Maistetut

Talisker 25 yo 2006 Edition 56,9%

Vuoden 2006 julkaisu lienee Taliskerin myöhempien aikojen kehutuin ja halutuin 25-vuotias. Tämän blogin aikaan se on aina mennyt sivu suun, mutta ei mene enää. Nyt se on maistettava, kun mahdollisuus vihdoin tuli.

Näistä 25-vuotiaista erityisesti vuoden 2005 ja vuoden 2008 julkaisut ovat olleet mieleeni. Myös vuonna 1975 tislattu ja vuonna 2001 pullotettu versio on jäänyt vahvasti tajuntaani, vaikka se onkin vähän varhaisempi näihin verrattuna.

Talisker 25 yo 2006 Edition

(56,9%, OB, 1981*–2006, Refill Casks, 4860 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mentholinen ja mineraalinen, sitruksinen ja merellinen. Tummanpuhuvaa myskisyyttä, hienostunutta turvesavua, salmiakkia, vahamaisuutta, tiettyä tallisuutta. Vihreää omenaa, laventelia, hunajamelonia, pähkinäisyyttä, mustapippuria, mokkaisuutta. Suolaista voita, märkää kalliota, hiukan merilevää, ruohoisuutta. Uskomattoman upea. Vesilisä avaa hedelmäistä raikkautta ja eucalyptusta.

Maku: Hunajaisuus ja pippurisuus ottavat mittaa toisistaan valtavalla voimalla. Runsaasti suolaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta. Turvesavua, salmiakkia, lakritsia, jodia, sitruunaa, vihreää omenaa, eucalyptusta. Tervaisuutta, myskisyyttä, kahvia, saksanpähkinää. Suutuntuma on täyteläinen ja kihelmöivän komea. Jälkimaku on suolainen ja kauniin pippurinen. Turvesavu kääntyy hienosti kuivaan ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia, tervaisuutta, omenaa, sitruunaa, hunajaa, voita, hiukan toffeefudgea. Mentholisuus ja laventeli tekevät paluun. Kahvisuutta ja yrttilikööriä, joista kehkeytyy mahtava syvyys. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä saa tammen vielä paremmin auki ja tuo hiukan vaniljaisuutta vielä mukaan. Huh huh.

Arvio: Ottaisin tämän viskin mukaan autiolle saarelle. Kaikista rakastamistani Taliskerin 25-vuotiaista tämä on lopulta se paras. Annan arvioni nyt sen mukaan. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 7). Whisky Magazine 90/100 (Dave Broom), 87/100 (Arthur Motley).

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’ 50%

Bruichladdich pullotti Suomen 100-vuotisjuhlia varten kaksi single caskia Port Charlottea, koska se sillä hetkellä tuntui varmasti… perustellulta. Toinen viski oli tämä ’1917 Independence Day’ ja toinen taas ex-sherryssä/riojassa kypsynyt ’6.12. Independence Day’.

Maistoin kumpaakin Uisgessa, mutta ensin mainitun viskin keskittyneemmän arvion aika tuli vasta nyt.

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’

(50%, OB for Finland, 6.12.2001–8.6.2017, Cask No. 836, Sherry/Château d’Yquem Cask, 329 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja toffeeta. Ylikypsää possua, bbq-kastiketta, lihaista rasvaisuutta. Maitosuklaata, luumua, kinuskikastiketta, siirappia, salmiakkilakritsia. Hiukan poltettua tulitikkua. Todella tuhti ja makea kokonaisuus, mutta hiukan yksioikoinen. Vesilisä availee sokerisuutta ja tölkkihedelmää, tuo lisää rikkiä.

Maku: Toffeemainen, paksun turvesavuinen ja yltiöpäisen makea. Bbq-kastiketta, possua, paistirasvaa, luumua, melassisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painavan rasvainen. Uuniomenaa, kinuskikastiketta, mausteisuutta, rusinaa, hiilisyyttä, salmiakkia. Jälkimaku on turvesavuinen, nokinen, hiukan yskänlääkemäinen ja muhkean mausteinen. Salmiakki korostuu reippaasti. Lihaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rusinaa, pekonia, rancio-meininkiä. Melko pitkä finaali, jossa tammi kitkeröityy lopuksi oikein kunnolla. Vesilisä avaa hiukan pippuria ja tammen vaniljaa, päästää paremmin makeuden taakse.

Arvio: Valtavan makea ja suoraviivainen Port Charlotte. Lopulta pieni pettymys, myönnettäköön. Kolmen maistelukerran jälkeen ulottuvuudet on koluttu. 86/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2011, 57,5%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Lagavulinin 12-vuotias vuodelta 2011.  Juuri tämä pullote 2010-luvun julkaistuista oli minulta vielä jostain syystä maistamatta, mutta viimein aukesi loistava sauma paikata tilanne.

Sain vierelle verrokiksi samaa ikäkautta edustavan vuoden 2010 pullotteen. Uudempia ei ollut sopivasti saatavilla, mutta varhainen, vuoden 2003 versio on toki vielä tuoreessa muistissa.

Pienenä varauksen esitän jälleen, että olen näistä aina valtavasti pitänyt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2011

(57,5%, OB, 2011, 11th Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiukan lihaisa ja todella tummasävyinen. Tervaisuus on pinnassa, vaikka toki suolaisuus, sitruksisuus ja pieni bensaisuus pääsevät myös ääneen. Merellisyyttä, merilevää, tiettyä yskänlääkemäisyyttä ja hiiltä löytyy. Märkiä lehtiä, turvetta, koneöljyä. Vasta vesilisä avaa kinuskin ja toffeen, jotka monesti ovat näissä pinnalla heti.

Maku: Voimakas ja tummaan tuoksuun suhteutettuna jopa yllättävänkin makea. Makeaa yskänlääkettä, tervaisuutta, tervaleijonaa, hiiltä. Hyvin erilainen kuin kirkasotteinen vuoden 2010 versio. Runsasta turvesavua, sitruksisuutta, suolaa, kuivaa lihaisuutta, merilevää ja hunajaisuutta tästäkin löytyy runsaasti, mutta lääkemäisyys ja kellarimaisuus ovat omaperäisiä aineksia. Suutuntuma on tutulla tavalla painavan täyteläinen. Jälkimaku lähtee hunajaisena ja vaniljaisena liikkeelle, mukaan tulee pian myös hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Turvesavua, pippuria, omenaisuutta, sitruunaa. Pitkä finaali. Vesilisä tuo yllättäen tiettyä kitkeryyttä, multaa ja mustapippuria.

Arvio: Tumma ja suurimuotoinen Lagavulin. Sarjassaan aavistuksen epätyypillinen pullote, likaisempi ja synkempi. Silti aivan silkkaa juhlaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).

Ardbeg 1990/2006 Airigh Nam Beist 46%

Ardbegin vuonna 1990 tislattua Airigh Nam Beistia julkaistiin vuosina 2006–2008. Tiedän, että nämä ovat jakaneet mielipiteitä, mutta itse olen aina pitänyt näistä valtavasti.

Maistelussa on tarkalleen ottaen Batch L6 256, joka on kellonaikansa perusteella Isoon-Britanniaan pullotettua erää.

Ardbeg 1990/2006 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–13.9.2006, Batch No. L6 256, 70 cl)

Tuoksu: Napakan turvesavuinen ja lääkemäinen. Merellisyyttä, kosteaa kalliota, suolaa, jodia, hiukan hiilisyyttä. Sitruunamehua, hapokkuutta, kirpeyttä, antiseptisia aineita. Mukana on muistamani rasvaisuus, bensaisuus ja pieni lihaisuus, mutta kuivahan tämä on silti. Ja upea. Vesilisä avaa omenaa ja vaniljaa.

Maku: Sitruunainen ja suolainen, turvesavu jää aluksi taustalle. Sitruunalakritsia, omenaisuutta, hiukan kuivaa pähkinäisyyttä. Rasvaisuus ja bensaisuus ovat edelleen mukana, vaikka timakka lääkemäisyys ja tuhkaisuus hallitsevatkin maisemaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisuus kihelmöi tyylikkäästi. Merellisyyttä ja jodia riittää, yrttitippojakin löytyy. Jälkimaku lähtee nostattamaan taas turvesavua pintaan. Suolaa, mineraalisuutta, jodia, hapokkuutta ja sitruksisuutta riittää. Omenainen ja hiukan hunajainen makeus pääsevät myös esille vähitellen. Upea, pitkä finaali. Nam. Vesilisä saa hedelmäisyyden paremmin auki, omena nousee pintaan hienosti.

Arvio: Eeppinen viski, ikäänsä ja volttejansa isompi kaikin tavoin. En muistanut, että tämä on näin hyvää. Melkein tulee kyynel silmään. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 18).

BenRiach 16 yo 1988/2015 Cask #802, 54,7%

BenRiachin vuoden 1988 vuosikerrasta löytyi tällainen sherrykypsynyt single cask, joka ei ulkoisesti vaikuta erityisen sherryiseltä. Voisi olla refilliä.

BenRiach 16 yo 1988/2015 Cask #802

(54,7%, OB, 1988-9/2005, Batch No. 2, Cask No. 802, Oloroso Sherry Butt, 675 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja hunajainen, salmiakkinen ja napakka. Tammi tuntuu varsin reippaana. Makeaa omenaa, tölkkipersikkaa, hunajamelonia, vaniljaisuutta. Jotain kuivakkaa tässä on taustalla, heinäisyyttä ja hapokkuutta. Suolaa, kuivattuja hedelmiä. Vesilisä avaa rasvaa, kypsää banaania, makeaa sitruksisuutta.

Maku: Erittäin tiivis ja ällistyttävän suolainen. Tammi puskee vahvasti kaikesta läpi, vaativana ja melko pippurisena. Suutuntuma on melko kuiva ja varsin kihelmöivä. Salmiakkia, hapokkuutta. Taustalla on edelleen hedelmäisyyttä ja hunajaa, mutta pintaan pääsevät vain kuivat piirteet. Rusinaa, kuivattua aprikoosia, banaanilastuja, suolapähkinää. Finomaista, kuivakkaa sherryisyyttä. Jälkimaku on todella suolainen ja tamminen, pippurinen ja rapisevan kuiva. Lääkemäisyyttä, öljyisyyttä, vähän salmiakkia. Kireä ja keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tölkkihedelmäisyyttä ja avaa likaisuutta, aserasvaa ja lihalientä.

Arvio: Tuoksu on osin tyypillistä BenRiachia, maku vähän jotain muuta. Ei täysin puhuttele. Muutama lisävuosi olisi ehkä voinut tehdä hyvää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 3).

Teerenpeli 8 yo 2009/2017 Bessie 61,7%

Hämeenlinnan The Local Whisky Clubin toinen yksityinen Teerenpeli-pullote sai nimensä Laphroaigin voimanaisen Bessie Williamsonin mukaan.

Maistelen tämän nyt heti toisen The Local Whisky Clubin Teerenpeli-privaattipullon Ionadailin perään. Ionadail oli kyllä ikäänsä nähden oivallinen esitys, joten tähänkin kohdistuu merkittäviä odotuksia. Kummastakin menee kiitos Smoke On The Waterille.

Tästä Bessiestä tuli itse asiassa mieleen ensimmäinen käyntini Teerenpelin tislaamolla Lahdessa viisi vuotta sitten. Laphroaigin QC-tynnyrit olivat Ravintola Taivaanrannan kellarissa jo silloin pysäyttävä näky.

Teerenpeli 8 yo 2009/2017 Bessie

(61,7%, OB for The Local Whisky Club, 2009–2017, Ex-Laphroaig Quarter Cask, 50 cl)

Tuoksu: Öljyinen, hedelmäsiirappinen, voimakas ja varsin monitahoinen. Voita, suolaa ja popkornia. Omenaa, aprikoosia ja papaijaa. Tammessa on hiukan hapan vivahde, vaikka vanilja pehmentääkin. Ruohoisuutta, sitruunaa, aavistus palanutta puuta. Yllättävänkin kompleksinen. Vesilisä avaa raikasta päärynää ja minttua.

Maku: Öljyisen painava ja hedelmäinen kokonaisuus. Teerenpelin tisleen tuttu maltaisuus tulee hyvin esiin. Tammi on varsin aktiivista, vaniljaista ja mausteista. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä, etenkin täysillä volteilla. Vihreä omena, aprikoosi ja sitruksisuus ovat hyvin mukana. Voita ja suolaa riittää. Jälkimaku nostattaa sitruunaa ja suolaa pintaan oikein kunnolla. Paahteisuutta, pippurisuutta, ruohoa, pientä turpeisuutta, hapokkuutta, lääkemäisyyttä. Melko pitkä finaali makeutuu hunajaiseksi ja vaniljaiseksi vähitellen. Vesilisä saa sävyt kunnolla auki ja pientä maitosuklaisuuttakin mukaan.

Arvio: Todella iso Teerenpeli. Tyyliä ja laatua. Hyötyy vesilisästä suuresti. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Bessie on kauniisti ikääntynyt ja vivahteikas Teerenpeli”.

Teerenpeli 4 yo 2013/2017 Ionadail 43%

Hämeenlinnan The Local Whisky Clubin yksityinen Teerenpeli-pullote on nimeltään Ionadail, gaelin kielellä siis ’local’. Viski on kypsynyt napakat neljä vuotta ensimmäisen täytön PX-tynnyrissä, joten sherryistä makeutta sopii odottaa. Maistiaisista kiitos Smoke On The Waterin Hannulle.

Teerenpeli 4 yo 2013/2017 Ionadail

(43%, OB for The Local Whisky Club, 4.11.2013–9.11.2017, Cask No. 18/13, 1st Fill PX-Sherry Cask, 50 cl)

Tuoksu: Suklainen ja vahamainen vaikutelma. Rusinaa, kuivattua luumua, hiukan kypsää kirsikkaa. Hapahkoa sitruksisuutta, nahkaisuutta, huonekaluvahaa. Tammi pysyy taustalla, vaikka hiukan teroitettua lyijykynää löytyykin. Reipas viikunaisuus, vadelmahilloa, kanelia, piparkakkua. Mukava kokonaisuus.

Maku: Todella luumuinen. Suklaa ja vahamaisuus ovat edelleen mukana, mutta hilloinen mehukkuus korostuu reippaasti. Kuningatarhilloa, rusinakeittoa ja viikunahilloketta. Luumuinen liköörisyys ulottuu yrttiseen päätyyn saakka, lakritsia ja mentholia löytyy. Suutuntuma on vahasta huolimatta keskitäyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Jälkimaku lähtee syventämään yrttisyyttä ja lakritsia. Suklaata, luumua, yrttilikööriä, appelsiinia. Vadelmahillo ja mustikkaisuus pysyvät mukana, samoin tietty vahamaisuus. Tammi häilyy taustalla varsin pehmeänä. Keskipitkä finaali, jossa yrtit ja hilloisuus pitävät kutinsa.

Arvio: Hilloinen, luumuinen ja kaikin puolin maukas Teerenpeli. Nam. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Puhdaspiirteinen ja maukas, herkullisen sherryinen Teerenpeli”.

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal 60,4%

Maistelussa tällä kertaa muhkean sherryinen Ben Nevis Silver Sealilta. Kyseessä on muuten ainoa tämän hienon italialaisyhtiön pullottama Ben Nevis tähän mennessä.

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal

(60,4%, Silver Seal, 1990–11/2012, Cask No. 536, Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voita ja puuroa, rusinaa ja rasvaisuutta. Vähän keitetyn oloinen, erikoisella tavalla. Parsakausi taitaa olla alussa? Hiukan ummehtunut, liinavaatekaappia ja vanha sohva ullakolla. Mansikkahilloa, kevyttä luumuisuutta, aavistus lihaisuutta, musteisuutta ja vaimeaa rikkisyyttä. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, avaa vähän raakaa kalaa.

Maku: Todella erikoinen. Aivan hämmentävä. Puuroisuuden, ummehtuneisuuden, keitettyjen juuresten ja oudon metallisuuden yhdistelmä. Jopa sherryn vahvat sävyt – rusina, tumma suklaa, luumu – jäävät täysin näiden omaperäisten makujen jalkoihin. Suolaisuutta, musteisuutta, rikkisyyttä. Suutuntuma on painava öljyinen ja erittäin sekava. Silti tämä on valtavan mielenkiintoinen, sitruksinen ja mausteinen. Jälkimaku kokoaa itsensä sherryisyyden ympärille, luumu ja rusinat kohtaavat mausteet ja tammen. Metallisuutta, puuroa, voita, pippurisuutta, tanniineja, sitruksisuutta, mansikkaa. Pitkä finaali. Vesilisä avaa mausteita, korianteria etunenässä.

Arvio: Erittäin hämmentävä viski. Kokonaisuudessa on paljon hyvää ja vaikuttavaa, mutta silti jotain… vähän puistattavaa. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray 57,2%

Ei maistu Ian Buxtonille savuviski, mutta itse olen toista maata. Ardbegin suhteen olen ollut viime vuosina vähän alemmilla taajuuksilla, kun en ole ollut täysin innostunut siitä hypestä ja hälinästä, mikä tislaamon toiminnan ympärillä enenevissä määrin pyörii, mutta aika ajoin osuu viski kohdalleen.

Viimeisimpiä todellisia suurherkkuja oli muutama vuosi sitten Dewar Rattrayn pullottama kaksikymppinen Ardbeg vuodelta 1993. Nyt sattui sopivasti täysin saman ikäinen ja saman aikakauden Arttu käsiin, ja vaikka tämä onkin täysin erilaisesta tynnyristä kotoisin, speksit ovat lupaavat. Matemaattisen tarkasti 20 vuoden iässä on pullotettukin.

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray

(57,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 28.10.1993–28.10.2013, Cask No. 1751, Bourbon Hogshead, 249 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, kamferinen ja kuivan savuinen. Kunnolla tuhkaa ja lääkemäisyyttä, mutta sitruuna tuntuu silti varsin makealta ja jotenkin hunajaiselta kaiken keskellä. Antiseptisia aineita, Vicks Vaporubia, suolaisuutta, merellisiä ja heinäisiä sävyjä riittää. Hieno! Vesilisä availee ruohoisia sävyjä, nostaa eucalyptusta pintaan.

Maku: Jumalan pyssyt! Nyt on iso viski. Tiivis tuoksu ei varoittanut, tämä vaikutti alkuun paljon herkemmältä. Lääkemäisyyttä, sitruunaisuutta ja kuivaa turvesavua vyöryy päälle niin että riittää. Mineraalinen, tiukan yrttinen, hiukan tervainen ja vähän vegetaalinenkin. Suolapähkinöitä, merisuolaa, kylmäsavulohta. Samalla myös nokisuutta ja kuivalihaa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta maun ulottuvuudet ovat valtavat. Jälkimaku on edelleen tiukasti lääkemäisyyden ja hiilisen savuisuuden ympärillä. Sitruksisuus ja pieni hunajaisuus elävät merellisyyden, suolan ja kamferin keskellä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta melkoisesti, hunajaisuus ja vaniljainen tammisuus nousevat pintaan.

Arvio: Kyllä voi tyylikkäästi ikääntynyt Ardbeg olla mahtavaa. Olisi suuri vääryys antaa tälle vähemmän pisteitä kuin… 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Springbank 13 yo 2003/2017, 56,1%

Springbank julkaisi tällaisen single caskin loppusyksystä 2017 Brittien markkinoille. Lähtökohdat ovat lupaavat: tuoretta sherrytynnyriä löytyy. Toivotaan, että lopputulos oli myös kohdallaan…

Springbank 13 yo 2003/2017

(56,1%, OB, 11/2003–10/2017, UK Exclusive, Fresh Sherry Butt, 540 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryisen suklainen ja paksu. Juuri sitä parasta modernia Springbankia, savuavaa ruohonleikkuria ajon jälkeen. Likaista rasvaisuutta, lakritsia ja yrttilikööriä. Ylikypsää bbq-possua kolakastikkeessa, luumuhilloa, viikunaa, siirappia. Nam. Vesilisä availee vielä lisää hilloisuutta ja turpeisia vivahteita.

Maku: Täyteläinen, runsas ja mahtava. On kyllä upeasti viski kohdallaan, nyt tuli yllätyksenä. Springbankin parasta luonteikkuutta. Toffeemaisuutta, tikkunekkua, ruohoa, mietoa savuisuutta, lakritsia, uuniomenaa, bbq-possua, luumuhilloa, viikunaa. Mahtava makujen kirjo ja painavan öljyinen suutuntuma. Yrttilikööriä, kahvisuutta, tammen ryhdikkyyttä. Jälkimaku lähtee vielä selvemmin lakritsin ja kahvisuuden suuntaan. Suklaakastiketta, luumuhilloa, toffeeta. Makeutta vastaan nousee likaista rasvaa, turvesavua, terävää yrttisyyttä, tammen rauhallista jylinää. Varsin pitkä, maukas finaali. Vesilisä saa ruohoisuuden, hilloisuuden ja hedelmäisyyden selvemmin esiin.

Arvio: Huikean herkullinen Springbank. Luonne, balanssi ja syvyys, kaikki kohdallaan. 90/100