Maistetut

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Maistossa tällä kertaa väriltään yllättävän tumman sherryinen Glenrothes, joka on kuitenkin peräisin refill-tynnyristä. Ehkä tämä on ollut myös jossain ennen sitä, ehkä kyseessä on ollut todella aktiivinen tynnyriyksilö… Vaikea tietää.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 2.6.1997–10.2.2014, Cask No. 9244, Refill Sherry Butt, 775 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää pahvia, nyt ei ala hyvin. Oudon esanssinen sherryisyys, kumimaisuutta ja muovia. Maitosuklaata, hiukan toffeeta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, jotain ummehtunutta. Maakellarin vivahde, pieni rikkisyys. Märkä pahvi on hämmentävän dominoiva. Vesilisä availee metallisia sivunuotteja.

Maku: Pistävän mausteinen, edelleen märän pahvinen ja kummallisen muovinen. Olenko lyönyt pääni? En muista näin heikkoa viskiä pitkään aikaan, kun lähtökohdat ovat silti näin lupaavat. Kitkeryyttä, karvasta pähkinää, hikisyyttä. Suutuntuma on heikko ja ponneton, vaikka pippuri vähän potkaiseekin. Tammi kipristelee suuta, sivuäänet mellastavat. Vasta jälkimaussa päästään suklaisen ja luumuisen sherrytyylin äärelle, mutta edelleen pahvi, muovisuus ja rikki häiriköivät. Maakellaria, pippuria, hapanta tammisuutta. Keskipitkä jälkimaku on erittäin hermostunut. Vesilisä tuo hiukan pehmeämpää suklaisuutta makuun mukaan.

Arvio: Pitkästä aikaa todella hankala kokemus. Jälkimaku sentään pelastaa vähän. 75/100

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s 58,5%

Tällaisia Glentauchersin viskejä ei tule ihan joka päivä vastaan. Ylipäänsä koko Glentauchers… ei tuota ihan heti vahvoja mielikuvia.

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s

(58,5%, James MacArthur’s, Old Masters, 1990–2005, Cask No. 14426, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksinen ja kevyen kukkainen, mutta voiman kyllä tuntee heti. Vaniljaa, maltaisuutta, jotain erikoista muovisuutta. Tammi on todella tanakasti mukana. Öljyisyyttä, käsirasvaa. Hiukan mineraalisuutta. Yleisilme on varsin hahmoton. Vesilisä vapauttaa päärynää ja kepeämpiä sävyjä.

Maku: Rasvainen, saippuainen, erittäin vahva. Pistävä sitruksisuus ei oikein löydä tasapainoa makean omenan ja maapähkinävoin kanssa. Maltaisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Suutuntuma on varsin rasvainen ja pistelevän mausteinen. Jälkimaku käy varsin happamaksi, sitruunaisuus ja tammi lyövät oikein kunnolla. Edelleen sama käsirasvaisuus ja outo muovisuus nousevat pintaan. Pippurisuutta, mineraalisuutta, vahvaa hammastahnaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, ylikypsiä hedelmiä ja ummehtunutta ruohoisuutta tulee mukaan.

Arvio: Nyt ei ole viski oikein miltään osin kohdallaan. Tasapaino heittelehtii ja kummallisia sivuääniä riittää kuin rötöstelevän kuntapoliitikon painajaisissa. 78/100

Mortlach 1988/2006, Samaroli 45%

Maistelussa Italiaan pullotettu Mortlach, joka on tislattu vuonna 1988. Tiedän, että tämä ei ole saanut kovin mairittelevia arvioita, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan. Ja nostan vielä maljan Silvano Samarolin (1939–2017) muistolle.

Mortlach 1988/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1988–10/2006, Cask No. 7777, Sherry Cask, 780 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hermostunut. Maltaisuudessa on hiukan lenseä puuromainen sävy, löytyy mysliä ja kuivattuja hedelmiä. Jugurttia, hapanmaitotuotteita. Kevyesti maitosuklaata, aavistus rusinaa. Vanilja ja mehumainen hedelmäisyys tuntuvat myös. Varsin vaatimaton yleisilme. Vesilisä vapauttaa vähän rikkiä, poltetut tulitikut ja pieni munalikööri ilmestyvät kuvaan.

Maku: Kokonaisuus on heti tuoksua paremmin kasassa. Kuiva tammi toimii todella hienosti, pippurisuus ja napakka yrttisyys suorastaan lentävät. Lakritsia, kandisokeria, kiteistä hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienostuneen mausteinen. Kuivalihaa, omenaisuutta, luumua, rusinaa. Hiukan kuivaa maitosuklaata. Jälkimaku on todella tyylikkään pippurinen, hiukan hapokas, omenainen ja lakritsinen. Kuiva tammi toimii edelleen todella hyvin. Tuoksusta tutut mysli ja jugurtti tekevät paluun, mutta hyvällä tavalla. Sokerisuutta, kiteistä hunajaa, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä availee lisää hedelmäisyyttä, sitruksisuus tulee mukaan.

Arvio: Tuoksultaan outo ja vähän epäilyttäväkin, mutta maultaan aivan mainio viski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 4).

Aultmore 12 yo 46%

Uudella pakkauksella varustetut Aultmoret tulivat markkinoille kesällä 2015, osana The Last Great Malts -sarjaa. Näiden uusien core range -tuotteiden alaotsikoksi on laitettu Foggie Moss, joka viittaa tislaamon läheisellä sijaitsevaan romanttisen sumuiseen rahkasuohon.

Aultmore 12 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, rasvainen ja varsin rouhea tapaus. Kynttilää, parafiinia, vahamaisuutta, toisaalla taas vähän ummehtunutta hedelmää ja märkää heinää. Mineraalinen ja yrttinen napakkuus kuitenkin tuo hyvin tasapainoa. Sitruksisuutta, happoisuutta. Vesilisä tuo hiukan karamellia, kovaa toffeeta ja rasvaa esiin.

Maku: Odottamattoman täyteläinen, paksu ja öljyinen. Maltaisuus puskee päälle todella isosti. Tölkkihedelmää, vaniljaisuutta, hunajaa, mausteisuutta. Tammi tuntuu melko kireänä ja mineraalisuus kiristää vielä vähän lisää. Tietty ummehtuneisuus tässä tuntuu kautta linjan, märkä heinä ja ruohoisuus pysyvät mukana. Jälkimaku jää hiukan ohueksi kaiken jälkeen, vaikka maltaisuus onkin ylitsevuotavan runsasta. Hedelmäsalaattia, mineraalisuutta, heinää, tammisuutta, yrttejä. Sitruksisuutta, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa tasoa vielä entisestään, vapauttaa hedelmää ja hunajaa.

Arvio: Yllättävän iso viski. Tekisi mieli innostua tästä enemmänkin, koska tyyli on kohdallaan, mutta profiili ei kuitenkaan osu oikein makuhermooni. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Magazine 82/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Alwynne Gwilt).

Benromach 2001/2010 Hermitage Wood Finish 45%

Jatketaan jännittävien finistelyiden parissa, kun maisteluun saapui rajatun erän Benromach nyt jo vähän useamman vuoden takaa. Viski on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen viimeistelty ex-viinitynnyreissä. Jälkimmäiset ovat siis alkujaan kypsyttäneet viiniä, joka on ollut peräisin kuuluisalta Hermitagen kukkulalta, Rhônen alueelta.

Benromach 2001/2010 Hermitage Wood Finish

(45%, OB, 2001–2010, Finished In Hermitage Wine Casks, 1300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Marjaisa, mentholinen, mineraalinen ja hiukan savuinen. Turve tuntuu vähän odottamattomastikin. Viinisyys toimii mukavasti, hapot ja tammi ovat hyvässä tasapainossa ja hedelmäisyys runsasta. Minttua, rusinaa, suklaisuutta, lakritsia. Nahkaa, hilloa, öljyisyyttä. Vesilisä tuo pölyisyyttä, vanhoja kirjoja, ullakkoa.

Maku: Vahvan viininen ja hapokas. Nätin tuoksun jälkeen suoraviivaisempi marjamehumaisuus ja tanniinit hyökyvät päälle. Toki myös mentholinen raikkaus on edelleen mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja vähän levoton. Silti punainen omena, rusina, kirsikka, pähkinäisyys, suolaisuus ja pikantti turvesavu ovat tässä oivallinen kokonaisuus. Jälkimaku on tamminen ja pähkinäinen, suolainen ja turpeinen, silti hyvin vahvasti marjaisuuden ja omenan varassa kuivuva kokonaisuus. Hiukan meetvurstia, paprikaa, rasvaa. Keskipitkä finaali päättyy mausteisiin ja mineraalisuuteen. Vesilisä nostaa esiin laventelia.

Arvio: Tasokas esitys, vaikka viinitynnyrit ovat usein arvaamattomia näissä. Tälläkin kertaa tuoksu on kuningas. 86/100

BenRiach 16 yo 1997/2014 Cask #4435, 56,1%

Maistelussa tällä kertaa Benkkua ex-marsalasta. Marsalahan on väkevöityä viiniä Sisiliasta ja vähän epätavallinen valinta viskin finistelyyn ylipäänsä. Ei tavaton toki, mutta ei myöskään sellainen, jota tulisi joka päivä vastaan.

BenRiach 16 yo 1997/2014 Cask #4435

(56,1%, OB, 1997 – 2014, Barch No. 11, Cask No. 4435, Marsala Hogshead / Marsala Finish, 412 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella mielenkiintoinen, siirappisen makea viinisyys yhdistyy tomusokeriseen ja kuivan tammiseen maisemaan. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja, antiikkihuonekaluja. Vaahterasiirappia, vaniljaa, hedelmäkarkkeja, rommi-rusinafudgea, kinuskia. Aivan upea tuoksu. Vesilisä tuo voita pintaan.

Maku: Painavan öljyinen, makean viininen ja hedelmäisen runsas. Varsin hapokas sitruksisuus, hapanta tammea ja tummaa suklaata. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Espressoa, paahdettua mantelia, eräänlaista musteisuutta. Omenaa, aprikoosia, mustaherukkahilloa, viinikumikarkkeja. Jälkimaku on öljyinen ja painava, varsin kahvinen ja viininen. Pippurisuutta, tammea, tanniineja, happoisuutta. Hilloisuus, mustaherukka, karvas pähkinäisyys ja musteisuus maistuvat. Hiukan rusinaa, lakritsia, aavistus siirappisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä keventää, tuo vaniljaa ja hedelmäkarkit pintaan.

Arvio: Onnistunut marsalaviski, ikäisekseen todella monipuolinen ja mielenkiintoinen. Etenkin tuoksu on aivan loistava. 88/100

Highland Park Drakkar 40%

Highland Parkin ex-sherrytynnyreissä kypsynyt, ikämerkitsemätön Drakkar julkaistiin jo vuonna 2011. Silti se on jostain syystä kiertänyt minut kaukaa. Nyt sattui vihdoin kohdalle.

Highland Park Drakkar

(40%, OB, NAS, 2011, Spanish Sherry Casks, 100 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, raikkaan luumuinen, varsin maltainen. Sitruksista kirpeyttä, runsaasti punaista omenaa, kinuskia. Suolaista lakritsia, hunajaa, vaniljaa, hiukan tuoretta inkivääriä. Tammi häilyy taustalla ja tuo hiukan nahkaisia sävyjä pintaan. Kevyttä nuotiosavua. Miellyttävä tuoksu kyllä, joskin mieto.

Maku: Hunajaa, kovia toffeekarkkeja, sitruksen kirpeyttä ja tammen napakkuutta. Makea appelsiini, persikka, punainen omena ja keltainen luumu ovat läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hiukan turhan kevyt. Maltaisuus ja tammi ovat hyvässä balanssissa. Mineraalisuutta, suolaisuutta ja merellisyyttä, hiukan kuivaa turvesavuakin taustalla. Jälkimaku on kuivan hedelmäinen ja edelleen todella mineraalinen. Kuiva ja hiukan kireä turpeisuus ottaa yhteen merellisen suolaisuuden kanssa. Lakritsia, salmiakkia, yrttisyyttä. Tammi saa kuitenkin yliotetta nopeasti ja pukkaa nahkaisuutta ja tanniineja pintaan. Keskipitkä finaali, joka käy varsin hapokkaaksi.

Arvio: Tuoksultaan hetkellisesti todella herkullinen mutta maultaan pieni pettymys. Painii hyvinkin samassa sarjassa kuin vierellä maistelemani Voyage of the Raven, joka on tosin selvästi tätä makeampi ja profiililtaan omalla tavallaan likaisempi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray 48,7%

Flunssan ja tukkoisuuden jälkeen aloitetaan varovasti. Maistelussa tällä kertaa Dewar Rattraylta yhden tynnyrin Glen Spey, joka on tislattu 1991 ja pullotettu 2012. Verrokiksi otettiin vierelle Diageon Special Releases -sarjasta erittäin tykki Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%.

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray

(48,7%, Dewar Rattray, 20.12.1991–29.10.2012, Cask No. 800860, Bourbon Cask, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja vaniljaa, kevyttä kukkaisuutta ja saippuaisuutta. Akaasiahunajaa, apilankukkaa, minttua, yrttisyyttä. Tölkkiananasta, banaania, omenasurvosta, murokeksiä. Tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Varsin raikas ja rento kokonaisuus. Vesilisä availee kevyttä sitruksisuutta.

Maku: Maltaisuus maistuu yllättävän reippaana ja yrtit puskevat voimalla läpi, mutta edelleen tammi pysyy taustalla lähes huomaamattomissa. Ruohoisuutta, kukkaisuutta, minttua, omenaa, päärynää, banaania, runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mausteisena silti kihelmöivä. Sitruksisuus ja pieni suolaisuus maistuvat myös. Jälkimaku pitää maltaisuuden edelleen vahvasti mukana. Ruohoisuus ja yrtit korostuvat voimakkaasti, kunnes hunajaisuus, vaniljaisuus ja hedelmät saavat enemmän tilaa. Minttua, suolaisuutta, kevyesti lakritsia, keksimäistä rasvaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta vahvemmin mukaan.

Arvio: Varsin kevyt ja suoraviivainen viski, jonka elementit ovat silti ihan asiallisesti kohdallaan. Vierellä maistettu verrokki tosin vie tätä niin totaalisesti, ettei tunnu edes mielekkäältä ryhtyä sitä erittelemään, koska makujen määrä tuntuu Special Release -pullotteessa niin moninkertaiselta tähän verrattuna. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Ardbeg Galileo 49%

Olen maistanut tämän 2012 julkaistun Ardbegin pari kertaa aiemminkin, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös. Nyt suoritin vihdoin asianmukaisen paikon, kun sopiva tilaisuus tuli.

Ardbeg Galileo

(49%, OB, 1999–6/2012, Ex-Marsala & Ex-Bourbon Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, hiukan lihaisa, turvesavuinen ja makea. Todella tuhti ja muhkea ensivaikutelma. Vahaista punaista omenaa, nektariinia, mausteisuutta, hunajaa. Hedelmäsiirappia, anista, savustettua paprikaa, nokisuutta, rasvaa, pähkinäisyyttä. Vesilisä tuo pintaan kurkkupastillia ja tervaa.

Maku: Vahamainen ja savuinen, viininen ja makea. Punaista omenaa, persikkaa, siirappia, savumakkaraa, rasvaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin vahamainen. Tammi tuntuu varsin reippaana ja tuoreena. Jälkimaku on salmiakkinen, tervainen, savuinen ja edelleen varsin viininen. Lääkemäisyyttä, suolaisuutta, pippuria, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa lyijyisyyttä vielä selvemmin.

Arvio: Hiukan sekava Ardbeg, rasvainen ja viininen. Ei kuulu vieläkään omiin suosikkeihini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition 50,5%

Jälleen tuli mahdollisuus maistaa tätä Laphroaigin Cairdeas-sarjan vuonna 2011 markkinoille tullutta Ileach Editionia. Taisin edellisen kerran nauttia tätä Uisgessa pari vuotta sitten, mutta vasta nyt pääsin kirjaamaan mietteet lopultakin ylös. Itse viski muuten lienee kahdeksanvuotiasta.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition

(50,5%, OB, Feis Ile 2011, ’Ileach Edition’, Ex-Maker’s Mark Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia ja ruohoisuutta, kuivaa turvesavua ja tuhdisti lääkemäisyyttä. Fiilis on vähän kuin Laphroaigin 15-vuotiaassa, tyylikäs ja tasapainoinen. Paahtuneisuutta, merellisyyttä, vihreää omenaa. Merellisiä ja mineraalisia sävyjä todella riittää, merilevää ja rantakalliota. Vesilisä avaa vielä lisää minttuisuutta ja päärynää.

Maku: Kermaisen pehmeä ja alkuun kevyt, mutta lääkemäisyys ja kuivan villainen savu saavat vähitellen otetta. Lakritsia, sitruunaisuutta, apteekin salmiakkia, antiseptisia aineita, vihreää omenaa, vihreää viinirypälettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan mausteinen. Jälkimaku on savuinen, lääkemäinen, hapokas, sitruksinen ja merellisen suolainen. Märkää köyttä, merileväisyyttä. Melko pitkä ja oikein kaunis finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja pientä hapokkuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkkä Laphroaig. Varsin nautinnollinen elämys, vaikka tässä ei pelata väellä ja voimalla ollenkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).