Maistetut

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa 1980-luvun alun Inverleveniä. Ei näitä enää usein näe. Tässäkin blogissa on tähän mennessä vain yksi Inverleven maistettuna.

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1984–1995*, Licensed Bottling, Bottle Code IE/GF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Vihreää omenaa, ananasta, kiiviä ja vesimelonia. Melko reipas tammi tulee läpi happamana ja karheana. Ruohoisuutta, oksasilppurista tullutta tuoretta oksaa ja koivunlehtiä. Varsin öljyinen vaikutelma kaikkineen. Mysliä, hiukan vahaa, metallisuutta, pientä pippuria.

Maku: Reippaan maltainen ja alkuun mukavan metinen, ennen kuin metallisuus ja oudot sivuäänet tulevat kuvaan mukaan. Ohutta aseöljyä ja likaista, märkää trasselia. Vahamaisuutta, hapanta ruohoisuutta, hiukan kitkerää appelsiinia ja omenaa. Mineraalisuus ja rusinaisuus eivät oikein löydä toisiaan. Melko kevyt suutuntuma hakee tasapainoaan. Viinirypäleitä, ananasta, tölkkipersikkaa. Jälkimaku on kermaisen appelsiininen ja toffeemainen, omenainen ja hunajainen. Edelleen metallisuus ja melko vahva kitkeryys sekoittavat pakkaa. Pippurikin näyttäytyy. Ruohoisuutta, tammea, öljyjä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Harvinainen viski voi olla joskus ihan syystäkin jäänyt historiaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 72/100 (per 2).

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac 53,2%

Maistelussa aivan mikroskooppisen pienen erän mystery malt Speysidelta. Pullottajana saksalainen viskikauppa Just-whisky.de.

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac

(53,2%, Just-whisky.de, 2019, Chinese Zodiac, Year of the Goat, Bourbon Cask & Sherry Cask Finish, 14 bts., 50 cl)

Tuoksu: Kermainen ja toffeemainen, siirappinen ja imelän sherryinen. Mineraalisuutta ja sitruksisuutta kaiken maitosuklaan keskellä. Omenahilloa ja raparperia, hiukan ruohoisuutta ja reippaasti tammea. Nuoren viskin pieni kitkeryys tulee läpi. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä, mentholia ja eucalyptusta.

Maku: Appelsiinisuklaata ja toffeefudgea, melkoisesti ruohoista kitkeryyttä ja aktiivista tammea. Siirappista ja suklaista sherryä, kinuskia ja rusinaa. Luumuhilloa ja vadelmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mineraalisen napakka. Maltaisuutta, pähkinää, happoja. Hiukan piparkakkua. Jälkimaku on jo selvästi karvaampi. Pähkinää, ruohoisuutta, metallisuutta ja jotain rikkisyyteen vivahtavaa (muovailuvahaa). Nahkaisuutta, mineraalisuutta, hapokkuutta. Tammi tuntuu nuorelta ja maltaisuus puskee esiin. Lopussa mustapippuria ja sitruksista kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkia esiin.

Arvio: Nuori ja hiukan levoton sherryttely. Olisi kiva tietää enemmän. 83/100

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris #AM055, 56,1%

Maistelussa belgialaisen Bert Bruyneelin pyörittämän Asta Morrisin mojovan sherryinen nuori Caol Ila. Laskennallista ikää on seitsemän vuotta. Etiketissä lukee ”Coal Ila”.

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris

(56,1%, Asta Morris, 2011–2018, ’Coal Ila’ on the label, Cask No. AM 055, Sherry Butt, 580 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, intensiivisen rusinainen, tupakkainen ja rasvainen. Härski. Viikunaa ja bbq-kastiketta, toffeeta ja paahdettuja pähkinöitä. Vadelmaa, vaniljaa. Sherryä, lihaa, ruskeaa sokeria, balsamicoa ja nahkaa. Tammikin tulee läpi, samoin nuoren viskin kitkerä ruohoisuus. Vesilisä avaa sitrusta ja tuhkaa.

Maku: Todella turvesavuinen, rusinainen, viikunainen ja kahvinen. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja varsin suolainen. Tupakkaisuutta, ”hyvää” rikkisyyttä ja härskiä kumisuutta. Runsaasti karamellisoitua sipulia ja paprikaa, chorizoa, paksua suklaisuutta ja makeaa hedelmää. Lakritsi ja balsamico ovat hyvin esillä. Vadelmaa, punaherukkaa, kahvista hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen tuhdin turvesavuinen ja tömäkän sherryinen. Suklaisuutta, kahvisuutta, rasvaa ja härskiä bbq-kastiketta. Tupakkaa, balsamicoa. Rikkisyys korostuu, samoin turski kumisaapasmaisuus. Chorizoa, pähkinää. Tammi tulee läpi ja ruohoisuus paljastuu. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja tuhkaisuutta sekä hiukan anista.

Arvio: Todella härski ja suklaisen sekalainen Caol Ila. Rikki ja kumi ovat ehkä hiukan hallitsevia lopulta, vaikka vievätkin nopeasti ajatukset pois siitä, että tämä on todella nuorta viskiä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Longmorn 18 yo The Whisky Show 2011, 57,8%

Maistelussa Longmornin tislaamosta peräisin oleva Singhien showpullote vuodelta 2011. Satsi oli varsin kapea, joten näitä tulee harvoin vastaan. Pullon jälkimaine on todella kova, joten odotuksetkin ovat korkealla.

Longmorn 18 yo The Whisky Show 2011

(57,8%, Speciality Drinks, The Whisky Show, 2011, 150 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa päärynämehua ja rasvaisuutta, vaniljaa ja hunajaa. Vaahterasiirappia ja rommirusinaa, melko runsasta hedelmäsalaattia. Viinirypäleitä, kypsää kiiviä, cantaloupemelonia. Tammi ja mausteet hyökyvät voimalla läpi. Ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä. Vesilisä availee runsaasti viinikumikarkkeja.

Maku: Todella voimakas ja tyylikäs. Hedelmäsalaatti on edelleen pääosassa. Aktiivista tammea, vaniljaa, hunajaisuutta ja pippuria riittää. Päärynää, omenaa, rypäleitä, kiiviä, mangoa, kypsää banaania, tölkkiananasta. Kuumottava mausteisuus ja painava öljyisyys. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Vahamaisuutta, oliiviöljyä. Jälkimaku on todella rasvainen ja painava, erittäin öljyinen ja hedelmäinen. Tammisuutta, mausteita, pippuria, inkivääriä. Hedelmäsalaatti pysyy kuvioissa mukana sitkeästi, hedelmäteetä ja hedelmäsiirappia, vaniljaa. Hiukan tölkkihedelmän metallisuutta ja ruohoista happamuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä kadottaa nopeasti öljyn ja tuo tilalle paljon karkkista makeutta.

Arvio: Erittäin pätevä ja todella hedelmäinen Longmorn. Aikoinaan tämän tislaamon naapuriin perustettua BenRiachia kutsuttiin Longmorn #2:ksi, mutta tässä on nyt melkein benriachmaisen hedelmäinen viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Ardbeg 5 yo Wee Beastie 47,4%

Kun ”kekseliäästi” nimettyjen ikämerkitsemättömien viskien kovin buumi laantui, seuraavaksi trendi toi hyllyihin alle kymmenvuotiaat tislaamopullotteet: Bowmoren 9-vuotiaan, Lagavulinin ja Taliskerin 8-vuotiaat, Glendronachin 8-vuotiaan, Lagavulin 9-vuotiaan GOT-julkaisun… ja nyt sitten tuli lopulta myös Ardbegin vuoro.

Ardbeg menee vielä kertaluokkaa nuorempaan tällä 5-vuotiaalla Wee Beastiella. Tislaamon omien tarinoiden mukaan tavoite oli tehdä kaikkien aikojen savuisinta ja raainta Ardbegia, mutta se tuntuu muinaisen Octomore-kilvoittelun Supernova-julkaisuja vasten jo hiukan yliampuvalta. Eihän tässä pullossa ole edes ppm-lukemaa kyljessä.

Nuorta savuviskiä lestissä kuitenkin on. Liemi on kypsynyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä. Ja jostain syystä tämä kiinnostaa uusista Ardbeg-pullotteista selvästi enemmän kuin tämän vuoden Ardbeg Day -julkaisu Blaaack, jossa on taas puljattu joidenkin viinitynnyrien kanssa.

Ardbeg 5 yo Wee Beastie

(47,4%, OB, 2020, Matured in Ex-Bourbon and Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja tuhkainen, ruohoinen ja kuminen. Tuotelupaus pitää, tämä on todella raakaa. Likaista. Vegetaalisuutta ja kuivalihaa, mustapippuria ja anista. Tammi tuntuu aktiivisena ja brutaalina. Vanilja, ylikypsä banaani ja sitruksisuus tuovat pientä makeutta. Vesilisä avaa vain lisää hiiltä ja rasvaa.

Maku: Kuivan turvesavuinen ja tuhkainen, tuhdin ja likaisen tuoksun jälkeen suorastaan keskittynyt. Lääkemäinen ja mentholinen raikkaus on mukana, vaikka tammi maistuu hiilisenä ja osin karvaana. Ruohoisuutta ja kumia edelleen. Sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja vaniljaa. Mustapippuria ja palanutta puuta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku on hiilisavuinen ja kuivan lihaisa. Lääkemäisyys korostuu, samoin mentholi. Anista, pippuria, merellisyyttä, suolaa. Sitruksisuutta ja vaniljaa. Ruohoinen kitkeryys, tupakkkaisuus ja tammi kiristelevät. Keskipitkäksi venyvä finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin.

Arvio: Melko tylyn tuoksun jälkeen maussa on yllättävänkin paljon sävyjä. Jos tykkää brutaaleista Islayn savuviskeistä, tässä saa, mitä tilaa. Maussa on ehdottomasti hetkensä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan kiva ja tuhti viski, jos ei liikoja odota”.

Hven Seven Stars No. 4 ’Megrez’ 45%

Hvenin ikämerkitsemätön Seven Stars -sarja on ehtinyt jo täyteen, mutta nyt on tällä kertaa maistelussa sarjan numero neljä, amerikkalaisessa ja ranskalaisessa valkotammessa kypsynyt yksilö.

Tähtitieteilijä Tycho Brahen saarella Venillä sijaitseva tislaamo on nimennyt melkoisesti viskejään tähtien ja planeettojen mukaan. Megrez on yksi Otavan tähtikuvion tähdistä, ja se tunnetaan myös nimellä Delta Ursae Majoris.

Hven Seven Stars No. 4 ’Megrez’

(45%, OB, NAS, 2016, American & French Oak Casks, 2940 bts., 50 cl)

Tuoksu: Hyvin omalaatuinen. Tilli nousee ensimmäisenä esiin, kattilallinen uusia perunoita täynnä tuoretta tilliä. Tammen makeutta, sokerista mysliä, hiukan tikkunekkua. Graavilohta, suolaa. Alkaa melkein naurattaa tämä ruotsalainen juhannuspöytä. Parfyymista kukkaisuutta. Vesilisä avaa persiljaa ja hiukan minttua.

Maku: Makeaa tikkuviinaa! Tammi tulee läpi kaikesta ja parfyyminen sokeri leijuu sen ympärillä. Liuotinmaisuutta ja pesuaineita, jyväisyyttä ja raakuutta. Ei silti täysin iljettävä kokonaisuus, toffeemaisessa ja kinuskisessa makeudessa on jotain miellyttävääkin. Suutuntuma on melko kevyt ja sekava – kuin laittaisi monta liköörikarkkia kerralla suuhun ja puraisisi. Jälkimaku edelleen todella tamminen ja parfyymisen makea. Liuotinmaisuus korostuu, kunnes kokonaisuus kuivuu kokoon. Siirappisuus ja palanut sokeri pysyvät hetken, suolainen heinäisyys erottuu lopuksi. Lyhyt, vaatimaton finaali. Vesilisä korostaa tammen otetta ja tiettyä rujoutta tässä.

Arvio: Todellinen outolintu. Hyvin erikoisista komponenteista tämä on keitetty kasaan. 76/100

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli ’Wild and Primitive’ 57%

Maistelussa erittäin rouhea Samarolille pullotettu nuori Bruikka. Nimestä ja etiketistä tulee mieleen italialainen Primitivo.

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli

(57%, Samaroli, Wild and Primitive, 2002–2013, Cask No. 561, First Fill Bourbon Barrel, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja mineraalinen, erittäin voimakas. Tynnyri tulee isosti läpi vaniljaisena ja tammisena, vahvan mausteisena ja aktiivisena. Kermaa ja voita, painokasta sitruksisuutta. Merellisyyttä ja suolaisuutta, merilevää, jodia, tiikeribalsamia, aavistus märkää turpeisuutta. Vesilisä availee pientä liuotinmaisuutta.

Maku: Yllättävän turpeinen. Suolainen ja mineraalinen ote on tiukka. Sitruksisuutta, öljyä, pippurisuutta. Ruohoinen ja lääkemäinen perusvire, merellisyys pysyy vahvasti esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän voimakas. Tammisuus ja vanilja pysyvät makeina, tietty kermaisuus on mukana koko ajan. Maanläheisiä ja multaisia sävyjä, hiukan hiilisyyttä. Ei todella mikään tavallinen Laddie! Jälkimaku on tamminen, ruohoinen ja vaniljainen. Turvesavu tuo hiilisen ja lääkemäisen vivahteen. Pippuria, jodia, suolaisuutta, hiukan lääkemäisyyttä. Sitruksinen makeus toimii nätisti. Merilevää, mineraalisuutta, mangoa ja ananasta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa selvästi lisää hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä ja viinirypäleitä.

Arvio: Vaikuttava nuori viski. Avaa ihan uudenlaisen oven Bruichladdichiin pienellä savullaan. Tutkittavaa riittää todella paljon. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #3274, 53,1%

Glendronachin vuosikerta 1993 tarjoaa lähes poikkeuksetta hienoja makuelämyksiä, mutta joskus unohtuu, etteivät nämä 1994-pullotteet niistä keskimäärin kovin kauas jää. Nyt maistelussa vuoden 1994 satseista PX-herkkua tynnyristä 3274.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #3274

(53,1%, OB, 9.9.1994–1/2016, Batch No. 13, Cask No. 3274, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 664 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, luumuinen ja varsin kahvinen. Hedelmäisyys ja siirappisuus tuovat kuitenkin mukavasti makeutta, vaikka yleisilme kallistuu yrttiseen ja pähkinäiseen suuntaan. Toffeekarkkeja, tikkunekkua, hiukan lakritsia. Makeaa balsamicoa, nahkaa, soijaa. Uuniomenaa, appelsiinia, minttua. Makeaa mustaherukkamarmeladia, raparperihilloa, vadelmaa. Nam. Vesilisä avaa kypsää banaania.

Maku: Makean luumuinen, runsaan suklainen ja napakan kahvinen. Heti alusta asti todella hyvä balanssi tallisten ja nahkaisten sävyjen sekä hedelmäisten ja hiukan imelienkin piirteiden suhteen. Toffeefudgea, lakritsia, yrttisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen, kermaisen pehmeä ja silti mausteisen jämäkkä. Vahamaisuutta, tammea, saksanpähkinää, hiukan pippuria. Uuniomenaa ja hilloisuutta riittää. Jälkimaku on kahvinen, tamminen ja edelleen nautinnollisen hedelmäinen. Pähkinää, balsamicoa, lakritsia, pippuria. Uuniomenaa, mustaherukkahilloa, luumua. Pitkä ja mehukas finaali. Vesilisä avaa sitrusta ja viinikumia.

Arvio: Todella hyvä Glendronach. Ylitti odotukset. Hieno balanssi, upeasti ja sävykkäästi auki. Silkkaa nautiskelua. 91/100

Edradour 9 yo 2006/2015, The Ultimate 59,8%

Erittäin tuhti sherryttely Edradourilta. Tällä kertaa pullottajana on Van Wees ja sarjana The Ultimate.

Edradour 9 yo 2006/2015, The Ultimate

(59,8%, Van Wees, The Ultimate, 1.6.2006–20.8.2015, Sherry Butt, 694 bts., 70 cl)

Tuoksu: Oikein kunnon sherrymonsteri. Muhkean suklainen ja hasselpähkinäinen. Luumua, kypsää kirsikkaa, kahvia. Hiukan muovailuvahaa ja happamuutta. Paksua kuningatarhilloa, lihaisuutta, pekonia. Hedelmäisyys jää sitruksen ailahdukseksi. Tammi tulee järeänä läpi. Vesilisä avaa omenahilloa ja hunajaa.

Maku: Todella järeän sherryinen, tumman suklainen ja kahvinen. Tamminen, nahkainen, tupakkainen ja muhkea. Hasselpähkinä, luumuhillo ja kypsät kirsikat maistuvat. Sitruksisuudessa on hapan sävy, jota espressomainen kahvisuus korostaa. Amarettoa, pippuria. Melko täyteläinen suutuntuma ja vaativa kattaus yleensäkin. Lihaisuus ja pekoni ovat kyydissä mukana. Jälkimaku on edelleen todella sherryinen, luumuinen ja mustaherukkahilloinen. Lihaisuus ja paahtunut puu, espresso ja kypsät kirsikat hallitsevat maisemaa. Tammi puskee järeänä läpi kaiken pippurin keskeltä. Tumma suklaa pysyy mukana, nahkaisuus ja tupakkaisuus samoin. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, paljastaa toffeen ja hedelmäisyyden.

Arvio: Vaativa sherryhirviö, joka ei päästä uhriaan helpolla. Paljon hyvää mutta jotain katkeraa. Kahvinen ja tiukan suklainen kattaus jättää hedelmäisyyden hiukan piiloon. Mutta jos supervahvoista sherrypommeista tykkää, onhan tämä näin nuoreksi viskiksi varma valinta. 86/100

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008, 55%

Tänään olisi ollut Laphroaigin päivä Feis Ilessä, mutta se jäi nyt väliin virtuaalisestikin. Maistelussa on tänään silti varhaista Feis Ileen pullotettua Laphroaigia menneiltä ajoilta.

Tämän vuoden 2008 Cairdeas-pullotteen kypsytyksessä on tiettävästi käytetty nuoria quarter caskeja (alkaen 9-vuotiaita viskejä) ja pari iäkkäämpää sherrytynnyriä (17-vuotiasta). Jostain syystä tämä festivaalipullote ei ole jälkimaineeltaan niitä suurimpia, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan.

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008

(55%, OB, 2008, Feis Ile, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, merellinen ja varsin pistävä. Kuivaa lääkemäisyyttä, jodia, kalkkia, liitua. Melko reipasta tammisuutta, katkeraa sitruunaisuutta, merilevää, jotain käynyttä. Märkää lehtikasaa, tuhkaa, kookosta, teollista kumin vivahdetta. Vaniljainen makeus jää irtonaiseksi. Vesilisä avaa pesuainemaista, imelää sävyä.

Maku: Öljyinen, sitruksinen, nuotiosavuinen ja varsin mineraalinen. Kuiva turpeisuus ja napakka tammi tulevat hyvin esiin. Lääkemäisyyttä, runsaasti suolaa, happoja ja karvautta. Vaniljainen makeus ei oikein löydä paikkaansa, tasapaino karkailee muutenkin. Suutuntuma on melko kuiva ja pippurisen tiukka. Tuhkaisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, lääkemäinen ja karhea. Sitruksisuus jää mineraalisuuden ja villamaisen tunkkaisuuden taakse. Alussa näyttäytyvä vanilja katoaa nopeasti. Tammi puree reippaasti kiinni pippurisena ja pistävänä. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin mutta ei saa sekavuutta kasaan.

Arvio: Tämä oli kyllä nyt pieni pettymys kuitenkin. Valitettavasti. Jos tämän vuoden Cairdeas jostain syystä ei olisikaan aivan huippuviskiä, eivät nämä kaikki aiemmatkaan ole olleet täysosumia. Toki hyvin tehty Laphroaig on aina hyvää, mutta… 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15).