Maistetut

Springbank 12 yo Cask Strength 2015, 53,8%

Springbank 12 Cask Strengthin sekoitussuhde oli tässä vuoden 2015 julkaisussa tiettävästi 70-prosenttisesti ex-sherrytynnyreitä ja 30-prosenttisesti ex-bourbonia. Maistelin tämän rinnalla vuoden 2016 edition.

Springbank 12 yo Cask Strength

(53,8%, OB, Bottled 5.8.2015, Batch 11, Bottle Code B15/333, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen, likaisen konerasvainen ja ruohoinen. Turvesavua, suolaisuutta, hiukan palanutta paahtoleipää, kevyen rikkistäkin vivahdetta. Hunajamelonia, limettiä, trooppista hedelmäisyyttä. Merellinen ja mineraalinen puoli toimii upeasti, tammi lymyää taustalla. Vesilisä nostaa esiin suolaisen voin.

Maku: Makeaa hedelmäsalaattia, vaniljaa, turvesavua ja rasvaisuutta. Likaisuus on edelleen läsnä, pieni rikkiin ja ruutiin vivahtava ulottuvuus myös. Salmiakkia ja tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja viskin runko järeä. Raikas, meloninen hedelmäisyys on tämän merkittävin ero vuoden 2016 batchiin. Toisaalta sama konerasva ja sitruksinen merellisyys löytyy. Jälkimaku lähtee turvesavuisena ja hedelmäisyys kääntyy ylikypsän puolelle. Suolaisuutta ja mineraalisuutta, ruohoisuutta ja vaniljaisuutta. Tammi on hienosti tasapainossa ja kuivuu rauhallisesti. Pitkä finaali. Vesilisä tuo makeaa päärynää pintaan.

Arvio: Paras esitys tässä sarjassa tähän mennessä. Ulottuvuudet ja tasapaino omaa luokkaansa, jos verrataan vuoden 2016 editioon – jonka raaka voima toki pieksi tämän mennen tullen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Springbank 12 yo Cask Strength 2016, 54,1%

Springbank 12 yo Cask Strength saapui vuoden 2016 editiollaan myös kotimaiseen alkoholiliikkeeseen, tosin vain Arkadian erikoisvalikoimaan.

Päädyin maistelemaan tämän rinnakkain Springbank 12 yo Cask Strength 2015:n kanssa. Vuoden 2016 sekoitussuhde oli tiettävästi 65-prosenttisesti ex-sherryä ja 35-prosenttisesti ex-bourbonia.

Springbank 12 yo Cask Strength

(54,1%, OB, Bottled 1/2016, Batch 12, Bottle Code 16/09, 70 cl)

Tuoksu: Tiiviin öljyinen ja raskas, hiukan turpeinen ja erittäin mineraalinen. Likaista konerasvaisuutta, ruutia, siirappista makeutta ja samaan aikaan purevaa suolaisuutta. Ruohoinen, osin heinäinen. Merellisyyttä, mentholia. Hedelmäisyys on enimmäkseen kypsän sitruksista. Tiukka tammi. Vesilisä avaa minttuisuuden.

Maku: Erittäin pippurinen ja purevan tamminen avaus, iskee heti täydellä voimalla. Öljyinen ja ruohoinen presenssi on todella intensiivinen. Suutuntuma on öljyinen ja tiivisrakenteinen. Hedelmäisyys on tuoksun tapaan hiukan tukossa, sitruksisuutta sentään löytyy, vihreää omenaa ja limettiä. Merellinen ja suolainen puoli on pinnassa, likainen konerasvaisuus pysyy mukana tiivisti. Jälkimaku alkaa varsin tammisena, suu kuivahtaa oikein kunnolla ja suola kiristää kieltä. Pippurisuus on reipasta, sitruksisuudessa on intensiteettiä edelleen. Mineraalisuutta ja mentholia. Varsin pitkä ja armoton finaali. Vesilisä tasapainottaa tätä selvästi.

Arvio: Erittäin iso viski. Kireys kuitenkin pudottaa tämän mestaruussarjasta. Pippurisempi, tulisempi ja samalla hiukan yksioikoisempi kuin vuoden 2015 julkaisu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Benromach 10 yo 100 proof 57%

Benromachin 10-vuotias on mielestäni ollut jo useiden vuosien ajan erittäin vakuuttava viski ikäisekseen (täältä blogistakin löytyy vanhempi ja uudempi versio). Nyt maistelussa järempi versio samasta aineesta.

Benromach 10 yo 100 proof

(57%, OB, +/- 2015, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Järeän oloinen tisle, nyt on selvästi peruskymppiä isompi viski käsissä. Likaisen rasvainen ja muhkea, löytyy vaahterasiirappia ja paahdettua taatelia kosolti. Pähkinäisyyttä, vaniljakastiketta, hiukan inkivääriä ja jotain vähän maatunutta. Yrttinen, havuinen vivahde. Vesilisä tuo minttua ja hiukan rikkiä.

Maku: Erittäin suurimuotoinen, tekstuuri on tiivis ja runko painava. Rasvaisuutta, oliiviöljyä, yrttisyyttä. Kuivaa sherryä muistuttava kitkerä vivahde toimii mehukkaasti yhteen ylikypsän hedelmäisyyden kanssa. Nahkaisuutta, saksanpähkinää, tammea, turpeisuutta, hiukan maakellaria. Appelsiininkuorta, kirpeyttä. Napakka inkivääri kulkee mukana. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena ja rasvaisena. Vihreää teetä, kuivuvaa tammea, pippurisuutta, inkivääriä. Hiukan metallinen vivahde mukana, jotain palanutta. Turvesavua löytyy kitkerältä tontilta. Keskipitkä, kihelmöivä finaali. Vesilisällä löytyy tummaa, varsin karvasta suklaisuutta.

Arvio: Yllätyksellinen ja erittäin mielenkiintoinen viski. Ei varmasti jokaiseen makuun. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 89/100. Dramming 87/100. Whisky Magazine 83/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Sara Smith).

Glendronach 24 yo 1990/2014 Cask #1162, 52,9%

Glendronachin Batch 11:een kuului kaksi pullotetta vuodelta 1990, kumpikin ex-PX:ää. Odotukset ovat zeniitissä, nämä ovat olleet todellisia suurherkkuja.

Glendronach 24 yo 1990/2014

(52,9%, OB, 5.9.1990–11/2014, Batch 11, Cask No. 1162, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaan ja taatelin juhlaa. Rusinaa, luumuhilloa, kaakaojauhetta. Yrttinen napakkuus on hienossa balanssissa vaahterasiirapin ja pähkinäisen makeuden kanssa. Kahvisuus on runsasta ja intensiivistä. Nahkainen ja tallimainen puoli tuo juuri sopivan robustiuden. Komeasti syvyyttä. Vesilisä avaa makeutta, nostaa juuri sopivasti kinuskia kahvisuuden rinnalle.

Maku: Erittäin täyteläinen ja muhkea, muttei hetkeäkään liian makea. Melko hapokas, tumma kahvisuus on vahvasti esillä. Taateli, luumuhillo ja rusina tuovat makeutta. Tumman suklaan intensiivisyys on läsnä joka hetki. Tammi ja mausteet ovat hetkittäin äärirajoilla, mikä tekee tästä myös todella mielenkiintoisen. Kompleksisuutta vielä lisää tämä nahkainen, lihaisa, hiukan lakritsinenkin puoli. Jälkimaku kulkee kahvisen ja maanläheisen avauksen jälkeen tumman suklaiseen ja paahteisen tammiseen suuntaan. Mausteita riittää. Taustalla uuniomenaa ja luumua. Erittäin pitkä ja monipolvinen finaali. Huh. Vesilisä tuo maitosuklaan ja vapauttaa lisää sävyjä kahvisuuden alta.

Arvio: Ikäluokkansa huippuja. Tynnyri ei ole väsähtänyt vielä yhtään, vaan kahvinen intensiteetti on melko mykistävällä tasolla. 92/100

Talisker 1999/2010 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE oli muutamia vuosia sitten mielestäni makeampi ja täyteläisempi kuin mitä nämä uudet julkaisut ovat olleet. Nyt tuli tilaisuus maistaa tällaisen vanhan etiketin version avulla, pitääkö fiilis paikkansa.

Talisker 1999/2010 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1999–2010, Double Matured in Amoroso Sherry Casks, Batch TD-S: 5MY, 70 cl)

Tuoksu: Viininen, lakritsinen ja joulukakkuinen. Tuhti turpeensavu, jonka seurana on merellistä ja mineraalista rapsakkuutta. Suolainen ja hiilinen kireys toimii todella hyvin yhteen ylikypsän hedelmäisyyden ja siirappisuuden kanssa. Luumuhilloa, rusinaa, yrttisyyttä. Oiva balanssi. Vesilisällä löytyy menthol.

Maku: Savuinen ja lakritsinen, viininen ja muhkea. Hiilinen ja suolainen puoli on maussakin kohdallaan, kun vastapalloon tulee ylikypsää hedelmää, luumua ja rusinaa. Yrttistä napakkuutta, mineraalisuutta, apteekin salmiakkia. Lääkemäisiä piirteitä. Tammi tuntuu mausteisuutena ja kuivuu hienosti. Suutuntuma on rasvaisen täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on hiilisen savuinen, luumuinen, rusinainen, salmiakkinen ja varsin vahamainen. Ylikypsät hedelmät kohtaavat kuivuvan tammen lähes eeppisessä kamppailussa. Mentholia, suolaisuutta. Hieno, vähintään keskipitkä finaali. Vesilisä irrottaa raikasta kurkkupastillia.

Arvio: Luultavasti paras maistamani Taliskerin DE. Suolaiset ja turpeiset komponentit komeassa balanssissa ylikypsien sherryisten elementtien suhteen. Etiketti ei tosiaan vaikuta tuotteeseen, koska tämä tuntuu tyyliltään selvästi enemmän uuden ajan versiolta. Herkkua. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).

Ardbeg Dark Cove 46,5%

Tämän vuoden Ardbeg Day -ajankohtaan täsmätty julkaisu lanseerattiin salakuljettajateemalla, ja Suomessakin roudattiin peathead-jengiä ympäriinsä kaavut päällä viskiä juomaan.

Tuntuuko vain, vai onko tämä koko homma karannut jo hiukan käsistä? Tämänvuotinen viski on siis Dark Cove, jota etukäteen mainostettiin ”tummimmaksi Ardbegiksi koskaan”. Se nyt ainakin on selvä valhe, jos ei puhuta pelkästä pakkauksesta.

Mustaan laatikkoon on pakattu ihan normaalin näköistä Arttua, jossa ei äkkiseltään tunnu olevan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tuskin se pahaa voi olla missään tapauksessa, mutta odotuksia on alettu nostattaa ehkä vähän kohtuuttomasti viime vuosina näiden kanssa.

Ardbeg Dark Cove

(46,5%, OB, NAS, Bottled 2016, General Release, Ex-Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen ja likaisen hedelmäinen. Mokkaisuus on pinnassa, pehmeän tamminen ja mausteinen puoli ovat selvästi havaittavissa. Suolainen, salmiakkinen ja jodinen puoli on mukana, mutta nuoren turveviskin robustius vetää tätä vankkuria. Nokea ja tuhkaa. Vesilisä tuo pintaan merellisiä ja kirkkaan suolaisia piirteitä.

Maku: Makean turpeinen ja napakan suolainen. Maku nostaa tasoa tuoksusta selvästi. Hyvä kahvisuus, jossa pieni lakritsi mukana. Tumma suklaa ja rusina toimivat hyvin. Suutuntuma on öljyinen ja melko raskas, pientä kypsymättömyyttä on havaittavissa kaikin puolin. Hedelmäisyydessä on omenainen sävy, mutta vegetaalinen turve käy edelleen päälle vähän turhan herkästi. Jälkimaku on tamminen ja mokkainen, varsin mausteinen ja makea. Suklaisuus tulee loppuun asti läpi. Keskipitkä finaali päättyy varsin pippuriseen ja kihelmöivään nuottiin. Vesilisä nostaa toffeen sävyjä pintaan.

Arvio: Pätevä mutta varsin tyypillinen nyky-Ardbeg. Hyvää muttei poikkeuksellista. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

The Macallan Forties 40%

The Macallan julkaisi 2000-luvun alussa neljä Travel Series -viskiä, jotka herättivät paljon kohua – ikämerkitsemättömät replicat olivat pöyristyttävä ilmiö noihin aikoihin. Nyt Twenties-pullotteen jälkeen maisteluun pääsee Forties. (Thirties ja Fifties jäävät vielä odottamaan toisia aikoja, jos sattuisivat tulemaan vastaan.)

The Macallan Forties

(40%, OB, NAS, 2001, Travel Series, Sherry Cask, 50 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja likainen, raskaan sherryinen ja melko turpeinen. Maltaisuus on vahvana pinnassa, puuroinen ja jyväinen vivahde puskee taustalta. Vaniljaa ja rotevaa tammisuutta. Twentiesiin verrattuna härski tapaus, voita pannulla ja ylikypsää hedelmää nahkahousun takataskussa. Vegetaalinen turve kulkee taustalla.

Maku: Raskaan öljyinen ja likaisen hedelmäinen. Voita, ketjurasvaa, nokea, vegetaalista turpeisuutta. Maltaisuus tuntuu puuroisena. Suutuntuma on öljyinen ja raskas. Hedelmäisyys kulkee aprikoosin ja omenan kautta luumuun ja viikunaan. Jälkimaku on edelleen paksu ja raskaan hedelmäinen, rasvaisuus ja likainen turpeisuus tulevat läpi kaikesta. Maltaisuus on puuroisena edelleen mukana. Melko pitkä ja roteva finaali.

Arvio: Raskaan öljyinen ja osittain härskiintynyt sherryviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 10).

The Macallan Twenties 40%

Nyt maistoon sattuivat vierekkäin The Macallanin aikanaan erittäin kiistellyt Travel Series -viskit 1920s ja 1940s. Vielä 2000-luvun alkupuolella tällaiset 500 millilitran pulloihin pakatut NAS-replicat olivat totaalinen pyhäinhäväistys.

Nykypäivän näkövinkkelistä näissä on jotain klassisen tyylikästä, ei ollenkaan mitään räikeää rahastusta tai glitter-pölytystä kuin mitä lentokenttien viskihyllyillä näkee nykyään.

The Macallan Twenties

(40%, OB, NAS, Bottled 2004, Travel Series, Sherry Cask, 50 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja kevyen yrttinen. Kermatoffeeta, maitosuklaata, pehmeää mausteisuutta. Nahkainen vivahde, sikarilaatikkoa. Pehmeä turvesavun ailahdus taustalla. Oivallinen kokonaisuus. Selvästi klassisempi ja nyansoidumpi kuin Forties.

Maku: Pehmeä ja makean sherryinen. Maitosuklainen ja kinuskinen, varsin makea ja joulukakkuinen. Viikunaa, hiukan luumua, kevyttä hedelmäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Eleganssi on ihan toista luokkaa kuin Fortiesissa. Jälkimaku alkaa toffeemaisena ja makean suklaisena, kunnes sulaa mausteisiin ja kuivahkoon tammisuuteen. Balanssi pitää keskipitkän finaalin loppuun asti. Maukas kokonaisuus, joka ei edes kaipaa vesitilkkaa.

Arvio: Maitosuklainen ja kevyen tasapainoinen sherryttely. Hyvää, pesee suuren osan Macallanin nykytuotannosta mennen tullen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 9).

Glendronach 20 yo 1991/2012 Cask #3183, 51,3%

Glendronach on kahdenkympin iässä perinteisesti parhaimmillaan. Nyt maistossa jälleen yksi loistavien vuosikertojen sherryherkku.

Glendronach 20 yo 1991/2012 Cask #3183

(51,3%, OB, 15.11.1991–10/2012, Batch #7, Cask #3183, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja raskas. Suklaata, taatelia, nahkaa. Sikaria, kirsikkaisuutta. Huomattava marjaisuus, vadelmaa ja mustaherukkaa. Tekstuuri on makean oloinen, tallinen puoli jää kevyeksi hunnuksi taustalle. Vesilisä vapauttaa estereitä runsain mitoin.

Maku: Makea ja marjaisa, suklainen ja rusinainen. Tamminen puraisu tekee hyvää, mausteisuus tulee joulukakun kautta. Silti tekstuurissa on jotain ohenevaa, ihan parhaiden tynnyreiden jämäkkyyteen ei päästä. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta body saisi olla isompikin. Jälkimaku kuivahtaa varsin nopeasti, tammisuus ja maisteisuus ottaa yliotteen kirsikkaisen suklaisesta ja siirappisen marjaisasta puolesta. Silti oikein tyylikäs ja varsin pitkä finaali. Vesilisällä omenainen, kepeä hedelmäisyys tulee pintaan.

Arvio: Maukas mutta rungoltaan ehkä aavistuksen kevyeksi jäävä PX-sherryttely. 88/100

Laphroaig 21 yo Cask Strength for Heathrow 54,3%

Laphroaig kasasi tällaisen viskin yhdeksän tynnyrin sisällöstä Heathrow’n vitosterminaalia varten vuonna 2008. Kun pulloja on saatu vain 750, tynnyreiden sisältöjen käyttö herättää tietysti pari kysymystä. Mutta olennaisinta on tietysti selvittää, onko lopputulos onnistunut.

Laphroaig 21 yo Cask Strength for Heathrow

(54,3%, OB for Heathrow Terminal 5, 2008, 750 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja runsaan hedelmäinen, pehmeän savuinen ja komea. Toffeeta, marsipaania, jännää karkkisuutta. Moottoriöljymäinen vivahde, jossa on siirappista makeutta mukana. Jodinen ja lääkemäinen puoli löytyvät myös. Herkullinen. Vesilisä tekee loistavan säväyksen, toffee ja siirappi nousevat ihan uudelle tasolle.

Maku: Omenainen ja muhkea, toffeemaisen makea ja runsaan turvesavuinen. Pippurisuus ja mineraalinen rapsakkuus ovat keskiössä. Komea tammisuus säestää. Hedelmäisyys taittuu trooppiseksi ja säilyy vahvana kaiken keskellä. Suutuntuma on öljyinen. Jälkimaku alkaa omenaisena ja vaniljaisena, karkkisuuden ja savun varassa. Salmiakkinen vivahde ja suolaisuus löytyvät, vähitellen avautuu erittäin kompleksinen ja mielenkiintoinen jälkimakuviidakko, jossa tammi saa koko ajan uusia sävyjä. Kaikkineen finaali on pitkä, lääkemäinen ja tyylikkäästi kuivuva. Vesilisä tasapainottaa tätä hienosti ja nostaa yrttisiä piirteitä pintaan.

Arvio: Komea viski, jonka karkkisuus jää välittömästi tajuntaan. Lopputulos on todella onnistunut. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.