Maistetut

Ledaig 12 yo 2008/2020, Malts of Scotland 55,8%

Ex-bourbonissa kypsyteltyä Ledaigia tällä kertaa, ikää kaksitoista vuotta. Näitä tällaisia on nähty markkinoilla viime vuosina runsain määrin, ja olen monesta ihan tykännytkin.

Ledaig 12 yo 2008/2020, Malts of Scotland

(55,8%, Malts of Scotland, 2008–2020, Cask No. MoS 20034, Bourbon Hogshead, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa ja likaista, oikein hyvällä tavalla. Kunnon paksu turvesavu on heti vastassa. Päärynäinen, sitruksinen, vaniljainen, sokerinen makeus tulee voimalla ja vegetaalisena läpi. Paahdettua maapähkinää, hiukan ilmakuivattua kinkkua, pekonia, mineraalisuutta. Suolaa ja kermaa. Vesilisä availee vaahtokarkkia, pehmeää karkkisuutta.

Maku: Tasapainoinen ja tuhdin vegetaalinen turpeisuus toimii hyvin yhteen sitruksisen makeuden ja mineraalisen terävyyden kanssa. Varsin reipas farmisuus korostuu heti. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä, rasvaista likaisuutta ja pientä villaisuuttakin. Suutuntuma on öljyisen painokas ja hyvässä tasapainossa. Merellisyys, yrttisyys ja pippurisuus ovat kyydissä mukana. Voita, kermaa, pekonia, oliiviöljyä, hiukan suolakalaakin. Mentholia, inkivääriä, viinikumia. Jälkimaku on edelleen todella turvesavuinen, tuhkainen ja melko hiilinenkin. Lihaisuus korostuu entisestään, samoin suola. Heinäisyyttä, multaisuutta, pähkinää. Yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Finaali on keskipitkä. Vesilisä tuo esiin minttua, omenaa ja lisää tuhkaa.

Arvio: Erittäin maukas ja tasapainoinen Ledaig. Nuoresta iästään huolimatta aivan oivallista laatuviskiä. 87/100

Glen Scotia 15 yo 2003/2019 Campbeltown Malts Festival 51,3%

Glen Scotia on aina ollut vähän erilainen tislaamo, ja sen tuotannosta olen ainakin itse kohdannut viskejä ihan laidasta laitaan. Välillä laatutaso on ollut kohdallaan, välillä eteen on tullut erikoisempiakin tuotteita.

Nyt ei ole mitään hajua ennalta tästä viskistä. Voi olla millaista tahansa. Speksi ainakin on sieltä erikoisemmasta päästä, kun kyseessä on turvesavuista ja rommitynnyrissä viimeisteltyä tavaraa.

Glen Scotia 15 yo 2003/2019 Campbeltown Malts Festival

(51,3%, OB for Campbeltown Malts Festival 2019, 2003–13.3.2019, Peated, Rum Cask Finish, 9500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikkään turpeinen, mineraalinen, vahamainen ja trooppisen hedelmäinen. Erittäin kutsuva nenä. Limettiä, kiiviä, hunajamelonia, ananasta. Tiettyä likaisuutta ja öljyisyyttä, mutta sokerinen makeus ja raikas ruohoisuus toimivat sen kanssa upeasti yhteen. Ihan loistavaa. Vesilisä korostaa tuhkaisuutta ja rasvaa.

Maku: Turvesavu, mineraalisuus ja sitruksisuus soivat heti upeasti yhteen. Vahamaisuus, ruskea sokeri, suklaisuus ja runsas hedelmäisyys ovat kohdillaan. Ananasta, viinirypäleitä, kiiviä, papaijaa, hunajamelonia. Inkivääriä ja mausteisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja pureskeltavan herkullinen. Kermaisuus ja kirpeys ovat harvoin näin loistavasti balanssissa. Merellisyyttä, heinää, hiukan kalkkia ja hiiltä. Jälkimaku on nautinnollisen turvesavuinen, kirpeän limettinen, mineraalinen ja pirskahteleva. Kiiviä, omenaa, sokeria, paahteisuutta, hiukan pippuria ja hapokkuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo eucalyptusta ja mentholia esiin.

Arvio: Nyt tuli ällistyttävä elämys aivan puun takaa. Parhaita koskaan kohtaamiani Glen Scotian viskejä. Harvoin on tällaisella speksillä saatu aikaan näin vakuuttavaa viskiä. Kaikki kohdallaan. Hattu päästä. 90/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2004, 58,2%

Maistelussa aivan ensimmäisten joukkoon kuuluva julkaisu tästä Lagavulinin hienosta sarjasta. Näistä varhaisvaiheen pullotteista olen maistanut vain tätä edeltäneen kolmosedition vuodelta 2003. Jatkan nyt tätä fanipoikahommaa ja täydennän maistettujen sarjaa.

Olen hyvin tietoinen, että kaikki eivät pidä tästä viskistä lähtökohtaisesti lainkaan. Toki siltäkin kannalta voi suhtautua, että kyseessä on raaka tavara. Itselleni nämä ovat edustaneet aina raakaa laatua. Otin rinnalle verrokiksi vuoden 2020 edition, jonka korkkasin kesäksi.

Lagavulin 12 yo Special Release 2004

(58,2%, OB, 2004, 4th Release, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, mutta nyt ollaan merellisellä ja sitruksisella tontilla, ei niinkään siellä lihaisalla puolella. Suolaa, jodia, melko tuoretta tammea (joskin ei kovin makeana), vihreää omenaa, anista. Mantelia, hiukan vaniljaa, aamiaismuroja. Hiiltä ja tuhkaa. Vesilisä availee tikkunekkumaista makeutta.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja varsin vegetaalinen. Hiilisyys, tuhka ja pippuri ovat keskiössä. Jodia, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Pieni makeus pyörii omenan, vaniljan, mantelin ja hunajan ympärillä. Varsin suoraviivainen kokonaisuus, aivan pieni tervaisuus tulee taustalta esiin mutta lihaisuutta ei juurikaan. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen, varsin pureva. Suolaa kyllä riittää. Jälkimaku on vyöryy tuhdin turvesavun, hiilen ja tuhkan varassa. Vegetaalisuuden, mineraalisuuden ja merellisyyden lisäksi terva ja salmiakki tulevat vihdoin esiin. Sitruksisuus, suola ja voimakas pippuri ovat ytimessä. Heinäisyyttä, minttua, anista. Pitkä ja melko rujo finaali. Vesilisällä esiin tulee kinuskia, päärynää ja kirpeää hedelmäkarkkisuutta.

Arvio: Suoraviivainen ja voimakas esitys. Ei kompleksisimpia näistä, mutta toimii omalla tavallaan tyylikkäästi. Tämän rinnalla 2020-editio on erittäin tuhkainen ja vielä selvästi enemmän mantelimainen, paahteinen ja tammisuudessaan vähän makeampi. Pidän kovasti molemmista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bruichladdich 20 yo ’Twenty’ 46%

Lasissa vaihteeksi Bruichladdichin tislaamon uudelleenaukaisun jälkeisiä julkaisuja vuosien takaa. Tämäkin on tullut maistettua pari kertaa aiemminkin, mutta on aina jäänyt nuotteja vaille. Viimeksi taisin hörpätä tätä ajatuksella Timo McAaltosen vetämässä tastingissa juuri äsken kahdeksan vuotta sitten. Clachlan A Choin!

Bruichladdich 20 yo

(46%, OB, 2001, First Edition, American Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, vahamainen ja varsin merellinen. Hunajamelonia, persikkaa, omenaa, kiivihedelmää, minttua. Mantelia, heinäisyyttä, paahtunutta tammea ja melkein savun ailahduskin jostain taustalta. Voita, mokkanahkaa, maltaisuutta ja kukkaisuutta. Tyylikäs kuin mikä. Vesilisä tuo kinuskia ja sokeria pintaan.

Maku: Mehukas, hedelmäinen, maltainen ja sitruksisen raikas. Hyvä yhdistelmä suolaisuutta ja rasvaisuutta, kirpeyttä ja makeutta. Hedelmäkakkumaisuus ja vahamaisuus ovat vahvasti esillä. Metisyyttä, hunajaa, vaniljaa, sokeria. Pähkinäisyyttä, tammea, merellisyyttä, mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Omenaa, hunajamelonia, kiiviä. Minttuinen ja eucalyptusmainen raikkaus tulee nautinnollisesti esiin. Jälkimaku on tamminen, maltainen ja varsin mausteinen. Päärynää, omenaa, kiiviä, ruohoisuutta. Yrttisyys pyörii mintun ja eucalyptuksen ympärillä, kunnes inkivääri ja pippurikin tulevat mukaan. Mineraalisuutta ja merellisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa viinikumikarkkia ja kinuskista makeutta.

Arvio: Tämä oli selvästi parempi kuin muistin. Nautittavaa laatua alusta loppuun. 88/100

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1, 47%

Maistelussa on pitkästä aikaa Auchentoshania. Tähän The Bartender’s Maltin ykkösjulkaisuun on sekoiteltu hyvin erikoinen setti monenlaista tavaraa. Ilmeisesti baarimikkojen sekoitus on peräisin ex-rommista, ex-punaviinistä, ex-saksantammesta, ex-bourbonista ja ex-Laphroaigista. Lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1

(47%, OB, Bottled 2017, Annual Limited Edition, Edition No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Tynnyreistä on saatu ainakin tammi esiin. Reippaasti tuoretta tammea, teroitettua lyijykynää, vaniljaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, jotain vähän vaikeasti hahmotettavaa muovisuutta. Muovailuvahaa, pientä suklaisuutta, kuivattua aprikoosia, marsipaania. Vesilisä avaa päärynämarmeladia ja hiukan minttua.

Maku: Kitkerä ja edelleen muovinen. Lenseän maltainen, sitruunainen ja puuromainen. Suolaista voita, inkivääriä, edelleen runsaasti tammea. Kermainen ja vaniljainen imelyys ja ruohoinen kitkeryys eivät toimi omaan makuuni yhtään yhteen. Suutuntuma on melko kevyt. Kaikista tynnyreistä pieni viinisyys erottuu tanniinisena, mitään muuta ei pysty yksilöimään. Inkivääriä ja terävää yrttisyyttä. Jälkimaku on tamminen ja pureva. Appelsiinia, päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Kanelia, punaherukkaa. Muovisuus ja liima ovat mukana. Maltaisuutta, marsipaania, sahanpurua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sokerisuutta pintaan.

Arvio: Muoviset sivuäänet häiritsivät tässä melkoisesti. Ei ollut oikein viski minun makuuni. 78/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 79/100.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Glen Grantia miniatyyristä. Tämä ei ole koskaan ollut mikään erityisen arvostettu pullote, mutta näitä on tehty paljon eri aikoina ja väritkin ovat vaihdelleet melkoisesti.

Tämän etiketin taakse painetusta pullotuskoodista ei saa oikein mitään selvää (kirjaimet F/GI erottuvat, niiden edessä on mahdollisesti numero 2), mutta väri on varsin punertava eikä ollenkaan valju niin kuin monissa kuvissa näkemissäni vastaavissa pullotteissa.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1996*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltaisuus ja heinäisyys ottavat heti yhteen hedelmäisyyden ja kuivan tammen kanssa. Metisyyttä, kukkaisuutta, hiukan minttua. Hunajaa, mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan leipämäisyyttä. Miellyttävä kovan toffeekarkin sävy. Nahkaisia ja tallisia piirteitä. Tasapainoinen ja kutsuva kokonaisuus.

Maku: Maltainen, hedelmäinen ja varsin kuiva. Kuiva tammi tulee kuitenkin hyvin esiin, metisenä ja tyylikkäänä. Kuivattuja hedelmiä, edelleen leipämäisiä sävyjä, pientä karvautta, jota karamelli pehmentää. Hiukan muroja, Weetabixiä, hunajaa ja suklaata. Suutuntuma on melko kevyt mutta ilahduttavan tasapainoinen. Appelsiinia, omenaa, hiukan aprikoosia. Jälkimaku kääntyy hedelmäisyydestä nopeasti kitkerämpään ja kuivempaan suuntaan. Maltaisuus on edelleen selvästi esillä. Kuiva tammi toimii kuitenkin edelleen hyvin tyylikkäästi, metisyys ja tietty kellarimaisuus korostuvat. Nahkaisuutta, rusinaa, kuivattua aprikoosia. Hapokkuutta, pähkinäistä karvautta. Keskipitkä ja lopulta varsin kuivaksi kääntyvä finaali.

Arvio: Tämä ylitti käytännössä kaikkki odotukset. Tasapainoinen, kuivan tamminen ja maltaisen tyylikäs perusviski menneiltä vuosilta. 84/100

Jälkikäteen sain tietäjiltä arvioita tämän pullotusvuodesta, kun olin laittanut tähän +/- 1985. Niin ei voi olla, koska G&M alkoi ilmeisesti käyttää pullokoodeja vasta vuonna 1988. Smoke On The Waterin Hannu tiesi kertoa, että vuoden 1988 pullotteessa ensimmäinen kirjain oli H ja 1990-luvun pullotteissa I. Toinen kirjain menee vuosittain aakkosjärjestyksessä. Paras arvaus tämän pullotusvuodesta on nyt sitten 1996.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013, 57,9%

Laphroaigin tynnyrivahvuisten kymppien sarja jatkaa kulkuaan. Nyt mennään vissiin jo Batch 014:ssä, mutta itseltäni oli jäänyt tämä edeltäväkin maistamatta. Korjataan tilanne. Vierellä verrokkina on Batch 011, josta pidin pari vuotta sitten kovasti.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013

(57,9%, OB, Bottled 1/2021, Bottle Code L1019 SB1, Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Hiiltä ja tuhkaa. Vahva turvesavu, mitä muutakaan. Mineraalisuutta, merellisyyttä, runsaasti lääkemäisiä elementtejä. Anista, minttua, kirpeää omenaa. Salmiakkijauhetta, hiukan sitruunaa. Tammista makeutta ja hunajaa, grillattuja vihanneksia. Rinnakkain haisteltuna selvästi makeampi kuin Batch 011, nyt tuntuu tynnyrien vaikutus selvemmin. Vesilisä tuo tähän heti pintaan makean päärynän ja ruohoisuuden.

Maku: Lääkemäinen ja tiukan turvesavuinen. Tietyssä villaisessa karheudessaan hyvinkin tuttua Laphroaigia. Hiiltä, tuhkaa, mineraalisuutta, mustapippuria. Tamminen makeus on taas parin aiemman erän jälkeen vahvasti läsnä, vaniljaa ja hunajaa, savumakkaraa ja grillattua paprikaa. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän pippurinen. Savukalaa, rasvaisuutta, hiukan anista. Batch 011:n kuivan mineraalinen synkkyys tästä puuttuu, sen huomaa rinnakkain maisteltuna selvästi, koska nyt on tynnyrien tuoma makeus on pinnassa. Jälkimaku on yllättävänkin makea, vaikka turvesavu ja hiilisyys tietysti pyörivät kielen päällä alkuun pitkäänkin. Kinuskia, hunajaa, uuniomenaa, vaniljaa, hiukan lakritsia ja edelleen ripaus anista. Mineraaliset ja tuhkaiset sävyt ovat koko ajan mukana. Finaali on melko pitkä mutta kitkeröityy. Vesilisä availee päärynämarmeladia ja korostaa makeaa grillirasvaa.

Arvio: Edelleen laadukas Laphroaig, mutta jää pykälän verran Batch 011:stä ja Batch 012:stä jälkeen. Makea ja jollain tavalla vähän kypsymätön, vaikka onhan tämä tietysti edelleen hyvää viskiä. 88/100

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland 61,3%

Lasissa viivähti tällä kertaa nuorta sherrykypsytettyä Caol Ilaa tällä kertaa Elixirin Distillersin pullotussarjoihin kuuluvan The Single Malts of Scotlandin valikoimista. Kovin suuria odotuksia ei ollut. Näin nuoret Caol Ilat ovat varsin geneerisiä tuotteita, eikä sherrytynnyrin vaikutusta pysty edes värin perusteella tästä päättelemään.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland

(61,3%, The Single Malts of Scotland, 10.1.2011–16.7.2019, Cask No. 300158, Sherry Butt, 434 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, sitruksinen ja varsin makea. Tuttua vegetaalisuutta ja mineraalisuutta, suolaisuutta ja merellisiä sävyjä. Päärynäkarkkeja ja anista, hiukan tuhkaa. Hunajaa, vaniljaa, tölkkiananasta. Ei ollenkaan niin bensainen tai kuminen kuin moni vastaava Caol Ila. Vesilisä tuo pintaan käsivoidetta ja korostaa tämän rasvaisia piirteitä ylipäänsä.

Maku: Turvesavuinen, sitruunainen ja hiilinen. Makeus korostuu heti, päärynäinen ja toffeemainen puoli on pinnassa. Hunajaa, vaniljaa, ruohoisuutta, sitruunamelissaa, anista. Merilevää, jodia, hiukan pippuria. Kirpeyttä ja hapokkuutta löytyy vaikka muille jakaa, mutta volteista huolimatta tämä ei tunnu miltään rakettibensalta, vaan kokonaisuus on jopa varsin miellyttävä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jyväiset ja raa’an tammiset piirteet kuitenkin paljastavat, että todella nuoresta viskistä on kyse. Jälkimaku on suolainen ja lääkemäinen, todella turvesavuinen ja pippurisen iskevä. Tuhkaisuus ja vegetaalisuus nousevat esiin. Sitruunaa, hapokasta omenaa, tuhkaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hedelmäkarkkia ja popcornia, voita ja suolaa.

Arvio: Lievästä geneerisyydestään huolimatta varsin pirteä Caol Ila. Ikäisekseen sieltä paremmasta päästä, ei häiritseviä sivuääniä vaan puhdasta turvesavutykitystä alusta loppuun. 83/100

Lindores Abbey ’MCDXCIV’ 46%

Maistossa tällä kertaa aivan uuden skottitislaamon esitys, jota on kokkailtu kasaan ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-viinitynnyreissä. Varmaan on niin nuorta viskiä kuin ikinä. Ei voi paljon odottaakaan.

Lindores Abbey ’MCDXCIV’

(46%, OB, NAS, 2021, Bourbon, Sherry and Wine Barriqué, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nyt on nuorta. Raakatisle tulee jyväisenä ja varsin liimamaisena läpi. Hiivaisuutta ja puuroa riittää. Viinirypäleitä, sitruunaa, runsaasti varsin raikasta päärynää. Viinitynnyristä tulee siiderin vivahteita ja jotain jälkiruokaviinisyyttäkin. Aprikoosia, hapokkuutta. Vesilisä availee banaania ja vaniljaa.

Maku: Leipämäinen ja sitruunainen kokonaisuus. Todella nuorelta maistuu, raakatisleen päällä on vain pari ohutta kerrosta tuomassa sävyjä. Silti ei ole mitenkään epämiellyttävä eikä varsinaisesti liimamainenkaan, enemmän ollaan hiivaleivän ja raa’an tammen ympärillä. Suutuntuma on kevyt ja runko vielä hyvin ohut. Jogurttia, banaania, hunajaa, hiukan kanelia. Tammea, maltaisuutta, pippuria, ruohoisuutta, jyväisyyttä, raakaa omenaa, happoja. Jälkimaku on tamminen, pippurinen, maltainen ja ruohoinen. Jogurttinen ja hiivaleipämäinen, sitruksinen ja jyväinen finaali jää varsin lyhyeksi. Vesilisä ei tuo juuri mitään uutta esiin.

Arvio: Pykälän odotuksia parempi. Hyvin nuori, muttei lopulta juuri ollenkaan epämiellyttävä. Haasteena on raakatislemäinen tilanne ja runsas kattaus tynnyreitä, jotka paljolti vain sekoittavat ohutta pakkaa. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish 50,6%

Jostain Deanston on keksinyt luomutynnyrit. Nyt maistelussa on ex-olorosossa viimeistelty 16-vuotias. Tätä on kovasti kehuttukin, joten odotuksia on ilmassa.

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish

(50,6%, OB, 2002–16.6.2019, Organic Oloroso Cask Finish, 3492 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellia ja luumua, rusinaa ja maitokahvia. Miellyttävän leivosmainen vaikutelma, siirappia ja maapähkinävoita. Maltaisuutta, nahkaisuutta, mantelia. Makeaa sitruksisuutta, hunajaa, suklaisuutta ja kaakaojauhetta. Paahteisuutta, kuivattuja hedelmiä. Tyylikäs esitys. Vesilisä korostaa mokkaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja toffeemainen. Sherry tulee maussa selvemmin esiin kuin tuoksussa. Pähkinäisyyttä ja kahvia, siirappia ja hedelmäkakkua, vaniljaa, rusinaa, hiukan mansikkahilloa. Sitruksisuus käy kitkerällä puolella, ja pähkinä on melko karvasta. Pippurisuus näyttäytyy tammisen paahteisuuden keskeltä. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan pistelevä. Jälkimaku on heti varsin karvas, pähkinäisyys ja tammi saavat kunnon otteen saman tien. Espressoa, hapokkuutta, melkoisesti pippuria. Maltaisuus tuntuu karheana ja sitruksisuus on kirpeää. Hedelmäisyys pyörii luumun ja appelsiinin ympärillä. Rusinaa, toffeeta, nahkaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lisää hedelmää pintaan, päärynää ja omenaa erityisesti.

Arvio: Tuoksultaan erittäin vetoava mutta maultaan varsin karvas ja karhea tapaus. Laadukas viski silti. 85/100