Kuukausi: Toukokuu 2014

BenRiach 38 yo 1970/2009 PX Finish 49,1%

BenRiachin tunnetuin vuosikerta lienee 1976, mutta välillä helmiä löytyy muiltakin vuosilta. Nyt maistelussa on toista kertaa tämä vuonna 1970 tislattu BenRiach, joka ansaitsee vihdoin myös kunnolliset nuotit.

Tiedän, että kyseessä on loistava viski. Nyt pitää ottaa selville, miksi.

Hauskana yksityiskohtana pullossa on sen kirjoitusvirhe: Pedro Ximénez on kirjoitettu muotoon Pedro Ximinex. Luulisi, että näin arvokkaassa pullossa etiketti olisi oikoluettu kunnolla. Tai ehkä se on vain sympaattista.

BenRiach 38 yo 1970/2009 Pedro Ximénez Sherry Finish

(49,1%, OB, 1970–7/2009, Pedro Ximénez Sherry Finish, Cask No. 1035, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryä, piparkakkua, suklaata, karhunvatukkaa. Jumalainen, pehmeä maltaisuus. Marjaisa, runsas, herukkainen, tuoreen lakritsinen. Loistava, hiljaiseksi vetää.

Maku: Sherryinen, tumman suklainen, runsas ja monitasoinen. Makeaa sitruksisuutta, herukkaisuutta. Suutuntuma on selväpiirteinen, kulmikas ja miellyttävän pirskahteleva. Pienestä pisarasta aukeaa koko maailma. Kokonaisuus on ikäänsä nähden huikean elävä ja syvä. Lakritsia, kardemummaa, luumua, rusinoita. Jälkimaku on suklainen, karhunvatukkainen, kuivahkon tamminen, mausteinen ja maltainen, erittäin pitkä ja kehittyvä. Mahtava sherry, sen makeus on tammen kanssa täydellisessä tasapainossa.

Arvio: BenRiachin tuotantoa parhaimmillaan. Huikean herkullinen. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 92/100.

Millburn 18 yo 1975/1995, Rare Malts 58,9%

Millburn toimi Invernessissä vuosina 1807–1985. Sen kolmesta Rare Malts -pullotteesta tämä taitaa olla nykyään harvinaisin.

Millburn 18 yo 1975/1995, Rare Malts

(58,9%, OB, 1975–1995, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen. Greippimehua, vihreää omenaa, hiukan poltettuja tulitikkuja ja savua. Aseöljyä, huonekaluvahaa. Jyväisyyttä, kirpeää maltaisuutta. Kuivaa tammisuutta. Jotenkin tyylikäs tämä on, vaikka teräväkin toki. Vesilisä tuo pintaan maanläheisyyttä (multaa ja tallia) sekä kukkaisuutta (ruusuja).

Maku: Valtavan runsas ja voimakas. Erittäin pehmeä ja rasvainen suutuntuma – mutta maku ajaa suuhun panssarivaunulla. On iso viski. Ruohoinen ja sitruksinen, greippiä ja sitruunankuorta. Upea kuiva tammisuus, huonekaluvahaa ja mietoa savuisuutta. Nestesaippuan vivahde. Yllättävää hunajaista makeutta. Jälkimaussa tuntuu kuivaa tammea, lakritsia, tervaa, salmiakkia, suolaisuutta, yrttejä, tummaa hedelmäisyytttä – ja pituutta riittää. Vesilisällä saa esiin lisää suolaisuutta ja merellisiä sävyjä, simpukoita ja rapuja. Kestää hyvin vettä, rasvaisuus ei anna ihan heti periksi.

Arvio: Rasvainen ja iso viski, jonka kuiva tammisuus on loistavaa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 86/100Whisky Monitor Database 86/100 (per 2).

The Macallan Batch #4, That Boutique-y Whisky Company 44,3%

That Boutique-y Whisky Companyn Macallan-julkaisut ovat edenneet nopealla syklillä neljänteen erään. Tälläkään kerralla kypsytyksestä ei ole mitään tietoa, mutta jos tislaamon yleisestä profiilista voi jotain päätellä, sherrykypsytettyä taitaa joukossa olla.

The Macallan Batch #4, That Boutique-y Whisky Company

(44,3%, Master of Malt, NAS, 2013, 203 bts., 50 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hiukan ohut. Muistuttaa uusia, nuoria Macallaneita. Maltaisuus on lenseää, vähän ummehtunutta. Ruohoinen, hiukan olkinen. Weetabixia, aamupuuroa, jossa lohkottuja omenia ja hiukan hunajaa. Rasvaisuutta, aavistus aseöljyä. Huonekaluvahaa. Melko vaatimaton kokonaisuus.

Maku: Parantaa tuoksusta, vaikka vähän lenseä maltaisuus on edelleen pinnassa. Silti täyteläinen suutuntuma ja runsaat mausteet nostavat tämän tasoa tuntuvasti. Pehmeä ja maukas rakenne. Appelsiinia, omenaa, hunajaa. Tiettyä ruohoisuutta edelleen – ja rasvaisuutta. Melko makea kaikkineen. Jälkimaku on mukavan mausteinen, anista ja lakritsijuurta ja vaniljaa. Maltaisuus, pähkinäisyys, toffee ja puutarhan kirpeät yrtit ovat selvästi esillä. Kelpo balanssi ja keskipitkä finaali.

Arvio: Ummehtuneen tuoksuinen mutta makeudessaan aivan kelvollinen sherryviski. 83/100

Linkwood 16 yo, TWE Retro Label 48%

The Whisky Exchangen julkaisi tämän Linkwoodin lokakuussa 2013 järjestämässään Whisky Show’ssa Lontoossa. Tarinan mukaan etiketissä on otettu mallia hyvin vanhoista pullotteista, joita lymyilee jossain TWE:n pölyisissä arkistoissa.

Jep, TWE perustettiin vuonna 1999. Arkistoahan on ehtinyt kertyä jo 15 vuotta.

Linkwood 16 yo, TWE Retro Label

(48%, The Whisky Exchange, 2013, sherry cask, 70 cl)

Tuoksu: Piparkakkuinen, hedelmäinen ja varsin sherryinen. Runsaan kukkainen ja pähkinäinen. Tuoreita hedelmiä, punaisia omenoita. Suklaata, kaakaota, rusinoita, maapähkinävoita. Makea kokonaisuus, siirappia ja kinuskia. Pirteitä mausteita, hiukan anista. Vesilisä tekee tästä parfyymisemman ja tuo mukaan luumua.

Maku: Sherryinen, kukkainen ja makean maltainen. Todella hienostunut, yhtä aikaa makea ja pirteä, raskas ja ilmava. Runko on melko kevyt, mutta runsas sherryisyys on pinnassa, rusinat ja suklaa. Piparkakun mausteliemi maistuu, suutuntumassa on juuri sellainen silkkinen pehmeys ja täyteläisyys. Silti mausteisuus leikkaa piristävästi ja tuo raikkautta. Upeaa. Maltaisuus on makeaa, appelsiinit tuoreita, pähkinäisyys poikkeuksellisen suurta. Jälkimaku on pitkä ja kompleksinen: sherryisyyttä, kuivahkoa tammisuutta, kukkaisuutta, omenaisuutta, kaakaota, pientä savua… Vesilisä korostaa erityisesti maitosuklaan sävyjä.

Arvio: Moniuloitteinen, kevyellä tavalla upea sherryviski. Piparkakkua ja pähkinää. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 88/100 (Annabel Meikle), 94/100 (Chris Goodrum).

Cragganmore 12 yo 40%

Cragganmore on yksi Diageon kuudesta alkuperäisestä Classic Malts -sarjan tislaamosta. Se edustaa siis Speysidea, kun Glenkinchie edustaa Alamaata, Dalwhinnie Ylämaata, Oban läntistä Ylämaata, Talisker saaria ja Lagavulin Islayta.

Pakko myöntää, etten ole koskaan päässyt kiinni Michael Jacksonin jumaloimaan 12-vuotiaaseen Cragganmoreen. On aika ottaa uusi yritys, tällä kertaa normaalia pienemmästä pullosta.

Cragganmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2014, 20 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, raakaa päärynää, vastaleikattua ruohoa, tuoretta tammea. Hedelmäinen kaikin puolin, persikkaa, kiiviä, hunajamelonia ja viinirypäleitä. Tammessa on sahanpuruisuutta ja purevuutta. Hieman glyserolista bourbonmaisuutta. Hedelmäisen makea ja öljyinen yleisfiilis, hieman hiiltä ja nuotiosavua taustalla. Pähkinäisyyttäkin. Eikä pidä unohtaa jyväistä maltaisuutta.

Maku: Erittäin maltainen ja tamminen. Korostuneen ruohoinen. Vihreää omenaa, melonia ja päärynää. Hapan ja hiivainen maltaisuus on erittäin voimakasta, ja sen mukana tulee myös tiettyä likaisuutta. Voita ja pähkinöitä. Suutuntuma on öljyinen ja melko raskas, bourbonmaisen pisteliäs myös. Voimakas yrttisyys (Provençe) ja lämmittävät mausteet, rosmariini etunenässä. Jälkimaku on happaman tamminen, tanniininen ja karvas. Maltaisuutta, villaisuutta, saksanpähkinää, hedelmiä, ruohoa. Keskipitkä.

Arvio: Melko hapan perusmalt. Hyvät eväät mutta valitettavan heikko kattaus. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor 78/100 (per 15).

Laphroaig Lp1, Elements of Islay 58,8%

Periaatteessa The Whisky Exchangen omistaman Speciality Drinksin kehittelemää konseptia pitäisi kai kunnioittaa: pulloissa on pelkät kirjainlyhenteet niiden sisällölle. Sellainen kuitenkin sekoittaa kirjanpidon, joten parempi on puhua tästäkin Lp:stä rehellisesti vain Laphroaigina.

Toki näiden tuotteiden lääkepullomaisuus on kieltämättä pysäyttävää. Ohjaakohan se löytämään näistä lääkemäisyyttä?

Laphroaig Lp1, Elements of Islay

(58,8%, Speciality Drinks, NAS, 2008, 50 cl)

Tuoksu: Savua, pistävyyttä ja makeutta. Terävä turvesavu. Hunajaista ja maanläheistä makeutta, jossa on kovien hedelmäkarkkien ja savumakkaran ailahduksia. Samalla myös kuivia puruja ja villavaatteita ullakolla. Klassinen ja varsin juureva savuviskin fiilis, hiukan yrttinen. Vesilisä irrottaa eucalyptusta ja tammea.

Maku: Savu ja mausteet iskevät lujaa kiinni heti kärkeen. Suutuntuma on kuitenkin pohjimmiltaan pehmeä ja hyvinkin makea. Makeita kovia karkkeja, siirappia, tervaa, salmiakkijauhetta. Tuttu Laphroaigin villaisuus tuntuu suussa. Maussa on myös suolainen vaihe, jota tuore tammisuus korostaa. Mausteissa on hiukan pippurisuutta ja runsaasti yrttejä (basilikaa, korianteria, persiljaa). Jälkimaussa tämä makeutuu entisestään ja mukaan tulee jännä juuresmaisuus – siirapilla valeltuja, palaneita uunijuureksia. Lakritsisuutta. Turvesavu, hunaja, salmiakki ja mausteet loistavat melko kauan. Vesilisä tuo kulmikkuutta ja lisää salmiakkia.

Arvio: Huomattavan makea ja maanläheinen Laphroaig. Varsin maukas savutuote. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100Whisky Monitor 85/100 (per 3).  Whisky Magazine 81/100 (Dave Broom), 80/100 (Rob Allanson).

Linkwood 23 yo 1989/2013, Adelphi 48,8%

Maistelussa 1980-luvun tuotantoa Linkwoodista. Tynnyrinä on ollut refill bourbon.

Linkwood 23 yo 1989/2013, Adelphi

(48,8%, Adelphi, 1989–1/2013, Refill Bourbon Cask, Cask No. 5048, 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen, kuivan tamminen ja tyylikäs. Parfyymisyyttä, apilankukkaa, Ässä Mix -karkkeja. Siirappista makeutta. Ruohoista raikkautta, veriappelsiinia. Teroitettua lyijykynää. Makea, melko hapokas maltaisuus, ale-olutta ja paahtoleipää. Häivähdys rieslingiä. Hyvä! Vesilisällä karkkisuus korostuu.

Maku: Maltainen ja kukkainen, siirappinen ja sitruksinen. Paahtunut yleisvaikutelma. Paahdettua vaahtokarkkia, mustaa teetä, hapokasta bitter-olutta, siirappista hedelmäisyyttä (uuniomenaa). Mielenkiintoinen makean ja karvaan yhdistelmä. Suutuntuma on kevyt mutta tapahtumia runsaasti, tekstuuri hyvin tiheä. Hyvin öljyinen myös, jättää japanilaistyyppisen kalvon suuhun. Tammisuus on kuivaa ja hienostunutta. Jälkimaku on suklainen, kuivan tamminen, makean salmiakkinen, siirappinen, yrttinen, appelsiininen ja hyvin pitkä. Vesilisä tuo makuun mineraalisuutta ja rauhoittaa kitkeriä nuotteja.

Arvio: Tyylikäs ja melko makea Linkwood, jonka refill-tynnyri on toiminut hienosti. 88/100

Clynelish 17 yo 1995/2013, Signatory for TWE 56,2%

On hyvin tiedossa, että The Whisky Exchangen omistaja Sukhinder Singh rakastaa Clynelishin tuotantoa. Voi siis arvella, että mies on päätynyt valitsemaan TWE:lle tynnyrin kohtalaisen hyvällä tietämyksellä. Valinta on osunut ex-sherrytynnyriin, ja vaihteeksi pullottajana on Signatory.

Clynelish 17 yo 1995/2013, Signatory for TWE

(56,2%, Signatory for The Whisky Exchange, Cask Strength Collection, 21.12.1995–23.9.2013, Refill Sherry Butt, Cask No. 12794, 622 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja vahamainen. Hienostunut sherryisyys, mausteinen ja ikääntynyt. Kuivan tamminen vaikutelma. Mehiläisvahakynttilää, akaasiahunajaa, appelsiinia, vihreää omenaa, havuja, katajanoksia, salmiakkia. Upea ja syvä tuoksu. Pieni nuotiosavu taustalla. Vesilisä korostaa parfyymisyyttä ja öljyisyyttä.

Maku: Tiiviin vahamaisesta makupisarasta aukeaa todellinen mikrokosmos. Hunajaa, mehiläisvahaa, omenaa, rusinaa, vaniljaa, appelsiinimarmeladia (jossa kuorta mukana). Kaiken kruunaa kuiva tammisuus, jossa on mausteet kohdallaan. Suutuntuma on vahamainen ja iskevä, tekstuuri tiivis ja runsas – tämä tuntuu paljon iäkkäämmältä kuin mitä etiketti kertoo. Jälkimaku on sokerisen omenainen, hunajainen, tamminen, hiukan pippurinenkin. Pieni savu pilkistää taustalla. Erittäin pitkä ja uloitteikas, havuinen finaali. Vesilisä avaa sherryisyyttä ja yrttisyyttä kauniisti. Tämä myös kestää vettä erittäin hyvin.

Arvio: Loistava viski. No nonsense -tavaraa, joka tuo tietyt iäkkäät Brorat mieleen. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 89/100 (Annabel Meikle), 88/100 (Chris Goodrum).

Ardbeg 10 yo ’Mor’ Second Edition 46%

Nyt on iso viski käsissä! ’Mor’ tarkoittaa suurta: Ardbeg Mor saapuu 4,5 litran pullossa. Yksi pullo täyttää siis sujuvasti koko perusjantterin viskikaapin.

Morin ensimmäinen versio vuonna 2007 oli tynnyrivahvuinen, tämä kakkosversio nyt vain 46%. Vierellä on peruskymppi verrokkina.

Ardbeg 10 yo ’Mor’ Second Edition

(46%, OB, 2008, 2nd edition, 450 cl)

Tuoksu: Savuinen, vaniljainen ja turpeinen. Lääkemäinen, antiseptisiä aineita ja jodia. Suolaa, hiilisavua, tuhkaa. Turve on märkää ja savuista, fiilis lämmin ja melko makea. Rinnakkain tässä ei ole huomattavaa eroa peruskymppiin. Sitruunaa, märkää köyttä, laiturinlankkuja, tammisuutta. Oikein herkullinen esitys.

Maku: Sitruksinen, vaniljainen ja savuinen. Makea, paksu turpeisuus, lempeä lääkemäisyys. Miellyttävä, makean vaniljainen ja herkullisen sitruunainen. Salmiakkijauhetta ja suolaisuutta. Suutuntuma on rasvainen ja pehmeä, tekstuuri melko väljä ja rauhallinen. Rinnakkainmaistelussa 10 yo Ten Batch No. L11 on tätä robustimpi, tervaisempi ja terävämpi – siinä on enemmän hyökkäävyyttä ja mausteisuutta. Jälkimaku tässä on hunajainen, makean tamminen ja lakritsinen. Vaniljaa, sitruunaa, hunajaa, suolaisuutta. Keskipitkässä finaalissa makea turvesavu, pehmeä tuhkaisuus ja hunajaisuus ovat mukavasti tasapainossa.

Arvio: Pienen pykälän peruskymppiä miedompi, mutta silti oivallinen savupommi. 85/100