Maistetut

The Macallan 7 yo Giovinetti & Figli Import 40%

Macallanin seitsemänvuotias oli ihan oikeaa sherryviskiä aikoinaan, ja Italiassa rakastettiin sitä. Maistelussa seitsemän vuoden ikäinen sherryherkku, jonka milanolainen Giovinetti & Figli on roudannut saapasmaahan runsaat kymmenen vuotta sitten.

Whisky and Wisdomin Andrew Derbidge kirjoitti äskettäin viisaasti Macallanin muutoksesta 2000-luvulla. ”Macallan – The past, present, and future collide” ja ”The highs and lows of Macallan” ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia postauksia kaikille Mäkkäristä kiinnostuneille.

Mutta nyt tämän seitsemänvuotiaan viskin pariin. Tuoksu on ainakin hämmästyttävän muhkea.

The Macallan 7 yo Giovinetti & Figli Import

(40%, OB, Imported by Giovinetti & Figli, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, kypsän hedelmäinen ja varsin makea. Herkkä mausteisuus toimii hyvin yhteen hunajaisen imelyyden kanssa, ja tammikin integroituu tyylikkäästi kokonaisuuteen. Kermatoffeeta, fariinisokeria, aivan pieni rikkinen elementti taustalla. Todella herkullinen.

Maku: Intensiivisen makea, samalla huomattavan kevyt ja elegantti. Sherryiset piirteet kantavat kuitenkin komeasti, ja rusinainen luonne saa ryhtiä mausteisuudesta. Bodyssa on kaikesta huolimatta täyteläisyyttä, tekstuuri on kermainen ja tiivis. Fariinisokeri ja siirappi toimivat nautinnollisesti, kun tammi alkaa vähitellen napata kiinni. Kypsää omenaa, hiukan luumua. Jälkimaku on kermatoffeemainen, ja pieni rikkisyys tulee jälleen mukaan kuvaan. Joulukakun mausteita, kermaisuutta, rusinaa, maitosuklaata, hiukan tammea. Finaali jää korkeintaan keskipitkäksi, mutta tyyli säilyy loppuun asti. Ikäisekseen erittäin korkealaatuinen viski on kyseessä.

Arvio: Loistokas seitsemänvuotias! Suurta herkkua, vaikka ulottuvuudet ovatkin vielä rajatut. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Smoke On The Water, ”Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen omaava tuote”. Whisky Monitor Database 71/100 (per 2).

Kilchoman Vintage 2008, 46%

Seitsemänvuotias Vintage 2008 on jatkoa vuosina 2006 ja 2007 tislatuille julkaisuille. Ainakin tuo Vintage 2007 oli omaan makuuni ihan hyvä viski.

Kilchoman Vintage 2008

(46%, OB, 2008–2015, 3rd Edition, Oloroso Butts & Hogsheads, 10000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, herukkainen ja kuivan savuinen. Merellisyyttä ja suolaa. Vegetaalista turpeisuutta, hunajaista imelyyttä, omenaisuutta. Hiilisyydestä ja nokisesta savusta huolimatta ei erityisen hyökkäävä, enemmän jopa ujo. Hiukan tervaa ja salmiakkia. Vesilisä avaa lisää yrttistä raikkautta.

Maku: Tuoksua suurempi profiili, hiilisavu ja omenainen hedelmäisyys vyöryvät komeasti. Suolaisuutta, mineraalisuutta, hiukan herukkaisuutta ja sitruunaa. Tammisuus ja valkopippuri tulevat läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Yleisilme jää melko raa’aksi, jyväinen alkoholisuus puskee pintaan. Turpeisuudessa on vegetaalinen sävy. Jälkimaku alkaa hyvin ohuena ja terävänä, hiilisavua ja salmiakkia nousee pintaan. Nokea, rasvaista kuparipannua, hiukan bensaisuutta, omenamehua. Tammi on kielen päällä, tanniinit ja pippuri tulevat mukana. Keskipitkä finaali kuivahtaa täysin. Vesilisällä löytyy hiukan mentholia.

Arvio: Perusmaukas mutta vieläkin hiukan ohueksi jäävä Kilchoman. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Royal Brackla 12 yo 40%

Bacardi lanseerasi Royal Bracklan uudelleen vuonna 2015. Valikoimaan tulivat 12-, 16- ja 21-vuotiaat viskit.

Ei ole sattumaa, että kaikki kynnelle kykenevät viinajätit pistävät näinä aikoina paukkuja pakkauksiin. Bracklakin sai kultasilauksen ja uuden lukeman hintalappuun saman tien.

Nyt maistelussa uuden setin nuorin viski, johon en pysty oikein kohdistamaan minkäänlaisia odotuksia. Maistellaan avoimin mielin.

Royal Brackla 12 yo

(40%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, leipäinen ja ummehtuneen hedelmäinen. Appelsiinimehua, kuparisuutta, pientä kirpeyttä. Tunkkaisuus aiheuttaa sen, ettei hedelmä tunnu missään vaiheessa kovin makealta. Tamminen ja mausteinen puoli on pinnassa, viski tuntuu varsin nuorelta ja lenseältä. Eikä erityisemmin säväytä kyllä.

Maku: Nostaa tasoa pykälän verran tuoksun jälkeen. Erittäin maltainen ja öljyinen. Oliiviöljyä ja tunkkaisuutta, mutta kirpeä sitruksisuus ja napakka tammisuus ovat selvästi paremmin auki kuin tuoksussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja alhaisista volteista huolimatta ryhdikäs. Pientä hunajaisuutta ja mantelia. Jälkimaku pitää maltaisuuden erittäin vahvasti pinnassa. Leipäisyys ja briossi korostuvat. Sitruksisuus, kuivahko suklaisuus, pähkinät ja pieni suolaisuus maistuvat varsin herkullisilta. Öljyinen ja nuorekas, hyvin tamminen ja mausteinen ote säilyy keskipitkän finaalin loppuun saakka. Jälkimaku on tässä parasta.

Arvio: Ummehtuneen maltaisuuden jälkeen aukeaa kivasti, mutta keskitasolla pysytään. Ei nostata suuria tunteita. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Bowmore 13 yo 1995/2008 Maltmen’s Selection 54,6%

Bowmore julkaisi vuonna 2008 tällaisen sherrypommin, jota on sittemmin suuresti ylistetty. Viski on peräisin viidestä ex-sherrytynnyristä, jotka tislaamon työntekijät ovat varastosta poimineet. Nuo neljä maltmania olivat David Park, Brian Logan, Philip Gray ja Paul Paterson.

Myönnän välittömästi ja kättelyssä, että kyseessä on Bowmore, jonka perään olen kuolannut vuosikaudet. Odotukset ovat niin korkealla, ettei siinä ole oikeastaan enää mitään järkeä. Onnistunut sherrykypsytys on parasta, mitä tiedän, ja Bowmore on ehdottomasti yksi parhaista viskeistä, mitä tiedän.

Bowmore 13 yo 1995/2008 Maltmen’s Selection

(54,6%, OB, 13.7.1995–2008, Craftmen’s Collection, Sherry Butts 1551, 1552, 1553, 1559 & 1560, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin suklainen ja paahtunut, täyteläinen ja makean sherryinen. Turvesavu on komeasti esillä, mausteisuus tukee kokonaisuutta. Salmiakkia ja lakritsia riittää. Sherryssä on sekä tallimaista nahkaisuutta että siirappista makeutta. Kypsää hedelmää, rusinaa, luumua. Tummaa yrttisyyttä, Carmolis-tippoja. Äärettömän herkullinen. Vesilisä tuo suolaisia ja mineraalisia sävyjä taustalta esiin.

Maku: Todella täyteläinen ja tumman suklainen, tervainen ja savuinen. Silkkaa loistoa. Paksua, makeaa sherryisyyttä ja intensiivistä hedelmäisyyttä. Salmiakkia, lakritsia, tervaleijonaa, suolaisuutta. Suutuntuma on taivaallisen paksu ja tasapainoinen. Luumua, rusinaa, uuniomenaa. Paahteisuutta, pientä inkiväärisyyttä, minttua. Jälkimaku nousee erittäin salmiakkisena ja tervaisena, täyteläisen sherryisenä ja turvesavuisena. Kihelmöivää mausteisuutta, mustapippuria, tummaa suklaata, kahvisuutta. Suolaisuutta, pähkinäisyyttä. Mineraalisia, minttuisia sävyjä. Erittäin pitkä ja upea finaali, joka kuivuu kauniisti eikä ole missään vaiheessa liian makea. Vesilisällä löytyy mineraalisuutta mausta vielä lisää.

Arvio: Melko nuoresta iästään huolimatta yksi parhaita Bowmore-elämyksiäni koskaan. Tasapainoinen, suuri viski, jossa riittää makujen kirjoa loputtomiin. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Loistavan tasapainoinen kokonaisuus”.

Glendronach 12 yo 2003/2015 for The Nectar & LMDW, Cask #1822, 55,6%

Belgian ja Ranskan yhteinen Glendronach on kypsynyt ex-PX-tynnyrissä. Itse asiassa ensimmäistä kertaa maistan 2000-luvun single caskia Glendronachilta enkä oikein edes tiedä, mitä odottaa.

Glendronach 12 yo 2003/2015 for The Nectar & LMDW

(55,6%, OB for The Nectar & La Maison du Whisky, 21.2.2003–9/2015, Cask No. 1822, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 632 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas, erittäin suklainen ja taatelinen. Hevostallia, satulanahkaa, kuivalihaa. Siirappista makeutta ja ruskeaa sokeria. Uuniomenaa, rusinaa, viikunahilloa. Ylikypsiä luumuja. Maltaisuus tuntuu melko voimakkaana ja tammi vaikuttaa aktiiviselta. Lupaava tuoksu. Vesilisä tarjoilee hiukan toffeeta.

Maku: Todella makea. Selvästi yksioikoisempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa, mutta suklaisuus, siirappi ja taateli ovat silti herkullisesti esillä. Tallimaisuus tulee varsin robustina läpi, samoin maltaisuudessa on karhea sävy. Tammi kuivattaa suuta melkoisesti. Suutuntuma on silti varsin täyteläinen ja mausteisen kihelmöivä. Jälkimaku alkaa tumman suklaisena ja tanniinisena. Taatelikakkua ja pientä rikkisyyttä. Siirappia, toffeeta, ylikypsiä hedelmiä, omenaa. Keskipitkä, mausteinen finaali. Vesilisällä mukaan tulee maitokahvinen sävy.

Arvio: Ikäisekseen suorastaan mahtava viski. Vertailukohta tislaamon 1990-luvun kultavuosiin vain on kova. 86/100

Laphroaig Cairdeas 2016, 51,6%

Cairdeas on tällä kertaa punainen. Ex-bourbontynnyreissä kypsyteltiin ensin 8 vuotta, sen jälkeen kahden vuoden viimeistely ex-madeirassa. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Laphroaig Cairdeas 2016

(51,6%, OB, Feis Ile 2016, Madeira Finish, 70 cl)

Tuoksu: Alkuun hiukan ujo ollakseen vahva savuviski. Turvesavu on pehmeää, Madeiraa ei juuri havaitse. Salmiakkinen ja kuiva viinisyys ovat pinnassa. Lääkemäisyyttä, jodia, tuhkaa. Hedelmäisyydessä on hiukan vesimelonia ja veriappelsiinia. Kuiva ja yllättävän kevyt tuoksu. Vesilisä avaa lisää hedelmiä ja marjoja.

Maku: Iskee lujaa kevyen tuoksun jälkeen. Laphroaigille ominaista karkeaa, kuivaa turvesavua riittää. Haavansidonta-ainetta, jodia, napakkaa pippuria, chiliä. Taustalla pieni imelyys, punaiset marjat ja kireähkö jälkiruokaviinisyys. Suutuntuma on kaikesta huolimatta varsin kuiva. Jälkimaku alkaa mausteisena, tammisena ja pippurisena. Salmiakkia, mineraalisuutta, savua, nokea, chiliä, omenaa, sitruksisuutta, kuivakkaa viinisyyttä. Vieläkään Madeira ei oikein kunnolla näyttäydy, mutta tasapaino on silti hyvin kohdallaan. Maukas, varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja päärynää hiukan paremmin pintaan.

Arvio: Odotuksia kuivempi mutta kaikkineen oivallinen Laphroaig. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Ardbeg 20 yo 1993/2014, Dewar Rattray 57,1%

Jürgen Van De Wielen pyörittämä Whiskyhuis nappasi Dewar Rattraylta tällaisen ex-sherryssä kypsyneen Ardbegin vuonna 2014. Arviot ovat olleet mairittelevia, mutta väri on kyllä huomattavan vaalea. No, väriä ei juoda eikä etikettiä.

Ardbeg 20 yo 1993/2014, Dewar Rattray

(57,1%, Dewar Rattray, Uisge Beatha Taigh, Bottled for Jürgen’s Whiskyhuis, 28.10.1993–2.5.2014, Sherry Hogshead, Cask No. 1732, 142 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, rasvainen ja täyteläinen. Muistuttaa likaisuudessaan uudehkoja Springbankeja, vaikka toki tämän syvyys on aivan omalla tasollaan. Merellinen ja suolainen, tervainen ja salmiakkinen. Pieni bensaisuuskin tuoksuu tässä hyvältä. Luonnonkumia, nokea, tuhkaa, yrttisyyttä. Hieno sitruksisuus ja kirpeän omenainen hedelmäisyys ovat mukana. Kompleksinen ja iso! Vesilisällä löytyy trooppista hedelmää.

Maku: Turvesavun ja kirpeän mausteisuuden keskeltä nousee makeus, jota ei juuri tuoksusta huomaa. Toffeeta ja siirappia oikein kunnolla. Tammi puree hienosti ja lisää tämän monimuotoisuutta. Omenaisuus on makealla puolella. Suolaisuus ja merellisyys ovat hienossa balanssissa. Suutuntuma on suurimuotoinen ja kihelmöivä. Likaisuus jää taka-alalle, kuiva puoli hallitsee tätä. Jälkimaku on upean pippurinen, sitruksinen ja suolainen. Tammi kuivuu likimain täydellisesti. Pieni bensaisuus toimii yllättävän hyvin tuhkaisen, salmiakkisen, yrttisen ja vahaisen vyöryn keskellä. Pitkä, hieno finaali. Vesilisä tuo melonia ja raikkautta.

Arvio: Loistava 1990-luvun Ardbeg. Hieno, hieno viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100.

Glendronach 33 yo 40%

Lasissa tuttua iäkästä Glendronachia, josta nuotit ovat aina jääneet kirjaamatta ylös. Vaikutelma tästä on aiemmin ollut hiukan ohentunut, jopa väsynyt, mutta nyt pitää ottaa kunnon tyypit – tämä viski on ansainnut aikaa.

Glendronach 33 yo

(40%, OB, +/- 2008, Oloroso Sherry Oak, Bottle Code AV/326, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, tumman yrttinen ja varsin kuivalla tavalla tamminen. Vanhoja kirjoja, nahkaa. Intensiivinen marjaisuus, vadelmaa ja mansikkaa. Suklaisuutta runsaasti, kuivattuja hedelmiä ja rusinaa. Yleisilmeessä on huomattavaa kuivaa ja huokoista olemusta. Hunajaa, maitokahvia, ruskeaa sokeria.

Maku: Öljyinen ja kuiva. Tammi menee todella rajoilla, yrttinen ja nahkainen puoli tulevat pinnassa. Joulukakku on kuivaa, hiukan piimäisyyttä kuitenkin mukana, neilikkaa ja kanelia. Kuivakkaa marjaisuutta. Suutuntuma jää tekstuuriltaan huokoiseksi, runko on hiukan väsynyt ja puu ottanut liikaa valtaa. Jälkimaku alkaa mukavan pippurisena ja tumman suklaisena, vaikka runko on ohentunut. Tammi on kuivaa, minttua ja neilikkaa riittää. Varsin pitkä, kihelmöivän mausteinen ja lopussa erittäin kuiva finaali.

Arvio: Rungoltaan ohentunut mutta sherryisyydessään tyylikäs ikäviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition 46%

Jostain syystä minulla on aina jäänyt Clynelishin Distillers Edition maistamatta, vaikka kaikki muut Diageon DE:t ovat tuttuja. Korjataanpa tilanne. Tämä on nyt sitten finistelty ex-olorosossa.

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition

(46%, OB, 1992–2007, Double matured in Oloroso Seco Sherry Wood, Batch Cl-Br: 170-2g, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäsokerinen ja kukkainen, öljyinen ja kerroksellinen. Sherry tuntuu varsin ohuena, mutta silti sen mukana tulee kumisaapasmainen ummehtuneisuus. Alta löytyy metinen, kukkainen ja tiiviin öljyinen runko, joka edustaa klassista clynelishmäisyyttä. Rommirusinaa ja suklaata. Vesilisällä minttua ja yrttisyyttä.

Maku: Herkullinen metisyys ja mehiläisvahaisuus tulee heti läpi, muistuttaa vanhan Flora & Faunan parhaita hetkiä. Sen ympärille kuitenkin rakentuu hiukan sekava, sherryinen kokonaisuus, jossa on hedelmäkakkua, rusinaa ja rasvaista suklaata. Runsaasti mausteita ja melko aktiivista tammisuutta. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Suutuntuma on öljyinen, mutta runko on silti korkeintaan keskitäyteläinen. Tasapainossa on vähän tekemistä. Jälkimaku alkaa sokerisella ja mehiläisvahaisella otteella, jossa on tiettyä öljyisyyttä ja kiteisyyttä – ja se on tässä parasta. Jälleen sherryiset, imelät, rusinaiset ja suklaiset piirteet ovat mukana. Keskipitkä, varsin pippuriseksi ja puristavaksi käyvä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja kepeää yrttistä otetta.

Arvio: Jos homma olisi paremmin kasassa, kyseessä olisi huippuviski. Nytkin hyvää kyllä, ylitti selvästi odotukset. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 8). Whisky Magazine 85/100 (Martine Nouet), 85/100 (Ian Wisniewski).

Glen Moray 21 yo 1990, SMWS 35.61, 60,4%

Olen kuullut lukemattomia kertoja, että Glen Moray on mainettaan parempi tislaamo – pitää vain löytää oikeat pullotteet.

Yhtään todella hyvää Glen Morayn viskiä en ole vielä päässyt maistamaan, mutta ehkä tämä Scotch Malt Whisky Societyn valitsema tynnyri korjaa tilanteen kerralla.

Glen Moray 21 yo 1990, SMWS 35.61

(60,4%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 1/1990, Cask No. 35.61, ’Just so-ooh nice’, First Fill Ex-Bourbon Barrel, 213 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikas hedelmäisyys tulvahtaa runsaana: hunajamelonia, viinirypäleitä, tuoretta ananasta. Vaniljakastikkeen makeutta, minttua ja särmikkyyttä sen rinnalla. Lakritsinen, tumma sävy on yllättävän syvä tämän kaiken rinnalla. Pehmeitä hedelmäkarkkeja, tammea taustalla. Vesilisä pehmentää särmiä.

Maku: Hedelmäinen ja raikas, moniuloitteinen ja voimakas. Tuoksusta tutut melonin, viinirypäleiden ja ananaksen sävyt ovat mukana. Vaniljaisuuden rinnalla tammi ajaa lujaa sisään mausteilla ja tanniineillakin. Suutuntuma on öljyinen, rungon osalta keskitäyteläinen ja mausteiden paineessa kihelmöivä. Jälkimaku alkaa tummalla yrttisyydellä ja lakritsilla, joiden takaa raikas hedelmäisyys enää vain pilkistää, lähinnä omenaisuutena. Tammi ja terävät mausteet ovat isossa roolissa, valkopippuria ja chiliäkin löytyy. Minttua, kurkkupastillia, kovaa hedelmäkarkkia. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisällä tähän saa herkästi ruohoisen, kitkerän sävyn.

Arvio: Hedelmäisyydessään hieno viski. Jos jälkimakuun olisi saanut lisää mittaa ja tammea hiukan rauhoittumaan, tämä olisi ollut huippukokemus. 88/100