Diageo

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts 63,8%

Maistelussa pitkästä aikaa Rare Maltsia. Tällä kertaa lasiin pääsi viittä vaille legendaarisen aseman saanut viski St Magdalenen sittemmin lopetetusta tislaamosta. Odotukset ovat luonnollisesti aivan tapissa.

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts

(63,8%, OB, Rare Malts Selection, 1979–10/1998, 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja alkuun hyvin sulkeutunut. Omenaisuutta, sitruksisuutta, viinirypäleitä, hiukan raakaa päärynää. Heinäisyyttä, mineraalisuutta, tammen mausteisuutta ja purevuutta. Maltaisuutta ja hunajaa, aromaattisuutta, anista. Tomusokeria, paahteisuutta, pölyistä ullakkoa. Aukeaa vähitellen upeasti lasissa. Vesilisä avaa pähkinää, etenkin mantelia, ja pientä savua.

Maku: Erittäin intensiivinen. Tammi tuo kaikki mausteet ja ulottuvuudet heti voimalla kehiin. Mehiläisvahaa, hunajaa, päärynää, hedelmäsiirappia, mineraalisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Sitruksisuutta, mangoa, persikkaa, paahteisuutta, pientä savuakin jopa. Jälkimaku alkaa makean hedelmäisenä ja vaniljaisena, kunnes tammi alkaa napata vähitellen kiinni. Pippuria, mineraalisuutta, hapokkuutta, maltaisuutta ja heinää nousee esiin, kunnes makeus tekee vähitellen taas paluun. Hunajaa, mandariinia, anista, paahteista karamellisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta, hedelmäisyyttä ja sävyjä huimasti lisää. Voltit ovat lähtökohtaisesti sen verran kovat, että vedellä tekee mieli pelata selvästi keskimääräistä enemmän, kun tämä sen vielä niin hienosti palkitsee.

Arvio: Harvoin on tullut pyöritettyä viskiä ihan näin pitkään lasissa, ennen kuin siitä sai kunnon käsityksen. Matka aluksi hyvin sulkeutuneesta tuoksusta erittäin voimakkaan maun kautta jälkimaun nyanssien erittelyyn on todella palkitseva. Kyseessä on komea viski, joka todella haastaa maistajansa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 17).

Benrinnes 13 yo 2004/2018, Cadenhead 52,2%

Cadenhead pullotti tänä vuonna tällaista varsin nuorta Benrinnesiä Authentic Collection -sarjaansa. Odotuksia ei liiemmin ole.

Benrinnes 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(52,2%, Cadenhead Authentic Collection, 2004 – Spring 2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän rasvainen ja tunkkainen, jopa paksu ensivaikutelma. Märkää pahvia ja eltaantuneita sekahedelmiä. Maltaisuus on suoraan käymissammiosta, puuromaista ja roisia. Hiukan toffeeta ja suklaisuutta, heinää, kuivia olkia. Melko ikävä kokonaisuus, jokin outo rikkisyys on myös mukana. Vesilisä ei avaa oikein mitään uutta.

Maku: Maussa eltaantuneisuus ei ole niin pinnassa, mutta märkää pahvia ei pääse pakoon siinäkään. Appelsiineja, ylikypsää keltaista luumua, mätää päärynää. Suutuntuma on rasvainen ja pistävä. Puuroa, heinää, hapokkuutta, hiukan valkopippuria. Joten hiivainen ja käynyt kokonaisuus, ummehtunut ja oudon metallinen. Jälkimaku alkaa suolaisena ja puuromaisena, pistävänä ja appelsiinisena. Ylikypsät hedelmät ja ummehtuneisuus pysyvät mukana hamaan loppuun saakka. Hiukan kermaisuutta, pientä makeutta, heinää ja hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja suolaa.

Arvio: Tämä ei nyt kyllä toimi. Sivuääniä, märkää pahvia, silkkaa outoutta. 71/100

Port Ellen 24 yo 1979/2004, Signatory 56,8%

Port Ellenit alkavat oikeasti kadota. Kun joskus onnistuu jonkin pullotteen saamaan käsiinsä, odotukset ovat aivan mahdottomat. Vielä vuonna 2015 maistoin kuusi Port Elleniä, mutta sen jälkeen tahti on hidastunut radikaalisti. Tänä vuonna olen kohdannut tähän mennessä vain yhden.

Nyt tulee tälle vuodelle toinen: maistelussa on tällä kertaa erittäin pidetty pullote. Signatory on pullottanut sarjassa kolme peräkkäistä sherrytynnyriä, jotka ovat 6771, 6772 ja tämä kyseinen 6773. Niistä tämä tuli ainoana ulos tynnyrivahvuisena.

Port Ellen 24 yo 1979/2004, Signatory

(56,8%, Signatory, Cask Strength Collection, 16.11.1979–7.10.2004, Cask No. 6773, Sherry Butt, 541 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, tervainen ja todella lääkemäinen. Tummaa, oikein yrttistä yskänlääkettä. Erittäin merellinen ja mineraalinen, merilevää ja suolavettä riittää. Märkää maata, kosteaa heinäpaalia, maakellaria. Kovia toffeekarkkeja, makeaa sitruksisuutta, hiukan hunajaa. Hieno on. Vesilisä tuo hiukan mentholia mukaan ja saa maanläheisyyteen lisää sävyjä.

Maku: Turvesavu ja terva tulevat armotta päälle, pippuri ja mineraalisuus saavat voimaa suolasta ja tammesta. Huh huh. Limettiä, inkivääriä, sinapinsiemeniä. Makeus on toffeemaista ja heinäisyys korostuu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja erittäin voimakas. Öljyisyyttä, savua, lääkemäisyyttä, yrttejä, salmiakkia. Jälkimaku on pisteliään turvesavuinen, hiukan tervainen, erittäin lääkemäinen ja vähitellen makeutuva. Pippuri ampuu täydeltä laidalta, mutta siirappinen ja kinuskinen makeus nousevat vähitellen sitä vastaan. Yrttejä, nahkaa, tammea, maakellaria, heinää, voita. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja yrttistä makeutta esiin.

Arvio: Erittäin voimakas ja suoraviivaisen komea Port Ellen. Top notch. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 3).

Linkwood 11 yo 2006/2018, Cadenhead 59,3%

Maistelussa on simppeli nuori Linkwood Cadenheadin valikoimista. Tämä on isompana pullona varustettu Authentic Collectionin etiketeillä, mutta saatavilla myös tällaisessa pienemmässä ja karummassa pullossa. Tuoretta pullotuserää siis.

Linkwood 11 yo 2006/2018, Cadenhead

(59,3%, Cadenhead Authentic Collection, 2006–2018, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Aivan nätti. Päärynää, makeaa sitruksisuutta, maltaisuutta, tiettyä nuoren viskin pirskahtelevuutta. Tammi tuntuu paljaana ja varsin mausteisena. Yleisilme on makea ja suoraviivainen. Tietty alkoholisuus tästä vielä paistaa toki läpi. Vesilisä saa esiin käsirasvaa ja jotain suitsuketta.

Maku: Päärynäinen ja hapokas. Edelleen päärynä ja makea sitruksisuus ovat mukana, mutta nyt hedelmäinen makeus ei aivan kohtaa kireän tammen ja karhean maltaisuuden kanssa. Tasapaino vähän hakee koko ajan. Suutuntuma on melko kevyt mutta näillä volteilla tietysti kohtalaisen öljyinen silti. Ruohoisuutta, happamuutta. Jälkimaku käpertyy vielä selvemmin aktiivisen tammen ympärille. Paahteisuutta, ruohoa, päärynää, yrttisyyttä. Hiukan pähkinäistä ja tumman suklaista karheutta löytyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan karkkisuutta ja tekee tällä kokonaisuutena oikein hyvää.

Arvio: Valitettavasti näitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Tällaisista viskeistä on vaikea innostua, kun jotenkin tuntuu, että täysin vastaavan profiilin on maistanut vuosien varrella niin monta kertaa. Mutta mitään teknistä vikaa tässä ei ole. 80/100

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor 54,4%

Duncan Taylor pullotti Dimensions-sarjassaan tällaisen Strathmillin vuonna 2013. Tislaamo itsessään ei ole koskaan herättänyt suurempia tunteita, vaan on jäänyt mielikuvissa tuotantolaitoksen tapaiseksi toimijaksi.

Vasta äskettäin Diageon Special Releasena julkaistu 25-vuotias muistutti, että tislaamo on tosiaan edelleen olemassa ja puskee viskiä blendejä varten vähintäänkin entiseen tahtiin.

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor

(54,4%, Duncan Taylor, Dimensions, 8/1990–5/2013, Cask No. 4242, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen, ummehtunut ja rasvainen. Hikisukkaa, talia, suolaa. Heinää ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja märkää pahvia. Nyt ei kyllä jatkoon. Jostain taustalta pieni hedelmäisyys sentään yrittää pilkistää, vaniljaa ja kakkupohjaa. Vesilisä vapauttaa päärynää ja ruohoisuutta.

Maku: Maku parantaa tuoksusta huimasti, mutta tasapaino on hukassa. Nyt kärjessä on erittäin suolainen, kirpeän hedelmäinen ja kuiva puraisu, jonka jälkeen alkaa rasvan, vaniljan ja maltaisuuden sekamelska. Kookosrasvaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oudon raskas. Heinää, tammea, jotain esanssista. Aseöljyä, Jägermeisteria, yskänlääkettä. Jälkimaku on edelleen yhtä kummallinen. Sitruksisuutta, vaniljaa, pippuria, rasvaa ja suolaa tunkee joka tuutista. Märkä pahvi, kireä tammi ja kuiva maltaisuus heiluvat hetken. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan makeaa päärynäisyyttä.

Arvio: Omituinen ja epätasainen esitys. Ei kolahtanut millään mittarilla. 77/100

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice 59,3%

Royal Lochnagarin The Managers’ Choice -pullote on ollut yksi pidetyimmistä viskeistä tässä erikoisessa, haastavassa ja joiltain osin jopa aliarvostetussa sarjassa. Itselleni tähän mennessä hienoimmat kokemukset ovat olleet Taliskerin ja Knockandon julkaisut. Lagavulinin ja Caol Ilan pulloja olen myös kytännyt, mutta eipä ole tullut sopivasti vielä vastaan.

Tämä on väriltään paljon vaaleampi kuin odotin. Paperilla tynnyrin speksi muistuttaa Knockandon vastaavaa, mutta siinä missä se oli kuin tervaa, tämä on suorastaan heleää. Odotukset ovat kuitenkin korkealla, koska jokin aika sitten hieno Selected Reserve -pullote muistutti, miten hyvää Royal Lochnagar voikaan olla.

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice

(59,3%, OB, 27.7.1994–26.3.2009, Cask No. 837, Bodega Sherry European Oak, 528 bts., 70 cl)

Tuoksu: Aromaattinen, pölyinen, varsin omalaatuinen. Tammi on rutikuivaa, hedelmät ovat kuivattuja ja suklaa pysyttelee erittäin tummana taustalla. Maakellaria, tuoretta ruohoa, sitruksisuutta. Sherryiset sävyt pysyvät suolaisella laidalla. Puuta ja kuivaa maltaisuutta riittää. Vesilisä tuo makeutta ja minttua.

Maku: Todella voimakas ja aktiivinen tammi yllättää heti. Musteisuus, suola ja pihka täyttävät suun. Sitruksinen ja hapokkaan omenainen hedelmäisyys on pinnassa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, pähkinää, kuivaa sherryä. Melko täyteläinen suutuntuma. Maltaisuutta, mausteisuutta, tanniineja. Lakritsia ja yrttisyyttä, hiukan kuivakkaa lihaisuutta. Jälkimaku nostaa pintaan aromaattisen ja mineraalisen puolen. Tammi hallitsee, nyt inkiväärisenä ja tumman mausteisena. Lakritsia, yrttejä, pihkaa. Pieni suklainen ja omenainen makeus taustalla, hiukan punaviinimäistä tanniinisuutta. Maanläheinen ja ruohoinen, suolainen ja hapokas loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeen esiin ja tasapainottaa kokonaisuutta makeudella.

Arvio: Eräänlainen voimakkaan tammen hallinnan taidonnäyte. Haastaa maistajansa loppuun asti. Erittäin hieno viski, mutta ei sovi puolihuolimattomaan siemailuun, vaan ottaa aikansa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen Lochnagar”.

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland 55,2%

Myrskyiseen syysiltaan sopii vahva Mortti ex-sherrytynnyristä. Pullottajana on Saksan ylpeys Malts of Scotland.

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland

(55,2%, Malts of Scotland, 8/1994–11/2012, Cask No. MOS 12059, Sherry Hogshead, 235 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryä, märkiä lehtiä, tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaa. Siitakesieniä, paahtopaistia, pähkinää, kahvia. Kirsikkaa, tummaa suklaata, maakellaria, pölyistä tammea. Aprikoosia, viikunaa, yrttisyyttä. Hiukan hiilisyyttä ja paahdetta. Kompleksinen ja komea tuoksu. Vesilisä avaa hieman yllättäen savua ja lakritsia.

Maku: Makeampi ja sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Edelleen sienet ja paahtopaisti ovat pinnassa, umami maistuu. Rusinaa, luumua, viikunaa, tummaa suklaata, nahkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin hyvin balanssissa. Hiukan siirappia, sitrusta, pähkinää ja kermaisuutta. Kuivahko tammi antaa hyvin tilaa hedelmäisyydelle. Jälkimaku avaa karamellisella nuotilla. Ruskeaa sokeria, kahvia, pähkinää, paahtopaistia, hiukan viinisyyttä ja edelleen niitä sieniä. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja kanelia. Paahteista tammea, savun ailahdus. Varsin pitkä ja pehmeästi kuivuva finaali. Vesilisä raikastaa yleisilmettä. Ruohoa ja yrttejä tulee esiin, hiukan mentholia ja carmolis-tippoja.

Arvio: Todella maukas Mortlach. Maku on hetkellisesti hiukan kovanyrkkinen, mutta niinhän kunnon Mortin kuuluukin olla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail 40%

Menneiden aikojen Caol Ilaa pienestä lasipullosta. Laskennallinen ikä on noin 14 vuotta ja voltit alarajalla.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1988–2002*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nätti mineraalinen kokonaisuus, jossa sitruksisuus, hunaja ja kukkaisuus ovat paljon suuremmassa roolissa kuin turvesavu ja merellisyys. Kalkkia, liitutaulun liitua, kuivattuja sieniä, kevyesti tervaa. Hiiltä, paahteisuutta, kypsää sitruunaa, makeaa omenaa, vaniljaisuutta. Häivähdys mentholia. Hyvin kevyt.

Maku: Nyt on jotain sekaisin – tämä maistuu alkuun ihan 1980-luvun Bowmorelta. Hämmentävän voimakas laventeli. Turvesavukin on selvempää kuin tuoksussa. Mentholia, mineraalisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on silti melko kevyt. Hiukan salmiakkia, hunajaista makeutta, hedelmäteetä. Kaiken yrttisyyden ja kuivan tammen keskellä on hiukan outoa kuparista imelyyttä. Jälkimaku on laventelinen, mentholinen ja jotenkin epäpuhdas. Hiiltä, rasvaa, kalkkia, sitruksisuutta, hunajaa, tervaa, pippuria. Savuisuus jää leijumaan kevyenä. Finaali on lopulta melko lyhyt.

Arvio: Epätasapainoinen esitys. Hetkittäin todella herkullinen, välillä yksinkertaisesti outo. Totta kai laventeli on savuviskissä aina myönteinen yllätys, mutta tässä sekin pisti ajatukset sekaisin. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Lagavulin 12 yo Special Release 2018, 57,8%

Diageon vuosijulkaisusykli ei tämän viskin kohdalla petä koskaan. Jotain on kuitenkin tapahtunut. Ensimmäinen huomio muutoksesta on distillery manager Georgie Crawfordin nimikirjoituksen ilmestyminen etikettiin.

Aiemmin sillä paikalla luki tyylitellysti ”Mackie & Son”, Restless Peterin eli Peter Mackien (1855–1924) muinaisen yhtiön mukaan. Haamu on siis poistunut. Hyväksytään se.

Sen jälkeen pienenä yllätyksenä tulee, että kapselin alla ei olekaan enää puna-valkoista paperisinettiä. Korkissakin itse korkin materiaali on vaihtunut laadultaan huokeampaan purusekoitteeseen, samanlaiseen, mitä Laphroaig on käyttänyt jo useamman vuoden ja millainen löytyi myös uuden Taliskerin pullonsuusta.

Mutta tärkein kysymys on edelleen: onko se hyvää? Lähden ottamaan selvää. Koska 12-vuotias Lagavulin on vuodesta toiseen lempiviskejäni, odotukset ovat korkealla. Se on hyvä muistaa, kun näitä nuottejakin lukee. Edes kaikki Lagavulinin ystävät eivät tästä viskistä pidä, se on selvä.

Lagavulin 12 yo Special Release 2018

(57,8%, OB, 2018, 18th Release, Refill American Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Muhkeaa turvesavua, vegetaalisuutta ja makeaa mineraalisuutta. Merilevää ja mutaista rantaa, hiiltä ja nokea. Rasvainen likaisuus ja kirpeä sitruksisuus muodostavat hienon vastinparin. Kumisaapasta, kosteaa villatakkia, suolaista voita, lihaisuutta, makeaa tammea. Hiukan pippuria mukana. Vesilisä tuo ketjurasvaa ja nostaa tammen makeutta entisestään.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja mineraalinen. Savumakkaraa, pekonia ja rasvaista lihaisuutta löytyy jälleen, mitä viime vuoden editiossa jäin kaipaamaan. Tuhkaa, nokea, suolaisuutta, lääkemäisyyttä, tervaa. Suutuntuma on täyteläinen ja painavan öljyinen. Kumia, villaa, merilevää. Omenaa, aktiivista tammea, kirpeyttä. Jälkimaku on turvesavuinen, sitruksinen ja edelleen muhkean lihaisa. Savumakkaraa, pekonia, merellisyyttä, hunajaisuutta, ylikypsää sekahedelmää, nyhtöpossua, karamellia. Silti myös mentholinen raikkaus puskee pintaan, tammi toimii hienosti. Pitkä ja upeasti kehittyvä finaali. Vesilisä avaa mangoa, yrttejä ja makeutta vielä lisää.

Arvio: Klassinen, erinomainen ja muhkea viski. Sarjansa valioita, jälleen kerran. Edes pieniä muutoksia pullon ulkoasussa ei pidä hätkähtää, koska viski itsessään menee viimevuotisesta pullotteesta laadullisesti ohi. 91/100

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa on tällä kertaa viskiä vuonna 1899–1983 toimineesta tislaamosta, joka on sittemmin jäänyt museoksi. Dallas Dhu’n viskiä on tullut todella harvoin vastaan, enkä ole osannut muodostaa näistä vielä kunnon mielipidettä. Harjoituksia on siis jatkettava sitkeästi.

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, +/- 1995, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, pehmeän kermainen ja varsin raikas. Päärynää, vaniljaa, anista, hiukan parafiinia. Kukkaisuus on todella runsasta, ihan kukkakaupan tasoa. Heinäisyyttä, kuivaa puuta, sahanpurua, teroitettua lyijykynää. Pieni nuotiosavun ailahdus jossain taustalla. Hyvin kevyt yleisvaikutelma.

Maku: Ohuen tuoksun jälkeen yllätys on positiivinen. Hedelmäisyys, vahaisuus ja metisyys saavat kunnolla syvyyttä saman tien. Kuivattuja hedelmiä, appelsiinimarmeladia, hapokkuutta. Suutuntuma on pirskahteleva, vaikka runko on varsin ohut. Kuivaa tammea, apilaa, kiteistä hunajaa, anista. Mukavasti suolaisuutta ja mausteista ryhdikkyyttä. Jälkimaku on uuniomenainen, hapokas ja melko pippurinen. Tammi nousee paahteisena ja mausteisena, metisyys ja vahaisuus pysyvät silti mukana. Päärynää, öljyisyyttä, pientä nuotiosavua, voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas tapaus. Kuiva tammi ja metisyys puhuttelevat aina. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 7).