Tammisuus tuntuu kypsältä eikä yliohjaudu ollenkaan. Jälkimaku liikkuu syvässä päässä, todella tummien sävyjen taajuuksilla. Lakritsia, mustaherukkateetä, yrttilikööriä, slivovitsiä, paistettua omenaa, hunajaa, pähkinäisyyttä. Tammikaan ei kuivu liikaa. Wow. Varsin pitkä finaali. Vesilisä herättää mausteisuuden ja nostattaa pintaan tiettyä siirappisuutta.

Arvio: Parasta maistamaani Arrania tähän mennessä. Kertakaikkisen hieno viski. 90/100

Bunnahabhain 18 yo 46,3%

Bunnahabhainin 18-vuotias on tuttuakin tutumpi viski, mutta jostain syystä sen nuotittaminen on aina jäänyt tekemättä. Korjaan tuon puutteen nyt.

Bunnahabhain 18 yo

(46,3%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Paahtunut ja kirsikkainen, suolainen ja aromikas vaikutelma. Sherryisyys tuntuu tässä kuivalta ja tammisuus taas makealta. Mielenkiintoinen yhdistelmä. Muutenkin tuoksu on hieno ja kompleksinen, täynnä kuivattuja hedelmiä, joulukakkua, anista, appelsiinimarmeladia, vanhoja mattoja. Vesilisä korostaa anista.

Maku: Merellisyys ja suolaisuus kohtaa sherryisen ja hedelmäisen makeuden. Balanssi on kohdallaan, vaikka tuoksun jännittävyyteen ei ihan maussa päästä. Ylikypsää kirsikkaa, karvasta appelsiinia, paahtoleipää, hapokasta maltaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri melko öljyinen. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisella tammisuudella ja mustalla teellä. Paahtoleipämäisyys ja tumma suklaa hallitsevat maisemaa. Suolaisuus ja tietty kaakaojauhemainen karvaus ovat myös selvästi läsnä. Melko pitkä finaali kuitenkin kuivuu hiukan yllätyksettömäksi ja yksiuloitteiseksi. Vesilisä tuo kypsän Bunnan tyypillisiä, herkkiä ja merellisiä piirteitä esiin ja lisää selvästi tasoja tähän.

Arvio: Edelleen oivallinen tislaamopullote. Pieni tasapaksuus vaivaa makupuolta, mutta tuoksu on upea. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Whisky Magazine 82/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson).

Glendronach 20 yo 1994/2014 Cask #54, 56,6%

Tällainen tumma ja järeä sherrytykki on yksi Batch 11:n kolmesta pullotteesta vuodelta 1994.

Kun jo BenRiachin ääressä tunsin olevani jonkin katoavan äärellä, näiden Glendronachien kanssa alkaa olla sama homma.

Ei sinänsä ole ihme, että näiden hinnat ovat lähteneet armottomaan nousukiitoon ja parhaat pullotteet kadonneet jo aikaa sitten hyllyistä.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(56,6%, OB, 28.1.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 54, Oloroso Sherry Butt, 624 bts., 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja tallimainen, tumman suklainen ja muhkea. Nahkasohvaa, seetripuuta, kuivia hirsiä, vanhoja kirjoja, toisaalla taas taatelia, luumua, runsaasti intensiivistä ja hedelmäistä makeutta. Upea kirjo herkullisia sävyjä, öljyisyyttä, hiukan balsamicoa. Suurherkkua. Vesilisä avaa mukavasti omenaisuutta.

Maku: Alkuun makea ja erittäin intensiivinen. Tammisuus nappaa yllättävänkin ärhäkästi kiinni ja mausteet tulevat pintaan, mutta silti kokonaisuus aukeaa hienosti tumman suklaisena, siirappisena ja hedelmäisenä. Viikunaa ja kuivattuja hedelmiä. Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja muhkea. Kahvia, yrttejä, nahkaisuutta, luumuhilloa ja joulukakkua. Tallisuus jää taustalle. Herkullista. Jälkimaku on linjan mukainen, alkaa makean suklaisena ja leikkaa nopeasti varsin tammiseksi ja mausteiseksi, kunnes aukeaa hedelmäisen ja siirappisen makukirjon kautta kahviseen suuntaan. Upeaa yrttisyyttä, sikarisuutta, hiukan nahkaisuutta ja tallia. Hieno on. Vesilisällä piparkakun mausteliemi herää.

Arvio: Loistava viski. Jonain päivänä näitä muistellaan kaiholla. 91/100

BenRiach 20 yo 1995/2015 for Premium Spirits Belgium, Cask #7377, 51,8%

Belgiaan on pullotettu tällainen 20-vuotias BenRiach Premium Spiritsille vuonna 2015, ex-olorossa kypsynyt ja turpeinen viski.

Tunnen oloni tämän ääressä hiukan haikeaksi. Brown-Forman ilmoitti 27. huhtikuuta, että se ostaa The BenRiach Distillery Companyn 285 miljoonalla punnalla.

Voisin arvella tämän tiedon perusteella, että BenRiachin ja Glendronachin single caskien aika alkaa olla ohi. Billy Walker hoiteli parhaat tynnyrit markkinoille, ja se oli sitten suurin piirtein siinä.

Ja kun muistan, millaista Glenglassaugh’n tislaamossa oli pari vuotta sitten, ymmärrän kyllä, miksi sitä ei ole kukaan saanut vauhtiin. Sehän on valtavilla pannuilla varustettu loputon rahareikä, joka sitoo pääomat vuosikymmeniksi.

Edes Walkerin eteläafrikkalaisilla kavereilla ei ollut niin syviä taskuja, että se olisi onnistunut. Sen sijaan Glendronachin varastojen kanssa Walker teki elämänsä kaupat: tynnyrikaupalla huippuviskejä sopuhintaan.

Mutta nyt ollaan BenRiachin melko uuden single caskin ääressä. Nautitaan nyt tästä.

BenRiach 20 yo 1995/2015 for Premium Spirits Belgium

(51,8%, OB for Premium Spirits Belgium, 5.6.1995–9/2015, Cask No. 7377, Oloroso Sherry Butt, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeisuutta, kumisaapasta, tervaa ja lihaisuutta. Kuivalihaa, prosciuttoa, savumakkaraa. Turvesavussa on sekä vegetaalinen että nokinen puoli pinnassa. Sherry tuntuu melko makeana suklaisuutena, kerrostuneena ja aavistuksen ohuena savun lomassa. Hiukan sekava kokonaisuus. Vesilisä tuo Echinaforcen kehiin, minttuakin löytyy.

Maku: Makean suklainen sherryisyys, napakka mausteisuus ja hiukan hiilinen turvesavu iskevät päälle saman tien. Kokonaisuus tuntuu hiukan heikosti integroituneelta, kerrostuneelta ja osin ohueltakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta tekstuuri jättää toivomisen varaa. Kuiva ja suolainen puoli nousee tässä hallitsevaksi. Savumakkarainen ja vegetaalisen turpeinen makupaletti. Jälkimaku alkaa todella tummana ja tervaisena, tumman suklaisena ja yrttisenä, vaikka tietty hentous tätä vaivaakin. Hiukan pähkinäisyyttä, nokisuutta ja raskasta savua. Lakritsia, kumisaapasta. Keskipitkä finaali. Vesilisä ei jaksa oikein kannatella makuja näin sankan savun läpi.

Arvio: Irtonaisen sherryinen ja savuinen BenRiach, joka ei aivan vakuuta. Toki tässä on paljon hyvää, mutta odotukset olivat todella paljon korkeammalla. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100.

Glendronach 19 yo 1995/2014 Cask #538, 55%

Batch 11 sisälsi kaksi pullotetta vuodelta 1995, toinen oli olorosossa kypsynyt ja toinen tämä ex-PX:n synkän kurimuksen kohdannut.

Glendronach 19 yo 1995/2014

(55%, OB, 18.10.1995–11/2014, Batch 11, Cask No. 538, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 708 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, siirappinen ja roteva. Lihaisuus ja tallimaisuus luovat erinomaista vastapainoa kaikelle makeudelle. Omenaisuutta, rusinaa, luumua, taatelia, viikunaa, hieno kirjo tuttuja elementtejä tämänikäisistä Glendronacheista. Riisisuklaata ja Daimia. Nam. Vesilisä vapauttaa nahkaa, vanhoja kirjoja ja jonkin verran minttua.

Maku: Nyt on maku kohdallaan. Intensiivinen makeus kamppailee eeppisesti tammisuutta ja mausteisuutta vastaan, eikä PX saa missään vaiheessa yliotetta. Suutuntuma on täyteläinen ja roteva. Luumu, rusina, viikuna ja suklaisuus ovat vahvoina mukana. Tallimainen ja nahkainen fiilis, rapsakka mausteisuus. Lihaisuudessa on meetvurstia ja kuivalihaa. Hedelmäinen makeus tulee omenaisesta kulmasta, maltaisuuttakin riittää. Jälkimaku lähtee kuivumaan todella pitkää kaarta pitkin, lihaisuus ja taateli tulevat mukana, samoin tumma suklaa ja joulukakun mausteet. Pitkä, maukas finaali kasvattaa ulottuvuuksiaan etenkin yrttien kautta. Vesilisällä alkaa löytyä tikkunekkua ja karvaita, pähkinäisiä piirteitä.

Arvio: Herkullinen ja tasapainoinen sherryherkku. Pidän paljon. Jättää esimerkiksi lähes samanikäisen Cask 4408:n selvästi taakseen. 90/100

Bowmore 15 yo 1996/2010, SMWS 3.180, 61,2%

Scotch Malt Whisky Society on jäänyt minulle etäiseksi pullottajaksi, ehkä koko sosieteettitoiminnan fancyn luonteen, varsin korkeiden jäsenmaksujen, hämärien pullokoodien, koketeeraavien liikanimien ja ylipäänsä tuotteiden rajatun saatavuuden takia.

Nyt kuitenkin lasissa SMWS:n pulloon päätynyttä Bowmorea ex-bourbonista. Ja kerettiläisesti puran tuotteen nimen auki näin, koska eihän noilla numeroilla tätä Bowmore-listojen joukosta löytäisi.

Bowmore 15 yo 1996/2010, SMWS 3.180

(61,2%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1996–10/2010, Cask No. 3.180, ’Wet coal and peppermint tea bags’, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 221 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan savuinen ja lääkemäinen. Imelää vaniljaista makeutta, tammisuutta, akaasiahunajaa. Hiilisyyttä, nokisuutta ja tuhkaa. En uskoisi Bowmoreksi, ellei sitruksinen ja herukkainen puoli pilkistäisi kaiken takaa. Hiukan tervaa ja salmiakkia, kurkkupastillia ja ruohoisuutta. Vesilisä tuo pehmeää makeutta hallitsevaksi piirteeksi ja pehmentää maisemaa.

Maku: Erittäin täyteläinen suutuntuma, tiheä öljyisyys on todella yllättävä ja hieno. Kihelmöivää mausteisuutta, kireää mutta makeaa tammea, akaasiahunajaa ja sitruunamehua. Tuhkainen ja hiilisavuinen puoli ovat voimakkaasti läsnä, salmiakkisuus ja suolaisuus toimivat todella intensiivisesti. Lääkemäisyys tulee vähän yllättävänä piirteenä, antiseptisia aineita riittää. Vesi nousee kielelle. Jälkimaku alkaa suolaisen ja makean taisteluna – hunajainen ja öljyinen makeus ottaa yhteen suolan, salmiakin ja sitruunan kanssa. Mausteet, yrttisyys, kurkkupastilli ja tammisuus ovat melko pitkän finaalin ytimessä. Vesilisä tuo kosolti lisää makeutta mukaan entisestään.

Arvio: Paksu ja öljyinen Bowmore, joka liikkuu henkisesti enemmänkin jossain Laphroaigin ja Caol Ilan välissä. Silti viskinä hetkellisesti suorastaan loistavuuden rajamaastossa. 87/100