Maistetut

Bunnahabhain 39 yo 1976/2016, Cadenhead Small Batch 49,4%

Viskin Ystävien Seuran Cadenheadin vuoden 2016 Islay-pullotteisiin keskittyneen tastingin päätti tämä ikävanhus. Bunnahabhain kestää tunnetusti pitkiä aikoja tammessa harvinaisen hyvin, joten odotukset olivat korkealla.

Kyseessä on mitä todennäköisimmin kahden ex-olorosotynnyrin vattaus. Voltit ovat kuitenkin melko korkealla, kun suhteuttaa ikään.

Bunnahabhain 39 yo 1976/2016, Cadenhead Small Batch

(49,4%, Cadenhead Small Batch, 1976–2016, Sherry Butts, 648 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän rusinainen, suolainen, kuivan tamminen ja tyylikäs. Minttuinen ja ruohoinen. Mausteinen, kevyen siirappinen. Mineraalinen ja raikkaan hedelmäinen, vaikka kermatoffeeta riittää. Vanhoja kirjoja, antiikkisuutta, huonekaluvahaa. Pieni hikinen off-note taustalla hukkuu makeaan sherryyn. Vesilisä avaa eucalyptusta ja sävyjä.

Maku: Siirappinen ja pehmeä, mineraalinen ja maukas. Rusinainen ja herkkä. Runsaan hedelmäinen, mielenkiintoisella tavalla meloninen ja makean omenainen. Napakka, kuiva tammisuus toimii hienosti. Huonekaluvaha ja antiikkisuus ovat vahvasti läsnä. Vain pieni suolainen vivahde muistuttaa tislaamon ominaisluonteesta. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja samalla nautinnollisen mausteinen. Jälkimaku on mehukkaan tamminen ja suklaisen sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, mausteisuutta. Kauniisti kuivuva, pitkä finaali. Vesilisä tuo vielä lisää herkkää rusinaisuutta.

Arvio: Herkullinen ja pehmeän nautittava Bunna. Hieno ja samalla hiukan haastava viski, josta 39 vuotta tammessa ei ole saanut millään tavalla yliotetta. 91/100

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 55,3%

Cadenheadin vuonna 2016 julkaisemiin Islay-pullotteisiin keskittyneen Iäkkäät harvinaisuudet -tastingin neljäntenä viskinä oli vuorossa Ardbegiä vuodelta 1993. Väri oli harvinaisen tumma, kun muistaa, että kyseessä oli ex-bourbonissa kypsynyt viski.

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(55,3%, Cadenhead, Single Cask, 1993–2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lihaisa, erittäin runsas ja muhkea. Suolaa ja salmiakkia. Savumakkaraa, rasvaista lihaisuutta, rusinaisuutta, tunkkaisuutta. Carmolis-tippoja, lääkemäisyyttä, yrttisyyttä, kuivaa tammea. Greippiä, omenaa, ylikypsää banaania. Vesilisä avaa hiukan marjaisuutta ja hedelmää.

Maku: Paksu ja kuiva, salmiakkinen ja savuinen. Greippiä, banaania, sitruunaa, lakritsia, lääkemäisyyttä, yrttitippoja, jodia. Suutuntuma on todella tuhti ja öljyinen, mutta lihaisuus ja tunkkaisuus ovat taka-alalla. Tasapainosta voi olla monta mieltä, mutta ainakin mielenkiintoisia tapahtumia riittää kosolti koko ajan. Jälkimaku on raskaan lääkemäinen ja turvesavuinen. Tammi puree oikein kunnolla. Yrttisyys ja greippisyys ovat isossa roolissa. Varsin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa suolaisen voin maistumaan vahvasti.

Arvio: Erittäin tuhti ja vahvasti maistuva Ardbeg. Hyvää, tunkkaisella ja poikkeavalla tavalla. 90/100

Bruichladdich 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 48,9%

Kolmantena viskinä Cadenheadin Islay-pullotteisiin keskittyneessä Iäkkäät harvinaisuudet -tastingissa maisteltiin 22-vuotias Bruichladdich.

Bruichladdich 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(48,9%, Cadenhead, Authentic Collection, 1993–2/2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoisuutta, vihreää omenaa, hunajaisuutta, vaniljaa. Pehmeä ja makea ensivaikutelma. Heinäinen, kukkainen, karkkinen. Siirappinen vivahde, sulkeutunutta sokerisuutta. Ruutinen ja jopa hiukan rikkinen. Vesilisä korostaa rikkiä edelleen.

Maku: Imelän hedelmäinen ja pehmeän heinäinen. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, kukkaisuutta, karkkisuutta. Vanhan ajan vaniljajäätelöä. Siirappia, rikkisyyttä. Napakka tammisuus. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri hiukan huokoinen. Jälkimaku on edelleen varsin heinäinen. Yrttisyyttä, valkopippuria, hapokkuutta, valkoviinimäistä sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa ruohoisen ja kurkkupastillisen puolen pintaan.

Arvio: Makean heinäinen ja hiukan rikkinen Bruichladdich. Ei ihan parhaita lajissaan. 86/100

Bowmore 15 yo 2001/2016, Cadenhead’s 54,8%

Viskin Ystävien Seuran Islay-pullotteisiin keskittyneessä Cadenhead-tastingissa toisena maisteltiin 15-vuotias Bowmore. Tähän ei liittynyt muuta erityistä kuin huhu siitä, että mukana olisi hedelmäisyyttä oikein kunnolla.

Bowmore 15 yo 2001/2016, Cadenhead’s

(54,8%, Cadenhead, Authentic Collection, 2001–4/2016, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja herukkainen. Runsas kermaisuus, kookoskerma on pinnassa. Pehmeä turvesavu häilyy taustalla, mutta hedelmäisyys on tässä pääosassa. Ruusunmarjaa, polkakarkkeja. Rotevan oloinen profiili. Vesilisällä esiin tulee runsaasti suolaisuutta.

Maku: Selvästi enemmän turvesavua kuin tuoksussa. Salmiakkisuus ja herukkaisuus ovat kärjessä, hienosti trooppista hedelmää. Sitruunaa, passionhedelmää, mangoa, kiiviä. Piparminttua, yrttisyyttä. Suutuntuma on kermaisen pyöreä ja samalla nautittavan mausteinen. Tammi toimii hyvin, oivallinen balanssi sen suhteen, vaikka viljaisuus ja hapokkuus ovatkin rajoilla. Jälkimaku on herukkainen, napakan pippurinen ja runsaan tamminen. Yrttinen ja sitruksinen, hapokas. Keskipitkä finaali. Vesilisä leikkaa hiukan tiukinta mausteisuutta.

Arvio: Piirteiltään hiukan ylikorostunut mutta muuten mielenkiintoinen Bowmore. 87/100

Lagavulin 7 yo, Cadenhead’s 59,1%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan järjestyksessään toinen Cadenhead-tasting keskittyi Islay-pullotteisiin. Luulot ja makuaistin ylimääräiset herkkyydet höylättiin välittömästi pois tällä aloitusviskillä.

Nokkelimmat voivat leukailla, että seitsemänvuotias, tänä vuonna pullotettu viski ei täysin täytä iäkkään harvinaisuuden kriteeristöä, mutta menköön tämä nyt aloitusviskinä. Tastingin pääpointti oli muodostaa kuva Cadenheadin vuonna 2016 julkaisuista viidestä Islay-pullotteesta.

Ja vaikka tässä pullossa ei lue Lagavulin, tastingin vetänyt Petri Vesanen oli saanut asiaan Cadenheadilta vahvistuksen. Pullossahan lukee vain, että tavara on peräisin tammitynnyreistä Kildaltonista.

Lagavulin 7 yo, Cadenhead’s

(59,1%, Cadenhead’s, William Cadenhead Collection, 2016, Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen, sitruunainen, merellinen ja rasvainen. Suolaa, mineraalisuutta, tiukkaa nokisuutta. Öljyisyyttä, jyväisyyttä, raakaa maltaisuutta. Alkoholisuus hyökyy päälle ihan tosissaan. Vesilisä tuo kurkkupastillin raikkautta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja raaka. Jyväisyyttä, havuisuutta, vegetaalisuutta, napakkaa turvesavua. Uunijuuresta, makeaa omenaa. Suutuntuma on painava ja kovaotteinen. Tammi ja maltaisuus ovat nuorekasta sorttia. Jälkimaku lähtee hyvin jyväisenä ja alkoholisena. Sitruksisuutta, kuivaa turvesavua, juuresmaisuutta, aktiivista tammisuutta. Melko lyhyt ja tiukka finaali. Vesilisä pehmentää alkoholin iskua ja nostaa hedelmää pintaan.

Arvio: Hyvin lähellä tämän vuoden virallista 8-vuotiasta, ehkä hiukan rasvaisempi kuitenkin. Napakka tapaus kaikkineen. 86/100

Inverleven 36 yo 1973/2010, Chivas Brothers 48,85%

Tänään on maistelussa viski, jollaista en ole aiemmin kohdannut. Inverleven-tislaamon viskit ovat olleet kiven alla, ja vaikka olen pyrkinyt jo parin vuoden ajan saamaan yhden sellaisen käsiini, onnistuin siinä vasta nyt.

Käsissä on Chivas Brothersin Cask Strength Edition -sarjassa pullotettu yksilö, jolla on ikää peräti 36 vuotta. Viskin liikanimi ”Deoch an Doras” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”one for the road”.

Inverleven suljettiin vuonna 1991 eikä tislaamolla ole niin suurta jälkimainetta, että näitä kauheasti markkinoilla kulkisi. Tislaamohan kulki myös nimellä Dumbarton, kotipaikkansa mukaan. Unohdettuja kaikki.

Inverleven 36 yo 1973/2010, Chivas Brothers

(48,85%, Chivas Brothers, Cask Strength Edition, ’Deoch an Doras’, 1973–2010, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kuivan ja heinäisen oloinen, mutta vaniljainen makeus pilkistää seasta. Kevyttä sitruunaisuutta, hiukan valkoviinimäistä hapokkuutta ja kermatoffeen sävyä. Kakkutaikinaa, vanilliinisokeria, kuivaa tammea, hiukan ruohoisuutta. Melko ujo tuoksu. Vesilisä tuo hunajaa esille.

Maku: Tammisuudessaan ja mausteisuudessaan yllättää tuoksun jälkeen. Tammessa on hapokas ja tumma sävy, muttei liian kireä ollenkaan. Runsaasti sitruksisuutta, appelsiinia, mangoa, persikkaa, banaania. Hedelmäisyys ja vaniljaisuus muistuttaa hetkellisesti jopa irkkuviskin makumaailmaa. Reipas maltaisuus on myös mukana. Suutuntuma on melko kevyt ja kuiva. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja paahteisena, tammi tuntuu kireältä ja mausteet tulevat pippurin suunnasta. Vähitellen vaniljaisuus, kermatoffee, raikas hedelmäisyys ja tomusokeri nousevat taustalta. Melko pitkä ja kuivahko finaali. Vesilisällä löytää mintun.

Arvio: Mielenkiintoinen, toisaalta kuiva ja toisaalta maukkaan hedelmäinen viski. Vaikea tätä on verrata oikeastaan mihinkään, koska profiili ei muistuta Alamaan yleisempää, rasvaisempaa tyyliä miltään osin. 87/100

Bowmore The Devil’s Casks III 56,7%

Kolmas Bowmoren tummasävyinen Devil’s Casks saapui markkinoille ilman ikämerkintää ja päätyi lopulta myös kotimaisen alkoholiliikkeen valikoimiin. Sekoituksessa on ensimmäisen täytön ex-olorosoa ja tällä kertaa myös PX-tynskiä.

Maistoin tämän jo kertaalleen Uisgessa enkä päässyt oikein kiinni. Nyt maistellaan ajan kanssa, ehkä se tästä aukeaa.

Bowmore The Devil’s Casks III

(56,7%, OB, NAS, 2015, ’Double The Devil’, First Fill Oloroso & Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea. Suklainen ja tummasävyinen, luumuhilloinen ja turvesavuinen. Tupakkaisuutta, mausteisuutta, pähkinää. Järeä, makea sherryisyys dominoi – eikä ollenkaan huonolla tavalla. Fariinisokeria, rusinaa, hiukan lyijykynää, mineraalisuutta. Herkullinen kokonaisuus. Vesilisä tuo jännän suolaisuuden.

Maku: Paksun suklainen, tumman turvesavuinen ja varsin mausteinen. Napakka mineraalisuus ja pistävä tammisuus tulevat läpi voimalla, vaikka fariinisokeri ja luumuhillo pehmentävätkin iskua. Paksu ja marjaisan makea sherryisyys leijuu vetten päällä. Suutuntuma on varsin täyteläinen, mutta balanssi hakee hiukan ja tietty kerrostuneisuus tuntuu etenkin alta nousevan aktiivisen tammen suhteen. Jälkimaku on jo selvästi isommin tammen komennossa, ja suklaisuus jää hiukan kitkeryyden varjoon. Mausteisuutta, inkivääriä, kireää marjaisuutta. Hiukan pähkinää, turvesavua ja luumua, mutta vain niukasti syvyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä antaa appelsiinia.

Arvio: Herkulliselta tuoksuva mutta maussa hiukan pettävä tapaus. Oivallinen silti, jos ei takerruta yksityiskohtiin. Nämä ovat näitä paholaisen eliksiirejä. 87/100

Caol Ila 28 yo 1983/2011, Silver Seal 46%

Silver Seal on pullottanut erinomaisia Caol Ila -viskejä vuosien varrella. Olisikohan tässä yksi sellainen?

Mielenkiintoiselta tämä vuonna 1983 tislattu ja vuonna 2011 pullotettu yksilö joka tapauksessa vaikuttaa, vaikka tietoja onkin tarjolla harvinaisen vähän. Tynnyri on mitä luultavimmin ex-bourbon, mutta sitäkään ei missään vahvisteta.

Caol Ila 28 yo 1983/2011, Silver Seal

(46%, Silver Seal, 1983–2011, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, suolainen ja varsin raikas. Runsaasti omenaa ja ruohoisuutta. Akaasiahunajaa ja mehiläisvahaa, vaniljakastiketta ja hiukan toffeemaisuutta. Hiukan nestesaippuainen makeus. Tammessa on kuiva sävy, pieni kuivaliha löytyy taustalta myös. Hienosti ikääntynyt. Vesilisällä saippuamaisuus korostuu.

Maku: Terävä turvesavu ja hapokas omenaisuus muodostavat hienon yhdistelmän. Suolaisuutta ja sitruunaa riittää. Kirpeää hedelmäisyyttä löytyy rypälemäiseltä ja päärynäiseltäkin puolelta. Savu on ilmeinen, mutta terävyydestään huolimatta pysyy taustalla. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri lopulta melko kevyt. Turpeisuudessa on edelleen pieni lihaisuus ja vegetaalisuus mukana. Makeudessa taas vanilja ja hunaja pysyvät kielen päällä. Jälkimaku on todella suolainen ja sitruksinen. Tammi liikkuu aivan puisevan rajoilla, mutta toimii silti hyvin. Mietoa turvesavua, omenaa ja hunajaa riittää, samoin ruohoisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo karvautta, mustan teen piirteitä ja paahteisuutta.

Arvio: Herkullinen ja savuisuudessaankin raikas Caol Ila, jossa on iän tuomaa syvyyttä. Vain pieni puisevuus ja profiilin kepeys jäävät kaihertamaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glendronach 23 yo 1993/2016 for The Nectar & LMDW 51,7%

Glendronachin vuosikerta 1993 herättää minussa varmaan ikuisesti suuria tunteita, joten tämä uunituore The Nectarin ja La Maison du Whiskyn yhteispullote on heti valtavien odotusten kohteena.

Parhaiden Glenkkujen tavoin tämäkin on kypsynyt koko ikänsä ex-sherryssä. Nyt ikää on 23 vuotta, mikä on pari vuotta enemmän kuin yleensä niiden kaikkein loisteliaimpien yksilöiden. Mutta maistetaan.

Glendronach 23 yo 1993/2016 for The Nectar & LMDW

(51,7%, OB for La Maison du Whisky & The Nectar, 19.2.1993–8/2016, Cask No. 447, Sherry Butt, 642 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, siirappinen ja pehmeän tallimainen. Yllättävän makea, mutta nahkasatula, tammi ja mausteet antavat hienosti ryhtiä ja särmää. Uuniomenaa, kinuskia, maapähkinävoita. Pieni ruutisuus, hiukan palanutta puuta. Piimäkakkua, kuivattuja hedelmiä, luumua, lakritsia. Upea on. Vesilisä tuo mentholia ja pienen ruohoisen vivahteen.

Maku: Suklainen makeus ja tammisen napakka mausteisuus ottavat välittömästi yhteen. Kohtaamisesta nousee nahkaisuutta, tallisuutta, siirappia, kandisokeria, luumua, rusinaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen, vaikka kaikkein tummimpaan ja tiivisrakenteisimpaan Glendronach-genreen tämä ei sukella. Balanssi on silti hieno, makea hedelmäisyys nousee komeasti järeän sherryn keskeltä. Jälkimaku on muhkean mausteinen ja herkullisesti kuivuva. Tumma suklaa, pieni lakritsisuus, nahkaisuus, talli, luumu, pähkinäisyys, ruuti, kaikki toimii upeasti. Erittäin pitkällisesti kuivuva finaali. Vesilisä ohentaa runkoa melko herkästi, kermaisuus korostuu.

Arvio: Erittäin tyylikäs, klassinen Glendronach. Suurherkkujen joukkoon välittömästi. 91/100

Glenfarclas 18 yo 43%

Glenfarclas toi tax free –myyntiin tällaisen viskin vuonna 2014. Profiili on hiukan kevyempi kuin 21 yo:ssa (joka sekin on varsin kepeä luonteeltaan).

Glenfarclas 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, Travel Retail Exclusive, 100 cl)

Tuoksu: Vahvan maltainen, karamellinen ja persikkainen. Runsaasti suklaisuutta, vaikka yleisilme onkin kovin vaisu. Maltaisuus tuntuu lenseänä ja sherryisyydessä on kuminen vivahde. Uuniomenaa, rusinaa, neilikkaa, tammea. Tasapaino kohenee, kun viski saa hengittää aikansa.

Maku: Toffeemainen ja suklainen, kevyt kokonaisuus. Persikkaista makeutta, uuniomenaa, mangoa, imelää mehumaisuutta. Maltaisuus on edelleen kärjessä mutta ei kovin jalostuneesti. Tammisuus maistuu hiukan puisevana, mausteet tosin tukevat sitä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta tekstuuri lopulta ohuehko. Jälkimaku happanee kovasti, tanniinit tulevat mukaan ja tammi kuivahtaa. Appelsiinia, karvasmantelia, mustaa teetä, kumimaisuutta. Lopuksi nousee mukavasti mausteisuutta ja tummaa suklaata, joka jättää keskipitkästä finaalista kuitenkin mukavan maun kielen päälle.

Arvio: Karvas ja vähän epäselvä tapaus. Ei omiin suosikkeihin, vaikka ei ole sentään mikään ihan huono. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 82/100 (Gavin D. Smith), 89/100 (Joe Bates).