Maistetut

Bowmore Darkest 43%

Bowmoren sherryviimeistelty Darkest oli vuoteen 2007 saakka ikämerkitsemätön. Epävirallisten tietojen mukaan viski oli kypsynyt ensin noin 12 vuotta ex-bourbonissa, ennen kuin se oli siirretty ex-sherryyn noin kahden vuoden ajaksi.

Nykymallinen Bowmore 15 yo Darkest ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta tästä muistan pitäneeni. Nyt on aika ottaa tuote lähempään tarkasteluun, vuosien jälkeen.

Bowmore Darkest

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Muhkeaa suklaisuutta ja ylikypsää luumua. Varsin rouhea paahteisuus mukana, kahvisuutta ja paahtoleipää. Tervaisuus ja salmiakkisuus jäävät taka-alalle, samoin turvesavu, kun ylikypsät hedelmät ja lihaisuus tunkevat esiin. Aivan pieni laventeli näyttäytyy. Aukeaa lasissa mukavasti.

Maku: Luumua ja suklaata riittää. Tervaleijonaa, savuisuutta, hiukan suolaisuuttakin. Ylikypsä hedelmäinen makeus tuntuu voimakkaana, rancio-fiilistä riittää. Suutuntuma jää kuitenkin keskitäyteläiseksi ja osin jopa puolikuivaksi, mistään sherrypommista ei ole kyse. Hiukan kahvisuutta ja yrttisyyttä mausta löytyy, samoin aavistus laventelia. Jälkimaku kuivuu heti alussa selvästi, tammisuus näyttäytyy ja turvesavuun tulee pientä pistävyyttä. Tervaleijona ja tumma suklaa maistuvat reippaina, samoin ruohoisuuteen taittuva yrttisyys. Hiukan saksanpähkinää ja kahvisuutta. Laventeli on oikeastaan parhaimmillaan keskipitkänä jatkuvassa finaalissa.

Arvio: Maistuva sherryinen Bowmore, jossa saisi olla omaan makuuni vielä hiukan lisää täyteläisyyttä. Rinnakkaismaistelussa Bowmore 16 yo 1990/2006 Sherry Matured päihittää tämän tuoksussa ja voimassa, mutta tasapainossa ja miellyttävyydessä Darkest osuu paremmin omaan makuhermooni. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Maukas, makean herkullinen ja runsaan hedelmäinen Bowmore”.

Glen Ord 25 yo 1978/2004, 58,3%

Glen Ord on julkaissut muutaman hienon ikäviskin, joista tämä on tiettäväksi yksi parhaista. Aiemmin maistamani 30-vuotias oli aivan loistava.

Glen Ord 25 yo 1978/2004

(58,3%, OB, 1978–2004, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja ruohoinen, maltainen ja mineraalinen. Mielenkiintoinen, fariinisokerinen makeus, joka yhdistyy minttuiseen raikkauteen. Sokeroituja sekahedelmiä, mustan teen happamuutta, hunajaisuutta, tummaa paahteisuutta. Mielenkiintoisia vastinpareja runsasti. Hieno nenä! Vesilisä vapauttaa metallista sävyä, säilyketölkin kantta muistuttavaa.

Maku: Todella öljyinen ja suuri avaus. Minttua, sokeroituja hedelmiä, sitruksisuutta, mineraalisuutta. Myötäilee hienosti tuoksua, voimaa on valtavasti. Suutuntuma on paksu ja tekstuuri hyvin tiheä – viskositeetissa löytyy. Hapokas maltaisuus ja metinen makeus saavat peräänsä pippurisuutta ja hiukan karvautta. Erinomainen balanssi, tammi pysyy kauniisti taustalla. Jälkimaku alkaa teemäisen happamana ja samalla makean sitruksisena. Siirappinen ja toffeefudgemainen makeus nousee selvästi finaalissa, josta ei voimaa ja ulottuvuuksia puutu. Loppu on komea ja kihelmöivän mausteinen. Vesilisä tuo raikasta, vihreää omenaa esiin.

Arvio: Tällaiset viskit jaksavat aina puhutella. Voimaa ja herkkyyttä juuri sopivassa suhteessa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 6).

Bowmore 10 yo Tempest Batch #6, 54,9%

Tempest ehti vuonna 2015 jo kuudenteen erään, ja sen kunniaksi päätin laskea lasiin sekä tämän kutosbatchin että aiemman vitosbatchin. Nyt nähdään, mihin tuote on kehittynyt alkuaikojen voimakkaan lihaisista ja kaikkineen todella hienoista viskeistä. (Tällä hetkellä sarjan huippuna pidän Batch #2:ta.)

Bowmore 10 yo Tempest Batch #6

(54,9%, OB, 2015, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Makea, miltei siirappinen hedelmäisyys on selvin ero edelliseen batchiin. Kokonaisuus on melko sulkeutunut, mutta alkuaikojen Tempesteistä tuttu lihaisuus löytyy jälleen, joskin vaimeana. Herukkaisuutta ja turpeisuutta, suolavetisyyttä ja sitruksisuutta. Ruohoisuutta myös. Kovin makea. Vesilisä tuo metisyyttä.

Maku: Kermainen ja makea kokonaisuus toimii siirappisen tölkkihedelmän ja pippurisen tammisuuden varassa. Voimaa on runsaasti, turpeisuus on lujaa. Tammen vaniljaisuus ja makeus ovat jo melko äärimmäisiä. Suutuntuma on kermainen mutta runko tuntuu silti melko hauraalta. Pieni lihaisuus löytyy, mutta jää suolavetisen ja savuisen vyörytyksen jalkoihin. Jälkimaku alkaa erittäin suolaisena, kunnes vaniljainen makeus ja tammen tanniinit alkavat imeä kiinni. Tölkkiananasta, hapanta teemäisyyttä, paahtoleipää, jotain kitkerää puumaisuutta. Keskipitkä finaali ohenee reippaasti. Vesilisä korostaa sitruunaa.

Arvio: Makeampi verrattuna Batch #5:een. Pettymys tämäkin on. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

Bowmore 10 yo Tempest Batch #5, 55,9%

Bowmore on julkaissut Tempestiä nykyisellään jo vuosittain. Tuote on ollut sen verran vakaa ja vakuuttava, etten pane vastaan.

Laitoin vierekkäisiin laseihin sekä tämän vitosbatchin että kutosbatchin. Päätin ottaa selvää, missä mennään.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #5

(55,9%, OB, 2014, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen, kevyen savuinen, sitruksinen ja tuoreen tamminen. Vastasahattua lankkua, sahanpurua. Makeaa vaniljaisuutta, imelää ananasta. Ei paljon eroa White Sandsista ja muista vastaavista. Merellisyyttä, suolaisuutta, hentoa yrttisyyttä. Missä voima, missä liha? Vesilisä tuo makeaa hedelmää esiin.

Maku: Erittäin tamminen ja kireä. Herukkaisuuden perässä tulee valtava lataus pippurisuutta ja chiliä, mutta ei oikein mitään syvyyttä sen kanssa. Turpeisuus on jyrkkää, suolaisuus tuntuu lujana. Sitruksisuus on varsin hapanta. Suutuntumassa on mukavasti ryhtiä, mutta jokin tässä ei täysin toimi. Makeaa, kovaa tammisuutta on liikaa. Jälkimaku vyöryttää edelleen pippurisuutta ja imelää tammisuutta, jossa tanniinisuus alkaa nousta kovasti. Yrttisessä päässä on minttua, eucalyptusta ja mentholia, mutta suolavetinen ja happaman sitruksinen puoli hallitsee tässä aivan liikaa. Finaali on melko pitkä, mutta jää yksipuoliseksi. Vesilisä tarjoilee lisää ruohoisuutta, mutta ei avaa oikein mitään mielenkiintoista mukaan.

Arvio: Selvä pettymys. Lihaisuus on poissa, tilalla on makeaa, yliohjautuvaa tammea. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Bunnahabhain 37 yo 1974/2012, Dewar Rattray 43%

Iäkästä Bunnahabhainia 1970-luvun alkupuolelta on aina juhlallista päästä maistamaan. Dewar Rattrayn 37-vuotias Bunna on kypsynyt täysin ex-bourbonissa.

Bunnahabhain 37 yo 1974/2012, Dewar Rattray

(43%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 6.6.1974–22.2.2012, Cask No. 5673, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja suolaisuutta, hunajaista makeutta ja sitruksista kirpeyttä. Kiteistä sokerisuutta, hunajamelonia, aprikoosihilloa. Mineraalisuus ja eucalyptus tuovat mukavaa särmää, samoin ikääntyneen ja kuivan oloinen tammisuus, jonka mausteisuus tuntuu napakkana. Minttua, jälkiruokaviinimäisyyttä. Herkullinen kokonaisuus. Vesilisä tuo pintaan lisää merellisyyttä ja suolaa.

Maku: Ryhdikäs ja napakka maku, joka alkaa mehiläisvahaisella ja hunajaisella otteella ja varsin runsaalla, kihelmöivällä mausteisuudella. Väsynyt tämä ei ole yhtään. Mineraalisuutta, minttua, eucalyptusta. Sitruksisuutta, aprikoosia, kuivaa tammisuutta, apilaa, ruohoisuutta. Suutuntuma on melko vahamainen. Hapokas maltaisuuskin on läsnä. Jälkimaku alkaa tammisena ja sokerisena, kirpeänä ja mausteisena. Appelsiinia, vihreää teetä, hapokkuutta, paahteisuutta. Valkoviinimäisyyttä (Grüner Veltliner). Suolaisuus nousee voimakkaasti loppua kohti, toisaalta myös hunajaisuus pitää hyvin pintansa. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta, apilaisuutta ja tiettyä happamia piirteitä.

Arvio: Vahamainen makeus ja mineraalinen napakkuus ovat hienossa balanssissa. Todella hyvää. 90/100

Jura 1997/2015 Tastival 52%

Maistelussa erikoinen Jura, yllättäen Suomessakin myyntiin tullut vuoden 2015 Tastival-julkaisu, joka on kypsynyt etikettinsä mukaan koko ikänsä ex-kuohuviinitynnyreissä (Bouvet Ladubay). Väri on ainakin tumma.

Jura 1997/2015 Tastival

(52%, 1997–2015, Whisky Festival 2015 Exclusive, Matured in sparkling wine casks from the Loire Valley, 3970 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja makea, osin tunkkainen ja siirappimainen. Makeaa omenaa, imelää karkkisuutta. Kermatoffeeta, rusinaa, sekahedelmäsoppaa, Glühweinia, rasvaista lihaisuutta. Tammi tulee melko purevana läpi, on teroitettua lyijykynää ja kosteaa sahanpurua. Ei silti huono tuoksu, ollenkaan. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja ruusunlehtimäistä kepeyttä.

Maku: Kermaisen täyteläinen, erittäin viininen ja paksun sekahedelmäinen. Erittäin hapokas maltaisuus tulee kaikesta läpi. Lihaisuus tuntuu melkein paistinrasvan kaltaisena. Tanniinit iskevät napakasti, samoin punaviinimäiset mausteet. Omenaa, rusinaa, rasvaista kestomakkaraa, yrttisyyttä, sitruksista purevuutta, pehmeää lakritsia. Tunkkaisen siirappinen ja omalaatuinen tapaus. Jälkimaku on täyteläisyydessään varsin tamminen ja jouluisen mausteinen. Kanelia, inkivääriä ja neilikkaa, rusinaa ja rasvaista pähkinää. Rancio-tunnelmaa, savumakkaraa ja mausteisia leikkeleitä. Lakritsia ja toffeeta melko pitkään. Vesilisä korostaa tässä tiettyä maltaista happamuutta ja parkkihappoisuutta.

Arvio: Erittäin mielenkiintoinen Jura, tuli ihan puun takaa. Mainio yllätys kaikessa omalaatuisuudessaan. 87/100

Glenury Royal 20 yo 1980/2001, Silver Seal 50%

Vuonna 1825 perustettu Glenury suljettiin 1985 ja lopetti toimintansa 1992. Yleensä tislaamosta käytetään Glenury Royal -nimeä, mutta Silver Seal on painattanut etikettiinsä pelkän Glenury-nimen. Käytän selvyyden vuoksi otsikossa tuota koko nimeä, koska sillä tämä tislaamo paremmin tunnetaan.

Maistan Glenury Royalin tuotantoa nyt ensimmäistä kertaa. En tiedä tästä etukäteen oikeastaan mitään. Sherrykypsytys on kyllä tuottanut tummaa väriä. Hieno tapa päättää vuoden 2015 viskimaistelut johonkin ihan uuteen kokemukseen.

Glenury Royal 20 yo 1980/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, 11/1980–7/2001, Sherry Wood, 620 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hieno sherrytuoksu, suklaata ja minttua riittää. After Eightin jälkeen alkaa löytyä vahattua puuta, kermaisuutta, rusinaa. Tammi tuoksuu antiikkisena ja melko kuivana, todella tyylikkäänä ja tasapainoisena. Kanelia, muskottipähkinää, hiukan kirsikkalikööriä. Upea tuoksu. Vesilisä avaa mentholia ja yrttisyyttä.

Maku: Makea ja silkkinen, välittömästi erittäin tasapainoinen ja hieno kokonaisuus. Maitosuklaata ja cappuccinoa. Kermaisuus tekee tästä todella helposti lähestyttävän, mutta tammi ja mausteisuus tuovat nopeasti kompleksisuutta. Rusinaa, mantelia, kirsikkaa, aavistus makeaa omenahilloa. Suutuntumassa on japanilaista viskiä muistuttavaa rasvaista suklaisuutta, joka toimii upeasti. Kaikkineen body on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta kantaa tämän sherryn silti kunniakkaasti. Jälkimaussa minttu nousee jälleen esiin, suklaisuus tummuu ja tammi nousee reippaammin esiin. Inkivääriä, neilikkaa, kanelia, pähkinää. Kermaisuus säilyy siitä huolimatta. Erittäin pitkä ja nautittavasti kuivuva finaali, jossa pieni rikkisyys ja ruutisuus tulevat esiin aivan loppusuoralla. Vesilisä lisää tanniinisuutta ja ohentaa herkästi tämän runkoa.

Arvio: Todella myönteinen yllätys, hieno ja tasapainoinen sherryherkku. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 1).

Springbank 12 yo 175th Anniversary 46%

Springbank julkaisi 175-vuotisjuhlansa kunniaksi tällaisen 12-vuotiaan pullotteen. Näissä tämän kauden Springereissä on kyllä tyyliä, pakko myöntää.

Springbank 12 yo 175th Anniversary

(46%, OB, Bottled 4/2003, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja rasvainen. Kevyen turpeinen, ruohoinen. Suolaista voita, runsaasti minttua. Paahtoleipää, hunajaa, makeaa sitruksisuutta. Tammista purevuutta, maltaisuutta. Vesilisä avaa suolaa vielä selvemmin. Varsin houkutteleva kokonaisuus.

Maku: Kermatoffeeta, hunajaa, tammisuutta, ruohoisuutta. Suolaa ja voita löytyy edelleen, samoin tammen tuomaa kuivattavaa mausteisuutta. Tyylikäs, omalla tavallaan. Suutuntuma on melko rasvainen, mausteisuudessaan silti napakka. Jälkimaku alkaa todella ruohoisena ja sitruksisena, kermaisena ja rasvaisena. Mausteisuutta, lakritsia, minttua. Mustaa teetä, paahtoleipää, tiettyä karvautta. Maukkaan omenainen ja appelsiininkuorinen finaali. Vesilisä saa suolaisuuden ja hunajaisuuden entistä tyylikkäämmin balanssiin.

Arvio: Oivallinen nuorehko Springbank, joka pelaa selvästi tislaamon vahvuuksilla. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 13).

Benrinnes 23 yo 1985/2009, 58,8%

Benrinnes on mielenkiintoinen tislaamo, etenkin tiettyjen sherrykypsytystensä osalta. Nyt käsissä yksi sen moderneista klassikoista, vuonna 1985 tislattu ja tukevassa sherryssä 23 vuotta lymynnyt viski.

Benrinnes 23 yo 1985/2009

(58,8%, OB, 1985–2009, Sherry Wood, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherry! Kunnon pommi, paksua luumua ja tummaa suklaata on oikein huolella. Taatelikakkua, viikunaa, rusinaa. Kuivalihaa. Saksanpähkinää. Kanelia, inkivääriä, maustepippuria. Pieni rikkisyys on mukana, mutta pysyy etäällä. Happamuutta ja makeutta hienosti oikeissa suhteissa. Vesilisä irrottaa yrttisiä ja tallimaisia piirteitä oikein runsaasti.

Maku: Olorosoa, luumua ja pähkinää täydeltä laidalta. Erittäin intensiivinen Sunsweet-luumu pysyy kyydissä tästä ikuisuuteen. Taatelikakussa on kauniin hapahko sävy, tiettyä piimäisyyttä ja hapankermaa. Tammisuutta löytyy, mausteita ja rotia. Kanelia, rusinaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Jälkimaku pukkaa luumua ja tummaa suklaata, piimäkakkua ja pähkinöitä. Rikkisyys kulkee myös mukana, samoin tiettyä maanläheisyys ja farmimaisuus. Oivallinen kokonaisuus, finaali on pitkä ja runsas. Vesilisä pehmentää suutuntuman todella kermaiseksi ja tuo paljon lisää maanläheistä sävykkyyttä.

Arvio: Kermaiseksi kääntyvä sherrypommi, jossa on hienoa happamuutta ja sopivaa kulmaa. Vain rikkisyys pudottaa tämän palkintopallilta. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100. Dramming 88/100. Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 79 (Rob Allanson). Whisky Monitor Database 87/100 (per 5).

Laphroaig 20 yo Double Cask 46,6%

Laphroaig julkaisi tällaisen kaksikymppisen Pariisia varten vuonna 2010. Viski on kypsynyt ensin 18 vuotta normaalissa hogsheadissa, kunnes se on siirretty vielä kahdeksi vuodeksi pienempään quarter caskiin – oikeastaan varsin tyypilliseen Laphroaigin tapaan.

Laphroaig 20 yo Double Cask

(46,6%, OB for Aelias Buy Paris Duty Free, 2010, Hogshead & Quarter Cask Finish, 750 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunaa, lakritsia, herukkaisuutta, mietoa savuisuutta. Tammisuutta, vaniljaa. Taustalla antiseptisia aineita, mietoa lääkemäisyyttä. Suolaisuutta, ruohoisuutta. Sitruksisuus on korosteista, tietty merellinen ja raikkaan tamminen fiilis. Hyvää. Vesilisä tuo lisää mineraalisuutta pintaan.

Maku: Kihelmöivän mausteinen, lakritsinen, savuinen ja hienopiirteinen. Sitruunalakritsia parhaimmillaan, anista ja mentholia. Tammisuudessa on reippaan kuivakka ote, pientä pippuria myös. Lääkemäisyydessä on antiseptisia aineita ja haavansidontaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maukas. Jälkimaku alkaa tammisena ja ruohoisena, varsin sitruunaisena ja raikkaana. Vähitellen musta tee, paahtoleipä ja pieni karvaus nousevat. Vaniljaisuus, minttu ja eucalyptus leikkivät kielellä pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo pähkinäisiä piirteitä esiin. Herkkua.

Arvio: Hienopiirteinen, raikas ja tyylikäs Laphroaig. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.