Maistetut

Tomatin 36 yo Batch #5, 46%

Uisge-viskifestivaalin avausviskinä vuonna 2020 nautin 36-vuotiaan Tomatinin. Ajattelin, että siinä on sopivan herkkä ja hedelmäinen avausviski. Ja hyvä aloitus olikin.

Tomatin 36 yo Batch #5

(46%, OB, 2019, Batch No. 5, First Fill Spanish Oloroso Sherry Butts & Traditional Oak Casks, 800 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, metinen, herkkä. Akaasiahunajaa, kuivattua aprikoosia, nektariinia, omenahilloa. Intensiivinen hedelmä ja kuiva tammisuus toimivat hienosti yhteen. Pieni havuisuus ja pihkaisuus muistuttavat kypsän Tomatinin luonteesta. Eucalyptusta, hiukan minttua.

Maku: Upea. Havuisuus ja eucalyptus ovat hienosti kärjessä, metisyys ja hedelmäisyys tulevat laajalla paletilla heti perässä. Kuiva tammi ja akaasiahunaja maistuvat, samoin aprikoosi ja omena. Mielenkiintoinen yhdistelmä kuivaa mineraalisuutta ja runsasta hedelmää. Suutuntuma on melko kevyt ja reippaan mausteinen. Pihkaisuutta, vahaa. Jälkimaku on havuinen, mineraalinen ja yhä kuivemman hedelmäinen. Vanhaa tammea, aprikoosinkiveä, eucalyptusta, minttua. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Todella herkullinen, intensiivisen hedelmäinen ja hyvin mineraalinen Tomatin. Tietyt havuiset elementit muistuttivat minua kovasti pitämästäni 25-vuotiaasta aiemmasta pullotteesta. 90/100

Ardbeg Uigeadail (L6) 54,2%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon vanhan liiton Uigeadailia vuoden 2006 rotaatiosta. Mielenkiintoista pohdiskella, mihin tämä asettuu suhteessa aiemmin maistamiini L7– ja L8-pullotteisiin. Ja tietysti nykytuotteeseen.

Tässä reseptiikka on tietysti kohdallaan, vanhoja sherrytynnyreitä oli näihin aikoihin vielä Ardbegin varastossa viljalti ja iäkästäkin tavaraa oli mahdollista pistää joukkoon. Näillä uudelleensyntyneen Ardbegin maine luotiin, nopeasti ja vakuuttavasti. Sitten tapahtui… kaikenlaista.

Ardbeg Uigeadail (L6)

(54,2%, OB, Bottled 19.4.2006, Batch No. L6 109 08:07 4ML, 70 cl)

Tuoksu: Todella tervainen, kuivan hiilisavuinen ja lääkemäinen. Vanhanaikaista Hansaplast-laastaria, haavanhoitoainetta, suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Sherry on mukana kuivan luumuisena ja tumman suklaisena, muttei erityisen makeana. Jodia, merellisyyttä, havuja. Vesilisä tuo eucalyptuksen oikein kunnolla pintaan.

Maku: Kaukana kavala maailma. Todella lääkemäinen, tervainen, suolainen, salmiakkinen ja kuivan savuinen ensipuraisu. Tervaleijonaa, jodia, yrttistä giniä. Tammi tuntuu erittäin kuivana ja turvesavu tiukan hiilisenä. L8 oli tätä selvästi muhkeampi, mutta tässä yrttinen lääkemäisyys määrää. Katajaa, havuisuutta. Suutuntuma on kuiva ja napakka. Jälkimaku pyörii lääkkeen, kuivan savun ja napakan tammen ympärillä. Suolaa ja jodia, hiukan tummaa suklaata, pientä luumuisuutta. Vanhan Ardbegin kuivuus ja tammen napakkuus soivat hienosti. Katajaa, havuja, punaviinimarjaa. Pitkä finaali. Vesilisä avaa aavistuksen verran hunajaa kaiken mineraalisuuden keskelle.

Arvio: Upea, aiemmin maistamiani kuivempi ja lääkemäisempi Uigeadail. Tynnyreissä saattaa olla muutamia hyvinkin vanhoja mukana, koska niin vakuuttava refillien tunnelma tässä on. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Tomatin 1997/2019, Malts of Scotland 52,4%

Maistelussa monien pelkäämä punkkukypsytys. Tällä kertaa kyse on Tomatinin tisleestä ja Malts of Scotlandin pullotteesta.

Tomatin 1997/2019, Malts of Scotland

(52,4%, Malts of Scotland, 1997–2019, Cask No. MoS 19036, Red Wine Hogshead, 245 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin viininen, nahkainen ja rypälemäinen. Parkkihappo puskee välittömästi nenään, melkoisesti mansikkaa ja makeutta tulee mukana. Ei erityisen viskimäinen tuoksu, vaikka maltaisuuden voi taustalta silti löytää. Appelsiinia, tammea, tomusokeria, vaniljaa, varsiselleriä. Hiukan outo, punaviini on sen verran kerroksellisena pinnassa. Vesilisä tuo hunajaa ja imelää siirappisuutta esiin.

Maku: Viininen ja makea heti kärkeen. Tammi on vahvasti mukana, yllättävän paahteisena ja varsin vaniljaisena. Punaviini maistuu tanniineja myöten. Vadelmaa ja mansikkaa, makeita viinirypäleitä, appelsiinia, karkkisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja kielen päällä erittäin voimakas. Maltaisuus löytyy mutta sen mukana on tunkkaisuutta ja pientä pahvin vivahdetta. Jälkimaku pysyy edelleen vahvasti viinisellä laidalla. Vadelmaa, sitrusta, viinikumikarkkia, tammea, tanniineja, hapokkuutta. Pientä pähkinäisyyttä ja kitkeryyttä, märkää villasukkaa, pientä pahvia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa karkkisuutta, tomusokeria ja vaniljaa.

Arvio: Ristiriitainen punaviinikypsytys, juuri niin kuin tällaiset usein ovat. Paljon mielenkiintoista, mutta viskiksi outo, outo… 84/100

BenRiach Cask Strength Batch #1, 57,2%

Karkauspäivä vasta lähestyy, mutta hoidetaan tämä varmuudeksi jo etukäteen, ettei mene ohi. Maistelussa siis edellisenä karkauspäivänä vuonna 2016 pullotettu tynnyrivahva BenRiach.

BenRiach Cask Strength Batch #1

(57,2%, OB, Bottled 29.2.2016, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja kermainen, varsin tamminen ja vaniljainen. Vaahtokarkkia, marsipaania, kookosta, kypsää banaania, päärynää, aamiaismuroja. Pölyinen ja sahanpurumainen puoli on vahvasti läsnä. Kanervahunajaa, hiukan minttua, kovia toffeekarkkeja. Vesilisä avaa päärynämehua ja raikkautta selvästi.

Maku: Todella voimakas, hedelmäinen ja heinäinen. Tammi tulee kaikesta läpi bourbonhenkisenä, vaniljaisena ja marsipaanisena. Mausteita riittää, inkivääriä ja kanelia etenkin. Tölkkipersikkaa, banaania, päärynää, limettiä, kookosta, kermaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja voimakkuus vastaansanomatonta. Maltaisuutta, omenaa, hyvä balanssi happojen ja öljyn välillä. Jälkimaku on sitruksinen ja tamminen, kaikin puolin voimakas. Heinäinen ja hiukan suolainen vivahde. Vaniljaa, kookosta, banaania, minttua ja toffeeta. Tammen pölyinen, inkiväärinen ja napakan valkopippurinen puoli nousee pintaan. Öljyisyyttä, hiukan pähkinää. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa päärynäisen karkkisuuden ja kepeyden.

Arvio: Voimakas ja hedelmäinen, tisleelle varsin uskollinen BenRiach. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing 50%

Näissä Douglas Laingin OMC-sarjan vanhoissa viskeissä on oma klanginsa. Nyt maistelussa varsin aliarvostettu 25-vuotias Ardbeg lokakuun 1975 tisleistä. Lakki päästä.

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 10/1975–5/2001, 363 bts., 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, sitruunainen ja kuivan turvesavuinen. Suolavettä, mineraalisuutta, napakkaa ja kirkasta lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita. Paahtunutta puuta, hiiltä, tervaa, hiukan likaisuutta ja pippuria. Suolaista voita, hapokkuutta, kuivaa ruohoisuutta. Vesilisä avaa kovia toffeekarkkeja ja raikasta minttua.

Maku: Sitruksinen ja merellinen ensipuraisu aukeaa kuivan turvesavun ja mineraalisen lääkemäisyyden maailmaan. Päärynää, limettiä, vihreää omenaa, hapokkuutta, varsin reippaasti pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermainen ja hyvin tasapainossa. Runsasta suolaisuutta, jodia, inkivääriä, lääkemäisyyttä ja herkkää tammista makeutta. Hento vanilja ja toffee näyttäytyvät. Jälkimaku on suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan tervainen. Lääkemäisyyttä ja mineraalisuutta riittää. Vanilja ja paahteisuus tulevat esille kuivan tammisuuden keskeltä. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä pintaan.

Arvio: Ei tätä voi dissata. Ei varmasti aikakautensa paras yksilö, mutta upea viski siitä huolimatta. Kunpa tällaisen Ardbegin saisi jostain takaisin hyllyihin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).

Glenfarclas 1991/2007 The Family Casks 57,9%

Tämänkin The Family Casks -pullotteen julkaisusta alkaa olla jo aikaa, vaikka sarja tuntuu yhä melko uudelta. Alkujaan nämäkin Glenfarclasit olivat vielä sopuhinnoissa, mutta se oli tietysti silloin muinaisuudessa.

Glenfarclasilla on paikka sydämessäni, koska ensimmäinen hankkimani todella iäkäs viski oli Glenfarclas 40 yo 46% sydäntalvella 2013. Pullo maksoi maailmalla silloin yli kaksi sataa euroa. Jos hinta olisi ennallaan, voisin hankkia pahan päivän varrelle vaikka toisenkin pullon.

Senkin jälkeen on tullut paljon hyviä ’Farclasin pullotteita vastaan, vaikka perussarjan nuorempi pää ei olekaan minua varten. Usein The Family Casks ja hyvä sherrytynnyri ovat olleet laadun tae.

Glenfarclas 1991/2007 The Family Casks

(57,9%, OB, 14.6.1991–1.3.2007, Cask No. 5623, Sherry Butt, 613 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kauniin hedelmäinen sherry. Uuniomenaa, sitruksisuutta, kypsiä päärynänlohkoja kinuskissa. Vaniljakastiketta ja maapähkinöitä, kiteistä hunajaa ja toffeefudgea. Tammi erottuu varsin kuivana ja eleganttina. Aromaattisuutta ja mentholista raikkautta. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja minttua selvästi.

Maku: Hedelmäisyys, sherry ja kiteinen hunaja ovat kärjessä, mutta tammi tulee sivusta melko reippaalla otteella. Mausteisuutta ja hiukan karvautta, nahkaisuutta ja happoja. Toffeefudgea, suolapähkinöitä, rapsakkaa maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma on hyvässä balanssissa. Öljyisyyttä, maitosuklaata, vaniljatankoa ja ruohoisia sävyjä. Jälkimaku on sherryinen ja hedelmäinen, mutta yhä mausteisempi ja tammisempi. Paahteisuutta, ruohoisuutta, hiukan kitkeryyttä, nahkaa. Sitruksisuus ja pähkinä ovat mukana, samoin öljy ja mentholi. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa kermatoffeen hienosti kärkeen ja paljon sävyjä yrttisyyteen.

Arvio: Hedelmäinen ja tyylikäs sherryviski. Jos maku vain olisi huikean tuoksun tasolla… 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12).

Lagavulin 12 yo Special Release 2019, 56,5%

Tässä tämä nyt viimein on, syksyllä 2019 uuden kuosin saaneen Special Releases -satsin Lagavulin. Eksakti mutta valtava pullomäärä hymyilyttää, koska harvoin jättimäisiä eriä on sentään näin tarkasti laskettu. Tosin sama se oli jo uuden Taliskerinkin kanssa.

Sarjan uuden ulkoasun kanssa on myös totuttelemista. Tietty yhdenmukaistaminen on toki tuttua omistajan toimintaa jo Six Classic Malts -ajoista saakka, mutta siinä missä Classic Maltsin kuosit olivat varsin koruttomia, näissä uusissa on riikinkukkomaista pörheyttä.

Kurinalaisesti samanlaisena pidetyn Lagavulin 12-vuotiaan aiempaan pakkaukseen verrattuna tämä uusi tyyli tuntuu laskeutuneen vieraasta galaksista. ”The Strange Horse of Suinabhal” on kadonnut, ”Rare by Nature” on tullut tilalle.

Ei anneta kuitenkaan kartonkien tulla viskin tielle. Mielenkiinnolla tämän nyt maistan, koska vuosijulkaisuina nämä ovat olleet omissa kirjoissani aina niin tärkeitä pullotteita.

Lagavulin 12 yo Special Release 2019

(56,5%, OB, 2019, 19th Release, Refill American Oak Casks, 60762 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hiilinen, vegetaalinen ja vahva. Makea mineraalisuus on varsin hallitsevaa. Merilevää ja lääkemäisyyttä riittää. Rasvaisuutta, voita, tiettyä likaisuutta, makeaa tammea ja vaniljaa. Merellisyyttä, tervaisuutta, selvästi erottuvaa pippuria ja kuivaa lihaisuutta. Mentholin raikkautta, runsaasti sitruksisuutta ja vihreää omenaa. Hieno on. Vesilisä avaa pientä kumisuutta ja savumakkaran rasvaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, lääkemäinen ja yllättävänkin makea. Sitruunaa, banaania, päärynää ja vaniljaa. Kaiken siirapin ja imelän tammen keskellä riittää silti myös suolaisuutta ja hiilisyyttä. Hunajaa ja toffeefudgea. Vegetaalisuus tuntuu juuresmaisena ja tuhkaisen paahtuneena makeutena, pieni terva säestää. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyisen vaativa. Merilevää, nahkaa ja hiukan lihaisaa vivahdetta. Jälkimaku on muhkean turvesavuinen, lääkemäisen imelä ja varsin pippurinen. Tammi käy todella makeaksi ja mausteiseksi. Savumakkaraa, kinuskia, nokisuutta, hiiltä. Mentholi ja yrtit säestävät hienosti. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaa ja kinuskia.

Arvio: Erittäin maukas ja vaikuttava Lagavulin. Vain makeus alkaa olla jo rajoilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Glendronach 19 yo 1993/2012 Cask #26, 57,1%

Edessä on jälleen Hyvän Päivän Glendronach. Omissa kirjoissani nämä 15. tammikuuta 1993 tynnyriin pistetyt, noin kaksikymppisiksi kypsyneet Glendronachit ovat olleet järjestään laadukkaita viskejä, parhaat jopa erinomaisia.

Tämä tynnyri #26 on nyt PX:ää, mikä perinteisesti on aina hiukan jäänyt ainakin parhaan Oloroson laadusta jälkeen. Toisaalta kukapa tietäisi, missä tynnyreissä nämä tisleet ovat ehtineet kypsyä, ennen kuin koko satsi on rakenneltu tähän yhteen. Ja kuinka kauan tämä on kypsynyt, ennen kuin lopputulos on pullotettu. Tässä tapauksessa viskiä on riittänyt peräti 614 pulloon.

Oli miten oli, odotukset ovat korkealla. Nähtävästi olen vähitellen kehittänyt itselleni jonkinlaisen Glendronach-obsession.

Glendronach 19 yo 1993/2012 Cask #26

(57,1%, OB, 15.1.1993–10/2012, UK Exclusive, Cask No. 26, Pedro Ximénez Sherry Butt, 614 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea ja intensiivinen. Kahvia ja suklaata runsain mitoin, luumuhilloa ja lakritsia, viikunaa ja viinisyyttä. Sherry tulee kaikesta läpi, mutta mausteisuus ja hedelmäisyys aukeavat silti. Tallisuus ja satulaisuus, nahkaisuus ja pähkinäisyys toimivat hyvin. Nam. Vesilisä avaa kermaisia ja toffeemaisia sävyjä.

Maku: Tumman suklainen ja voimakas. Siirappinen makeus, nahkainen napakkuus ja sopiva kahvinen karvaus toimivat upeasti yhteen. Viinisyyttä, sherryä, taatelia, piimäkakkua, viikunahilloketta, ylikypsää luumua, hiukan kuivaa lihaisuutta, mustaherukkahilloa, sitruksisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja kokemus hyvin totaalinen. Pähkinää, lakritsia. Jälkimaku on kahvinen, suklainen ja sherryinen, hyvin muhkea edelleen. Luumua, rusinaa, pähkinää, mausteisuutta. Lakritsia, tummaa yrttisyyttä, pippuria, tammisuutta. Leveä ja voimakas, pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä korostaa kahvia ja kermatoffeeta.

Arvio: Oman tyylinsä ehdoton huippuviski maailmankaikkeudessa. Liikkuu jo omalla tasollaan verrattuna vaikkapa hienoon Cask #1241:een tai äskettäin maistettuun muhkeaan Tamdhun single caskiin verrattuna. Mutta nyt ollaan sherryviskien kahvisella puolella, hedelmäisyys jää taka-alalle ja vaativuus lisääntyy. 92/100

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland 49,6%

Maistelussa tällä kertaa mehukasta ex-bourbonissa kypsynyttä Laphroaigia Malts of Scotlandilta. Laskennallisesti viskillä voi olla ikää jopa 22 vuotta, joten ihan huolella kypsyneestä tavarasta on kyse.

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland

(49,6%, Malts of Scotland, 1994–2016, Cask No. MoS 16032, Bourbon Hogshead, 228 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja pehmeän turvesavuinen. Grillattua ananasta, runsaasti banaania, päärynää siirapissa. Sitruksista öljyisyyttä, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Sammutettua nuotiota, tuhkaa, merellisiä sävyjä, etenkin merilevää. Hiukan sitruunalakritsia, muuten hyvin moderni ja tamminen. Vesilisä avaa antiseptisia aineita, pölyisyyttä ja palanutta puuta.

Maku: Vaikuttava ja hyvin pehmeä ensipuraisu. Tuntuu paljon ikäistään nuoremmalta savuviskiltä. Intensiivistä sitruksisuutta, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä, aktiivista tammea. Trooppista hedelmää, ananasta, mangoa, hunajamelonia, vaniljaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko pyöreä. Nuotiosavua, merellisyyttä ja hiukan lääkemäistä purevuutta. Jälkimaku on sitruunalakritsinen, hiukan tervainen ja tummuva. Hiilisavua, yrttisyyttä, paahtunutta puuta. Trooppiset hedelmät pysyvät yhä mukana, öljy tuo kompleksisuutta. Merellisyyden rinnalle nousee yskänlääkettä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja lisää yrttistä raikkautta.

Arvio: Upea jälkimaku nostaa tämän tasoa selvästi, koska tuoksu ei vielä täysin vakuuta. Hieno viskihän tämä lopulta on, kun klassinen sitruunalakritsi ja synkkä lääkemäisyys ottavat vallan. 87/100

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191, 57,1%

Härkäviikot my ass, nyt on Jura-putki päättynyt for good. Lasissa tällä kertaa Tamdhun väkivahvaa sherryttelyä Edinburghin lentokentän valikoimia varten. Laskennallista ikää tällä pullotteella on 16 vuotta, ja liemi on peräisin asianmukaisesta ykköstäytön eurotammesta.

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191

(57,1%, OB for Edinburgh Airport and World Duty Free, 25.11.2002–2/2019, Cask No. 6191, European Oak First Fill Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti sherry. Muhkean suklaisuuden ja nahkaisuuden keskeltä löytyy kuitenkin hieno hedelmäisyys. Kypsää luumua, toskaomenaa, taatelia, rusinaa, inkivääristä mausteisuutta. Tallinen ja hiukan lihaisa, vahvan kahvinen ja syvän yrttinen. Intensiivinen kokonaisuus. Vesilisä avaa siirappia ja kermaisuutta, hiukan ruohoisuutta ja mintun vivahteikkuutta.

Maku: Muhkea ja herkullinen. Upea tasapaino suklaisen makeuden ja nahkaisen tammen välillä. Runsasta kahvisuutta, kuivaa lihaisuutta ja intensiivistä yrttisyyttä, salmiakkilakritsia. Luumua, rusinaa, tallisuutta ja saksanpähkinää. Omenaisuus ja pieni sitruksisuus tulevat hyvin läpi. Sherryn komennossa riittää viikunaa ja taatelia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienosti balanssissa. Jälkimaku on edelleen vahvan kahvinen ja sherryinen, todella tallinen, yrttinen ja lakritsinen. Viinisyyttä ja tammea tulee vähitellen enemmän esiin, saksanpähkinää ja kypsää hedelmäisyyttä todella riittää. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, kermatoffeeta ja maitokahvisuutta.

Arvio: Tuhdin sherryviskin ystävälle kiistaton tähtihetki. Eikä yhtään liian makea. 90/100