Islands

Scapa 2001/2012, Gordon & MacPhail 43%

Scapan tuotantoa on näkynyt markkinoilla verraten vähän. Gordon & MacPhail on poikkeus, siltä on tullut näitä lisenssipullotteita melko säännöllisesti ulos. Jonkin olen joskus jopa maistanut.

Nyt käsissä on tämän vuosituhannen puolella tislattu Scapa, joka on viettänyt noin 11 vuoden ikänsä kokonaan ensimmäisen täytön ex-bourbonissa.

Scapa 2001/2012, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 2001–2012, Licenced Bottling, 1st Fill Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynää ja käsirasvaa. Itse asiassa suorastaan räjähtävä päärynä, täysin hallitseva tässä kokonaisuudessa. Hiukan vesimelonia ja kurkkua. Tammi tuntuu melko nuorekkaana, mutta pysyy silti aisoissa. Raikasta ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Mieto ja kevyt kokonaisuus.

Maku: Päärynä hallitsee myös makupalettia. Tammisuus on osin rosoista, tiettyä liimamaisuuttakin on mukana. Kevyttä vaniljaa. Omenaa, vesimelonia, trooppista hedelmää. Suutuntuma on hyvin kevyt ja osin jopa vetinen. Tässä on varsin vähän mitään, mistä ottaa kiinni. Jälkimaussa vihreä tee ja katkeruus tulevat esiin, tammi puree melko äkäisesti kiinni. Minttua, vihreää omenaa. Mausteisuutta ja paahteisuutta löytyy jonkin verran, mutta kovin lyhyeksi ja vaatimattomaksi finaali jää. Silti tässä kokonaisuudessa on jotain hyvin miellyttävääkin. Todella helppo tapaus.

Arvio: Päärynäpommi, joka jää lopulta melko vetiseksi. Perusmaku on silti ihan nätti. 80/100

Talisker 2005/2015 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE on tällä kertaa noin kymmenvuotiasta. Näiden taso on vaihdellut vuosien varrella sen verran paljon, etten osaa odottaa oikein mitään. Maistamalla se selviää.

Talisker 2005/2015 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2005–2015, Batch TD-S: 5RD, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ylikypsiä sekahedelmiä, salmiakkia, turvesavua. Lääkemäinen ja suolainen puoli on vahvasti pinnassa. Salmiakkijauhetta, mineraalisuutta. Samaan aikaan runsaasti rasvaista savumakkaraa ja pekonia, luumuhilloa, imelää BBQ-kastiketta. Tuntuu tutulta aiempiin verrattuna. Vesilisä tuo hammastahnamaista piparminttua ja kirpeää omenaa.

Maku: Salmiakki ja hiilisyys korostuvat maussa, turvesavu on varsin pistävää ja tammisuus tuntuu yllättävän reippaana ja nuorekkaana. Ylikypsiä sekahedelmiä, kuivattuja luumuja, lihaisaa rasvaisuutta, pekonia ja muuta oheistarviketta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko rasvainen. Pientä suklaisuutta, omenahilloa, siirappia. Jälkimaku alkaa runsaan hedelmäisenä ja räiskyvänä, kunnes tammi nappaa kiinni. Mustapippuri tuntuu vahvana. Tanniinit kuivattavat suuta melko nopeasti ja reippaasti. Savumakkara, lääkemäisyys, salmiakkijauhe ja mineraalisuus tuntuvat melko pitkään. Kelvollinen, vähintään keskipitkä finaali, jossa pippurisuus pysyy mukana hamaan loppuun asti. Vesilisä keventää ilmettä roimasti ja tuo kurkkupastillin raikkautta mukaan.

Arvio: Jälleen ihan maistuva DE, mutta sekavuus ja tasapaino-ongelmat tuntuvat jossain määrin reippaina. 85/100

Highland Park 20 yo 1995/2015, The Whisky Mercenary 50%

Tällaisen ex-bourbonissa kypsyneen yksilön Gordon & MacPhail poimi belgialaiselle The Whisky Mercenarylle.

Todella mielenkiintoista vertailla, miten tämä eroaa esimerkiksi vuotta myöhemmin tislatusta Malts of Scotlandin yksilöstä tai iältään viisi vuotta nuoremmasta Freyasta.

Highland Park 20 yo 1995/2015, The Whisky Mercenary

(50%, Gordon & MacPhail, Exclusive for the Whisky Mercenary, 13.7.1995–20.7.2015, Refill American Hogshead, Cask No. 1485, 325 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa hunajaisuutta, kirpeää havuisuutta, tummaa yrttisyyttä. Limettiä, vihreää omenaa, makeaa banaania, tölkkipäärynää. Todella reipas mentholisuus, pientä sitruunalakritsiakin. Pehmeää turpeisuutta, tiettyä merellisyyttä myös. Balanssi on kohdallaan, herkullinen vaikutelma. Vesilisä tuo eucalyptuksen.

Maku: Erittäin hedelmäinen, täyteläinen ja runsas. Ananasta, banaania, päärynää, makeaa omenaa, sitruunamehua. Kanervahunajaa oikein kunnolla, sokerisuutta ja kermaisuutta. Havuisuutta, yrttejä, kirpeyttä ja mineraalisuutta. Pientä kookosmaisuutta, mantelia ja vaniljaakin löytyy. Tumma, kostea turpeisuus leijuu kaiken keskellä. Suutuntuma on täyteläinen. Jälkimaussa tammisuus nostaa pippurisuutta pintaan, sitrukseen tulee lisää kirpeyttä ja hapokas mineraalisuus korostuu. Pieni saippuainen ailahdus rikkoo hiukan balanssia. Vaniljaisuus, turpeisuus ja tumma mentholisuus jatkuvat pitkään. Nam. Vesilisä nostaa mintun pintaan. Vedenkesto on muuten todella huomattava, tätä voi jatkaa melkein ikuisuuksiin.

Arvio: Oivallinen, hedelmäinen ja suurimuotoinen HP. Vain pieni saippuaisuus tekee särön loistokkuuteen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Arran Robert Burns Malt 43%

Arran julkaisi Robert Burns Maltin kunnianosoituksena Skotlannin kansallisrunoilijalle jo vuonna 2000. Sen jälkeen pulloja on pyörinyt markkinoilla sen verran paljon, ettei tämän miniatyyrin julkaisuajankohdasta enää ota selvää.

Arran Robert Burns Malt

(43%, OB, NAS, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynää, hiukan raakaa banaania, sitruksisuutta. Maltainen ja varsin napakka vaikutelma, suolaisuutta ja mineraaleja. Tammessa on vastahöylätty sävy. Jotain merellistä miellyttävyyttä tässä silti on, mikä viehättää. Melko ohut kokonaisuus toki.

Maku: Tuoksua nuoremman oloinen, maltaisuus on epäkypsää ja hapanta. Jyväisyyttä, tuoretta ja varsin raakaa tammisuutta. Sitruksinen ja terävän päärynäinen puoli on selvästi esillä. Pientä vaniljaista makeutta sentään löytyy, joskin suolainen puoli peittää sitä tehokkaasti. Hiukan aprikoosinkiveä, nektariinia, papaijaa. Suutuntuma on kermainen ja kevyt. Jälkimaku jää pettymykseksi. Tammisuus ja maltaisuus eivät yksinään jaksa kantaa tätä, kun hedelmäisyys ja vaniljaisuus kuihtuvat nopeasti pois. Hapokkuutta, pientä kireyttä. Finaali on lyhyt ja ohut, siitä ei pääse mihinkään.

Arvio: Tuoksu on lupaava mutta maku jää vaatimattomaksi. Kermaisuus ja suolaisuus eivät oikein löydä tasapainoa keskenään. 78/100

Talisker 2001/2012 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE vain porskuttaa, tästä vuoden 2012 pullotteesta alkaen uudella etiketillä. Kypsytys on edelleen sama: ex-bourbontynnyreissä on uinuttu, kunnes setti on viimeistely ex-Amoroso-sherrytynnyreissä.

Nyt maistelussa oleva yksilö on kaivettu Taliskerin kolmen pikkupullon lahjapakkauksesta. Siinäkin näkyy taas tämä ajan henki: aiemmin mukana oli Talisker 18 yo, mutta se on korvattu ikämerkitsemättömällä 57° Northilla. Ei sekään silti huono viski ole.

Talisker 2001/2012 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2001–2012, Batch TD-S: 50A, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 20 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen, viininen ja huomattavan turpeensavuinen. Tervaisuutta ja hiilisyyttä, sammunutta nuotiota. Siirappinen, tumma viinisyys on vahvasti pinnassa. Rusinaa, taatelikakkua, yrttilikööriä, luumuviiniä, hiukan kahvisuutta. Mukava karvaan ja makean tasapaino. Vesilisä tuo painavaa ruohoisuutta.

Maku: Salmiakkia ja luumua, viiniä ja savua. Hiilisyys tuntuu maussa selvästi, kokonaisuus on hiukan kuivempi ja pistävämpi kuin tuoksu antoi odottaa. Viinisyydessäkin on nahkainen, varsin kireä sävy. Luumuinen hedelmäisyys tuo kuitenkin makeutta, mukana on myös persikkaa. Suutuntuma on melko painava ja silti ytimeltään kuivakka. Lääkemäisyyttä tässä riittää, yskänlääkettä ja yskänpastilleja. Yrttisyys tuntuu lähinnä mentholina. Jälkimaku makeutuu selvästi, luumuviinaisuus ja savuisuus sulavat vähitellen tervan, lakritsin, siirappisuuden ja kahvin näytökseksi. Keskipitkä finaali on oikein maukas. Vesilisällä tähän tulee tiettyä karkkisuutta, Pastirol-pastilleja ja sitrusta.

Arvio: Taliskerin parhaimpia tästä sarjasta. Hiukan kuivempi ja savuisempi kuin moni aiempi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Highland Park 18 yo Earl Haakon 54,9%

Maistoin nämä Highland Parkin replica-etiketeillä varustetut Magnus-sarjan kolme pullotetta melko pian julkaisunsa jälkeen. Niistä tämä viimeinen, 18-vuotias Earl Haakon, nousi todella selvästi muiden yläpuolelle.

Päätin maistaa näin parin vuoden jälkeen, oliko kyseessä oikeasti niin hyvä viski kuin miltä se silloin tuntui.

Highland Park 18 yo Earl Haakon

(54,9%, OB, 2011, The Magnus Series, 3300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, turvesavuinen, hunajainen ja muhkea. Siirappia, ylikypsiä hedelmiä, luumua, makeaa sitruksisuutta. Upea, upea tuoksu. Salmiakkia ja tervaa. Tyylikästä maltaisuutta, kanervaa, seetriä. Appelsiinia, hilloisuutta, myskisyyttä. Aromaattisuus on omaa luokkaansa. Yrttiteetä, paahteisuutta. Vesilisä vapauttaa raikkautta, eucalyptusta ja heinäisyyttä.

Maku: Täyteläisyyttä ja voimaa! Komeaa siirappisuutta yhdistettynä vahvaan mausteisuuteen, turvesavuun ja tervaan. Kanervahunajaa on vaikka muille jakaa. Myskisyys ja lääkemäisyys tekevät tästä mielenkiintoisen. Suutuntuma on täyteläinen ja komea. Maltaisuutta, tyylikästä tammisuutta, pippuria. Jälkimaku on turvesavuinen, mausteinen ja komea. Luumua, appelsiinimarmeladia, yrttiteetä, chiliä ja mustapippuria. Kihelmöinnin keskellä tajuaa tämän syvyyden. Komea viski, finaali jatkuu todella pitkään. Vesilisällä sitruksisuus, merellisyys ja raikkaus nousevat muhkeuden takaa. Nam.

Arvio: Parhaimpia Highland Parkeja viime vuosilta, laatu on todella korkea. Pidän todella paljon. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 3). Whisky Magazine 70/100 (Martine Nouet), 76/100 (Rob Allanson).

Highland Park Cask Strength Edition 56%

Highland Park teki Ruotsin markkinoille tällaisen jännittävän piccolo-pullon vuonna 2013. Tuote sisältää tynnyrivahvuista viskiä, jonka kypsytysajasta tai -tavasta ei tiedetä paljon mitään. Maistetaan pois.

Highland Park Cask Strength Edition

(56%, OB for Sweden, NAS, 2013, 35 cl)

Tuoksu: Muhkea kanervahunaja! Hienosti on voimaa ja syvyyttä, makeuttakin riittää. Maltaisuus on runsaana esillä, samoin turpeisuus tuntuu selvästi. Tikkunekkua, siirappia, joulukakkua, suklaista sherryisyyttä. Havuja, yrttistä liköörimäisyyttä, makeaa ja mausteista tammisuutta. Tiettyä konerasvamaista likaisuutta. Mineraalista, eucalyptusmaista raikkautta sen vastapainona – hieno yhdistelmä. Vesilisä tuo vaniljaista ja omenaista puolta esiin.

Maku: Maltainen, turpeinen ja kihelmöivän mausteinen. Kanervahunaja on voimakkaasti läsnä. Suutuntuma on erittäin täyteläinen, siirappinen suorastaan – vaikka mausteet kihelmöivätkin komeasti. Luumua, suklaata, rusinaa. Konerasvan likaisuus on edelleen mukana. Jälkimaku hyökyy voimalla, mausteisena ja kanervaisena. Siirappisuutta, ylikypsiä sekahedelmiä, tummaa paahteisuutta, salmiakkia, runsasta turvesavua, nahkaista tammisuutta, yrttejä (minttua). Finaali jatkuu tyylikkäänä huomattavan pitkään. Vesilisä vapauttaa lisää hunajaisia ja uuniomenamaisia piirteitä.

Arvio: Todella maukas Highland Park, jossa viskin ominaisluonne on hienosti pinnassa. Iso myönteinen yllätys. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).

Ledaig 21 yo 1992/2014, Cadenhead 53,6%

Turpeistettu Tobermory kulkee nimellä Ledaig (lausutaan siis le-zig). Kovin montaa omaan suuhuni sopivaa Ledaigia ei ole kohdalleni sattunut, mutta ehkä Cadenhead on siitä huolimatta onnistunut. Maistetaan.

Ledaig 21 yo 1992/2014, Cadenhead

(53,6%, Cadenhead, Small Batch, 1992–2014, Bourbon Hogsheads, 534 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen ja rasvainen, reippaan tamminen ja runsaan mausteinen. Tammi tuntuu todella makeana ja vaniljaisena. Pieni ummehtunut turpeisuus löytyy taustalta. Tippa glyserolia myös. Runsaasti päärynää, aprikoosia ja mandariinia, hiukan vesimeloniakin. Vesilisä tuo lakritsia pintaan.

Maku: Erittäin tamminen. Huh. Sitruksisuus ja päärynä ovat isosti läsnä, mutta silti tammi piiskaa tätä eteenpäin. Tanniinit imevät lujaa kiinni, vanilja ja kookos maistuvat. Suutuntuma on yllättävän kuiva, kun tuoksu on vastaavasti niin rasvainen ja raskas. Mausteet kihelmöivät oikein kunnolla. Jälkimaku on erittäin paahteinen ja tamminen, suu kuivahtaa hetkellisesti melkein täysin. Salmiakki tulee voimakkaasti pintaan, sen perässä anista ja limetin mehua. Päärynäkarkkeja, viinikumeja, hedelmäteetä, pientä savua. Kaikkineen turpeisuus on tässä täysin taka-alalla. Finaali on yllättävänkin pitkä. Vesilisällä löytyy grillattua ananasta.

Arvio: Hedelmäisyydessään ja tammisuudessaan lujaotteinen mutta vain kevyesti turpeinen Ledaig alkaa potkia vasta jälkimaussa. Laatuviski, ehdottomasti, vaikka ei ihan kolahda omaan makupreferenssiini. 86/100

Jura Prophecy 46%

Nyt maistossa vanha tuttu, joka ei ole käynyt lasissani moneen vuoteen. Prophecy lanseerattiin vuonna 2009 Juran vastineeksi savuisille Islay-viskeille.

En ole koskaan päässyt tähän oikein kunnolla sisään, mutta nyt kun tuote sattui pitkästä aikaa eteen, täytyihän sitä maistaa uudemman kerran oikein ajatuksella.

Jura Prophecy

(46%, OB, NAS, +/- 2015, Heavily Peated, 70 cl)

Tuoksu: Paksusti toffeefudgea, karamellipossua, rasvaista turpeisuutta. Maltainen ja mausteisen muhkea. Savu tulee nätisti läpi. Roteva yleisfiilis, siirappisia sekahedelmiä ja savukalkkunaa. Kosteaa hedelmäkakkua, mukavaa hilloisuutta, fariinisokeria, kanelia. Vesilisällä ruohoinen ja herukkainen puoli tulevat esiin.

Maku: Erittäin toffeemainen ja märän turpeinen. Savukassleri, pulled pork, kolakarkki ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Tiheän tuoksun jälkeen suutuntumasta puuttuu kuitenkin viskositeettia, runko on hiukan ohut. Maltaisuus tuntuu vahvana ja varsin puuromaisena, yllättävänkin nuorekkaana. Heinäisyyttä, koneöljyä, paistirasvaa, siirappia, aavistuksen palanutta sokeria. Savuisuus toimii mukavasti. Tiettyä herukkaisuutta paistaa läpi, tasapaino ei ole ihan huipussaan. Jälkimaku on marjaisa, omenainen, yllättävän kevyt. Savu, possu, vanilja, siirappi ja maltaisuus korostuvat. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulee sitrusta pintaan.

Arvio: Parempi kuin muistin, yleispätevä ja helposti lähestyttävä savuviski Juralta. Jos tällaista rasvaisen lihaisaa savuviskiä hakee, Port Charlottella on niin kovia tuotteita tarjolla, että vaikea on pistää kampoihin. Mutta tällä voi toki aloittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10). Dramming 85/100. Whiskynotes 84/100.

Talisker Friends Of The Classic Malts 2013, 48%

Diageo pullotti tällaisen FOCM-yksilön vuonna 2013 nimenomaan Ison-Britannian, Sveitsin ja Saksan markkinoille. Siinä tuoksuu ajan henki. Nykymaailmassa ei enää riitä double maturation, pitää olla triple.

Tässä tapauksessa triplakypsyttely tarkoittaa, että viski on levännyt ensin refillissä (Refill Casks), sen jälkeen ex-bourbonissa (American Oak Hogsheads) ja lopuksi vielä viimeistelymielessä ex-sherryssä (Refill European Oak).

Kombinaation onnistuminen on aina vaakalaudalla, kun muuttujia laitetaan jonoon noin paljon. Ja tässä tapauksessa kypsytysaikaa on jäänyt varmaan noin 10–12 vuotta, mikä ei ole vielä kovin paljon.

Talisker Friends Of The Classic Malts 2013

(48%, OB for The Friends of the Classic Malts, 2013, Triple Matured Edition, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan savuinen ja melko makea ensivaikutelma. Siirappista hedelmää, hunajaa, suklaisuutta. Huomattavan paksu turpeisuus, lakritsia ja hiukan tervaa kyljessä. Kosteita laiturinlankkuja, märkää köyttä, meriveden huuhtomaa kalliota. Silti outo viinisyys tästä pistää hiukan läpi, jokin musteinen ja hiukan jalohomeinen tammisuus, lyijykynä. Vesilisä tuo kuitenkin nättiä sitrusta esiin.

Maku: Paksun turpeensavuinen ja siirappisen makea. Suklaisuus on erittäin vahvasti pinnassa. Suutuntuma on kihelmöivä mutta tekstuuri paljastaa, että tasapaino ei ole ihan kunnossa. Hyvän taliskermaisuuden eli meriveden, pippurin ja napakan savun ympärillä on paljon viinisiä ja suklaisia elementtejä, jotka eivät ihan toimi. Turpeisuus jyllää, esiin tulee musteisuutta, lakritsia, luumuhilloa, sitruksisuutta. Jälkimaussa tulee kuitenkin mukavasti vaniljaista ja omenaista puolta mukaan, kokonaisuus avartuu kivasti. Hilloa, salmiakkia. Varsin luja tamminen mausteisuus ja pippuri seuraavat melko pitkään loppuun asti. Vesilisä tekee tälle hyvää, korostaa sitruksisia ja suolaisia piirteitä.

Arvio: Mihin kaikkia niitä erilaisia tynnyreitä on tarvittu? Taliskerin omat piirteet ovat tässä parasta. Häiriöäänistä ja varsin korostuneesta turpeisuudesta huolimatta ihan juotava viski on sentään kyseessä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.