Maistetut

Bowmore Small Batch 40%

Bowmoren uusi perustuote Small Batch tuli käsittääkseni ensin myyntiin Britannian supermarketteihin. Sittemmin sitä on saanut jo muualtakin.

Viski on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first and second fill bourbon casks). Niitä on sitten naitettu yhteen oikein antaumuksella. Voisi kuitenkin arvella, että nämä tisleet on pantu tynnyreihin 2000-luvun puolella.

Bowmore Small Batch

(40%, OB, NAS, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Tervaa, puuta ja salmiakkijauhetta. Kuiva, miltei hiilisavuinen vaikutelma, mutta savu on toki hyvin kevyttä. Sitruunankuorta, kurkkupastilleja (eucalyptus), karambolaa, mietoa yrttisyyttä. Tammi tuoksuu tuoreena ja hivenen puisevana, turpeisuus tukee sitä. Vahva suolaisuus tuntuu myös. Silti kokonaisuus on houkutteleva.

Maku: Onpa maukas! Pehmeä, hiilisavuinen, salmiakkinen. Sitruunalakritsia, tervaisuutta, ruohoisuutta. Tuore tammi on nätisti balanssissa eikä dominoi yhtään. Suolaisuuden rinnalle nousee vaniljainen makeus. Suutuntuma on pyöreä ja rapsakka, tasapainoinen – tältä osaa kaivata vain makujen syvyyttä. Yrttisyys nousee jälkimaussa, samoin hunajaiset ja vaniljaiset nuotit. Finaali on pehmeän tamminen, kepeän mausteinen, kirpeän hedelmäinen, tervainen ja hiukan sitruunamehumainen. Ei kovin pitkä, mutta maukas.

Arvio: Oivallinen nuori Bowmore, jossa on yllättävänkin persoonallista tyyliä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 83/100. Whisky Magazine 72/100 (Dave Broom), 86/100 (Martine Nouet).

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve 40%

Isot pojat ovat kertoneet, että reserve-termiä viskin nimessä käytetään, kun kypsytyserästä vain 30–35 % on viimeistelty eri tynnyreissä.

Nyt reserve-osuudessa ovat asialla uudet ranskalaiset Limousin-valkotammitynnyrit, joita Ranskassa yleisesti käytetään konjakin kypsytyksessä. Muuten tämä viski on kypsynyt ex-bourbonissa.

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve

(40%, OB, Travel Retail, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Aprikoosia, omenaa, tammea – ja saippuaa. Nestesaippua puskee läpi, tietty suihkugeelimäisyys. Veriappelsiinia ja kiiviä, kirpeää omenaa, makeat ja samalla hapokkaat esterit. Maltaisuus tuntuu hiukan tylppänä taustalla, tuore tammi taas puskee vaniljaa. Ihan asiallinen tuoksu, balanssissa.

Maku: Mieto ja maltainen. Tuore tammi tuore sentään ryhtiä, mutta kovin kiinnostava paletti tässä ei ole. Tiettyä saippuaisuutta edelleen. Aprikoosi ja omena maistuvat, samoin tammen mausteet ja vanilja. Suutuntuma on hiukan ohut, body on mausteisuuteen nähden kovin kevyt. Jälkimaku alkaa mausteisena ja pistävän tammisena, makeutuu vaniljan myötä mutta kuivahtaa lopuksi. Finaali taitaa olla tässä parasta.

Arvio: Melko mitäänsanomaton perusviski. Vain finaalin runsas tammisuus jää mieleen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 15).

Clynelish 14 yo Flora & Fauna 43%

Clynelishin ensimmäinen kontribuutio Flora & Fauna -sarjaan oli tämä 14-vuotias, joka julkaistiin heti ykkössarjassa 1991. Myöhemmin Clynelish päätyi myös tynnyrivahvuisten Flora & Faunojen sarjaan vuonna 1997.

Nyt maistelussa siis aito ja alkuperäinen versio, 43-prosenttisena. Arvioisin, että tämä on päätynyt pulloon joskus vuoden 2000 kieppeillä.

Clynelish 14 yo Flora & Fauna

(43%, OB, 2000*, 70 cl)

Tuoksu: Todella kukkainen, parfyyminen ja eloisa. Makeaa metisyyttä, mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, kovia toffeekarkkeja. Hento turpeensavu taustalla. Vihreää omenaa, minttua, mietoa sitruksisuutta. Mausteisuus tukee napakan maltaista kokonaisuutta. Puhdaspiirteinen ja tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Makean kukkainen ja kuivan tamminen. Miellyttävä mehiläisvaha, toffeeta ja hunajaa. Pieni savu tuntuu kielen päällä, löytyy omenaa ja minttua. Seuraa kaikkineen hyvin tuoksua. Kevyt suutuntuma, erittäin rapsahtava, selväpiirteinen ja tasapainoinen. Kuiva tammisuus on taivaallista, mutta kaikkineen potkua saisi olla vielä hiukan enemmän. Mausteisuus nousee vähitellen, samoin vanilja. Jälkimaku on linjakkaalla tavalla kuivan tamminen, omenainen, aavistuksen suolainen ja turpeinen, hunajainen, piparminttuinen, jopa melko pitkä. Herkkua!

Arvio: Tähän mennessä parasta maistamaani Flora & Faunaa. Tasapainoinen ja tyylikäs viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 7). Smoke On The Water, ”Todella hyvä ’vanhan liiton’ viski!”

Longrow 11 yo ’Red’ Shiraz Finish 53,7%

Longrow’n aiempi Red-julkaisu oli kypsytetty Cabernet Sauvignon -tynnyreissä, mutta tämä toinen on nyt sitten Shirazissa viimeistelty.

Tarkemmin sanottuna viski on viettänyt ensin kuusi vuotta refill-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen viisi vuotta australialaisissa Shiraz-punaviinitynnyreissä. Eli aika pitkä viimeistely on kyseessä.

Longrow 11 yo ’Red’ Shiraz Finish

(53,7%, OB, 2013*, Australian Shiraz Casks, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja viininen. Pehmeän savuinen ja kypsän hedelmäinen. Omenaa, mangoa. Hiukan vahamainen vaikutelma, ei hyökkää yhtään. Mehiläisvahaa, kermatoffeeta. Makeaa mausteisuutta, neilikkaa. Miellyttävä! Vesilisä avaa hedelmiä ja tuo hillomaisuutta.

Maku: Viininen, turpeinen ja lihaisa. Kunnon savu, maistuu paksuna ja vahvana. Mukava hedelmäisyys, mutta syvyyttä on hiukan vähemmän kuin tuoksussa. Omena ja makea appelsiini löytyvät silti. Suutuntuma on rasvainen ja hiukan vahamainen. Tammisuus tuntuu mausteisena ja tuoreena, tanniinit iskevät vähitellen. Mehiläisvaha ja toffee löytyvät myös, samoin tietty glögimäisyys. Jälkimaku on appelsiininen, väkevän punaviininen, mausteinen, hiukan lihaisa, turpeinen, savuinen, keskipitkä. Vesilisä tuo esiin lisää mausteita.

Arvio: Myönteinen yllättäjä, onnistunut punaviiniviimeistely savuiselle viskille. Toimii. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

Tormore 20 yo 1992/2012, Berry Bros & Rudd 51,5%

Tormore on ruokkinut pääasiassa blendejä, mutta viime vuosina on nähty myös pari single malt -julkaisua. Aiemmat kokemukseni Tormoresta rajoittuvat tasan yhteen pullotteeseen.

Nyt maistelussa Berry Bros & Ruddin 20-vuotias, jonka kypsytyksestä ei ole minkäänlaista hajua. Värin perusteella ex-bourbonissa kypsyneestä voisi olla kyse.

Tormore 20 yo 1992/2012, Berry Bros & Rudd

(51,5%, Berry Bros & Rudd, 1992–2012, Cask #100152, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan puiseva, vanerinen. Viiliä (!), hapanta kakkumaisuutta. Ruohoinen, voikukkaa ja märkiä lehtiä. Tammisuus on lenseää, kitkerää ja pinnassa. Myös maltaisuus on jotenkin kehittymätöntä, käynyttä ja hapanta. Ei hyvä. Vesilisä nostaa kermaisuutta esiin, tiettyä sitruksisuutta alkaa löytyä.

Maku: Omituinen. Tasapaino on aivan hukassa. Alussa on vahva tuntuma, sitrusta ja maltaisuutta ja runsaita mausteita tulee melkoisella tykityksellä. Sitten äkisti tammi ajaa kaiken yli ja tuo puhtaan alkoholin fiiliksen. Kun tylppä alkoholisuus hälvenee, esiin nousee ruohoisia sävyjä, lopulta hyvin kitkeriäkin (angostuuraa). Jälkimaku on ylikypsän appelsiininen, yrttinen ja hapokkaan maltainen. Tammisuus tuntuu tanniineina, jotka etsivät paikkaansa. Ei hyvä. Vesilisä tuo mukaan liimamaisia sävyjä ja kermaisuutta.

Arvio: Epätasapainoinen yksilö, mikään ei tässä nyt toimi. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Laphroaig 13 yo 1996/2009, Single Malts of Scotland 46%

Single Malts of Scotland -sarjan taustalla on Speciality Drinks, joka on osa viskikeräilijä-yrittäjä-monitoimimies Sukhinder Singhin imperiumia. Näkyvin osa tuota yhtiökokonaisuutta lienee The Whisky Exchange. Nyt maistelussa 13-vuotias Lappari suoraan suden suusta.

Laphroaig 13 yo 1996/2009, Single Malts of Scotland

(46%, Speciality Drinks, Single Malts of Scotland, 2.5.1996–8.6.2009, Cask No. 1983, 280 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhti turpeensavu on pinnassa. Runsaasti makeutta, vaniljaa ja hunajaa. Rasvaisia keksejä. Hiukan itämaisia mausteita, neilikkaa. Lääkemäisyyttä, suolaa, merilevää, märkää kalliota meren rannalla. Makeuden keskellä on myös jotain kuivaa ja pistävää, karkeaa villaisuutta. Silti ihan luonteikas vaikutelma.

Maku: Pisteliään savuinen ja alkuun hyvinkin kuiva. Vähitellen kovin turpeisuus antaa tilaa makeille nuoteille, vaniljalle ja hunajalle. Lääkemäisyys ja suolaisuus ovat hetken aikaa pinnassa, tammikin näyttäytyy. Maltaisuus maistuu makean keksimäisenä ja hiukan happamana. Jälkimaussa turpeisuus ja kuiva savuisuus tulevat päälle tosissaan, täydellä voimalla. Tammi iskee tanniineilla sivusta, mutta silti makeus pitää pintansa tietyn hunajaisen sitrusmaisuuden avulla. Oikein runsas ja monivaiheinen finaali. Hyvää!

Arvio: Loppua kohti hyvinkin nautittava Laphroaig. Erittäin selväpiirteinen yksilö. 87/100

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Douglas McGibbon on Fred Douglas Laingin vuonna 1950 perustama pullotusyhtiö, jonka hän nimesi vaimonsa isoisän, legendaarisen Islayn tislaajan mukaan.

Douglas McGibbon on ollut osa Douglas Laingia, ja kun perheyhtiö ositettiin 2013, Provenance-sarja jäi Fred Laingin johtamalle Douglas Laingille. Toinen vaihtoehto olisi siis ollut Hunter Laing, jolta löytyy muun muassa Old Malt Cask -sarja.

Selvää, eikö?

Nyt käsissä on 15-vuotias Blair Athol suoraan ex-sherrytynnyristä.

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Summer 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9757, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja öljyinen. Siirappia on rutkasti, siellä on persikkaa ja päärynää säilöttynä. Hiukan ylikypsä vaikutelma, tiettyä tunkkaisuutta, vaikka rakenne ei sinänsä vaikuta paksulta. Kovia toffeekarkkeja, hunajamelonia, mehiläisvahaa, marsipaania. Makea ja hiukan erikoinen kokonaisuus, mielenkiintoinen toki.

Maku: Siirappinen ja maltainen. Kinuskikastike on pinnassa, suutuntuma hyvin kermainen. Tammisuus näyttäytyy mutta hautautuu pian makeiden säilykehedelmien alle. Maltaisuus on makeaa ja melko hapokasta. Toffeeta ja hunajaa riittää. Jälkimaku alkaa yllättävän tammisena, mutta jälleen makeus iskee: siirappia, kinuskia, karkkisekoituksia, päärynää, purukumia. Keskipitkä finaali päättyy sentään tammiseen nuottiin.

Arvio: Karkkiviski, jossa tammi taistelee siirapin kanssa loppuun asti. Miellyttävä yllätys. 86/100

Dalwhinnie 1992/2009 The Managers’ Choice 51%

Diageon The Managers’ Choice -sarja on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Nuoria, yleensä melko aktiivisia tynnyreitä on pullotettu ekslusiiviseen sarjaan, joka on hinnoiteltu… ööö… ekslusiivisesti. On aika tarkastaa, mitä Dalwhinnielta valittu tynnyri pitää sisällään.

Dalwhinnie 1992/2009 The Managers’ Choice

(51%, OB, 5.2.1992–10.3.2009, Refill American Oak, Cask No. 431, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää, vaniljaa, tammea. Hedelmät ovat pinnassa, viinirypäleet, kiivi ja omena. Rasvainen ja paksu vaikutelma, löytyy mausteita ja makeutta. Akaasiahunajaa, anista. Tammi on tuoretta ja runsasta. Oikein hyvä balanssi. Ja yllättävä savuisuus. Lisätty vesi herättää kukkaisuutta ja ruohoisuutta selvästi.

Maku: Päärynäinen ja siirappisen muhkea. Lohkottua omenaa, kypsää kiiviä, apilankukkaa, mausteita. Suutuntuma on öljyisen paksu ja tasapainoisen pehmeä. Savuinen vaikutelma hetkittäin, hiiltä ja karamellisuutta. Tammi on voimakasta muttei liian tanniinista. Jälkimaussa korostuvat vanilja, akaasiahunaja, eucalyptus, makea tammisuus, ryhdikkäät mausteet. Keskipitkä finaali jättää hiukan karvaan, mustaa teetä muistuttavan fiiliksen. Vesilisä ryöstää muhkeudesta osan mutta ei tuo mitään uutta esiin.

Arvio: Tämä oikeastaan jopa ylitti odotukset. Savuisuus myös yllätti. Oikein hyvä, vaikka vedenkesto olisi voinut olla parempikin – siltä osin tämä tuntui jopa ikäistään nuoremmalta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor 83/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Hyvä tynnyri”.

Sullivans Cove 2000/2013 French Oak Cask 47,5%

Sullivans Coven single cask -julkaisu voitti vuonna 2014 arvostetun World Whisky Awards -kilpailun pääpalkinnon vuoden parhaasta viskistä. Näihin WWA-voittajiin suhtautuu aina pelonsekaisella kunnioituksella, koska toisin kuin lukuisat muut viinapalkinnot, näissä on kunnon tuomaristo, joka on tehnyt maistelut sokkona.

Tämä on nyt se voittajaviski. Se on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja viimeistelty ranskalaisissa portviinitynnyreissä. En maistele sokkona; tiedän, mitä olen tekemässä.

Sullivans Cove 2000/2013 French Oak Cask

(47,5%, OB, Tasmania, 14.7.2000–1.5.2013, Cask #HH0392, 510 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pyöreän maltainen, makean tamminen, huonekaluvahainen. Makeaa vahamaisuutta tosiaan riittää… Toffeekarkkeja, palasaippuaa, ananasta. Valkosuklaata, maitokahvia, maapähkinää, mietoja kakkumausteita. Aukeaa vähitellen. Oikein nätti! Vesilisä avaa hiukan marjaisuutta ja tiettyä kukkaisuutta.

Maku: Maitosuklainen ja maltaisuudessaan lähes olutmainen (ale). Suutuntuma on pehmeän kermainen ja tavallaan helppo, mutta maku liikkuu yllättävän laajalla skaalalla. Toffeeta, makeaa ananasmehua, tammisuutta, vahamaisuutta, maitokahvia, pähkinöitä. Melko makea, tammen mausteisuus jää taustalle. Jälkimaku alkaa karvaana ja hapokkaan olutmaisena, mutta nopeasti suklaa, pähkinät, kermatoffee ja hiukan kitkerä kahvisuus ja viinisyys tulevat esiin. Finaali kestää ja kehittyy. Vesilisä ei tuo juuri mitään lisää.

Arvio: En ihmettele suosiota, koska tästä on helppo pitää. Suunmyötäinen ja kehittyvä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor 85/100 (per 4). Whisky Magazine 75/100 (Dave Broom), 76/100 (Martine Nouet).

Arran 17 yo 46%

Arran on tislaamo, jonka tuotantoon pitäisi kai tutustua enemmänkin. Sen vastikään julkaistu 17-vuotias on viimeinen osa trilogiaa, joka päättyy 18-vuotiaaseen viskiin vuonna 2015.

Arran 17 yo

(46%, OB, 2014, Limited Edition, ex-sherry hogsheads, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean appelsiininen, hiukan suklainen. Kypsää omenaa (red delicious), mantelilastuja, leseitä, jotain leivosmaista. Makeaa rusinaisuutta, vaniljakastiketta. Ruusuja, omenankukkaa. Hiukan imelä parfyymisyys, tyylikkäänä silti. Kepeällä tavalla sherryinen ja makean miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen ja makea. Kypsää omenaa, makeita appelsiineja, hiukan sitruunankuorta. Maltaisuus on pehmeää ja maukasta, suutuntuma keveydessään öljyinen ja mieto. Siirappia, rusinoita, kaakaota, vaniljaa, leivosmaisuutta. Herkulliset mausteet, neilikka etenkin, tuovat sopivasti ryhtiä. Tammisuus leikkaa melko tuoreena imelyyteen kiinni. Jälkimaku on korostuneen maitosuklainen, hiukan mantelinen, makean sitruksinen, maltainen ja aavistuksen metallinen. Jatkuu ihan mukavasti siirappiin, rusinaan ja vaniljaan.

Arvio: Hyvin makea mutta silti erinomaisen maukas viski. Tyyliä ja kepeyttä. 86/100