Month: maaliskuu 2017

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry’s Own Selection 46%

Mielenkiintoisen oloinen Clynelish Berryltä, oletettavasti ex-bourbontynnyristä.

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2012, Cask No. 6470, 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja mineraalisuutta. Vaniljaa ja kukkaista makeutta. Hyvin tyypillinen Clynelish-tuoksu, olkoonkin, että maltaisuus ja puuromainen vivahde puskee taustalta läpi. Sitruunamehua, kirpeyttä, suolaisuutta, hiukan kuivaa savua. Tammi tuntuu kuivana tuoksussa. Vesilisä korostaa puuroisuutta.

Maku: Vahainen ja ruohoinen, melko kitkerä ja pippurisen mausteinen. Happamuutta, sitruunaa, suolaisuutta. Tietty kuiva kireys tässä on, vaikka vahamaisuus toimii jälleen hienosti. Suutuntuma on kuivakka ja tekstuuri tiivis. Omenaa, raakaa luumua, viinirypäleitä. Hapokasta maltaisuutta. Jälkimaku alkaa todella tanniinisena ja karvaana, erittäin tamminen ja pippurinen yleisilme ottaa hetkeksi kaiken tilan. Ruohoisuutta, sitruunankuorta, suolaa, kuivaa savua, hapokkuutta. Pieni karkkinen ja vaniljainen nuotti kuitenkin tulee esille vähitellen. Finaali on melko pitkä ja runsas. Vesilisä tuo pehmeää maltaisuutta pintaan.

Arvio: Hiukan turhan kitkerä ja balanssiltaan haastava tapaus. Ei mene omiin suosikkeihini. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition -pullotteiden joukosta löytyy tällainen mielenkiintoinen rinnakkaispullote, joka on pari vuotta vanhempi kuin hiukan laajemmin myynnissä ollut 1995/2011-versio.

Tuo vuoden 2011 pullote ei tehnyt aikoinaan minuun mitenkään järisyttävää vaikutusta, vaikka ihan pätevä viski olikin. Mitenhän tämän kanssa käy?

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2013, Batch No. lgv 4/501, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kumia ja tupakkaa, nahkaa ja tunkkaisuutta. Hiukan ummehtunut yleisilme, jonka takana on kauniin makeaa sherryisyyttä, tummaa suklaata, sikaria ja kahvia. Turvesavu on pehmeää ja paahtunutta. Kinuskia, appelsiinia, hiukan lakritsia. Hento suolaisuus jää taustalle. Pekonia, tuhkaisuutta ja hunajaa.

Maku: Erittäin suklainen ja kuminen. Runko tuntuu yllättävän kevyeltä, hiukan ponneton yleisfiilis, vaikka sherryinen ja karamellinen puoli onkin komea. Turvesavun pehmeys on myös yllättävää, se jää täysin taustalle. Vahaista tammisuutta, rasvaista savumakkaraa, lakritsia, rusinaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rancio-fiilistä. Appelsiinisuklaata, luumua. Jälkimaku lähtee mausteisella ja mukavan tammisella nuotilla liikkeelle, kahvisena ja lakritsisena. Edelleen todella paljon luonnonkumia. Tupakkaisuutta, pekonia, karamellia, kahvisuutta, pippuria, tervaa, suolaisuutta. Pitkä finaali on tässä viskissä ehdottomasti parasta. Eikä vettä tule mieleenkään lisätä.

Arvio: Varsin kuminen ja köykäinen esitys, jonka jälkimaku onneksi nostaa omalle tasolleen. Jää silti noin valovuoden jälkeen Lagavulinin 1987/2003 Distillers Editionista. 87/100

Dufftown 15 yo 1985/2001, SMWS 91.15, 58,2%

Erilainen Dufftown SMWS:n valikoimista. Sherrypommilta haiskahtaa.

Dufftown 15 yo 1985/2001, SMWS 91.15

(58,2%, Scotch Malt Whisky Society, 11/1985–2/2001, Cask 91.15, ’Old English marmalade and brimstone’, 214 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella multainen ja maanläheinen. Sherryvaikutus on painavaa, tummaa suklaata ja kuivattuja hedelmiä riittää. Luumuja, aprikoosia, rusinaa, kirsikoita. Pähkinäistä karvautta ja tiettyä happamuutta, kalkkia ja tuhkaa, pientä rikkisyyttä. Tammi tuntuu varsin kuivana ja vahamaisena. Vesilisä tuo ruohoisuutta, heinää ja tiettyä makeutta.

Maku: Hyvin erilainen sherryviski. Multaisuus ja maanläheisyys ovat edelleen pääosassa, tuhkaisuutta ja rikkisyyttä löytyy. Mineraalisuutta runsaasti. Pähkinäisyyttä, karvasmantelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, sherry tuo toki runkoon painavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumua. Kuivattuja hedelmiä. Tammisuus on sen verran kuivattavaa, ettei siirappi tai suklaa pääse erityisemmin vallalle. Jälkimaku kuivuu jo todella raskaasti, menee tuhkaisuuden puolelle ja jopa suolaiseksi. Kaakaojauhetta (Van Houten), espressoa, pähkinää, kuivattua hedelmää. Rikkisyyttä ja happamuutta. Melko pitkä ja mineraaliseksi kääntyvä finaali. Vesilisä nostaa makeutta selvästi esiin, jopa kinuskia.

Arvio: Omalaatuinen sherryviski, multainen ja mineraalinen. Mielenkiintoinen ja omalla tavallaan maukas tapaus. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate 46%

Hollantilaisten valitsema Dailuaine. Tämä on sellaista ainetta, jota harvemmin tulee vastaan.

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 1.5.1997–1.2.2012, Cask No. 6012, Hogshead, 372 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paljon päärynämehua, käsirasvaa ja vaniljakastiketta. Oikein klassista tavaraa, tammea riittää ja pieni vahamaisuus nostaa päätään. Ruohoisuutta, omenaa, hiukan raparperia, aavistus herukanlehden kirpeyttä. Kaunis paahteisuus taustalla, lakritsia ja yrttejä. Vesilisä avaa kurkkupastillisen puolen isosti.

Maku: Ryhdikäs ja tasapainoinen. Päärynä, vanilja ja banaani saavat tukea tammesta, yrteistä ja maltaisuudesta. Kermaisuutta, kevyttä vahamaisuutta, ruohoa. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi miellyttää. Suolaisuutta, pientä katkeruutta. Tammi nostaa oikein kunnolla mausteita pintaan, vaikka pieni hunajaisuus toimiikin nätisti vastapainona. Jälkimaku on hiukan karvas, maltainen ja tamminen. Suolaisuutta, wasabia, kirpeyttä, yrttejä, anista. Hapokasta omenaisuutta, valkoviiniä, limettiä. Finaali on lopulta melko pitkä ja kuivuu kauniisti. Vesilisä availee kuivan tammisia sävyjä mukavasti lisää.

Arvio: Odotuksia parempi Dailuaine. Hyvä balanssi, kiinnostava kokonaisuus. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Glendronach 20 yo 1995/2015 Cask #444, 52%

Maistelussa kaksikymppinen Glendronach vuonna 2015 julkaistusta pullotuserästä numero 12. Pullomäärä on tässä tapauksessa 691, joten yhteen PX Sherry Puncheoniin on taas saatu mahtumaan varsin tuhdisti viskiä.

Glendronach 20 yo 1995/2015

(52,0%, OB, 2.6.1995–8/2015, Batch No. 12, Cask #444, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 691 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia, multaisuutta, lihaisuutta. Selvästi tallisempi ja lihaisampi kuin äskettäin maistamani #3273, mutta samantyylinen tumma suklaisuus ja paksu luumuhillo ovat mukana. Uuniomenaa, rusinaa, pähkinäisyyttä, kaakaojauhetta, kanelia, siirappia. Hienoinen rikkisyys ja soija. Vesilisä avaa pientä vahamaisuutta.

Maku: Taatelinen ja suklainen, lihaisa ja tumma. Kaiken siirapin keskellä tamminen ja tallimainen karvaus tuo hyvin särmää. Runsas kahvisuus ja pähkinäisyys. Suutuntuma on täyteläinen, mutta silti balanssi jää pykälän jälkeen #3273:sta. Lakritsia, nahkaisuutta, pieni soijamaisuus. Ruohoisuutta, hapokkuutta, tummaa yrttisyyttä, uuniomenaa, rusinaa. Jälkimaku on tumman suklainen, kahvinen ja kaakaojauhemainen. Paahteisuutta, rusinaisuutta, todella multainen ja tallimainen, lihaisa vyörytys. Kirsikkaisuutta, happamuutta, tanniineja. Varsin pitkä ja runsas finaali, jossa vaha ja rasva korostuvat lopuksi. Vesilisällä tulee lisää rasvaa pintaan.

Arvio: Herkullinen viski, mutta jää kaikilla osa-alueilla selvästi #3273:sta jälkeen. 88/100

Port Charlotte 9 yo 2004/2013, Cooper’s Choice 46%

Maistelussa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt Port Charlotte, jolla on peräti yhdeksän vuotta mittarissa. Sehän on Port Charlottelle jo melkoinen ikä.

Port Charlotte 9 yo 2004/2013, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 2004–2013, Cask No. 1030, Bourbon Hogshead, 320 bts., 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa, turvesavuinen ja todella ruohoinen. Aamukasteita niittyä, tuoreita haavanlehtiä, hiukan havunneulasia joukossa. Raikas eucalyptus kaiken suolavetisyyden keskellä. Erikoinen yhdistelmä lihaa ja rasvaa suhteessa kirkkaaseen, raikkaaseen sitruunaisuuteen ja yrttisyyteen. Vesilisä kadottaa tästä paljon, vain sitrus jää.

Maku: Nyt on valitettavasti dilutoitu viski pieleen. Todella ohentunut suutuntuma, suorastaan vetinen – selvästi 46% on tälle liian vähän. Maukas lihaisuus, muhkea turvesavu ja salmiakkisuus huuhtoutuvat suolaveteen. Eucalyptusta ja sitruksisuutta löytyy, samoin vaniljaa ja tammista mausteisuutta, mutta syvyys on kateissa. Jälkimaku sentään herää, kun tammi saa tästä kunnon otteen ja nostattaa myrskyn. Lihaisuus pääsee oikeuksiinsa, samoin savuisuus, pieni nokisuus ja rasvaisuuskin. Apteekin salmiakkia, pippurisuutta, ruohoisuutta, pientä havuisuutta. Keskipitkä finaali jättää kihelmöinnin jälkeensä. Vesilisä ei toimi.

Arvio: Erittäin lupaavia aineksia sisältävä viski, jonka todellinen potentiaali on päässyt hukkumaan. 83/100

Talisker 1986/1999 Distillers Edition 45,8%

Käsissä on varhainen Taliskerin Distillers Edition. Mielenkiintoista päästä maistamaan, kaikkien näiden uusien DE-pullotteiden jälkeen.

Talisker 1986/1999 Distillers Edition

(45,8%, 1986–1999, Batch No. TD-S: 5AM, Double Matured in Amoroso Sherry Wood, 100 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja viininen, mutta samaan aikaan kuivan tamminen ja jopa metinen. Kiteistä hunajaa, yleensä refill-tynnyristä tuttua vahamaisuutta ja sokerisuutta. Napakka turvesavu, pieni lakritsi. Hiilisyyttä, pippurisuutta, marjaisuutta. Hyvin erilainen verrattuna myöhempiin pullotteisiin. Vesilisä tuo raikkautta, yrttisyys kevenee.

Maku: Hienosti synkassa tuoksun kanssa. Äärimmäisen kuiva ja vahamainen tammisuus kohtaa pippurisen ja kireällä tavalla turvesavuisen sherrytunnelman. Kermaisuutta, mustikkaa, lakritsia, yrttisyyttä. Viinisyys on tunkkaisuudessaankin hapokasta mutta hienosti balanssissa. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, silti juuri sopivan kuiva. Jälkimaku alkaa heti komealla pippurisuudella ja tammisuudella. Turvesavua, lakritsia, marjaisuutta, viinisyyttä. Suolaisuutta ja pientä tervaisuutta löytyy myös. Hapokkuus ja tanniinit toimivat hyvin, kun jälkimaku kuivuu kasaan. Finaali jää kuitenkin vain keskipitkäksi. Vesilisällä löytyy eucalyptus ja tietty viileys.

Arvio: Todella herkullinen, kuivan tamminen ja silti runsas Talisker. Tuntuu kuin tähän olisi laitettu joukkoon myös jotain todella vanhaa viskiä, sen verran paljon pitkistä refill-kypsytyksistä tuttua metisyyttä irtoaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12).

Arran 16 yo 2000/2016 Private Cask for Finland 49,8%

Uisgessa järjestetyn Arran-tastingin yllätyksenä esiteltiin 16-vuotias Private Cask -pullote Suomen markkinoille. Kyseessä oli Suomen Mallaswhiskyseuran jäsenten seuraretkellä valitsema tynnyri, joka tuli nyt Alkoon.

Arranin Louisa Young kertoi Uisgessa, että kyseessä on merkittävästi sisältöään haihduttanut Oloroso-sherrytynnyri, joita tislaamo käytti alkuaikoina selvästi enemmän kuin nykyään. Arranin perustaja Hal Currie oli vanhojen Macallan-viskien fani, ja siksi myös Arran tähtäsi aluksi vahvaan tynnyripolitiikkaan sherryn kanssa.

Mielenkiintoista päästä maistamaan tämä viski sellaisenaan. Tastingin viimeisenä maistettuna siitä ei saanut Uisgessa vielä ihan kaikkia ulottuvuuksia irti.

Arran 16 yo 2000/2016 Private Cask for Finland

(49,8%, OB, 20.4.2000–16.11.2016, Finland Exclusive, Cask No. 2000/297, Sherry Hogshead, 161 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kauniin suklainen sherryisyys hallitsee. Kirsikkaa, viikunaa, uuniomenaa. Kaakaojauhemaisuus ja pieni rasvaisuus korostuvat, suolaista voita ja toffeekarkkeja. Luumuhilloa, rusinaa, hiukan paahteisuutta. Maltaisuus tulee läpi ja tammisuus vaikuttaa nuorekkaalta. Suklaata riittää. Nam. Vesilisä availee maitokahvisuutta ja pehmeän mokkaisia sävyjä.

Maku: Suklainen ja rasvainen, omenainen ja luumuinen. Kirsikkaa ja rusinoita, viikunaa ja pähkinää. Uuniomenaa, likööriä, mantelimassaa, kaakaojauhetta. Maltaisuus on paahteista ja tammisuus varsin kuivaa. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka makua ja sherrypommin ominaisuuksia riittääkin. Viikunaa, aprikoosia, pientä sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaussa kitkerä puoli korostuu mielenkiintoisesti, vaikka suklaisuus ja kaakaojauhe ovat toki vahvasti esillä. Nyt saksanpähkinä, karvasmanteli, kuiva tammi ja hiukan hiiltyneellä tavalla puumainen sävy näyttäytyy isosti. Melko pitkä, kauniisti kuivuva finaali. Vesilisä tuo kahvilikööriä pintaan.

Arvio: Tammisuuden osalta varsin kuivaksi päässyt sherrykypsytys toimii Arranille hienosti. Herkullinen viski – suoraan sanottuna parempi kuin millaiseksi muistin tämän Uisgesta. 88/100

Glen Garioch 1998/2014 Wine Cask Matured 48%

Käsissä Glen Gariochin kokeilu viinitynnyrien kanssa. Edellisenä vuonna pullotettu sherryversio ei ollut hassumpi, joten tämäkin kyllä kiinnostaa.

Glen Garioch 1998/2014 Wine Cask Matured

(48%, OB, 23.6.1998–2014, Batch No. 24, Bordeaux Wine Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja hapokas, todella maltainen ja marjaisa. Väkevää viiniä, nahkaisuutta, punaista viinimarjaa, vadelmaa. Hiukan raparperia, kirsikkaa, sitruksisuutta. Maltaisuudessa on puuromainen sävy, leipäisyyttä löytyy. Imelä makeus liikkuu hunajan ja toffeen maastossa. Vesilisä korostaa siirappista makeutta.

Maku: Todella viininen, yhtä aikaa purevan mausteinen ja imelän hunajainen. Hehkuviiniä, hapokkuutta, tanniineja. Maltaisuus on todella puuromaista, tunkkaista ja ummehtuneen leipämäistä, mutta inkiväärin ja valkopippurin napakkuus leikkaa siihen kiinni. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Varsin sekava kokonaisuus, punaiset viinimarjat ja vadelmat ja mandariinit ovat kaikki samassa sopassa. Jälkimaku alkaa chilin kaltaisella kuumotuksella, tammi laulaa ja hapot säestävät. Hunajaisuutta ja kovia toffeekarkkeja löytyy, mutta inkivääri ja raparperi määräävät. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo imelyyttä kosolti pintaan.

Arvio: Todella viininen. Selvästi liikaa tanniineja ja happoja omaan makuuni. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 86/100 (Chris Goodrum), 88/100 (Joel Harrison).

BenRiach 17 yo 1998/2015, Cask #6394, 57,5%

Maistelussa kolmeen kertaan tislattua sherry-BenRiachia vuodelta 1998. Nämä single caskit ovat olleet keskenään erilaisia, osa loistavia ja osa hyvinkin vaikeita viskejä.

BenRiach 17 yo 1998/2015

(57,5%, OB, 27.5.1998–6/2015, Batch No. 12, Cask #6394, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 702 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja mausteinen. Viikunaa ja taatelia, rusinaa ja kanelia. Kuivakkaa tammisuutta, neilikkaa, jouluisia sävyjä, marjaisuutta. Todella maltainen yleisilme kaikkineen. Piparkakun maustelientä, ruskeaa sokeria, jotain rommimaista. Kahvisuutta, saksanpähkinää. Aavistuksen karvas. Vesilisä tuo kermatoffeeta esiin.

Maku: Suklainen, mausteinen ja kahvinen. Silkkisen pehmeä suutuntuma kohtaa purevan chilin. Piparkakku on edelleen vahvaa, samoin viikunat ja taatelit, rusinat ja marjat. Siirappia, piimäkakkua, öljyisyyttä. Punaista omenaa ja kirpeää appelsiinia. Runko ei ole kovin järeä, mutta viskositeettia riittää. Balanssi hiukan hakee, vaikka perusmaku onkin herkullinen. Jälkimaku liikkuu selvästi tammisemmalla ja maltaisemmalla alueella, vaikka suklaata riittää edelleen. Napakkaa mausteisuutta, neilikkaa, inkivääriä, hapokkuutta, paahteisuutta, piparkakkua, taatelia. Tammi kuivuu terävästi. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa hapokkaan maltaisuuden oikein kunnolla pintaan.

Arvio: Maukkaan suklainen ja runsas BenRiach, mutta tasapaino hiukan hakee. 87/100