Maistetut

BenRiach 12 yo Heredotus Fumosus 46%

BenRiach julkaisi vuosina 2007–2008 neljän järeästi turpeistetun pullotteen kimaran, jonka nimet olivat ekstravagantteja ja pakkaukset suorastaan vulgäärejä.

Homma perustui nimenomaan finistelyihin. Ex-rommissa viimeistelty oli nimeltään Aromaticus Fumosus, ex-portviinissä viimeistelty Importanticus Fumosus, ex-madeirassa viimeistelty Maderensis Fumosus ja ex-sherryssä viimeistelty Heredotus Fumosus.

Nyt maistossa tuo viimeksi mainittu. Ikää viskillä on 12 vuotta, ja jälkikypsytys on tehty nimenomaan PX:ssä. Imelää fumosoa tiedossa siis.

BenRiach 12 yo Heredotus Fumosus

(46%, OB, 2007, Pedro Ximénez Sherry Butts Finish, Heavily Peated, 3180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kevyt ja miedon turvesavuinen. Savumakkaraa, hiukan tallisuutta, lakritsia. Imelää siirappisuutta, toffeeta, ruohoisuutta. Aavistus nokea ja rasvaa. Sitruksisuutta ja suolaisuutta, mutta kokonaisuus on kaikesta huolimatta varsin ohut. Tammi ja puuromainen maltaisuuskin paistavat välistä. Vesilisä nostaa yrttejä pintaan oikein kunnolla.

Maku: Voimaa ja savua ihan eri tavalla kuin tuoksussa. Salmiakkilakritsia, hiilistä turpeisuutta, merisuolaa. Toffeekarkkia ja uuniomenaa, runsaasti fariinisokeria. Lääkemäisyyttä, yrttisyyttä, tummia sävyjä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja rapsakan mausteinen. Pippuria ja suolaa tosiaan riittää, samoin siirappista makeutta sen rinnalla. Tammi toimii hyvin. Jälkimaku alkaa kuivua nopeasti, kun turvesavun ja lakritsin tymäkkä avaus haihtuu. Mustaa teetä, suolaa, ruohoa, sitruunaa, mustapippuria, tammista purevuutta. Omenaisen mehukas ja lopulta myös fariinisokerinen finaali. Keskipitkä. Vesilisällä löytyy päärynäisyyttä ja makean omenaisia sävyjä.

Arvio: Ujon tuoksun jälkeen todella miellyttävä yllätys. Maukas viski kaikkineen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 6). Whisky Magazine 85/100 (Dave Broom), 89/100 (Martine Nouet).

Glendronach 20 yo 1994/2014 Cask #3386, 53,6%

Maistelussa Glendronachin kovasti pidetty PX-herkku pullotuserästä numero 11. Varsin tummalta ja järeältä vaikuttaa.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(53,6%, OB, 14.10.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 3386, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 624 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja varsin voimakasta multaisuutta. Märkiä lehtiä, vanhoja kirjoja, piipputupakkaa. Luumuhilloa, karhunvatukkaa, mallassokeria. Pähkinäisyys on todella pinnassa, mantelia ja saksanpähkinää löytyy. Siirappia, balsamicoa, kirpeää kirsikkaisuutta. Hiukan ohut? Vesilisällä ruohoisuus korostuu.

Maku: Siirappisen makea, mutta samaan aikaan tammisen tanakka ja mausteisen pureva kokonaisuus. Selvästi isompi viski kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on täyteläinen ja sokerinen. Luumua, taatelia, tummaa suklaata, yrttejä ja nahkaisuutta. Tammi on vahvasti läsnä ja tietty multainen ja maanläheinen fiilis vetää palettia. Mausteisuus on neilikkaisella ja kanelisella tontilla, pientä pippuria unohtamatta. Aavistus rikkisyyttä ja espresson kitkeryyttä. Jälkimaku alkaa hyvin mausteisena ja siirappisen imelänä, mutta tammi kuivuu tyylikkäästi ja pitää homman kasassa. Luumua, kirsikkaa, lakritsia. Melko pitkä. Vesilisä alkaa nopeasti hapottaa ja sekoittaa tasapainon.

Arvio: Suurimuotoinen viski, jossa on paljon erinomaisuutta. Ei silti mestaruussarjaa, koska tuoksu jää hiukan mausta jälkeen ja balanssissa on pieniä haasteita. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees 61,8%

Todella vähän on Lochsiden viskejä tullut vastaan. Tislaamohan suljettiin 1992 ja tuhottiin 2005. Nyt käsillä on erittäin kovilla volteilla varustettu yksilö, joka on viettänyt 17 vuotta refill-bourbonissa. Mielenkiintoista.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees

(61,8%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 18.9.1991–15.1.2009, Cask No. 15216, Refill Bourbon Barrel, 184 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kevyt, kukkainen ja vaniljainen. Mikään ei viestitä, että tässä olisi näin valtavan korkeat voltit. Päärynämarmeladia, mehiläisvahaa, sulaa voita, kermaisuutta. Tammilastuja, puuöljyä, jotain pientä liuotinmaisuutta. Hiukan konerasvaa ja likaisuutta taustalla. Ujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa karkkisuutta pintaan.

Maku: Voimakkuus tuntuu tiettynä pistona, mutta muuten maku jatkaa tuoksun kermaista ja pehmeän päärynäistä linjaa. Finlandia-marmeladikarkkeja, minttua, mausteisuutta. Tammi piiskaa melko aktiivisena ja nostattaa melkoiset löylyt. Alla on vaniljainen ja hedelmäkarkkinen runko, suutuntuma on öljyisyydessään melko kevyt. Tumma yrttisyys, rasva ja pieni lakritsi tuovat mukavasti särmää tähän. Jälkimaku on öljyinen, mehiläisvahainen ja runsaan vaniljainen. Päärynää, makeaa omenaa, viinirypäleitä, hiukan kookosta. Tammi kuivuu varsin vähän, karkkisuus ja minttu jatkuvat keskipitkän finaalin loppuun asti. Vesilisällä rypälemäisyys korostuu selvästi.

Arvio: Erittäin voimakas mutta silti varsin ujo ja sulkeutunut viski. Karkkisuutta riittää, mutta muuten karaktääri jää kovin hahmottomaksi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

3D, 56,4%

Caskstrength.net -blogin pitäjät, sittemmin viskibisnekseen ja viskikirjabisnekseen enemmänkin lähteneet Neil Wilson ja Joel Harrison tekivät tällaisen mielenkiintoisen viskin vuonna 2013.

Kyseessä on vattaus Dalwhinnien, Dailuainen ja Dufftownin viskeistä. Siitä siis kolme deetä.

Blogin hengessä tuote on tietysti pullotettu tynnyrivahvuisena. Blendimarkkinoilla siis kovinta high endiä. Kultakääreet on sentään korvattu pakkauksessa 3D-laseilla, joilla voi zoomailla etikettiä.

3D

(56,4%, Caskstrength.net, 2013, blended malt, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti päärynää ja vaniljaa, mutta huokuu silti voimaa ja ulottuvuutta. Alkuun terävän mausteinen, inkiväärinen ja tamminen, mutta hetken lasissa oltuaan alkaa puskea hunajaisuutta ja makeutta. Sitruksisuus ja öljyisyys ovat vahvasti pinnassa. Mukava mineraalisuus. Vesilisällä löytyy kurkkupastilleja, tiettyjä Mynthon-sävyjä.

Maku: Öljyinen ja sitruksinen. Todella paksu suutuntuma, vahamainen ja tekstuuriltaan tiivis. Mineraalisuus ja kukkaisuus ovat runsaita, pieni suolaisuus toimii erinomaisen hyvin makean päärynän ja hunajan kanssa. Tammi tuntuu mausteisena ja vaniljaisena, mutta ei yliohjaudu missään vaiheessa – balanssi on sen suhteen oikeastaan huippuluokkaa. Pastirol-pastillit ja muut kovat hedelmäkarkit löytyvät taustalta. Jälkimaku nostattaa mausteet pintaan, inkivääriä ja pippurisuutta, mutta jälleen taustalta löytyy öljyisen pehmeitä ja hunajaisen makeita sävyjä. Yrttisyyttä, sitruunaa, mineraalisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisällä pintaan nousee makeaa omenaa ja hiukan trooppista hedelmää.

Arvio: Poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja onnistunut sekoite. Ei todellakaan ole pilkottavissa osatekijöihinsä, vaan lopputulos on jotain ihan muuta. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan 46%

Strathmilliä tapaa verraten harvoin. Tästä yksilöstäkin on harvinaisen vähän tietoa tarjolla. On muuten omalla kohdallani myös ensimmäinen Wilson & Morganin pullote, jonka kohtaan missään muodossa.

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1985–1996, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja metinen. Makeaa appelsiinia, vienoa kukkaisuutta, aavistus rusinaa ja toffeefudgea. Kiteistä hunajaa, vaniljatankoa. Tammessa on herkullinen, kuiva sävy, joka värittää koko viskiä. Yllättävän herkullinen ja kutsuva tuoksu, ei mitään tunkkaista tai leipämäistä. Vesilisä avaa vielä mentholia. Nam.

Maku: Tuoksun nostattama metisyys saa rinnalleen selvästi tuhdimman rusinaisuuden ja pienen suklaisuuden. Tammi on selvästi odotuksia aktiivisempaa, mausteisempaa ja kitkerämpää. Karvasta appelsiinia, nahkaa ja tanniineja. Suutuntuma on varsin kuiva. Pientä suolaisuutta löytyy myös, samoin jyväisyyttä ja muromaisuutta. Jälkimaku kulkee tammen niskalenkissä, nahkaisuutta ja karvautta löytyy. Vähitellen sentään suklainen ja hunajainen makeus nousee. Loppupuolella jälkimaussa on jälleen kuivan metinen ja hienon inkiväärinen fiilis. Keskipitkä finaali. Vesilisä sekoittaa palettia melkoisesti, balanssista ei jää juuri mitään jäljelle.

Arvio: Tuoksussa on voimakas bourbonfiilis, mutta tammi saa mausta yliotteen eikä homma enää palaa raiteilleen. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että kypsytys on tapahtunut ex-bourbonissa, mitä on seurannut kevyehkö finistely ex-sherryssä. Mikäli näin on tehty, jälkimmäinen vaihe on ollut turha, tämä olisi ollut parempi ilman noita off-noteja. 84/100

Old Pulteney Vintage 1990, 46%

Old Pulteneyn kevyesti turpeinen 1990-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbon- ja ex-sherrytynnyreistä, joissa on aiemmin kypsynyt savuviskiä.

Kikkailun makua? Ehkä. Pultikan paras puoli ei ole koskaan ollut siinä, että se kestäisi tynnyröintejä erityisen hyvin.

Old Pulteney Vintage 1990

(46%, OB, +/-2014, Lightly Peated, 70 cl)

Tuoksu: Makean omenainen, tuoreen ruohoinen ja hunajainen. Maltaisuudessa on hiivainen ja runsas luonne, tammikin tuntuu tässä erityisen makealta. Toisaalta mukava yrttisyys ja mineraalisuus tasapainottavat tuoksua. Ehkä täältä pienen savunkin jostain taustalta löytää. Vesilisällä tulee nestesaippuaa pintaan.

Maku: Runsaan omenainen, makean sitruunainen, mineraalinen ja nyt jo hiukan savuinen. Turpeisuudessa on pientä ummehtuneisuutta, samoin kuin maltaisuudessa, joka on edelleen hiukan hiivaista ja leipämäistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tammi tuo enimmäkseen vaniljaa ja hunajaisia sitrushedelmiä. Suolaisuus nousee kuitenkin hyvin tasapainottamaan kokonaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen ja hapokkaan omenainen. Tammi kuivahtaa selvästi, ja myös pieni turvesavu kääntyy varsin kuivaksi. Mineraalinen ja suolainen puoli korostuvat. Melko pitkä mutta kovasti ohentuva jälkimaku. Vesilisä tuo ruohoa ja apilaa.

Arvio: Hetkellisesti hyvinkin maukas Pulteney, mutta savuisuus ei tässä aina ihan löydä paikkaansa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Glendronach 17 yo 1996/2013 for Whiskykanzler, Cask #1483, 53,0%

Saksalainen Whiskykanzler nappasi pari vuotta sitten tällaisen tumman sherryherkun Glendronachilta. Kyse on siis berliiniläistä Wein & Whisky -kauppaa ja Berliinin maineikasta Whiskyherbst-festaria pyörittävästä firmasta, joten tältä pullotteeltakin voi odottaa jonkinmoista laatua. Maistetaan pois.

Glendronach 17 yo 1996/2013 for Whiskykanzler

(53,0%, OB for http://www.whiskykanzler.de, 16.2.1996–8/2013, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, Cask No. 1483, 678 bts., 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja kahvinen. Todella tumma ja painava sherrytuoksu, jossa siirappinen makeus lymyää pinnan alla ilmeisenä. Savumakkaraa, hiiltyneeksi paistettua possunfileetä, jotain karamellisoitunutta. Luumuhilloa ja suklaisuutta. Tallia ja jotain hiukan tupakkaistakin tässä on. Vesilisä nostaa vähän ruutia.

Maku: Todella makea. Siirappinen, kermatoffeemainen makeus hallitsee kokonaisuutta. Tuoksun kahvisuus ja lihaisuus jäävät taka-alalle, vaikka tumma lakritsisuus muistuttaakin tämän yrttisestä ja tallisesta puolesta. Hiukan rikkinen vivahde on mukana. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen, mausteetkin ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Tamminen ja nahkainen puoli tulevat vähitellen myös mukaan. Jälkimaku alkaa siirappisen makeana ja paksuna, tumman suklaisena ja kahvisena. Vähitellen tammi, kaneli, neilikka, luumu, lakritsi ja yrtit tulevat mukaan kuvaan. Varsin pitkä ja muhkea finaali. Vesilisä korostaa tammea ja tanniineja selvästi.

Arvio: Hiukan liian makea, mutta muuten jälleen kerran oivallinen Glendronach. 89/100

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 002, 48%

Laphroaig julkaisi toisenkin ex-portviinissä kypsyneen Brodir-erän. Ensimmäistä sai vain Pohjoismaiden markkinoilta, tätä tuntuu olevan laajemminkin saatavilla.

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 002

(48%, OB, +/- 2015, Port Wood Finish, Batch 002, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja viininen. Hiilisavua, nokea, sammutettua nuotiota. Kypsää hedelmää, marjaisuutta, makeaa roseeviiniä. Viinirypäleitä, uuniomenaa, karkkisuutta (punaisia viinikumeja). Hiukan lakritsia ja kumisaapasta, tunkkaisuutta. Pisteliästä tammisuutta taustalla. Vesilisä avaa bensaisuutta ja tuo pintaan tiettyjä epäpuhtaita sävyjä.

Maku: Intensiivisen turvesavuinen, hiilinen ja todella marjaisa. Viinisyys ja tammisuus hallitsevat makupalettia, kun raskain savu hiukan hälvenee. Salmiakki, suola ja kuiva yskänlääke ovat myös mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri jälleen hiukan ohut, mikä oli jo ykkösbatchin pulmana. Mansikkainen makeus jää hiukan valjuksi, hedelmäisyydessä ei ole oikein ulottuvuutta. Jälkimaku jättää marjaisuuden nopeasti taakseen, kun hiilisavu ja salmiakki alkavat jyrätä. Tammisuus puskee täydeltä laidalta mausteita ja tanniineja, mutta finaali on silti varsin miellyttävä. Keskipitkä finaali toimii tasapainoisesti. Vesilisä ohentaa runkoa todella herkästi, mutta vastapainoksi löytyy toki kurkkupastillin raikkautta.

Arvio: Poikkeuksellisti Brodirin kakkoserä on onnistuneempi kuin ykkönen, kun pääsin nämä vierekkäin maistamaan. Ykkösessä häiritsee tietty kerrostuneisuus, tämä kakkoserä on integroitunut paremmin. Silti näissä kummassakin on valtavasti matkaa ex-portviinikäsittelyn saaneeseen Cairdeas-pullotteeseen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100.

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition 40%

Royal Lochnagarin Distillers Editionia harvemmin näkee, olen itse maistanut aiemmin niistä yhden. Nyt käsissä vuonna 1998 tislattu ja vuonna 2010 pullotettu yksilö.

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition

(40%, OB, 1998–2010, Double Matured in Muscat Wine-Wood, Batch RL/98-10U, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, maltainen ja makea. Varsin marjaisa, mansikkaa ja vadelmaa nousee runsaasti esiin. Hiukan esanssisuutta, jotain parfyymin kaltaista. Karkkisuutta (kovia hedelmäkarkkeja) ja hunajaa. Maltaisuus on kuivaa ja muromaista, tammi pukkaa mausteita ihan kunnolla. Silti hiukan rakenneltu.

Maku: Mansikkainen ja vaniljainen, tamminen ja napakka. Maltaisuus on hiukan raakana pinnassa, puuromaisena ja hiukan jyväisenä jopa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tanniinit suipistavat suuta. Kovat hedelmäkarkit, esanssisuus ja keinotekoisen tuntuinen sitruksisuus hallitsevat kokonaisuutta. Jälkimaku on tamminen ja tanniininen, imelän jälkiruokaviininen ja aavistuksen kireä. Erikoinen kokonaisuus, kovat hedelmäkarkit ja hapokas maltaisuus eivät löydä tasapainoa oikein millään. Marjaisuus ja aktiivinen tammisuus ovat vahvasti mukana. Korkeintaan keskipitkä finaali ei herätä sen suurempaa ihastusta.

Arvio: Hedelmäinen yleisviski on saanut karkkisen ja marjaisan käsittelyn. Balanssi on päässyt siinä tohinassa hiukan kärsimään. 82/100

Talisker 1992/2005 Distillers Edition 45,8%

Varhaiset Taliskerin DE-pullotteet olivat melkoisen imelää, sherryistä tavaraa, jos oikein muistan.

Talisker 1992/2005 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1992–2005, Batch TD-S: 5HT, Double Matured in Amoroso Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Imelän viininen ja varsin turpeinen esitys. Suklaisuutta, rusinaa, lakritsia, luonnonkumia. Suolaisuutta ja merellisyyttä, märkää köyttä ja sammutettua nuotiota. Mentholista raikkautta myös. Silti makea, ylikypsän hedelmäinen sherryisyys jyrää. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja hiukan säilörehua.

Maku: Viininen ja ylikypsän hedelmäinen, varsin savuinen ja rasvainen. Suolaisuutta ja joulukakun mausteita, rusinakeittoa ja ylikypsää luumua. Hiukan lakritsia, kuminen vivahde pysyy mukana. Kostea turpeisuus. Suutuntuma on varsin kermainen ja painava, vaikka tekstuuri ei olekaan kovin tiivis. Jälkimaussa rasvaisuus, likaisuus ja pippurinen purevuus ottavat vallan. Lakritsia, salmiakkia, suolaisuutta, merellisiä sävyjä. Hiiltä, nokea, turvetta. Kaiken vastapainoksi myös vihreää omenaa, eucalyptusta, vaniljaa ja tammen mukanaan tuomaa mausteisuutta. Melko pitkä, pippurinen finaali. Vesilisä korostaa tämän likaista, imelän rasvaista puolta.

Arvio: Taliskerin luonteelle uskollinen esitys. Viskinä silti hiukan yksioikoinen verrattuna esimerkiksi äskettäin maistamaani 1999/2010 Distillers Editioniin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 9).