Maistetut

Talisker Pure Highland Malt 70 Proof Red Cap 40%

Tällä kertaa edessä vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Taliskeria kotkaetiketillä ja litteässä miniatyyripullossa. Tämän punakorkkisen 100 proof -versio oli upea, mutta nyt on voltit virutettu neljäänkymppiin. Pakko silti myöntää, että odotuksia on.

Talisker Pure Highland Malt 70 Proof Red Cap

(40%, NAS, Gordon & MacPhail Licensed Bottling, 1970s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Merellinen, raikkaan yrttinen, hedelmäinen ja tuhdin öljyinen. Tiettyä likaisuutta, vanhoja kirjoja, kevyttä savua, kanervaa. Omenaa, keltaista luumua, viinirypäleitä. Pientä metallisuutta, vegetaalisuutta, kellaria. Eucalyptusta ja minttua, kuivaa tammea ja tiikeribalsamia. Vanhaa sherryä. Kaunis.

Maku: Hedelmäinen, öljyinen ja hiukan nestesaippuainen. Eucalyptuksinen raikkaus saa kylkeensä päärynäistä makeutta ja hunajaisuutta. Ohut turvesavu leijuu vetten päällä. Tölkkihedelmiä ja metallisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä, mutta pieni vetisyys kieltämättä häiritsee, kun muistaa 100 proofin totaalisuuden. Likaista rasvaisuutta, vahamaisuutta, sitruunaisuutta, kermaisuutta. Jälkimaku on yrttinen ja nestesaippuainen, jossain määrin vahamainen edelleen. Maltaisuutta ja selvästi erottuvampaa tammea, edelleen hiukan turvesavua ja hiiltä. Sherryä, pähkinäisyyttä, ylikypsää omenaa, tölkkipäärynää. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tutut, upeat elementit ovat läsnä, mutta kokonaisuus jää silti kovasti 100 proofista. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Laphroaig 16 yo 2000/2017, Douglas Laing 47,8%

Lasissa tällä kertaa varsin vaaleaa Laphroaigia ex-bourbonista Belgian markkinoille. Pullottajana on Douglas Laing, joten laatua on lupa odottaa.

Laphroaig 16 yo 2000/2017, Douglas Laing

(47,8%, Douglas Laing for Cinoco Belgium, Old Particular, 6/2000–1/2017, Cask No. DL 11516, Refill Hogshead, 174 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, lääkemäinen ja varsin kuiva. Salmiakkijauhetta, hiilisavua ja palanutta puuta. Tuhkaisuus, merellisyys ja tervaisuus ovat pinnassa. Antiseptisia aineita, vihreää omenaa, sitruunaisuutta. Hiukan ruohoa ja heinää, suolaa ja merilevää. Vesilisä avaa runsaasti mentholia ja päärynää.

Maku: Tervainen, mineraalinen ja tuoksua pykälän makeampi. Hunajaa, omenaa, hiukan vaniljaisuutta. Hiilisavu ja lääkemäisyys ovat silti jämäkästi läsnä, samoin salmiakki. Hapokkuutta, limetin kitkeryyttä, mangon makeutta, trooppista hedelmää, herkullista sitruunalakritsia. Suutuntuma on melko kuiva ja hyvin tasapainossa. Vihreää teetä, hiukan chiliä, yrttistä raikkautta. Jälkimaku kääntyy tervaleijonaksi ja mentholiseksi. Lääkemäisyyttä, yrttistä syvyyttä, kamferia, pippurisuutta. Trooppista hedelmää, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, nuotiosavua. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa mentholisuutta ja raikkautta.

Arvio: Onnistunut pullote kaikin puolin. Sävykäs ja tasapainoinen, tisleelle uskollinen ja varsin kompleksinenkin. 89/100

Springbank 1992/2017, Malts of Scotland 47,1%

Lasissa vaihteeksi pienen pullotusmäärän Springbank-julkaisu Malts of Scotlandilta. Kevät tulee mieleen, vaikka takatalvea pukkaa.

Springbank 1992/2017, Malts of Scotland

(47,1%, Malts of Scotland, 1992–2017, Cask No. MoS 17028, Bourbon Hogshead, 144 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Merellinen, suolainen, kostean turpeinen ja rasvainen. Kosteaa ruohoa, tuoretta tammea, vegetaalisuutta, yrttejä. Miellyttävä hedelmäisyys, kypsää omenaa ja persikkaa. Kellarimaisuutta ja kahvia, toffeekarkkeja ja hiukan vaniljaa. Lupaava kattaus. Vesilisä avaa kermaisuutta ja hunajaa.

Maku: Muhkea, likainen, hunajainen ja varsin turvesavuinen. Runsaasti multaisuutta, nahkaa ja rustiikkisia sävyjä. Tammessa on erikoinen kuivuus ja tanniinisuus samassa. Suutuntuma on täyteläinen ja painavan öljyinen. Suolaisuutta, toffeeta, viinikumikarkkimaista makeutta. Maltaisuus ja vegetaalisuus pysyvät kyydissä mukana tiiviisti. Jälkimaku on turvesavuinen, pippurinen, suolainen ja multainen. Merellisyys ja pieni kitkeryys toimivat hienosti hedelmien ja öljyisyyden kanssa yhteen. Omenaisuutta, aprikoosia, nahkaisuutta, kahvia. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa minttua, eucalyptusta ja ruohoisia sävyjä lisää.

Arvio: Varsin nautinnollinen Springbank. Paljon klassista hyvää on nyt mukana. 88/100

The Balvenie 25 yo 1992/2018 Single Barrel #3171, 47,8%

Maistelussa tällä kertaa iäkästä Balvenieta ex-bourbontynnyristä. Vaikuttaa erittäin lupaavalta. Tietoa tästä pullotteesta tuntuu olevan saatavilla hyvin vähän, joten viski saapuu aivan tutkan alta lasiin.

The Balvenie 25 yo 1992/2018 Single Barrel #3171

(47,8%, OB, 8.4.1992–12.4.2018, Cask No. 3171, Traditional Oak, 70 cl)

Tuoksu: Tuore, päärynäinen ja omenainen, varsin vaniljainen ja tamminen. Karaktääri on jotenkin piilossa, hunajainen tisle jää ruohoisuuden ja kevyen yrttisyyden taakse. Ananasta, aprikoosia, kevyttä maltaisuutta. Ei erityisen puhutteleva tuoksu millään muotoa. Vesilisä tuo esiin nestesaippuaisia ja viinikumisia piirteitä.

Maku: Metisyys ja hunaja ovat heti hyvin esillä. Silti tammi tuntuu hyvin aktiiviselta ja tietty paljaus iskee kiinni. Päärynää, omenaa, ruohoisuutta. Sitruksisuus ja vaniljakastike maistuvat vahvasti. Suutuntuma on keskitäyteläinen, jopa melko öljyinen. Minttua, sitruunamelissaa, oliiviöljyä, hiukan paahteisuutta ja rouheaa maltaisuutta. Jälkimaku nostaa viskin lopulta uudelle tasolle. Metisyys ja vahaisuus alkavat toimia, tammen liika aktiivisuus haihtuu. Aprikoosihilloa, appelsiinimarmeladia, ananasta, minttua. Ruohoisuus pysyy sitkeästi mukana ja päärynä korostuu lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa hunajaisuuteen syvyyttä.

Arvio: Kokonaisuus on lopulta pieni pettymys, vaikka jälkimaku onkin aivan erinomainen. Odotin selvästi enemmän, koska itse viski on kuitenkin Balvenien tisleelle uskollinen. Nyt ikä oli tuonut vähän liikaa tammea mukaan. 84/100

Kilchoman 2012/2019 STR Cask Matured 50%

Maistelussa ex-punaviinitynnyreissä kypsytettyä nuorta Kilchomania. Menetelmä tynnyrikäsittelyyn on Shaving, Toasting & Re-Charring, siitä siis lyhenne STR. Sen pitäisi poistaa tynnyreistä räikeintä viinisyyttä ja hillitä samalla aktiivisinta tammisuutta. Tohtoroinnilta kuulostaa.

Kilchoman 2012/2019 STR Cask Matured

(50%, OB, 2012–2019, STR Cask Matured, Red Wine Casks, 14500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua ja bbq-kastiketta. Salmiakkia, tuhkaa, pippuria ja varsin reipasta tammisuutta. Hedelmäisyys on melko imelää, uuniomenaa ja grillattua banaania. Vadelmaa, kirsikkaa, greippiä. Pekonia ja beef jerkyä, aseöljyä ja likaisuutta. Hiukan sekava viinisyys. Vesilisä avaa mentholia ja korianteria.

Maku: Öljyinen, pippurinen, likainen ja voimakas. Paksu tuhkaisuus ja hiilisavu iskevät heti, tervaleijona ja suola perässä. Muhkea turvesavu ja vegetaalisuus, savumakkaraa ja pekonia riittää. Bbq-kastike ja viinisyys jäävät taustalle verrattuna tuoksuun. Suutuntuma on melko öljyinen ja varsin muhkea. Happoja, greippiä, etikkaisuutta, aktiivista tammea. Jälkimaku on pippurinen, tuhkainen, hiilisavuinen ja varsin kuminen. Tummaa suklaata, kirsikkaa, sekavia uuniomenaisia piirteitä, edelleen reipasta viinisyyttä. Vegetaalisuus ja lihaisuus pysyvät mukana, samoin tietty likaisuus. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa paljasta tammea.

Arvio: Varsin tyly ja pippurinen Kilchoman. Tällaiset viskit pitäisi tehdä häikäilemättömästi, koska nyt viinisyys ei oikein löydä paikkaansa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Highland Park Dragon Legend 43,1%

Maistossa vaihteeksi Highland Parkin perustavaraa, tällä kertaa Dragon Legend. Tätä keskihintaista NAS-valikoimaa HP:lla on jo vähintään riittävästi, joten vaikea hahmottaa, mihin kohtaan rangea tämä pullo oikeastaan osuu.

Highland Park Dragon Legend

(43,1%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavuinen, kinuskinen ja jossain määrin vahamainen. Toffeeta, sitrusta, kanervaisuutta, hiukan luumua. Mineraalinen ja havuinen puoli on itse asiassa todella herkullinen. Maitosuklaata ja vaniljaa, tammisuutta, omenaa ja voita. Hiukan heinää ja ruohoisuutta. Vesilisä avaa vegetaalisuutta ja makeutta.

Maku: Mineraalinen ja napakka. Kanervainen, nuotiosavuinen ja toffeessaan tunnistettava Highland Park. Maltaisuudessa on pientä lenseyttä ja puuromaisuutta, mistä en niin piittaisi. Aktiivista tammea, suolaisuutta, omenaa. Suutuntuma on hiukan vetinen, vaikka öljy pitääkin tekstuuria hetken kasassa. Jokin metallinen sivuääni ja happamuus tässä häiritsee. Jälkimaku on nuotiosavuinen, kanervainen, tumman suklainen ja hiukan karvas. Havuisuutta, heinäisyyttä, mineraalisuutta, hapokasta omenaa. Suolaista pähkinätoffeeta, tammea, mausteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja outoa ruosteisuutta.

Arvio: Tuoksu on aivan odottamattoman hyvä, mutta maku latistaa tunnelman heti. Oudot sivuäänet ja nuoren viskin lenseys eivät vakuuta lainkaan. Mutta tuoksu on upea, siitä ei pääse mihinkään. 81/100

Octomore 08.1 Masterclass 59,3%

Maistelussa tällä kertaa jykevää Octomoren savuviskiä ex-bourbonista: tämä 08.1 Masterclass on ollut yksi viime aikojen parhaiten saatavilla olleita Octomore-pullotteita. Omat kohtaamiset näiden Bruichladdichin ”ylisavuisten” kanssa ovat jääneet viime vuosina suhteellisen vähiin.

Octomore 08.1 Masterclass

(59,3%, OB, 2008–22.8.2017, 167 ppm, 1st Fill American Oak, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän nätti! Voimakas kamferi ja tyylikäs lääkemäisyys ovat kärjessä, terva ja kuivakka turvesavu heti siinä kannoilla. Runsaasti sitruunaisuutta ja merellisyyttä, hiukan vaniljaa ja tammista otetta. Mustapippuria, jodia, mineraalisuutta, hedelmäteetä. Vesilisä availee maitosuklaata ja hunajaa.

Maku: Nyt on savua. Makea ja paksu, hiilinen ja tamminen ensipuraisu. Tuoksun tyylikkyys on tiessään, kun pippuri ja turvesavu alkavat riehua. Sitruksisuutta, vaniljaa, lääkemäisyyttä. Suutuntuma on lopulta varsin kuiva, kun tanniinit kiristävät suupieliä. Latistuu merkittävästi tuoksusta, ruohoisuus ja omena nousevat pintaan, samoin grillattu ananas. Tammi on aktiivista ja niskan päällä. Jälkimaku on todella turvesavuinen, vegetaalinen ja merellinen. Tammea, jodia, hiukan imelää lääkemäisyyttä. Pippuria, ruohoisuutta, yhä voimistuvaa tanniinisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä erittäin makean.

Arvio: Todella kutsuva tuoksu latistuu melko tavanomaiseksi savupommiksi. Paljon tässä on hyvääkin, mutta tuoksu antoi odottaa vielä paljon suurempaa ja vivahteikkaampaa viskiä. 85/100

Caol Ila 19 yo 1997/2015, Sansibar 40,2%

Maistelussa tällä kertaa sherryistä Caol Ilaa Sansibarin valikoimasta. Voltit ovat päässeet alarajan tuntumaan, vaikka pullomäärä on suorastaan valtava. Ei olisi ihme, jos tätä olisi rakenneltu useammastakin tynnyrinjämästä, vaikka kyseessä on päällisin puolin yhden tynnyrin pullote (”Matured in a Sherry Butt”).

Caol Ila 19 yo 1997/2015, Sansibar

(40,2%, Sansibar, Spirits Shop Selection, Samurai Label, 1997–2015, Sherry Butt, 599 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maanläheinen, turpeinen ja nahkainen. Märkiä lehtiä, kosteaa rantakalliota, hiukan kuivaa sherryä. Lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita, mineraalisuutta, hiiltä. Jalohomeisuutta, kosteaa kellaria, umamia, kevyesti tupakkaisuutta. Yrttisyyttä, minttua, kamferia. Vettä ei uskalla lisätä, etteivät voltit valahda.

Maku: Nyt on erikoinen. Aivan kuin vanha sherryinen savuviski, joka olisi viettänyt liikaa aikaa lasipullossa auringossa. Hiilisyyttä, lakritsia, tervaa, lääkemäisyyttä. Turvesavu on kuivaa ja pehmeää kuin iäkkäässä viskissä ikään. Suutuntuma on kummallisen ohut mutta makuja silti riittää. Omenaa, mineraalisuutta, sitruksisuutta ja happoja. Maanläheisyys ja tupakkaisuus pysyvät myös kyydissä mukana. Tammi on poissa lähes kokonaan, vaikka pientä mustapippuria esiintyykin. Jälkimaku on lakritsinen, hyvin miedosti turvesavuinen ja mineraalinen. Lääkemäisyyttä ja kuivakkaa sherryä riittää. Tupakkaisuutta, appelsiinia, kirpeää omenaa, nahkaisuutta. Tammikin tulee vähitellen esiin ja kuivahtaa. Keskipitkä finaali jää lopulta varsin kapeaksi.

Arvio: Hyvin erikoinen sherryinen Caol Ila. Mielenkiintoinen mutta aivan rajalla. Intuitio sanoo toistuvasti, että tämä on pilalla. Ei ehkä täysin, mutta jotain peruuttamatonta kummaa tälle on tapahtunut matkan varrella. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glendronach 25 yo 1993/2018 Cask #659, 59,1%

Maistelussa tällä kertaa andorralaiselle Cava Benito -viskikaupalle pullotettu Glendronach. Jälleen ollaan legendaarisen vuoden 1993 tuotannon äärellä, vaikka tammikuun 15. päivän sijaan maaliskuun puolella.

Tynnyrityyppi on yleispätevästi vain Sherry Butt. Tummalta näyttää. Vieressä verrokkina on saman vuoden nuorempi esitys, loistava Cask #26.

Glendronach 25 yo 1993/2018 Cask #659

(59,1%, OB for Cava Benito, 19.3.1993–2018, Cask No. 659, Sherry Butt, 556 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tumma ja syvä, balsamicoa ja soijakastiketta. Espressoa, luumuhilloa ja mustaherukkaa. Lihaisuus on mukana vahvana, savumakkaraa ja tallisuutta riittää. Sherryä, nahkaa, saksanpähkinää, tummaa suklaata, hehkuviiniä. Tämän rinnalla Cask #26 on makea ja osin jopa siirappinen, vaikka sävykkäämpikin samalla. Vesilisä tuo pientä toffeeta esiin.

Maku: Synkkä ja vaativa sherrypommi. Kahvi ja balsamico iskevät kiinni heti, makeutta ei ole enää nimeksikään. Pähkinää, kypsää ja karvasta luumua, lihaisuutta, nahkaa. Tallisuutta ja savulihaa, ranciohenkisyyttä ja paahtunutta puuta. Suutuntuma on täyteläinen ja mausteisen voimakas. Öljyinen ja mineraalinen yleisilme. Van Houtenin kaakaojauhetta, kellarimaisuutta. Jälkimaku on edelleen synkän sherryinen, lakritsinen ja soijamainen. Balsamicoa, mustaa oliivia, paahtunutta tammea, jopa hiilisyytä. Mineraalisuutta, espressoa, pähkinää. Pitkä ja syvä finaali. Vesilisä avaa makeita sävyjä ja toffeeta.

Arvio: Laadukas ja vaativa. Nyt ollaan tontilla, jossa pähkinät ja kahvi ottavat vallan eikä hedelmäisyyttä juuri löydy. Tämän rinnalla Cask #26 on pehmeä nautiskeluviski. 89/100

Glenfarclas 10 yo 40% (2000)

Maistelussa on tällä kertaa lasillinen vanhaa Glenfarclasin perussarjaa.

Glenfarclas 10 yo (2000)

(40%, OB, +/- 2000, old label, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, pähkinäinen ja pehmeän sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pähkinäsekoitusta. Tammi pilkistää myös taustalta, mutta jää mausteisuuden taakse. Jokseenkin tuhti yleisilme, vahamainen ja painavan öljyinen. Kevyttä kahvisuutta, paahtoleipää, tilkka paksua sitruslikööriä.

Maku: Maltainen ja öljyinen, toffeemainen ja miedon kahvinen. Mielenkiintoinen yhdistelmä pähkinäistä karvautta ja sherryistä pehmeyttä. Tammi on kuivaa kuin iäkkäämmässä viskissä konsanaan, mutta vahamaisuus pitää paketin kasassa. Suutuntuma on miellyttävän öljyinen ja pehmeä. Tummia sävyjä, lakritsia ja marjaisuutta, kuivattuja hedelmiä, suklaata ja hiukan sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on pähkinäinen ja edelleen varsin maltainen. Suklaisuutta ja kahvia riittää, samoin kuivattuja hedelmiä. Tammi käy vähitellen karvaammaksi, marjaisuus ja sitruksisuus kiristyvät. Keskipitkä finaali.

Arvio: Yllättävänkin tanakka ja kypsän oloinen kymppivuotias. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja täyteläisen sherryinen Glenfarclas”.