Maistetut

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland 56,5%

Nyt ollaan lempilajissani. Maistelussa tuhdin sherryinen Bowmore Pohjois-Saksan ylpeydeltä Malts of Scotlandilta.

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland

(56,5%, Malts of Scotland, Warehouse Range, 1995–2011, Cask No. 111, Sherry Hogshead, 189 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Salmiakkinen, sherryinen ja vastustamattoman savuinen. Tervaa ja turvesavua, lakritsia ja omenaa, hyvä suolaisuus ja napakka tammi. Kypsää luumua, rusinaa, suklaakastiketta. Mausteisuutta ja minttua, yrttisyyttä ja hiukan laventelia. Nahkaisuutta ja tallia. Nam. Vesilisä tuo käristynyttä paahtoleipää esiin.

Maku: Salmiakkinen, tervainen ja tuhdin savuinen. Muhkea sherry ja suklaisuus, mutta runko ei ole yhtä täyteläinen kuin vaikkapa Maltmen’s Selectionissa. Tervaleijonaa ja suolaisuutta kuitenkin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Luumua, rusinaa, suklaisuutta, kypsää kirsikkaa, selvästi erottuvaa laventelia. Kahvia ja maapähkinää, minttua, inkivääriä, kahvista purevuutta. Jälkimaku on lakritsinen, tervainen ja savuinen. Suolaa, sherryä, luumua, rusinaa, hapokkuutta, pippuria. Kahvia. Laventeli nousee roimasti loppua kohden. Melko pitkä finaali. Vesilisä vapauttaa mineraalisia ja sitruksisia sävyjä runsaasti.

Arvio: Todella herkullinen Bowmore, joka on saanut paljon irti sherrytynnyristä. Yllättävän mojovat laventelit ysäripullotteeksi – maistuu. 90/100

Glendronach 20 yo 1995, 43%

Maistelussa Glendronachin laajasta tuotannosta miniatyyrispesiaali, jota on ilmeisesti jaeltu Saksan markkinoille. Alhainen alkoholiprosentti kieltämättä epäilyttää, kun henkisenä vertailukohtana on tietysti tynnyrivahvoja single caskeja samalta aikakaudelta.

Glendronach 20 yo 1995

(43%, OB, 1995–2015*, Pedro Ximénez Cask Finish, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja luumuinen. Maitosuklaata, maltaisuutta, uuniomenaa, kanelia. Rusinaa, viikunaa, makeaa sitruksisuutta, tammea, hiukan kahvisuutta. Kinuskikastiketta, maapähkinävoita, siirappisuutta. Varsin imelä kaikkineen, PX on vahvasti esillä. Rikin ja ruudin ailahdus on mukana.

Maku: Suklainen, luumuhilloinen ja makea. Ei kuitenkaan aivan niin imelä kuin tuoksu antoi odottaa, koska tammi ja mausteet antavat kunnolla ryhtiä. Melko täyteläinen suutuntuma. Edelleen rusinaa, uuniomenaa, kinuskia ja luumua on vähintään riittävästi. Sitruksista kitkeryyttä ja pippurista kihelmöintiä. Nahkaisuutta ja hiukan tallisia sävyjä, kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Jälkimaku on suklainen ja paahteinen. Tietty leipämäinen sävy on mukana. Maltaisuutta, pippuria, kanelia, kahvia, kaakaojauhetta. Omenaa ja vaniljaa löytyy. Karhea ja saksanpähkinäinen loppuliuku. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Perushyvä PX-viritys. Ei loista millään osa-alueella, mutta maistuu. Eikä edes suuremmin kärsi alhaisista volteista. 86/100

BenRiach 25 yo 1990/2015, Liquid Treasures 47,9%

Maistossa tällä kertaa spekseiltään oikein tyypillinen hedelmäinen Benkku ex-bourbonista. Kypsytystä on takana neljännesvuosisata, joten mistään ihan tusinaviskistä ei toki ole kyse.

BenRiach 25 yo 1990/2015, Liquid Treasures

(47,9%, Liquid Treasures, 1990–2015, Travel To Mars, Special Edition, Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys tulee läpi kaikesta. Banaania, päärynää, omenaa, persikkaa, makeaa sitruksisuutta. Vaniljaa, tomusokeria, minttua. Maltaisuudessa on puuromainen vivahde, vaikka muuten kokonaisuus on varsin iskevä. Marjapiirakkaa, hapokkuutta. Vesilisä avaa viinikumikarkkeja ja hunajaa.

Maku: Hedelmäinen ja oudon metallinen. Tumma yrttisyys sekoittaa pakkaa, yllättävän suolaista ja likaista sivuääntä tulee joukkoon mukaan. Öljyisyyttä, pippuria, hapokkuutta. Maltaisuus on edelleen melko puuroisena mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi vähän heittelee. Päärynää, banaania, akaasiahunajaa. Jälkimaku on tumman yrttinen ja likaisen öljyinen. Hedelmäisyys nousee pintaan, mutta paahteisuus ja tammi saavat siitä yliotteen, jota pippurisuus vielä tukee. Kypsää päärynää, marjaisuutta, hapanta sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa pintaan anista, maapähkinää ja minttua.

Arvio: Sekava esitys. Tuoksussa on hetkensä, mutta maku sinkoilee minne sattuu. Toki tätä mielikseen nauttii, mutta odotuksista jäätiin kauas. 83/100

Ledaig 7 yo 2005/2012, The Whisky Agency 52,1%

Tällaista nuorta Ledaigia pullotettiin saksalaiselle The Whisky Agencylle ja belgialaiselle The Nectarille kuluvan vuosikymmenen alkupuolella. Kovin maineikas pullo tämä ei ole, mutta kun Ledaig on kokenut viime vuosina uuden tulemisen, tämäkin on alkanut kiinnostaa.

Ledaig 7 yo 2005/2012, The Whisky Agency

(52,1%, The Whisky Agency, Joint Bottling with The Nectar, 2005–2012, Ex-Bourbon Hogshead, 289 bts., 70 cl)

Tuoksu: Aivan valtavasti kumia, tuhkaa ja yskänlääkettä. Todella voimakas ja suoraviivainen. Tiukkaa turvesavua, selväpiirteistä sitruunaa ja puhdasta merivettä. Juuri niin paljas kuin väri antoi odottaa. Asfalttia, palvikinkkua, mysliä, omenaa, vaniljaa. Vesilisä tuo pintaan anista, viinirypäleitä ja pienen tervaisuuden.

Maku: Lihaisa, turpeinen ja lääkemäinen. Paljas ja suolainen yleisilme jatkuu saumattomasti tuoksusta. Palvikinkkua, käristettyä pekonia, kypsää omenaa, grillattua ananasta, sitruunaa, ruohoisuutta, minttua. Suutuntuma on melko öljyinen. Kirkas yskänlääke ja kumisuus pysyvät mukana, samoin tietty tuhkaisuus. Jälkimaku on edelleen todella lääkemäinen, mutta nyt pippuri alkaa kihelmöidä ja turvesavu saada tummempia sävyjä. Suolaa, tuhkaisuutta, limettiä, lihaisuutta. Tammi tulee mukaan kuvaan ja kokonaisuus kuivuu reippaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäistä makeutta, nektariinia ja päärynää.

Arvio: Suoraviivainen ja varsin herkullinen nuori Ledaig. Ei minkäänlaista kikkailua. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Old Pulteney 13 yo 1993/2007, Gordon & MacPhail 59,9%

Edellinen maistamani Old Pulteney Gordon & MacPhaililta oli aivan erinomainen, mutta pullote oli harvinaisuus vuosien takaa. Nyt maistelussa on nuorta sherrykypsytettyä samalta pullottajalta, tislattu 1993 ja pullotettu siitä runsaat kolmetoista vuotta myöhemmin.

Kokemukseni tämän tislaamon indie-pullotteista on edelleen vähäinen, joten todella mielelläni tämän maistan. Värikin on lupaavan tumma.

Old Pulteney 13 yo 1993/2007, Gordon & MacPhail

(59,9%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 25.10.1993–16.5.2007, Cask No. 2402, 1st Fill Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa sherryä, vanhaa armanjakkia ja kuivaa multaisuutta. Siirappinen ja marsipaaninen imelyys kohtaa melko nahkaisen ja karhean tammen. En tunnistaisi sokkona tätä Pulteneyksi. Suklaata, rusinaa, luumuhilloa, kypsiä kirsikoita. Öljyinen ja mausteinen vivahde. Vesilisä tuo kermatoffeeta ja vaniljaa heti.

Maku: Tuhti ja makean siirappinen sherry hyökyy heti päälle. Ykköstäytön totaalinen läsnäolo peittää paljon alleen, mutta suklaata, rusinaa, luumua ja muita herkkuja riittää. Jännä suolainen ja maltainen ulottuvuus maistuu kyllä jo Pulteneylta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa melko herkkä, kestää tällaisen sherryn juuri ja juuri. Tammea, maltaisuutta, nahkaisuutta, tallia, yrttilikööriä, pippuria, chiliä. Jälkimaku on sherryinen ja suklainen, mutta pippuri ja suolaisuus ottavat nopeasti pääroolin. Tammea, maltaisuutta, lakritsia, yrttejä, hapokkuutta, paahteisuutta, edelleen tallia ja kuivaa multaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä pehmentää, avaa kermaisuutta ja vaniljaa.

Arvio: Julman sherryinen käsittely Pultikalle. Hiukan ehkä hakee, mutta herkkua on. 87/100

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal 50,3%

Lasissa on tällä kertaa hieno vanha Longmorn Silver Sealilta. Tämän sarjan pullotteiden etiketit ovat kyllä aina yhtä pysäyttäviä kaikessa barokkisuudessaan. Informaatiota niissä toki saisi olla hitusen enemmän, kun tästäkään ei ole edes kypsytys tiedossa.

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal

(50,3%, Silver Seal, Special Bottling, 1981–2012, 205 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja ruohoinen, heinäinen ja hiukan suolainen. Sitruksinen, mangomainen ja omenainen, varsin raikas ja hiukan kukkainen. Maltaisuus on reippaasti pinnassa mutta varsin napakkana. Tammi tuntuu myös, mutta ote on kuiva ja mausteinen. Vaniljaa ja hapokkuutta. Vesilisä tuo pintaan teetä ja hunajaa.

Maku: Vahaa, maltaisuutta ja öljyisyyttä on vaikka muille jakaa. Refill-bourbonista tuttua mausteisuutta, hapokkuutta ja kuivaa tammea. Vahamainen hedelmäisyys ja tisleen painavuus muistuttavat Clynelishiä, mutta suolaisuus ja tammen ote tekevät tästä omaperäisen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti korkealla. Toffeeta, omenaa, appelsiinia, liköörimäistä makeutta. Jälkimaku on hedelmäinen, runsas ja tamminen. Vahamainen ja öljyinen tunnelma jatkuu, heinäinen ja ruohoinen sävy on pinnassa. Maltaisuutta, kuivakakkua, maitokahvia, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja siirappia.

Arvio: Todella herkullinen Longmorn. Jos pitäisi arvauksia tehdä, tämä voisi olla peräisin hyvästä refill-bourbontynnyristä. Toimii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing 53%

Banffia tulee vastaan harvoin, joten silloin, kun vanhan pullon näkee, on iskettävä kiinni. Nyt maistelussa ilmeisesti ex-bourbonissa hartaasti kypsytelty yksilö Douglas Laingin Old & Rare – The Platinum Selection -sarjasta.

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing

(53%, Douglas Laing, Old & Rare – The Platinum Selection, 3/1971-3/2008, 271 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsas ja rasvainen bourbontuoksu. Vahaa ja popcornia, vaniljaa ja marsipaania. Jännä aseöljymäinen ulottuvuus, selvästi erottuva turvesavu ja läjä pölyisiä kirjoja. Makeaa omenaa, päärynää, persikkaa. Heinää, kukkaisuutta, kuivan tammisia sävyjä. Piparminttua, hiukan eteerisiä öljyjä. Vesilisä tuo runsaasti hedelmäkarkkia ja makeutta.

Maku: Vahamainen alusta loppuun. Vanilja on pinnassa, sitä seuraavat rasvaisuus ja nätti kuiva tammisuus. Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, kypsää päärynää ja banaania. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Ikä ei ole tehnyt tätä ollenkaan hauraaksi, vaikka tietty pölyisyys onkin mukana. Piparminttua, hiukan likaisia ja aseöljyisiä piirteitä edelleen. Fenolisuutta ja silkkaa savua, lievästi erikoinen tasapaino. Jälkimaku on varsin savuinen ja tumman lakritsinen, kääntyy nopeasti hedelmäisestä vaativan yrttiseksi ja jopa tervaiseksi. Tammi on selvästi esillä, paahteisena ja hiukan pippurisena. Jännä sinappisuus on mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan kerroksellisuutta esiin, rasvainen fenolisuus avautuu vielä paremmin.

Arvio: Mielenkiintoisesti ikääntynyt Banff, lievästi erikoinen mutta sinänsä maistamisen arvoinen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still 50,7%

Jim McEwanin käsistä lähti vuonna 2006 tällainen Blacker Stilliksi nimetty ja sittemmin melko tunnetuksi noussut Bruichladdich. Tarina kertoo muita tummemmasta pannusta, jonka tuottama sävy tisleeseen on ollut tietysti ylimaallisen kultivoitunut.

Liemi on kypsynyt 20 vuotta sherrytynnyreissä. Tosin Whiskyfunin Serge kirjoittaa, että osa satsista olisi ollut peräisin portviinitynnyreistä, mutta tätä tietoa pullon kylki ei vahvista. Voi olla, että tästä on jokin toinen versiokin ollut jakelussa hetken, mene ja tiedä (tai sitten on ollut vain sekaannusta Black Artin kanssa).

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still

(50,7%, OB, 1986-2006, Sherry Casks, 2840 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hienosti tulee Bruichladdichin ruohoinen ja merellinen puoli läpi aromaattisesta olorososta. Kuivattuja hedelmiä, kirsikkaa, rusinaa, omenalohkoja, viikunaa, luumuja. Kahvisuutta, balsamicoa. Nahkaisuutta, tallisuutta, maakellaria, riistamaisia sävyjä. Nätti suolainen vivahde, hennosti ruutia. Hyvin auki volteista huolimatta. Vesilisä tuo rikin selvemmin esiin, mutta ei onneksi mitenkään ummehtuneesti.

Maku: Aprikoosia, omenaa, sherryisyyttä ja runsasta aromaattisuutta. Herkkä ja hieno kokonaisuus. Tallinen ja satulainen tuntu on hyvin läsnä, samoin tuttu ruohoinen ja yrttisen napakka puoli. Kahvisuutta riittää. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti ilmeikäs ja napakka. Tammea, mausteisuutta, hapokkuutta, hiukan rusinaa ja suklaata. Jälkimaku on nahkainen, rusinainen ja viikunainen. Tammi puree melko reippaasti kiinni ja kuivahtaa. Aprikoosia, suolaisuutta, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa suklaata ja kinuskista makeutta tammen takaa hyvin esiin.

Arvio: Hieno kokonaisuus, mutta jälkimaku ei ole aivan muun loiston tasolla. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ben Bracken 8 yo 40%

Maistelussa nuori Ben Bracken, joka on pullotettu kaikista maailman viskikauppiaista nimenomaan Lidliä varten. Liiteri ei näistä pulloista paljon veloita, ja kahdeksanvuotiaassa lestissä kunnioitusta herättää ensisijaisesti tämä rehti ikämerkintä.

Kyse on ilmeisesti Tamnavulinin tuotannosta, jos sitkeästi kiertäviin huhuihin on uskominen (sopivasti juuri maistoin yhden Tamnavulinin Malts of Scotlandilta). Tähän Brackeniin käytetyt tynnyrit ovat olleet amerikkalaista valkotammea, joissa on kypsytelty aiemmin börppää.

Ben Bracken 8 yo

(40%, Clydesdale for Lidl, +/- 2019, American White Oak Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja suoraviivainen. Omenanlohkoja, banaanipirtelöä, jugurttirusinaa, Alku-toffeekarkkeja, ruohoa ja kevyttä kukkaisuutta. Maltaisuudessa on pieni lenseys ja kostea pahvi mukana. Vaniljaa, kosteaa kakkupohjaa, lievää hapokkuutta, tammen sekalaista mausteisuutta.

Maku: Maltainen ja tuoksua pykälän raaempi. Jyvämäinen ja hapokas puoli on ensimmäiseksi vastassa, sen jälkeen puraiseen aktiivinen tammi. Omena, appelsiini ja vihreä banaani tuovat kuitenkin pientä hedelmäisyyttä, jota toffee ja vanilja makeuttavat. Suutuntuma on melko kevyt ja simppeli. Edelleen märkä pahvi hiukan häiritsee. Jälkimaku liikkuu jyvämäisellä ja aktiivisen tammisella skaalalla, vaikka omena ja appelsiini pysyvätkin mukana. Hapokkuutta, hapanmaitotuotteita, pientä pahvia. Tammi kiristelee ikenissä, alkoholinen hönkäys tulee pidäkkeettä läpi. Finaali jää varsin lyhyeksi.

Arvio: Ikäluokassaan melko lupaava tuoksu, mutta maku jättää toivomisen varaa. 77/100

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa vuonna 1985 suljetun Coleburnin tuotantoa. Vain yksi Coleburn on tullut maistettua aiemmin, varhaisempaa vuosikertaa.

Tämä nyt maistettava Coleburn saattaa olla laskennalliselta iältään noin kaksikymppistä viskiä – tai sitten hiukan vanhempaa, jos tämä on pantu pulloon vasta 1990-luvun lopulla. Paras arvio pullotusvuodesta on etiketin karttatyylin perusteella 1993.

Gordon & MacPhail on julkaissut melkoisen määrän näitä vuoden 1972 Coleburneja. Täyden pullokoon versioissa pullotusvuosina on tiedossa ainakin 1987, 1989, 1993, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000 ja 2002. Näkemykset vaihtelevat, joten vaikea on odottaa mitään erityistä.

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1972–1993*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja sitruksinen. Runsaasti Hubba Bubba -purukumia. Vaniljaa, tammista makeutta, tomusokeria ja antiikkista pölyisyyttä. Pientä ruohoista kitkeryyttä. Maltaisuudessa on lievä pahvinen vivahde. Persikkaa, päärynämehua, hiukan saksanpähkinää. Melko vaatimaton kattaus.

Maku: Yllättävän maukas ja toimiva hiukan alavireisen tuoksun jälkeen. Mineraalisuutta, persikkaista makeutta, hiukan siirappia, minttua ja pähkinää. Vanhan liiton meininkiä, maltaisuutta ja kuivakkaa tammea riittää. Vahaa ja antiikkista tuntua, hiukan jalohomeisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Vaniljaa, hunajaa, eucalyptusta, tiettyä karkkisuutta ja purukumia. Jälkimaku on mineraalinen, makean hapokas ja reippaan mentholinen. Kuiva tammi nousee pääosaan, sitä säestävät omena ja sitruksisuus sekä karkkisuus ja maltaisuus. Metallisuutta, tölkkihedelmää. Pientä pähkinää on mukana, samoin ruohoisuutta ja kuivaa heinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Hauska viski, jossa on kiistatta myös puutteita ja epätasaisuuksia. Tuoksussa säröt tuntuvat selvimmin, maku on paikoin hyvinkin nautittava. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 80/100.