Maistetut

Ardbeg Perpetuum 47,4%

No niin, nyt lapaan tarttui tämä Ardbegin 200-vuotisjuhlan kunniaksi pullotettu Perpetuum. Mukana on ilmeisesti hyvin vanhaakin Arttua, mutta pääosa lienee varsin nuorta tavaraa.

Ardbeg Perpetuum

(47,4%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Savua ja vaniljaa. Lihaisa turpeisuus, suolaa ja kuivalihaa. Märkää köyttä, makeaa hunajaisuutta, hiukan antiseptisia aineita. Omenaa, pehmeää sitruksisuutta. Melko kuiva vaikutelma. Tamminen ja paahteinen. Oikein maukas. Vesilisä tuo maltaisuutta ja jyväisyyttä esiin.

Maku: Savua, tuhkaisuutta, vaniljaa, hiukan kumia. Makeaa omenaa, lihaisuutta, kosteaa turpeisuutta. Suutuntuma on melko kuiva ja öljyinen. Sitruksisuutta ja omenaa, aavistus aprikoosia. Tammi tuntuu voimakkaana ja varsin nuorekkaana. Pieni bensainen vivahde taustalla. Jälkimaku on sitruksinen, tervainen, lihaisa ja inkiväärinen. Turvesavu säilyy mukana, samoin vaniljaisuus. Hunajaisuutta ja suolaa. Huomattava tuhkaisuus ja tupakkaisuus. Keskipitkä finaali, jonka lopuksi suussa maistuu ihan selkeä tupakansavu. Vesilisä korostaa tämän sitruksista ja lääkemäistä luonnetta.

Arvio: Vaniljainen, tupakansavuinen ja ihan maukas, ehkä silti aavistuksen sekava Ardbeg. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask 53,6%

The Whisky Caskin pullottama Clynelish on kypsynyt ex-sherrytynnyrissä, ja väri on yllättävänkin intensiivinen. Edellinen kokemukseni Clynen vuoden 1995 vuosikerrasta ja samasta ikäluokasta oli messevä, joten odotukset ovat varsin korkealla.

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask

(53,6%, The Whisky Cask, 1995–2012, Sherry Butt, 4 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen, luumuinen ja ummehtunut. Jopa vähän mädäntynyt vaikutelma, ylikypsä hedelmäisyys on tästä miedosti sanottu. Maltaisuus on paksua ja märän pahvista. Rikkisyyttä, rautaa, muovailuvahaa. Venäläistä suklaata, toffeefudgea, kahvilikööriä. Ei kutsu maistamaan. Vesilisä tuo omenahilloa mukaan, sekin jotenkin käyneen oloista.

Maku: Parantaa roimasti tuoksusta, mutta maussa on silti rikkinen ja pahvinen ulottuvuus. Rusinakeittoa, luumuhilloa, kinuskikastiketta, toffeefudgea, puuroista maltaisuutta. Siirappia, voimakasta vaniljaa, joulukakkua, taatelia. Suutuntuma on tekstuuriltaan yllättävän kevyt ja silti pisteliäs. Jälkimaussa tämä on kotonaan, hedelmäinen runsaus löytyy ja häiritsevät sivuäänet hälvenevät lopulta täysin. Tumman olutmainen paahteisuus, reipas tammisuus ja makea rusinaisuus hallitsevat finaalia. Kanervainen, mausteinen ote. Yrttisyyttä, suklaata. Jälkimaku on kaikkineen varsin pitkä. Vesilisä korostaa toffeeta selvästi.

Arvio: Nyt ei sattunut tynnyri ihan kohdalleen. Jälkimaku pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. 80/100

Glen Ord 30 yo 58,7%

Vuonna 2005 Diageo julkaisi tällaisen 30-vuotiaan Glen Ordin, vanhimman siihen mennessä. Moni on tätä sittemmin kehunut, ja jos tyyli on vähänkään Rare Malts -julkaisun tapainen, voi olla hyväkin tuote. Maistetaan.

Glen Ord 30 yo

(58,7%, OB, 2005, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tiiviin hedelmäinen ja muhkean mausteinen, öljyinen ja intensiivinen. Huikea syvyys ja kompleksisuus. Makeaa persikkaisuutta, aprikoosia, omenaa, hilloisuutta. Miellyttävä kukkaisuus, hiukan heinäinen ja havuinen vivahde. Vahamainen, antiikkinen tammisuus. Eucalyptusta. Maltaisuus löytyy tyylikkäästi joukosta. Tasapainoinen ja loistelias. Vesilisällä vaniljaisuus herää.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, äärimmilleen tiivistynyt. Tästä saa kylmät väreet, kun maut aukeavat. Miellyttävä, vahamainen tammisuus, jossa on runsaasti mausteisuutta. Hiukan havuja, eucalyptusta, yrttisyyttä enemmänkin. Persikankiveä, aprikoosia, punaista omenaa, siirappisuutta, silti pientä kitkeryyttä, sitruunankuorta vastapainona. Suutuntuma on vahamainen ja komeasti balanssissa – toisaalta kyseessä on todella voimakas viski, joka menee läpi kaikesta. Jälkimaku on äärimmäisen runsas, mausteinen, tamminen ja hedelmäinen. Omenaa, päärynää, hedelmäteetä, yrttisyyttä, havuja, eucalyptusta, mantelia. Erittäin pitkä. Vesilisällä omena ja vaniljaisuus nousevat ja mausteisuus rauhoittuu.

Arvio: Huima yllätys, todella voimakas ja kompleksinen viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 11). Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 87/100 (Arthur Motley).

Glendronach 21 yo 1991/2013 Cask #5405, 49,9%

Glendronachin Batch 9:ssä vuonna 2013 pullotettu PX-hirmu on jakanut mielipiteitä. Täytyy ilmeisesti päättää itse.

Glendronach 21 yo 1991/2013

(49,9%, OB, 20.11.1991–10/2013, Batch No. 9, Cask No. 5405, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 702 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean suklainen ja rusinainen. Siirappinen sherryisyys tuntuu voimakkaana. Roppakaupalla demeraraa ja fariinisokeria, ihan silkkaa rommisuuttakin. Näin julmettu makeus demppaa joitain tuoksun hienouksia. Nahkaa, tammea, mausteita ja taatelia voi silti löytää. Erittäin täyteläinen. Vesilisä tuo mentholia ja yrttejä.

Maku: Suklaata ja kinuskikastiketta, siirappia ja sokeria. Imelä sherryisyys, mukana hiukan rikkistäkin vivahdetta. Tammi leikkaa kuitenkin makeuteen kiinni ja kuivattaa suutuntumaa. Nahkainen ja tammisen mausteinen puoli on kiinnostavampi kuin romminen makeus. Luumua, viikunaa, pähkinäisyyttä, kanelia, maustepippuria, hiukan lihaisuutta, lakritsia. Tallin tuntua. Jälkimaku on tumman suklainen, sikarinen, tiiviin hedelmäinen ja pitkällisesti kuivuva. Luumua, pähkinäisyyttä, joulukakun mausteita. Lopussa nousevat esille vielä hapan kahvisuus ja tamminen rosoisuus. Komea lopetus. Vesilisä tuo makuun pehmeää yrttisyyttä.

Arvio: Hulppeassa makeudessaan ja äkillisessä kuivumisessaan hiukan levoton yksilö. On tässä kyllä niin paljon hyvääkin, ettei voi valittaa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Littlemill 24 yo 1989/2014, Liquid Library 48,7%

Littlemill on tehnyt viime vuosina todella ison uuden tulemisen indie-julkaisuiden voimin. Tislaamohan lopetti toimintansa vuonna 1996 ja tuhoutui tulipalossa lopullisesti jo 2000-luvun alussa.

Nyt käsissä on The Whisky Agencyn sarjoihin kuuluvan Liquid Libraryn pullote, joka on peräisin uudelleentäytetystä ex-bourbontynskästä.

Littlemill 24 yo 1989/2014, Liquid Library

(48,7%, The Whisky Agency, Liquid Library, 1989–2014, Refill Hogshead, 199 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todellinen hedelmäpommi. Ananasta, banaania, viinirypäleitä, hunajamelonia, kiiviä, persikkaa. Tiiviin öljyinen vaikutelma. Tammisuus tulee hienosti esiin hedelmien seasta, vaniljaisena ja tuoreena. Ruohoisuutta ja tuoretta heinää löytyy myös. Herkullinen vaikutelma. Vesilisä avaa kukkaisuutta ja apilaa.

Maku: Hedelmien vyöry ottaa heti yhteen tammen kanssa. Tölkkiananasta, omenaa, vesimelonia, kaikkea hiukan kapeammalla kattauksella kuin tuoksussa. Tammi on tuoretta ja aavistuksen päällekäyvää, mausteista ja tiukkaa. Suutuntuma on öljyinen ja hiukan kireä. Ruohoisuutta, saksanpähkinää, mantelia, pientä karheaa karvautta. Jälkimaussa tulvahtaa urheilujuomaa ja banaania oikein reippaalla kädellä. Tanniinit purevat kunnolla kiinni, vanilja ja pähkinät maistuvat. Pitkän finaalin lopussa tulee vielä mojova kahvisuus ja tumma suklaa esille. Vesilisä on paikallaan, hedelmäisyys saa tilaa tammelta. Päärynä tulee nätisti esiin.

Arvio: Erittäin herkullinen lajissaan. Vain pieni maun epätasapaino jättää mietteliäälle mielelle. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Laphroaig Cairdeas 2013 Port Wood Edition 51,3%

Laphroaig on julkaissut Feis Ilen yhteydessä Cairdeas-pullotteen vuodesta 2008 lähtien. Nimi tarkoittaa ystävyyttä ja viittaa tietysti Friends of Laphroaigiin. Nyt maistossa vuoden 2013 julkaisu, joka nojaa tukevasti ex-portviinitynnyreihin.

Laphroaig Cairdeas 2013 Port Wood Edition

(51,3%, OB, NAS, 2013, Friends of Laphroaig, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, viininen ja erittäin lääkemäinen. Kuivan savuinen lääkemäisyys ja makea portviini nivoutuvat yllättävän hienosti yhteen. Antiseptisia aineita, tervaa, salmiakkia. Pekonia. Yleisilmeessä on villaista kuivuutta, kalkkisuutta ja tuhkaa. Luumuja, viikunaa. Nam. Vesilisä kuivattaa tätä todella paljon, toisaalla taas polka-karamellit ja vadelmaveneet nousevat pintaan.

Maku: Pehmeä ja makea viinisyys dominoi, kunnes savu ja lääkkeet iskevät. Sairaalamainen lääkemäisyys. Tiukka luumuisuus, suklaa, salmiakki. Suutuntuma on erittäin pehmeä ja pyöreän öljyinen. Maukas mausteisuus. Portviini todella maistuu, marjaisena ja tammisena. Jälkimaku on kuivuvan tamminen, portviininen, salmiakkinen, tervainen ja hedelmäinen. Omenahilloa, punaherukkaa, karpaloa. Varsin pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tarjoilee lisää marjaisuutta ja keventää yleisilmettä.

Arvio: Odottamattoman maukas portviiniherkku. Todella hyvää. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

BenRiach 17 yo 1995/2012 Peated, Tawny Port Finish 55,7%

Oluthuone William K. valitsi BenRiachin valtavista tynnyrivalikoimista pari vuotta sitten tällaisen turpeisen, portviinissä jälkikypsytetyn yksilön. Maistoin tämän lanseerauksen aikoihin pariinkin kertaan, mutta en koskaan kirjannut nuotteja ylös. Nyt siihen aukesi tilaisuus. Mielenkiintoista palata tähän pitkän tauon jälkeen.

BenRiach 17 yo 1995/2012 Peated, Tawny Port Finish

(55,7%, OB, 1995–9/2012, Peated, Tawny Port Finish, Selected and bottled exclusively for Oluthuone William K, Cask No. 3115, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja runsas, viininen ja melko makea. Paksua savua, luumua, hehkuviiniä, mausteisuutta. Ylikypsiä sekahedelmiä, luumukiisseliä. Piparkakkua, kosteaa kakkupohjaa. Salmiakkia, tervaa, tammisuutta. Herkullinen. Vesilisä tuo marjaisuutta kosolti, herukat nousevat pintaan.

Maku: Makean viininen ja muhkean savuinen. Portviini hallitsee kokonaisuutta, maukkaana ja makeana mutta myös kuivattavan tammisena. Joulukakkua, mausteisuutta, piparkakkua, luumua, rusinoita. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja rapsakka, tekstuurissa on kepeyttä kaiken öljyn ja soijan keskellä. Jälkimaku on edelleen viininen ja savuinen, mutta lihaisuus tulee esiin. Sekahedelmät ovat erittäin kypsiä. Paahteisuutta. Tanniinit tulevat vyöryllä, kuivuu loppua kohti tiukasti. Maukas ja melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisällä marjaisuus pääsee valloilleen, löytyy jopa vadelmaa.

Arvio: Herkullinen, portviininen ja makean savuinen BenRiach. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen makuprofiili”.

Glenallachie 10 yo 2005/2015, The Whisky Cask 55,8%

The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi on pullotettu myös tällainen Glenallachie, suoraan first fill sherrystä. Aiempi kokemukseni tislaamon tuotannosta on ohut – vain yksi maistettu yksilö – joten mielenkiintoista on päästä taas tällainen kohtaamaan.

Glenallachie 10 yo 2005/2015, The Whisky Cask

(55,8%, The Whisky Cask, 2005–2015, 10th Anniversary, First Fill Sherry Puncheon, 4 cl miniature)

Tuoksu: Paksun maltainen ja erittäin kuminen. Polkupyörän sisäkumia, jotain hiukan palanutta. Paahteinen ja kahvinen maltaisuus, puuromaisuutta ja joulukakkua. Siirappisuutta, luumuhilloa, tummaa suklaata, taateleita. Kaikkineen ei mikään erityisen houkutteleva. Vesilisä tuo estereitä ja saksanpähkinää pintaan.

Maku: Sherrykypsytys huitelee aivan rajoilla. Luumuhillo ja siirappi ovat pinnassa, kumisuus varsin päällekäyvää. Maltaisuus tuntuu edelleen vahvana, portteria ja paahteisuutta. Tummapaahtoinen kahvi ja hapan tumma suklaa korostuvat. Suutuntuma on kermaisuudessaan varsin kihelmöivä. Jälkimaku on kitkerän paahteinen, todella kahvinen ja luumuhilloinen. Saksanpähkinää, taatelia, kumisuutta, tammea. Hiukan yksioikoinen finaali, jossa portteri korostuu. Suuhun jää happaman maltainen ja karvaan pähkinäinen tuntuma. Vesilisä tekee tälle hyvää – odottamaton hedelmäisyys pääsee valloilleen, makea omena etenkin.

Arvio: Kuminen ja karvas sherrymonsteri sulaa vedellä ihan miellyttäväksi viskiksi. Tasapainolla tämä ei silti pääse juhlimaan. 83/100

Laphroaig 15 yo 200th Anniversary 43%

Laphroaigin kaivattu 15-vuotias teki paluun tislaamon 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Rinnakkaismaistelussa se kohtasi tuo aiemman version, joka oli pantu pulloon vuoden 2006 kieppeillä.

Seuraavaksi tislaamolta odotellaan lisää 200-vuotisjuhlajulkaisuja. Ainakin 21-vuotiaasta ja 32-vuotiaasta on liikkunut huhuja. Juhlavuoden Cairdeas tuli jo, samoin saatiin kuulemma Cask Strength Batch #7.

Mutta nyt 15-vuotiaat riviin ja ojennukseen.

Laphroaig 15 yo 200th Anniversary

(43%, OB, 2015, 72000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Selvästi paksumpi ja makeampi turpeisuus kuin edellisessä versiossa. Ruohoinen ja sitruksinen puoli tuntuu tutulta. Omenaa, banaania, trooppisia hedelmiä. Lääkemäisyydessä tuntuu tiettyä imelyyttä. Hunajaa ja toffeeta. Suolaisuutta, merilevää. Savuisuudessa on hiukan pistävyyttä, palaneen tuntua.

Maku: Turpeinen ja hunajainen, ruohoinen ja suolainen. Banaania, persikkaa, viinirypäleitä, tölkkisekahedelmiä. Savuisuus on runsasta ja osin makeaa, imelä lääkemäisyys on selvemmin mukana kuin tuoksussa. Salmiakkia, karkkimaista makeutta. Suutuntuma on maukkaan öljyinen. Jälkimaussa suolaisuus nousee selvästi, samoin mustan teen kitkeryys ja hapan sitruksisuus. Turpeisuus on edelleen runsasta, savussa on tuhkaisia elementtejä. Vihreää omenaa, raakaa banaania, suolavettä, lopuksi hiukan pippurisuuttakin. Finaali on keskipitkä ja pysyy hyvin balanssissa loppuun saakka.

Arvio: Tavoittaa melko hyvin edeltäjänsä parhaat puolet. Makeampi ja selvästi turpeisempi. Tietty imelä savuisuus tässä on, sen Lapparin tuotannosta tuntuu nykyään löytävän aina. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Laphroaig 15 yo 43%

Laphroaig saapui kunnioitettavaan 200 vuoden ikään, ja juhlan kunniaksi se julkaisi uuden version kaivatusta 15-vuotiaastaan. Tislaamohan korvasi sen 18-vuotiaalla vuoden 2009 aikana. Nyt liikkuu taas vahvoja huhuja, että 18-vuotias olisi poistumassa kokonaan valikoimasta.

Nyt rinnakkainmaistelussa tislaamon vanha ja uusi 15-vuotias. Tämä vanha on noin vuodelta 2006, uusi siis keväältä 2015.

Laphroaig 15 yo

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Savua, ruohoisuutta, raparperia. Sitruunankuorta, kirpeää sitruksisuutta. Haavanpuhdistusainetta. Palanutta puuta, tuhkaa, märkää kalliota, suolaa, apteekin salmiakkia. Tamminen ja varsin nuorekas, kevyt ja kuiva kokonaisuus. Hiukan saippuaisuutta.

Maku: Ruohoinen ja mieto, maltillisesti savuinen. Tuhkaisuutta, kuivaa turpeisuutta, heinää. Lääkemäisyys on suolaliuosmaista ja hiukan puhdistusaineen oloista. Suutuntuma on pehmeä ja yllättävänkin rasvainen. Samaan aikaan savuisuus, salmiakkisuus ja sitruksisuus jylläävät. Vihreää omenaa ja raparperia löytyy. Suolakivi maistuu, tammisuudessa on pientä kireyttä. Jälkimaussa korostuu edelleen sama ruohoinen yleisilme, mutta lakritsi nousee makeana ja ottaa yhteen suolaisuuden kanssa. Kovia hedelmäkarkkeja, vihreää teetä, loppua kohti hunajaisuutta ja napakkaa maisteisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukas ja keveydessään erilainen Laphroaig. Pakko myöntää, että olen silti aina preferoinut raivokkaampaa 18-vuotiasta, jos on pitänyt valita. Mainio viski tämäkin on. 88/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 4).