Maistetut

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead 54,4%

Maistossa vaihteeksi Bowmorea perusasetuksilla vuodelta 1992. Sarja on Cadenheadin klassinen Authentic Collection ja tynnyrinä Bourbon Hogshead. Harvemmin nämä ihan huonoja ovat. Tosin nyt on itselleni rakas laventeli jo kadonnut tähän tislausvuoteen mennessä.

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead

(54,4%, Cadenhead, Authentic Collection, 1992–11/2006, Bourbon Hogshead, 294 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja tuhkainen, voimakkaan sitruksinen ja omenainen. Runsaasti trooppista hedelmää ja vaniljaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta ja lääkemäinen ailahdus. Vegetaalinen ja lievästi rasvainen vivahde johtaisi sokkona harhaan. Herukkaisuutta silti löytyy. Vesilisä avaa anista ja minttua.

Maku: Runsaan turvesavuinen, hiilinen ja pippurinen. Sitruksinen, merivetinen ja hapokas kokonaisuus, kirkas ja suoraviivainen. Omenaa ja trooppista hedelmää löytyy, mutta ne jäävät hiukan tuhkaisuuden alle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Vegetaalisuus ja pieni lihaisuus ovat korostuneita, vaikka herukkaakin toki löytyy. Jälkimaku on sitruunainen, herukkainen ja kirpeän omenainen. Vanilja ja Key Lime Pie tulevat hyvin esiin. Pippuria ja sinappia riittää, mutta tammi pitää ne kurissa. Turvesavu kevenee, tuhka ja hiili ovat toki mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee tervaisuutta ja tumman yrttisiä piirteitä.

Arvio: Runsas ja maukas Bowmore, joka ei pelaa kuitenkaan niillä tutuimmilla korteilla. Paikoin hiukan levoton kokonaisuus. 86/100

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinaista viskiä lopetetusta North Portista. Onhan tämä nyt vallan obskyyriä tavaraa, siitä ei pääse mihinkään.

Olen maistanut yhden North Port Brechinin aiemmin. Rare Malts -sarjan julkaisu oli sekin hyvin erikoislaatuinen.

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskin maltainen. Leipämäisyyttä, raskasta öljyisyyttä ja tumman yrttisiä piirteitä. Haistan palaneen käryä. Persikkaa, appelsiinia, rypälemäisyyttä, tölkkihedelmää. Metallinen vivahde. Runsas tammisuus, hiukan vaniljaa ja reipasta inkivääriä. Ruohoisuutta ja rasvaa. Varsin voimakas näillä volteilla.

Maku: Öljyinen, hedelmäinen ja varsin pureva. Paljon iskevämpi kuin voltit antaisivat odottaa. Tammea, pippuria, inkivääriä, hapokkuutta. Ananasta, persikkaa, sitruksisuutta, ruohoisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja vaativa. Maltaisuus pysyy kyydissä mukana, samoin mineraalinen tiukkuus. Hiukan vaniljaa ja hunajaa pääsee kuitenkin läpi. Jälkimaku on hapokas ja pippurinen, tiukan öljyinen ja kirpeän hedelmäinen. Inkivääriä, pippuria, purevuutta. Tammi on kuivattavaa sorttia ja iskee täydeltä laidalta. Palaneet sävyt nousevat pintaan. Mineraalisuutta, yrttejä, hiukan tölkkihedelmää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vaativa ja omalaatuinen muinaisviski. Tällaisia ei enää tehdä. Kukaan ei uskalla. 84/100

Cragganmore 1984 Distillers Edition 43%

Tämän Distillers Edition -sarjan Cragganmoren pullotusvuodesta ei ole vahvistettua tietoa, mutta tavara on laskettu tynnyriin vuonna 1984. Viimeistely on tehty perustason Ruby-portviinitynskissä.

Cragganmore 1984 Distillers Edition

(43%, OB, 1984–1998*, Double Matured in Ruby Port Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävänkin nätti! Raikasta hedelmäisyyttä, metisyyttä ja vahaisuutta tulvii. Kukkaiset ja hunajaiset sävyt ovat valloillaan. Viinimäisyys ja marjaisuus ovat hyvin esillä, varsin tasapainoisesti. Toffeeta, maltaisuutta, pientä paahteisuutta ja jopa savun ailahdus. Sävykäs kokonaisuus.

Maku: Vahamainen ja metinen, sitruksinen ja viininen. Portviini on maussa selvästi esillä, edelleen hyvällä tavalla. Punaista viinimarjaa, appelsiinia, maltaisuutta ja hiukan kuivakkaa tammea. Suutuntuma on melko kevyt. Paahteisuus ja savun häivähdys tuntuvat tuoksun lisäksi maussa. Pieni metallinen sivujuonne, aavistus kumia myös. Jälkimaku on viininen ja edelleen mukavan vahamainen. Metisyys ja hunaja kantavat myös jälkimakuun tyylikkäästi. Tammi tulee selvemmin esiin ja kitkeryys nostaa päätään. Hiukan pippuria, hapokkuutta ja nyt yhä enemmän kumia. Pähkinäistä karvautta ja happoja. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus. Tuntuu iäkkäältä viskiltä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Glenallachie 12 yo 46%

Maistossa tällä kertaa uutta Glenallachieta miniatyyripullosta. Nyt on Billy Walker tiimeineen päässyt vauhtiin tässä tislaamossa, kun BenRiach, Glendronach ja Glenglassaugh on myyty jo aikapäivää sitten Brown-Formanille.

Kuten odottaa saattoi, single caskeja alkoi tulla myös Glenallachien varastoista markkinoille. Samalla nämä perussarjan tuotteetkin pistettiin uuteen uskoon. Olen yhden tällaisen maistanut, vähän vanhemmasta päästä, mutta tein sen niin ohimennen, etten halunnut vielä antaa vakavampaa arviota. Parempi maistaa ajan kanssa.

Glenallachie 12 yo

(46%, OB, +/- 2019, Virgin Oak, Oloroso & Pedro Ximénez Sherry, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja melko kevyt. Jugurttirusinaa, ruohoisuutta, puuromaisuutta. Hiukan sitruksisuutta, mandariinia, omenapiirakkaa, banaania, aktiivista tammisuutta. Vahamaisuus ja metisyys ovat kuitenkin herkullisesti esillä. Voimakasta vaniljaa, marsipaania ja mantelia. Vesilisä avaa mineraalisuutta.

Maku: Maltaisuus ja sitruksisuus ovat kärjessä. Varsin simppeli ja suoraviivainen viski, jossa on edelleen tämä puuromainen perusjuonne vahvana. Leipämäisyyttä, tammea, vaniljaa. Banaania ja hunajaa. Jää tuoksusta selvästi jälkeen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kohtalaisen tasapainoinen. Jälkimaku on edelleen maltainen, nyt ruohoinen ja varsin mineraalinen. Hapokasta valkoviinimäisyyttä, briossia, hiukan kitkerää tammisuutta. Vanilja ja omenapiirakka pysyvät kyydissä. Banaania ja hunajaisuutta, hiukan kinuskia. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hapokkuutta ja mausteisuutta oikein kunnolla.

Arvio: Perusviski, jonka tuoksu on selvästi muuta kokonaisuutta jalostuneempi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers 56,6%

Jack Wiebersin pullottama Classic of Islay on ilmeisesti Lagavulinia – tai ainakin se on toistuvasti kärkiehdokas, kun tämän alkuperää veikkaillaan. Olen yhden Classic of Islayn maistanut tässä blogissa aiemmin. Aina liikutaan lihaisassa ja rasvaisen raskaassa päädyssä.

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers

(56,6%, Jack Wiebers, NAS, 2012, Cask No. 3012, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin lihaisa ja turvesavuinen. Vahvan nokinen ja tuhkainen, pekonia ja savumakkaraa riittää. Grillattua paprikaa, rancio-sävyjä, hiukan tervaisuutta ja kumisuutta. Siirappia, karamellia, kinuskikastiketta. Suolaa, merilevää, sen rinnalla imelyyttä ja paistirasvaa. Härskiä on. Vesilisä avaa kumisaapasta ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen, tuhkainen ja pykälää nuorekkaampi kuin tuoksu antoi odottaa. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta ja melko paljasta tammea löytyy. Pippurisuutta, savumakkaraa, suolaa, hiukan tervaa. Suutuntuma on painava ja varsin täyteläinen. Salmiakkia, omenaista purevuutta ja sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on hiilisavuinen ja pippurinen, todella lääkemäinen ja purevan hapokas. Sitruksisuutta, kumisuutta, karvautta, kahvisuutta. Salmiakkia ja lääkettä oikein kunnolla. Merellisyyttä ja suolaisuutta, tervaa ja kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja kalkkisuutta.

Arvio: Runsasmuotoinen mutta jokseenkin levoton savupommi. Maku jää selvästi tuoksua värittömämmäksi ja yksipuolisemmaksi. Aiemmin maistamani vuoden 2015 tynnyri oli monin tavoin vaikuttavampi tapaus. 84/100

Glendronach 20 yo 1990/2010 Cask #1241, 49,8%

Tällä kertaa lasissa sveitsiläiselle Lateltinille pullotettu Glendronachin klassinen single cask. Tislausvuosi on 1990 ja tynnyrinä oloroso. Lähtökohdat ovat lupaavat. Verrokiksi valikoitui vierelle likipitäen saman aikakauden cask #1901.

Glendronach 20 yo 1990/2010 Cask #1241

(49,8%, OB for Lateltin AG Switzerland, 5.9.1990–11/2010, Cask No. 1241, Oloroso Sherry Butt, 691 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella kahvinen ja syvän yrttinen. Lakritsia, luumua, tummaa suklaata. Appelsiininen, uuniomenainen ja viikunainen hedelmäisyys on voimakasta ja jättää pienen lihaisuuden varjoonsa. Hiukan liköörimäistä makeutta, tallisuutta ja nahkaa. Vesilisä avaa ruohoisia ja raikkaan sitruksisia piirteitä.

Maku: Kahvinen ja pähkinäisen suklainen. Lakritsia, luumuhilloa, siirappisuutta, makeaa sherryä, liköörimäisiä piirteitä. Appelsiinisuklaata, makeaa omenaa, taatelikakkua. Suutuntuma on täyteläinen ja kermaisen pehmeä. Nutellaa, piparkakkutaikinaa. Cask #1901 on tämän rinnalla lihaisa ja hillomaisen napakka. Jälkimaku tässä on tumman sherryinen, luumuinen ja edelleen hyvin kahvinen. Kermaisuus ja siirappisuus korostuvat jälkimaussa, rusinaa ja viikunahilloketta riittää. Lakritsia, appelsiinisuklaata, vaniljaa, maapähkinää. Pitkä ja herkullinen finaali. Vesilisä tuo runsaasti kermatoffeeta pintaan.

Arvio: Kahvinen ja makea herkutteluviski. Vaikea tästä on olla pitämättä. Laadultaan erittäin hyvin linjassa cask #1901:n kanssa. 90/100

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt 43%

Lasissa kaikkien liuottimien ja muiden litkujen jälkeen ihan oikeaa Prestonfieldin Bowmorea, joka on pullotettu joko vuonna 1988 tai 1989. Let’s get back on the track.

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt

(43%, Prestonfield, Bottled +/- 1988, 75 cl)

Tuoksu: Tumman öljyinen ja yllättävänkin turvesavuinen. Vahamaista tammea, suolaisuutta, jodia, vanhaa kalaverkkoa. Sitruunaisuutta ja hiukan päärynää, kamferia ja minttua. Mineraalisuutta, hiukan metallisuutta, aavistus maitosuklaan makeutta. Kermaisuutta ja mokkanahkaa, kevyttä sherryisyyttä.

Maku: Sitruunaisuutta ja tummaa turvesavua. Metallisuus on heti pinnassa. Tiettyä rasvaista suklaisuutta ja musteisuutta. Vanha kunnon laventeli on läsnä varsin saippuaisena. Suolaisuutta ja vahamaisuutta, parafiiniä ja hiukan nahkaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Hiukan kermavaahtoa ja kepeää sitruunatorttua löytyy kaiken merellisyyden keskellä. Jälkimaku alkaa todella saippuaisena ja varsin vartalovoidemaisena. Metallisuus on mukana yhä. Herukkaisuutta, sitruunaa, minttua, mineraalisuutta, suolaa ja vahamaisuutta. Maitosuklaata, päärynää, kermaisuutta. Kamferia ja hiukan lakritsia. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas ja monitahoinen nuori Bowmore, jossa on kasarin henki läsnä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Inchmurrin 18 yo 46%

Loch Lomondin pullottama Inchmurrin ei ole koskaan ollut erityisen arvostettu viski. Täytyy silti ihan satunnaisotannalla maistaa, olisiko 18-vuotiaassa kuitenkin onnistuttu.

Miniatyyripullon kaulassa on koodi L5/313/18 07:48. Viskinörtin arkijärki sanoo, että kyseessä olisi vuoden 313:ntena päivänä eli 9. marraskuuta 2018 hiukan ennen kahdeksaa tehty pullotuserä.

Inchmurrin 18 yo

(46%, OB, 2018, Island Collection, Refill & Re-charred Ex-Bourbon Casks, Batch L5/313/18 07:48, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas tammi. Leipämäisyyttä ja maltaisuutta on vaikka muille jakaa. Sitruksinen ja omenainen hedelmäisyys on raikasta, mutta pieni pahvinen vivahde häiriköi. Weetabixiä, pähkinärouhetta, tammilastuja. Korianteria, minttua, persiljaa. Metallisia sivuääniä. Vesilisä avaa persikkaista ja päärynäistä makeutta.

Maku: Tammi ajaa päälle isolla rekalla ilman valoja. Tanniineja, inkivääriä, teroitettua lyijykynää, ruohoisuutta. Aprikoosinen ja omenaisen hapokas hedelmäisyys. Varsin kuiva yleisilme, mentholin ja piparmintun (hammastahnan) piirteitä. Suutuntuma on melko kevyt ja osin kireä. Maltaisuuden kaverina kulkee edelleen tietty pahvisuus ja puuromaisuus, jota myslin ja Weetabixin kauttakin tulee läpi. Jälkimaku on muromainen ja erittäin tamminen, osin liuotinmainen. Tietty kireys ja hapokkuus korostuu entisestään. Ruohoisuutta, sitruksisuutta, korianteria. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin Vihreitä Kuulia ja siirappisuutta.

Arvio: Ei oikein maistu, vaikka odotukset tavallaan ylittyivätkin. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41, 58,8%

Maistelussa vaihteeksi Aultmorea SMWS:n valikoimista. Tynnyrinä on ollut refill-bourbon ja kypsytystä takana 13 vuotta. Odotukset ovat maltilliset, koska perinteisesti nämä nuorehkot Aultmoret ovat olleet hiukan värittömiä speysidereita.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41

(58,8%, Scotch Malt Whisky Society, 2/1997–2010*, Sweet and citric counterpoints, 2nd Fill Ex-Bourbon Hogshead, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja runsaan vaahtokarkkinen. Marsipaania, sitruunavaahtoa, apilankukkaa, rypälemäisyyttä, hiukan raakaa päärynää. Mineraalisuutta ja pientä valkopippurisuutta. Öljyisen napakka ja hiukan rasvainen purevuus on myös mukana. Vesilisä avaa raikkautta, minttua ja sitruunamelissaa.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja purevan pippurinen. Yllättävänkin voimakas tuoksuun nähden. Maltaisuutta, sahattua lautaa, pientä liimamaisuutta ja liuotinta. Viinirypäleitä, kiiviä, päärynää. Sitruuna edelleen vahvasti pinnassa, kirpeänä ja intensiivisenä. Runko on korkeintaan keskitäyteläinen mutta suutuntumassa pippuri ja mineraalisuus korostuvat. Ei tämä mikään nautiskeluviski ole, enemmänkin tekninen suoritus. Jälkimaku valkopippurinen, mineraalinen ja rypälemäisen hapokas. Mustaa teetä, anista, heinäisyyttä, vähitellen nousevaa suolaa. Tiukka tammisuus pitää loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta lisää.

Arvio: Tyylinä tämä on sellaista laatua, mistä en erityisemmin pidä. Suuria vikoja tässä ei ole, mutta sen verran kireä viski on kyseessä, ettei varsinaisesta nautiskelusta voi puhua. 79/100

Glengoyne 25 yo The First Fill 46%

Lasiin päätyi tällä kertaa Glengoynen 25-vuotiaan tuoretta erää suoraan tax free -valikoimista. Tässä The First Fill -pullotteessa on aavistuksen alhaisempi alkoholiprosentti kuin normiversiossa, jossa se on 48 %. Muuta näkyvää eroa ei ole heti havaittavissa. Vertailukohta on kyllä kova, koska se perusversio oli ainakin viimeksi maisteltuna pullotteena varsin erinomainen.

Glengoyne 25 yo The First Fill

(46%, OB, +/- 2019, Travel Retail Exclusive, First Fill Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti sherrytuoksu. Tummaa suklaata, luumua, viikunaa, taatelia, runsaasti maitokahvia. Yrttisyyttä, iäkkään oloista tammisuutta, uuniomenaa, siirappisuutta. Muhkea öljyisyys ja tyylikäs pähkinä. Hieno syvyys ja kompleksisuus, kermaisuutta ja marjaisuutta riittää. Vesilisä avaa paahteisuutta ja paljastaa pienen savun ailahduksen.

Maku: Sherryinen, kahvinen ja suklainen. Hyvin samantyylinen kuin 48-volttinen versio, koska tuoksu antaa odottaa totaalista sherryjyrää, mutta hedelmät, luumu, taateli ja omenaisuus saavatkin hyvin tilaa. Marjaisuus on vahvasti esillä, pientä lakritsia ja yrttiä. Pähkinää ja vahamaista tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kermaisen pehmeä. Helpommin lähestyttävä tämä on kuin 48-volttinen versio. Jälkimaku on edelleen runsaan suklainen, kahvinen ja siirappisen sherryinen. Minttu ja yrtit nousevat hyvin esiin, samoin sitruksisuus ja uuniomena. Pientä pippuria myös. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa maitokahvia ja pehmentää otetta entisestään.

Arvio: Makean suklainen ja runsas huippuviski häpeilemättömän sherryttelyn ystäville. Ylitti odotukset. 90/100