Maistetut

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts 63,8%

Maistelussa pitkästä aikaa Rare Maltsia. Tällä kertaa lasiin pääsi viittä vaille legendaarisen aseman saanut viski St Magdalenen sittemmin lopetetusta tislaamosta. Odotukset ovat luonnollisesti aivan tapissa.

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts

(63,8%, OB, Rare Malts Selection, 1979–10/1998, 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja alkuun hyvin sulkeutunut. Omenaisuutta, sitruksisuutta, viinirypäleitä, hiukan raakaa päärynää. Heinäisyyttä, mineraalisuutta, tammen mausteisuutta ja purevuutta. Maltaisuutta ja hunajaa, aromaattisuutta, anista. Tomusokeria, paahteisuutta, pölyistä ullakkoa. Aukeaa vähitellen upeasti lasissa. Vesilisä avaa pähkinää, etenkin mantelia, ja pientä savua.

Maku: Erittäin intensiivinen. Tammi tuo kaikki mausteet ja ulottuvuudet heti voimalla kehiin. Mehiläisvahaa, hunajaa, päärynää, hedelmäsiirappia, mineraalisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Sitruksisuutta, mangoa, persikkaa, paahteisuutta, pientä savuakin jopa. Jälkimaku alkaa makean hedelmäisenä ja vaniljaisena, kunnes tammi alkaa napata vähitellen kiinni. Pippuria, mineraalisuutta, hapokkuutta, maltaisuutta ja heinää nousee esiin, kunnes makeus tekee vähitellen taas paluun. Hunajaa, mandariinia, anista, paahteista karamellisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta, hedelmäisyyttä ja sävyjä huimasti lisää. Voltit ovat lähtökohtaisesti sen verran kovat, että vedellä tekee mieli pelata selvästi keskimääräistä enemmän, kun tämä sen vielä niin hienosti palkitsee.

Arvio: Harvoin on tullut pyöritettyä viskiä ihan näin pitkään lasissa, ennen kuin siitä sai kunnon käsityksen. Matka aluksi hyvin sulkeutuneesta tuoksusta erittäin voimakkaan maun kautta jälkimaun nyanssien erittelyyn on todella palkitseva. Kyseessä on komea viski, joka todella haastaa maistajansa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 17).

Tomatin 12 yo 43% (2018)

Maistelussa on viimein Tomatinin nykytuotannon 12-vuotias. Tislaamohan uudisti core rangensa jo vuonna 2016, ja on pieni häpeä, etten ole tutustunut niihin sen tarkemmin, vaikka tislaamo kuuluu Ylämaan alueen suosikkeihini. Yritän korjata nyt tilannetta edes vähän.

Tislaamon aiempi 12-vuotias oli viimeistelty ex-sherryssä. Nyt reseptiikkaa on muutettu ja tähän tehty uudenlainen sekoitus. Maisteluun löytyi miniatyyri, vaikka pullokoossa valikoimaa on enemmänkin.

Tomatin 12 yo (2018)

(43%, OB, +/- 2018, Bourbon Barrels & Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Hiukan tunkkainen ja puuromainen. Ei vielä erotu mitenkään edukseen. Sherry kuitenkin tulee nätisti läpi, tuo suklaata ja luumuhilloa pintaan. Hiukan toffeeta myös. Silti ruohoisuus ja pieni ummehtuneisuus häiritsevät. Aktiivista tammea. Märkää pahviakin on havaittavissa.

Maku: Sitruksisuus on edelleen voimakasta, erityisesti appelsiinimehu. Rouhea maltaisuus on kärjessä, puuroa ja mysliä. Valitettavasti tunkkainen pahvisuus ei jätä rauhaan, vaikka maitosuklaa ja toffeekarkki tuovatkin makeutta. Suutuntuma on mukavan öljyinen, vaikka runko on korkeintaan keskitäyteläinen. Ruohoisuutta, rasvaa, aseöljyä, ylikypsää hedelmää ja ummehtunutta kellarimaisuutta. Jälkimaku jää edelleen pyörimään appelsiinimehun ja maltaisuuden ympärille. Likainen ja hiukan turpeinen vivahde nousee hetkellisesti hallitsevaksi. Ruohoa, heinää, yrttejä, kanelia. Keskipitkä finaali ohenee nopeasti, kun tammi puraisee kiinni.

Arvio: Jää todella raskaasti jälkeen edellisestä julkaisusta. Tämä ei kyllä nyt säväytä yhtään millään tavalla. 79/100

Speyside Malt 1977/2015, Sansibar 46,1%

Tätä pullotetta on monessa paikassa arveltu Glenfarclasin viskiksi, mutta varmaa tietoa ei ole. Arvostelut ovat ainakin olleet ylistäviä kautta linjan.

Speyside Malt 1977/2015, Sansibar

(46,1%, Sansibar and Spirits Shop Selection, 1977–2015, Samural Label, Sherry Butt, 582 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja seetriä, sikaria ja rusinaa. Kuiva, paahtunut tammi leijuu kaiken yllä. Puuvahaa, pähkinää, mausteisuutta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, raikasta sitruksisuutta. Pieni lihaisuus, kuivattuja sieniä, rancio-fiilistä. Mustaa teetä, minttua, eucalyptusta, lakritsijuurta. Erittäin kaunis. Vesilisä avaa paahdetta ja yrttejä.

Maku: Upealla tavalla kuivan tamminen, tumman suklainen ja juuri sopivan hapan. Paahdettuja pähkinöitä, sikaria, rusinaa, kuivattuja luumuja, lakritsia, minttua. Suutuntuma on melko kevyt, mutta runko kantaa makujen kirjon silti vaivatta. Vahaisuutta, kuivaa sherryä, edelleen jotain lihaista ja hennon multaista. Kanelia, espressoa, hapokkuutta, hiukan pippuria. Jälkimaku on tumman suklainen ja hienosti kuivuva, varsin ekspressiivinen kaikessa pippurissaan ja hapokkuudessaan. Sitruksisuutta, lihaisuutta, pähkinää, minttua, lakritsia, tupakkaisuutta. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä korostaa tupakkaa ja pähkinäisyyttä sekä avaa hiukan anista.

Arvio: Ei tätä ole turhaan kehuttu! Todella herkullinen ja tyylikäs ikäviski. Tuo jossain määrin mieleen Gordon & MacPhailin pullottaman Tamdhun, joka oli tislattu 1973. Tässä pullotteessa tammi ottaa ison roolin ja kantaa sen komeasti. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100.

Balblair 1991/2018, 46%

Maistelussa oivallisia arvioita maailmalla saanut Balblair, jolla on siis laskennallisesti ikää yli 26 vuotta. Muistissani on erinomainen Balblair 1983/2013, mutta ehkä tätä on hieman epäreilua sentään siihen verrata.

Balblair 1991/2018

(46%, OB, 1991–2018, 3rd Release, Ex-Bourbon & 1st Fill Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys yhdistyy makeaan tammeen ja metisiin bourbonsävyihin. Vaniljaa, maapähkinävoita, uuniomenaa, banaania, kypsää persikkaa, makeaa päärynää. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja maltaisuus on pinnassa. Mehiläisvahaa, toffeeta. Vesilisä availee minttua ja persiljaa.

Maku: Todella mehukas ja hedelmäinen. Edelleen omena, päärynä, banaani ja persikkaa maistuvat runsaina, mutta nyt myös appelsiini on selvästi esillä. Toffeefudgea, metisyyttä, bourbonhenkistä tammista makeutta. Maltaisuus on rouheaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Maitosuklaata, mantelia, mausteisuutta, anista, hunajaa, vaniljaa. Hiukan marsipaania. Jälkimaku on tamminen ja mausteinen, edelleen runsaan hedelmäinen ja napakan mausteinen. Sitruksisuus korostuu, pippuria ja anista riittää. Tammi on tumman paahteista, mustaa teetä ja hapokkuutta löytyy. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo piparminttua ja raikkautta vielä lisää.

Arvio: Onnistunut Balblair-pullote, mutta tuohon mainittuun 1983-julkaisuun on vielä matkaa. Tasapaino on kohdallaan, mutta jos en tietäisi, että sekoituksessa on ensimmäisen täytön sherryä mukana, sitä en tästä kyllä sokkona bongaisi. Bourbontynnyreiden värikkäät sävyt hallitsevat kokonaisuutta, hyvällä tavalla. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 88/100.

BenRiach 18 yo 1994/2012 Cask #1286, 55,2%

Nyt olen mukavuusalueellani, kun lasissa on sherryistä BenRiachia. Jotain näissä jykevissä sherry-Benkuissa on, mikä vetoaa lähes poikkeuksetta. Tällä kertaa on vähän turvettakin mukana.

BenRiach 18 yo 1994/2012 Cask #1286

(55,2%, OB, The Specialist Bottling Belgium, 1994–9/2012, Cask No. 1286, Fresh PX Sherry Puncheon, 278 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja hedelmäinen, muhkean sherryinen ja tyylikkään turvesavuinen. Luumua, tikkunekkua, hiukan piparkakkua, kanelia. Mehukas kuningatarhillo, creme brûlee ja aprikoosi tulevat läpi. Rouheaa maltaisuutta ja tukevaa, mausteista tammisuutta. Hiukan tervaa ja salmiakkia. Hieno on. Vesilisä avaa kumia luontevasti osaksi kokonaisuutta.

Maku: Tervaleijonaa ja suklaista sherryä. Omenaa ja sitruksisuutta, luumua ja vadelmahilloa, aprikoosia. Samalla edelleen varsin rouheaa maltaisuutta ja ryhdikästä tammisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko ei ole silti mitenkään raskas. Tervaisuus ja salmiakki toimivat turvesavun ja hiukan multaisen sherryn kanssa komeasti yhteen. Samalla tikkunekku ja kanelinen piparkakkuisuus saavat tilaa. Jälkimaku liikkuu edelleen tervaisen salmiakin, makean sherryn ja sitruksisen hedelmäisyyden ympärillä. Kuningatarhillo ja piparkakku ovat hienosti esillä, samoin mausteisuus tuntuu elävältä. Tammi tuo mausteita ja ryhtiä. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa suolaisuutta ja availee vielä lisää hedelmäisyyden kirjoa.

Arvio: Erittäin maukas tervaisen hedelmäinen sherryttely. Kaikki osuu todella hyvin kohdalleen. Eihän tästä voi olla pitämättä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tasapainoinen ja mukavan vivahteikas”.

Benrinnes 13 yo 2004/2018, Cadenhead 52,2%

Cadenhead pullotti tänä vuonna tällaista varsin nuorta Benrinnesiä Authentic Collection -sarjaansa. Odotuksia ei liiemmin ole.

Benrinnes 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(52,2%, Cadenhead Authentic Collection, 2004 – Spring 2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän rasvainen ja tunkkainen, jopa paksu ensivaikutelma. Märkää pahvia ja eltaantuneita sekahedelmiä. Maltaisuus on suoraan käymissammiosta, puuromaista ja roisia. Hiukan toffeeta ja suklaisuutta, heinää, kuivia olkia. Melko ikävä kokonaisuus, jokin outo rikkisyys on myös mukana. Vesilisä ei avaa oikein mitään uutta.

Maku: Maussa eltaantuneisuus ei ole niin pinnassa, mutta märkää pahvia ei pääse pakoon siinäkään. Appelsiineja, ylikypsää keltaista luumua, mätää päärynää. Suutuntuma on rasvainen ja pistävä. Puuroa, heinää, hapokkuutta, hiukan valkopippuria. Joten hiivainen ja käynyt kokonaisuus, ummehtunut ja oudon metallinen. Jälkimaku alkaa suolaisena ja puuromaisena, pistävänä ja appelsiinisena. Ylikypsät hedelmät ja ummehtuneisuus pysyvät mukana hamaan loppuun saakka. Hiukan kermaisuutta, pientä makeutta, heinää ja hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja suolaa.

Arvio: Tämä ei nyt kyllä toimi. Sivuääniä, märkää pahvia, silkkaa outoutta. 71/100

Laphroaig 25 yo 2017 Edition 48,9%

Laphroaigin 25-vuotiaiden sarja jatkuu. Maistelussa tällä kertaa vuoden 2017 julkaisu, jossa on sekä bourbontynnyreissä että refill-olorosossa kypsynyttä viskiä mukana. Satsin koosta ei ole annettu eksaktia tietoa.

Suhteeni näihin Laphroaigin 25-vuotiaisiin on ollut aikojen saatossa lievästi ristiriitainen, koska mukaan mahtuu hiukan hahmottomiakin julkaisuja. Kuitenkin viimeksi maistamani vuoden 2014 editio oli niin loistava, että tähänkin kohdistuu nyt melkoisia odotuksia.

Laphroaig 25 yo 2017 Edition

(48,9%, OB, 2017, Cask Strength Edition, Bourbon & Refill Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Reippaan turvesavuinen ja tyylikkään lääkemäinen, klassisen Laphroaigin piirteet ovat heti pinnassa. Sitruunalakritsi muistuttaa 15-vuotiaasta. Suolaa, salmiakkijauhetta, hiiltä, hiukan kuivaa lihaisuutta, jodia. Vegetaalisuutta, makeaa sitrusta, hiukan päärynää, aavistus trooppisia hedelmiä ja minttua. Monitahoinen esitys kaikkineen. Vesilisä availee makeutta, kovia toffeekarkkeja ja viinikumeja.

Maku: Hieno yhdistelmä merellisyyttä, mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja turvesavua. Sitruunalakritsia, ruohoisuutta, yrttejä, vihreää teetä. Hunajainen ja päärynäinen makeus toimii upeasti yhteen suolaisen ja lääkemäisen puolen kanssa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja rungossa tuntuu jo pientä iän tuomaa herkkyyttä. Tammi on kuivaa, mukana on hiiltä ja tuhkaa, salmiakkia ja hapokkuutta. Hiukan pekonia, jodia. Jälkimaku tuo pintaan Laphroaigin savuisen villaisen karheuden. Salmiakkijauhetta, suolaa, lääkettä, antiseptisia aineita, kamferia, hiukan sitruunaa, kuivaa tammea ja lihaisuutta. Pitkä ja varsin kompleksinen finaali. Vesilisä avaa eucalyptusta ja minttua oikein kunnolla.

Arvio: Erinomaisen nautinnollinen Laphroaig. Jää hiukan 2014-julkaisusta jälkeen sävykkyydessä ja monipuolisuudessa, mutta tällaiset moitteet ovat täysin marginaaliset. Tislaamon ominaisluonteelle tämä on esimerkillisen uskollinen ja erittäin tyylikäs esitys. 90/100

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s 53,7%

Pientä lämmittelyä näin joulukuun kunniaksi. Maistelussa järeä Glenrothesin single cask Claxton’silta.

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s

(53,7%, Claxton’s, 28.4.1997–16.11.2016, Cask No. 1610-7154, Sherry Butt, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella iso ja makea sherry. Kermaista maitosuklaata, luumuhilloa, toskaomenaa. Mokkanahkainen ja hiukan multainen rouheus tuo hyvin särmää. Hiukan konjakkimaisia piirteitä. Taatelia, makeaa sitrusta, märkiä lehtiä, tupakkaa, hiukan kumia. Kuivaa lihaisuutta (beef jerky). Vesilisä tuo leivosta ja vadelmahilloa.

Maku: Sherry ja suklaa ovat kuivemmin ja mausteisemmin pinnassa kuin tuoksussa. Beef jerky, pippurisuus, pähkinä ja tammi ottavat vahvan roolin. Suutuntuma on öljyinen ja melko täyteläinen. Suolaisuutta, nahkaa, taatelia, tupakkaisuutta, inkiväärin purevuutta, jopa hiukan lääkemäisiä piirteitä. Kahvia, lakritsia, hapahkoa sitruksisuutta. Jälkimaku liikkuu luumuhillon ja taatelin ympärillä. Viikunaa, makeaa omenaa, persikkaa, siirappia. Beef jerky ja nahka tuntuvat vahvoina, tammi kuivahtaa reippaasti. Lääkemäiset ja lakritsiset sävyt kestävät hyvin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeaa lakritsia pintaan.

Arvio: Maukas ja sävykäs sherryttely. Pidän kovasti, mutta jos jotain heikkoutta hakee, itse tisle jää taka-alalle, kun tynnyri dominoi. Maku on kuitenkin monipuolisempi kuin mitä konjakkimaisen imelä tuoksu ennakoi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100.

Port Charlotte 8 yo 2002/2010, Malts of Scotland 61,1%

Järeää Port Charlottea indiepuolen hovipullottajalta Malts of Scotlandilta, jälleen miniatyyrikoossa. Voltit ovat taas kerran sitä luokkaa, että raketin moottorissa käytettynä mahdollisuudet ilmakehästä irtautumiseen ovat jo kohtalaiset.

Port Charlotte 8 yo 2002/2010, Malts of Scotland

(61,1%, Malts of Scotland, 10.5.2002–10/2010, Cask No. 77, Bourbon Barrel, 218 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Hämmästyttävän makea. Sitruunalimonadia, toffeeta, hedelmäsiirappista imelyyttä. Samalla kuitenkin paksua turvesavua, lääkemäisyyttä ja merellisiä piirteitä. Voimakas öljyisyys, viinikumikarkkeja, hiukan savustettua kalkkunaleikettä, hiiltä, tuhkaa, hiukan tervaa. Vesilisä saa toskaomenan hyvin esiin.

Maku: Muhkea, tyylikäs ja kaikin puolin tasapainoinen. Kermainen ja täyteläinen suutuntuma, tukena kuitenkin pippurin kihelmöintiä ja mineraalista hapokkuutta. Sitruunalimonadia, makeaa omenaa, kinuskia, hedelmäsiirappia, toffeekarkkeja. Lääkemäisyys on hiukan selvempää kuin Port Charlotteissa yleensä. Chorizoa, vegetaalista turpeisuutta, paljasta tammisuutta, suolaa. Jälkimaku on edelleen hyvin makea ja vaniljainen. Tammi taipuu paahteiseen ja imelän karkkiseen suuntaan. Hunajaa, hapokkuutta, öljyä. Lääkemäisyyttä, kirpeää yrttisyyttä, mentholia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tervaa ja salmiakkia.

Arvio: Kaikin puolin pehmeä ja tasapainoinen Port Charlotte. Ei uskoisi, että voltit ovat näin korkeat, koska tämä on täysin juotavaa ihan sellaisenaan. Ja todella hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Port Ellen 24 yo 1979/2004, Signatory 56,8%

Port Ellenit alkavat oikeasti kadota. Kun joskus onnistuu jonkin pullotteen saamaan käsiinsä, odotukset ovat aivan mahdottomat. Vielä vuonna 2015 maistoin kuusi Port Elleniä, mutta sen jälkeen tahti on hidastunut radikaalisti. Tänä vuonna olen kohdannut tähän mennessä vain yhden.

Nyt tulee tälle vuodelle toinen: maistelussa on tällä kertaa erittäin pidetty pullote. Signatory on pullottanut sarjassa kolme peräkkäistä sherrytynnyriä, jotka ovat 6771, 6772 ja tämä kyseinen 6773. Niistä tämä tuli ainoana ulos tynnyrivahvuisena.

Port Ellen 24 yo 1979/2004, Signatory

(56,8%, Signatory, Cask Strength Collection, 16.11.1979–7.10.2004, Cask No. 6773, Sherry Butt, 541 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, tervainen ja todella lääkemäinen. Tummaa, oikein yrttistä yskänlääkettä. Erittäin merellinen ja mineraalinen, merilevää ja suolavettä riittää. Märkää maata, kosteaa heinäpaalia, maakellaria. Kovia toffeekarkkeja, makeaa sitruksisuutta, hiukan hunajaa. Hieno on. Vesilisä tuo hiukan mentholia mukaan ja saa maanläheisyyteen lisää sävyjä.

Maku: Turvesavu ja terva tulevat armotta päälle, pippuri ja mineraalisuus saavat voimaa suolasta ja tammesta. Huh huh. Limettiä, inkivääriä, sinapinsiemeniä. Makeus on toffeemaista ja heinäisyys korostuu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja erittäin voimakas. Öljyisyyttä, savua, lääkemäisyyttä, yrttejä, salmiakkia. Jälkimaku on pisteliään turvesavuinen, hiukan tervainen, erittäin lääkemäinen ja vähitellen makeutuva. Pippuri ampuu täydeltä laidalta, mutta siirappinen ja kinuskinen makeus nousevat vähitellen sitä vastaan. Yrttejä, nahkaa, tammea, maakellaria, heinää, voita. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja yrttistä makeutta esiin.

Arvio: Erittäin voimakas ja suoraviivaisen komea Port Ellen. Top notch. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 3).