Diageo

Secret Stills 1.2 (Talisker) 21 yo 1986/2007, Gordon & MacPhail 45%

Maistelussa Gordon & MacPhailin kehuttu mystery malt, jonka alkuperästä ei voi erehtyä, kun Skyen saarella on vain tuo yksi tislaamo. Väri on jopa yllättävänkin vaaleanruskea siihen nähden, että viski on viettänyt 21 vuotta ensimmäisen täytön sherrytynnyreissä.

Secret Stills 1.2 (Talisker) 21 yo 1986/2007, Gordon & MacPhail

(45%, Gordon & MacPhail, 4/1986–5/2007, Cask No. 1361, 1362 & 1363, First Fill Sherry Butts, 1860 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, mausteinen ja lehtisavuinen. Merellinen ja suolainen. Kermatoffeeta, lakritsia, rusinaa. Savumakkaraa, luonnonkumia, hiukan mustapippuria. Kaunis tammisuus, ikääntynyttä ja kiilotettua huonekalua. Mustaherukkaa, mustikkaa, marjasurvosta. Upea, syvä, kompleksinen – silkkaa nautintoa.

Maku: Toffeemainen, maitosuklainen ja mausteinen. Hienostunut savuisuus, jossa on taustalla kuiva turpeisuus. Marjaisuutta, mustikkaa ja herukoita. Paljon vaaleaa suklaata, makeaa lakritsia. Herkkä ja kuiva tammisuus, eucalyptusta ja jalohomeisuutta. Pehmeä ja täyteläinen suutuntuma, tiheä tekstuuri. Pirteä mausteisuus, anista ja tuoretta inkivääriä. Suolaisuutta. Jälkimaku on yhtä aikaa suklaisen makea, tammisen kuiva, miedon savuinen ja voimistuvan pippurinen. Kokonaisuus kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Tuoretta mustapippuria, makeaa lakritsia, kirpeää marjaisuutta. Fantastinen.

Arvio: Loistava, ikäistään vielä paljon kypsemmän oloinen Talisker. Suurta herkkua. 93/100

Mitä mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 6). Smoke On The Water, ”Maukkaan sherryinen Talisker”.

Rosebank 21 yo 1990/2011 Special Release 53,8%

Diageon vuoden 2011 julkaisuihin Special Releases -sarjassa kuului pitkästä aikaa myös uusi Rosebank. Alamaan Camelotissa sijainnut tislaamo suljettiin vuonna 1993.

Tämän viskin tynnyrit ovat olleet amerikkalaista ja eurooppalaista tammea, refilliä kaikki tyynni.

Rosebank 21 yo 1990/2011

(53,8%, OB, Special Release, 1990–2011, 5886 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirpeän hedelmäinen, rasvainen ja maltainen. Vahva purkkiananas, vihreä omena, hunajameloni ja kiivihedelmä ovat heti läsnä. Vaikutelma on rasvainen, vaikka elementit ovat hapokkaita ja mineraalisia. Valkoviiniä, vaniljaisuutta, IPA-olutta, mentholia. Vesilisä vapauttaa estereitä, apilankukkaa ja neilikkaa.

Maku: Valkoviininen, rasvainen ja maltainen. Mielenkiintoinen ristiveto kirpeiden hedelmien (ananas, omena) ja rasvaisen, maanläheisen suutuntuman välillä. Tynnyrin vaikutus tuntuu vähäiseltä, tammea ei juuri maista. Maltaisuus on hapokasta, hiivaista ja aromikasta. Havuja ja mentholia. Valkoviiniä. Kokonaisuus on miellyttävä ja hieno. Jälkimaku on ananaksinen ja omenainen, makean ja rauhallisen tamminen, vaniljainen ja hunajainen, hapokkaan maltainen ja pitkä. Vesilisä erottelee tammen tummia sävyjä, kahvia ja herukkaa.

Arvio: Selväpiirteinen ja hienostunut viski, jossa tynnyreiden vaikutus soi varsin herkästi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 7). Whisky Magazine 82/100 (Gavin D. Smith), 83/100 (Rob Allanson).

Dalwhinnie 1997/2013 Distillers Edition 43%

Diageo on antanut jokaiselle Distillers Edition -viskiä pullottavalle tislaamolleen oman viimeistelyvaihtoehdon. Dalwhinniella se on ehkä tavanomaisin mahdollinen, olosoro-sherry. Toisaalta juuri sillä on myös hyvät mahdollisuudet onnistua.

Dalwhinnie 1997/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1997–2013, Oloroso Finish, Batch No. D. SU. 312,  70 cl)

Tuoksu: Makea, hedelmäinen ja sherryinen. Hunajamelonia, rusinoita, luumuja, omenaa, mangoa. Suklaata runsaasti. Tammisuus tuo vaniljaa ja pientä havuisuutta, eucalyptusta. Maltillinen ja varsin tasapainoinen.

Maku: Kulmikas ja jotenkin huokoinen. Sherryisyys on pinnassa, muttei ole luonteeltaan kovin suurta. Tammen tanniinit iskevät melko nopeasti, suutuntuma on karhea ja samalla melko öljyinen. Mausteissa on yrttisyyttä ja pihkaa. Maltaisuus on paksun sokerista, leivosmaista – tuollainen makeus kamppailee tanniineja vastaan ihan hyvin, muttei ole kovin kiinnostavaa. Hedelmistä hunajameloni ja appelsiini ovat läsnä, mutta tuoksussa ollut monipuolisuus on kadonnut. Jälkimaku on hunajainen, hapokkaan maltainen, tumman suklainen mutta melko vaisu. Eikä se jatku kovin pitkään.

Arvio: Oivat lähtökohdat, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä heikommin tämä pärjää. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Mortlach 16 yo Flora & Fauna 43%

Nyt kun Diageon Flora & Faunaksi nimetty viskimallisto vetelee viimeisiään, on aika nuuhkaista lasiin, jossa on sarjan Mortlach-julkaisua. Vielä näitä näyttää olevan hyvin saatavilla, kohta voi olla toisin. Tosin Mortlachia tuodaan kovaa vauhtia luksustuotekategoriaan.

Mortlach 16 yo Flora & Fauna

(43%, OB, 2011*, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja pähkinäinen. Maapähkinää ja hasselpähkinää kuorineen. Melko hapan vaikutelma. Kuivia rusinoita. Nahkatakkia, tupakkaa. Karvas maltaisuus, hapokasta bitter-olutta. Makeutta taustalla toki, luumukiisseliä ja suklaapuuroa. Makeaa sitruksisuutta myös. Sherryisyys tuntuu oloroson kovuutena. Melko monimuotoinen kaikkineen, vaikka tietyt karvaat maut ovatkin pääosassa.

Maku:Yllättävän makea ja miellyttävän sherryinen – tasapaino löytyykin suussa nopeasti. Kahvia, mantelilikööriä, kaakaota, pähkinöitä, rusinoita, mandariinia. Hapan ja paksu maltaisuus on kuitenkin perusmakuna, siitä ei pääse mihinkään. Suutuntuma on täyteläinen, vaikka tekstuuri onkin melko väljä. Jälkimaku alkaa pähkinöillä ja espressolla, nahkaisuus korostuu. Makeaa sherryä, suklaata, rusinoita, luumua. Keskipitkä finaali, joka ei juuri kehity maltaisuudessaan. Kaikki on silti kunnossa, ei vikoja.

Arvio: Nenässä vaatimaton mutta suussa maistuva sherryviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 10). Smoke On The Water, ”Klassinen ’sherrymonsteri'”.

Brora 30 yo 2009 Edition 53,2%

Brora-julkaisut ovat aina tapauksia, koska ”Ylämaan Islay-viskiksi” ristityn viskin tislaaminen loppui 1983. Itselleni Broran maistaminen on ainutlaatuinen tilaisuus ja odotukset taivaissa. Nyt on mahdollisuus pettyä oikein raskaasti.

Brora 30 yo 2009 Edition

(53,2%, OB, Special Release, 2009, 2652 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin hedelmäinen, miedon turpeinen, öljyinen ja tamminen. Sitrushedelmiä, greippiä ja sitruunankuorta. Mangoa, passionhedelmää, hunajamelonia. Herkullinen, pehmeän savuinen turpeisuus. Jalohomeista tammisuutta, vahattua huonekalua, huonekaluöljyä. Vaniljaa, mustaa teetä, mehiläisvahaa, suolaisuutta. Upea tuoksu. Vesilisä tuo esiin aprikoosia ja aavistuksen selvempää lehtisavua.

Maku: Öljyinen ja erittäin pyöreä suutuntuma, kunnes maku räjähtää suussa. Ikääntynyt jalohomeisuus ja tammisuus säestävät hedelmien vyöryä: greippiä, omenaa, sitruunaa, passionhedelmää, aprikoosinkiveä. Turvesavu aaltoilee hienosti pistelevän ja pehmeän välillä. Lakritsia on runsaasti. Maltaisuus löytyy, samoin hunajan ja suolan liitto. Jälkimaku alkaa pippurisena, teemäisenä ja huiman syvänä. Hunajaa, lakritsia, tilkka soijaa, piparjuurta, savua. Huh. Jatkuu erittäin pitkään, kehittyy koko ajan. Vesilisä tuo makuun kaakaota.

Arvio: Tasapainoinen ja uljas viski, kaikkien legendojen veroinen makupommi. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor 91/100 (per 5). Whisky Magazine 82/100 (Rob Allanson).

Cragganmore 2000/2013 Distillers Edition 40%

Cragganmoren Distillers Edition on viimeistelty ex-portviinitynnyreissä (port pipes, 650 litraa). Portviinifinistely on erittäin haastava mille tahansa viskille, joten mielenkiintoista nähdä, miten Cragganmore selviää.

Cragganmore 2000/2013 Distillers Edition

(40%, OB, 2000–2013, Batch No. CggD-6565, Port Wood Finish, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja tunkkainen. Appelsiinia, marsipaania, pistävää viinimäisyyttä. Hiukan eltaantunut vivahde, märkää pahvia ja hikistä villasukkaa. Aavistus nuotiosavua, nahkakalusteita, tupakanpurua. Paksua, punaista suksivoidetta, parafiiniä. Ei kovin kutsuva kokonaisuus.

Maku: Selvästi tuoksua parempi. Viinimäisyys on pinnassa, marjamehumaisena ja pistävänä. Appelsiinia, mustikkakeittoa, tuoretta vadelmaa. Ässä-mix-karkkeja, siirappista makeutta, toisaalla tiettyä hedelmäistä kitkeryyttä. Maltaisuus on hapanta mutta ei niin päällekäyvää kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko vetinen, mutta tunkkaisuus jatkuu. Jälkimaku on kanervainen, hunajainen, miedosti nuotiosavuinen, karkkimainen, vahamainen, esanssinen ja melko ohut. Ei juuri kehity.

Arvio: Epätasapainoinen karkkiviski. Maussa on silti myös jotain miellyttävää. 80/100

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing 60th Anniversary 55,6%

Vuonna 1949 aloittanut Douglas Laing juhlisti 60. toimintavuottaan Port Ellen -pullotteella. Ja aina kun on Port Ellen käsissä, odotukset ovat tapissa. Ei muuta kuin maistamaan.

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing ’60th Anniversary’

(55,6%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 1979–2009, 60th Anniversary, Refill Hogshead, 234 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoreen hedelmäinen, turpeensavuinen ja raikas. Ruohoa, apilankukkaa, timoteitä. Mineraalinen, kivennäisvettä ja rieslingiä. Sitruunamehua, aprikoosia, vihreää omenaa. Hunajaa, hiukan suolaisuutta (sormisuolaa), yrttisyyttä (provençal). Hieno ja kutsuva. Vesilisä tuo makeutta, menthol-pastilleja ja tammea.

Maku: Ruohoinen, tuoreen heinäinen ja ryhdikkään maltainen. Sitruunainen ja turpeinen, pistävän pippurinen ja mausteinen. Savu pilkistää välistä. Tuore hedelmäisyys on sulkeutuneempaa kuin tuoksussa, heinäisyys korostuu. Suutuntuma on melko rasvainen. Omenaa, yrttisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Jälkimaku nousee maltaisena, aamiaismuromaisena ja sitruunaisena. Paljon tammea, mausteita ja voimakas pippuri, vähitellen myös hunajainen makeus. Vesilisällä robusti tammisuus nousee, samoin paahteisuus ja musta tee.

Arvio: Ruohoinen ja hedelmäinen PE. Kestää hyvin vettä muttei nouse aivan kärkeen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 1).

Oban 1998/2013 Distillers Edition 43%

Obanin Distillers Editionissa on niin mielenkiintoinen viimeistely, että Obaniin muuten melko välinpitämättömästi suhtautuvana kiinnostun silti saman tien. Se on viettänyt ex-bourbonin jälkeen noin kaksi vuotta Montilla Fino -sherrytynnyreissä.

Fino on siis sitä kuivaa sherryä, tosimiesten juomaa. Pidän kovasti, kuumana päivänä, oliivien kanssa. Mutta nyt maistetaan viskiä.

Oban 1998/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1998–2013, Batch No. OD 162.FX, Montilla Fino Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Hajustemainen ja hiukan erikoinen ensivaikutelma. Maltainen toki, hunajaa myös, mutta laventeli ja muu kukkaisuus (tulppaaneja) puskee läpi vahvasti. Suolaisuutta, saippuaa, mandariinia, hiivaisuutta, vappusimaa, rusinoita, sitruunankuorta. Keväinen tunnelma. Tammea, kuivan sherryisiä nuotteja.

Maku: Voimakkaan tamminen aluksi, tuore tammi on maussa pitkään päällimmäisenä. Sen jälkeen tulevat maltaiset sävyt, vahva suolaisuus, sitruunankuori ja kuivakka sherryisyys. Hapan yleisilme, mutta kirpeydessä on myös jotain kiehtovaa. Kaakaota, hiivaa, hiukan salmiakkia, taustalla hentoa turpeensavua. Suutuntuma on melko rasvainen, vaikka maku on suolainen ja mineraalinen. Suolavesi seuraa jälkimakuun, joka on edelleen tamminen mutta ei enää niin tanniininen. Rusinoita, mandariinia, sitruunaa, saippuaa.

Arvio: Suolainen ja merellinen viski, jonka sherryviimeistely on omaperäinen ja maistuva. 85/100

Lagavulin 1997/2013 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition on aina liikkunut vaarallisilla vesillä: savuviskin yhdistäminen PX-tynnyrin makeuteen ei ole mikään helppo juttu. Usein se on kuitenkin onnistunut tavoitteessaan.

Tutkitaanpa, miten vuoden 2013 pullote pärjää.

Lagavulin 1997/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1997–2013, Batch No. lgv. 4/502, Double Matured, 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen ja hiilisavuinen. Yllättävän kuiva. Vähitellen löytyy palanutta sokeria, uuniomenoita, maitosuklaata, maapähkinöitä. Turvetta, kalkkia, jodia. Sammutettua nuotiota, poltettuja tulitikkuja. Huomattavan huokoinen tuoksu, makeus on ohuempi kuin aiemmissa versioissa. Missä täyteläisyys?

Maku: Hiilisavua ja hiukan kitkerää kahvia. Salmiakkijauhetta, hiukan tervaa, turvetta. Poikkeuksellisen kevyt body Lagavulinille, makeuttakin saa PX:stä huolimatta hakea. Tiettyä karkeutta tässä on, vaikka siirappia ja hunajaa alkaakin löytyä vähitellen. Kumimaista kitkeryyttä ja paahtunutta karvautta on niiden rinnalla. Tasapaino on kateissa, vaikka yleisilme on toki ihan laadukas. Jälkimaku on tervainen, makean tamminen, salmiakkijauheinen, suolainen, loppua kohden hapan, melko pitkä.

Arvio: Kuivempi ja tekstuuriltaan huokoisempi kuin aiemmat maistamani pullotukset. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Lagavulin Lg4, Elements of Islay 55,7%

Speciality Drinksin Elements of Islay -sarjassa on päästy Lagavulinin kanssa jo neljänteen erään.

Lagavulin Lg4, Elements of Islay

(55,7%, Elements of Islay, Speciality Drinks, 2013, 50 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja öljyinen, raskas ja likainen. Aseöljyä, makrillia, merilevää, jyväistä maltaisuutta. Ei vähänkään hienostunut. Turvesavu on lihaisaa sorttia, rasva käryää ja omena on suussa. Trooppista hedelmää, raakaa banaania, kiiviä, hunajaa, suolapähkinöitä, pistävää tammea. Härskiintynyt ja erikoinen kokonaisuus. Vesilisä avaa omenaa ja hiukan päärynää, lisää raikkautta ja pilkkoo öljyn ylivaltaa.

Maku: Erittäin öljyinen suutuntuma, raskas ja rasvainen. Voimakas turvesavu ja pistävä tammilankku ovat heti läsnä. Lihaisuutta, vihreää omenaa, merilevää, jodia, suolakalaa, taustalla hiukan toffeeta ja hunajaa. Likainen ja aavistuksen sekava vaikutelma. Jälkimaku on lihaisan turpeinen, maltainen, mausteinen (mietoa mustapippuria), pistävän savuinen ja öljyisen makea, eikä se jatku kovin pitkään. Vesilisä korostaa aseöljyä, tuhkaisuutta, merellisiä sävyjä, ostereita ja märkää köyttä.

Arvio: Rasvainen, raskas ja ilmeisen nuori viski. Hiukan sekava. 84/100