Maistetut

Bowmore 17 yo White Sands 43%

Maistelussa Bowmoren nykyisen Travel Retail -peruskolmikon ainoa ikämerkitty tuote, vähintään 17-vuotiasta viskiä sisältävä White Sands. Black Rock oli syvä pettymys, ja vaikka Gold Reef täältä blogista vielä puuttuu, olen senkin maistanut: ei mikään kovin kummoinen sekään.

Bowmore 17 yo White Sands

(43%, OB, +/- 2015, Travel Retail Exclusive, Matured in Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Miedon herukkainen ja sitruksinen, trooppisen hedelmäinen. Suolaisuutta ja tammisuutta, vihreää omenaa ja hilloisuutta. Hiukan vaniljaa, muuten kuiva vaikutelma. Nuotiosavua, tuoreita koivunlehtiä. Pieni bensainen sivuääni. Ei mikään ihan killeri tuoksu kyllä, varsin ohut ja mitäänsanomaton.

Maku: Raikkaan hedelmäinen, kevyen herukkainen ja hiukan kovalla tavalla bourbonhenkinen. Kevyttä savua, mineraalisuutta, hiukan anista. Tammi tuntuu mausteisena ja vaniljaisena, puisevuus on jossain määrin pinnassa. Savuisuus on kevyttä ja pysyy taustalla. Suutuntuma on varsin kevyt ja silti ihan mukavan öljyinen. Vihreää omenaa, limoncelloa, limettiä. Jälkimaku alkaa tammisena ja öljyisen sitruksisena, jatkuu omenaisena ja hunajaisena, kunnes sitruksinen ja herukkainen kirpeys nousevat. Lopussa on jo hyvin paahteisuutta, hedelmäteetä ja tammen otetta. Keskipitkäksi finaali kuitenkin jää, eikä mikään ilotulitus ole kyseessä.

Arvio: Pieni pettymys, erittäin kevyt viski lajissaan. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Suuri pettymys”.

The Macallan Oscuro 46,5%

Kerta kiellon päälle: petyin jo The Macallanin Travel Retail -valikoimista Whisky Maker’s Editioniin ja Estate Reserveen, mutta nyt lasiin päätyi vielä yksi Mäkkäri sieltä tax free -osaston kalliimmasta päästä.

Oscurossa on sekoitettu vuosien 1987–1997 välillä tislattuja viskejä. Etiketin mukaan tynnyreinä on jälleen käytetty sherry seasoned oak casks -osastoa eli puuteknologian puolelle on menty, huljutettu sherryä eurooppalaisessa tammessa ja todennäköisesti myös varsin pienissä tynnyreissä. Iso osa tynnyreistä on ollut first filliä, mikä on tietysti tällaisissa tapauksissa luonnollista.

Yleinen epäilys tätä kohtaan on suuri, mutta maistetaan.

The Macallan Oscuro

(46,5%, OB, NAS, Travel Retail Exclusive, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Taatelia, luumua, viikunaa, suklaata. Oikein roteva sherrytuoksu. Tallia, satulaa. Vieno lakritsi. Ylikypsiä sekahedelmiä, hiukan pekonia, siirappisuutta, toffeefudgea. Varsin herkullinen tuoksu. Vesilisä avaa mausteisuutta mukavasti.

Maku: Sherryisen makea mutta tuoksuun nähden yllättävän ohut. Tekstuuri on huokoinen, vaikka makupaletissa puskee suklaata ja taatelikakkua. Rusinaa, mausteisuutta, kanelia. Maltaisuus tulee happoisena ja hiukan karvaana läpi. Tammi tuntuu yllättävän kireänä. Jälkimaku on alkuun jopa häiritsevän karvas ja hapan, maltaisuus ja sherry eivät oikein keskustele keskenään. Tummaa suklaata, saksanpähkinää, kuivaa hedelmäkakkua. Melko pitkä finaali, mutta loppunousu jää puuttumaan. Vesilisä tuo suutuntumaan kermaisuutta, mutta syvyyttä tähän ei saa mitenkään.

Arvio: Nykypäivän Mäkkäriä hiukan runsaammassa ja suklaisemmassa muodossa. Helppoa juotavaa, sitä tällä on ilmeisesti tavoiteltu. 86/100

Talisker Friends Of The Classic Malts 2013, 48%

Diageo pullotti tällaisen FOCM-yksilön vuonna 2013 nimenomaan Ison-Britannian, Sveitsin ja Saksan markkinoille. Siinä tuoksuu ajan henki. Nykymaailmassa ei enää riitä double maturation, pitää olla triple.

Tässä tapauksessa triplakypsyttely tarkoittaa, että viski on levännyt ensin refillissä (Refill Casks), sen jälkeen ex-bourbonissa (American Oak Hogsheads) ja lopuksi vielä viimeistelymielessä ex-sherryssä (Refill European Oak).

Kombinaation onnistuminen on aina vaakalaudalla, kun muuttujia laitetaan jonoon noin paljon. Ja tässä tapauksessa kypsytysaikaa on jäänyt varmaan noin 10–12 vuotta, mikä ei ole vielä kovin paljon.

Talisker Friends Of The Classic Malts 2013

(48%, OB for The Friends of the Classic Malts, 2013, Triple Matured Edition, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan savuinen ja melko makea ensivaikutelma. Siirappista hedelmää, hunajaa, suklaisuutta. Huomattavan paksu turpeisuus, lakritsia ja hiukan tervaa kyljessä. Kosteita laiturinlankkuja, märkää köyttä, meriveden huuhtomaa kalliota. Silti outo viinisyys tästä pistää hiukan läpi, jokin musteinen ja hiukan jalohomeinen tammisuus, lyijykynä. Vesilisä tuo kuitenkin nättiä sitrusta esiin.

Maku: Paksun turpeensavuinen ja siirappisen makea. Suklaisuus on erittäin vahvasti pinnassa. Suutuntuma on kihelmöivä mutta tekstuuri paljastaa, että tasapaino ei ole ihan kunnossa. Hyvän taliskermaisuuden eli meriveden, pippurin ja napakan savun ympärillä on paljon viinisiä ja suklaisia elementtejä, jotka eivät ihan toimi. Turpeisuus jyllää, esiin tulee musteisuutta, lakritsia, luumuhilloa, sitruksisuutta. Jälkimaussa tulee kuitenkin mukavasti vaniljaista ja omenaista puolta mukaan, kokonaisuus avartuu kivasti. Hilloa, salmiakkia. Varsin luja tamminen mausteisuus ja pippuri seuraavat melko pitkään loppuun asti. Vesilisä tekee tälle hyvää, korostaa sitruksisia ja suolaisia piirteitä.

Arvio: Mihin kaikkia niitä erilaisia tynnyreitä on tarvittu? Taliskerin omat piirteet ovat tässä parasta. Häiriöäänistä ja varsin korostuneesta turpeisuudesta huolimatta ihan juotava viski on sentään kyseessä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

The Macallan Estate Reserve 45,7%

Estate Reserve pullotettiin vahvuudella 80 UK Proof ja asemoitiin The Macallanin laajan tax free -valikoiman high endiin. Kypsytys ”sherry seasoned hogsheadeissa” kuulostaa taas siltä, että puuteknologiaa on käytetty kosolti.

En osaa odottaa tältä mitään. Mäkkärin nykytuotanto on ollut yhtä pettymysten sarjaa, ja pahimmat tapaukset ovat löytyneet juuri täältä Travel Retail -puolelta.

The Macallan Estate Reserve

(45,7%, OB, NAS, +/- 2015, The 1824 Collection, Travel Retail Exclusive, Sherry Seasoned Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja tallihenkinen sherryisyys on pinnassa. Satulaa, multaisuutta, ummehtunutta kellarimaisuutta. Maltaisuus tuntuu raskaana ja tunkkaisena. Ylikypsiä sekahedelmiä, rancion tuntua. Luumua, rusinaa, suklaakastiketta. Napakat mausteet, teroitettua lyijykynää. Silti hiukan ohut kokonaisuus. Vesilisällä tietty käynyt fiilis lisääntyy, ummehtuneisuus tulee selvemmin pintaan.

Maku: Sherryisyys yliohjautuu, tallimaisuus jättää alleen todella paljon sävyjä. Ylikypsät sekahedelmät, luumu ja rusinat maistuvat korostuneesti. Karvasta appelsiinia. Maltaisuus on edelleen varsin tunkkaista. Suutuntuma ei ole ollenkaan niin täyteläinen kuin toivoisi, tasapaino on hiukan hukassa. Jälkimaussa homma alkaa toimia paremmin, siirapin ja mausteiden läsnäolo vahvistuu. Tammi tuntuu tuoreena, mutta suklaa ja luumu pitävät kokonaisuutta pystyssä. Karvautta, pähkinäisyyttä, kitkerää teemäisyyttä. Ohenee keskipitkän finaalin loppua kohti selvästi. Vesilisä nostaa mausteita ja helpottaa kireyttä.

Arvio: Tasapaino-ongelmista kärsivä sherryttely, joka jää pykälän verran Rubyn taakse. Runkoa ja luonnetta tämä kaipaisi kipeästi lisää, koska lähtökohdat ovat todella lupaavat. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3). Whisky Magazine 85/100 (Rob Allanson), 75/100 (Dominic Roskrow). Whiskynotes 82/100.

Laphroaig Cairdeas 2014, 51,4%

Friends of Laphroaigille tehty Cairdeas vuodelta 2014 on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja Amontillado-sherrytynnyreissä. Viski on tiettävästi noin kahdeksanvuotiasta.

Laphroaig Cairdeas 2014

(51,4%, OB, 2014, First Fill Bourbon Casks & Amontillado Hogsheads, 28254 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, kuivan lääkemäinen ja melko rusinainen. Mielenkiintoinen sherryisyys, kuivattuja sekahedelmiä ja käristettyä pekonia, jotain siirappistakin tuntua. Ylipäänsä hunajaista ja vaniljaista makeutta, makeaa yskänlääkettä. Melko reipas tammisuus, sahattua lautaa. Vesilisä avaa runsaasti omenaisuutta.

Maku: Alkuun varsin makea ja kireän sekahedelmäinen, rusinainen ja siirappinen, kunnes kuiva hiilisavu ja napakka lääkemäisyys alkavat vallata alaa. Salmiakkia, suolaisuutta, merellisyyttä, karvasta appelsiinia, pähkinää. Lääkkeessä on tuoksua paljon kuivempi, antiseptinen ote. Nuorekkaan turvemonsterin uunijuuresmaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteinen. Pekonia, savumakkaraa, napakkaa tammisuutta. Balanssi on hyvä, kitkerä hedelmäisyys ja makea tammi toimivat hyvin yhteen. Jälkimaku alkaa turpeisena ja salmiakkisena. Hiilisavua, tuhkaa, pähkinää, karvautta, tammea, rusinaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa hedelmäisyyttä, omenaa ja sitrusta.

Arvio: Erittäin maukas viski, jonka nuorekkaat piirteet toimivat odottamattoman hyvin. Jälkimaku jää vain hiukan ohueksi. Siihen jos olisi saanut hitusen lisää ryhtiä, oltaisiin jo mestaruussarjan puolella. 89/100

Balblair 1989/2012, 46%

Balblairin miniatyyrisetin iäkkäin on vuonna 1989 tislattu yksilö (nuoremmat olivat siis vuosilta 1997 ja 2002). Kyseistä 1989-vuosikertaa on pullotettu jo kolme erää, tämä on siis se viimeisin. Olen maistanut tätä aiemminkin, mutta seuraavan vuoden puolella pullotettuna, täysikokoisena versiona.

Balblair 1989/2012

(46%, OB, 1989–2012, 3rd Release, Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen, öljyinen, metinen. Mehiläisvahaa, kovia hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta, kiteistä sokerisuutta. Tammisuus on melko kuivaa ja mausteista. Omenaa ja vaniljaa löytyy, mutta muuten tuoksu tuntuu hiukan ohuelta. Kevyttä valkoviinimäisyyttä, muromaista maltaisuutta. Vesilisä nostaa apilaisuutta ja ruohoisia sävyjä.

Maku: Huima parannus tuoksusta, maussa on syvyyttä ihan toisella tavalla. Hunajaisuus tuntuu todella intensiiviseltä, suutuntuma on tiiviin öljyinen ja roteva. Maltaisuus on kehittynyttä, tammessa on kuivan vahamainen ote. Vanilja ja omena maistuvat, samoin tietty kiteinen sokerisuus. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja tanniinisena, hedelmäteetä riittää. Vähitellen hunajainen ja toffeemainen makeus nousee, mausteet alkavat purra oikein kunnolla. Erittäin hieno yrttisyys. Karamellisoituja sitrushedelmiä, omenaa, pientä kitkeryyttä, appelsiinikuorta, hapokasta maltaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisällä esiin tulee muromaisuutta.

Arvio: Tämä Balblair on selvästi jo matkalla kuninkuusluokkaan. Silti pientä epäkypsyyttä on havaittavissa, tuoksu etenkin tuntuu vielä melko raa’alta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Balblair 1997/2013, 46%

Balblairin miniatyyrisetin keskimmäisenä maistovuoron saa vuonna 1997 tislattu yksilö. Tämä kuuluu ilmiselvästi Balblairin vuosikertajulkaisujen keskisarjaan.

Jotenkin nämä kevyen keskisarjan Balblairit ovat olleet itselleni aina tietynlaisia väliinputoajia, vaikka kelvollisina niitä pidänkin. Mutta iäkkäämpien Balblairien sykähdyttävyydestä ollaan vielä kaukana.

Balblair 1997/2013

(46%, OB, 1997–2013, 2nd Release, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella päärynäinen, erittäin raikas. Pehmeää mausteisuutta, mietoa yrttisyyttä, freesiä sitruksisuutta. Kukkaisuutta, nestesaippuaa. Mukava ruohoisuus. Kanelipullaa, vaniljakastiketta, hunajaa. Kevyttä tammisuutta. Vesilisä saa tietyn puuroisen maltaisuuden paistamaan läpi.

Maku: Raikas ja roteva. Öljyinen rakenne tekee tästä melkein pureskeltavan. Silti päärynäisyys, vaniljaisuus ja sitruksisuus tuovat mainiota tuoreutta makuun. Tammi on melko pinnassa, sahattu lauta tuntuu enemmän kuin tuoksussa, ja mausteita riittää. Hapokasta maltaisuutta, appelsiininkuorta, hedelmäteetä, hunajaisuutta. Jälkimaku on täynnä teetä ja sympatiaa. Päärynää, omenaa, kukkaisuutta, vaniljaa, ruohoisuutta, apilaa, hunajaa. Melko napakat tanniinit ja mausteinen tammisuus ovat mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali on kaikkineen varsin hyvin balanssissa. Vesilisällä tietty kiteinen, vaalea sokerisuus tulee esille – toimii hyvin.

Arvio: Miellyttävä yllätys, selvä parannus nuoremmasta kollegasta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Balblair 2002/2012, 46%

Tällä viikolla maistelussa on Balblairin miniatyyrisetti, johon kuuluu kolme pullotetta: vuosikertajulkaisut vuodelta 1989, 1997 ja 2002. Nuorin Balblair ratsastaa ex-bourbontynnyreillä, jotka ovat reteästi first filliä.

Balblair 2002/2012

(46%, OB, 2002–2012, 1st Release, 1st Fill Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja vaniljainen. Kevyttä puuromaisuutta, ruohoisuutta, kedon kukkia. Tuoretta tammea ja sahanpurua. Jyväinen ja hapokas maltaisuus puskee läpi, kovin hienostunut viski ei ole kyseessä. Päärynää, monihedelmämehua. Kaikkineen huomattavan ohut ja kevyt. Vesilisä tuo kepeää parfyymisyyttä.

Maku: Heinäisyys ja kevyt päärynäisyys ovat pinnassa. Nuorekas tammisuus tuo napakkaa mausteisuutta ja runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on silti yllättävän roteva ja öljyinen. Jyväinen alkoholisuus on kuitenkin sen verran ronskia, ettei maku pääse syvenemään missään vaiheessa. Kevyttä, mehumaista hedelmäisyyttä, aamiaismuroja, kuivakakkupohjaa. Jälkimaku tuo epämiellyttävän, liimamaisen vivahteen. Alkoholisuus korostuu, vanilja ja päärynä jäävät taustalle. Aavistus glyserolia. Valkoviinimäisyyttä ja hapokasta maltaisuutta loppuun asti. Lyhyt ja vaatimaton finaali. Vesilisällä makuun tulee lisää makeutta.

Arvio: Ikäistään paljon nuoremman oloinen viski. Suoraan sanottuna hyvin vaatimaton. Tällaisista viskeistä en ole koskaan oppinut pitämään, vaikka ei tämä silti mitenkään pilalla ole. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 4).

Arran 12 yo Cask Strength 52,8%

Arran on julkaissut tynnyrivahvuista 12-vuotiasta kaiketi vuodesta 2011 saakka. Pullotusvahvuudet ja erät vaihtelevat, tähän miniatyyriin on pakattu 52,8-volttista tavaraa.

Ilmeisesti tässä versiossa ei ole läheskään niin mojovaa osuutta järeitä sherrytynnyreitä kuin ihan ensimmäisissä batcheissa oli. No, maistetaan silti avoimin mielin.

Arran 12 yo Cask Strength

(52,8%, OB, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vaniljainen, heinäinen ja hedelmäisen raikas. Tuore tammisuus tulee nätisti esiin. Maltaista hapokkuutta, sitruksisuutta, kuivaa valkoviiniä (Grüner Veltliner). Makeus tulee esille, kun viski on ollut hetken lasissa – kermatoffeeta ja hunajaa. Mangoa, aprikoosia, hunajamelonia. Kokonaisuus on silti varsin kuiva. Mutta hieno! Vesilisä tuo lakritsia ja yrttejä esiin.

Maku: Maltainen ja hapokas, mukavan hedelmäinen ja napakka. Kuivan valkoviinin fiilis on läsnä, samoin heinäinen ja sitruksinen ulottuvuus. Tammi on varsin robusti, mutta toimii silti kokonaisuuden eduksi. Mango ja aprikoosi maistuvat, samoin limetti. Hedelmäteetä, yrttejä, reipasta mausteisuutta. Suutuntuma on kevyen öljyinen ja varsin kuiva. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena ja tyylikkäänä. Mustaa teetä, hunajaa, paahtoleipää, lakritsia. Yllättävänkin pitkä finaali, kuivuu komeasti. Vesilisä alkaa herkästi korostaa tämän kitkeriä piirteitä, hapanta appelsiinia.

Arvio: Todella suuri yllätys, en odottanut tältä oikeastaan mitään. Bourbonvaikutus on suuri ja suutuntuma napakan kuiva. Omassa sarjassaan erittäin hyvä viski. 87/100

Port Ellen 20 yo 1978/1998 Rare Malts 60,9%

Port Elleniltä julkaistiin kaksi Rare Malts -pullotetta, 20-vuotias ja 22-vuotias. Nyt maistelussa tuo 20-vuotias yksilö, jossa on tiettävästi hiukan enemmän bourbonkypsytyksen tuntua kuin 22-vuotiaassa. Arvostettuja viskejä kumpikin.

Port Ellen 20 yo 1978/1998 Rare Malts

(60,9%, OB, 1978–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Huikea heti kättelyssä. Suolainen ja tervainen, salmiakkinen ja savuinen kokonaisuus. Upea sitruksisuus, joka toimii hiukan siirappisen makeuden kanssa komeasti yhteen. Omenaa, ruohoisuutta, toffeeta. Sammunutta nuotiota, hiiltä ja tuhkaa. Pehmeä turvesavu. Tammi tuoksuu melko makeana ja tyylikkäänä. Merellisyyttä, kosteaa laituria ja märkiä köysiä, mineraalisuutta. Vesilisällä tulee sitruunalakritsi paremmin esiin.

Maku: Loistava pehmeys ja silti valtava voima – on tämä uskomaton viski. Mineraalinen, tamminen ja herkän sitruksinen. Savua ja salmiakkia riittää. Ruohoisuutta, merivettä, suolaa, jodia. Märkää kalliota ja merilevää. Omenaista hedelmäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, tammi upeassa balanssissa. Jälkimaku alkaa varsin paahteisena ja tyylikkään tammisena. Suolaisuus ja sitrus korostuvat. Salmiakkia, tervaa, makeaa tuhkaisuutta, maanläheisyyttä. Pitkä ja intensiivinen finaali. Huikea! Vesilisä tuo lisää hedelmäisyyttä ja karkkisia sävyjä.

Arvio: Loistelias viski, aivan omaa luokkaansa. Sanat loppuvat jossain määrin kesken. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 8). Whisky Magazine 85/100 (Michael Jackson), 90/100 (Jim Murray).