Maistetut

Bowmore No. 1, 40%

Bowmore julkaisi vuonna 2017 aiemman Small Batch -pullotteen tilalle uuden No. 1 -version. Nimi on kieltämättä hämäävä, kun vähän aikaa sitten markkinoille tuli samasta tislaamosta Vault Edition No. 1. Se taas oli ihan eri tuote.

Bowmore No. 1

(40%, OB, NAS, 2017, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Herukkaa, ruohoa ja nuotiosavua. Vasta kuorittua puuta, lakritsia, aavistus tervaa. Sitruunaa, suolaisuutta, kuivattuja sekahedelmiä, minttua, kurkkupastillia. Varsin hento tuoksu, mutta herukkaisena ja hedelmäisenä silti hyvin tunnistettava. Turpeisuus pysyttelee rauhallisena taustalla.

Maku: Pehmeä ja mieto. Kermainen, sitruunainen, kevyen turvesavuinen, hiukan saippuainen. Suolaisuus korostuu vähitellen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan rasvaiseen vivahtava. Vaniljaa, hunajaa, trooppista hedelmää, herukkaisuutta, tuttuja Bowmoren perusmakuja. Hiukan karvaita sivuääniä kuitenkin löytyy myös. Jälkimaku nousee hiukan happaman sitruunaisena ja osin ummehtuneenakin, kunnes turvesavu peittää ylimääräiset häiriöt. Herukkaa, minttua, ruohoisuutta, raikasta hedelmää, hiukan suolaa, salmiakkijauhetta. Varsin suoraviivainen finaali jää melko lyhyeksi.

Arvio: Tuoksultaan lupaava mutta maku jää Small Batchista – paljon. Ehkä sitä toisen täytön tynnyriäkin olisi tarvittu sekoitukseen mukaan, mene ja tiedä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Smoke On The Water, ”Ihan ok simppeli Bowmore edullisessa hintaluokassa”.

Mannochmore 25 yo 1990/2016, 53,4%

Mannochmore on harvoin nähtyä viskiä ainakin tislaamopullotteina. Nyt maistelussa on Diageon vuoden 2016 Special Releases -julkaisuihin kuulunut 25-vuotias, joka on vuoden 1990 vuosikertaa.

Tuote on pakattu erittäin tyylikkäästi, tummasävyisiin papereihin käärittynä ja jo Mannochmoren Flora & Faunasta tutulla tikalla koristeltuna. Itselleni tuli kyllä tummista kääreistä mieleen Loch Dhu, mikä ei ehkä ollut tarkoitus. Toivotaan hienoa elämystä tällä kertaa.

Mannochmore 25 yo 1990/2016

(53,4%, OB, 1990–2016, Special Release, First Fill Ex-Bourbon, First Fill American Oak & New European Oak Butts, 3954 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen ja vaniljainen. Runsain mitoin vaahtokarkkia, pölyistä ullakkoa, vastasahattua tammilankkua. Jotain vähän liuotinmaista, silti jotain hyvin eleganttia ja aromaattista. Tuoretta ruohoa, sitruksisuutta, kookosta, marsipaania. Hiukan yliohjautuvasta bourbonista tulee mieleen Glen Spey 21 yo 1989/2010, vaikka se oli kuitenkin puhtaasti ex-bourbonista. Vesilisä tuo tähän raikkautta ja appelsiinia sävyjä.

Maku: Erittäin tamminen, pääosin hyvällä tavalla. Tynnyreistä on otettu kaikki irti, ja nyt myös kevyt sherryisyys on mukana. Kuivattuja hedelmiä, sitruksisuutta, kookosta, hedelmäkarkkeja, vaahterasiirappia, vaniljaa. Voimakas mausteisuus kihelmöi, valkopippuri ja inkivääri ampuvat täydeltä laidalta. Suutuntuma on kermainen ja varsin hyvin tasapainossa, mutta tammesta täytyy tykätä todella paljon. Jälkimaku on edelleen voimakkaasti tamminen, mausteinen ja kihelmöivä. Vähitellen vanilja ja hedelmäkarkit nousevat pintaan, siirappi ja luumu pääsevät esiin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaahtokarkit ja marsipaanin esiin.

Yhteenveto: Valtavan tamminen viski, extreme-tavaraa. Paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kun tammen kanssa alkaa tulla toimeen. Silti jos pitäisi valita, Glen Spey 21 yo 1989/2010 osui tästä genrestä vielä paremmin omaan preferenssiini. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Ardbeg 1990/2008 Airigh Nam Beist 46%

Edellisen Airigh Nam Beistin perään tulee nyt vielä toinen samaa tarinaa.  Tämä pullo on sattumoisin viimeisen Beist-vuoden Suomea varten pullotetusta erästä L8 254.

Mielenkiintoista maistaa peräkkäin, mitä eroja on rotaation ensimmäisiin ja viimeisiin kuuluvilla pullotteilla. Kaksi vuotta lisää kypsymistä ainakin.

Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että tällaiset viskit ovat parhaimmillaan ensimmäisessä erässä, mutta kun Beistia tehtiin vain pari vuotta, väite voi osua myös hutiin. Maistetaan.

Ardbeg 1990/2008 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–10.9.2008, Batch No. L8 254, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä, suolavettä ja omenamehua. Hiukan makeampi kuin vuoden 2006 erä. Hiilisyyttä, tervaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Rasvainen ja hiukan likainen. Bensaa, jodia, kirpeyttä. Lihaisuus on jo ylikypsän porsaankasslerin kaltaista, kolakastikkeessa. Vesilisä korostaa nokea ja rasvaa.

Maku: Suolainen, sitruksinen ja rasvainen. Muhkean turvesavuinen. Suolapähkinää, tervaisuutta, lääkemäisyyttä, pippuria. Suolavesi korostuu reippaasti, sen vastaparina on pientä kinuskisuutta ja lihaisuutta. Varsin merellinen kokonaisuus, johon omena ja hunaja tuovat pientä makeutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän kihelmöivä. Vuoden 2006 pullote on tätä mineraalisempi ja fokusoituneempi. Jälkimaku nostaa todella reippaasti pippuria ja jodia esiin. Turvesavua, sitruksisuutta, suolaisuutta. Suolapähkinä, lääkemäisyys ja hunaja kantavat komeasti. Pitkä finaali. Vesilisä tuo karheaa maltaisuutta ja vähän happamuutta mukaan.

Arvio: Komea ja monimuotoinen Ardbeg. Vierekkäin maisteltuna tämä on rasvaisempi, lihaisampi ja pykälän makeampi kuin vuoden 2006 eeppinen pullote. Makuasia, kumpi kolahtaa kovemmin, mutta omaan suuhuni se nuorempi oli vielä tätäkin uljaampi. Kyllä on osattu tehdä hienoa viskiä aikanaan Ardbegin tislaamossa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 6).

Dailuaine 16 yo Flora & Fauna 43%

Dailuainen Flora & Fauna -pullotteessa ex-sherrykypsytetyn osuus on ollut kai alusta asti suhteellisen huomattava. Muistelen tätäkin ”Dailuainetta” maistaneeni ammoin pariinkin otteeseen, mutta aina on nuotitus jäänyt. Korjataan siis tilanne tämänkin osalta kuntoon.

Dailuaine 16 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja öljyisen painava. Fariinisokeria, hedelmäkakkua, maapähkinävoita, hiukan hapahkoa luumua ja rusinakeittoa. Aavistus märkää pahvia. Mausteisuutta, kanelia, joulupuuroa, nahkaisuutta. Melko reipas tammisuus, inkivääriä ja puuvahaa. Appelsiinimarmeladia, paahteisuutta, hiukan ruutia.

Maku: Alkuun todella makea. Maltaisuus tuntuu vahvana ja imelänä, sen rinnalle nousee runsaasti suklaata ja siirappisuutta. Luumua, kanelia, pähkinäisyyttä. Rusinaa ja makeaa sitrusta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on varsin aktiivista, tuo inkiväärin lisäksi pippuria pintaan. Silti maku on tuoksua selvästi suoraviivaisempi. Jälkimaku kuivuu yllättävän reippaasti, menee ihan pölyiseksi asti. Aluksi toki suklaata ja rusinaisuutta riittää, mutta vähitellen inkivääri, paahteisuus, pippurisuus ja nahkaisuus saavat yliotteen. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tuoksultaan monimuotoinen viski, vaikka pieni pahvisuus häiritseekin. Maku on silti roteva ja hyvässä tasapainossa. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whiskynotes 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 8).

Ben Nevis McDonald’s Traditional 46%

Ensimmäinen Ben Nevisin tislaamosta markkinoille tullut McDonald’s Traditional oli viisivuotiasta. Nykyään ikämerkintää ei ole, mutta turvesavuisuus on edelleen tallella.

Maistelin tätä aikoinaan ensi kertaa Ben Nevisin tislaamolla, joten tuntuu hauskalta palata pitkästä aikaa aiheeseen.

Ben Nevis McDonald’s Traditional

(46%, OB, NAS, Bottled +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja runsaan hedelmäinen. Mielenkiintoinen hapokkuus ja mineraalinen purevuus ovat pinnassa. Viinirypäleitä, kiiviä, omenaa, sitruksisuutta. Turpeisuus tuo likaa, nokea ja rasvaa mukanaan. Maanläheinen ja öljyinen yleisvaikutelma. Hunajaa ja siirappia löytyy. Vesilisä availee hiukan käsirasvaa.

Maku: Todella savuinen! En kyllä muista tätä näin turpeiseksi ja nokiseksi. Erittäin rasvainen ja jopa synkkä. Alta toki löytyy myös se hedelmäinen ja mineraalinen puoli, rypälemäisyys ja omena kohtaavat suolaisuuden ja hapokkuuden, mutta yrttisen tervainen ja mustanpuhuva turvesavu ajaa sisään isolla rekalla. Suutuntuma on melko täyteläinen. Jälkimaku puskee edelleen turvesavua tuuttiin. Salmiakkia, tervaa, nokea. Espressoa, palanutta puuta, hiiliä. Omenaa, yrttitippoja, yskänpastilleja, jotain hapokasta sitruksisuutta. Keskipitkä finaali jää hiukan hahmottomaksi. Vesilisä keventää otetta mutta sekoittaa kokonaisuutta.

Arvio: Todella savuinen ja paksu viski, joka ei tyylipisteillä koreile. Old skool -hommia. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail 61,2%

Vappupäivän kunniaksi lasiin valikoitui hollantilaisen Van Weesin valitsema Craigellachie, jonka Gordon & MacPhail on pullottanut 14 vuoden ikäisenä Reserve-sarjassaan. Tuhdisti sherryä, tuhdisti voltteja.

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail

(61,2%, Gordon & MacPhail Reserve, 14.10.1994–23.6.2009, Cask No. 7325, Refill Sherry Hogshead, ”Selected by van Wees, February 2009”, 273 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin nahkainen, muhkean tallinen ja reippaan tamminen. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja, nahkahuonekaluja. Ei juurikaan makeutta, vain ripaus kaakaojauhetta ja kuivattuja hedelmiä. Seetripuuta, sikaria, mausteisuutta, multaa, nahkasatulaa. Vesilisä tuo hunajaisuutta ja pihkaa kuvaan mukaan.

Maku: Tummaa suklaata, luumua ja maanläheisiä sävyjä. Aavistuksen makeampi kuin tuoksu antoi odottaa. Silti refill-tynnyri tuo tietyn mineraalisuuden ja kuivan puolen mukaan hienosti. Kanelia, santelipuuta, hiukan pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin napakka. Hapokkuutta, rouheaa maltaisuutta ja rusinaa riittää. Jälkimaku liikkuu kuivaan suuntaan välittömästi. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, nahkaa, kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, pihkaa. Miellyttävä kiteinen hunajaisuus ja metisyys nousee lopuksi. Tyylikästä kuivaa tammisuutta, vahamaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeefudgea ja hunajaa.

Arvio: Alkuun melko vaativa mutta lopulta ruhtinaallisesti palkitseva sherryviski. Tammi on ihan sillä rajalla, mutta nyt mineraalinen ja napakka ote osuu aivan nappiin. 88/100

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #3, 52,9%

Nyt käsissä on vihdoin viski, jonka maistamista olen pantannut pitkään. Cask #3 on ollut Glendronachin upean vuosikerran 1993 todennäköisesti kehutuin single cask, jos ei oteta lukuun tislaamon vierailukeskuksen Hand-filled-pulloja. Sen takia otin verrokiksi yhden sellaisen: täysin samanikäisen Cask #1618:n.

Glendronachin tislaamossa 15. tammikuuta 1993 on ollut hieno päivä. Silloin on pistetty sherrypönttöihin viskejä, jotka eivät ole koskaan pettäneet. Nelisenkymmentä single caskia on tullut tähän mennessä markkinoille tuolta päivältä.

Ja nyt siis käsissä yksi ylistetyimmistä. Odotukset ovat lähteneet maata kiertävälle radalle jo aikaa sitten.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #3

(52,9%, OB, 15.1.1993–5/2013, Batch 8, Cask No. 3, Oloroso Sherry Butt, 633 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen ja tallinen. Lihaisuus kohtaa kukkaisuuden. Pekonia, chorizoa, maakellaria, nahkaa. Pähkinäisyyttä, rusinaa, kuivattuja luumuja, sikaria. Ruusuja ja kukkakaupan tunnelmaa, metisyyttä, punaista omenaa, sitruksisuutta. Lakritsin ja balsamicon synkkyyttä. U-p-e-a. Vesilisä avaa kermatoffeen ja inkiväärin sävyjä.

Maku: Suklainen, lakritsinen ja muhkea. Kaiken sherryn keskellä kuitenkin sävykäs. Kuivaliha, yrtit, kellarimaisuus ja tumma liköörimäisyys kohtaavat omenan, sitruksisuuden, hunajan ja rypälemäisen hapokkuuden. Suutuntuma on painava ja täyteläinen, mutta makujen balanssi ja kirjo ovat silti loistavat. Pähkinöitä, appelsiinia, rusinaa, kahvisuutta, balsamicoa. Jälkimaku liikkuu entistä kahvisempaan suuntaan, pähkinöiden ja sikarisuuden puolelle. Todella tallinen, nahkainen ja komeasti kuivuva. Sitruksisuutta, rusinaa, kahvipapuja, tummaa suklaata. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä saa toffeen ja vaniljan esiin.

Arvio: Loistelias Glendronach. Tallisuus ja lihaisuus tekevät selvää jälkeä. Kerrankin makeus ei saa yliotetta missään vaiheessa, vaan tasapaino ja kompleksisuus ovat huippuluokkaa loppuun asti. Tosin jopa tässä viskissä on matkaa omin käsin pullotettuun Cask #1618:aan, joka on tätäkin intensiivisempi. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Lagavulin 1980 Distillers Edition 43%

Nyt on käsissä Lagavulinin Distillers Editionin alkuvaiheen pullo, vuonna 1980 tislattua tavaraa. Se on viimeistelty jälleen ex-Pedro Ximénez -tynnyreissä, mutta pullotusvuotta ei ole tarkasti merkitty. Oletus on toki vahva, että vuosi on ollut 1999.

Olen vasta viime vuosien aikana päässyt kiinni näihin vähän vanhempiin DE-pullotteisiin. Tähänastinen huippuhetki on ollut vuoden 1987 DE, mutta myös vuoden 1990 DE kolahti lujaa. Odotukset ovat siis tätäkin viskiä kohtaan kovat.

Lagavulin 1980 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1999*, Batch No. lgv. 4/464, Double Matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savumakkaraa ja suklaisuutta. Kuiva tammisuus ja metisyys tuntuvat tyylikkäinä. Sherryisyyttä, yrttisyyttä, marjaisuutta. Piparkakkumainen vivahde, kevyesti lääkemäisyyttä ja tervaa. Hiukan hiiltä ja nokea, mustapippuria ja suolaisuutta. Kuivattua luumua, rusinaa, kovia toffeekarkkeja. Herkullista.

Maku: Turvesavua, salmiakkia ja pippurisuutta. Yllättävän jykevä ja painokkaan sherryinen makumaailma. Suklaata, napakkaa yrttisyyttä, piparkakun maustelientä, pähkinäistä happamuutta, pekonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikka onkin osin melko rasvainen. Balanssi hetkellisesti hakee, aluksi tämä tuntuu kaikessa tervassaan ja lääkemäisyydessään jopa hyökkäävältä, mutta tunnelma sulaa ja maut siirtyvät. Tammi pysyy silti nautinnollisen kuivana. Jälkimaku on yskänlääkemäinen, pippurinen ja yllättävän savuinen. Savumakkaraa, hiiltä, herukkaisuutta, pähkinää. Varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Tavattoman hieno Lagavulin menneiltä vuosilta. Silti vuoden 1987 DE säilyy suosikkinani tähänastisista kokemuksista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8).

Jura 16 yo 1997/2013, Samaroli 43%

Samarolin 16-vuotias Jura on tislattu 1997 ja kypsynyt 16 vuotta… tammitynnyreissä. Kovin paljon speksejä tästä ei siis ole tiedossa, mutta maistetaan silti avoimin mielin, kun kerran ollaan jännän äärellä.

Jura 16 yo 1997/2013, Samaroli

(43%, Samaroli, 1997–3/2013, Cask No. 9111 & 9112, 70 cl)

Tuoksu: Nuoren ja vähän kypsymättömän oloinen tuoksu. Itse asiassa todella maltainen ja vähän liimamainen yleisilme. Mausteinen, vaniljainen, mantelimainen. Leivoksia ja murokeksiä. Vasta sahattua tammilankkua, hiukan valkopippuria ja inkivääriä. Pieni hedelmäkarkkimainen vivahde.

Maku: Maltainen ja mausteinen. Rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Hiukan fenolinen ote, valkopippuria ja likaisuutta. Vaniljaa, kuivakakkua, mantelia. Voimakas minttu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pykälän voimakkaampi kuin mitä voltit viestivät. Hedelmäkarkkia, greippiä, IPA-oluen hapokkuutta. Jälkimaku alkaa voimistuvalla mintulla, reippaalla greipillä ja mausteilla. Yllättävän iso viski tämä on vielä jälkimaussakin. Harmi vain, että jää hiukan yleispäteväksi. Tuoretta tammea, inkivääriä, öljyisyyttä, hedelmäkarkkeja, vaniljaa, mantelia. Keskipitkä finaali.

Arvio: Volttejaan vahvempi viski, mutta vajoaa silti jonnekin saariviskien hahmottomaan keskikastiin. 83/100

Aberlour A’bunadh Batch #30, 59,8%

Aberlourin A’bunadhit ovat jatkuneet sitkeästi vuodesta toiseen. Oma matkani alkoi aikoinaan vasta Batch #37:stä. Etenkin vähän varhaisemmat yksilöt ovat olleet upeita, kuten Pikkulinnussa maistettu Batch #17 erityisesti muistutti.

Aberlour A’bunadh Batch #30

(59,8%, OB, NAS, 2010, 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa ja suklaata, suklaata ja rusinaa. Luumua, pähkinää, makeaa sitruksisuutta, mausteisuutta. Melko reipas nahkaisuus. Runsaasti kanelia, hiukan inkivääriä ja yrttisyyttä, fariinisokeria, piparkakkumaisia sävyjä. Rommisuutta. Aavistus rikin ja ruudin tuntua, hyvällä tavalla. Vesilisä tuo mineraalisuutta mukaan.

Maku: Todella voimakas ja kihelmöivän mausteinen. Suklaata ja pippuria tulee täydeltä laidalta. Kirsikka on yllättävän vahvasti pinnassa, samoin tuoreet luumut. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Toffeefudgea, fariinisokeria, kanelia, yrttejä. Mokkanahkaa, mustaa teetä. Jälkimaku puskee pintaan vielä lisää mausteita, yrttejä ja tumman suklaan karvautta. Silti myös sitruksisuus tekee paluun, ja joukkoon mahtuu luumua ja kirsikkaakin. Kinuskikastiketta, kanelia, pippuria. Saksanpähkinää, nahkaa, hiukan sitä rikkiä ja ruutiakin. Rasvaisen suklainen loppuhuipennus. Pitkä finaali. Vesilisä pehmentää otetta ja saa yrtit avautumaan.

Arvio: Todella hyvä sherryviski, mutta kun takana on juuri Batch #17, ei tämä ihan sille tasolle yllä. Enemmänkin ollaan siellä Batch #37:n suunnalla – mikä ei ole huono asia sekään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.