Speyside

The Balvenie Tun 1401 Batch #5, 50,1%

The Balvenien lopetettua Tun 1401 -sarjaa jää kaipaamaan, vaikka Tun 1509 on ainakin ensimmäisen julkaisunsa perusteella todella oivallinen sekin.

Nyt maistelussa Tun 1401:n viides pullote, jonka maistoin ensimmäistä kertaa Uisgessa 2013. Siitä jäi niin hyvät muistot, että teki mieli ottaa yksilö uudelleen käsittelyyn, kun ravitsemusliikkeestä sattui löytymään ihan korkkaamaton pullo.

Dave Stewart on käyttänyt pullotteeseen neljä sherrytynnyriä ja viisi bourbontynnyriä, ja tällä kertaa viski on ollut varsin iäkästä: puolet viskeistä on ollut 40-vuotiasta tai sitä vanhempaa. Vain yksi ex-bourbontynnyri on vuodelta 1991, muuten pääosa tynnyreiden sisällöstä on tislattu jo 1970-luvun alussa.

The Balvenie Tun 1401 Batch #5

(50,1%, OB, 2012, Batch No. 5, 2862 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja mehevän kukkainen. Mehiläisvahaa oikein kunnolla. Upea, kuivan vahamainen tammisuus. Pihkaisuutta, tuoreita männynneulasia. Karamellia, suklaata, siirappia. Vesilisä tuo apilaisuutta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Todella runsas ja mehiläisvahainen, mehukas ja tyylikäs. Sherryisiä elementtejä, rusinaisia ja suklaisia piirteitä. Antiikkinen tammisuus, jota vaniljainen bourbonhenkisyys komppaa lähes täydellisesti. Upea. Suutuntuma on täynnä herkullista vahamaisuutta ja kukkaista öljyisyyttä. Jälkimaku on varsin omenainen ja huiman öljyinen, vahamainen ja vaniljainen. Pähkinäisyyttä, makeaa sitruksisuutta, ikääntynyttä bourbonfiilistä oikein kunnolla. Mahtava ja pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin yrttisyyttä ja mausteisuutta ihan reippaasti, mutta eleganssi säilyy loppuun asti.

Arvio: Tyylikäs ja maukas kaiken puolin. Silkkaa nautiskelua. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Dramming 85/100. Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 10). Whisky Magazine 78/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson).

Glenrothes 18 yo 1996/2014, Malts of Scotland 55,5%

Glenrothes on panostanut niin voimakkaasti tislaamopullotteisiin, että indie-julkaisuja ei tahdo aina edes muistaa olevan olemassakaan. Nyt maistelussa Malts of Scotlandin melko tuore pullote, joka on peräisin pienempään kokoon työstetystä ex-sherrytynnyristä (Sherry Hogshead).

Glenrothes 18 yo 1996/2014, Malts of Scotland

(55,5%, Malts of Scotland, 3/1996–6/2014, Cask No. MoS 14028, Sherry Hogshead, 241 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Marsipaania ja suklaata, makeutta ja tunkkaisuutta samassa paketissa. Erittäin roteva maltaisuus, samoin tietty viljaisuus puskee kaikesta läpi. Tammi tuntuu myös melko lujaotteisena ja terävänä. Mausteisuutta, säilykekirsikkaa, nestesaippuaa. Vesilisä tuo heinäisyyttä ja muita erikoisia piirteitä tähän.

Maku: Upea suutuntuma, erittäin täyteläinen ja pehmeä. Maltaisuus iskee heti todella isosti. Sen jälkeen löytyy luumukiisseliä, pähkinää, makeaa appelsiinia, maitosuklaata, marsipaania. Sherry kulkee kuitenkin täysin sivuraiteella. Mausteisuus on voimakasta, kaneli etunenässä. Tammisuus on myös läsnä. Jälkimaku alkaa hiukan eltaantuneella maltaisuudella, taikinaisena ja viljaisena. Vähitellen rusinat, pähkinäisyys, suklaa ja kahvi nousevat esiin. Finaali on keskipitkä. Vesilisällä makuun tulee saippuainen ja ruohoinen vivahde.

Arvio: Erittäin maltainen yksilö, jossa sherryisyydelle ei jää juuri tilaa. Karaktääri hiukan hukassa. Plussaa suutuntumasta. 83/100

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts 59,4%

Ainoa Rare Maltsiin pullotettu Convalmore on ollut erityisen pidetty yksilö. Jos se on vähänkään tämän Special Releases -sarjan julkaisun tasoa, laatu saattaa olla erittäin korkea. Maistan tämän suurella mielenkiinnolla.

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts

(59,4%, OB, 1978–2003, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, ananasta, tammea, omenaa. Uhkuu voimakasta hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Mehiläisvahaa, hunajaa, ananastölkin mehulientä. Hiukan savua taustalla, jopa ripaus kuivaa lihaisuutta ja lääkemäisyyttä. Apilaa, ruohoisuutta. Runsas, upea tuoksu. Vesilisällä saa esiin kirpeitä hedelmäkarkkeja.

Maku: Vahamainen ja voimakas. Todella runsas omenaisuus ja mausteinen tammisuus dominoivat palettia. Kokonaisuus on silti hyvin balanssissa, erittäin runsas ja tyylikäs. Vaniljaa, hunajaa, kukkaisuutta, sitrusta, tölkkiananasta, oliiviöljyä, hiukan ruohoisuuttakin. Edelleen se pieni savu. Jälkimaku alkaa paahteisen tammisena mutta makeutuu vähitellen. Akaasiahunajaa, apilaa, hedelmäteetä, eucalyptusta, anista. Finaali on pitkä ja runsas, eikä kuivu yhtään liikaa. Herkkua. Vesilisällä sitruksisuus ja anis nousevat selvästi.

Arvio: Vahamainen, kireässä savuisuudessaan todella maukas Convalmore. Hieno on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor 87/100 (per 12). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 85/100 (Dave Broom). Whiskynotes 89/100.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Berry Bros & Rudd 46%

Longmornin vuosi 1992 oli oivallinen. Jostain syystä Berry Bros & Rudd on pullottanut tämän Longmornin 46-volttisena, vaikka yleensä single caskit on tapana pistää pulloon tynnyrivahvuisena. Maistetaan pois.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1992–2013, Cask No. 71764, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, hunajaa, monihedelmänektaria. Varsin vahamainen ja öljyinen tammisuus; mehiläisvahaa ja pehmeää mausteisuutta, minttua. Makeaa omenaa, aprikoosia, mangoa, mandariinia. Kireän hapokas maltaisuus. Hiukan pihkaa. Varsin nätti ja tyylikäs kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin tiettyä mineraalisuutta.

Maku: Aprikoosinen ja vahamainen, melko kuiva kokonaisuus. Kapeampi paletti kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Runsas, hapokas maltaisuus. Akaasiahunajaa ja minttua, mietoa mausteisuutta. Suutuntuma kevyen öljyinen. Tammi potkii melko vahvasti, vääntää perusmaun lopulta varsin happamaksi ja jopa karvaaksi. Jälkimaussa on pils-oluen jälkimakua muistuttava maltaisen hapokas tulvahdus, erikoinen sinänsä. Mustan teen karvautta, kovia hedelmäpastilleja, hiukan hunajaa, pihkaa, makeaa sitruksisuutta, paljon tammea. Keskipitkä finaali, jossa kuivuminen hellittää mukavasti loppua kohti. Vesilisällä tulee jyväisyyttä pintaan.

Arvio: Erittäin lupaava viski taittuu lopulta happaman puolelle. Ihan hyvää tämä on silti. 85/100

Linkwood 30 yo 1974/2005 Rare Malts 54,9%

Linkwoodilta julkaistiin vuosina 1995–2005 yhteensä viisi pullotetta Rare Malts -sarjassa. Tämä on niistä viimeinen ja kypsytysiältään vanhin.

Olisiko tässä nyt se Linkwood, joka tekee lopullisen vaikutuksen? Hyviä ne ovat olleet käytännössä lähes kaikki, mutta mitään veret seisauttavaa yksilöä en ole vielä kohdannut.

Linkwood 30 yo 1974/2005 Rare Malts

(54,9%, OB, 1974–2005, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Metinen makeus ja mausteisen napakka tammisuus nousevat hienosti heti esiin. Makeaa punaista omenaa ja hunajaisuutta. Kanelinen, korvapuustimainen ulottuvuus. Apilankukkaa, herukkaisuutta, mietoa sitruksisuutta. Taustalla tummaa suklaata ja piparkakun maustelientä. Hienosti ikääntynyt tuoksu, antiikkinen ja aromikkaan öljyinen. Vesilisä korostaa herukkaisuutta ja tuo hienosti laventelia mukaan.

Maku: Tammi ja sen mausteisuus ovat alkuun yllättävän kovia. Kestää hetken, ennen kuin omenainen ja hunajainen puoli tulee kunnolla esiin. Öljyinen ja napakan pippurinen suutuntuma, kihelmöivä ja jopa chilinen. Eucalyptusta, kurkkupastillia. Korvapuustin maut ovat läsnä, kaneli etenkin. Jälkimaku on kuivan tamminen, metinen ja minttuinen. Paahteisuutta, hedelmäteetä, herukkaa, pippuria ja tummaa yrttisyyttä. Tumma suklaakin häivähtää lopussa. Finaali on pitkä ja varsin kuiva. Vesilisällä laventeli herää.

Arvio: Hiukan liikaa tammea, mutta muuten valioyksilö, tyylikkäästi ikääntynyt. Vesilisä tekee tälle hyvää, laventeli ja herukkaisuus alkavat löytyä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 8). Whisky Magazine 70/100 (Arthur Motley), 75/100 (Dave Broom).

Cardhu 21 yo 1991/2013, 54,2%

Diageo julkaisi tämän hiukan iäkkäämmän Cardhun vuoden 2013 erikoispullotteiden joukossa. Pullo ja etiketti näyttävät samalta kuin normaalissakin Cardhussa, mutta ehkä sitä pitää näinä aikoina oikeastaan jo arvostaa.

Cardhu 21 yo 1991/2013

(54,2%, OB, 1991–2013, Special Release, Ex-bourbon American Oak, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tammea ja vaniljaa. Mausteinen, hyvin kanelinen ja terävä ensivaikutelma. Omenaa, kirpeää sitrusta, leivosmaista makeutta. Yleissävy on kuivakka, tammisuus on varsin kireää ja kuivaa. Minttua, hedelmäteetä, kovia toffeekarkkeja. Hiukan sulkeutunut, silti ihan nätti. Vesilisä tuo kermaisuutta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Onpa lujaotteinen tammi, mausteet ampuvat täydeltä laidalta välittömästi. Kireä ja varsin hapan kokonaisuus. Kirpeää omenaa, hedelmäpastillia, minttua, vaniljaa, appelsiinia. Suutuntuma on kuiva, kevyen öljyinen. Maltaisuus maistuu hiukan hapokkaana. Karvasmantelia, sahattua lautaa, mustaa teetä. Jälkimaku alkaa lähes sahanpurumaisen tammisena ja kuivana. Hapanta appelsiinia, teetä, kanelia, pippuria, eucalyptusta. Finaali kuivahtaa vielä loppua kohti kovasti, ei pysy pitkään järin nautittavana. Vesilisä tarjoilee hunajaisuutta ja lisää yrttejä.

Arvio: Tynnyrit ovat ottaneet tästä yliotteen. Hyvät ainekset, mutta kuivuu aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 85/100.

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra 53,8%

Ainoa Kintran julkaisema Glen Keith on ollut pidetty pullote, jota on myyty tietääkseni myös ruotsinlaivalla. Vaikka kokemukseni Glen Keithistä ovat keskinkertaiset, tälle voi kuulopuheiden perusteella pistää jo pieniä odotuksiakin.

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra

(53,8%, Kintra, 10/1992–7/2012, Bourbon Hogshead, Cask No. 120587, 156 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja vaniljainen, erittäin raikas ja kukkainen. Kermaisuutta, mantelia, kookosmaitoa. Pehmeää sitruksisuutta, minttua. Vahva mutta tyylikäs tammisuus. Maltaisuus tuntuu runsaana ja hapokkaana, mutta silti yleisvaikutelma on tasapainoinen. Vesilisä tuo sekä tumman paahteisia että päärynäisen makeita sävyjä esiin.

Maku: Kermainen ja vaniljainen. Tammi on etualalla, mausteisuus erittäin runsasta. Minttu maistuu hienosti. Omenaisuus tuntuu kirpeänä ja sitruksisuudessa on varsin napakka ote. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas, varsin kuivattavakin. Jälkimaku alkaa päärynäisenä ja kukkaisen kevyenä, hunajaisena ja vaniljaisena. Kookosmaitoa ja mantelimassaa, hedelmäteetä, mausteista tammisuutta. Eucalyptusta, minttua, kovia hedelmäkarkkeja. Varsin pitkä finaali, joka kuivuu kauan ja tyylillä. Vesilisä tekee tälle hyvää, mausta aukeaa lakritsinen ja kaakaomainen, tumma puoli. Itse asiassa lisätty vesi tuo loistavan ulottuvuuden makupalettiin.

Arvio: Monitahoinen ja runsaspiirteinen viski, joka nousee etenkin vesilisällä loistoon. Silkkaa laatua. Hieno yllätys. 88/100

BenRiach 16 yo 43%

BenRiachilla on perusvalikoimassaan valtava kattaus eri ikäluokkien viskejä. Jotenkin näistä Benkun core expressions rangen tuotteista on jäänyt aina hiukan halju fiilis, jos vertaa moniin tislaamon jatkuvasti julkaistaviin single caskeihin tai vaikka perusvalikoiman finistelyihin.

Silti näitä vain jatkuvasti tehdään, joten täytyypä maistaa vaihteeksi tällainen kuusitoistavuotias perus-BenRiach.

BenRiach 16 yo

(43%, OB, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin hedelmäinen: omenaa, päärynää, viinirypäleitä. Intensiivinen tölkkiananas. Pehmeän maltainen ja samalla yllättävän rotevan oloinen. Tiettyä leivosmaisuutta, vaniljaviineriä. Mausteisuus on huomattavaa, inkivääriä ja neilikkaa riittää. Hunajaa, piparkakkua ja pientä suklaisuutta löytyy myös. Hiukan tasapaksu kokonaisuus.

Maku: Hedelmäisyys ja leipämäisyys tulevat ensimmäisenä esiin. Omena on melko karvasta. Mausteisuus korostuu voimakkaasti, nuorekas ja robusti tammisuus on vahvasti läsnä. Kovia hedelmäkarkkeja, toffeeta, jotain siirappista. Toisaalla on taas appelsiinin kitkeryyttä ja hapanta hedelmäteetä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen pureva. Jälkimaku on paahteinen ja pähkinäinen, varsin karvas. Melko raakaa tammea, kuivakakkumaista makeutta, appelsiininkuorta, neilikkaa, inkivääriä. Keskipitkä, kuivattava finaali.

Arvio: Yllättävän vahvaluonteinen perustuote, joka kääntyy hiukan liian kitkeräksi. Ei tee erityisempää vaikutusta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 5). Dramming 77/100.

Speyburn 25 yo 46%

Syksyllä 2012 tuli ulos uusi Speyburnin 25-vuotias, josta vanha Solera-merkintä oli poistettu. Etiketissä on hopeinen kiilto ja hinta on nostettu ylös, mutta onko tuote kohdallaan? Maistetaan.

Speyburn 25 yo

(46%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Kauniin hedelmäinen ja kuivan tamminen. Hieno mausteisuus ja vahamaisuus ovat pinnassa. Makeaa sitruksisuutta, omenaa, mangoa, passionhedelmää. Hapokasta ryhtiä, maltaisuutta. Pehmeä kanelisuus, hiukan inkivääriä. Tyylikäs kaikin puolin. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja heinää esiin.

Maku: Hedelmäinen ja yllättävän karvas. Makean omenaisuuden rinnalle tulee mustan teen karvaus, mausteinen tammisuus on huomattavan hapanta. Mango ja passionhedelmä maistuvat edelleen, mutta karvasmanteli ja jonkin hapan taikinaisuus tässä korostuvat liikaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta miellyttävän vahamainen. Hunajaa, sekahedelmiä siirapissa. Jälkimaku heittää tammisen vaihteen silmään, karvaus korostuu entisestään ja tukkii palettia kovasti. Paahtoleipää, voita, mustaa teetä, pähkinäisyyttä. Finaali on varsin pitkä, mutta kuivuu todella raskaasti. Vesilisällä kukkainen ja ruohoinen puoli tulevat esiin.

Arvio: Upea tuoksu, mutta maku jää siitä selvästi jälkeen. Valitettavasti. Lähtökohdat ovat niin lupaavat, että maun happamat sivuäänet alkavat harmittaa. 86/100

BenRiach 18 yo Albariza 46%

Alkuvuoden 2015 uutuutena BenRiach lanseerasi ex-Pedro Ximénez -viimeistellyn Albarizan, johon on käytetty turpeistettua mallasta. Eli jossain Solsticen tyylisessä maastossa liikutaan, mutta PX-kierteellä.

BenRiach 18 yo Albariza

(46%, OB, 2015, Peated, PX Finish, 3886 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja nahkainen, rasvainen ja siirappinen, varsin turpeinen. Tervaa ja salmiakkia. Suklaata, kahvinpapuja, joulukakkua, piparkakun maustelientä. Yrttisyyttä, hiukan maltaisuutta. Kuivattuja sekahedelmiä, taatelia. Pekonia, kuivaa lihaisuutta. Varsin tummasävyinen yleisilme. Vesilisä tuo omenaa ja raikkaampaa hedelmäisyyttä mukaan.

Maku: Luumua ja viikunaa, runsasta turpeisuutta, salmiakkia ja tervaa. Runsas paletti. Miellyttävän rasvainen suutuntuma, melko raskas kaikkineen. Tiettyä koneöljymäisyyttä. Siirappinen ja sekahedelmäinen makeus kohtaa nopeasti hapahkon kahvisuuden ja mausteisen tammisuuden, joka kuivahtaa kunnolla. Jälkimaku on tumman yrttinen ja varsin hapan, osittain karvas – tämän viskin heikoin lenkki. Luumu ja rusina ovat mukana, mutta ylikypsät hedelmät tuntuvat todella ylikypsiltä. Tiettyä tunkkaisuutta ja kireyttä. Kahvisuutta, tummaa suklaata, tammea. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä on tälle hyvästä, hedelmäisyys aukeaa ja jälkimakukin rauhoittuu.

Arvio: Raskas ja runsas BenRiach, joka ei aivan lunasta odotuksia. Perusmaku silti miellyttää. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.