Gordon & MacPhail

Glentauchers 1991, Gordon & MacPhail 43%

Glentauchers on näitä harvinaisempia Speyside-viskejä, jonka säännölliset julkaisut ovat olleet lähinnä G&M:n varassa.

Glentauchers 1991, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 1991–2010*, Licenced Bottling, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynäinen ja mieto. Ruohoisuutta, pientä hapokkuutta, rapeaa maltaisuutta. Pientä rasvaisuutta, epäpuhtaan sherryisyyden vivahde, joskin ihan hyvällä tavalla. Aavistus rusinaa ja kaakaota, siirappisuutta, toffeeta, tölkkisekahedelmiä. Tammisuus tuntuu aavistuksen liimamaisena ja yrttisen purevana.

Maku: Toffeemainen ja rasvainen, vaikka runko on varsin ohut. Erikoinen yhdistelmä jäykkää siirappisuutta ja hentoa ruohoisuutta. Maisteisuutta ja tammisuutta riittää, mutta makujen kirjo jää erittäin kapeaksi. Päärynää, hiukan omenaa, hapanta appelsiinisuutta, hedelmäteetä. Suutuntuma on rasvaisuudessaankin kevyt ja pistelevä. Maltaisuus on hapokasta ja kokonaisuus tuntuu ikäistään nuoremmalta. Jälkimaku alkaa happamana ja tammisena. Rusinaisuus ja suklaisuus nousevat kuitenkin pian. Siirappinen sekahedelmäisyys pysyy yllättävän pitkään mukana. Lopussa maltaisuus ja hapan hedelmäisyys jäävät leijumaan.

Arvio: Tuoksultaan vaatimaton mutta maultaan sentään vähän suurieleisempi. Hiukan hermostunut viski, mutta ei kokonaisuutena silti mitenkään kelvoton. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 2).

Highland Park 20 yo 1995/2015, The Whisky Mercenary 50%

Tällaisen ex-bourbonissa kypsyneen yksilön Gordon & MacPhail poimi belgialaiselle The Whisky Mercenarylle.

Todella mielenkiintoista vertailla, miten tämä eroaa esimerkiksi vuotta myöhemmin tislatusta Malts of Scotlandin yksilöstä tai iältään viisi vuotta nuoremmasta Freyasta.

Highland Park 20 yo 1995/2015, The Whisky Mercenary

(50%, Gordon & MacPhail, Exclusive for the Whisky Mercenary, 13.7.1995–20.7.2015, Refill American Hogshead, Cask No. 1485, 325 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa hunajaisuutta, kirpeää havuisuutta, tummaa yrttisyyttä. Limettiä, vihreää omenaa, makeaa banaania, tölkkipäärynää. Todella reipas mentholisuus, pientä sitruunalakritsiakin. Pehmeää turpeisuutta, tiettyä merellisyyttä myös. Balanssi on kohdallaan, herkullinen vaikutelma. Vesilisä tuo eucalyptuksen.

Maku: Erittäin hedelmäinen, täyteläinen ja runsas. Ananasta, banaania, päärynää, makeaa omenaa, sitruunamehua. Kanervahunajaa oikein kunnolla, sokerisuutta ja kermaisuutta. Havuisuutta, yrttejä, kirpeyttä ja mineraalisuutta. Pientä kookosmaisuutta, mantelia ja vaniljaakin löytyy. Tumma, kostea turpeisuus leijuu kaiken keskellä. Suutuntuma on täyteläinen. Jälkimaussa tammisuus nostaa pippurisuutta pintaan, sitrukseen tulee lisää kirpeyttä ja hapokas mineraalisuus korostuu. Pieni saippuainen ailahdus rikkoo hiukan balanssia. Vaniljaisuus, turpeisuus ja tumma mentholisuus jatkuvat pitkään. Nam. Vesilisä nostaa mintun pintaan. Vedenkesto on muuten todella huomattava, tätä voi jatkaa melkein ikuisuuksiin.

Arvio: Oivallinen, hedelmäinen ja suurimuotoinen HP. Vain pieni saippuaisuus tekee särön loistokkuuteen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Kinclaith 1966, Gordon & MacPhail 40%

Kinclaith oli Glasgow’n viimeinen tislaamo. Se aloitti toimintansa vuonna 1957 ja lopetettiin vähin äänin 1975. Nykyään tislaamo on purettu kokonaan.

Kohtaan tislaamon viskiä nyt ensimmäistä kertaa enkä oikeastaan edes tiedä, mitä odottaa. Alamaan viskien rasvaisuutta? Voita ja tanniineja? Ei auta kuin ottaa härkää sarvista ja kokeilla.

Kinclaith 1966, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1990s, 75 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja lakritsinen. Rasvaisuutta, suolaista voita. Karamellia, yrttisyyttä, kosteaa heinää. Maanläheisyyttä, savea, aavistus merilevää. Mineraalisuutta. Voimakas ja uloitteikas, etenkin, kun muistaa tämän alkoholiprosentin. Hedelmäisyys on hiukan ylikypsää. Mielenkiintoinen tapaus.

Maku: Rasvaisuuden ja kukkaisten ulottuvuuksien mielenkiintoinen yhdistelmä. Ruohoisuus on pinnassa, samoin tietty pehmeä savimaisuus. Omenahilloa. Suolaisuutta, mineraalisuutta, minttua. Pieni jyväisyys pilkistää läpi, runko ei ole mikään kovin järeä. Silti suutuntuma on silkkaa rasvaa, vaikka vähitellen monitahoisuus jää sen alle. Jälkimaku on silkkaa yrttiteetä ja lakritsia, runsasta paahteisuutta ja mausteiden herkkää liikehdintää. Loppua kohti toffeemaisuus, siirappi ja tikkunekku korostuvat. Finaali on yllättävän pitkä ja runsas, mintun ja kukkaisuuden kautta hiipuva. Vaikea käsittää, ettei voltteja ole enempää.

Arvio: Omalaatuinen viski, ruohoisten ja rasvaisten piirteiden ohessa tapahtuu todella paljon. 87/100

Glenlochy 1974, Gordon & MacPhail 40%

Glenlochyn tislaamo toimi Ben Nevisin naapurissa vuosina 1898–1983. Tislaamo aloitti tuotannon 4. huhtikuuta 1901 ja hukkui lopulta viskijärveen mustana vuonna 1983.

Glenlochyn pullotteet ovat varsin harvinaisia tänä päivänä, ja tämä yksilö on tähän mennessä ensimmäinen, johon olen missään törmännyt. En osaa odottaa tältä oikeastaan mitään.

Glenlochy 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1990s, 75 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä kermaisuutta ja lihaisuutta, suklaata ja hikisyyttä. Hiivataikinaa, märkää pahvia. Runsaasti jotain käynyttä. Ylikypsiä luumuja, rasvaista raakamakkaraa, hiukan ummehtunutta maltaisuutta. Ei erityisen houkutteleva tuoksu, mutta ainakin omaperäinen ja jännittävä.

Maku: Maku on selvästi paremmin balanssissa kuin tuoksu. Suklaisuus on todella isoa, tammisuudessa on kuivakka ja tyylikäs sävy. Ylipäänsä suutuntuma on paljon kuivempi ja kepeämpi kuin tuoksu antoi odottaa, rapea ja mineraalinen ote jopa yllättää. Kuivaa savumakkaraa, käristettyä pekonia, rusinoita. Silti tässä on kompleksisuutta ja syvyyttä, mausteita, piparkakkua, yrttilikööriä. Jälkimaku alkaa kaakaomaisena, kuivan tammisena, minttuisena ja runsaana. Kuivalihaa, vaniljaa, mineraalisuutta, huonekaluvahaa. Yrttiteetä, paahteisuutta, kuivattavaa tanniinisuutta. Mausteet jatkuvat pitkään, suklaisen kermainen finaali on yllättävän hieno.

Arvio: Ihmeellinen viski, jossa tuoksu ja maku ovat täysin eri galakseista. Maku on nautittava, mutta tuoksu osin jopa etova. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 3).

Aberfeldy 1996/2013, Gordon & MacPhail 46%

Gordon & MacPhail jatkaa edelleen Aberfeldy-julkaisujaan Connoisseurs Choice -sarjassa. Maistoin yhden viime vuonna, ja kokemus on sellainen, että maistan mieluusti vielä toisen.

Jälleen kyseessä on hogshead-kokoisissa refill-sherrytynnyreissä kypsynyt yksilö. Olen aiemmin pitänyt Aberfeldyn 21-vuotiaasta tislaamopullotteesta kovasti.

Aberfeldy 1996/2013, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2013, Refill Sherry Hogsheads, 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiinia, tuoretta tammisuutta, pistävää maltaisuutta. Rasvainen, voitaikinaa ja jauhoisuutta. Hiukan liimamainen vaikutelma. Hedelmäisyys on imelää ja silti varsin ohutta. Läpi työntyy tiettyä yrttisyyttä ja sitruksista kirpeyttä. Havuisuutta, kurkkupastillia. Vesilisä raikastaa ja tuo pientä lakritsia.

Maku: Rasvainen ja maltainen, runsaasti havuisuutta ja pihkaisuutta. Voimakasta liimamaisuutta ja liuotinmaisuutta. Tammisuus ajaa lopulta kaiken yli, kireänä ja kovaotteisena. Mausteisuus kääntyy valkopippuriin ja inkivääriin. Havuisuus ja kurkkupastillinen raikkaus ovat tässä parasta, mutta tammi ja liima tekevät liikaa pahojaan. Suutuntuma on rasvainen ja pistelevä. Jälkimaku on sitruksinen, omenainen ja alkuun varsin raikas, mutta vähitellen tammen paahteisuus ja tanniinit saavat yliotteen. Finaalin loppupuoli on kihelmöivää mausteisuutta, voita, taikinaisuutta ja katkeraa appelsiinia. Lyhyehkö. Vesilisä ei auta, ohentaa vain profiilia ja korostaa liimaa.

Arvio: Kireä, liimamainen ja tamminen viski. Ei omaan makuuni toimi oikein millään mittarilla. 79/100

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt 40%

Kesäretken Keppana Kellariin päätti tämä jalo yksilö, jonka kanssa suoritettiin juhlallinen bottle kill. Niissä on aina vaaransa, kun ei voi tietää, kuinka kauan pullo on ollut auki, mutta tästä tajusi heti, että viski elää vielä voimakkaana.

Taannoin kyynisyyteni Macallania kohtaan hellitti hiukan, kun pääsin kaikkien oscurojen jälkeen maistamaan 30 yo Sherry Oakin. Tätä Speymaltia kohtaan odotukset olivat tietysti aivan zeniitissä.

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt

(40%, Gordon & MacPhail, Speymalt, 1966–2000, Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen, suklainen ja runsas. Wow. Vaahterasiirappia, rusinaa, makeaa hedelmäisyyttä. Pientä liköörimäisyyttäkin. Fariinisokeria, siirappisuutta, uuniomenaa. Pähkinäisyyttä, öljyisyyttä. Pientä tervaisuutta ja lakritsia taustalla. Sherryisyys on eleganttia ja tammisuus intensiivistä, antiikkista ja hienoa. Käsittämättömän syvä ja upea tuoksu.

Maku: Suklainen, luumuinen, massiivinen. Pähkinäinen, seetrinen, kahvinen. Vaahterasiirappia, kahvilikööriä, kuivaa ja kaunista tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja hienosyinen. Fariinisokeria ja siirappisuutta, rusinaa ja yrttisyyttä. Ylikypsiä sekahedelmiä. Lakritsinen ja paksu kokonaisuus. Jälkimaku on kahvinen ja liköörinen, sherryinen ja pähkinäinen. Suklaata, siirappisuutta, silkkaa herkuttelua, joka jatkuu likimain ikuisesti. Kuivuu hienosti, tasapaino pitää loppuun asti. Mahtava finaali, hiljaiseksi vetää.

Arvio: Loistelias Macallan, ei yhtään väsynyt eikä yhtään liiaksi kuivunut. Hymy ei tahdo lähteä tämän jälkeen kasvoilta millään. 94/100

Port Ellen 18 yo 1979/1998, Gordon & MacPhail 61,1%

Keppana Kellarissa toisena viskinä lasiin kaatui Port Elleniä, joka alkaa toden teolla huveta kaikkialta. Vielä pari vuotta sitten näitä Elluja näkyi monessakin paikassa eivätkä pullojen hinnat olleet mitenkään kohtuuttomia. Nyt on toisin.

Port Ellen 18 yo 1979/1998, Gordon & MacPhail

(61,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 11.12.1979–7/1998, Cask No. 7238 & 7239, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, tamminen, vaniljainen ja heinäinen. Lääkemäisyyttä, yrttejä, hunajaa. Omenaa, sitrusta, suolaisuutta. Tammi on makeaa ja tuoretta, tuo hienon karaktäärin. Lakritsia, tervaa, mineraalisuutta, merellisyyttä. Tiettyä maanläheisyyttä. Vesilisä tuo kevyttä hedelmää esiin.

Maku: Öljyinen ja savuinen. Vaniljaa, hunajaa, heinäisyyttä, sitruksisuutta, omenaa. Suolainen puraisu, lääkemäisyyttä. Hienosti sävyjä, toffeefudgea ja mausteisuutta, tuoretta hedelmäisyyttä. Suutuntuma on öljyinen ja painava. Jälkimaku on hunajaisen pehmeä, heinäinen, maanläheinen ja turpeinen. Savua, mineraalisuutta, sitrusta. Todella sävykäs ja herkullinen, pitkä finaali. Vesilisä korostaa haavansidonta-aineita ja yskänlääkettä.

Arvio: Savuinen, kuiva ja herkullinen. Oikein klassinen nuoren polven Port Ellen. 91/100

Benromach 10 yo 43% (2015)

Pidin aiemmasta Benromachin peruskympistä todella paljon. Vuonna 2014 Benromach sai uudet pakkaukset, ja joidenkin lähteiden mukaan myös makuprofiiliin tehtiin pientä hienosäätöä.

Tiettävästi tämä uusi kymppi on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (80 %) ja ex-sherrytynnyreissä (20%). Lopuksi sitä on viimeistelty first fill olorosossa vuoden verran.

Vaikka en yleensä ota minkäänlaista kantaa viskien pakkauksiin, tämä uusi Benromach on kyllä helvetin komea.

Benromach 10 yo

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja appelsiininen, napakan mausteinen ja melko kuiva, hiukan heinäinen tuoksu. Miellyttävä konsentroitunut makeus, jossa on kiteistä sokerisuutta ja hunajaa. Pieni savu leijuu taustalla. Maltaisuus tulee melko reippaana esiin, mutta muromaisena ja tavallaan myös hallittuna. Tammi on hyvin läsnä, löytyy vaniljaa ja kanelisuutta. Mainio tuoksu, jos tykkää pienimuotoisesta ja rosoisen tyylikkäästä viskistä. Ja minähän tykkään.

Maku: Yllättävän suolainen ja mineraalinen, kuiva ja kepeän savuinen avaus. Mandariinin makeutta, hunajaa ja kiiviä. Maltaisuus on pinnassa, mutta varsin kuivana sekin. Tammi tuntuu melko robustina ja mausteisena, osin myös aavistuksen puisevana. Weetabixia ja paahtoleipää. Vaniljaa, vanilliinisokeria, ruohoisuutta, apilaa. Suutuntuma on kuiva ja napakan mausteinen. Jälkimaku maistuu suolaisena, kuivan turpeisena, mineraalisena, tammisena ja kuivuvana. Kovia hedelmäkarkkeja, anista. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen ikäluokkansa ja tyylinsä erinomainen edustaja, joka on monessa mielessä jopa parantanut otettaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Caol Ila 1999/2013, Gordon & MacPhail 46%

Gordon & MacPhail ei ole ollut Caol Ilan pullottajana ainakaan viime vuosina mikään kärkinimi. Nyt maistelussa kuitenkin ex-bourbonissa kypsynyttä viskiä uudehkosta miniatyyristä.

Caol Ila 1999/2013, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1999–2013, Refill American Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Savua, paahdettuja uunijuureksia, rasvaa. Imelää makeutta, hunajaisuutta, hunajaa. Varsin nuoren oloinen, vaikka noin 14-vuotiaasta viskistä on sentään kyse. Likaisuutta, nokea, tuhkaa, aavistus tervaa. Sitrusmainen kirpeys, omenaa ja raakaa päärynää. Vesilisällä löytyy pehmeän aprikoosimainen hedelmäisyys.

Maku: Rasvainen ja nokinen. Savua riittää. Tammisuus tuntuu paahteisena ja vahvan mausteisena, suutuntuma on varsin täyteläinen. Salmiakkia, hiukan tervaa. Likaisuutta, jotain koneöljymäistä. Omenaa, hunajaa, vaniljaa, imelää makeutta. Suolaa, voita, uunijuureksia. Jälkimaku on tuhkainen ja rasvainen, suolainen ja siirappinen. Pippurisuutta, tanniineja, salmiakkia, paahteisuutta. Finaali on korkeintaan keskipitkä. Vesilisä lisää hedelmäisyyttä (persikkaa) ja makeaa sosemaisuutta.

Arvio: Varsin nuoren oloinen ja rungoltaan tanakka Caol Ila. Oikein maukas mutta vähän persoonaton, ei tarjoa mitään erityistä oivallusta. 85/100

Dufftown 1997/2009, Gordon & MacPhail 43%

Dufftownin tislaamon viski tunnettiin lähinnä Singleton-sarjasta, kunnes vuonna 2014 sieltä tuli valtava tuotevyöry. Tämä G&M-yksilö on pullotettu jo kauan ennen sitä, ja vaikka väri ei mitään paljastakaan, taustatietojen perusteella tämän pitäisi olla refill-sherryssä kypsynyt kaveri.

Dufftown 1997/2009, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1997–2009, Refill Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makeaa hedelmää. Päärynää, passionhedelmää, mangoa, hunajamelonia. Valkoviininen vaikutelma, mutta varsin hapoton sellainen. Tammea tai tanniineja ei tunnu, enemmän nektarimaista pehmeyttä. Ruohoisuutta, voikukkaa, inkivääriä, nestesaippuaa. Maltaisuus on murokeksimäistä. Pieni liimamainen sivuääni taustalla. Jokseenkin harmiton kokonaisuus.

Maku: Päärynäinen ja mangoinen, selvästi hapokkaampi kuin tuoksu antoi odottaa. Makea hedelmäisyys on yllättävänkin miellyttävää, hunajaista ja silti raikasta, karkkimaista. Suutuntuma on toki varsin ohut. Tammisuus tuntuu pehmeinä mausteina ja sahanpurumaisena vivahteena. Maltaisuus tuntuu kevyen hapokkaana ja murokeksi maistuu. Toffeefudgemainen ja hiukan siirappinen makeus löytyvät myös. Jälkimaku on konsentroituneen makea, inkiväärinen, hunajainen ja toffeemainen. Karkkimainen. Päärynä maistuu edelleen. Finaali jää vaatimattomaksi.

Arvio: Hedelmäinen ja harmiton tapaus. Omassa profiilissaan toisaalta ihan asiallinen, kevyt karkkiviski. 81/100