Maistetut

Lindores Abbey ’MCDXCIV’ 46%

Maistossa tällä kertaa aivan uuden skottitislaamon esitys, jota on kokkailtu kasaan ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-viinitynnyreissä. Varmaan on niin nuorta viskiä kuin ikinä. Ei voi paljon odottaakaan.

Lindores Abbey ’MCDXCIV’

(46%, OB, NAS, 2021, Bourbon, Sherry and Wine Barriqué, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nyt on nuorta. Raakatisle tulee jyväisenä ja varsin liimamaisena läpi. Hiivaisuutta ja puuroa riittää. Viinirypäleitä, sitruunaa, runsaasti varsin raikasta päärynää. Viinitynnyristä tulee siiderin vivahteita ja jotain jälkiruokaviinisyyttäkin. Aprikoosia, hapokkuutta. Vesilisä availee banaania ja vaniljaa.

Maku: Leipämäinen ja sitruunainen kokonaisuus. Todella nuorelta maistuu, raakatisleen päällä on vain pari ohutta kerrosta tuomassa sävyjä. Silti ei ole mitenkään epämiellyttävä eikä varsinaisesti liimamainenkaan, enemmän ollaan hiivaleivän ja raa’an tammen ympärillä. Suutuntuma on kevyt ja runko vielä hyvin ohut. Jogurttia, banaania, hunajaa, hiukan kanelia. Tammea, maltaisuutta, pippuria, ruohoisuutta, jyväisyyttä, raakaa omenaa, happoja. Jälkimaku on tamminen, pippurinen, maltainen ja ruohoinen. Jogurttinen ja hiivaleipämäinen, sitruksinen ja jyväinen finaali jää varsin lyhyeksi. Vesilisä ei tuo juuri mitään uutta esiin.

Arvio: Pykälän odotuksia parempi. Hyvin nuori, muttei lopulta juuri ollenkaan epämiellyttävä. Haasteena on raakatislemäinen tilanne ja runsas kattaus tynnyreitä, jotka paljolti vain sekoittavat ohutta pakkaa. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish 50,6%

Jostain Deanston on keksinyt luomutynnyrit. Nyt maistelussa on ex-olorosossa viimeistelty 16-vuotias. Tätä on kovasti kehuttukin, joten odotuksia on ilmassa.

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish

(50,6%, OB, 2002–16.6.2019, Organic Oloroso Cask Finish, 3492 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellia ja luumua, rusinaa ja maitokahvia. Miellyttävän leivosmainen vaikutelma, siirappia ja maapähkinävoita. Maltaisuutta, nahkaisuutta, mantelia. Makeaa sitruksisuutta, hunajaa, suklaisuutta ja kaakaojauhetta. Paahteisuutta, kuivattuja hedelmiä. Tyylikäs esitys. Vesilisä korostaa mokkaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja toffeemainen. Sherry tulee maussa selvemmin esiin kuin tuoksussa. Pähkinäisyyttä ja kahvia, siirappia ja hedelmäkakkua, vaniljaa, rusinaa, hiukan mansikkahilloa. Sitruksisuus käy kitkerällä puolella, ja pähkinä on melko karvasta. Pippurisuus näyttäytyy tammisen paahteisuuden keskeltä. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan pistelevä. Jälkimaku on heti varsin karvas, pähkinäisyys ja tammi saavat kunnon otteen saman tien. Espressoa, hapokkuutta, melkoisesti pippuria. Maltaisuus tuntuu karheana ja sitruksisuus on kirpeää. Hedelmäisyys pyörii luumun ja appelsiinin ympärillä. Rusinaa, toffeeta, nahkaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lisää hedelmää pintaan, päärynää ja omenaa erityisesti.

Arvio: Tuoksultaan erittäin vetoava mutta maultaan varsin karvas ja karhea tapaus. Laadukas viski silti. 85/100

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail 59%

Maistelussa refillistä kaivettua Ardmorea Hollantiin. Voltit ovat ainakin ihan rakettibensan luokkaa.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail

(59%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 21.8.1997–11.9.2012, Cask No. 900665, Refill Sherry Hogshead, 298 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, hedelmäteetä ja paahtunutta tammisuutta. Kuiva turvesavu ja hiilisyys ovat nätisti integroituneet ruohoiseen ja hedelmäiseen kokonaisuuteen. Maltaisuutta, hiukan kovia toffeekarkkeja, pientä lakritsisuutta. Appelsiinimarmeladia, rusinaa, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Todella voimakas ja öljyisen painava. Hiilisyys vähän yliohjautuu heti. Kova ja pistävä turvesavu saa seurakseen tiukan pippurin. Kitkerä yrttisyys tulee salmiakin läpi. Maltaisuuden ja tammen välistä tulee jokin häiritsevä sivumaku, jossa on pahvia ja muovailuvahaa. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Sitruunaisuutta, hapanta omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Jälkimaku alkaa heti todella kitkerällä yrttisyydellä ja tuhkalla. Maltaisuus tuntuu makeana. Vihreää teetä, sitruksista kirpeyttä ja edelleen vahvaa pippuria. Turvesavu ja ruohoisuus korostuvat loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja makeutta.

Arvio: Tämä ei osunut oikein omaan makuhermooni. Tuoksussa on paljon hyvääkin, mutta makupuolella tapahtuu liikaa ja vähän vääriä asioita. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

The Glenlivet 12 yo Unblended 43%

Tällä kertaa maisteluun pääsi vanhan aikakauden Glenlivet. Nyt etiketissä lukee Unblended All Malt, joten jostain 1970-luvun lopun tai 1980-luvun alun miniatyyristä lienee kyse.

The Glenlivet 12 yo Unblended 43%

(43%, OB, Unblended All Malt Scotch Whisky, +/- 1980, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, multainen ja maanläheinen tapaus. Runsasta heinäisyyttä ja samalla pientä kuivaa turpeisuuttakin. Pähkinäisyyttä, hapokasta omenaisuutta, ruskeaa sokeria, paahtunutta tammea, aavistus lakritsia. Jonkinlainen metallisuus pyörii myös kuvassa mukana. Yllättävänkin särmikäs tapaus.

Maku: Runsas, hedelmäinen ja maltainen kokonaisuus. Heti alkuun on metallisuus selvästi mukana. Multaisuus, heinäisyys ja pieni kellarimaisuus pyörivät ympärillä. Hedelmäisyys on vähän happamampaa kuin tuoksu antoi odottaa, nyt ollaan ylikypsän puolella ja hedelmätorttujen ääressä. Pieni turvesavu pilkistää edelleen kaiken paahteisuuden välistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Jälkimaku on painava ja paahteinen. Maltaisuus, metallisuus ja hapahko hedelmäisyys hallitsevat ilmatilaa. Mustaa teetä, heinäisyyttä, hapokkuutta, paahdettua tammea ja runsaasti kuivaa lakritsia. Tanniinit kiristelevät suupieliä, pähkinäisyys ja kuivatut hedelmät korostuvat loppusuoralla. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja yllättävän tuhti Glenlivet. Varsin särmikäs perusviski vanhoilta ajoilta. 84 /100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing 57,8%

Maistossa vaihteeksi tällainen Douglas Laingin pikkupullo, jossa on roudattu 11-vuotiasta Laphroaigia Saksanmaalle vuonna 2004.

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing

(57,8%, Douglas Laing for Alambic Classique Germany, The Old Malt Cask, Advance Sample, 4/1992–3/2004, Cask No. DL REF 1080, Refill Butt, 20 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, reippaan tuhkainen, varsin makea ja hedelmäisen sherryinen. Luumua, vaahterasiirappia, rusinaa ja hiukan lakritsia. Ylikypsää hedelmää ja pekonia, rancio-fiilistä ja hiiligrillissä paistettua paprikaa. Lihaisuus, hedelmät ja savu toimivat mojovasti yhteen. Vesilisä tuo toffeen ja poltetun sokerin voimakkaasti pintaan.

Maku: Turvesavu vyöryy päälle melko kuivana ja pistävänä, mutta siirappinen sherry ja ylikypsä hedelmä leikkaavat nopeasti enimmän tuhkaisen kitkeryyden. Toffeeta, salmiakkilakritsia, tervaa, rasvaista lihaisuutta. Hiiligrilli käy jälleen kuumana, paprikaa ja ananasta riittää. Chorizo-makkaraa, paistirasvaa, omenahilloa, paahtunutta tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyssään miellyttävä. Jälkimaku on edelleen mineraalisen ja kuivan turvesavun ja paksun, rasvaisen ja lihaisan hedelmäisyyden kaksinkamppailua. Hiilistä, tuhkaa, suolaa, hapokkuutta. Toisaalta myös lakritsia, nahkaisuutta, luumua, rusinaa ja siirappia. Tammi tuntuu pistävänä ja vähän kireänä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisuutta, viinikumia ja sokerisuutta.

Arvio: Nuoren viskin pistävyydestä huolimatta tässä on jotain tavattoman nautinnollista. Ei mikään tyylipuhdas sherryinen Laphroaig, mutta lihaisana ja pidäkkeettömän tuhtina tapauksena mielenkiintoinen herkutteluviski. 86/100

Glenfiddich 8 yo Pure Malt 43%

Vanhan liiton viskiä tällä kertaa lasissa. Glenfiddichin miniatyyri on peräisin täysin itse tehdyn radiohiiliajoituksen perusteella jostain 1980-luvun alkupuolelta.

Glenfiddich 8 yo Pure Malt

(43%, 86° US Proof, OB, Gay Lussac, +/- 1980, Label No. 7238, 4.68 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, kukkainen ja miellyttävän kuiva. Mineraalisuus, kalkkisuus ja kuiva tammi tulevat nätisti esiin. Omenaa, metisyyttä, koivunlehteä. Miellyttävä vaniljaisuus ja hento hunajaisuus. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia, sitruuksisuutta, pientä kirpeyttä. Hiukan hailakka ehkä, mutta varsin elegantti tuoksu.

Maku: Pehmeän maltainen ja miedon hedelmäinen. Tammi tuntuu raaemmalta kuin tuoksu antoi odottaa. Ylipäänsä makua hallitsee tietty metallinen kovuus, joka tulee pehmeiden sävyjen välistä ja häiriköi karvaana. Hunajaisuus ja vähäinen vanilja eivät pärjää hapoille, joita puskee esiin. Kukkaisuus kääntyy nopeasti saippuaiseksi ja heinäisyys kitkeräksi. Suutuntuma on kevyt ja runko hyvin ohut. Sitrusta, mehiläisvahaa, saksanpähkinää ja jotain paahtunutta. Parfyyminen ja ohut jälkimaku latistaa valitettavasti tunnelman lopullisesti. Yllättävän voimakas nestesaippua tulee kaikesta läpi. Omenaa, vaniljaa, tammea, paahteisuutta. Finaali jää lyhyeksi, suuhun jää karvauden ja parfyymisyyden outo yhdistelmä.

Arvio: Tuoksun perusteella syntyi odotus nätistä ja kukkaisesta viskistä. Maku petti. 79/100

Old Pulteney 12 yo 2008/2021, Signatory 56,2%

Maistossa tällä kertaa hyvinkin sherryiseltä näyttävä Pultikka. Viski on viettänyt aikansa ensin refill-bourbonissa, ennen kuin on finistelty tuoreessa ex-sherryssä.

Kyse on siis jälleen tällaisesta äärettömän vaikeasta kombosta, johon viimeksi törmäsin tämän Signatoryn pullottaman BenRiachin ääressä. Tällä kertaa odotuksia ei juuri ole.

Old Pulteney 12 yo 2008/2021, Signatory

(56,2%, Signatory, Cask Strength Collection, 27.5.2008–19.2.2021, Cask No. 4, Refill Bourbon Barrels, Finished in a Fresh Sherry Butt, 695 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, maltainen ja varsin suolainen. Trooppista hedelmää, omenaa, aprikoosia, jotain ylikypsää ja vähän sekavuutta. Kuivattua banaania, heinää, kukkaisuutta. Sherry tuntuu vähän erilliseltä ja makean kakkumaiselta. Öljyisyyttä, kanelia, paahtunutta puuta. Vesilisä tuo esiin toffeeta ja kookosta.

Maku: Voimakas, öljyinen ja kulmikas. Kanelinen ja kahvinen puoli tulee ensin läpi. Suolaisuus on heti yllättävänkin vahvaa. Maltaisuus, paahteisuus ja tammisuus ovat pinnassa. Hedelmäisyys jää vähän varjoon, nyt ollaan enemmänkin punaisten marjojen ja kirpeän omenan kanssa tekemisissä. Suutuntuma on painava ja öljyinen, pureskeltava. Sherryä ja luumua riittää, mutta kovin hyvin kokonaisuus ei ole balanssissa. Nuoren viskin karvaus korostuu. Jälkimaku on hapan, tumman suklainen, paahteisen tamminen ja öljyisen painava. Kahvisuutta, pähkinää, kuivattua hedelmää, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta.

Arvio: Taas on vaikea päästä tällaisen viskin luonteeseen kiinni. Yksipuolinen esitys. 81/100

Tamdhu Batch Strength 003, 58,3%

Sherrypommia Tamdhun tislaamosta tällä kertaa lasissa. Nyt on ihan OB-pullote ja kovat voltit. Saattaa olla kyllä varsin nuorta tavaraa.

Tamdhu Batch Strength 003

(58,3%, OB, Bottled 2018, Special Edition, Batch 003, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Maanläheinen sherrytuoksu, tanakat voltit tuntuvat heti nokassa. Lehtikasaa, hiukan kellaria, hapanleipämäisyyttä. Toffeefudge on selvästi esillä, maitosuklaa tukee. Tiettyä siirappisuutta ja sokerisuutta, vaikka erityisen makea tämä ei silti ole. Mysliä ja maltaisuutta. Tammea. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja vaniljaa pintaan.

Maku: Todella paksu ja mausteinen. Öljyisyydessään suorastaan pureskeltava tapaus. Tummaa paahtoa saman tien. Kahvisuutta ja tummaa suklaata, edelleen tiettyä hapanleipämäisyyttä ja runsasta maltaisuutta. Kaneli ja pippuri ohjaavat makumaailmaa. Jotain vähän palanuttakin tässä on, kaiken sherrytykityksen keskellä. Suutuntuma on painava ja täyteläinen, mutta makujen spektri hyvin kapea. Jälkimaku paukuttaa edelleen mausteita ja maanläheisyyttä, kellaria ja tuoretta tammea. Kahviset nuotit ovat tummia ja karheita, maltaisuus ja leipä korostuvat yhä. Pähkinäisyyttä, vähän fariinisokeria, kuivattua luumua. Keskipitkä finaali jää vähän turhankin suoraviivaiseksi. Vesilisä availee runsaasti vaniljaisia ja toffeemaisia piirteitä.

Arvio: Vähän yksiulotteinen tapaus, ei oikein säväytä. Hedelmäisyys loistaa pääosin poissaolollaan, ja näin paksu sherry vähän peittää tämän todellista luonnetta. 82/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskynotes 82/100.

Port Charlotte 2010 OLC: 01, 55,1%

Lasissa tällä kertaa jo paperillakin haastavan oloinen setti Port Charlottelta. Nyt on kärrätty paikalle valtava lasti erinäisiä tynnyreitä, joista osa on vieläpä aiemmin käytetty viinin kypsytykseen.

Tämän OLC:n sekoitus on erinäisten tietojen mukaan tällainen: 40 % kakkostäytön jenkkitammea, 30 % ykköstäytön jenkkitammea, 25 % VDN-viinitynnyreissä kypsynyttä tavaraa ja 5 % toisen täytön syrah-viinitynskissä kypsyttä. Lopuksi koko settiä on finistelty 18 kuukauden ajan oloroso-kanistereissa, jotka ovat olleet vieläpä ahtaampaa ja siitä syystä myös tykimpää hogshead-kokoluokkaa.

Onkohan painavan savuisestakaan tisleestä jäänyt mitään alkuperäistä luonnetta jäljelle tällaisessa myllytyksessä? Sehän selviää vain maistamalla.

Port Charlotte 2010 OLC: 01

(55,1%, OB, 2010–14.10.2020, Mixed Oak & Oloroso Hogshead Finish, 30000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella lihaisa ja makea. Karamellipossua ja toskaomenaa, päärynähilloa ja tervaleijonaa. Turpeisuus on tuhtia ja siirappia riittää, mutta yllättäen viini ei mitenkään aja tätä. Maltaisuutta, tallisuutta, sherryä, raparperia, sitrusta. Härski ja päällekäyvä kaikin puolin. Vesilisä korostaa kinuskia ja (fariini)sokerisuutta.

Maku: Ensivaikutelma on erittäin painava, karamellinen ja lihaisa, mutta äkisti se tisle tulee sieltä selvästi esiin. Kaikesta finistelystä ja kikkailusta huolimatta tässä on jotain hyvin… tavanomaista. Turvesavua, vegetaalisuutta, tallia, tuhkaa, tervaa. Omenaa, päärynää, sitruunaa, mausteisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Maltaisuus on yllättävänkin vahvaa, tanniinit kiristelevät. Sherryä ja sekavuutta. Jälkimaku on mausteinen, tamminen ja varsin tuhkainen, yllättävän kuivakin kaikkineen. Sitruunaa, hapokkuutta, tervaa, pippuria, vadelmaa, raparperia. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo sokerisen vaikutelman, jäljelle jää lopulta sokerilientä ja hedelmämehua.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen esitys. Tynnyripuljaus ei ollut tuonut oikein tulosta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

BenRiach 20 yo 2000/2021, Signatory 59,4%

Maistelussa lupaavan oloinen tuplakypsytetty sherryherkku BenRiachin tislaamosta. Signatoryn ykköstynnyrin liemi on levännyt ensin refill-sherryssä ja pyöräytetty sen jälkeen jostain syystä vielä kahdeksan kuukauden verran tuoreessa ex-sherrytynnyrissä.

BenRiach 20 yo 2000/2021, Signatory

(59,4%, Signatory, Cask Strength Collection, 24.5.2000–16.4.2021, Cask No. 1, Refill Butts, Finished in Fresh Sherry Butt, 692 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja varsin musteinen. Viinisyys puskee läpi. Tanniineja ja nahkaisuutta, tuoretta puuta ja salmiakkia. Hedelmäisyys on runsasta, ulottuu aina makeista omenista ylikypsään luumuun. Sherryn takaa pilkistää marsipaania ja vaniljaa, heinäisyyttä ja toffeeta. Vesilisä availee mokkaa ja mausteita.

Maku: Paksun viininen ja runsaan mausteinen, voimakas ja tamminen. Sherry tuntuu oudolla tavalla päälleliimatulta, kun sen alta pilkistää näin raikas hedelmäisyys. Vaniljaisuus ja manteli, omenaisuus, päärynäisyys ja mausteinen tammisuus jäävät nyt vähän viinisyyden jalkoihin. Salmiakin, rusinan ja luumun alta rupeaa heti etsimään, mikä tässä on kaiken takana. Suutuntuma on melko öljyinen ja painava, mutta ytimessä on hedelmäinen luonne. Jälkimaku on suklainen, nahkainen, tamminen ja salmiakkinen. Viinisyys korostuu yhä, samoin musteisuus. Ylikypsää hedelmää, rusinainen, hapokas. Mausteinen ja vähän sekava, keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa paahteisuutta ja tuo pintaan maitokahvia ja suklaata.

Arvio: Tämä oli selvä pettymys. Kokonaisuus ei ole oikein tasapainossa millään tasolla. Ei tämä mikään huono viski ole missään nimessä, mutta luonne on saatu melkoisen sekavaksi tynnyreitä veivaamalla. Ylipäänsä mausta ei uskoisi, että tätä viskiä on kypsytetty melkein 21 vuotta. 84/100