Maistetut

Auchroisk 30 yo Special Release 2012, 54,7%

Auchroiskin tislaamopullotteet ovat harvassa, mutta vuonna 2012 saatiin 30-vuotias julkaisu osana Diageon Special Releases -sarjaa. Pääosa tähän käytetystä viskistä on tiettävästi peräisin ex-sherrytynnyreistä.

Auchroisk 30 yo Special Release 2012

(54,7%, OB, 1982–2012, American & European Oak Casks, 2976 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, paahteinen, karamellinen. Vanhanaikaisia tikkunekkuja. Vaniljaa, kermaisuutta, taatelia. Intensiivistä vaaleaa kahvisuutta. Herkullista suklaisuutta, mantelia, voikeksejä. Rusinoita, kinuskia. Maltaisuutta. Hienostunut ja herkullinen, suorastaan upea. Vesilisä tuo tuoretta kirsikkaa hienosti esiin, samoin ruohoisia sävyjä.

Maku: Maltainen ja paahtunut. Siirappia, palanutta sokeria. Melkoinen pudotus tuoksusta. Vahva maltaisuus hallitsee, kitkerän olutmaisena ja osin imelänä. Hapanta vadelmamarmeladia, mausteisuutta (inkivääriä), vahvoja yrttejä (salviaa), mustaa teetä. Suutuntuma on melko kermainen mutta body korkeintaan keskitäyteläinen. Jälkimaku tuo takaisin tuoksun makeuden, voikeksit ja tikkunekut. Kahvisuus ja tumma suklaa ovat silti jälkimaun pääosassa. Rusinaa, mantelia. Pitkä ja lopuksi melko herkullinen finaali. Vesilisä keventää yleistä kitkeryyttä mutta nostaa hiukan lenseää maltaisuutta toisessa päässä esiin.

Arvio: Nenässä huippu mutta suussa pettymys – kitkerä ja hiukan sekava. Kokonaisuutena ei mitenkään huono viski, mutta raju pudotus tuoksun luomista odotuksista tuntuu aina raskaalta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Whiskynotes 87/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2013, 55,1%

Lagavulin jatkaa 12-vuotiaan pullotteensa (Baby Lagavulinin, kuten Iain McArthur sanoo) vuosittaista julkaisemista. Nyt käsissä on vuoden vanha pullote eli vuoden 2013 julkaisu, ja se on siis järjestyksessään jo kolmastoista tätä lajia.

Lagavulin 12 yo Special Release 2013

(55,1%, OB, 2013, 13th Release, Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja savuinen. Ketjurasvaa, lamppuöljyä, märkää turpeisuutta. Salmiakkia, kuivalihaa. Savua ja sitruunankuorta. Hunajaa, imelää makeutta (kinuskia), tuoretta tammea. Todella täyteläinen. Märkää tuhkaa, uunijuureksia, merilevää. Vesilisä tuo suolaisuutta ja jodia pintaan.

Maku: Tuoreen tamminen, täyteläinen ja rasvainen. Imelää, kinuskista makeutta, jota tuhkainen ja turpeinen savu leikkaa. Öljyä, sitruksisuutta, lihaisuutta, salmiakkia. Toimii. Savumakkaraa ja maltaisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja öljyinen, voimistuvan tamminen ja yllättävänkin suolainen. Paahteisuutta, tuhkaa, salmiakkia, kinuskia, toffeeta. Herkullinen, varsin pitkä ja öljyinen finaali. Vesilisä korostaa suolaisia ja merileväisiä piirteitä.

Arvio: Erittäin rasvainen ja iso viski ollakseen näin nuori. Edelleen erinomaista tavaraa, loistavalla balanssilla. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Linkwood 1996/2009 The Managers’ Choice 58,2%

Linkwoodilta otettiin The Managers’ Choice -sarjaan lukemani mukaan varsin aktiivinen sherrytynnyri. Tähän sarjaan kuuluvien viskien laatu on ollut kyllä todella vaihteleva, mutta mielenkiintoisia nämä ovat silti olleet. Harva kuitenkaan aivan hintansa väärti.

Linkwood 1996/2009 The Managers’ Choice

(58,2%, OB, 18.12.1996–05.02.2009, Bodega Sherry European Oak, Cask No. 10552, 480 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja lihaisa. Marsipaanin makeutta, siirappia, katajaisuutta, havuja. Kuivalihaa, rosmariinia. Makea maltaisuus, hyvä ryhti. Vaahtokarkkia, taatelia, suklaata, suitsuketta. Omaperäinen ja mielenkiintoinen! Vesilisä paljastaa nestesaippuaa ja mineraalisuutta.

Maku: Erittäin öljyinen ja alkuun raskas suutuntuma. Profiili kevenee nopeasti, siirappinen ja karkkimainen makeus nousevat pääosaan. Sherryisyys on PX-viimeistelyn kaltaista, aavistuksen päälleliimattua ja hyvin suklaista. Lihaisuus ja luumu maistuvat hetken, sitten iskevät lujat tanniinit. Tammella tapahtuu hetkellinen ylilyönti, suu kuivahtaa täysin. Jälkimaku alkaa melko puisevana ja erittäin mausteisena (inkivääriä). Siirappi ja luumu nousevat vähitellen, samoin rusinat ja hilloisuus. Inkivääri ja pippuri maistuvat keskipitkän finaalin lopussa runsaina. Vesilisä tuo havuisuutta ja eucalyptuksen raikkautta – ja parantaa tätä kautta linjan.

Arvio: Suklainen ja luumuisen makea Linkwood, joka kulkee lopuksi tammen kanssa rajoilla. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 2).

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail 46%

Glen Albynin tislaamo perustettiin 1844, ja se aloitti toimintansa 1846. Loppu tuli vuoden 1983 suuressa rysäyksessä, kun viskijärvi täyttyi ja laineet huuhtoivat heikoimmat kumoon.

En ole koskaan päässyt maistamaan Glen Albynia, mutta nyt sekin kunnia suotiin. Pullote on Gordon & MacPhailin lisenssisarjaa muutaman vuoden takaa.

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, 1975–2010, licenced bottling, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, heinäisen makea, ruohoinen ja varsin tamminen. Oikeastaan vain tietty huonekaluvaha viittaa iäkkäämpään viskiin. Mandariinia, mangoa, minttua. Varsin mieto mutta silti hiukan vaikeasti hahmotettava, enemmänkin sekava kuin aidon kompleksinen. Kukkaisuutta, hunajaa ja vaniljaa. Tavallaan kuitenkin ihan nätti. Vesilisä tuo lisää raikkautta ja samalla töräyksen hammastahnaa.

Maku: Mietoon tuoksuun nähden todella vahva ja intensiivinen. Maltaisuus puree heti, tammisuus iskee mausteilla (pippuria!) ja tölkkihedelmät aloittavat kunnon vyöryn. Tammi maistuu yllättävän tuoreena näin iäkkäässä viskissä, huonekaluvahaa ei juuri löydy. Minttu ja mausteet ovat pinnassa, kukkaisuus ja ruoho taustalla. Pientä epätasapainoa kautta linjan, suutuntuma on pureva. Jälkimaku alkaa paksulla maltaisuudella ja pistävällä tammella. Hunajaa, vaniljaa, sitrusta. Melko lyhyt. Vesilisä keventää tammen kovinta iskua.

Arvio: Sekava vai kompleksinen? Omaan makuuni epätasapainoinen, ei mikään suuri elämys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Caol Ila 13 yo 2000/2014, Malts of Scotland 54,9%

Caol Ila on siinä mielessä poikkeuksellinen Diageon tislaamo, että yksityisille pullottajille on jo pitkään riittänyt runsaasti tynnyreitä. Toki vuosituotannon määrä on sitä luokkaa, että riittäähän sitä.

Malts of Scotlandin miniatyyreista on vuorossa vuonna 2000 tislattu ja ex-bourbontynnyrissä 13 vuotta viettänyt Caol Ila.

Caol Ila 13 yo 2000/2014, Malts of Scotland

(54,9%, Malts of Scotland, 2000–2014, Bourbon Hogshead, Cask #MoS 14018, 245 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Meetvurstia ja turvesavua. Kunnon meetvurstia tosiaan, rasvaista, lihaisaa ja hiukan makeaa. Mietoa ananasta, avokadoa, vaniljaista makeutta, käsivoidetta. Rasvainen makeus ja hiilinen savu, oikein tyypillistä Caol Ilaa. Hyvä mutta hiukan yksipuolinen, suolaa ja jodia kyllä riittää. Vesilisä tuo mineraalisuutta ja hiukan nestesaippuaa pintaan.

Maku: Rasvainen suutuntuma, hyvin vahamainen. Meetvursti ja turve korostuvat heti. Hyvin suolainen, myös tammisuus tulee hiukan raakana läpi. Omenaa, kirpeää sitruunaisuutta, vaniljaa. Vahamainen makeus ja suolainen tammisuus. Jälkimaku alkaa makealla ananaksella ja omenalla, jopa hiukan hunajaisena. Lihaisuus, turve, suola, lääkemäisyys ja jodi maistuvat. Keskipitkä finaali ei tarjoile yllätyksiä. Vesilisä pehmentää tammisuutta mutta poistaa tiettyä potkua, joka tekee tästä kiinnostavan.

Arvio: Melko tyypillinen nuorehko Caol Ila. Pidän kyllä meetvurstista – tässä on siinä mielessä jotain, mikä jää mieleen. 86/100

Bowmore 12 yo 2001/2013, Liquid Library 52,9%

The Whisky Agencylla on pullotussarjoja jo enemmän kuin kukaan ehtii kirjata ylös. Nyt maistelussa on Bowmorea uudehkosta Liquid Library -sarjasta.

Tämän vuosituhannen puolella tislattu yksilö on viettänyt 12 vuotta refill-sherrytynnyrissä.

Bowmore 12 yo 2001/2013, Liquid Library

(52,9%, The Whisky Agency, Liquid Library, 2001–2013, Refill Butt, 484 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maitosuklaata ja lehtisavua. Toffeeta, maapähkinää, kirpeää marjaisuutta (katajanmarjaa, mustaherukkaa). Punaista omenaa, kurkkupastillia, makeaa salmiakkia. Tupakkaisuutta. Aavistus rikkiä, samoin jotain metallista – enemmän kuin vain poltettua tulitikkua. Siitä huolimatta miellyttävä kokonaisuutena. Vesilisä avaa merellisyyttä, suolaa ja jodia.

Maku: Pehmeän suklainen ja pyöreän turpeinen. Keskiraskas body, silkkinen suutuntuma. Turpeinen sherryisyys ja hunajainen kanervaisuus tuovat heti mieleen Highland Parkin. Havuisuutta, tammea, katajanmarjaa, herukkaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Rikki löytyy, mutta mausteisuus toimii. Jälkimaku on tumman kaakaomainen, salmiakkinen, turpeinen, espressoinen. Pähkinää, toffeeta, lopussa voimakkaaksi äityvä tupakkaisuus. Melko pitkäkin vielä. Vesilisällä balanssi säilyy, vaikka tupakkaisuus korostuu.

Arvio: Pienikin rikkisyys häiritsee minua aina sen verran, että lempiviskistä ei voi silloin olla kyse. Muuten tämä on herkullinen tapaus, Highland Parkin serkku Islayn saarelta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Laphroaig Select 40%

Toukokuussa 2014 lanseerattu ikämerkitsemätön Select herätti jostain syystä avointa kauhua Laphroaig-faneissa, vaikka tislaamon nykyinen pomomies John Campbell kirjoitti viskistä varsin kauniisti kirjeessään Friend of Laphroaigin jäsenille.

Olorosotynnyreitä, uutta tammea, PX-tynnyreitä, quarter caskeja ja ties mitä muita yhdistelevä pullote on kuulemma kunnianosoitus Laphroaigin varhaiselle omistajalle Ian Hunterille (1886–1954).

Mutta NAS ja 40%, muuta ei siihen kauhuun kai nykyään tarvita. Maistetaan pois.

Laphroaig Select

(40%, OB, NAS, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja kuivakka. Kuivaa heinää, turpeisuutta, makeaa sitruunaa. Kuiva, kalkkinen ulottuvuus. Märkää villaa kuivumassa. Antiseptisia aineita, jodia, mineraalisuutta. Melko kuiva kokonaisuus. Ei säväytä muttei ole sinänsä viallinenkaan.

Maku: Savua ja lääkemäisyyttä kepeässä paketissa. Helppo lähestyä. Kuivaa heinää, turvetta, mietoa sitruunaisuutta, siinä mielessä seuraa tuoksun lupausta. Jodia ja suolaa, merilevää ja jotain osterimaista. Suutuntuma on kevyen pisteliäs ja body melko vetinen. Tuore tamminen tulee läpi, oikeastaan ihan mukavalla tavalla. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja paahteisena, valkopippuria ja mineraalisuutta esiintyy. Suolaa riittää, taustalla hiukan hunajaista makeutta ja sitruksisuutta. Keskipitkä, kevyt finaali.

Arvio: Laphroaig Light. Valtava määrä erilaisia tynnyreitä ja teknologiaa on takana siinä, että on tuotettu kevyt savuviski, joka on melkein yhtä hyvää kuin peruskymppi. Herää kysymyksiä, totta kai. Mutta eihän tässä mitään suoranaista vikaa ole. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 1). Whisky Magazine 80/100 (Neil Ridley), 76/100 (Martine Nouet).

The Balvenie 30 yo ’Thirty’ 47,3%

William Grant & Sons ei käytännössä anna Balvenien tynnyreitä yksityisille pullottajille, joten sillä on esimerkiksi näihin Thirty-viskeihin varaa valita parhaat päältä. Tuotteen maine on sen mukainen. Vaikka en ole suuri Balvenie-fani, tätä maistoa olen odottanut.

The Balvenie 30 yo ’Thirty’

(47,3%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Valtavan runsas ja ekspressiivinen. Kukkaisuutta, hedelmiä, valtavasti puhtaita vaikutelmia ja silkkaa tyylikkyyttä. Kuiva, vahamainen tammisuus on taivaallista. Akaasiahunajaa, apilankukkaa, ruusuja, aprikoosia, mandariinia, neilikkaa, kovia hedelmäkarkkeja. Upea, upea kokonaisuus. Vesilisä avaa hiukan vaniljaa, minkä lisäksi maltaisuus ja pihkaisuus alkavat nousta esiin.

Maku: Makean hunajainen ja kuivan tamminen, hienosti tunnistettava Balvenie-fiilis välittömästi. Tasapainoinen suutuntuma, silkkisen pehmeä ja silti vaikuttavan suuri. Akaasiahunajaa, metisyyttä, kermatoffeeta, kovia hedelmäkarkkeja. Eucalyptusta, makeaa hilloisuutta, kirpeää marjaisuutta – komea paletti. Maltaisuus löytyy myös, tyylikkäänä. Jälkimaku on edelleen hunajainen ja tamminen, eucalyptusta ja teetä riittää. Mandariinia, aprikoosia, minttua, anista, vaniljaa. Todella pitkä. Vesilisä tuo vielä kermaisuutta.

Arvio: Uskomattoman hieno, klassinen ja puhdaspiirteinen speysider. Tämä ylitti kaikki odotukseni. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 3). Whiskynotes 87/100.

Talisker 25 yo 2004 Edition 57,8%

Vuonna 2004 Talisker alkoi kahden huippuluokan 20-vuotiaan pullotteen (2002 ja 2003) jälkeen julkaista 25-vuotiasta vuosittain.

Aiemmin tislaamo oli julkaissut vain yhden oman 25-vuotiaan, vuonna 2001 – se oli vuoden 1975 vuosikertaa. Tästä vuoden 2004 pullotteesta alkaen vuosikertamerkinnöistä luovuttiin, mitä tulee näiden 25-vuotiaiden tislausajankohtiin.

Tuote on kypsynyt kaikilta osin refill-tynnyreissä. Se on tynnyrivahvuista, kuten nämä 25-vuotiaat olivat aina vuoteen 2011 saakka.

Talisker 25 yo 2004 Edition

(57,8%, OB, 2004, Refill Casks, 21000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen, tervainen ja hedelmäinen. Apteekin salmiakkia, hiilistä savuisuutta, tuhkaa. Yllättävänkin kuiva. Omenaa, kireää sitruksisuutta. Sherryinen makeus tulee tyylikkäästi esiin taustalta. Tumma yrttisyys, lakritsisuus toimii. Suolaisuutta, hiukan jodia. Kuivaa tammisuutta. Vesilisä tuo rusinaista makeutta ja samalla hiukan tallia ja nahkaisuutta mukaan. Runsas ja komea kokonaisuus.

Maku: Massiivinen. Öljyinen suutuntuma, runsas mausteisuus potkii. Tammisuus on kuivaa ja herkullista. Savua, salmiakkia, tervaisuutta, sitruksisuutta. Pippuri potkii välittömästi, hyvin tumma ja roteva vaikutelma – samalla erittäin kuiva. Suolaisuutta ja tuhkaisuutta, sherryisyys lymyää taka-alalla. Jälkimaku alkaa isosti mustapippurilla ja salmiakilla. Tervaa, lakritsista makeutta, öljyisyyttä, chiliä, marjaisaa kirpeyttä, sitruksisuutta, suolaa. Upea finaali. Vesilisä avaa mineraalisuutta ja mandariinin makeutta.

Arvio: Mahtava viski, Taliskerin 25-vuotias on aina kuulunut suosikkieni joukkoon. Silti kuivempi ja hiukan kovempi kuin muut maistamani vuosikerrat. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 16).

Arran 12 yo 2001/2013, Malts of Scotland 46%

Vuonna 1995 aloittanut Arranin tislaamo on tehnyt niin kuin moni muukin, rahoittanut toimintansa ensimmäiset vuodet myymällä valtavasti tynnyreitä ulkopuolisille.

Ei ole pitkä aika siitä, kun Arran-pullon mukana sai yksityiskohtaiset ohjeet oman tynnyrin ostoon. Nykyään meininki on luultavasti rauhoittunut sielläkin, koska tislaamon viskiä pidetään tasokkaana ja buumi on päällä.

Nyt maistossa Malts of Scotlandin miniatyyripullo, joka sisältää 12-vuotiasta ja hogshead-kokoon survotussa ex-sherrytynnyrissä kypsynyttä Arrania. Se on tislattu vuonna 2001, kun tislaamon kovin ensihuuma on jo ohitettu.

Arran 12 yo 2001/2013, Malts of Scotland

(46%, Malts of Scotland, 2001–2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13064, 310 bts., 5 cl miniature, 1 of 98)

Tuoksu: Marjaisa ja mandariininen. Puolukkaa, vadelmaa, makeaa marjaisuutta. Sitruksisuus on pehmeää, vain häivähdys limettiä taustalla. Kevyt yleisilme, ja siihen nähden roima tammisuus pysyy hyvässä tasapainossa. Joulukakun mausteita, aavistus savua, tumman yrttinen vivahde. Nätti kokonaisuus.

Maku: Marjoja riittää, ne ovat tämän keskiössä – vadelma ja mansikka etenkin. Paahtunut, hiukan tupakkainen, edelleen savuinen puoli on pinnassa. Rouhea maltaisuus. Suutuntuma on kevyt mutta ei yhtään vetinen – ryhti on erinomainen. Sherryisyys toimii hyvin, tammi on balanssissa, sitruksisuus tuo kirpeyttä ja marjaisuus makeutta. Jälkimaussa loistaa upea eucalyptus. Mukana on myös seetriä, kovia hedelmäkarkkeja, espressoa, joulukakkua, marjaisuutta, sitruksisuutta. Melko pitkä ja todella maistuva finaali.

Arvio: Makea marjaisuus ja jälkimaun eucalyptus toimivat todella hienosti. Ymmärrän myös tämän dilutoimisen tynnyrivahvuudesta pois, koska balanssi on todella kohdallaan, mitään ei jää kaipaamaan. Nam. 88/100