Maistetut

Glen Scotia 20 yo 1991, SMWS 93.50, 58,6%

Maistossa tällä kertaa Glen Scotiaa ex-bourbonista. Pullottajana Scotch Malt Whisky Society ja viskin nimi jälleen lupaava: Kuumat kekäleet Helvetin porteilla.

Glen Scotia 20 yo 1991, SMWS 93.50

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 17.4.1991–2011*, Hot embers at the gates of Hell, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella voimakas, todella erikoinen. Lihaisa, vegetaalinen, kostean turpeinen ja todella tummasävyinen. Lakritsia, nyhtöpossua, bbq-kastiketta, palanutta rasvaa. Verilettuja, uunivihanneksia, hapokkuutta, yrttilikööriä, paahtoleipää, maltaisuutta. Huh. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja voita.

Maku: Rajun tuoksun jälkeen pykälää tavallisempi – ainakin aluksi. Tiukkaa tammea, pientä liuotinmaisuutta, vaniljaa, öljyä. Yrttisyyttä, pihkaa, vegetaalisuutta, turpeisia sävyjä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja suorastaan polttava. Chiliä, happoja, lakritsia, raakaa lihaa. Leipämäinen maltaisuus on edelleen mukana. Jälkimaku nousee kuitenkin lentoon oikein kunnolla. Havuja, pihkaa, tammea, muhkeaa pippurisuutta, rasvaa. Vegetaalinen turpeisuus ja kova fenolisuus menevät ihon alle. Yrttilikööriä, mustaa teetä, paahteisuutta. Varsin pitkä ja puhutteleva finaali. Vesilisä saa omenaiset ja sitruksiset piirteet esiin.

Arvio: Omalaatuinen ja mielenkiintoinen viskielämys. Siinä mielessä tämä on täysiverinen Glen Scotia, ettei niistä yleensä koskaan tiedä, mitä eteensä saa. Nyt osui kohtalaisen hyvin kohdilleen. 86/100

Glendronach 11 yo 2002/2013 Cask #2034, 53,7%

Maistelussa vaihteeksi varsin nuori Glendronachin single cask. En ole näihin nuorikkoihin mitenkään erikoistunut, joten on aina mielenkiintoista päästä maistamaan. Tämä on pullotettu hyvänä vuonna 2013 hollantilaiselle De Wijnproeversille.

Glendronach 11 yo 2002/2013 Cask #2034

(53,7%, OB for De Wijnproevers, 12.7.2002–11/2013, Cask #2034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 724 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, sherrryinen ja multainen. Marsipaanin ja vaniljan seuraan liittyy kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja toffeeta. Hieno eucalyptus ja tyylikäs öljyisyys. Appelsiinia, mansikkaa, minttua, raikasta sitruunaleivosta. Tallia ja nahkaa. Ikäistään vanhemman viskin tuoksu. Vesilisä tuo hiukan sikaria esiin.

Maku: Hilloinen ja hedelmäinen, sherryinen ja runsas. Mansikkahilloa, luumua, suklaata, pähkinää. Appelsiinia, sitruunaleivosta, hiukan ananasta, vaniljaa, öljyisyyttä, tyylikkäitä tallin ja nahkaisuuden piirteitä. Melko täyteläinen ja hienosti tasapainoinen suutuntuma. Murokeksiä, kuivaa tammea. Jälkimaku on hiukan ohentuva, runsaan sherryinen ja maukkaan hedelmäinen edelleen. Tammi tulee melko paljaana läpi vaniljan ja maltaisuuden keskeltä. Luumua, hilloisuutta, toffeeta, hiukan pippuria ja minttua. Multaisia ja tallisia piirteitä. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa maakellarimaisia ja tumman lakritsisia piirteitä.

Arvio: Ikäistään huimasti kypsemmän oloinen viski. Hyvää. 88/100

Clynelish Reserve Game of Thrones 51,2%

Maistossa ikämerkitsemätön GoT-perusviski, jossa voltit ovat tavanomaista tukevammat. Aiemmin maistamani Game of Thrones -pullotteet ovat jättäneet kautta linjan kylmäksi, mutta toivottavasti tämä Clynelish toimisi paremmin.

Clynelish Reserve Game of Thrones

(51,2%, OB, NAS, 2019, Game of Thrones – House Tyrell, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, tumma ja varsin happaman oloinen. Sitruksisuus tulee läpi varsin katkerana, kirpeä aprikoosi ja karhea maltaisuus säestävät. Vaha on esillä, samoin kaneli ja hapan yrttisyys. Havuja, märkiä lehtiä, talviomenaa. Taustalta löytyy myös pieni vanilja ja hunaja. Vesilisä avaa mukavasti mentholia.

Maku: Maltainen ja tamminen, runsas ja pureva. Ei mikään siemailuviski, vaan synkkä ja vaativa kokonaisuus. Öljyisyyttä, katkeruutta, hapanta sitruksisuutta, kanelia, karvaita yrttejä. Suutuntuma on melko vahamainen ja napakan mausteinen. Havuja, pippuria, mehiläisvahaa. Edelleen se pieni hunajainen ja vaniljainen makeus on kuitenkin mukana. Jälkimaku puskee pippuria selvästi isommin, katkeruus ja happamuus pääsevät valtaan. Tammea, maltaisuutta, karheutta, yrttejä. Pieni karkkinen makeus kuitenkin löytyy yhä taustalta, vaniljaisella kärjellä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo jännän laventelin esiin.

Arvio: Vaativa ja synkkäsävyinen Clynelish. Viskinä ei helpoimmasta päästä. Puhtaasti tekniseltä kannalta tässä on vahvoja ja hienojakin piirteitä, jotka kohottavat tämän ehdottomasti kaiken bulkin yläpuolelle, mutta siitä huolimatta kokonaisuus ei valtavasti sytytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Smoke On The Water, ”Hyvä viski”.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition 43%

Lasissa tällä kertaa varsin tuoretta Lagavulinin Distillers Editionia. Tämä sarja on kokenut viime vuosina todellisen mahalaskun, joten juuri minkäänlaisia odotuksia ei tätä kohtaan ole.

Tuoreessa muistissa on, miten keskinkertainen pullote esimerkiksi Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition oli. Kun vertailukohdaksi sarjasta asettaa esimerkiksi vuosikerran 1990 tai 1991, puhutaan aivan eri viskeistä.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition

(43%, OB, 2002–2018, Batch No. lgv 4/507, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, melko makea ja lihaisa. Chorizoa, pekonia, rusinaa, hiukan tervaa. Suolavetisyyttä, yrttisyyttä, hiukan merilevää. Rasvainen ja lievästi vahainen vaikutelma, mutta paljas tammi paistaa läpi kaikesta. Kynttilää, ruohoisuutta, hiiltä, musteisuutta, bbq-kastiketta. Teroitettua lyijykynää.

Maku: Tuoksua mielenkiintoisempi yhdistelmä makeaa vahamaisuutta ja napakkaa turpeisuutta. Chorizoa ja rasvaa, pekonia ja yrttejä. Melko reipas vegetaalisuus hallitsee, tammi tulee edelleen melko raa’asti läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi on osin levoton. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, hiukan tervaa. Kinuskia ja toffeeta, hiukan toskaomenaa, vaniljaa ja pientä pippuria. Bbq-kastike ja teroitettu lyijykynä maistuvat. Jälkimaku on rasvainen ja luumuinen, turvesavuinen ja vahainen. Suolaisuus ja salmiakkisuus ottavat vallan. Chorizoa, pekonia, kahvisuutta, tammea, paahteisuutta ja happamuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vielä aiempaakin hahmottomampi viski. Idea alkaa kadota lopullisesti. Toki Lagavulin on aina Lagavulin, mutta silti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition 43%

Maistelussa Distillers Edition -sarjasta vanhemman aikakauden Glenkinchietä oikein vintagejulkaisuna. Miniatyyrissä ei ole tarkkaa pullotusvuotta, mutta kun saman vuoden täysikokoiset pullotteet ovat vuodelta 1999, hyvin suurella varmuudella tämäkin on samaa satsia.

En ole Glenkinchien erityinen ystävä ollut koskaan, vaikka vierailinkin tislaamolla viime vuosikymmenellä.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition

(43%, OB, 1986–1999, Double Matured in Amontillado Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs kuiva tammi ja kova toffeekarkki tulevat ensimmäisinä vastaan. Metisyyttä ja vahaa, pihkaisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuus tuntuu varsin kuivana. Sherry tulee yllättävänkin kauniisti läpi, toffeemaisena ja pähkinäisenä. Hapokasta omenaa, kukkaisuutta, pientä viinisyyttä. Tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Todella iäkkään viskin piirteet ovat heti pinnassa. Vahamaista, kuivaa tammea, kovia toffeekarkkeja ja antiikkisuutta. Upea metisyys, pihkaisuus ja pähkinäisyys. Kuivattuja hedelmiä, hiukan rusinaa, akaasiahunajaa, marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvässä balanssissa. Maltaisuus ja omenaisuus toimivat nätisti. Hyvän sherrytammen sävyjä. Jälkimaku on mustaherukkainen ja intensiivinen. Vahamaisuutta, kuivaa tammea, mineraalisuutta, kukkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, pähkinää, sherryä, nahkaisuutta, antiikkisia sävyjä. Hieno marjaisuus ja hedelmäisyys. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Voisiko tässä olla jotain ikäviskiä joukossa? Huima yllätys viskiksi tämä. Ihan viittä vaille mestaruussarjatavaraa. 89/100

Tomatin 35 yo 1976/2011, The Whisky Agency 51,4%

Maistelussa erittäin kehuttu Tomatin-pullote refill-sherrystä. Odotukset ovat aivan tapissa.

Tomatin 35 yo 1976/2011, The Whisky Agency

(51,4%, The Whisky Agency, Moody Lions, 1976–2011, Refill Sherry Wood, 313 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa, hedelmiä ja kuivaa tammea. Aprikoosia, omenaa, mangoa, hunajamelonia. Minttua ja akaasiahunajaa, pientä havuisuutta ja pihkaa. Yrttisyyttä ja pähkinäisyyttä, hienoja sherryn sävyjä. Öljyinen ja kauniisti ikääntynyt. Refill-tammi toimii upeasti. Vesilisä tuo kamferia ja toffeeta esiin.

Maku: Yrttinen ja intensiivinen. Havuisuudessaan ja pihkassaan takuuvarma ikääntynyt Tomatin. Marjaisuus nostaa päätään, etenkin mustaherukka ja vadelma. Tammi on selvästi voimakkaammin läsnä kuin tuoksussa, nyt tulee läpi teetä ja sympatiaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yrttisen keskittynyt. Hieno sherryisyys saa kylkeensä runsaasti hedelmää, etenkin mangoa ja aprikoosia. Jälkimaku liikkuu edelleen tammi edellä. Sherryisyys sulaa pähkinäiseksi ja hunajaiseksi makuelämykseksi, jota etenkin minttu ja havuisuus säestävät. Omenaa, aprikoosia, melonia. Pientä pippuria, vihreää teetä. Pitkä ja intensiivinen finaali. Vesilisä avaa makeutta ja yrttejä vielä lisää.

Arvio: Klassinen Tomatin, joka elää vahvasti tammen komennossa. Upea on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 89/100.

Ben Bracken 40%

Lasissa on nyt Lidlin halpaviskiä Speysidelta ilman ikämerkintää. Liiteri pyytää täydestä pullosta Saksassa 18 euroa, joten single maltina tämän hinta-laatusuhdetta saattaa olla vaikea ylittää – ainakaan millään lineaarisella asteikolla.

Ben Bracken

(40%, Clydesdale for Lidl, NAS, +/- 2019, Speyside Single Malt, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, hunajainen ja varsin sitruksinen. Puuromaista lenseyttä, tiettyä tunkkaisuutta. Hunajamelonia, makeita viinirypäleitä, omenasosetta. Kukkaisuutta, kinuskia, pehmeää mausteisuutta. Keltaisia luumuja, pientä mangomaisuutta.

Maku: Yllättävän pehmeä, suorastaan viipyilevä. Tiettyä vetisyyttä tässä kyllä on, potku puuttuu. Sitruksisuus ja hunajaisuus ovat edelleen selvimmin esillä, mutta hedelmäisyys muilta osin jää varsin sekavaksi. Ananasta, omenaa, viinirypälettä. Samoin heinäisyyttä ja suolaisuutta kyllä riittää. Suutuntuma on varsin kevyt ja runko osin väljähtynyt. Maltaisuus on kevyttä, edelleen hiukan puuromaista vivahdetta löytyy. Jälkimaku on hedelmäinen ja hiukan metallinen. Happamuutta, puuroa, heinää, kirpeää marjaisuutta. Alkoholisuus pääsee lopulta kunnolla läpi ja polttaa kaiken mennessään. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: En yleensä ota kantaa hinta-laatusuhteeseen. Viskinä tämä on vaatimaton. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hintaluokassaan todella laadukas esitys”.

BenRiach 13 yo 2005/2019 Cask #2574 for World Of Whiskies, 58,1%

Maistelussa Rachel Barrien aikakauden single cask BenRiachin tislaamosta World of Whiskiesille. Näitä myytiin syyskuussa 2019 Edinburghin lentokentällä suurilta lavoilta ohikulkeville matkailijoille.

BenRiach 13 yo 2005/2019 Cask #2574

(58,1%, OB for World Of Whiskies, 10.5.2005–2019, Cask No. 2574, Oloroso Butt, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uh, mikä rikki. Ei onneksi mätää kanamunaa, vaan lihaisuutta ja ruutista pöllähtelyä. Dominoi tätä täysin. Paksua kermatoffeeta ja kinuskikastiketta, rasvaisuutta, vaahterasiirappia. Uuniomenaa, rusinaa, luumukeittoa. Hiukan ruohoisuutta ja happamuutta taittamassa imelyyttä. Vesilisä tuo hiukan mangoa esiin.

Maku: Edelleen rikkisyys on pääosassa, lihaisana ja vaativana. Toffee ja vaahterasiirappi ovat selvästi esillä, mutta nyt erittäin pureva tammi ja pippurinen napakkuus iskevät sekaan. Kyllä on vaikea viski. Raakaa päärynää, kirpeää omenaa, sitruksisuutta ja ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja levoton. Maltaisuutta, hiukan pähkinää, yleistä sekavuutta. Jälkimaku on edelleen kovin rikkinen ja ruutinen. Pippuria, toffeeta, rasvaisuutta, lihaisuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena, seassa on pientä metallisuutta. Omenaa, päärynää, rusinaa, kirpeää luumua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan hedelmäsalaattia pintaan, viinirypäleitä ja kiiviä.

Arvio: Kova pettymys, huono tynnyri. Näistä lähtökohdista olisi voinut olla selvästi parempaan, vaikka ei tämä mikään täysi fiasko viskinä sentään ole. Tosin vaikea tätä on selitellä parhain päin mitenkään. 81/100

Kilchoman Spring 2010 Release 46%

Lasissa on tällä kertaa kolmevuotiasta viskiä, joka on ensin kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen nopeasti viimeistelty ex-sherrytynnyreissä. Resepti kuulostaisi varsin ankealta, ellei kyse olisi varhaisesta Kilchomanin pullotteesta.

Kilchoman Spring 2010 Release

(46%, OB, 2010, Oloroso Sherry Butt Finish, 9000 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuttua Kilchomanin hiilisavua varsin maltillisessa muodossa. Sitruksisuutta, maltaisuutta ja tammisuutta. Nuori mutta pehmeä ja kutsuva tuoksu. Lääkemäisyyttä, suolaa, öljyisyyttä, merellisiä sävyjä. Kermatoffeeta, hiukan rusinaa, pihkaa, minttua, heinäisyyttä. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä ja jodia.

Maku: Kuivakkaa hiilisavua, runsaasti kermatoffeeta ja hiukan erikoinen musteisuus. Märkää rantahiekkaa, oliivia, lääkemäisyyttä ja likaista fenolisuutta. Voita, sitruksisuutta, rusinaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi pysyy pehmeästi mukana, samoin maltaisuus, mutta alkoholi hiukan karkailee eikä tasapaino oikein pidä. Sherryinen, minttuinen ja pähkinäinen puoli on kyllä persoonallinen tässä. Jälkimaku lähtee edelleen hiilisavulla ja merellisyydellä. Minttu nousee selvästi esiin, samoin heinäisyys ja sitruksisuus. Toffeeta, rusinaa, tammea. Lääkemäisyyttä, öljyä, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa karheaa tammisuutta.

Arvio: Persoonallinen nuori Kilchoman, muttei silti nouse omien suosikkieni joukkoon. 83/100

Lagavulin 10 yo 43%

Maistelussa tänä kesänä tax free -myyntiin tullut kymppivuotias Lagavulin. Muutaman vuoden takaisesta kahdeksanvuotiaasta Lagavulinista pidin, tuoreemmasta Game of Thrones -julkaisusta en niinkään. Rehellisesti sanottuna odotukset tälle viskille ovat varsin matalat.

Lagavulin 10 yo

(43%, OB, 2019, Travel Retail Exclusive, Rejuvenated & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turvesavu, lihaisuus ja jodi iskevät ensin. Rasvainen likaisuus hallitsee. Grillattua ananasta ja paprikaa, persikkaa, sitrusta, lakritsia, pientä tervaisuutta. Tuhkaisuutta, märkää rantahiekkaa, suolaa. Aktiivista tammea, hiukan suklaata ja vaniljaa. Pieni hunajaisuus on myös mukana.

Maku: Turvesavua, vegetaalisuutta, lihaa, suolaa ja rasvaisuutta riittää. Tuhti kattaus näillä volteilla, hedelmäisyys pysyy hyvin kyydissä mukana. Omenaa, ananasta, persikkaa, sitruunaa, banaania. Yrttisyyttä ja jodia tukee reipas pippurisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti kohdallaan. Tuhkaa, pientä tervaa, lakritsia, hiukan bensaisuutta. Tammi on varsin reipasta ja aktiivista. Jälkimaku on edelleen likaisen turvesavuinen ja vegetaalisen maanläheinen. Tuhkaa ja likaista rasvaisuutta. Suolaisuutta, jodia, sitruksisuutta, tiukkaa tammisuutta. Hiukan karvaaksi kääntyvä ja korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tässä on ehdottomasti hetkensä. Nuori ja suoraviivainen, toki. Omissa papereissani selvästi parempi kuin GoT-julkaisu mutta jää silti 8-vuotiaan rajuudesta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja miellyttävän makuprofiilin omaava Lagavulin”.