Islands

Jura Prophecy 46%

Nyt maistossa vanha tuttu, joka ei ole käynyt lasissani moneen vuoteen. Prophecy lanseerattiin vuonna 2009 Juran vastineeksi savuisille Islay-viskeille.

En ole koskaan päässyt tähän oikein kunnolla sisään, mutta nyt kun tuote sattui pitkästä aikaa eteen, täytyihän sitä maistaa uudemman kerran oikein ajatuksella.

Jura Prophecy

(46%, OB, NAS, +/- 2015, Heavily Peated, 70 cl)

Tuoksu: Paksusti toffeefudgea, karamellipossua, rasvaista turpeisuutta. Maltainen ja mausteisen muhkea. Savu tulee nätisti läpi. Roteva yleisfiilis, siirappisia sekahedelmiä ja savukalkkunaa. Kosteaa hedelmäkakkua, mukavaa hilloisuutta, fariinisokeria, kanelia. Vesilisällä ruohoinen ja herukkainen puoli tulevat esiin.

Maku: Erittäin toffeemainen ja märän turpeinen. Savukassleri, pulled pork, kolakarkki ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Tiheän tuoksun jälkeen suutuntumasta puuttuu kuitenkin viskositeettia, runko on hiukan ohut. Maltaisuus tuntuu vahvana ja varsin puuromaisena, yllättävänkin nuorekkaana. Heinäisyyttä, koneöljyä, paistirasvaa, siirappia, aavistuksen palanutta sokeria. Savuisuus toimii mukavasti. Tiettyä herukkaisuutta paistaa läpi, tasapaino ei ole ihan huipussaan. Jälkimaku on marjaisa, omenainen, yllättävän kevyt. Savu, possu, vanilja, siirappi ja maltaisuus korostuvat. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulee sitrusta pintaan.

Arvio: Parempi kuin muistin, yleispätevä ja helposti lähestyttävä savuviski Juralta. Jos tällaista rasvaisen lihaisaa savuviskiä hakee, Port Charlottella on niin kovia tuotteita tarjolla, että vaikea on pistää kampoihin. Mutta tällä voi toki aloittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10). Dramming 85/100. Whiskynotes 84/100.

Talisker Friends Of The Classic Malts 2013, 48%

Diageo pullotti tällaisen FOCM-yksilön vuonna 2013 nimenomaan Ison-Britannian, Sveitsin ja Saksan markkinoille. Siinä tuoksuu ajan henki. Nykymaailmassa ei enää riitä double maturation, pitää olla triple.

Tässä tapauksessa triplakypsyttely tarkoittaa, että viski on levännyt ensin refillissä (Refill Casks), sen jälkeen ex-bourbonissa (American Oak Hogsheads) ja lopuksi vielä viimeistelymielessä ex-sherryssä (Refill European Oak).

Kombinaation onnistuminen on aina vaakalaudalla, kun muuttujia laitetaan jonoon noin paljon. Ja tässä tapauksessa kypsytysaikaa on jäänyt varmaan noin 10–12 vuotta, mikä ei ole vielä kovin paljon.

Talisker Friends Of The Classic Malts 2013

(48%, OB for The Friends of the Classic Malts, 2013, Triple Matured Edition, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan savuinen ja melko makea ensivaikutelma. Siirappista hedelmää, hunajaa, suklaisuutta. Huomattavan paksu turpeisuus, lakritsia ja hiukan tervaa kyljessä. Kosteita laiturinlankkuja, märkää köyttä, meriveden huuhtomaa kalliota. Silti outo viinisyys tästä pistää hiukan läpi, jokin musteinen ja hiukan jalohomeinen tammisuus, lyijykynä. Vesilisä tuo kuitenkin nättiä sitrusta esiin.

Maku: Paksun turpeensavuinen ja siirappisen makea. Suklaisuus on erittäin vahvasti pinnassa. Suutuntuma on kihelmöivä mutta tekstuuri paljastaa, että tasapaino ei ole ihan kunnossa. Hyvän taliskermaisuuden eli meriveden, pippurin ja napakan savun ympärillä on paljon viinisiä ja suklaisia elementtejä, jotka eivät ihan toimi. Turpeisuus jyllää, esiin tulee musteisuutta, lakritsia, luumuhilloa, sitruksisuutta. Jälkimaussa tulee kuitenkin mukavasti vaniljaista ja omenaista puolta mukaan, kokonaisuus avartuu kivasti. Hilloa, salmiakkia. Varsin luja tamminen mausteisuus ja pippuri seuraavat melko pitkään loppuun asti. Vesilisä tekee tälle hyvää, korostaa sitruksisia ja suolaisia piirteitä.

Arvio: Mihin kaikkia niitä erilaisia tynnyreitä on tarvittu? Taliskerin omat piirteet ovat tässä parasta. Häiriöäänistä ja varsin korostuneesta turpeisuudesta huolimatta ihan juotava viski on sentään kyseessä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Arran 12 yo Cask Strength 52,8%

Arran on julkaissut tynnyrivahvuista 12-vuotiasta kaiketi vuodesta 2011 saakka. Pullotusvahvuudet ja erät vaihtelevat, tähän miniatyyriin on pakattu 52,8-volttista tavaraa.

Ilmeisesti tässä versiossa ei ole läheskään niin mojovaa osuutta järeitä sherrytynnyreitä kuin ihan ensimmäisissä batcheissa oli. No, maistetaan silti avoimin mielin.

Arran 12 yo Cask Strength

(52,8%, OB, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vaniljainen, heinäinen ja hedelmäisen raikas. Tuore tammisuus tulee nätisti esiin. Maltaista hapokkuutta, sitruksisuutta, kuivaa valkoviiniä (Grüner Veltliner). Makeus tulee esille, kun viski on ollut hetken lasissa – kermatoffeeta ja hunajaa. Mangoa, aprikoosia, hunajamelonia. Kokonaisuus on silti varsin kuiva. Mutta hieno! Vesilisä tuo lakritsia ja yrttejä esiin.

Maku: Maltainen ja hapokas, mukavan hedelmäinen ja napakka. Kuivan valkoviinin fiilis on läsnä, samoin heinäinen ja sitruksinen ulottuvuus. Tammi on varsin robusti, mutta toimii silti kokonaisuuden eduksi. Mango ja aprikoosi maistuvat, samoin limetti. Hedelmäteetä, yrttejä, reipasta mausteisuutta. Suutuntuma on kevyen öljyinen ja varsin kuiva. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena ja tyylikkäänä. Mustaa teetä, hunajaa, paahtoleipää, lakritsia. Yllättävänkin pitkä finaali, kuivuu komeasti. Vesilisä alkaa herkästi korostaa tämän kitkeriä piirteitä, hapanta appelsiinia.

Arvio: Todella suuri yllätys, en odottanut tältä oikeastaan mitään. Bourbonvaikutus on suuri ja suutuntuma napakan kuiva. Omassa sarjassaan erittäin hyvä viski. 87/100

Jura 30 yo ’Camas an Staca’ 44%

Juran tuotteet ovat päässeet vuosien varrella hiukan unohtumaan, vaikka tislaamon viskeihin mahtuu kelpo yksilöitä. Omista kokemuksistani parhaana muistan muutaman vuoden takaisen tislaamon oman 1977/2012:n, josta en kuitenkaan kirjannut nuotteja ylös.

Nyt maistelussa on 30-vuotias Jura, jonka liikanimi ’Camas an Staca’ tarkoittaa tiettävästi tuota pystyssä seisovaa kivipaatta, joka pullon kylkeen on laitettu. Sisältö on viimeistelty Gonzales Byassin olorosoon käyttämissä sherrytynnyreissä.

Jura 30 yo ’Camas an Staca’

(44%, OB, 2012, ’Camas an Staca’, Oloroso finish, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan karamellinen ja makea, erittäin paksu ja siirappinen, jopa viininen. Tikkunekkua, kinuskia, toffeeta. Piparkakkua, paksua kakkumaisuutta, maltaisuutta. Hiukan rikkisyyttä. Pieni ummehtuneisuus, maakellarin ovi, joka on juuri avattu. Vesilisällä omenainen ja vaniljainen ulottuvuus nousevat pintaan.

Maku: Piparkakkuinen ja kinuskinen, erittäin makea ja toffeemainen. Maltaisuutta, kanelia, varsin kuivaa tammisuutta. Omenaista, hedelmäistä makeutta. Viinisyyttä. Suutuntuma on öljyinen ja rungoltaan varsin jämäkkä. Kellarimaisuutta, multaisuutta, hiukan sekavaa maanläheisyyttä. Jälkimaku tulee hedelmäisenä, luumuisena ja vaniljaisena. Erittäin pitkä, kuivan tamminen ja tyylikkään sherryinen finaali. Ehkä silti hiukan liian kuiva. Vesilisällä kireä tammisuus ja makea vaniljaisuus nousevat oikein kunnolla pintaan.

Arvio: Kinuskisen makea ja runsaan maltainen yksilö. Pieni ummehtuneisuus ja rikkisyys pudottavat huipulta. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Magazine 80/100 (Martine Nouet), 83/100 (Rob Allanson).

Talisker Skye 45,8%

Talisker lanseerasi alkuvuonna 2015 uuden NAS-viskin, Stormin ja Dark Stormin kaveriksi. Tätä on sanottu vähän niitä pehmeämmäksi, joten maistetaan pois.

Talisker Skye

(45,8%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nuorekkaan maltainen ja kostean turpeinen tuoksu. Uunijuuresmainen imelyys, varsin siirappinen ja paksu profiili. Nuotiosavua suoympäristössä, lahoamisen ja vettymisen meininki. Kuminauhaa, märkää köyttä, salmiakkisuutta, hiukan tervaa. Hunajaisen makea ja pehmeä. Omenaa, hiukan vaniljaa. Vesilisällä tulee tiettyä ruohoisuutta ja heinäisyyttä mukaan.

Maku: Nuori maltaisuus on vahvasti pinnassa. Turpeisuus on kosteaa ja pehmeällä, paksulla tavalla savuista. Uunijuuresmainen fiilis jatkuu, siirappinen ja imelä. Mausteisuus on napakkaa, pippuri tulee hyvin esiin. Tammi tuntuu varsin tuoreena ja osin raakanakin. Suutuntuma on myönteinen yllätys, pehmeä ja ilahduttavan täyteläinen. Omenaa, toffeeta, vaniljaa. Salmiakkia, tervaa, lääkemäisyyttä. Jälkimaku alkaa pippurin komennossa, hunajainen ja omenainen makeus mukana. Hiukan lyijyinen ja metallinen ulottuvuus, suolaisuutta, tuhkaa, tammea, yskänlääkettä. Tumma muttei erityisen pitkä finaali. Vesilisä ei tuo tähän erityisemmin mitään lisää, ainoastaan pehmentää tammen ja turpeisuuden purevuutta.

Arvio: Miellyttävän pehmeä mutta osin imelä Talisker. Ihan maistuvaa silti, vaikka ei sen suuremmin sykähdytäkään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Highland Park 15 yo Freya 51,2%

Freya oli Valhalla Collectionin kolmas julkaisu, jonka maistoin ensimmäistä kertaa runsas vuosi sitten Uisgeen täsmätyssä ensi-illassa. Nyt on vihdoin aika ottaa siitä kunnon tyypit, kaikessa rauhassa.

Highland Park 15 yo Freya

(51,2%, OB, 2014, Valhalla Collection, First Fill Bourbon Casks, 19000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahva päärynä. Tummaa yrttisyyttä, voimakasta lakritsia. Hunajaista makeutta, pientä havuisuutta, trooppista hedelmää (kiiviä, melonia). Tammisuus tulee tynnyrivahvuudella läpi vahvana ja kireän mausteisena. Intensiivinen makeus tässä on, kovia hedelmäkarkkeja ja makeaa marmeladimaisuutta. Vesilisä tuo esiin pehmeää minttua ja vaniljaa.

Maku: Alkuun yllättävän yskänlääkemäinen. Tervaisen lakritsin ja makean päärynän liitto. Mielenkiintoinen, ehdottomasti. Suutuntuma on paksu ja erittäin mausteinen, hetkellisesti jopa pippurinen ja pistelevä. Tammisuus määrää – hyvällä tavalla. Tiettyä nuorekkuutta tässä silti on, raakaa hedelmäisyyttä ja jyväistä maltaisuutta. Raakaa banaania, kiiviä, carambolaa, melonia, vihreää omenaa. Jälkimaku on erittäin lakritsinen ja yrttinen, tamminen ja pippurinen. Kovia hedelmäpastilleja, yskänlääkettä, tervaisuutta, havuisuutta, hapokkuutta, minttua, mietoa nuotiosavua. Varsin pitkä ja räiskyvä finaali. Vesilisällä tulee mukaan kookosta ja vaniljaa.

Arvio: Lakritsinen ja yrttinen, silti raikas ja hedelmäinen. Oivallinen esitys. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Whisky Magazine 80/100 (Martine Nouet), 82/100 (Neil Ridley). Whiskynotes 87/100.

Highland Park 12 yo Saint Magnus 55%

Highland Park julkaisi vuonna 2009 replica-etiketillä varustetun 15-vuotiaan Earl Magnus -viskin, joka yleisesti hyväksyttiin. Seuraavana vuonna hyllyihin ilmestyi samalla idealla rakenneltu 12-vuotias Saint Magnus ja vuonna 2011 vielä sarjan iäkkäin viski, 18-vuotias Earl Haakon.

Olen nuo kaikki maistanut ja todennut Earl Haakonin niistä täysin ylivoimaiseksi. Täältä blogista nuo kaikki kuitenkin puuttuvat.

Nyt on aika kirjata ylös Saint Magnus, joka sattui uudelleen kohdalle. Sen kypsytyksessä on tiettävästi käytetty täysin espanjalaisia ex-sherrytynnyreitä, joista 20 prosenttia on ollut ensimmäisen täytön tynskiä.

Highland Park 12 yo Saint Magnus

(55%, OB, 1998–2010, 11994 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen ja rasvainen. Tunkkainen turpeisuus. Kumia, koneöljyä ja hapanta leipämäisyyttä. Sherryinen ja suklainen vivahde, joulukakkua ja reipasta mausteisuutta. Pieni lihaisuus mukana. Hiukan lenseä ja pahvinen, siltä osin ei mitenkään loistelias vaan enemmänkin eltaantunut. Vesilisä tuo pintaan lisää tätä pahvisuutta ja selvää rikkisyyttä.

Maku: Paksu ja siirappinen, tuoksun luomiin odotuksiin nähden makea ja maukas. Joulukakkua, kanelia, kardemummaa, piparkakkua. Suolainen ulottuvuus löytyy myös, suolaista voita. Jälkimaku on hiukan tervainen, edelleen raskas ja öljyinen, jopa likainen. Mausteisuus ja tammisuus ovat purevia loppuvaiheessa, piparkakkuisuus nousee myös esiin. Finaali on pitkähkö, lopussa paahteinen eikä kuivahda edes täysin. Vesilisällä mukaan tulee metallisia ja rikkisiä sävyjä.

Arvio: Tuoksultaan pettymys, mutta makupuoli toimii selvästi paremmin. Raskas ja rasvainen Highland Park. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Dramming 87/100. Whiskynotes 80/100.

Talisker 25 yo 2011 Edition 45,8%

Taliskerin 25-vuotiaissa vuoden 2011 julkaisu oli ensimmäinen, jota ei tuotu markkinoille enää tynnyrivahvuisena vaan Taliskerin normaalilla alkoholiprosentilla. Sellainen herättää aina epäilyksiä.

Toisaalta myönnän auliisti, että Taliskerin 25-vuotias on ollut vuosikaudet yksi suurista suosikeistani. Kovin pahalla silmällä en tätäkään tuotetta osaa katsoa.

Talisker 25 yo 2011 Edition

(45,8%, OB, 2011, Refill Casks, 5946 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tiiviin omenainen, pehmeän turpeinen, mausteinen ja hilloinen. Todella kompleksinen, sen tajuaa heti. Toffeeta, kurkkupastillia, seetriä, raparperihilloa, omenapiirakkaa, kanelia, kuivaa tammisuutta. Todella latautunut, silti herkkä. Eucalyptusta, sitruksisuutta, minttua. Hiukan kaakaojauhetta ja happamuutta. Koko ajan löytyy lisää ulottuvuuksia. Vesilisä avaa herukkaisuutta ja tuo pintaan hiukan kuivalihaa.

Maku: Erittäin intensiivinen. Omenaisuus ja tiivis makeus kamppailevat kuivan tammen, suolaisuuden, turpeisuuden ja kaakaomaisen happamuuden kanssa. Tummaa kahvisuutta, paahteisuutta, salmiakkia, vadelmahilloa, kovia toffeekarkkeja. Suutuntuma on varsin kuiva ja tiiviin öljyinen. Kompleksisuus ja voima ovat todella kohdallaan. Jälkimaku menee upean tammen ja kahvisuuden komennossa. Salmiakkia, suolaa, savua, yskänlääkettä, vähitellen nousevaa hunajaa ja omenaa. Erittäin pitkä. Vesilisällä esiin nousee hienosti trooppisia hedelmiä.

Arvio: Erittäin kompleksinen viski, kiehtova labyrintti. Sen, minkä voimakkuudessa menettää, ulottuvuuksissa voittaa. Silkkaa mahtavuutta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 6). Whisky Magazine 91/100 (Dave Broom), 89/100 (Martine Nouet).

Highland Park 16 yo Odin 55,8%

No niin, pahvilaatikko auki, muovikääre irti ja viikinkivene vesille. Highland Parkin uusi tulokas on käsillä.

Odin on siis Valhalla Collectionin neljäs ulostulo. Se on kypsynyt pääosin ex-sherrytynnyreissä, mutta jonkin verran ex-bourboniakin näin isoon erään on uponnut (tarkka kuvaus: first fill sherry casks & refill hogsheads).

Taas täytyy pyyhkiä hintalaput, puukehikot ja markkinointivideot pois mielestä, kun tätä ryhtyy maistamaan. Tämä on kuitenkin vain viskiä.

Highland Park 16 yo Odin

(55,8%, OB, 2015, Valhalla Collection, 17000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin sherryinen. Luumua ja rusinaa, hiukan kirsikkaa. Erottuva turpeisuus mukana, tiettyä havuisuutta ja kanervaisuutta. Tummaa suklaata. Paksu, varsin turpea maltaisuus. Siirappisen makea, hunajaisuutta ja toffeeta riittää. Pieni metallisuus taustalla. Vesilisä avaa kermaisia ja omenaisia sävyjä.

Maku: Öljyinen ja turpeisen raskas ensipuraisu. Luumuinen, makea sherryisyys hyökyy heti päälle. Rasvainen ja hiukan likainen paletti, silkkisellä suutuntumalla. Rusinaa, kirsikkaa, ylikypsää omenaa, siirappia, hiukan tervaakin. Tummaa suklaata, kaakaota, toffeeta. Omenainen hapokkuus pitää terävyyden mukana, samoin tammisuus ja minttuisuus. Jälkimaku on silkkaa kaakaota ja luumua. Rasvaisuus ja havuisuus ovat voimakkaasti läsnä, samoin pehmeä turpeisuus. Metallisuutta ja kuivalihaa, savumakkaraa, pähkinäisyyttä, rusinaa, rancio-fiilistä. Varsin pitkä ja runsas finaali. Vesilisä pehmentää tammen purevuutta.

Arvio: Maukas ja järeä viski. Luumuinen, öljyinen ja rotevan turpeinen kattaus. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ledaig 1994/2012, Gordon & MacPhail 46%

Tobermoryn turpeista Ledaig-viskiä näkee edelleen varsin harvoin hyllyillä. Jos kymppivuotiaan tislaamopullotteen sivuuttaa, korkeintaan niitä tulee vastaan indie-ihmeinä.

Nyt maistelussa Gordon & MacPhailin pullottama nuorekas Ledaig, joka on peräisin ex-bourbontynnyristä (Refill American Hogshead).

Ledaig 1994/2012, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1994–2012, Refill American Hogsheads, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenahilloinen, kostean turpeinen. Puuromainen maltaisuus, jossain määrin lenseä ja tunkkainen. Sitruunamehua, havuja, kellaria. Ei erityisen miellyttävä paketti. Vesilisä tuo hiukan ruohoisuutta.

Maku: Pehmeä ja paksu suutuntuma, joka leikkaantuu suhteellisen terävällä tammella ja mausteilla. Hapan maltaisuus dominoi, kitkerä turpeisuus vielä tukee sitä. Vermuttia, hapanta appelsiinia, inkivääriä. Pahvinen vivahde, kellarimainen tunkkaisuus. Omenahillomainen, paksu esterisyys. Jälkimaku on täynnä mustaa teetä ja kosteaa turvetta ja kitkerää sitrusta. Inkivääriä, yrttisyyttä, jotain hiukan palanutta. Ei erityisen pitkä eikä miellyttävä. Vesilisä erottelee joukosta vaniljaa ja tuo miellyttävää makeutta mukaan.

Arvio: Tämä ei kyllä toimi oikein millään tasolla. Puuromainen ja pahvinen viritys, johon märkä turpeisuus tuo lähinnä sekavuutta. 76/100