Maistetut

Arran 11 yo 2009/2021 for Flickenschild 57,3%

Lasissa tällä kertaa Saksaan pullotettu sherryttely Arranilta.

Arran 11 yo 2009/2021 for Flickenschild

(57,3%, OB for Flickenschild, 1.12.2009–7.5.2021, Cask No. 2009/849, Oloroso Sherry Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja mausteinen, sherryinen ja runsas, varsin makea. Rusinaa ja saksanpähkinää, ylikypsää hedelmää, sitruksisuutta ja hapokkuutta. Suklaisuutta ja herkkää kukkaisuutta. Kuivaa tammea, mysliä, metisyyttä. Tyylikäs ja ikäistään jalostuneempi tuoksu. Vesilisä tuo päärynä ja mineraalisuutta esiin.

Maku: Mausteinen ja tuoksuun nähden varsin tiukka. Sitruksisuus ja hapokkuus korostuvat alkuun, luumu ja rusinat alkavat löytyä viiveellä. Monista nuorista sherry-Arraneista tuttu kukkaisuus on läsnä. Maitosuklaata, sherryä, pähkinää, maltaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tekstuuri on osin jopa kevyt. Pientä metallisuutta ja pistävyyttä, mineraalisuutta. Tammi tuntuu nuoremmalta kuin tuoksussa. Jälkimaku alkaa runsaan hedelmäisenä ja pistävän mausteisena. Luumua, rusinaa, hapokasta omenaa. Metallisuus ja kireä tammisuus ovat vahvasti esillä. Keskipitkä finaali. Vesilisä paljastaa vain nuoren viskin piirteitä lisää.

Arvio: Tuoksu nosti alkuun vähän liian kovat odotukset. Siihen nähden silti lopulta oikein pätevä viski, kulmikkuudessaan kiinnostava ja luonteikas. 86/100

Benromach 11 yo 2009/2021 Germany Exclusive 48%

Benromachilta lähti ex-bourbonista Saksaan tällainen satsi viime vuonna. Kovin suuria odotuksia ei ole, vaikka olen näistä modernin aikakauden Benromacheista kyllä monista ihan pitänytkin.

Benromach 11 yo 2009/2021 Germany Exclusive

(48%, OB, 2009–2021, Germany Exclusive, First Fill Bourbon, 1198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen. Voita, leivosmaisuutta ja selvästi erottuvaa kevyttä nuotiosavua. Vihreää omenaa, hunajamelonia, kypsää persikkaa, hiukan sitruunaa. Suolaista toffeekarkkia, mausteisuutta, tammea, pientä kellarimaisuutta. Tuhkainen ja mineraalinen vivahde. Vesilisä avaa marsipaanin ja mintun.

Maku: Hedelmäinen, tamminen, vaniljainen ja yllättävänkin savuinen. Hiilisyys, tuhka ja nuotiosavu kävelevät heti vastaan. Sitruksinen ja suolainen puoli on myös voimakkaasti esillä. Suolaista voita, maltaisuutta ja pippurisuutta. Suutuntuma on melko kevyt, ei ollenkaan niin painava kuin monissa uusissa Benromacheissa on ollut. Hapokasta omenaa, mineraalisuutta, selvästi erottuvia bourbonsävyjä. Jälkimaku on todella suolainen ja tummasävyinen. Savua, hiiltä ja tuhkaa, pientä salmiakkisuuttakin. Heinää, nahkaista tammisuutta, pippuria. Omenaiset ja persikkaiset nuotitkin näyttäytyvät hetkeksi, mutta jäävät lopulta tammen ja kitkeryyden taakse. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo viinikumikarkkeja ja marsipaania esiin.

Arvio: Peruspätevä nuori Benromach. Ihan hyvin on särmää, mutta syvyydessä vähän jää ohuenlaiseksi esitykseksi. Laatu on silti asiallisella tasolla. 84/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2021, 56,5%

Nyt on saatu kasaan entistä barokkisempi paketointi Lagavulinin klassikolle. Pitkään olen kärvistellyt tämän Diageon brändiuudistuksen kanssa, mutta alan vähitellen hyväksyä sen.

Vanhan Lagavulin-ulkoasun arvo vain kasvaa silmissäni, kun tulee uutta tilalle. Aikakaudet vaihtuvat. Jatkossa erivuotisia julkaisuja on helpompi erottaa toisistaan.

Mutta nyt ei maistella pakettia, ei etikettiä eikä pahvikuorta. Ollaan aidon asian äärellä.

Lagavulin 12 yo Special Release 2021

(56,5%, OB, 2021, Special Release, Untold Legends, ’The Lion’s Fire, Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen ja yllättävänkin isosti lääkemäinen, kamferinen ja kuivempi kuin vielä jokunen vuosi sitten. Suolaisuutta ja merellisyyttä, jodia ja pientä tärpätin vivahdetta, hyvällä tavalla. Sitruunaa, maltaisuutta, vegetaalisuutta, merilevää, pientä pippuria. Vesilisä tuo turvetta ja heinäisyyttä esiin, lisää tiettyä maanläheisyyttä ja happoisuutta.

Maku: Aivan upea, aukeaa välittömästi koko laajuudessaan. Hiilisyyttä, merellisyyttä, tervaa, turvesavua, kaikkea hyvää. Suolaisuus ja mineraalisuus muodostaa todella hienon kombinaation sitruunaisuuden ja paahtuneen tammen kanssa. Lääkemäisyys, jodi, pippuri, hapokas omena, pieni toffeemaisuus, kaikki toimii. Suutuntuma on täyteläinen ja runko liki täydellisessä balanssissa. Maltaisuutta, paahdettuja pähkinöitä, öljyisyyttä, merilevää. Jälkimaku on hiilisavuinen, paahtuneen tamminen, hiukan tuhkainen ja todella suolainen. Mineraalisuus ja merellisyys, tervaisuus ja jodi ovat kohdallaan. Pientä kamferia, mustapippuria, sitruunaa, omenaa. Pitkä finaali on silkkaa herkuttelua. Vesilisä availee päärynäistä makeutta ja tämän vegetaalista puolta.

Arvio: Viime vuosien ylivoimaisesti paras Lagavulinin 12-vuotias. Olin pari vuotta sitten vielä huolissani näiden makeutumisesta, mutta nyt profiili on niin mineraalinen ja merellinen kuin ikinä. Todella vaikuttava esitys. Toki olen näiden pullotteiden fanipoika ollut aina, mutta silti: nyt on käsissä jotain erityistä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.

Springbank 10 yo for The Ardshiel Hotel 2010, 46%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Campbeltownissa sijaitsevan Ardshiel Hotelin ja erityisesti sen maineikkaan viskibaarin kunniaksi tehty nimikkopullote Springbankilta.

Ardshielin nimissä on olemassa tältä samalta vuodelta kaksi Springbank-julkaisua, tämä kymppivuotias ja erikseen vielä 15-vuotias. Molemmat löytyvät myös miniatyyreinä, mutta tämän 10-vuotiaan minin kyljestä ei viskin ikää löydy. Kyse on kuitenkin kaiken tiedon mukaan samaisesta kymppivuotiaasta kuin täysikokoisessakin pullotteessa.

Springbank 10 yo for The Ardshiel Hotel 2010

(46%, OB for The Ardshiel Hotel Whisky Bar of the Year 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Merellinen, hedelmäinen ja yllättävänkin kevyen oloinen. Suolaisuutta, kuivaa heinää, omenaisuutta, keltaista luumua. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Pieni turpeisuuden ailahdus. Hiukan popcornia ja voita, kevyttä tammisuutta. Vesilisä availee viinikumia ja nallekarkkeja, sokerista makeutta.

Maku: Hedelmäinen, yrttinen ja varsin suolainen. Makea ja raikas hedelmäisyys nousee heti pintaan omenan ja persikan johdolla. Yrttisyydessä on sitruunamelissaa ja minttuista pirteyttä, mutta suolaisuuden mukana tulee merellisyyttä ja samalla vähän särmääkin. Vegetaalisuus on silti varsin kevyttä, kostea turpeisuus ei mitenkään hallitse. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko edelleen selvästi öljyisimpiä lajitovereita kevyempi ja ilmavampi. Tammi puree kunnolla kiinni ja maltaisuuttakin riittää. Jälkimaku on tamminen ja metallinen, edelleen todella suolainen ja nyt varsin tummasävyiseksi kääntyvä. Rasvaa, voita, turpeisuutta. Nahkaisuutta, aprikoosia, pientä kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin rasvaa ja hiilisyyttä.

Arvio: Odotuksia kevyempi Springbank. Tavallaan hyvinkin laadukas, mutta lopulta hiukan väritön. 85/100

Kilchoman 8 yo 2011/2020 for Whizita 54,5%

Kilchomanilta meni tällainen pieni erä saksalaiselle viskikaupalle. Tällä kertaa kasivuotias liemi on finistelty madeiratynnyrissä.

Kilchoman 8 yo 2011/2020 for Whizita

(54,5%, OB for Whizita, 9.12.2011–5.11.2020, Cask No. 768/2011, Madeira Cask Finish, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja hedelmäisen makea, jopa imelä. Hiiltä ja tuhkaa, hiukan jotain maakellarimaista ja kostean ummehtunutta myös. Vegetaalisuutta ja märkää lehtikasaa. Marjaisuutta, hapokkuutta. Vadelmahilloa, viinikumikarkkeja. Vesilisä tuo pintaan marsipaania ja kosolti sokerisuutta.

Maku: Hiilinen savuisuus ottaa välittömästi yhteen imelän hedelmäisyyden kanssa. Turpeisuus on edelleen vegetaalisella puolella, ja nyt tammikin tulee tanniinisella voimalla kehiin. Marjaisuus ja hapokkuus kiristävät ikenissä, salmiakkijauhetta ja tuhkaisuutta tulee läpi. Hedelmäisyydessä tuntuu punaista omenaa, sitruksisuutta ja hieman luumua, mutta sen verran kova on turvesavu, ettei spektri ole valtava. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin kovapintainen. Jälkimaku lähtee melko kireän tammen, voimakkaan hiilisavun ja kirpeän marjaisuuden varassa. Nahkaisuus ja hapot nousevat pintaan ja suolaisuus korostuu. Hiukan pippurisuutta ja runsaasti tuhkaa. Keskipitkä finaali jää hiukan valjuksi. Vesilisä availee karkkisuutta ja makeutta.

Arvio: Pätevä, hedelmäinen Kilchoman, jossa nuoruus tulee vielä selvästi läpi. 85/100

Talisker 8 yo Special Release 2021, 59,7%

Koronasairasteluiden jälkeen haju- ja makuaisti ovat vihdoin taas tikissä, kolmen viikon sairastamisen ja viimein toteutuneen toipumisen jälkeen. Varmuuden vuoksi paluu viskin ääreen suoritetaan todella voimakkaalla ja savuisella liemellä.

Taliskerilta tulee Diageon Special Releases -sarjassa nykyään jo vuosittain tällainen kasivuotias ja yhä raaemmaksi käyvä julkaisu. Paketoinnit ovat vastaavasti entistä näyttävämpiä.

Talisker 8 yo Special Release 2021

(59,7%, OB, 2012–2021, Special Release, Untold Legends, Refill Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja tunkkainen. Vegetaalisuutta ja lievästi ummehtunutta sitruksisuutta. Grilliananasta ja oliiviöljyä, vaniljaisuutta ja paljasta puuta, johon liittyy liuotinmaisia piirteitä. Maltaisuus tulee läpi kuin new makesta. Kalkkisuutta, happamuutta, paahteista savua. Raaka esitys. Vesilisä tekee tästä jotenkin saippuaisen.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja hapan, pippurinen ja kireä. Sitruunainen kirpeys ja tunkkainen vegetaalisuus ottavat yhteen levottomassa matsissa. Maltaisuus ja tammi ovat raakoja, mitä tukee vielä tietty turpeinen lenseys ja pieni palanut vivahde. Lihaisuutta ja merellisyyttä. Hapokasta vihreää omenaa, runsaasti suolaisuutta ja tuhkaa. Suutuntuma on öljyinen ja runko melko tuhti, mutta maku tulee yhdestä suunnasta ja ajaa nyanssit kumoon. Ei kaukana new makesta. Jälkimaku on todella savuinen ja suolainen. Sitruksisuus ja turpeisuus, mustapippuri ja paljas puu ovat kehissä vahvasti. Ummehtuneisuus, kalkkisuus ja merellisyys kannattelevat keskipitkää finaalia. Vesilisä availee hiukan lisää hedelmäisiä piirteitä ja tuo makeutta.

Arvio: Nyt ei valitettavasti kolahtanut juuri lainkaan. Pidin tästä jopa vähemmän kuin edellisestä tämän sarjan kasivuotiaasta. Jotenkin nyt ollaan ”hyvän raa’an” ja ”huonon raa’an” väärällä puolella. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

The Dalmore 15 yo 40%

Arvostan Richard Patersonin työtä Dalmoren tislaamolla, mutta sen tuotanto ei ole kuitenkaan omalla kohdallani oikein osunut kohdalleen. Ehkä pitäisi joskus päästä maistamaan jotain oikein erityistä Dalmorea, mutta kun perussarja ei oikein vakuuta, sellaisestakaan ei haluaisi maksaa.

Olen myös vieraillut tislaamolla, enkä varsinaisesti vaikuttunut sielläkään. Ranskalaiseen tapaan juuri mitään ei päässyt näkemään eikä mitään saanut kuvata. Kun monessa muussa tislaamossa pääsee varastoon maistelemaan, siellä nähtiin vain tynnyreitä ovelta, ja sen jälkeen piti vielä katsella puuduttava markkinointivideo ennen tastingia. Myös se tasting oli täysin normipullotteista rakennettu, eikä yhtään spesiaalia ollut mukana. Eikä Patersoniakaan näkynyt.

Maistelussa nyt kuitenkin vielä tällaista perussarjan 15-vuotiasta Dalmorea arviolta vuodelta 2018. Olen maistanut tätäkin julkaisua monta kertaa vuosien saatossa, myös siellä tislaamolla, mutta aina on jäänyt nuotittamatta. Ehkä sekin kertoo jotain.

The Dalmore 15 yo

(40%, OB, +/- 2018, American White Oak & Oloroso Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, appelsiinimehumainen, rusinainen ja hiukan lenseä. Kanelia, vaniljaa, karheaa tammisuutta. Sherryssä on tiettyä kerroksellisuutta, mausteita ja rasvaista suklaisuutta, joka ei aivan asetu kohdilleen. Toffeeta ja hiukan jouluisia sävyjä. Toskaomenaa ja jotain karamellisoitua kautta linjan.

Maku: Maltainen ja rusinainen. Leipämäinen paahteisuus saa tämän tuntumaan ikäistään nuoremmalta, tammi on melko päällekäyvää ja tietty puuromainen lenseys on mukana. Voita ja toffeeta, rasvaista suklaata, kevyttä kahvisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Sherry tuntuu maussakin kerrokselliselta ja levottomalta. Sitrusta, kanelia, jouluisia mausteita ja pientä kuparisuutta. Jälkimaku on varsin napakka kaikessa mausteisuudessaan. Maltaisuus pysyy yhä vahvana, rusina ja suklaa tuovat hiukan makeutta. Sitruksisuus on varsin kirpeää. Tammi ottaa vähitellen vallan, myslistä ja jyväistä karheutta puskee pintaan, kirpeää hilloisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen haastava tapaus. Hiukan rakennetulta tuntuva kokonaisuus, jossa maltainen lenseys on lopulta vähän karua omaan makuuni. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 80/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 8).

Strathisla 12 yo Pure Highland Malt 43%

Maistelussa on tällä kertaa perinteinen Strathisla, jollaisia muistan noin vuoden 2006 tienoilta. Mausta ei ole jäänyt juuri muistikuvaa, mutta ehkä sekin herää henkiin tässä samalla.

Strathisla 12 yo Pure Highland Malt

(43%, OB, +/- 2006, glass printed label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja hunajainen, hedelmäinen ja tammisen karhea. Appelsiinia ja omenaa, aprikoosia, hiukan pähkinäisyyttä ja mysliä. Hiukan sherryisiä vivahteita, nahkaa ja paahteisuutta. Pieni puuromainen ja pahvinenkin lenseys on mukana, kukkaisuuden ja ruohoisuuden seassa. Vanhoja kirjoja, ummehtuneisuutta.

Maku: Pähkinäinen ja maltainen, tamminen ja kahvinen. Tietty paahteinen suoraviivaisuus tästä tulee heti mieleen. Sherryvivahteetkin jäävät myslin ja kuivattujen hedelmien jalkoihin. Yllättävän kuiva yleisilme, jossa omenaisuus ja aprikoosikin ovat hiukan kireitä. Happamuutta ja mausteisuutta, hiukan kanelia ja kirpeää marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko tasapainoinen ja jämäkkä. Jälkimaku on tammisen karhea, pähkinäinen, kahvinen ja jopa hiukan savuinen. Paahteisuutta riittää, samoin mysliä ja kuivattuja hedelmiä. Kuivaa sherryä, vihreää omenaa. Maltaisuutta ja pippurisuutta, vasta lopussa ilmaantuu hiukan hunajaista makeutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tämä oli kuivempi kuin muistin, maltaisuudessaan silti varsin roteva. Ei herättänytkään juuri muistoja ensimmäiseltä Skotlannin-matkaltani, vaikka tätä siellä taatusti nautin. 82/100

Edradour 12 yo 2009/2021, Signatory 55,5%

Maistelussa jälleen muhkea sherryttely Edradourilta. Väri on heti varsin vakuuttava. Kyllä tällaiset viskit ovat pimeiden talvi-iltojen herkkuja.

Edradour 12 yo 2009/2021, Signatory

(55,5%, Signatory, 21.1.2009–9.4.2021, Ibisco Decanter, Cask No. 8, Ex-Sherry, 655 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella jykevää sherryä, tallia ja nahkaisuutta, luumua ja rusinaa. Tummaa suklaata ja kaakaojauhetta. Tasapainoinen yhdistelmä siirappista makeutta ja tammista napakkuutta. Saksanpähkinää, kypsää kirsikkaa, kahvia, hapokkuutta, puhdasta voimaa. Vesilisä availee lakritsia ja paahteisuutta.

Maku: Voimakas sherry hyökyy päälle. Tumma suklaa ja siirappisuus vyöryvät yhteen tallisuuden ja nahkaisuuden kanssa. Kahvisuutta ja tummaa yrttisyyttä, rusinaa, pähkinäisyyttä. Sherrypommien skaalalla ollaan tammisten ja hapokkaiden viskien päädyssä, hedelmäisyys jää piiloon. Marjaisuutta ja luumuhilloa silti pilkottaa joukosta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko melkein pureskeltava. Maltaisuutta, lakritsia, tikkunekkuja, kinuskikastiketta, voita. Jälkimaku on edelleen todella sherryinen ja suklainen ja hetkellisesti jopa makeutuu. Vähitellen nahkaisuus, hapokkuus ja tammisuus saavat otteen. Kahvia, saksanpähkinää, rusinaa ja tummaa yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa yrtit paremmin esiin.

Arvio: Onnistunut nuorekas sherrypommi, oikein tummaa paahtoa alusta loppuun. Jos jotain pieniä heikkouksia yrittää hakea, sherryviskiksi tämä ei ole sävykkäimmästä päästä, mutta ehdottomasti silti kyseessä on yksi ikäluokkansa valioita Edradourin jykevistä sherryttelyistä. 88/100

Glenallachie 25 yo 48%

Tällainen 25-vuotias pullote oli yksi Billy Walkerin avauksista, kun uusi omistajajoukko otti Glenallachien haltuun. Olen tämän kertaalleen ohimennen maistanutkin, mutta ei jättänyt muistikuvaa. Ensimmäinen rotaatio taisi pyörähtää ulos jo vuonna 2018, tämä on nyt uudempaa erää.

Glenallachie 25 yo

(48%, OB, 2020, American Oak and Pedro Ximénez Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja tamminen, nahkainen ja varsin tummasävyinen. Sherrynuotit ovat pinnassa, luumua ja suklaata riittää. Tammen mausteisuus ja aprikoosinen kireys saavat seurakseen pähkinäistä karvautta. Rusinaisuutta, vahaa, hapokkuutta, kosteaa kakkupohjaa. Vesilisä availee nätisti kamferia.

Maku: Sherryinen, tamminen ja kaikessa hedelmäisyydessäänkin hiukan kireä. Persikkaa, luumua, viinirypäleitä. Jugurttirusinaa, sekahedelmää, jotain vähän ylikypsää ja käynyttä. Marjaista kirpeyttä. Tummaa suklaata, inkivääriä ja hiukan pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka. Sherry on vahvasti esillä muttei oikein kunnolla integroituneena. Jälkimaku on nahkainen ja pähkinäinen, edelleen mennään tammen komennossa. Sherry pyörii pinnassa, tumman suklaan ja luumuhillon sävyjä riittää. Ruohoisuutta, mineraalisuutta, hiukan karvautta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia.

Arvio: En saa tästä vieläkään oikein kiinni, tammi ajaa hiukan liian isoilla rattailla ja yleisilme on levoton. Sherryviskien skaalalla liikutaan enemmän Glenfarclasin kuin Glendronachin päädyssä. Laatuviskiä sinänsä, muttei profiililtaan oikein osu omaan preferenssiini millään muotoa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100.