Maistetut

Octomore 07.1, 59,5%

Muistan, miten kuusi vuotta sitten harmikseni tajusin, että silloinen Uisge oli juuri mennyt enkä ollut tajunnut sitä ollenkaan. Luin kateellisena sen jälkeen eri puolilta raportteja siitä, miten mahtavaa oli ollut. Seuraavana vuonna en enää missannut festivaalia.

Huomenna se on jälleen täällä. Vanha ylioppilastalo täyttyy viskikansasta, ja aion itsekin sulautua joukkoon. Päätin valmistautua koitokseen maistelemalla tähän alle yhden Octomoren, jonka pitäisi olla Uisgessakin tarjolla (kiitos taas Viskisiepon tiedonhankinnan ja julkaistujen tietojen). Itselläni tämä oli vielä maistamatta, vaikka nyt mennään OB-puolella jo numerossa 8, Masterclass-pullotteissa.

Näissä virallisissa Octomore-julkaisuissa on myös siltä osin historian siipien havinaa ja henkilökohtaisia muistoja, että ensimmäinen oma Octomore-kokemukseni on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tilasin marraskuussa 2011 ravintolassa Octomore 02.1:n enkä paljon muuta enää sen jälkeen maistanutkaan. Nuoteissani lukee edelleen: tuoksussa savua, maussa savua, jälkimaussa savua.

Noihin aikoihin ajattelin, että kyllä savuisista viskeistä jotain muutakin täytyy oppia tunnistamaan sen savun lisäksi. Kevättalvella 2012 ryhdyin kirjaamaan vähän järjestelmällisemmin viskinuotteja ylös, ja siitä tämä blogikin syntyi, noiden muistojen säilöksi.

Silti Octomore on aina haaste. Tänäänkin.

Octomore 07.1

(59,5%, OB, 2009–9.3.2015, Ochdamh-mòr 208 PPM, American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuminen ja lihaisa, alkuun muistuttaa enemmän jopa Port Charlottea. Turvesavu on kyllä totaalinen, kääntyy nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia ja suolaisuutta, merellisyyttä ja äyriäisiä. Tammea, kookosmaitoa, vaniljaa. Palanutta puuta, bensaa. Nam. Vesilisä tuo pientä sitruksisuutta esiin.

Maku: Todella savuinen ja lihaisa, öljyinen ja muhkea. Edelleen menisi Port Charlottesta, ellei tietty lääkemäisyys tulisi esiin. Tervaisuutta, apteekin salmiakkia, suolaisuutta, heinäisyyttä. Hapanimeläkastiketta. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi, pieni kookosmaisuus ja vanilja ovat edelleen tunnistettavissa. Suutuntuma on öljyinen ja voimallinen. Jälkimaku alkaa tervaleijonalla ja nokisuudella. Turvesavua, suolaisuutta, merellisyyttä, tammen napakkuutta. Likaisen rasvainen ja tunkkainen yleisilme saavuttaa hetkeksi huippunsa, kunnes kaikki ohenee nopeasti. Korkeintaan keskipitkä finaali on pieni pettymys. Vesilisällä hapanimeläkastiketta ja karamellisoituja elementtejä saa paremmin esiin.

Arvio: Mahtavan lihaisa ja muhkea. Sääli, että jälkimaku putoaa vähän liian aikaisin, koska tässä olisi ollut aineksia enempään. Pidän tässä kaikesta, mikä muistuttaa Port Charlottesta, mutta samalla itse Octomoren ydin jää nyt vähän sivuun. 87/100

Old Pulteney WK499 Isabella Fortuna 52%

Vuonna 2009 Old Pulteney toi tällaisen tynnyrivahvuisen viskin taxfree-myyntiin. Maistoin tämän viimeksi Uisgessa 2016, mutta nyt tuli aika pistää nuotitkin ylös. Toimikoon tämä nyt pienenä lämmittelynä tulevaan viskifestariin.

Kaksi vuotta sitten Old Pulteney -tastingin vetänyt Tim Wade mainitsi, että tämä pullote pitäisi sisällään noin 7–8-vuotiasta viskiä. Ehkä tätä on myös syytä arvioida nimenomaan sellaisena.

Old Pulteney WK499 Isabella Fortuna

(52%, OB, 2009, Travel Retail Exclusive, 18000 bts., 100 cl)

Tuoksu: Maltainen ja mineraalinen, aluksi varsin kuivan oloinen. Vähitellen vihreää omenaa ja päärynää tulee esiin, samoin raakaa banaania ja ruohoisuutta. Kireää sitruksisuutta, paljasta tammisuutta, ohuesti vaniljaa ja sitruunamelissaa. Vesilisä tuo käsirasvaa ja tylppää alkoholisuutta pintaan.

Maku: Mineraalinen ja napakan hedelmäinen, mojova suolaisuus heti kärkeen. Omena ja päärynä ovat heti paremmin auki kuin tuoksussa, tisleen ominaisluonne on hyvin läsnä ja voimaa löytyy. Ryhdikäs, kapealla sektorilla operoiva kokonaisuus. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka öljyä riittääkin. Suolaisuus, ruohoisuus ja tammisuus pysyvät tiukasti yhdessä. Jälkimaku on erittäin suolainen ja tiivis. Päärynä tulee kauniisti läpi ja makeutuukin voimakkaasti. Maltaisuutta, tammea, tanniineja, mineraalisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä varsin kermaisen mutta kadottaa samalla öljyisiä nyansseja.

Arvio: Ei kuulu vieläkään suosikkeihini, vaikka tisleen suolainen perusluonne on hyvin esillä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Speyside 18 yo 1997/2016, Master of Malt 56,1%

Master of Malt julkaisi vuonna 2016 tällaisen mielenkiintoisen single caskin Speysiden tislaamon tuotannosta.

Speyside 18 yo 1997/2016, Master of Malt

(56,1%, Master of Malt, Single Cask Series, 2.5.1997–1.3.2016, Cask No. 604, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Uskomattoman lihaisa. Pihvilihaa, paahtopaistia, rasvaista savumakkaraa, verilettuja. Tallia, nahkaisuutta, mustaa kahvia. Hyvin erikoisella tavalla sherryinen, multaisen muhkea mutta ei vähääkään makea. Reipasta tammisuutta, yrttejä, mustaherukkaa, aavistus rikkiä. Vesilisä tuo tuoretta heinää.

Maku: Selvästi tuoksua makeampi, mutta tuhti lihaisuus on edelleen kärjessä. Tummaa suklaata, luumua, mustaherukkaa, hapanta pähkinäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta potkua riittää. Tammessa on vahva isku, samoin maltaisuus tulee läpi reippaasti. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia, taatelia. Happamuudessa on jogurttirusinaa ja pientä puuromaisuutta mukana. Jälkimaku kääntyy reippaasti viikunaiseen ja rikkiseen suuntaan. Munalikööriä, mantelimassaa, taatelia, piimäkakkua. Tammi iskee napakasti kiinni eikä tallinen sävy pääse heti katoamaan. Melko pitkä finaali. Vesilisä parantaa balanssia ja saa uuniomenaa esiin.

Arvio: Hyvin omalaatuinen viski. En ihan hetkeen muista näin lihaisaa ja joka suuntaan sinkoilevaa sherrypommia maistaneeni. Häiriöitä ja sivuääniä on kuitenkin sen verran rutkasti, että vähän pöllämystynyt olo tästä jää. 86/100

Bowmore 22 yo 1989/2011, Liquid Sun 50,7%

Tällä kertaa lasiin lorahti mehukkaan oloinen Bowmore, joka on tislattu vuonna 1989 ja pistetty pulloon 2011. Ex-bourbontynnyristä on saatu 256 pulloa.

Bowmore 22 yo 1989/2011, Liquid Sun

(50,7%, Liquid Sun, 1989–2011, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin turvesavuinen ja hiilinen ensivaikutelma. Hedelmäisyys kuitenkin tulee mukavasti läpi, melonia ja mangoa, hiukan kypsää omenaa. Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat myös omalla paikallaan, mutta rasvaisuus peittää enimmät nyanssit. Suolaisuutta, merellisyyttä. Vesilisä tekee tästä yllättäen kovasti tunkkaisen.

Maku: Merellisyys ja sitruksisuus ovat vahvasti pinnassa. Edelleen tuhti turvesavu kääntyy hiiliseen ja nokiseen suuntaan. Omenaisuutta, tölkkiananasta, herukkaa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta rasvaisuus pitää pintansa. Suolaisuutta, heinäisyyttä, vaniljaa. Yrttisyys ja pippurisuus huolehtivat potkusta, mutta kokonaisuudessaan tasapaino vähän hakee ja levottomuus vaivaa. Jälkimaku lähtee liikkeelle varsin reippaalla pippurilla ja nokisella turvesavulla, kunnes sitruunaisuus, hapokkuus ja suolaisuus aloittavat vyörynsä. Kihelmöivää yrttisyyttä, herukkaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo nestesaippuaa esiin.

Arvio: Ihan kelvollinen viski, mutta tämän ikäisten ja tätä ikäkautta edustavien Bowmore-viskien vertailuryhmässä jää vähän jälkeen. 85/100

BenRiach 20 yo 43% (2017)

BenRiachin perusvalikoimaan on jo pitkään kuulunut tämä 20-vuotias pullote, joka kantaa nykyään tällaista tummansinistä etikettiä. Muutama vuosi sitten maistamani aiempi versio oli ihan pätevä viski, mutta pikkulinnut ovat laulaneet, että nämä uudemmat pullotteet olisivat vielä hienompaa tavaraa. Se antaa heti validin syyn maistoon.

BenRiach 20 yo (2017)

(43%, OB, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja aavistuksen tunkkainen. Ei ollenkaan niin raikkaan hedelmäinen kuin aiemmin maistamani pullote, vaan nyt ovat rusinat, luumut ja kuivattu aprikoosi vahvoilla. Sitruksisuus ja omena pysyttelevät taustalla. Tammi on reipasta ja varsin vahamaista. Kanelia ja tummaa yrttisyyttä riittää.

Maku: Aukeaa heti. Todella upea kuiva tammisuus luo pohjan kokonaisuudelle, johon hedelmäisyys ja metisen kukkaiset sävyt rakentavat oman maisemansa. Kuivattuja hedelmiä, omenaa, viinirypäleitä. Vaniljaa, apilankukkaa, akaasiahunajaa, tyylikästä pähkinäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Öljyisyys ja vahaisuus saavat tämän tuntumaan hyvinkin iäkkäältä viskiltä. Fariinisokeria, hiukan piparkakkua. Jälkimaku palaa jälleen sinne maltaisuuden ja reippaamman tammen maailmaan, mutta likainen öljyisyys ja runsas pähkinäisyys toimivat hienosti. Mausteita, kuivattuja hedelmiä, öljyisen yrttisiä sävyjä, kanelia, vähän minttuakin. Pitkä finaali pysyy ryhdikkäänä loppuun asti.

Arvio: Maun kaareltaan ja herkkyydeltään aivan upea viski, mutta osin sulkeutunut tuoksu ja hermostunut jälkimaku jättävät hiukan toivomisen varaa. Mutta on tämä silti herkkua, siitä ei pääse mihinkään. On tultu merkittävä pykälä aiemmasta versiosta eteenpäin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful 66,3%

Mielettömän voimakas ex-bourbonissa kypsynyt Octomore kaatui lasiin. Turvesavua, turvesavua, turvesavua. Tällainen kelpaisi varmasti polttoaineeksi rakettimoottoriinkin.

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful

(66,3%, Rest and Be Thankful, 19.3.2008–19.11.2014, Cask No. B000005708, Bourbon Cask, 259 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ilman vesilisää varsin sulkeutunut. Tiukka turvesavu tuoksuu kilometrin päähän, mutta sen alle pääseminen vaatii hiukan työtä. Salmiakkia, tervaa, tuoretta puuta. Puuliiterin tuoksuja, klapeja, lastuja, savuava ruohonleikkuri. Runsaasti vastaleikattua ruohoa. Vesilisä tuo esiin multaisuutta ja kypsää omenaa.

Maku: Öljy ja painavuus ovat omaa luokkaansa. Turvesavu tulee vastaan hiilisenä ja nokisena, suurella voimalla. Tervaa, salmiakkia, vihreää omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, merellisyyttä. Suutuntuma on todella voimakas ja öljyinen. Tammea, ruohoisuutta, pihkaa. Jälkimaku liikkuu edelleen turvesavun ja hiilen maisemissa, mutta salmiakin alta nousee enemmänkin hedelmäisiä ja hunajaisia sävyjä. Aprikoosia, omenaa, limettiä, minttua. Tammi tuntuu ryhdikkäänä muttei yliohjaudu. Ruohoa, palanutta puuta. Varsin pitkä ja lopuksi jopa puhdaspiirteinen finaali. Vesilisä tuo pintaan karkkisuutta ja tomusokeria, mutta saa samalla myös tammen aktiivisemmaksi ja tanniineja esiin.

Arvio: Äärimmäisen vahva Octomore. Tämän kanssa saa tehdä vähän töitä. Kokonaisuus toimii lopulta hyvin, ja kuusivuotiaaksi tässä on melkoisesti luonnetta. 87/100

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany 51,5%

Burns Night. Ei juhlia, pelkästään viskiä. Maistelussa tällä kertaa Saksan markkinoille pullotettu kymppivuotias Laphroaig. Vaikka missään ei sitä erikseen luekaan, tämän täytyy olla peräisin ex-bourbontynnyristä.

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany

(51,5%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 2000–2010, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti ja kuiva turvesavu, erittäin sitruksisen ja kirkkaan oloinen yleisvaikutelma. Tiukka lääkemäisyys. Ei ollenkaan niin makea kuin peruskymppi, nyt ollaan mineraalisella ja kuivan nokisella laidalla. Suolaa, merellisyyttä, märkää laituria, merilevää, hiukan tervaa. Nam. Vesilisä avaa omenan ja pienen hedelmäkarkkisen vivahteen.

Maku: Vastaa hienosti tuoksun odotuksiin. Kuiva turvesavu, erittäin konsentroitunut lääkemäisyys, mineraalisuus ja sitruksisuus ovat komeasti kohdallaan. Todella nokinen ja hiilinen, hienon salmiakkinen ja tervainen. Suutuntuma on kuiva ja runko napakka. Limettiä, graavilohta, merisuolaa, heinää, merilevää. Tiukan spektrin viski. Jälkimaku nostaa pintaan jälleen sitruunan ja suolan, turvesavu jää hiukan taka-alalle, mutta lääkemäisyys kihelmöi oikein kunnolla. Tammea, valkopippuria, tuhkaa, tervaa. Finaali jää keskipitkäksi, mutta herkkua on. Vesilisä tuo omenaista makeutta ja liimaa savuelementit tiukemmin yhteen.

Arvio: Erittäin onnistunut pullote tässä ikäluokassa. Uskollinen tisleelle, tinkimätön, kuivan tyylikäs. Jos jälkimaku olisi edes hiukan pidempi ja isompi, tämä olisi aivan ilmiselvä mestaruussarjan viski. 89/100

Bunnahabhain 34 yo 1980/2014, The Whisky Agency 47,1%

Bunnahabhain ei ole yleisesti ollut suosikkitislaamoitani, mutta kun puhutaan yli 30-vuotiaista viskeistä, Bunna on aina listoillani aivan kärkipäässä. Jotain tislaamon tuottamassa tisleessä ja sen tynnyrivalinnoissa on sellaista, että pitkä kypsytysaika tekee viskille usein ihmeitä – syntyy parhaimmillaan aivan maagisia pullotteita.

Itse muistan esimerkiksi Silver Sealin Bunnan vuodelta 1972 yhdenlaisena huippukohtana koko oman viskiharrastukseni ajalta.

Kaiken hyväkkään lisäksi nykyvinkkelistä ikivanhat 1960- ja 1970-luvulla tislatut Bunnat eivät maksaneet vielä muutamia vuosia sitten mitenkään kohtuuttomasti. Reilulla satasella sai tuosta kategoriasta Euroopasta jo hyviä viskejä, kahdella sadalla jopa aivan huippuja. Ja puhutaan siis iältään noin 30-vuotiaista single caskeista tai hyvin pienen erän pullotteista.

Ne ajat ovat toki kaukana takana, mutta moniin muihin Islay-viskeihin verrattuna Bunnahabhain on etenkin indiepuolella edelleen kohtuullisesti hinnoiteltua. Siellä puolella Bunnan ikäviskeihin on edelleen mahdollista päästä käsiksi, ja niitä näkee muidenkin hyllyissä.

Usein parhaissa vanhoissa Bunnissa on ollut käytössä erittäin laadukas refill butt. Tällä kertaa maistoon pääsi The Whisky Agencyn pullotussarjoista The Perfect Dramin 34-vuotias Bunnahabhain, jossa lukee näkyvästi etiketissä, että kypsytys on tapahtunut refill buttissa. Pullomäärä on varsin iso ja voltit maltilliset, joten sitä tynnyriä on saatettu rakentaa matkan varrella eri alkuperää olevilla samanikäisillä viskeillä. Lähtökohdat ovat kuitenkin lupaavat.

Etiketissä myös lukee, että kyseessä on mestarimaistelija F. Thomasin valitsema tynnyri. Enää pitäisi tietää, kuka hän on. Tai ehkä sillä ei ole niin väliä, maistellaan nyt tämä viski ensin.

Bunnahabhain 34 yo 1980/2014, The Whisky Agency

(47,1%, The Whisky Agency, The Perfect Dram, 1980–2014, Refill Butt, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja aromaattinen tuoksu. Mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, suklaata, kiteistä hunajaa, metisyyttä. Kukkaisuutta ja ruohoisuutta löytyy myös. On kyllä upea tuoksu. Kuivattuja hedelmiä, kovia toffeekarkkeja, aprikoosia, yrttisyyttä. Tietty mineraalisuus kruunaa kaiken. Vesilisä tuo kirsikan esiin taustalta.

Maku: Öljyinen ja kaunis. Aprikoosin ja suklaan makeus yhdistyy kuivattuihin hedelmiin ja vahamaiseen tammisuuteen. Mineraalisuus ja merellisyys ovat upeasti läsnä, samoin kiteinen hunajaisuus ja toffeefudge. Suutuntuma on herkkä ja öljyinen, hienosti tasapainoissa. Heinäisyys, metisyys ja akaasiahunaja kantavat. Tammi on hiukan isompi kuin tuoksussa, tuo mausteita ja ryhtiä. Jälkimaku nostattaa edelleen suklaisuuden etulinjaan, mineraalisuus ja kuivat hedelmät eivät jätä rauhaan. Vadelmahilloa, hiukan kirsikkaa, beef jerkyä, pähkinäisyyttä, inkivääriä, suolaisuutta. Pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä korostaa pientä happamuutta ja keltaisen luumun sävyjä.

Arvio: Hieno viski kerta kaikkiaan. Tuoksu on jumalainen ja maussakin kaikki kohdallaan. Tällaisten viskien ääressä aina muistaa elämän katoavaisuuden ja sen, että jonain päivänä tällaiset viskit ovat enää kauniita muistoja. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 89/100.

Ledaig 1996/2015 Oloroso Finish 46,3%

Tobermory on julkaissut turpeisten Ledaig-viskiensä joukossa satunnaisesti myös vintage-julkaisuja. Nyt maistelussa vuosikertaa 1996 Oloroso-viimeistelyllä. Laskennallisesti tällä on ikää noin 19 vuotta, joten mistään ihan nuoresta viskistä ei ole kyse.

Ledaig 1996/2015 Oloroso Finish

(46,3%, OB, 1996–2015, Spanish Sherry Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja palanut. Autonrenkaita ja hapanta tummaa suklaata. Ylikypsiä luumuja, käristettyä pekonia, chorizomakkaraa, grillattua paprikaa. Savu on melkoisen ummehtunutta ja makeaa, mutta tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Vesilisä keventää härskiyttä ja tekee tästä kuivemman oloisen.

Maku: Oivallinen. Savuinen, pehmeä, hedelmäinen ja suklainen. Hyvä balanssi, kermainen suutuntuma. Chorizo ja grillattu paprika ovat edelleen vahvasti mukana, ylikypsää luumua ja kirsikkaa nousee pintaan paljon. Hiukan härski yleisvaikutelma, nokea ja rasvaisuutta todella riittää. Vähän jotain juustoakin tulee esiin, samoin kinuskia ja karamellipossua. Jälkimaku on hiilisen savuinen, suklainen ja nopeasti varsin kevyeksi kääntyvä. Luumua, viikunaa, yrttejä, turvetta. Suolaisuutta ja vähän merellistä otetta lopussa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lakritsia ja vähän metallisuutta mukaan.

Arvio: Todella häiriintynyt tuoksu, mutta maku on hienosti kohdallaan. Jälkimaku jää hiukan vaisuksi, tammisuus tästä vähän puuttuu. Mutta kokonaisuus on vetoava ja vähintäänkin omalaatuinen. 86/100

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034, 55,4%

Pienen tauon jälkeen lasiin pääsi jälleen Glendronachia. Tällä kertaa viski on peräisin PX-tynnyristä ja tislattu vuonna 1995. Pullo on tullut markkinoille osana Batch #12:ta vuonna 2015.

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034

(55,4%, OB, 27.9.1995–8/2017, Batch No. 12, Cask No. 4034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin makea ja turpea tuoksu. Kosteaa multaa, paksua rasvaa, moottoriöljyä. Poltettuja tulitikkuja, luonnonkumia, sisärengasta. Pähkinää, piimäkakkua, tummaa suklaisuutta. Hyvin tiivis ja tummasävyinen. Hapanimeläkastiketta, ylikypsiä kirsikoita, hiukan luumua. Vesilisä korostaa likaisuutta.

Maku: Öljyinen, lakritsinen ja erittäin paksu. Luumua, kirsikkaa, pähkinää, taatelikakkua. Tietty multainen ja kuminen sävy tuntuu edelleen. Suutuntuma on painava ja tekstuuri täyteläinen. Tiettyä likaisuutta tässä on, moottoriöljyä ja palanutta puuta, hiukan rikkisyyttäkin. Suklaisuus kääntyy tammen aavistuksen karvaaksi ja hedelmäisyys happamaksi. Hedelmäisyys jää hiukan piiloon, kun maakellarin ovi on saatu auki. Jälkimaku on tumman suklainen, pähkinäinen, lakritsinen ja yrttinen. Taateli tuntuu voimakkaasti, tammi kääntyy karvaan puolelle. Pippurisuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja kevyempiä hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Hetkellisesti oivallinen Glendronach, mutta tasapaino vähän karkailee. Välillä ollaan makean päässä, sitten taas ummehtuneessa ja karvaassa päässä – tietty levottomuus vaivaa. Vierellä verrokkina käynyt erinomainen Cask #101 tuntui olevan melkein kuin toisesta galaksista tähän verrattuna. 87/100