Maistetut

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan 46%

Kyllä viski on keksitty tällaisia sysimustia sydäntalven sadepäiviä varten. Sen kunniaksi mukissa on ihan rehellinen Bowmore, jota on loppuvaiheessa kylvetetty vielä ex-sherrytynnyrissä.

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1995–2009, Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja raikkaan sitruksinen. Mietoa savua, märkiä lehtiä, mausteita ja mineraalisuutta. Aprikoosia, hiukan kermatoffeeta ja mokkanahkaa. Yrttisyys ja herukkaisuus toimivat hyvin yhteen, sherryn vaikutus tuntuu varsin vähäiseltä. Pientä hiilisyyttä löytyy. Vesilisä tuo esiin rusinaisia ja suklaisia piirteitä.

Maku: Ryhdikäs, marjaisa ja tumman turvesavuinen. Hiilinen ja tuhkainen savu tulee läpi paljon selvemmin kuin tuoksussa. Sitruksisuutta ja herukkaisuutta toki riittää, lisäksi esiin tulee paahdettua pähkinää, suolaisuutta, grillattua ananasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, rakenne mielenkiintoinen ja pippurissa juuri sopivasti puhtia. Tammea, nahkaisuutta, yrttejä, hiukan lakritsia. Jälkimaku on tuhdin turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja hiukan lihaisa. Lakritsia ja tumman yrttisiä sävyjä riittää. Paahdetut pähkinät, mustaherukka ja aprikoosihillo toimivat hyvin yhteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa piparkakkua ja maitosuklaista sherryisyyttä.

Arvio: Odotuksia selvästi herkullisempi esitys. Tämä olisi sokkona voinut mennä paljon iäkkäämmästäkin Bowmoresta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Glen Moray 2006/2016 Cask #5337, 55%

Lasissa on tällä kertaa jälkiruokaviinitynskässä kypsytelty Glen Moray, ei ihan jokapäiväinen tuttavuus. Kyseinen Private Edition on pullotettu Saksaan muutama vuosi sitten.

Glen Moray 2006/2016 Cask #5337

(55%, OB for Germany, 2006–2016, Private Edition, Master Distiller’s Selection, Sauternes Cask, 70 cl)

Tuoksu: Persikkainen ja maltainen. Puuroa ja leipämäistä hiivaisuutta, karkkista makeutta. Jugurttirusinaa, happamuutta, sahattua tammilankkua, runsaasti ruohoisuutta. Aprikoosinkiveä ja hiukan sitruksisuutta, mutta varsinainen viinisyys pysyy hyvin piilotettuna. Vesilisä avaa ruutisuutta ja metallisuutta, tölkkihedelmää.

Maku: Hedelmäinen, pippurinen ja todella voimakas. Persikkaa, aprikoosia, kirpeää päärynää. Tammi on todella aktiivisena pinnassa, samoin maltaisuus rouhii oikein kunnolla. Ruohoisuutta ja yrttisyyttä, todella hapanta mustaa teetä, happoja. Suutuntuma on melko kevyt mutta todella pistelevä. Puuromaisuus ja pieni lenseys pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on maltainen, ruohoinen ja pistävän tamminen. Aprikoosia, omenaa, happoja, sitruksisuutta. Yrttisyyttä ja mustaa teetä riittää. Mikään erityisen nautinnollinen viski tämä ei ole, enemmänkin kova löylytys. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkisuutta ja kermaisuutta esiin.

Arvio: Erittäin tiukka veto, todella kireä ja armoton viski. Sauternes ei oikein lähde puuromaisen lenseyden ja tammisen tiukkuuden alta. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask 54,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt nuori Caol Ila saksalaiselta The Whisky Caskilta.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask

(54,1%, The Whisky Cask, 2008–2018, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen, lääkemäinen ja napakka. Hapokkuutta, raa’ahkoa päärynäisyyttä, reippaasti tuhkaa ja suolaisuutta. Öljyssään ja painavuudessaan hetkellisesti hyvin tyypillinen nuori Caol Ila. Reippaan tammen keskeltä löytyy myös tiettyä kumisuutta ja paahdetta. Vesilisä tuo esiin suolalohta ja hunajaisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuus ja sitruksisuus ovat pinnassa, yleisilme on aavistuksen makeampi ja hedelmäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta, merilevää, ostereita, hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammen napakkuus tuntuu. Omenaa, päärynää, pientä hunajaisuutta, öljyisyyttä ja paahteisuutta. Kumi pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on varsin paljas, reippaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Pippuria, sitruksisuutta, öljyä ja runsaasti suolaa. Päärynäisyys ja pistävä tammisyys tulevat vähitellen esiin. Kumi ja hapokkuus tuovat oman lisänsä palettiin. Finaali on silti yllättävänkin pitkä ja lopuksi hyvin ruohoinen. Vesilisä korostaa suolavetistä ja raikkaan sitruksista puolta.

Arvio: Hyvin simppeli, virheetön ja tisleelle uskollinen nuori savuviski. Ei silti herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Glendronach 1994/2018, Malts of Scotland 50,2%

Vuoden 2020 maistelut tässä blogissa saa kunnian aloittaa varsin pienen pullotusmäärän single cask Glendronach Malts of Scotlandilta. En muistakaan maistaneeni aiemmin sellaista Glendronachin sinkkua, jonka tarkka ikä ei olisi ollut tiedossa.

Glendronach 1994/2018, Malts of Scotland

(50,2%, Malts of Scotland, 1994–2018, Cask No. MoS 18011, Sherry Hogshead, 240 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella rusinainen ja piimäkakkumainen. Reippaasti mausteisuutta, kanelia ja inkivääriä etenkin. Taatelia ja kypsää luumua, kuivattuja hedelmiä, hiukan sitruksisuutta ja marjaisuutta. Tummaa suklaata ja pähkinäistä happamuutta. Hiukan tallia ja nahkaa, klassista sherryttelyä. Vesilisä tuo kermaisuutta ja kahvia.

Maku: Yllättävän kuiva ja maltainen. Mausteisuus tulee pippurisena ja hapokkaana päälle. Rusinaa, pähkinää ja kuivattua hedelmää. Hiukan yksiulotteinen ja kireä alkuun, mutta avautuu vähitellen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Tammi tulee aktiivisena esiin, vanilja maistuu ja pippuri jatkaa kulkuaan. Nahkaisuutta ja happoja riittää. Sherryinen suklaisuus ja hedelmäisyys jäävät taka-alalle. Jälkimaku on mausteinen, maltainen ja tammisen rouhea. Pippuria ja kanelia tulee runsaasti esiin, samoin mysliä ja hapokkuutta. Nahkaa, kahvia, kuivaa hedelmää. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja maitokahvista makeutta.

Arvio: Nyt ei osunut hyppy lankulle. Tasapaino on hiukan hukassa alusta asti. Vesilisä korjaa sentään jonkin verran kovimpia happoja sivuun ja päästää kermaisuutta esiin, mutta silti kokonaisuus ei yllä lähellekään parhaita tämän lajin edustajia. 85/100

Talisker 15 yo Special Release 2019, 57,3%

Vuoden 2019 maistelut tässä blogissa päättää Diageon tänä syksynä Special Releases -sarjassa julkaisema Talisker. Yksi syksyn yllättävistä spesiaaleista on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (Freshly Charred American Oak Hogsheads), joista on riittänyt viskiä yli 42 000 pulloon. Se on melkoinen määrä se.

Oma suhteeni Taliskeriin on muuttunut vuosien saatossa aina vain kompleksisemmaksi. Ihailen syvästi 2000-luvun alussa julkaistuja 20- ja 25-vuotiaita pullotteita. Vanha kymppi toimi hyvin, samoin tuhdin sherryinen Managers’ Choice. Mutta nämä uudet Neist Pointit ja muut… Hmm. Vaikeita. Siksi en tältäkään viskiltä odota juuri mitään.

Talisker 15 yo Special Release 2019

(57,3%, OB, 2019, Special Release, Freshly Charred American Oak Hogsheads, 42222 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäsalaattia ja kermaisuutta, hunajaisuutta ja hiukan turvesavua. Ruohoisuus ja vahamaisuus tulevat selvästi esiin, samoin pistävä yrttisyys ja pieni pippuri. Vaniljaa, kypsää banaania, makeaa omenaa. Suolaisuus ja merellisyys löytyvät myös. Melko makea kokonaisuus. Vesilisä avaa makeaa limettiä.

Maku: Pippuri tulee runsaana läpi. Turvesavu ja suolaisuus iskevät perässä niin, että hedelmät jäävät hiukan jalkoihin. Jodia ja merilevää riittää. Yrttisyys on kitkerää ja tammi tuntuu jopa raa’alta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja poltteleva. Chiliä, karvasmantelia, sitruunaa, rusinaa. Makea tuhkaisuus ja öljyinen purevuus eivät aivan löydä balanssia grillattujen hedelmien kanssa. Jälkimaku on tuhkainen, suolainen ja reippaan turvesavuinen. Viherpippuria tulee joka tuutista, kunnes vanilja ja hunaja vähitellen löytävät tiensä ulos. Jodia, lääkettä, merilevää, sahanpurua. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo bensaisuutta ja pihkaa esiin.

Arvio: Monitahoinen ja haastava Talisker. Puuta, karvautta ja makeutta, ei ihan balanssissa. Tuoksu on kuitenkin todella kutsuva, kun viskiä jaksaa pyörittää lasissa hiukan pidempään. Pakko kuitenkin myöntää, että ne vanhat refill-tynnyrit… ne vasta olivat jotain. Tämä ei mitenkään pääse omiin suosikkeihin, vaikka sinänsä aivan laadukas nykypäivän Talisker onkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Old Pulteney 2007/2019 Cask #1471 for The Whisky Shop 50,2%

Harvoin olen päässyt maistamaan virallista single caskia Old Pulteneyn tislaamon valikoimasta. Nyt koitti sekin hetki. Pullote on paperilla todella lupaava ja väri harvinaisen syvä.

Old Pulteney 2007/2019 Cask #1471 for The Whisky Shop

(50,2%, OB for The Whisky Shop, 2007–2019, Cask No. 1471, Spanish Oak Hogshead Cask, 408 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja sherryisen runsas. Rusinaa ja pähkinää, luumuhilloa ja marsipaania. Uuniomenaa, maitosuklaata, toffeefudgea. Tammi ja mausteisuus tukevat hyvin tätä hedelmäistä runsautta, jossa on syvyyttä vaikka muille jakaa. Mantelia, mokkanahkaa, vanhoja huonekaluja. Vesilisä avaa viinikumikarkkia, mustaherukkaa ja viinistä makeutta.

Maku: Sherryisen hedelmäinen ja vivahteikas. Suklaisuus, luumuhillo ja rusina eivät jätä tisleen pähkinäistä, merellistä ja varsin suolaista perusluonnetta piiloon, vaan tukevat sitä upeasti. Uuniomenaa, toffeeta, marsipaania, vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Tammea, kanelia, maustepippuria, kardemummaa. Jälkimaku on suklainen, kaakaojauhemainen, mantelimainen, vaniljainen ja varsin suolainen. Luumua, nahkaa, hiukan lihaisuutta. Runsaasti mausteita, tammisuus kuivuu rauhallisesti. Kinuskia, marsipaania, uuniomenaa. Yllättävän pitkä finaali vielä syvenee ajan kanssa. Vesilisä tuo lisää viinisyyttä.

Arvio: Aivan hävyttömän hyvä sherryviski näin nuoreksi pullotteeksi. Joulu on taas! 90/100

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead 54,4%

Maistossa vaihteeksi Bowmorea perusasetuksilla vuodelta 1992. Sarja on Cadenheadin klassinen Authentic Collection ja tynnyrinä Bourbon Hogshead. Harvemmin nämä ihan huonoja ovat. Tosin nyt on itselleni rakas laventeli jo kadonnut tähän tislausvuoteen mennessä.

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead

(54,4%, Cadenhead, Authentic Collection, 1992–11/2006, Bourbon Hogshead, 294 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja tuhkainen, voimakkaan sitruksinen ja omenainen. Runsaasti trooppista hedelmää ja vaniljaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta ja lääkemäinen ailahdus. Vegetaalinen ja lievästi rasvainen vivahde johtaisi sokkona harhaan. Herukkaisuutta silti löytyy. Vesilisä avaa anista ja minttua.

Maku: Runsaan turvesavuinen, hiilinen ja pippurinen. Sitruksinen, merivetinen ja hapokas kokonaisuus, kirkas ja suoraviivainen. Omenaa ja trooppista hedelmää löytyy, mutta ne jäävät hiukan tuhkaisuuden alle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Vegetaalisuus ja pieni lihaisuus ovat korostuneita, vaikka herukkaakin toki löytyy. Jälkimaku on sitruunainen, herukkainen ja kirpeän omenainen. Vanilja ja Key Lime Pie tulevat hyvin esiin. Pippuria ja sinappia riittää, mutta tammi pitää ne kurissa. Turvesavu kevenee, tuhka ja hiili ovat toki mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee tervaisuutta ja tumman yrttisiä piirteitä.

Arvio: Runsas ja maukas Bowmore, joka ei pelaa kuitenkaan niillä tutuimmilla korteilla. Paikoin hiukan levoton kokonaisuus. 86/100

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinaista viskiä lopetetusta North Portista. Onhan tämä nyt vallan obskyyriä tavaraa, siitä ei pääse mihinkään.

Olen maistanut yhden North Port Brechinin aiemmin. Rare Malts -sarjan julkaisu oli sekin hyvin erikoislaatuinen.

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskin maltainen. Leipämäisyyttä, raskasta öljyisyyttä ja tumman yrttisiä piirteitä. Haistan palaneen käryä. Persikkaa, appelsiinia, rypälemäisyyttä, tölkkihedelmää. Metallinen vivahde. Runsas tammisuus, hiukan vaniljaa ja reipasta inkivääriä. Ruohoisuutta ja rasvaa. Varsin voimakas näillä volteilla.

Maku: Öljyinen, hedelmäinen ja varsin pureva. Paljon iskevämpi kuin voltit antaisivat odottaa. Tammea, pippuria, inkivääriä, hapokkuutta. Ananasta, persikkaa, sitruksisuutta, ruohoisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja vaativa. Maltaisuus pysyy kyydissä mukana, samoin mineraalinen tiukkuus. Hiukan vaniljaa ja hunajaa pääsee kuitenkin läpi. Jälkimaku on hapokas ja pippurinen, tiukan öljyinen ja kirpeän hedelmäinen. Inkivääriä, pippuria, purevuutta. Tammi on kuivattavaa sorttia ja iskee täydeltä laidalta. Palaneet sävyt nousevat pintaan. Mineraalisuutta, yrttejä, hiukan tölkkihedelmää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vaativa ja omalaatuinen muinaisviski. Tällaisia ei enää tehdä. Kukaan ei uskalla. 84/100

Cragganmore 1984 Distillers Edition 43%

Tämän Distillers Edition -sarjan Cragganmoren pullotusvuodesta ei ole vahvistettua tietoa, mutta tavara on laskettu tynnyriin vuonna 1984. Viimeistely on tehty perustason Ruby-portviinitynskissä.

Cragganmore 1984 Distillers Edition

(43%, OB, 1984–1998*, Double Matured in Ruby Port Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävänkin nätti! Raikasta hedelmäisyyttä, metisyyttä ja vahaisuutta tulvii. Kukkaiset ja hunajaiset sävyt ovat valloillaan. Viinimäisyys ja marjaisuus ovat hyvin esillä, varsin tasapainoisesti. Toffeeta, maltaisuutta, pientä paahteisuutta ja jopa savun ailahdus. Sävykäs kokonaisuus.

Maku: Vahamainen ja metinen, sitruksinen ja viininen. Portviini on maussa selvästi esillä, edelleen hyvällä tavalla. Punaista viinimarjaa, appelsiinia, maltaisuutta ja hiukan kuivakkaa tammea. Suutuntuma on melko kevyt. Paahteisuus ja savun häivähdys tuntuvat tuoksun lisäksi maussa. Pieni metallinen sivujuonne, aavistus kumia myös. Jälkimaku on viininen ja edelleen mukavan vahamainen. Metisyys ja hunaja kantavat myös jälkimakuun tyylikkäästi. Tammi tulee selvemmin esiin ja kitkeryys nostaa päätään. Hiukan pippuria, hapokkuutta ja nyt yhä enemmän kumia. Pähkinäistä karvautta ja happoja. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus. Tuntuu iäkkäältä viskiltä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Glenallachie 12 yo 46%

Maistossa tällä kertaa uutta Glenallachieta miniatyyripullosta. Nyt on Billy Walker tiimeineen päässyt vauhtiin tässä tislaamossa, kun BenRiach, Glendronach ja Glenglassaugh on myyty jo aikapäivää sitten Brown-Formanille.

Kuten odottaa saattoi, single caskeja alkoi tulla myös Glenallachien varastoista markkinoille. Samalla nämä perussarjan tuotteetkin pistettiin uuteen uskoon. Olen yhden tällaisen maistanut, vähän vanhemmasta päästä, mutta tein sen niin ohimennen, etten halunnut vielä antaa vakavampaa arviota. Parempi maistaa ajan kanssa.

Glenallachie 12 yo

(46%, OB, +/- 2019, Virgin Oak, Oloroso & Pedro Ximénez Sherry, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja melko kevyt. Jugurttirusinaa, ruohoisuutta, puuromaisuutta. Hiukan sitruksisuutta, mandariinia, omenapiirakkaa, banaania, aktiivista tammisuutta. Vahamaisuus ja metisyys ovat kuitenkin herkullisesti esillä. Voimakasta vaniljaa, marsipaania ja mantelia. Vesilisä avaa mineraalisuutta.

Maku: Maltaisuus ja sitruksisuus ovat kärjessä. Varsin simppeli ja suoraviivainen viski, jossa on edelleen tämä puuromainen perusjuonne vahvana. Leipämäisyyttä, tammea, vaniljaa. Banaania ja hunajaa. Jää tuoksusta selvästi jälkeen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kohtalaisen tasapainoinen. Jälkimaku on edelleen maltainen, nyt ruohoinen ja varsin mineraalinen. Hapokasta valkoviinimäisyyttä, briossia, hiukan kitkerää tammisuutta. Vanilja ja omenapiirakka pysyvät kyydissä. Banaania ja hunajaisuutta, hiukan kinuskia. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hapokkuutta ja mausteisuutta oikein kunnolla.

Arvio: Perusviski, jonka tuoksu on selvästi muuta kokonaisuutta jalostuneempi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.