Maistetut

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal 49%

Silver Sealin etiketissä Glenesk on kirjoitettu erikseen. Lopetettu tislaamo tunnetaan myös Hillside-nimellä. Näitä tulee kyllä sen verran harvoin eteen, että hiljaiseksi vetää.

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal

(49%, Silver Seal, 1971–10/2001, 220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen ja vahamainen, tiiviin hedelmäinen ja houkutteleva. Mangoa, päärynää, cantaloupe-melonia. Tuttifrutti-purukumia. Hiukan kirpeää marjaisuutta, aavistus savua taustalla. Tammi on kuivaa ja vahattua, mausteisuus rapsakkaa. Vesilisä nostaa mentholia ja omenaisuutta pintaan.

Maku: Vahamainen, suorastaan pureskeltava – järisyttävä viskositeetti. Kuiva tammisuus on edelleen vahvaa, mukana on vaniljaa ja ruohoisuutta, mausteisuutta ja runsaasti hapokkuutta. Suutuntuma on paksun öljyinen ja runsas, samalla erittäin kihelmöivä. Hedelmäisyys on sitruksista ja kirpeää, omenaista ja hapokasta. Maltaisuuttakin riittää, samoin suolaisuutta ja heinäisyyttä. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena, chilisenä ja räjähtävänä. Vahamaisuus ja kuiva tammisuus maistuvat, samoin hedelmäisyys ja tietty makea purkkamaisuus. Omenaisuutta, tanniinejakin löytyy. Pitkä ja kompleksinen finaali. Vesilisä tuo tasapainoa ja nostaa raikasta yrttisyyttä paremmin esiin.

Arvio: Suuriluonteinen ja kompleksinen viski. Odottamattoman hyvä. 90/100

Bowmore 21 yo 1991/2012, Dewar Rattray 55%

Tämän viskin sisartynnyri #2060 oli fantastinen, mutta tässä kypsyminen ei ole ollut siihen verrattuna ollenkaan samantahtista. Jo heti väri paljastaa, että ollaan toisenlaisen tuotteen kanssa tekemisissä.

Bowmore 21 yo 1991/2012, Dewar Rattray

(55%, Dewar Rattray, 15.7.1991–29.10.2012, Cask No. 2063, First Fill Sherry Cask, 547 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, salmiakkinen ja varsin turpeinen. Rusinaa ja luumua, mutta ei mitenkään siirappisessa muodossa vaan enemmän ilmavana ja yrttiseen vivahtavana. Herukkaisuus ja jopa pieni laventeli löytyvät. Suolaisuutta, mineraalisuutta, kirpeyttä, tammea. Hiukan tunkkainen silti. Vesilisällä löytyy kurkkupastillia, tietyt yrttiset piirteet korostuvat.

Maku: Suolainen ja varsin pistävä. Tummaa suklaata, yrttistä purevuutta. Kovahko tammi, tanniinit napauttavat kiinni herkästi. Savuisuus on pisteliästä, runko on päässyt hiukan ohueksi. Mustapippuria riittää, pieni chili on myös mukana. Herukkaisuus on taustalla, mutta löytyy silti. Jälkimaku alkaa erittäin pippurisena ja pistävän mausteisena. Suklaisuus on edelleen mukana, mutta makeus puuttuu. Savu on kireää ja varsin väkevää. Salmiakkia ja tervaa. Tammi on edelleen varsin kovaa, tasapaino on hiukan hakusessa. Mustapippuri tuntuu voimakkaana hamaan loppuun asti. Vesilisä tuo karvautta vielä lisää.

Arvio: Maukas tuoksu, mutta suussa runko paljastuu ohueksi ja paletti pistäväksi. Käytännössä jää joka osa-alueella nuorempana pullotetun sisartynnyrinsä varjoon. Mutta tokihan tämä silti maistuu. 85/100

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary 57%

Glenlossie on näitä Diageon tuntemattomia tislaamoita eikä tästä The Whisky Mercenaryn pullotteestakaan paljon tietoa irtoa. Väristä päätellen voisi olla ex-bourbonista kyse. On siis oltava, sherryä tämä ei ole ollut lähelläkään.

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary

(57%, The Whisky Mercenary, 1992–2012, 144 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Tammi on silti hyvin intensiivisesti läsnä. Eucalyptusta, lakritsia, pientä hiilisyyttä jopa. Vegetaalinen puoli on ilmeinen. Mineraalisuutta, sitruksisuutta, happoisuutta. Suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Uhkuu voimaa kaikessa sulkeutuneisuudessaan. Vesilisä korostaa hedelmäisiä piirteitä, nostaa esiin hiukan myös mangoa ja kiiviä.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja mausteinen. Tanniinisenakin yllättävän tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus. Tammi on aktiivista ja happoisuutta riittää. Vegetaalinen ote on vahva, muistuttaa melkein turpeisuutta. Suutuntuma on varsin kevyt, kaikesta huolimatta. Yrttejä ja inkivääriä ja mineraalisuutta on. Jälkimaku alkaa kihelmöivän pippurisena ja erittäin tammisena, kunnes lakritsi ja sitruksisuus tulevat mukaan. Hapokas ja mineraalinen ote jatkuu finaalissa intensiivisenä. Vähitellen pientä hunajaista ja vaniljaista makeuttakin pilkistää. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mintun ja ruohoisuuden mukaan.

Arvio: Yllättävän maukas ja kaikessa voimassaankin tasapainoinen yksilö. 86/100

Tamdhu 2002/2014, Malts of Scotland 46%

Nuorehko Tamdhu ex-bourbonista kiinnostaa, kun aiempaa kokemusta on enimmäkseen sherryisistä yksilöistä. Saksalaisella Malts of Scotlandilla on tällainen 46 Series, joka käsittää dilutoituja single cask -viskejä. Jännä.

Tamdhu 2002/2014, Malts of Scotland

(46%, Malts of Scotland, 46 Series, 2002–2014, Cask No. MoS 14039, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Jyväinen ja nuoren oloinen. Vaniljaa, liimamaisuutta, tuoretta puuta. Maltaisuus on hapokasta ja kireää. Lanttua ja naurista, jotain maanläheisyyttä, pahvia, corn flakeseja, sekavuutta. Aivan aavistus turvetta ja hiiltä. Nuorta tammea on kyllä kosolti. Vesilisä avaa ruohon ja mintun.

Maku: Liimamaisuus ja jyväisyys ovat pinnassa, tequilaa ja vaniljaa. Sitruunaa on runsaasti, tammi iskee ärhäkästi kiinni. Inkivääri ja mausteet tuntuvat vahvoina. Juuresmaisuus on läsnä, etenkin palsternakka. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja huomattavan kihelmöivä, runko suorastaan iso. Maltaisuus, hapokkuus ja suolaisuus tekevät tuhoisaa jälkeä. Jälkimaku alkaa vaniljaisena, maltaisena, liimamaisena ja lakritsisena. Inkivääriä, suolaa, valkopippuria. Tammi paiskoo menemään oikein huolella. Finaalin lopussa nokinen ja turpeinen puolikin tulee esiin. Vesilisä on paikallaan, pieni hunajainen makeus nousee tasapainottamaan kaikkea suolaa ja jyväisyyttä.

Arvio: Ketään kumartamaton viski. Ei yhtään omaan makuuni, aivan liian nuoren oloinen, mutta silti: pakko kunnioittaa. 79/100

Glenugie 1966/1994, Gordon & MacPhail 40%

Pikkulinnun tiskillä jäi monta harvinaisuutta Uisge 2016 -tohinoissa maistamatta, mutta yhden missauksen kohdalla tuli paikkausmahdollisuus nopeasti.

Glenugie oli yksi vuoden 1983 romahdukseen uponneista tislaamoista. Nyt käsissä on toinen Glenugie-kokemukseni koskaan.

Glenugie 1966/1994, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1966–1994, 75 cl)

Tuoksu: Kiteisen hunajainen, appelsiininen ja kepeydessäänkin hiukan kitkerä. Hedelmäteetä, minttua, metisyyttä. Kuiva tammi tuntuu mukavasti nenään, mehiläisvahaa löytyy. Ruohoisuus ja apila ovat mukana, metholia, yrttitippoja. Sitruksisuus, hapokas viinirypäle ja inkivääri tuovat terää. Uloitteikas kokonaisuus.

Maku: Makeaa appelsiinimehua, hunajaisuutta ja ruohoisuutta. Kitkeryys nappaa kaikesta metisestä makeudesta huolimatta varsin tiukasti kiinni. Kuiva tammi, menthol ja yrttisyys tekevät erittäin ikääntyneen vaikutelman. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mehiläisvahaa silti riittää. Pientä heikkoutta tässä on, tasapaino ei ole täysin kohdallaan. Jälkimaku alkaa korostuneesti kitkerällä appelsiinilla ja kuivattavalla teemäisyydellä. Happamuutta tulee kielelle myös käyneiden rusinoiden sävynä ja inkiväärinä. Tammesta löytyy vielä tanniinejakin. Melko pitkä finaali jää leijumaan mintun, suolan ja tumman suklaan ympärille.

Arvio: Varsin sävykäs vanhan liiton ikäviski, josta kuitenkin se viimeinen ulottuvuus jää hämärän peittoon. 86/100

Glencadam 10 yo 46%

Glencadam on jäänyt itselleni varsin etäiseksi tislaamoksi, vaikka yksittäiseen helmeen törmäsinkin taannoin. Ja oli aikanaan Glencadam 15 yo ihan miellyttävä kokemus. Nyt lasissa viisi vuotta nuorempi kaveri.

Glencadam 10 yo

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja piimää. Hapankermaiseen yleisilmeeseen liittyy hedelmäsalaattia ja voimakasta, tuoretta tammisuutta. Runsaasti banaania, varsin kireää sitruksisuutta. Tietty liimamainen sävy tässä tuntuu, sitä ei pääse pakoon. Valkoviiniä, jyväisyyttä. Todella nuoren oloinen. Vesilisä avaa maltaisuutta ja tiettyjä väkiviinamaisia piirteitä.

Maku: Päärynäinen ja lujaotteinen. Yllättävän kovapintainen, aktiivinen tammi ajaa päälle ja liimatuubit on avattu. Luonnonjogurttimainen happamuus on edelleen vahvasti mukana. Viinirypäleitä ja banaania on, mutta makeus jää hyvin kapeaksi. Suutuntumassa on öljyisyyttä, mutta iäkkäämpien ikätovereiden rinnalla tätä kymppiä ei voi mitenkään kehua erityisen kermaiseksi. Jälkimaku on alkuun todella kitkerä, hapan ja sitruunainen. Tammi tuntuu ilkeältä ja liimamaiselta. Neilikkaa, valkopippuria. Hapanmaitotuotteet ovat loppuun asti mukana, mutta onneksi finaali on varsin lyhyt. Vesilisä saa tämän tuntumaan entistä rujommalta.

Arvio: Ei toimi oikein millään tasolla. Selvä pettymys. Viisi vuotta lisää ikää, ja käsissä on jo aivan eri viskiä. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1). Dramming 84/100.

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal 50%

Silver Sealin First Bottlingin ohessa tuli aikoinaan myyntiin toinenkin Caol Ila samalta pullottajalta. Täysin ex-sherryssä kypsynyt. Tämä ei voi kai olla ihan huonoa.

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, Single Barrel, 6/1980–3/2001, Sherry Cask, 360 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun savuinen ja huomattavan tunkkainen. Ummehtunut sherryisyys löyhähtää lasista. Kumisaapasta ja hikeä. Salmiakkia ja tervaleijonaa, suolaa ja kreosoottia. Erittäin likainen ja härö. Luumukiisseliä, tummaa öljyisyyttä, tanakkaa mausteisuutta. Huh. Vesilisä tuo sisupastillia pintaan.

Maku: Salmiakkinen, hiilisavuinen ja roteva. Tunkkaisuus on mukana, mutta ei dominoi makua samalla tavalla kuin tuoksua. Runsaasti tummaa suklaata, taatelikakkua, rusinaisuutta. Uunijuureksia ja kosteaa turpeisuutta, nuorekkaan ärhäkkää tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä, mustapippuri on voimakasta ja kokonaisuus likainen. Jälkimaku rouhii lisää mustapippuria ja tuo mukaan nokisuutta, kunnes olorosomainen, tallista ja nahkasatulasta muistuttava sherryisyys alkaa korostua. Tumma suklaa, salmiakkijauhe, tammi ja taateli ovat matkassa mukana pitkään loppuun asti. Vesilisä tuo erikoisen viinimäisyyden esiin, tanniineja ja napakkuutta.

Arvio: Ikäistään nuoremman oloinen, ummehtuneen sherryinen ja samalla erittäin räyheä Caol Ila. Hetkellisesti huippua, mutta härskiintynyt vaikutelma rokottaa tasapainoa. 87/100

Laphroaig 16 yo 43%

Laphroaigin 16-vuotias oli juhlavuoden 2015 viimeinen lisäys tax free -myyntiin, jälleen tällaisessa hassussa hobittikoon pullossa.

Laphroaigin heikkoutena ovat viime vuosina olleet nämä Travel Retail -pullotteet, joten odotukset eivät ole ihan mahdottoman korkealla tämän kohdalla.

Laphroaig 16 yo

(43%, OB, 2015, 200th Anniversary, Travel Retail Exclusive, 35 cl)

Tuoksu: Kevyt, turpeinen ja varsin hapan. Tervaisuutta, jodia, hiukan tunkkaista savua. Kosolti lyijykynää. Viinirypäleitä, happoisuutta, toisaalla taas makeaa mangomaisuutta. Ruohoisia sävyjä. Lääkemäisyys tuntuu kuivana. Suolaakin löytyy. Hiukan sekava kokonaisuus.

Maku: Savuisuus tuntuu tuoksuun verrattuna yllättävän vahvana mutta hiukan päälleliimattuna. Tervaa, salmiakkia, hedelmäsosemaista makeutta ja imelää sitruksisuutta. Body on huomattavan kevyt eikä oikein kanna näitä makuja. Lääkemäisyys, jodi ja suola ovat mukana, mutta suutuntuma väsyy nopeasti. Jälkimaussa korostuvat alkuun aktiivinen tammi ja tunkkainen savu. Hedelmäisyys menee melkein jo liiankin imeläksi, passionhedelmää ja mangoa riittää. Hunajaa ja tervaa, hiukan pippuria ja lääkettä. Makean mehumainen finaali yltää korkeintaan keskipitkäksi.

Arvio: Aavistuksen sekava ja rungoltaan ohut, vaikka viskinä edelleen ihan siedettävää Laphroaig-laatua. Jää tosin selvästi tasoltaan muiden juhlapullotteiden taakse. Jos Laphroaig 21 yo for FoL -hobittipullo oli Meriadoc Rankkibuk, tämä on korkeintaan Bruno Piukkapaula tai Hob Aitovahti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Smoke On The Water, ”Täyteläisyyttä ja sen myötä tasapainoa kaipaisi rutkasti enemmän”.

Highland Park 27 yo 1974/2001, Silver Seal First Bottling 50%

Iäkäs, harvinainen Highland Park, tislattu vuonna 1974. Julkaistu Silver Sealin himoitussa First Bottlings -sarjassa vuonna 2001. Odotukset ovat todella kovat. Maistetaan.

Highland Park 27 yo 1974/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, First Bottling, 1974–9/2001, 192 bts., 70 cl)

Tuoksu: Havuinen, yrttinen, kevyen turpeinen ja pirun tyylikäs. Suolaista voita, mineraalisuutta, kovia toffeekarkkeja, hunajaa. Suolapähkinöitä ja kinuskia, vaniljaisuutta ja kuivaa tammisuutta. Tammi on kaunista ja kuivaa. Ohut savu leijuu vetten päällä. Hienostunut kaikin puolin. Vesilisä tuo ruohoisuutta pintaan.

Maku: Hunajainen ja havuinen, tuoksuun verrattuna yllättävänkin luumuinen ja rusinainen. Suklaisuutta, toffeeta, kinuskia, hiukan pihkaisuutta. Tammi on suussa aktiivisemman oloista kuin nenässä, mutta tasapaino on huippuluokkaa. Suolaisuus nousee komeasti, samoin minttu. Suutuntuma on varsin silkkinen ja body roteva. Jälkimaku saapuu paikalle savuverhon takaa, turpeisuus ja tammisuus avaavat vahvasti, sen jälkeen kanervainen ja havuinen puoli tuovat särmää. Mausteisuutta, minttua, ruohoisuutta, vaniljaa, hunajaa, toffeemaisuutta, rusinaa. Suolaisuus ja savu vahvistuvat loppua kohti. Pitkä, hieno finaali. Vesilisällä nousee esiin mentholia ja tiettyä raikkautta.

Arvio: Melko vaativa ja alkuun hiukan sulkeutunut yksilö, mutta aukeaa ajan kanssa upeasti. 91/100

Oban Little Bay 43%

Obanin NAS-ulostulosta ei ole suurensuurta tietoa tynnyreiden tai ikärakenteen osalta. Tiedossa toki on, että tynnyrit ovat olleet kooltaan pieniä. Ilmeisesti siis puhutaan quarter caskeista, octaveista tai vastaavista.

Lopputulos voi siis sisältää sekoituksen hyvinkin nuoria viskejä.

Oban Little Bay

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail, Small Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja lihaisa, hetkellisesti suorastaan Port Charlottea muistuttava ensivaikutelma. Turpeisuutta, likaista rasvaisuutta, ruohoa, jotain tallimaista. Sahanpurua, silkkaa tammea. Suolaisuutta, märkiä köysiä, paksua koneöljyä. Samalla imelää hedelmäistä makeutta, siirappia ja tölkkihedelmiä.

Maku: Maltaisuus, makea hedelmäisyys ja hiukan kireä suolaisuus ottavat heti yhteen. Tölkkipäärynöitä siirapissa, kaikkineen paljon ylikypsiä hedelmiä. Turpeisuus tuntuu hiukan tunkkaisena. Suolaisuuden pariksi nousee nopeasti pippurisuutta ja mausteista purevuutta. Suutuntuma on kuivempi kuin mitä rasvainen fiilis antaisi odottaa. Jälkimaku menee savuiseksi ja ruohoiseksi, varsin suolaiseksi ja kuivuvaksi. Tammi tuntuu kuitenkin makeana ja sahanpurumaisena. Tunkkaisuus, ruohoisuus ja tietty sekavuus vaivaa etenkin loppua kohti. Mustapippurin ja pienen tervaisuuden varassa finaali jatkuu kuitenkin melko pitkään.

Arvio: Osittain suorastaan odottamattoman hyvä viski. Sekavuutta on vain vähän liikaa, kaikki palaset eivät täysin sovi yhteen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 82/100.