NAS

Glenfiddich Select Cask 40%

Kävin taannoin ruotsinlaivalla, ja mukaan tarttui tällainen Glenfiddichin pikkupullo. Aiemmin botskeilla myytiin 12-, 14- ja 15-vuotiaita Glenfiddichejä pikkupulloissa, nyt jäljellä oli enää tämä yksi NAS-julkaisu samassa kokoluokassa.

Muutenkin tuntui, että nasset olivat oikeasti vallanneet koko viskiosaston. Ikämerkittyjä viskejä löytyi lähinnä enää ”Rare Whiskies” -hyllystä. Tax freen parhaat ajat ovat auttamatta takanapäin, jos viskiharrastusta ajattelee.

Asiaan: tämä Glenfiddichin Cask Collection on siis uudehko NAS-sarja Travel Retail -markkinoille. Käsissä oleva Select Cask on niistä tuotteista huokein. Oma huomio kiinnittyy pahamaineiseen Select-sanaan. En muista yhtään viskiä, joka olisi ollut ollut kelvollinen, jos nimessä on Select. Yritän silti maistaa tämän avoimin mielin.

Ai niin, on tässä sentään käytetty kalifornialaisia punaviinitynnyreitä kypsytyksessä. Osana Glenfiddichin ns. kuuluisaa ja ainutlaatuista Solera-sekoitusta. Jep jep.

Glenfiddich Select Cask

(40%, OB, +/- 2015, Cask Collection, Travel Retail Exclusive, 20 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, maltainen ja hapokkaan viininen. Hiukan tunkkainen kaikkineen. Punaista omenaa, mansikkaa, raperperihilloa. Pehmeän kanelinen mausteisuus. Nahkaisuutta, nuorekasta tammisuutta. Sitruksinen makeus ja karkea jyväisyys kohtaavat. Perustavaraa viinisellä kierteellä.

Maku: Makea ja mandariininen. Tiettyä tunkkaisuutta edelleen, ei täysin aukea. Viininen hapokkuus ja nahkaisuus tuovat särmää, mutta karkea tammisuus ei ole ihan tasapainossa sen kanssa. Maltaisuudessa on kova, Weetabixin kaltainen karheus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko on varsin ohut. Hedelmäkakkua, mansikoita, kermaisuutta, vaniljaa. Jälkimaku on huomattavan köykäinen, finaali jää kaikkineen vähiin sekä makujen että syvyyden puolesta. Tamminen, vaniljainen ja omenainen makumaailma vain hiipuu. Punaviinin hapokkuus jää viimeisenä kielen päälle. Vaatimaton lopetus.

Arvio: Varsin yksinkertainen viski. Viinisyydellä on löydetty vähän särmää, mutta sekin on tehty tasapainon kustannuksella. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100.

Ardbeg Supernova SN2010, 60,1%

Ardbegin Supernova lanseerattiin vuoden 2009 kintaalla, ensin komitealle ja sitten yleiseen myyntiin. Sen jälkeen näitä jyrkästi turpeistettuja pullotteita on nähty enemmänkin – jonkinlaista kilpailuahan siinä käytiin Octomorea vastaan. Sittemmin Octomore meni menojaan ja Ardbeg palaili takaisin omaan (myöhempien aikojen) tyyliinsä.

Nyt maistelussa Supernovan vuoden 2010 versio. Jälleen väkivahvaa tavaraa prosenttien perusteella. Lisäksi turpeista löylyä pitäisi lyödä ilmeisesti 100 ppm:n voimalla.

Ardbeg Supernova SN2010

(60,1%, OB, NAS, Bottled 11.3.2010, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea turvesavu tulvahtaa välittömästi nenään. Sen alla on varsin tuoreen, sitruksisen ja hiukan kermaisenkin oloinen viski. Unohtamatta valtavaa tervaisuutta ja salmiakkia, Fisherman’s Friend -pastilleja, suolaa ja jodia. Vihreää omenaa, vaniljaa, paahtoleipää. Paahdettuja juureksia hunajassa. Jotain muovistakin tässä on, tuorekelmua. Varsin nuoren oloinen kokonaisuus. Vesilisä avaa suolavetisen ja merellisen puolen.

Maku: Turvesavu iskee voimalla, mukana tulee kosolti tuhkaisuutta ja kireää hapokkuutta. Todella kuiva ote heti alkuun, rapisee suussa. Fisherman’s Friendia, tervaa, suolaisuutta. Tiukka tammisuus, tanniinit purevat kiinni. Raakaa omenaisuutta, palanutta lanttua. Vähitellen suutuntuma makeutuu kermaisemmaksi, mutta yleisilme on silti ilman vettä hyvin kireä. Jälkimaku höyryää samaa turvesavua, tuhkaisella ja hiukan happamalla kierteellä. Pistelevää pippurisuutta, chiliä. Hapanta sitruunaa, kireää tammea. Vesilisä nostaa esiin mukavasti sitruksisia sävyjä.

Arvio: Komea ja häpeilemättömän julma turvepommi, mutta sittenkin hiukan liian kireä ja yltiöpäisessä savussaan yksipuolinen Ardbeg omaan makuuni. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 86/100 (Rob Allanson). Smoke On The Water, ”Turvesavuisuus hallitsee kokonaisuuta liikaa”.

Highland Park Cask Strength Edition 56%

Highland Park teki Ruotsin markkinoille tällaisen jännittävän piccolo-pullon vuonna 2013. Tuote sisältää tynnyrivahvuista viskiä, jonka kypsytysajasta tai -tavasta ei tiedetä paljon mitään. Maistetaan pois.

Highland Park Cask Strength Edition

(56%, OB for Sweden, NAS, 2013, 35 cl)

Tuoksu: Muhkea kanervahunaja! Hienosti on voimaa ja syvyyttä, makeuttakin riittää. Maltaisuus on runsaana esillä, samoin turpeisuus tuntuu selvästi. Tikkunekkua, siirappia, joulukakkua, suklaista sherryisyyttä. Havuja, yrttistä liköörimäisyyttä, makeaa ja mausteista tammisuutta. Tiettyä konerasvamaista likaisuutta. Mineraalista, eucalyptusmaista raikkautta sen vastapainona – hieno yhdistelmä. Vesilisä tuo vaniljaista ja omenaista puolta esiin.

Maku: Maltainen, turpeinen ja kihelmöivän mausteinen. Kanervahunaja on voimakkaasti läsnä. Suutuntuma on erittäin täyteläinen, siirappinen suorastaan – vaikka mausteet kihelmöivätkin komeasti. Luumua, suklaata, rusinaa. Konerasvan likaisuus on edelleen mukana. Jälkimaku hyökyy voimalla, mausteisena ja kanervaisena. Siirappisuutta, ylikypsiä sekahedelmiä, tummaa paahteisuutta, salmiakkia, runsasta turvesavua, nahkaista tammisuutta, yrttejä (minttua). Finaali jatkuu tyylikkäänä huomattavan pitkään. Vesilisä vapauttaa lisää hunajaisia ja uuniomenamaisia piirteitä.

Arvio: Todella maukas Highland Park, jossa viskin ominaisluonne on hienosti pinnassa. Iso myönteinen yllätys. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).

Glenmorangie Burgundy Wood Finish 43 %

Glenmorangien valikoimassa oli monenlaisia finistelyitä jo ennen nykyistä aikakautta ja mielikuvituksellisesti nimettyjä pullotteita. Nyt käsissä ex-punaviinissä ilmeisesti muutaman kuukauden ajan viimeistelty viski.

Glenmorangie Burgundy Wood Finish

(43 %, OB, NAS, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen, omenaa ja ananasta, punaisia viinirypäleitä ja hunajamelonia. Varsin makea ja miellyttävä, raikas ja kevyt. Tammi tulee tyylikkäästi läpi. Maltaisuus on hapokasta ja rapeaa, muromaista. Marjaisuutta, mustikkaa ja punaherukkaa. Hilloisuutta. Pieni viinisyys on mukana.

Maku: Reippaan mausteinen ja marjaisa. Omenan hapokkuutta, ananasta ja hiukan kireää aprikoosia. Maltaisuus on runsasta ja osin hallitsevaakin. Tammikin potkii, kiristää nahkaisena. Selvästi enemmän viinistä otetta kuin tuoksussa. Kuivattuja luumuja, rusinaa. Suutuntuma on varsin kepeä. Jälkimaku kuivahtaa kunnolla, siinä viinisyys jo korostuu. Hapanta nahkaisuutta, kireää maltaisuutta. Ruohoista, mausteista otetta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Kauniin tuoksuinen mutta kovin kepeä viski. Silti tavallaan mainio omassa lajissaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

The Macallan Oscuro 46,5%

Kerta kiellon päälle: petyin jo The Macallanin Travel Retail -valikoimista Whisky Maker’s Editioniin ja Estate Reserveen, mutta nyt lasiin päätyi vielä yksi Mäkkäri sieltä tax free -osaston kalliimmasta päästä.

Oscurossa on sekoitettu vuosien 1987–1997 välillä tislattuja viskejä. Etiketin mukaan tynnyreinä on jälleen käytetty sherry seasoned oak casks -osastoa eli puuteknologian puolelle on menty, huljutettu sherryä eurooppalaisessa tammessa ja todennäköisesti myös varsin pienissä tynnyreissä. Iso osa tynnyreistä on ollut first filliä, mikä on tietysti tällaisissa tapauksissa luonnollista.

Yleinen epäilys tätä kohtaan on suuri, mutta maistetaan.

The Macallan Oscuro

(46,5%, OB, NAS, Travel Retail Exclusive, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Taatelia, luumua, viikunaa, suklaata. Oikein roteva sherrytuoksu. Tallia, satulaa. Vieno lakritsi. Ylikypsiä sekahedelmiä, hiukan pekonia, siirappisuutta, toffeefudgea. Varsin herkullinen tuoksu. Vesilisä avaa mausteisuutta mukavasti.

Maku: Sherryisen makea mutta tuoksuun nähden yllättävän ohut. Tekstuuri on huokoinen, vaikka makupaletissa puskee suklaata ja taatelikakkua. Rusinaa, mausteisuutta, kanelia. Maltaisuus tulee happoisena ja hiukan karvaana läpi. Tammi tuntuu yllättävän kireänä. Jälkimaku on alkuun jopa häiritsevän karvas ja hapan, maltaisuus ja sherry eivät oikein keskustele keskenään. Tummaa suklaata, saksanpähkinää, kuivaa hedelmäkakkua. Melko pitkä finaali, mutta loppunousu jää puuttumaan. Vesilisä tuo suutuntumaan kermaisuutta, mutta syvyyttä tähän ei saa mitenkään.

Arvio: Nykypäivän Mäkkäriä hiukan runsaammassa ja suklaisemmassa muodossa. Helppoa juotavaa, sitä tällä on ilmeisesti tavoiteltu. 86/100

The Macallan Estate Reserve 45,7%

Estate Reserve pullotettiin vahvuudella 80 UK Proof ja asemoitiin The Macallanin laajan tax free -valikoiman high endiin. Kypsytys ”sherry seasoned hogsheadeissa” kuulostaa taas siltä, että puuteknologiaa on käytetty kosolti.

En osaa odottaa tältä mitään. Mäkkärin nykytuotanto on ollut yhtä pettymysten sarjaa, ja pahimmat tapaukset ovat löytyneet juuri täältä Travel Retail -puolelta.

The Macallan Estate Reserve

(45,7%, OB, NAS, +/- 2015, The 1824 Collection, Travel Retail Exclusive, Sherry Seasoned Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja tallihenkinen sherryisyys on pinnassa. Satulaa, multaisuutta, ummehtunutta kellarimaisuutta. Maltaisuus tuntuu raskaana ja tunkkaisena. Ylikypsiä sekahedelmiä, rancion tuntua. Luumua, rusinaa, suklaakastiketta. Napakat mausteet, teroitettua lyijykynää. Silti hiukan ohut kokonaisuus. Vesilisällä tietty käynyt fiilis lisääntyy, ummehtuneisuus tulee selvemmin pintaan.

Maku: Sherryisyys yliohjautuu, tallimaisuus jättää alleen todella paljon sävyjä. Ylikypsät sekahedelmät, luumu ja rusinat maistuvat korostuneesti. Karvasta appelsiinia. Maltaisuus on edelleen varsin tunkkaista. Suutuntuma ei ole ollenkaan niin täyteläinen kuin toivoisi, tasapaino on hiukan hukassa. Jälkimaussa homma alkaa toimia paremmin, siirapin ja mausteiden läsnäolo vahvistuu. Tammi tuntuu tuoreena, mutta suklaa ja luumu pitävät kokonaisuutta pystyssä. Karvautta, pähkinäisyyttä, kitkerää teemäisyyttä. Ohenee keskipitkän finaalin loppua kohti selvästi. Vesilisä nostaa mausteita ja helpottaa kireyttä.

Arvio: Tasapaino-ongelmista kärsivä sherryttely, joka jää pykälän verran Rubyn taakse. Runkoa ja luonnetta tämä kaipaisi kipeästi lisää, koska lähtökohdat ovat todella lupaavat. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3). Whisky Magazine 85/100 (Rob Allanson), 75/100 (Dominic Roskrow). Whiskynotes 82/100.

Ardbeg Perpetuum 47,4%

No niin, nyt lapaan tarttui tämä Ardbegin 200-vuotisjuhlan kunniaksi pullotettu Perpetuum. Mukana on ilmeisesti hyvin vanhaakin Arttua, mutta pääosa lienee varsin nuorta tavaraa.

Ardbeg Perpetuum

(47,4%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Savua ja vaniljaa. Lihaisa turpeisuus, suolaa ja kuivalihaa. Märkää köyttä, makeaa hunajaisuutta, hiukan antiseptisia aineita. Omenaa, pehmeää sitruksisuutta. Melko kuiva vaikutelma. Tamminen ja paahteinen. Oikein maukas. Vesilisä tuo maltaisuutta ja jyväisyyttä esiin.

Maku: Savua, tuhkaisuutta, vaniljaa, hiukan kumia. Makeaa omenaa, lihaisuutta, kosteaa turpeisuutta. Suutuntuma on melko kuiva ja öljyinen. Sitruksisuutta ja omenaa, aavistus aprikoosia. Tammi tuntuu voimakkaana ja varsin nuorekkaana. Pieni bensainen vivahde taustalla. Jälkimaku on sitruksinen, tervainen, lihaisa ja inkiväärinen. Turvesavu säilyy mukana, samoin vaniljaisuus. Hunajaisuutta ja suolaa. Huomattava tuhkaisuus ja tupakkaisuus. Keskipitkä finaali, jonka lopuksi suussa maistuu ihan selkeä tupakansavu. Vesilisä korostaa tämän sitruksista ja lääkemäistä luonnetta.

Arvio: Vaniljainen, tupakansavuinen ja ihan maukas, ehkä silti aavistuksen sekava Ardbeg. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Yamazaki Distiller’s Reserve 43%

Keväällä 2014 Suntory julkaisi kaksi uudenlaista Distiller’s Reserve -pullotetta, toisen Yamazakin ja toisen Hakushun nimissä. Tämä Yamazakin versio on kypsynyt Bordeaux’n viinitynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä. Mukana on myös viskiä Mizunara-tynnyreistä (Quercus Mongolica). Vähintäänkin siis markkinointimielessä.

Yamazaki Distiller’s Reserve

(43%, OB, NAS, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Mausteita, tammea, suklaata, viiniä – erittäin runsas ja hieno kokonaisuus. Antiikkisuutta, kuivaa ja vahamaista tammisuutta. Nahkanojatuolia. Toisaalla taas aromikasta yrttisyyttä, hedelmäisyyttä ja marjoja. Vadelmahilloa, pähkinäisyyttä. Kompleksinen ja komea tuoksu.

Maku: Suklainen ja viininen, varsin erikoisesti kerrostunut. Jää selvästi tuoksusta jälkeen, ei pysty tuottamaan vastaavaa elämystä. Tasapaino heittelehtii jonkin verran, levoton kokonaisuus. Maltaisuutta, happamuutta ja kitkeryyttä. Tanniinit ylikorostuvat, viinin nahkaisuus maistuu. Kuivaa luumua, rusinaa. Suutuntumassa on pistelevyyttä ja nahkeutta. Jälkimaussa on kuitenkin herkullista saksanpähkinää oikein urakalla. Suklaisuus korostuu ja tammisuus maistuu hallitusti. Maltaisuutta, kuivattua hedelmää, neilikkaa, kanelia. Finaali on kuitenkin jopa yllättävän lyhyt.

Arvio: Levoton viski, jonka tuoksu ja jälkimaku ovat osin jopa huippua. Sääli, että maun tasapaino heittelehtii. 84/100

Talisker Skye 45,8%

Talisker lanseerasi alkuvuonna 2015 uuden NAS-viskin, Stormin ja Dark Stormin kaveriksi. Tätä on sanottu vähän niitä pehmeämmäksi, joten maistetaan pois.

Talisker Skye

(45,8%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nuorekkaan maltainen ja kostean turpeinen tuoksu. Uunijuuresmainen imelyys, varsin siirappinen ja paksu profiili. Nuotiosavua suoympäristössä, lahoamisen ja vettymisen meininki. Kuminauhaa, märkää köyttä, salmiakkisuutta, hiukan tervaa. Hunajaisen makea ja pehmeä. Omenaa, hiukan vaniljaa. Vesilisällä tulee tiettyä ruohoisuutta ja heinäisyyttä mukaan.

Maku: Nuori maltaisuus on vahvasti pinnassa. Turpeisuus on kosteaa ja pehmeällä, paksulla tavalla savuista. Uunijuuresmainen fiilis jatkuu, siirappinen ja imelä. Mausteisuus on napakkaa, pippuri tulee hyvin esiin. Tammi tuntuu varsin tuoreena ja osin raakanakin. Suutuntuma on myönteinen yllätys, pehmeä ja ilahduttavan täyteläinen. Omenaa, toffeeta, vaniljaa. Salmiakkia, tervaa, lääkemäisyyttä. Jälkimaku alkaa pippurin komennossa, hunajainen ja omenainen makeus mukana. Hiukan lyijyinen ja metallinen ulottuvuus, suolaisuutta, tuhkaa, tammea, yskänlääkettä. Tumma muttei erityisen pitkä finaali. Vesilisä ei tuo tähän erityisemmin mitään lisää, ainoastaan pehmentää tammen ja turpeisuuden purevuutta.

Arvio: Miellyttävän pehmeä mutta osin imelä Talisker. Ihan maistuvaa silti, vaikka ei sen suuremmin sykähdytäkään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Glengoyne Cask Strength Batch #1, 58,7%

Glengoynen 2010-luvun hitteihin ovat kuuluneet nämä Cask Strength -pullotteet, joista maistossa nyt se sarjan ensimmäinen julkaisu.

Glengoyne Cask Strength Batch #1

(58,7%, OB, NAS, 2013*, Batch No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, toffeemainen ja jokseenkin viininen. Todella siirappinen, milteinpä imelä vaikutelma. Appelsiinimarmeladia, vaniljaviineriä, hedelmäkakkua. Rusinoita, luumua. Maltaisuus on korostunutta, sekahedelmäisyys on hiukan käynyttä ja ylikypsää. Vesilisä tuo kermaisia ja jopa saippuaisia piirteitä.

Maku: Sekahedelmäinen ja kermainen, maltainen ja makea. Luumua, rusinaa, suklaisuutta. Joulukakun mausteisuutta. Toffeemainen ja hunajainen makeus, tietyllä tavalla sliipattu fiilis. Tanniinista ja nahkaista puolta löytyy, mutta ei läheskään niin robustilla tavalla kuin tuoksu antoi odottaa. Neilikkaa ja tammisuutta toki. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pehmeä. Ylikypsä ja käynyt vaikutelma on edelleen läsnä, maltaisuus ei ole omaan suuhuni kaikilta osin mitenkään herkullista. Jälkimaku on toffeemainen, hunajainen, siirappinen, joulukakkumainen, rusinainen ja suklainen. Keskipitkä. Vesilisä nostaa appelsiinin makeutta selvemmin esiin.

Arvio: Näin korosteinen ja paksu maltaisuus on aina makukysymys. Myös makeus menee mielestäni hiukan yli. Sinänsä hyvin tehty viski, mutta ei vain kolahda makuprofiiliini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.