Maistetut

The Balvenie 21 yo Portwood NCF Release 47,6%

The Balvenie 21 yo Portwood oli ensimmäinen portviiniviimeistelty viski, josta innostuin muutama vuosi sitten oikein toden teolla. Oikeastaan ainoa asia, joka tuotteessa kaiveli, oli sen kovin alhainen alkoholiprosentti – pieni lisäpotku ei olisi ollut pahitteeksi.

Nyt käsissä on sitten vahvempi ja kylmäsuodattamaton versio samasta viskistä. Odotukset ovat korkealla, totta kai. Ei muuta kuin maistamaan.

The Balvenie 21 yo Portwood NCF Release

(47,6%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja viininen, tamminen. Roteva maltaisuus, taustalla hapahko jyväisyys. Rusinaa, luumukeittoa, hunajaa, tosin ei kovin makeana yhdistelmänä. Tummaa suklaata. Nahkaisuutta, satulaa ja hikeä, ripaus tallin maanläheisyyttä. Tammi tuntuu vahvana. Mustaherukkaa, mehiläisvahaa, appelsiinimarmeladia. Melko robusti kokonaisuus. Vesilisä tuo makeaa sitruunamehua ja seetripuuta esiin.

Maku: Viininen ja tamminen. Tammen luja ote, mausteet ja tanniinit, hallitsee pitkään. Viinisyys on nahkaista, hiukan kitkerää, musteista. Suutuntuma on kulmikas ja terävä, tämä ei ole mikään helppo viski. Silti tammisuudessa on sellainen kuiva, mehiläisvahainen ja mineraalinen vivahde, joka toimii. Maltaisuus tuntuu hapahkona ja hiukan jyväisenäkin. Rusinat ja appelsiinimarmeladi maistuvat taustalla. Jälkimaku on tamminen ja mausteinen, pippurinenkin. Maltaisuutta ja viinisyyttä, mustaherukkaisuutta ja mehiläisvahaisuutta. Maistuu pitkään. Vesilisä korostaa tammen kuivakkuutta ja tuo makuun hiukan kurkkupastillia.

Arvio: Täysin eri viski kuin laimeampi versionsa. Makeus on poissa, tilalla kuivahko tammi, mustaherukat ja mehiläisvaha. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 8).

BenRiach 16 yo Sauternes Wood Finish 46%

BenRiach on kokeillut valtavasti erilaisia viimeistelyitä. Nyt maistelussa ex-bourbonissa kypsynyt viski, joka on saanut viimeisen silauksen makeissa Sauternes-viinitynnyreissä (Château D’Yquem).

BenRiach 16 yo Sauternes Wood Finish

(46%, OB, 2008, 1650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja siirappinen. Ylikypsää luumua, mausteista viinisyyttä, tuoretta tammea. Hiukan eltaantunut vaikutelma, imelä ja tunkkainen. Vahvat esterit, makeaa puuromaisuutta. Toffeefudgea, rusinaa, kandisokeria. Makeaa appelsiinia, aprikoosia. Paksun siirappinen kokonaisuus.

Maku: Maltainen, melkeinpä puuromainen, ja hyvin mausteinen. Imelän siirappinen, makean appelsiininen ja luumuinen. Terhakka tammisuus tuo mausteet (rosmariinia, salviaa). Kermatoffee ja vanilja löytyvät siirapin seasta. Runko on yllättävänkin tuhti, suutuntuma jopa pureva. Makea ja tumma olutmaisuus korostuu. Jälkimaku alkaa tammisena ja mausteisena, on mantelia ja siirappia. Vähitellen puuromaisuus ja paahtoleipä tulevat esiin. Appelsiininen, viininen ja jopa aavistuksen pippurinen finaali kestää melko pitkään.

Arvio: Näyttää jälkimaussa kyntensä. Ei ollenkaan minun viskini, mutta sarjassaan vahva ja rohkea esitys silti. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 5). Whisky Magazine 77/100 (Dave Broom), 78/100 (Martine Nouet).

Lagavulin 1993/2009 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition oli monien mielestä huipussaan runsaat viisi vuotta sitten. Nyt on käsissä yksi sellainen. Tämä on siis jälleen näitä yltiöpäisesti PX-tynnyreissä viimeisteltyjä viskejä.

Lagavulin 1993/2009 Distillers Edition

(43%, OB, 1993–2009, Double Matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, Lgv. 4/497, 100 cl)

Tuoksu: Imelän savuinen. Kosteaa turvesavua, hehkuviinimäisyyttä, mausteisuutta, hunajaa. Ylikypsää hedelmää, rancion sävyjä. Luumua, rusinaa, makeaa appelsiinia, kinuskia. Hiukan savumakkaraa. Tuoretta tammea taustalla. Erittäin makea kokonaisuus.

Maku: Makea ja savuinen. Hunajaa ja turvetta. Savun ja PX:n integraatio on toimiva. Suutuntuma on tuhti, pehmeä ja öljyinen. Kinuskia, hehkuviinimäisyyttä, rusinaisuutta, kypsiä sekahedelmiä, makeaa maltaisuutta, tuoretta tammea ja mausteisuutta. Silti hiukan vaimea? Makeudessa on karkkimainen vivahde, toffeeta ja appelsiinimarmeladia. Jälkimaku on hehkuviinimäinen, mausteinen, hunajainen, kuivuvan tamminen, miellyttävän pitkä. Appelsiinia ja yrttejä, suolaa ja turvetta. Herkullinen finaali.

Arvio: Erittäin makea ja maistuva vuosikerta. Tällä kertaa savun ja PX-sherryn integraatio on onnistunut hyvin. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 11).

The Macallan 12 yo 1997, Murray McDavid 46%

Nyt maistelussa viski, jonka taustat ovat hieman hämärän peitossa. Tiedän, että tämä 12-vuotias Macallan on kypsynyt ex-bourbonissa ja viimeistelty Bordeaux’n alueen Château Latour -punaviinitynnyreissä.

Mutta tätä erää on tehty yli 1 200 pulloa, joten onkohan siellä ollut montakin tynnyriä käytössä? Tarkasta pullotusvuodestakaan ei ole satavarmaa tietoa, joten laskennallinen 2009 on paras arvaus.

Sen kuitenkin tiedän, että Bruichladdichin uudesta noususta kuuluisaksi tulleiden Mark Reynierin ja Simon Coughlinin sekä Gordon Wrightin vuonna 1996 perustama Murray McDavid myytiin 2013 Aceolle, eikä pullottajan nimi ole enää käytössä.

Ei muuta kuin maistamaan.

The Macallan 12 yo 1997, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 1997–2009*, 1256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja saippuainen, yllättävän mieto. Tammi korostuu, muttei juuri tuo mausteita. Vaikea saada otetta, nestesaippua ja kukkaiset sävyt ovat niin särmättömiä. Ruusuja, hiukan nahkaisuutta, valkosuklaata. Mitään selviä vikoja tässä ei tunnu, mutta kovin on vaisu kokonaisuus.

Maku: Tamminen ja melko makea. Tuore tammi on pääosassa alusta asti, tanniinit todella tuntuvat. Toisaalta toffeemainen ja viininen makeus tuovat kaivattua tasapainoa. Edelleen tiettyä laventelista nestesaippuaa tässä on, ruusuja ja vaniljaa ja valkosuklaata. Nahkaisuuskin tuntuu. Body on suorastaan hento, vaikea käsittää tämän olevan Macallania. Jälkimaku on tamminen, hiukan yrttinen, viininen, aavistuksen puiseva ja kaikkineen kuivuva. Tanniinien takia finaali jää lyhyeksi.

Arvio: Kiinnostavista lähtökohdista huolimatta mieto ja harmiton viski, joka ei säväytä millään tasolla. 80/100

Tomatin 15 yo 43%

Tomatinin tuotannosta 80 prosenttia menee blendeihin, pääasiassa Antiquaryyn ja Talismaniin. Single malt -puolellakin suosio kasvaa, kun tislaamo on julkaissut perusvalikoimassaan jo 30- ja 40-vuotiaat pullotteet.

Nyt maistelussa vähän nuorempaa tuotantoa, 15-vuotias Tomatin.

Tomatin 15 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas. Runsas, jopa intensiivinen vaikutelma, vaikka korkeintaan keskitäyteläisestä viskistä on kyse. Aprikoosia, mangoa, greippiä. Reippaan hapokas maltaisuus tuo ryhtiä. Hunajaa, kurkkupastilleja, sitruunamelissaa, minttua, tuoretta tammea. Kukkaisuutta, tuoretta timotei-heinää. Hyvä!

Maku: Mehukkaan hedelmäinen ja runsaan maltainen. Seuraa hyvin tuoksua, löytyy greippiä ja mangoa ja paljon muutakin hedelmäkorin tavaraa. Suutuntuma on yhtä aikaa rasvainen (käsirasvaa) ja hapokas, se tekee tästä mielenkiintoisen. Tuore tammi on vähällä mennä puisevan puolelle, mutta pysyy silti aisoissa. Bourbonhenkinen mausteisuus ja vahva minttu, IPA-olutta ja jopa tiettyä humalan kaltaista otetta. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, hapokas maltaisuus tukee. Tequilaa (hyvää sellaista), rasvaisuutta, hunajaa, sitruunaa, kurkkupastilleja, apilankukkaa. Mainio, keskipitkä finaali.

Arvio: Nyt on sellainen hedelmäisyyden ja tammisuuden yhdistelmä, joka maistuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 11). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet).

Caol Ila 1996/2009 Feis Ile 58%

Tänään suomalaiset viskiharrastajat tervehtivät ilolla Valamon luostarin ja Hermannin Viinitilan uutista, joka levisi valtamediaa myöten. Kyse on siis hankkeesta, jota Just Peat It! -blogissa pohjustettiin ansiokkaasti jo viime vuoden maaliskuussa.

Mitään aiheeseen sopivaa munkkiviskiä ei ollut nyt käsillä, vaan maisteluun päätyi Caol Ilan festivaalipullote vuodelta 2009.

Toukokuinen Feis Ile -festivaali Islaylla on paisunut niin valtavaksi tapahtumaksi, että näihin festaripullotteisiinkin suhtautuu jo varauksella. Etenkin, kun viskidiilerit hamuavat niitä, jotta saavat ne välittömästi liikkeelle tuplahintaan huutokaupoissa.

Muiden Islay-tislaamojen tapaan myös jättimäinen Caol Ila siis julkaisee Feis Ile -erikoispullotteen. Tämä vuoden 2009 editio on kypsynyt eurooppalaisessa tammesta tehdyissä ex-sherrytynnyreissä.

Caol Ila 1996/2009 Feis Ile

(58%, OB, 18.12.1996–2009, Special Festival Edition, European oak ex-sherry casks, Cask No. 19313, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, raskas, kostean turpeinen. Tummanpuhuva, yrttinen ja voimakas. Kumisaapasta, yskänlääkettä, Jägermeisteria, kurkkupastilleja (Eucamenthol). Suolaa, merellisyyttä, märkiä köysiä. Vaniljaa, akaasiahunajaa ja jopa metistä makeutta. Kaminantulessa kuivuvaa villapaitaa. Upea. Vesilisä avaa sitruunaa ja tiettyä paahteisuutta.

Maku: Turpeinen, mausteinen ja vahva. Vahamainen ja täyteläinen suutuntuma, syvä ja runsas. Vanilja, hunaja ja toffee tuovat makeutta, yrtit ja yskänlääke kirpeyttä, savu kietoo kaiken sisäänsä. Suolaisuutta, tervaisuutta, salmiakkia, kurkkupastilleja. Jälkimaku alkaa salmiakkisena, tammisena, vaniljaisena ja pippurisena, syvenee suolaiseksi ja tervaiseksi – eikä lopu kesken. Pitkä ja intensiivinen finaali, kaikkineen todella hieno esitys. Vesilisällä sitruksisuus tulee esiin ja akaasiahunaja maistuu selvemmin. Runko myös kestää hyvin vettä.

Arvio: Suuri savupommi, tumma ja syvä. Parasta Caol Ilaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Glen Deveron 16 yo 40%

Vuonna 1962 perustettu Macduffin tislaamo on julkaissut viskiään vuorotellen Macduff- ja Glen Deveron -nimillä. Aiempaa kokemusta minulla on vain yhdestä IB:nä julkaistusta Macduffista, joten nyt mennään melko lailla sokkona.

Glen Deveron 16 yo

(40%, OB, Royal Burgh Collection, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja hunajaa. Imelä maltaisuus. Neilikkaa, minttua, karkkimaisuutta (Ässä Mix). Tuoretta tammea ja mietoja mausteita. Syvyys puuttuu, vaikka ei tässä selviä vikojakaan ole. Ei vain jää mieleen.

Maku: Maltaisuus on keskiössä, makea appelsiini ja tietty olutmaisuus (lager). Puiseva tuoretta tammi ajaa kuitenkin makupaletin yli, jättää tanniinisen ja kuivuvan suutuntuman. Kirpeää omenaa (valkea kuulas), neilikkaa ja mietoja mausteita löytyy tammisuuden alta. Yksioikoinen vaikutelma, ei oikein tasapainossa. Jälkimaku on tamminen, marmeladimaisen karvas, vasta lopussa hunajainen ja edes hiukan sävykäs. Finaalissa löytyy vaahterasiirappia ja uusia maltaisia sävyjä. Silti jää kokonaisuus ohueksi.

Arvio: Tavanomainen ja hetkittäin puisevan tamminen esitys. 79/100

Tamdhu 23 yo 1988/2011, Samaroli 45%

Italialaisen Silvano S. Samarolin ponnistukset yksityisenä pullottajana ovat huomattavat. Hänen yhtiönsä on tuonut vuodesta 1968 saakka markkinoille legendaarisia viskejä monissa eri pullotussarjoissa.

Nyt käsissä on mielenkiintoinen Tamdhu, jonka Samaroli on pakannut puolen litran pulloon. Kyseinen ”Tanhu” on köllöttänyt 23 vuotta ex-sherryssä, ja ennakkotiedot lupailevat jopa pientä savuisuutta.

Tamdhu 23 yo 1988/2011, Samaroli

(45%, Samaroli, 1988–2011, Cask No. 3735, 250 bts., 50 cl)

Tuoksu: Nahkainen, maltainen ja ylikypsän hedelmäinen. Kuivahkon sherryinen. Kuivattua luumua, rusinaa, appelsiinimarmeladia, uuniomenaa. Turpeisuus tunkee esiin joka välistä, imelä savu ja hiukan härskiintynyt lihaisuus. Nahkaisuus on tunkkaista, maltaisuus paksua ja makeaa. Tammisuutta, mausteita, siirappia, öljyisyyttä. Äärimmäinen viski, vaikutelma on kompromissiton mutta kiinnostava. Vesilisä nostaa estereitä esiin.

Maku: Maltainen, tamminen ja sherryinen. Rusinoita, luumua, ylikypsää makeaa appelsiinia, uuniomenaa, siirappista makeutta. Öljyinen suutuntuma, melko kevyt mutta uloitteikas. Makeaa, tummaa olutmaisuutta. Pistelevä mausteisuus ja runsas tammi, turpeinen ja likainen käsittely. Hiukan epäselvä paletti, räiskyy joka suuntaan. Jälkimaku alkaa makean maltaisena, tumman suklaisena ja tammisena (kuivuu reippaasti). Turvetta, öljyisyyttä, espressoa. Pitkähkö ja mukavasti kehittyvä finaali. Vesilisä ei tuo tähän juuri mitään lisää.

Arvio: Tunkkainen, likainen, öljyinen, turpeinen ja kehittyvä. Pienestä epätasapainosta huolimatta peittoaa monta tusinaviskiä mennen tullen. 86/100

Ardbeg Auriverdes 49,9%

On vaikea tarttua viskiin, jota on hypetetty yli oman tarpeen. Olin pitkään sitä mieltä, ettei Ardbeg Auriverdesin tarvitse kiinnostaa minua ollenkaan. Mutta lopulta halusin kuitenkin maistaa sen, kun tuli tilaisuus.

Futisteemaan nivottu Auriverdes on siis kädenojennus jalkapallon MM-kisoille: kultainen (auri) viski ja vihreä (verde) pullo ovat synkassa Brasilian maajoukkueen värien kanssa.

Viski on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä, joiden päädyt ovat paahdettua uutta tammea.

Ardbeg Auriverdes

(49,9%, OB, 2014, Limited Edition, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja tervainen, suolainen ja turpeinen. Salmiakkia, sammutettua nuotiota, makeaa tammisuutta, vaniljaa, sitruksisuutta, savumakkaraa, kuivattuja hedelmiä (aprikoosia). Hyvä balanssi makean ja suolaisen suhteen. Yrttisyys on houkuttelevaa, löytyy basilikaa ja rosmariinia ainakin. Ja samalla maitokahvimaista makeutta. Vesilisä tuo maanläheisyyttä ja tiettyä ruohoisuutta.

Maku: Turpeinen ja miellyttävä, ei yltiöpäisen savuinen. Vaniljan makeus on heti läsnä, samoin savumakkaran tietty imelyys ja kuivatut hedelmät. Niitä leikkaa tyylikkäästi salmiakkisuus ja tervaisuus. Tiettyä rasvaisuutta suutuntumassa, tämä sopisi varmaan savulohen kaveriksi. Taustalla pientä karvautta, tummaa paahtoa, kaakaota (Van Houten), tummaa suklaata. Jälkimaku alkaa vaniljaisena ja savuisena, syvenee yrttiseksi ja kahviseksi, lihaisaksi ja hienoksi. Vesilisä tuo sitruksisuutta mutta ei ole mitenkään välttämätön.

Arvio: Erinomainen esitys, tasapainoinen ja herkullinen. Nousee omissa merkinnöissäni Alligatorin tasolle, kevyesti ohi epätasapainoisen Galileon ja sekavan Ardbogin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä viski”.

Talisker 1998/2009 Distillers Edition 45,8%

Olen maistanut tähän mennessä vain yhden Taliskerin Distillers Edition -viskin, eikä kokemus varsinaisesti räjäyttänyt tajuntaa. Kuitenkin tiedän, että esimerkiksi Ralfy rakastaa Taliskerin DE:tä, joten täytyyhän sille toinenkin mahdollisuus antaa.

Kyseessä on siis normaalisti ex-bourbontynnyreissä kypsynyt viski, joka on kuitenkin viimeistelty vähän poikkeavasti, aiemmin Amoroso-sherryyn käytetyissä tynnyreissä.

Talisker 1998/2009 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1998–2009, Double matured in Amoroso Sherry Wood, TD-S; 5LX, 100 cl)

Tuoksu: Makea ja viininen, melko turpeinen ja mausteinen. Runsas. Savuisuus tunkee terävänä läpi. Hehkuviiniä, rusinaa, luumua. Suolaisuutta, märkää rantakalliota, hiukan kumisaapasta taustalla. Ylikypsiä hedelmiä, siirappia. Huomattavan makea mutta silti varsin houkutteleva.

Maku: Viininen, siirappinen, turpeinen. Maistuu kunnolla hehkuviinimäiseltä, mausteiselta ja tammiselta. Luumua ja rusinaa, joulun jälkiruokia, pienellä savulla. Hyvä ryhti, yrttimäisyyttä ja voimaa. Suutuntuma on imelä ja samalla tanniinisen pisteliäs, korkeintaan keskitäyteläinen. Ylikypsiä hedelmiä, tuoretta tammea. Jälkimaku on siirappinen, viininen, turpeinen, luumuinen, tamminen ja mausteinen. Miellyttävä loppuliuku.

Arvio: Makea ja runsas, erittäin viininen esitys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 3).