Speyside

The Balvenie 12 yo Doublewood 40%

Vuosi alkaa kolmen Balvenien miniatyyrisetillä. Tutuimmasta lähtee. Doublewood on ensin viettänyt runsaat kymmenen vuotta refill-bourbonissa, kunnes se on viimeistelyvaiheessassä levännyt vielä 6–12 kuukautta ex-sherrytynnyreissä (first fill, oloroso).

The Balvenie 12 yo Doublewood

(40%, OB, +/- 2012, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen ja maltainen – suorastaan päällekäyvän maltainen. Kukkainen (ruusuja!). Hedelmäosastolta punaista omenaa, hunajamelonia ja appelsiinimehua. Tasapainoinen yleisvaikutelma.

Maku: Täyteläisen maltainen ja hunajainen. Pehmeä ja kermainen suutuntuma. Ulottuvuudet jäävät kuitenkin melko vähiin. Jälkimaku kuivahtaa voimakkaasti, hiukan suolainen tammisuus valtaa alaa. Hapokas maltaisuus jää suuhun lopuksi.

Arvio: Maltaisen hunajainen 12-vuotias. Ei poikkeavia ominaisuuksia, mutta ihan onnistunut kilpaillussa lajissaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 3).

Glenfarclas 10 yo 40%

Robert Hay perusti Glenfarclasin vuonna 1836, mutta tislaamo päätyi John Grantille 1865. Siitä asti Glenfarclas on ollut saman perheyhtiön omistuksessa. Kyseinen Grantin perhe ei kuitenkaan ole sukua muille viskiteollisuuden kuuluisille Granteille.

Nyt maistelussa Glenfarclasin peruskymppi, lentokentillä myytävänä pikkupullona.

Glenfarclas 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Maltainen, sherryinen, suklainen. Rusinoita ja joulun kuivakakkuja, paahdettuja pähkinöitä, siirappia. Hunajainen ja toffeefudgeen vivahtava yleisvaikutelma.

Maku: Ensimaku on ohuempi ja terävämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Siirappinen hedelmäisyys (appelsiinimarmeladi) ja makea maltaisuus tulevat ensin, sen jälkeen sokerihuurretut murot ja voimistuvat tanniinit. Jälkimaku kääntyy espressomaisen karvaaksi ja maltaisuudessaan ohueksi. Lyhyt jälkimaku korostaa viskin nuorta ikää.

Arvio: Sherryisen makea entry-level-viski, joka ei nostata tunnekuohua. Hienoudet puuttuvat, mutta perusominaisuuksissa on kuitenkin selvästi potentiaalia vaikka mihin. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 83/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 11).

Dailuaine-Glenlivet 12 yo 1994/2006, Cadenhead’s 56,2%

Dailuaine perustettiin 1851, mutta se tuhoutui pahoin vuoden 1917 tulipalossa. Nyt maistelussa Skotlannin vanhimman itsenäisen pullottajan eli Cadenheadin pullottama Dailuaine.

Dailuaine-Glenlivet 12 yo 1994/2006, Cadenhead’s

(56,2%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1994–9/2006, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja makean vaniljainen. Hapokkaan valkoviinimäinen, käyneitä omenia ja hedelmäsokeria. Kiillotusainetta ja pesuainetta taustalla. Hyvin hento yleisvaikutelma.

Maku: Miellyttävän täyteläinen, paljon tukevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta todella riittää. Jopa laimentamattomana miellyttävän pehmeä. Maun keskivaiheilla tanniinit ottavat valtaa, inkivääri ja mausteet nousevat yhdessä paahteisen tammisuuden kanssa. Jälkimaku on edelleen maltaisen hedelmäinen, mutta musta tee jää suuhun viimeiseksi mauksi.

Arvio: Hedelmiä ja kukkia yli oman tarpeen. Onnistunut lajissaan, mutta viimeinen silaus jää puuttumaan. 83/100

Tomintoul 10 yo 40%

Tomintoul on moderni tislaamo, perustettu vuonna 1965 ja laajennettu nykyiseen kokoonsa vuonna 1974. Korkeat tislauspannut aiheuttavat paljon takaisinvirtausta, joten viski on kevyttä. Valtaosa tuotannosta kuluu Whyte & Mackayn sekoiteviskeihin.

Tislaamon kymppivuotias on valmistajansa ilmoituksen mukaan kypsynyt osin entisissä bourbontynnyreissä, osin hogshead-kokoisissa bourbontynnyreissä (225 litraa, refill) ja osin oloroso-sherryyn käytetyissä butt-kokoisissa tynnyreissä (500 litraa).

Tomintoul 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Kukkainen. Ruohoa ja apilaa. Maltainen, oluen vivahteita. Tiettyä kuparisuutta ja vähän märkää villasukkaa. Mätää appelsiinia? Kirpeys on tukahdutettua, tuoksu ei aukea. Hyvin kevyt vaikutelma.

Maku: Hennon maltainen. Kukkia ja hedelmiä, mieto ensituntuma. Blendimäinen kainous vaivaa. Ruohoisuus on silti puhdasta. Body on niin ohut, että viskistä on vaikea saada otetta. Orvokkimainen hentous jatkuu vaisuun jälkimakuun saakka. Lopussa tuntuu kuin olisi juonut vodkaa, samanlainen tylppä alkoholimaisuus nousee pintaan. Jälkimaku haipuu kevyen maltaisena nopeasti pois.

Arvio: Kevyin maistamani single malt. Ryhditön. Ei silti huono, vain mitäänsanomaton. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Dramming 71/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 3).

Craigellachie 12 yo 2000/2012, Douglas Laing 50%

Craigellachie perustettiin 1891 ja rakennettiin uudestaan heti 1896. Suuri remontti tehtiin 1965, ja siitä asti Craigellachie on kuulunut pitkään White Horse -sekoiteviskin pääraaka-aineisiin.

Nyt käsillä oleva Douglas Laing -pullote on kypsynyt butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä (noin 500 litraa). Ei muuta kuin maistamaan.

Craigellachie 12 yo 2000/2012, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, Advance Sample, 2/2000–8/2012, Sherry Butt, Cask (DL ref) #8040, 20 cl)

Tuoksu: Oloroso-sherry lyö läpi. Voimakas marsipaani. Säilykekirsikkaa. Jotain pesuainetta ja silkkaa alkoholia. Vähän eltaantunut yleisvaikutelma. Ei houkuttele. Maltaisuuden ympärillä saippuakupla.

Maku: Kuivempi kuin tuoksu antaa odottaa – ja vähän maukkaampi. Alkuun maistuu hedelmäkakku, ja hetken suutuntuma on pyöreä kuin Glenfiddichissä. Balanssi on tosin vähän kateissa kaiken aikaa. Makeus alkaa korostua, mukaan tulee aamiaismuroja sokerikuorrutuksella. Inkivääriä ja pientä pippuria nousee tammisen maltaisuuden päälle. Jälkimaku on makean hedelmäinen ja pyöreän sherryinen – mutta lyhyt.

Arvio: Ilkeä tuoksu muuttuu mukavaksi perusviskiksi. Ei silti mikään elämys. 77/100

Glenrothes Alba Reserve 40%

Vuonna 1879 perustettu Glenrothes on Rothesin alueen klassikkotislaamo. Nykyään kaikki Glenrothesit ovat vuosikertamerkittyjä – vain Select Reserve ja Alba Reserve ovat poikkeuksia.

Nyt käsissä siis tuo Alba Reserve. Sehän on jo nimensä mukaan kypsynyt amerikkalaisissa barrel-kokoisissa ex-bourbontynnyreissä (Quercus Alba).

Glenrothes Alba Reserve

(40%, OB, NAS, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Herkkä. Vaniljaa ja kookosta, hieman olkea, aavistus kirpeää sitrusta. Miellyttävä maltaisuus. Hiukan kuparia? Kukkainen.

Maku: Täyteläinen, todella pehmeä ja vaikuttava. Pyöreä body, herkullinen maku täyttää koko suun heti. Vaniljaa, hunajaa, hieman banaania. Vähitellen kukkainen mausteisuus ja hento yrttisyys nousevat. Pitkä, miellyttävän tamminen ja hunajainen jälkimaku. Kokonaisuus hienosti tasapainossa.

Arvio: Yllättävä yhdistelmä jykevää täyteläisyyttä ja kirpeää herkkyyttä. Tasapainoinen suutuntuma, herkullinen viski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 2).

Glen Elgin 12 yo 43%

Glen Elgin rakennettiin 1898, ja se aloitti toimintansa 1.5.1900. Vuonna 1964 koko tislaamo uudistettiin, mutta vanhat kupariset worm tub -jäähdyttimet ja pot still -pannut säästettiin.

Glen Elginin 12-vuotias on kypsynyt refill-bourbonissa ja piipahtanut käsittääkseni myös ex-sherryssä.

Glen Elgin 12 yo

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Silkkaa appelsiinia! Mehua, kuorta, hedelmälihaa. Kirpeyttä ja makeutta sopivassa suhteessa. Kuivan maltainen ja maitosuklainen yleisvaikutelma. Taustalla tosin kevyt rikinkatku.

Maku: Tuoksua pehmeämpi maku, jossa maitosuklaa korostuu. Kevyt ja ruohoinen suutuntuma, siltä osin suorastaan helppo viski. Kermainen, miedon sitruksinen. Kepeä jälkimaku nostaa pintaan hienoisen rikkisyyden lisäksi hapanta maltaisuutta ja hiukan kitkerän mausteisuuden. Silti kokonaisuus on makea ja miellyttävä, ja tasapaino on kohdallaan. Jälkimaku jää kuitenkin suhteettoman lyhyeksi.

Arvio: Appelsiinilla maustettu maitosuklaa muuttuu suussa vähitellen kitkerän maltaiseksi, kunnes katoaa. Jälkimaun hentoudesta huolimatta aivan oivallinen viski. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Dramming 81/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 2).

Glen Grant 16 yo 43%

John ja James Grant perustivat Glen Grantin 1840, mutta kuuluisan siitä teki James Grantin samanniminen poika, liikanimeltään Majuri. Majurin suhteilla Glen Grant päätyi 1800-luvun lopulla Italian markkinoille, joita se edelleen hallitsee. Viskinä se on viktoriaaninen klassikko ja vuonna 2010 maailman neljänneksi myydyin single malt. Nyt maistossa tislaamon 16-vuotias.

Glen Grant 16 yo

(43%, OB, +/- 2012, 100 cl)

Tuoksu: Melkoinen hedelmäkori! Appelsiinia, mangoa, kiivihedelmää, omenaa – nimenomaan vihreää omenaa. Hedelmien lisäksi tuoksussa on läpitunkevaa maltaisuutta ja jokin kuparin vivahde.

Maku: Yleisvaikutelma on tuoksuun nähden kepeä. Omenan johdolla maku seuraa kyllä tuoksun ominaisuuksia, mutta kepeys ja kirpeys ovat avainsanat. Viskin body on ohut, mutta jälkimaku tarjoaa mukavasti mausteita. Edelleen olen maistavinani tässä myös kuparia.

Arvio: Äärimmäisen kepeässä hedelmäisyydessään erilainen viski kuin mikään aiemmin maistamani. Tuore ja kevyt kokonaisuus, hyvä esillepano, mutta ryhtiä olisin kaivannut vielä hiukan enemmän. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 3).

Glenfiddich 15 yo 40%

Vuonna 1886 perustettu Glenfiddich oli ensimmäinen skotlantilainen tislaamo, joka päätti toden teolla panostaa single malt -viskiin. Riskinotto kannatti: nyt Glenfiddich on maailman myydyin single malt.

Nyt käsissä on tislaamon 15-vuotias, joka on yhdistelmä sherry-, bourbon- ja new oak -tynnyreissä kypsytettyjä viskejä. Siitä Glenfiddich käyttää Solera-nimitystä, samaan tapaan kuin sherryntuottajat Espanjassa omasta tynnyrimenetelmästään.

Glenfiddich 15 yo

(40%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Tukeva ja täyteläinen ensivaikutelma. Uuniomena höyryää. Hunajaa, aprikoosia, ruusuvettä, kanelia. Sherry on pinnassa, tuoksu tuntuu jotenkin ”kuumalta”. Jotain liuotinmaista tässä kuitenkin on. Kuumaliima? Ei täysin kutsuva vivahde siellä uuniomenan taustalla.

Maku: Huomattavan pehmeä ja suunmyötäinen. Hunajainen, uuniomenaa kinuskikastikkeessa. Suutuntuma on suorastaan helppo. Sherryn makeus ja pehmeät, kanelimaiset mausteet kantavat keskitäyteläistä kokonaisuutta. Maltaisuus ja tammisuus nousevat jälkimaussa, mutta uuniomena ja toffee eivät katoa.

Arvio: Tällainen makea, uuniomenamainen kokonaisuus toimii mittatikkuna monelle Speyside-viskille. Omaan suuhun tämä tuntuu vähän liian helpolta, vaikka tasapaino onkin kohdallaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 4).

Benromach 10 yo 43%

Pahoittelut valokuvasta: tiedän, että Anti-Maltoporn Brigade kolkuttaa kohta ovelleni, mutta silti kuva oli jostain syystä nyt vain pakko ottaa.

Senhän me tiedämme, että Benromach rakennettiin Elginiin vuonna 1898. Vuonna 1983 tislaamo suljettiin, mutta lopulta yksityinen pullottaja Gordon & MacPhail osti sen 1993. Vuonna 1998 toiminta alkoi uudelleen.

Nyt käsissä siis tuota uutta tuotantoa.

Benromach 10 yo

(43%, OB, +/- 2011, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen. Maltainen. Makean sitruksinen – appelsiinia. Pähkinää. Hento savuisuus taustalla. Saippuaa. Miellyttävä kaiken kaikkiaan.

Maku: Voimakkaampi kuin tuoksu antaa odottaa. Jyrkkäreunainen maltaisuus, taittuu nopeasti mausteiseksi. Maukkaat tanniinit, vesi nousee heti kielelle ja pysyy pitkään. Savuisuus on yllättävää, maussa se on aivan selvä. Cashewpähkinää ja appelsiinia, niissä maku seuraa tuoksua. Jälkimaku on maltaisen tamminen ja yllättävän mausteinen (valkopippuria, inkivääriä, pomeranssia, lopuksi hieman kanelia).

Arvio: Miellyttävä kokemus. Melko kevyt viski, jossa silti luonnetta. Savu oli yllättävä. (Vasta maistelun jälkeen minulle selvisi, että G&M turpeistaa osan tähän käyttämästään maltaasta, lukema on 8 ppm). 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 84/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 11). Smoke On The Water, ”Ei onnistu vakuuttamaan”.