Kirjoittaja: Lauri

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

Maistelussa tällä kertaa tanakkaa Caol Ilaa vuoden 2014 Feis Ile -juhlinnoista. Caol Ilan aiemmasta festaripullotetarjonnasta maistoin tämän vuoden Uisgessa Feis Ile 2010 -pullotteen, ja se jäi kummittelemaan mieleen. Myös muutamia vuosia sitten maistamani Feis Ile 2009 -editio oli aivan loistava. Vertailukohdat ovat siis kivikovat.

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

(55,5%, OB, 2002–2014, Feis Ile 2014, Refill American Oak Hogsheads, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, suolainen ja lääkemäinen. Märkää kalliota, merilevää, kosteita laiturinlankkuja. Paahteisuutta ja tuhkaa. Märkää turpeisuutta, pientä tunkkaisuutta, suolapähkinää, hiukan sitruksisuutta. Nuori tammi ja vanilja korostuvat vähitellen. Vesilisä availee pientä kahvisuutta ja pippurisuutta.

Maku: Lääkemäinen ja öljyinen, hiilisavuinen ja sitruksinen. Turvesavu on varsin totaalista, tuhkaisuus ja paahteisuus korostuvat. Tammessa on edelleen voimakas vanilja mukana, pippuri tuo ryhtiä. Suutuntuma on varsin kermainen kaiken turvetykityksen keskellä. Suolaa, merilevää, hiukan suolaista kinuskia. Makean ja suolaisen kombo toimii hyvin, mutta pieni yksioikoisuus tätä vaivaa koko ajan. Jälkimaku on edelleen todella hiilisavuinen. Lakritsi nousee pintaan. Suolaisuutta ja yskänlääkemäisyyttä puskee edelleen, samoin paahteista tammea ja tuhkaista kitkeryyttä. Sitruunan rinnalle tulee raakaa päärynää ja turpeista hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tähän selvästi lisää terävyyttä ja paljasta yrttisyyttä.

Arvio: Herkullinen viski, mutta koviin odotuksiin nähden silti varsin simppeli. Aiemmat maistamani Feis Ile -pullotteet Caol Ilalta ovat olleet aivan loistavia, mikä korostaa vielä tasoeroa entisestään. 86/100

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures 47,7%

Vielä löytyy maailmalta Caperdonichin viskejä 1990-luvulta. Tämän vuosituhannen puolella aivan lopullisesti suljetun tislaamon tuotannosta erityisesti vuoden 1992 vuosikerta on ollut vahvasti esillä. Itsekin olen niitä muutaman maistanut aikojen saatossa.

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures

(47,7%, Liquid Treasures, 1992–2014, Hogshead, 152 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen, ruohoinen ja minttuinen. Varsin pistävä ja jokseenkin koruton. Tammi on kuivaa mutta mukana on liuotinmaisuutta ja liimaa. Kuivakkaa maltaisuutta, aamiaismuroja, hapokkuutta, mineraalisuutta. Hiukan vaniljaa ja hunajaa sentään pehmentämässä. Vesilisä availee hedelmäkarkkeja.

Maku: Sitruunainen ja kermainen, paljon rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Makupaletissa kuitenkin korostuu sama koruttomuus, vaikka nyt mukana on myös piparminttua, kovia hedelmäkarkkeja ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus tulee läpi hiukan puuromaisena ja tammessa on aktiivisen pistävä sävy. Ruohoisuus ja heinäisyys on selvästi läsnä. Jälkimaku on nopeasti kitkeröityvä, tamminen ja osin karvas. Sitruunaa, ruohoa, karvasta heinäisyyttä. Maltaisuus on rouheaa ja karheus painaa päälle. Minttu jää keskipitkän finaalin lopuksi pintaan. Vesilisä tuo esiin mangoa ja raa’ahkoa banaania.

Arvio: Kaikista mahdollisista viskityyleistä tämä ei kuulu suosikkeihini. Ihan asiallinen lopputulos toki, mutta tietty koruttomuus tätä vaivaa silti. 82/100

Bowmore 10 yo 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Bowmoren kymppiä miniatyyripullosta. Tämän pullotusajankohdasta ei ole kerrassaan mitään havaintoa. Jos jotain pitää veikata, veikataan 1990-luvun alkua, koska laventeli oli 1980-luvun tisleessä niin vahvasti läsnä.

Bowmore 10 yo

(40%, OB, early 1990’s (?), Batch No. L115 2813, 5 cl miniature)

Tuoksu: Totaalinen laventeli on välittömästi läsnä. Erittäin makea ja parfyymimäinen tuoksu, joka jakaa varmasti maistajien tunteita äärimmäisyyteen saakka. Hedelmäsiirappia, hunajaa, kinuskikastiketta. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, pehmeää nuotiosavua. Klassikkokamaa alusta loppuun. Ei voi erehtyä.

Maku: Pehmeä ja hedelmäinen, edelleen todella laventelinen ja makea. Nuotiosavua, lakritsisalmiakkia, hunajaa, hedelmäsiirappia ja makeaa omenaa. Persikka ja sitruksisuus säestävät. Suutuntuma on kevyt ja runko tuntuu runsaasta makupaletista huolimatta lievästi vetiseltä. Pieni turpeinen kitkeryys ja aktiivisen mausteinen tammi antavat kuitenkin nätisti särmää. Jälkimaussa laventelin ja hunajan rinnalle nousee jälleen huumaava parfyymisyys. On tämä hurjaa tavaraa, ei tällaista kukaan uskaltaisi tänä päivänä tuoda markkinoille. Lakritsia, pehmeää nuotiosavua, turpeisuutta ja vaniljaa. Makea omenaisuus ja persikka jatkavat kulkuaan. Kinuski, mausteet ja pieni tamminen kitkeryys toimivat hyvin yhteen. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tällaista yhden aikakauden klassikkoa on todella vaikea arvioida. Pidän henkilökohtaisista syistä todella paljon. Silti samojen laventeliaikojen 12-vuotiaassa Screen Printed Labelissa on vielä pykälän verran enemmän jytinää. 87/100

Dalwhinnie ’Winter’s Frost’ Game of Thrones 43%

Dalwhinnie julkaisi ensin Winter’s Goldin ja sen jälkeen GoT-sarjassa Winter’s Frostin. Nyt maistelussa jälkimmäinen.

Dalwhinnie ’Winter’s Frost’ Game of Thrones

(43% OB, NAS, 2018, House Stark, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia, hunajaa, maltaisuutta ja vaniljaa. Tuore tammi on pinnassa. Mausteisuudessa kaneli tulee kärjessä, pientä vahaa ja toffeeta löytyy. Keltaista luumua, tölkkipersikkaa, taustalla eucalyptusta ja mentholia. Pieni kahvisuus ja tumma yrttisyys pilkistävät myös. Nuorekkuudessaan aivan miellyttävä tuoksu.

Maku: Kermainen, sitruunainen ja tuoreen tamminen. Appelsiinia, omenaa, nyt selvempää mausteisuuttakin kanelin ja pippurin voimin. Inkivääriä, hunajaa, eucalyptusta, toffeeta, vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pyöreä. Maltaisuutta ja paahteisuutta tulee myös läpi, edelleen myös kahvi on mukana. Jälkimaku on kitkeröityvä ja sitruksinen. Maltaisuus ja tammi muuttuvat karheiksi. Kaneli, inkivääri ja pippuri pysyvät mukana, samoin kahvisuus. Yrttiä, happoja, paahteisuutta. Toffeeta ja vaniljaa. Kokonaisuutena finaali jää kuitenkin hiukan hahmottomaksi ja korkeintaan keskipitkäksi.

Arvio: Aivan asiallinen perusviski. Päihittää muutamien vuosien takaisen Winter’s Goldin selkeällä erolla. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Perinteinen ja puhdaspiirteinen mallasviski”.

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail 40%

Astun tuntemattomalle maaperälle. Lasissa on vanhan ajan Glenlivetiä, joka on ollut pitkään eräänlainen sokea piste, klassinen viski, joka on jäänyt aina maistamatta. George & J.G. Smith -sarjan viski on vuoden 1965 erää, joka on pantu pulloon 1997.

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, George & J.G. Smith, 1965–1997, 70 cl)

Tuoksu: Aromikas, kuivan tamminen ja mineraalinen. Maltaisuutta, sitruksisuutta, aprikoosia, hiukan omenaa ja päärynää. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pientä paahteisuutta, kuivaa lehtikasaa. Hedelmäteetä, yrttisyyttä, tomusokeria, eucalyptusta. Kuivaa sherryä. Tyylikäs muttei erityisen vaikuttava kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen, kiteisen hunajainen ja kuivan tamminen. Maitosuklainen ja rasvainen. Hedelmätee, yrttisyys ja mineraalisuus ovat esillä, samoin maltaisuus ja kuiva sherry. Suutuntuma on varsin öljyinen mutta pientä väsymystä tuntuu rungossa. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia ja banaanilastuja, hiukan rusinaa. Omenaista ja sokerista makeutta, vaniljaa ja eucalyptusta. Pientä metallisuutta on myös mukana. Jälkimaku on hedelmäinen ja melko tummasävyinen. Kahvisuutta, pähkinää, hapokkuutta, maltaisuutta. Tammi tuntuu paahteisena ja sitruksisuuteen nousee hapan sävy. Metallia, tummaa suklaata, kuivaa maltaisuutta, rusinaa. Kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta riittää, tammi kuivahtaa vähitellen. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja kaikin puolin tyylikäs ikäviski Speysidelta, mutta odotukset olivat vielä huimasti korkeammalla. 86/100

Kilkerran 8 yo 2019 Cask Strength 57,1%

Lasissa on tällä kertaa muhkean sherryinen Kilkerran. Voisi olla huonomminkin.

Kilkerran 8 yo 2019 Cask Strength

(57,1%, OB, 2019, Re-charred Oloroso Sherry Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, ylikypsän hedelmäinen ja runsaan sävykäs. Paahteisuutta, nahkaa, kahvia. Sherry tuo pintaan luumua, tummaa sitruksisuutta, hiukan kiiviä. Pientä kumisuutta ja rasvaista likaisuutta, turvetta, suolaa ja hapokkuutta. Kovia toffeekarkkeja, marjaisuutta, märkiä lehtiä. Nam. Vesilisä avaa hunajaisuutta ja suklaata..

Maku: Hapokas, synkkäsävyinen ja hienosti auki. Sherryinen ja rusinainen runsaus yhdistyy komealla tavalla suolaisuuteen ja yrttisyyteen. Paahteisuus ja likaisuus tekevät tästä yhä mielenkiintoisemman. Kahvia, luumua, sitruksisuutta, hiukan kumisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja vaikuttava. Kaakaota (Van Houten), tummaa suklaata, turpeisuutta, maanläheisyyttä. Jälkimaku on nostaa pintaan runsaasti suolaisuutta, sitrusta, salmiakkia ja tummaa suklaata. Sherryssä on paahteisen kahvinen ja intensiivisen marjaisa sävy, joka kuivuu komeasti. Likaisuutta, merellisyyttä, edelleen hiukan kumia ja rasvaista likaisuutta. Paahteisuus ja tammisuus jatkavat kulkuaan komeasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä paljastaa toffeeta ja sävykästä marjaisuutta.

Arvio: Järisyttävän herkullinen nuori Kilkerran. Ylitti kaikki odotukset monin verroin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tuleva klassikko!”.

Glendronach 22 yo 1995/2017 Cask #3054 for LMDW, 48,9%

Maistelussa jälleen tuhtia Glendronachia. Tällä kertaa tynnyrinä on PX ja vuosikertana 1995. Vieressä on kuitenkin erittäin kova verrokki, vuoden 1993 Cask #5.

Glendronach 22 yo 1995/2017 Cask #3054 for LMDW

(48,9%, OB for La Maison du Whisky, 9.6.1995–8/2017, Cask No. 3054, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 661 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ronski ja paksu, liköörinen ja rusinainen. Siirappisen sherryinen, paksun suklainen ja kinuskinen. Tupakkaisuutta ja tallisuutta, pientä lihaisuutta. Ylikypsä hedelmäisyys on kuitenkin runsaana kaiken päällä, luumut ja viikunat. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä avaa kahvisuutta ja yrttejä. Tuoksu pärjää verrokille varsin hyvin, mutta PX jyrää osittain tiettyjä nyansseja alleen.

Maku: Suklainen, siirappinen ja suorastaan helppo. Miellyttävän rusinainen, maitokahvinen ja toffeemainen. Nutellaa, luumuhilloa, taatelikakkua, hilloisuutta, pehmeää liköörimäisyyttä. Suutuntuma on kermainen ja varsin täyteläinen. PX on vahvasti esillä, tammi pysyy taka-alalla ja paahteisuus hyvin kevyenä. Appelsiinia, punaista omenaa, kuningatarhilloa, ylikypsiä sekahedelmiä. Jälkimaku on edelleen siirappisen sherryinen, makea ja miellyttävä. Maitokahvia, kermaisuutta, toffeeta, viikunahilloa, taatelikakkua, rusinaa. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, hiukan nahkaisuutta ja tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa yrttisyyden ja sitruksisuuden esiin. Maussa ja etenkin jälkimaussa ero verrokin ja tämän välillä tulee kuitenkin todella selväksi. Cask #5 tarjoaa selvästi enemmän syvyyttä, minkä lisäksi hedelmäisyyden monipuolisuus ja metinen sävykkyys nousevat 1993:ssa esiin.

Arvio: Todella herkullinen ja helposti lähestyttävä yksilö, mutta ei vaikuttavimpia näissä sarjoissa kuitenkaan. Odotetusti jää kompleksisuudessa ja sävykkyydessä verrokistaan melko selvästi. Hieno viski silti, sitä ei käy kiistäminen. Nautiskeluun. 89/100

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones 43%

Nyt on viskillä ainakin nimeä: jokainen markkinointiheppu on saanut oman palikkansa tähän Obaniin mukaan.

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones

(43%, OB, NAS, 2018, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuus tulee ensimmäisenä esiin, runsaana ja painavana. Kahvisuutta, suklaata, paahteisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Aprikoosia ja hiukan kypsää kirsikkaa, inkivääriä ja saksanpähkinää. Päärynää ja ruskeaa sokeria. Jotenkin rakennetun tuntuinen ja kerrostunut kokonaisuus. Jokaiselle vähän jotakin.

Maku: Maku yllättää myönteisesti. Kermatoffeeta ja suklaata. Maltaisuus on kypsempää kuin tuoksussa, paahteisuus ja kahvisuus tuntuvat tuoksua paremmin integroituneilta. Suutuntuma on runsaan kermainen ja melko täyteläinen. Inkivääriä, kanelia, pähkinäisyyttä, hunajaa. Sitruksisuus ja päärynä tulevat hyvin esiin. Heinäisyyttä ja suolaisuuttakin löytyy, samoin tammista kitkeryyttä. Jälkimaku on hedelmäisen makeuden ja paahteisen suolaisuuden vuoropuhelua, joka valitettavasti latistuu vähän liian nopeasti. Mausteisuutta, pippuria, inkivääriä, kahvia ja edelleen varsin selväpiirteistä sitruksisuutta. Pientä tuhkaisuutta. Tammi kuitenkin kuivahtaa aivan tyylikkäästi. Keskipitkä finaali on loppusuoralla hyvinkin pelkistetty.

Arvio: Obanin nykytuotannon ja GoT-sarjan mittapuulla varsin asiallinen moderni viski. Rakennellulta tämä tietysti tuntuu, mutta kokonaisuudessa on melko paljon tutkittavaa, kunhan näin roiman maltaisuuden kanssa vain tulee toimeen. Eikä tämä ole edes mikään Little Bayn toisinto, vaan ihan omanlaisensa Bay. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Kivoja piirteitä sisältävä Oban, mutta kokonaisuus ei aivan jaksa kantaa loppuun asti”.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate 46%

Hiukan erikoisempi iäkäs Glentauchers tällä kertaa lasissa. Tynnyrissä on ollut jonkinlainen viinikäsittely. Se ei valitettavasti lupaa kovin hyvää, mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 11.3.1981–28.10.2011, Cask No. 1056, Wine Treated Butt, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä mineraalisuutta, vahaa, kuivaa vanhaa tammea ja mentholia. Hedelmäisyys tarjoilee enimmäkseen sitruunaisuutta, kun taas viinisyyttä tästä ei kyllä löydä hakemallakaan. Hiukan hunajaa, heinää, kovia hedelmäkarkkeja, raikasta yrttisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo maltaisuutta ja ruohoa pintaan.

Maku: Mentholi nousee ensimmäisenä pintaan. Runsaasti sitruunaa ja kuivaa tammea. Nyt mukana on kuitenkin vihreää omenaa, viherherukkaa ja inkiväärioluen vivahteita. Sitruunalakritsia ja pientä paahteisuutta. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hillitty, suutuntuma on melko kevyt ja öljyisyys varsin aromaattista. Heinäisyyttä, pientä kitkeryyttä ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin mentholinen ja kevyt, mutta pippuri nousee nätisti tukemaan. Suolaisuus ja sitruksisuus korostuvat. Ruohoisuutta, heinää, herukkaisuutta ja inkivääriä. Varsin pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä avaa lisää yrttisiä vivahteita.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Viinisyyttä ei löydy hakemallakaan, mutta homma toimii. Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, mutta vaatii kuitenkin aikaa ja rauhallista tutkimista. 87/100

The Singleton of Glendullan Select Game of Thrones 40%

Taas on viskillä nimenä hirviömäinen sanalitania. Diageon pitäisi lopettaa koko Singleton-sekoilu, olisi pitänyt lopettaa jo vuosia sitten. Nyt se onneksi yhdistetään enää Glendullaniin, mutta silti. Miksi Singleton? Samalla tässä viskissä Select-sana varoittaa perinteiseen tapaan vaarasta, joka liittyy bulkkiin. Onko maailmassa yhtään hyvää Select-nimellä siunattua viskiä? Ei tule mieleen.

Ja onhan tämä tosiaan vieläpä Game of Thrones -sarjan pullo. Tässä vaiheessa ei ehkä tarvitsisi enää mainitakaan, että odotukset ovat nollassa, mutta kirjataan sekin nyt varuiksi ylös.

The Singleton of Glendullan Select Game of Thrones

(40%, OB, NAS, 2018, House Tully, 70 cl)

Tuoksu: Lenseän maltainen ja märän pahvinen. Ei ala hyvin. Ylikypsää, milteinpä käynyttä hedelmää. Luumua, mandariinia, punaista omenaa, raparperihilloa. Märkää maata, ummehtunutta ruohoisuutta. Kukkaisuutta, tuoretta tammea. Maitosuklaata, hunajaa, vaniljaa. Jotenkin keinotekoinen kaiken lisäksi.

Maku: Parantaa onneksi tuoksusta. Kostea maltaisuus ja muromaisuus saa seurakseen hapanmaitotuotteita, jugurttia etenkin. Rusinaa, luumua, mandariinia, ylikypsää sekahedelmää. Toffeeta, hunajaa ja hiukan hedelmäkarkkisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta rungossa on jotain vetistä. Tammi tuntuu tuoreena, pippuri näyttäytyy hetkellisesti. Ruohoisuutta ja märkää pahvia on edelleen kyydissä mukana. Jälkimaku on tamminen ja karvaan hedelmäinen, lenseän maltainen ja melko mausteinen. Karamellisuus korostuu, mutta tuore tammi ja raaka maltaisuus saavat tämän tuntumaan todella nuorelta. Melko lyhyt finaali jää hyvin yksiulotteiseksi.

Arvio: Vaatimaton viski. Ei kolahda ollenkaan, ei millään tasolla. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja helposti lähestyttävä single malt. Kokonaisuus jää kuitenkin hivenen yksioikoiseksi.”